Glukoosi-fruktoosisiirappi tappaa – 5 syytä miksi

Kun mediassa mainitaan glukoosi-fruktoosisiirappi, keskustelu keskittyy sen hyötyihin (tai haittojen puutteeseen). Oleellisimmat asiat jäävät mainitsematta. Keskivertoamerikkalaisen glukoosi-fruktoosisiirapin vuosikulutus kasvoi nollasta 60 paunaan henkilöä kohden. Suurin osa on peräisin makeutetuista juomista ja pitkälle jalostetuista elintarvikkeista.

Tämän ajanjakson aikana lihavuus on yli kolminkertaistunut ja diabetestapausten määrä noussut yli seitsemänkertaisesti. Ilmiö ei välttämättä johdu yksinomaan glukoosi-fruktoosisiirapista, mutta sen vaikutusta ei voi olla noteeraamatta.

Petos menestyy epäilyksen ja epätietoisuuden keskellä. Maissinjalostajien yhdistys hyödyntää niitä massiivisissa mainoskampanjoissa paperilehdissä ja televisiossa. He haluavat murtaa ”myytin” siitä, että glukoosi-fruktoosisiirappi olisi haitallista. Lääke- ja ravitsemustieteen ”asiantuntijoiden” suulla he yrittävät uskotella ihmisille, ettei sen ja ruokosokerin välillä ole mitään eroa. Se on ”luonnontuote”, joka kohtuudella käytettynä on osa terveellistä ruokavaliota.

Vain yksi asia unohtui mainita. Kohtuudellakin käytettynä se aiheuttaa sepelvaltimotautia, lihavuutta, syöpää, dementiaa, maksan vajaatoimintaa, hammasmätää ja muuta.

Miksi maissiteollisuus käyttää miljoonia disinformaatiokampanjoihin, joiden tavoitteena on vakuuttaa kuluttajat ja terveydenhuollon ammattilaiset tuotteidensa turvallisuudesta? Voisiko syynä olla se, että elintarviketeollisuus kattaa 17 prosenttia taloudestamme?

Häikäilemättömyydellä ei ole rajoja

Maissiteollisuuden tavoitteena on asettaa kyseenalaiseksi kaikki epäilyt glukoosi-fruktoosisiirapin terveyshaitoista ja sekoittaa keskustelua kutsumalla tuotettaan luonnolliseksi ”maissisokeriksi”. Vähän kuin savukkeiden tupakkaa nimitettäisiin luonnolliseksi lääkeyrtiksi.

Mainoksessa isä puhuu katsojille:

”Kuten kaikki vanhemmat, kiinnitän huomiota siihen mitä tyttäreni syö – – kuten glukoosi-fruktoosisiirappia. Niinpä päätin etsiä vastauksia lääketieteen ja ravitsemuksen ammattilaisilta, ja kuulin että maissisokeri ja ruokosokeri käyttäytyvät elimistössä samalla tavalla. Sokerien välillä ei ole eroa. Oloni helpottui, sillä nyt tiedän mitä hän syö ja on yksi asia vähemmän mistä tarvitsee olla huolissaan.”

Toisinaan vaikuttaminen kohdistuu suoraan lääkäreihin. Maissinjalostajien yhdistys lähetti minulle 12-sivuisen kiiltävän kirjasen, joka käsitteli glukoosi-fruktoosisiirapin turvallisuuden puolesta puhuvaa ”tieteellistä näyttöä.” Sen mukaan glukoosi-fruktoosisiirapin ja ruokosokerin välillä ole eroa. Oletan, että muille 700 000 amerikkalaiselle lääkärille lähetettiin sama propagandapläjäys, ties kuinka paljon lysti maksoi.

Lisäksi vastaanotin ”henkilökohtaisen” erikoiskirjeen Maissinjalostajien yhdistykseltä, johon oli listattu kaikki kerrat kun glukoosi-fruktoosisiirapin haitallisuus oli nostettu esille – joko lehdessä, blogissa, kirjassa, radiossa tai televisiossa. He varoittivat että toimin väärin ja että he ”tarkkailevat” minua. Mistä syystä, sitä en tiedä. Ajatus siitä, että he seuraavat tätä (ja minua) tuottaa orwellilaisia väreitä.

Uudet verkkosivut kuten www.sweetsurprise.com ja www.cornsugar.com ”auttavat oikaisemaan väärinkäsitykset” glukoosi-fruktoosisiirapista siteeraamalla lääke- ja ravintotieteiden professoreita sekä Harvardin ja muiden instituutioiden johtavia ajattelijoita.

Miksi maissiteollisuus käyttää miljoonia disinformaatiokampanjoihin, joiden tavoitteena on vakuuttaa kuluttajat ja terveydenhuollon ammattilaiset tuotteidensa turvallisuudesta? Voisiko johtua siitä, että elintarviketeollisuus kattaa 17 prosenttia taloudestamme?

Mutta onko kyse silkasta sumutuksesta vai iloinen yllätys, kuten Maissinjalostajien yhdistyksen verkkosivuilla väitetään?

Glukoosi-fruktoosisiirappi tieteen valossa

Tarkastellaan tieteellistä näyttöä ja pohditaan asiaa maalaisjärjellä. Tosiasiat saattavat tulla yllättää. Mainoksissa kehotetaan neuvottelemaan ruokavaliosta lääkärin kanssa (jotka valitettavasti usein tietävät todennäköisesti vähemmän ruoasta kuin useimmat isoäidit).

Olen henkilökohtaisesti tutkinut aihetta yli kymmenen vuoden ajan. Olen lukenut sekä haastatellut ”lääke- ja ravitsemustieteen asiantuntijoita” ja keskustellut heidän kanssaan henkilökohtaisesti, ja kun heitä käytetään tukemaan väitettä että ”maissisokeri” ja ruokosokeri ovat käytännössä sama asia, minulle on muodostunut varsin erilainen kuva, ja glukoosi-fruktoosisiirapin rooli lihavuudessa, sairauksissa ja kuolemantapauksissa maailmanlaajuisesti käy selväksi.

Olin viime viikolla lounaalla tri Bruce Amesin, johtavan ravitsemustieteilijän, ja tri Jeffrey Blandin, ravinnebiokemistin ja Linus Paulingin oppilaan, kanssa. Kävimme läpi olemassaolevia tutkimuksia, ja tri Ames kertoi tutkimuskeskuksensa uusista tutkimustuloksista, jotka osoittavat kuinka glukoosi-fruktoosisiirappi voi laukaista kehonlaajuisen tulehduksen ja aiheuttaa lihavuutta.

Seuraavaksi esittelen 5 syytä miksi glukoosi-fruktoosisiirappia tulisi välttää, ja miksi se saattaa koitua kohtaloksi.

1. Sokeri aiheuttaa lihavuutta ja sairauksia kaikissa muodoissa, mikäli sitä nautitaan farmakologisia annoksia. Ruokosokeri ja glukoosi-fruktoosisiirappi ovat kumpikin haitallisia kun niitä nautitaan farmakologisina annoksina 140 paunaa henkilöä kohden vuodessa. Yhdessä glukoosi-fruktoosisiirapilla makeutetussa virvoitusjuomassa tai urheilujuomassa voi olla 20 unssia, tai teessä 17 teelusikallista sokeria (ja keskivertoteini juo kaksi juomaa päivässä), olemme siis suorittamassa pitkälti kontrolloimatonta koetta ihmislajilla. Metsästäjä-keräilijä-esivanhempamme kuluttivat 20 teelusikallista vastaavan määrän vuodessa, ei päivässä. Tässä mielessä olen samaa mieltä maissiteollisuuden kanssa siitä, että sokerien välillä ei ole eroa. Määrä ratkaisee. Mutta joitain merkittäviä eroja on olemassa.
2. Glukoosi-fruktoosisiirappi ja ruokosokeri EIVÄT ole biokemiallisesti identtisiä tai käyttäydy samalla tavalla kehossa. Glukoosi-fruktoosimaissisiirappi on teollinen elintarvike, ja siten kaukana ”luonnollisesta” tai luonnossa esiintyvästä yhdisteestä. Sitä uutetaan maissin varsista prosessissa, joka on niin salainen, että Archer Daniels Midland tai Carghill eivät sallineet tutkivan journalistin Michael Pollanin tutustua siihen kirjaansa The Omnivore’s Dilemma varten. Sokereita uutetaan kemiallisella entsymaattisella prosessilla, josta saadaan kemiallisesti ja biologisesti uudenlaista yhdistettä nimeltä glukoosi-fruktoosisiirappi. Tämän ymmärtämiseksi tarvitaan perusbiokemiaa. Tavallinen ruokosokeri (sukroosi) koostuu kahdesta sokerimolekyylistä, jotka ovat tiukasti kiinnittyneinä toisiinsa – glukoosia ja fruktoosia on saman verran. Ruoansulatuskanavan entsyymien täytyy pilkkoa sukroosi glukoosiksi ja fruktoosiksi, jotka sitten imeytyvät kehoon. Myös glukoosi-fruktoosisiirappi sisältää glukoosia ja fruktoosia, mutta ei 50-50-suhteessa vaan 55-45-suhteessa fruktoosia ja glukoosia sitoutumattomassa muodossa. Fruktoosi on makeampaa kuin glukoosi, ja glukoosi-fruktoosisiirappi on halvempaa kuin sokeri koska valtio tukee maissintuotantoa. Glukoosi-fruktoosisiirapilla makeutetut tuotteet ovat makeampia ja edullisempia kuin ruokosokerilla makeutetut. Tämän vuoksi keskiverto limsapullon koko on kasvanut 8 unssista 20 unssiin ilman että valmistuskustannukset olisivat nousseet merkittävästi, mutta kustannukset ovat olleet suuret ihmisille yleistyneen lihavuuden, diabeteksen ja kroonisten sairauksien vuoksi. Mutta takaisin biokemiaan. Koska niiden välillä ei ole kemiallista sidosta, elimistön ei tarvitse pilkkoa niitä, joten ne imeytyvät nopeammin verenkiertoon. Fruktoosi siirtyy suoraan maksaan ja käynnistää lipogeneesin (muodostuu rasvoja kuten triglyseridejä ja kolesterolia), mikä on syy siihen, miksi se on maamme yleisin maksavaurioiden aiheuttaja ja aiheuttaa sairautta nimeltä ”rasvamaksa”, joka koskettaa 70 miljoonaa ihmistä. Nopeasti imeytyvä glukoosi nostaa insuliinia – kehomme tärkeimmän rasvanvarastointihormonin – tasoja äkillisesti. Molemmat näistä glukoosi-fruktoosisiirapin ominaisuuksista johtaa lisääntyneisiin aineenvaihdunnan häiröihin, jotka lisäävät ruokahalua, painonnousua, diabetesta, sepelvaltimotautia, syöpää, dementiaa ja muuta. Mutta opin jotain muutakin lounastaessani tri Bruce Amesin kanssa. Hänen ryhmänsä tekemässä tutkimuksessa Oaklandin lastensairaalan tutkimusinstituutissa havaittiin, että glukoosi-fruktoosisiirapin vapaa fruktoosi tarvitsee enemmän energiaa imeytyäkseen suolistosta ja imee kaksi fosforimolekyyliä ATP:stä (kehomme energianlähde).
   
   Tämä kuluttaa energiapolttoaine- eli ATP-varastoja suolistossa, joita tarvitaan ylläpitämään suolistonseinämien eheyttä. Pienet ”tiukat liitokset” sitovat kaikki suoliston solut yhteen ehkäisten ruokaa ja bakteereja ”vuotamasta” suolistoseinämän läpi ja laukaisemasta immuunireaktiota ja kehonlaajuista tulehdusta.
   
   On osoitettu, että suuret annokset fruktoosia kirjaimellisesti puhkovat reikiä suoliston pintaan sallien myrkyllisten suolistobakteerien ikävien sivutuotteiden ja osittain sulaneiden ruokaproteiinien siirtymisen verenkiertoon ja laukaisevan tulehduksen, jonka tiedämme olevan lihavuuden, diabeteksen, syövän, sepelvaltimotaudin, dementian ja nopeutuneen ikääntymisen perimmäinen syy. Hedelmien luontainen sokeri on osa ravinnekompleksia ja kuituja, jolla ei ole samanlaista biologista vaikutusta kuin suurilla määrillä vapaata sokeria, jota on ”maissisokerissa”.
   
   Yhteenveto: ruokosokeri ja teollisesti tuotettu, niin sanottu ”maissisokeri” eivät ole biokemiallisesti tai fysiologisesti sama asia.
3. Glukoosi-fruktoosisiirappi sisältää jäämiä, kuten elohopeaa, joita Elintarvike- ja lääkevirasto ei säätele tai testaa. Elintarvike- ja lääkeviraston tutkija halusi tutkia mahdolliset jäämät ja pyysi maissintuottajia lähettämään tynnyrillisen glukoosi-fruktoosisiirappia. Toistuvista pyynnöistä huolimatta hän sai kieltävän vastauksen kunnes hän väitti edustavansa vasta perustettua virvoitusjuomayhtiötä. Tämän jälkeen hänelle lähetettiin suuri sammiollinen glukoosi-fruktoosisiirappia, jota käytettiin osana tutkimusta, joka osoitti, että glukoosi-fruktoosisiirappi sisältää usein myrkyllisiä pitoisuuksia elohopeaa valmistuksessa käytettyjen kloroalkalituotteiden vuoksi.(i) Myrkkyä sisältävä sokeri ei varmasti ole ”luonnollista”. Kun glukoosi-fruktoosisiirappia testataan kemikaalianalysaattorilla tai kromatografilla, havaitaan omituisia piikkejä, jotka eivät ole glukoosia tai fruktoosia. Mitä ne ovat? Kuka tietää? Väkisin herää kysymys tämän prosessoidun supersokerin puhtaudesta. Näiden hupaisien yhdisteiden täsmällistä luonnetta, vaikutusta tai myrkyllisyyttä ei ole selitetty tyhjentävästi, mutta eikö meillä ole oikeus olla turvassa tuntemattomilta kemikaaleilta ravinnonlähteistämme, erityisesti kun 15-20 prosenttia keskivertoamerikkalaisen kalorinsaannista koostuu kontaminoituneista elintarvikkeista?
4. Riippumattomat lääketieteen ja ravitsemuksen asiantuntijat EIVÄT suosittele glukoosi-fruktoosisiirappia osaksi ruokavaliota maissiteollisuuden vakuutteluista huolimatta. Maissiteollisuuden iloiselta näyttävät verkkosivut www.cornsugar.com ja www.sweetsurprise.com vahvistavat heidän näkemystään siitä, että ruokosokeri ja maissisokeri sama asia, kun siteerataan, tai väärinsiteerataan, asiantuntijoita … Barry M. Popkin on ravitsemustieteen professori Pohjois-Carolinan yliopistolla, hän on julkaissut monipuolisesti sokerilla makeutettujen juomien vaaroista ja niiden osuudesta lihavuusepidemiaan. American Journal of Clinical Nutritionin glukoosi-fruktoosisiirappia käsittelevässä katsauksessa (ii) hän kertoo mekanismista jolla vapaa fruktoosi saattaa edistää lihavuutta. Hänen mukaansa: ”Fruktoosin ruoansulatus, imeytyminen ja aineenvaihdunta eroaa glukoosista. Fruktoosin aineenvaihdunta maksassa suosii de novo -lipogeneesiä (rasvaa muodostuu maksassa). Lisäksi, toisin kuin glukoosi, fruktoosi ei stimuloi insuliinineritystä tai lisää leptiinin tuotantoa. Koska insuliini ja leptiini ovat keskeisiä syömisen ja kehonpainon säätelyssä, tämä viittaa siihen, että ravintoperäinen fruktoosi saattaa lisätä energiansaantia ja nostaa painoa. Vielä lisäksi, kaloripitoisilla makeutusaineilla makeutetut juomat saattavat lisätä kalorien liikakulutusta. ”Hän toteaa, että glukoosi-fruktoosisiirappi imeytyy nopeammin kuin tavallinen sokeri, eikä se stimuloi insuliinin tai leptiinin tuotantoa. Tämä estää kehoa lähettämästä kylläisyyssignaalia, mikä voi johtaa kokonaiskalorien ylikulutukseen. Hän lopetti toteamalla: ”… glukoosi-fruktoosisiirapin kulutuksen kasvulla on ajallinen yhteys lihavuusepidemiaan, ja glukoosi-fruktoosisiirapilla makeutettujen juomien ylikulutuksella voi olla osansa lihavuusepidemiaan.” Maissiteollisuus irroittaa kommentin asiayhteydestä jotta se tukisi heidän kantaansa: ”Kaikki syömäsi sokeri on samanlaista.” Oikeasti farmakologiset annokset millaista sokeria tahansa ovat haitallisia, mutta eri sokereilla on erilainen biokemia imeytymisen, ruokahalun ja aineenvaihdunnan osalta, ja tri Popkin tietää sen.
   
   David S. Ludwid, Harvardin lääketieteellisen lastentautien apulaisprofessori ja henkilökohtainen ystäväni, on julkaissut laajalti sokerilla makeutettujen juomien vaaroista ja lihavuutta aiheuttavista ominaisuuksista.
   
   Hänen kerrotaan sanoneen: ”glukoosi-fruktoosisiirappi on yksi väärinymmärretyimmistä elintarviketeollisuuden tuotteista.” Kysyessäni häneltä miksi hän tukee maissiteollisuutta, hän vastasi ettei tue ja että hänen kommenttinsa oli irroitettu asiayhteydestä.
   
   Tieteellisen tiedon vääristely on yksi asia, lihavuuden ja glukoosi-fruktoosisiirapilla makeutettujen juomien vastaisen taistelun kärkinimen sanomisten vääristely on toinen.
5. Glukoosi-fruktoosisiirappi on lähes aina merkki heikkolaatuisesta, ravinneköyhästä ja terveyttä heikentävästä ruoasta tai ”ruoan kaltaisesta yhdisteestä.” Vihoviimeinen syy välttää glukoosi-fruktoosisiirappia sisältäviä tuotteita on se, että ne kertovat heikkolaatuisesta, ravintoköyhästä prosessoidusta teollisesta ruoasta, joka on täynnä tyhjiä kaloreita ja keinotekoisia ainesosia. Jos tuoteselosteessa lukee ”glukoosi-fruktoosisiirappi”, voit olla varma että se ei ole aitoa, tuoretta täysruokaa, jossa on kuituja, vitamiineja, mineraaleja, fytoravinteita ja antioksidantteja. Pysy kaukana niistä jos haluat pysyä terveenä. Meidän täytyy vähentää sokerin kokonaiskulutusta entisestään, mutta tällä yksittäisellä ruokavalion muutoksella voit pienentää huomattavasti terveysriskejä ja parantaa terveyttä. Vaikka ruokosokerin ja maissisokerin biokemian ja fysiologian eroista voidaan väitellä, tämä menee aiheen vierestä (huolimatta yllä olevassa tieteellisessä analyysissä esittämistäni pointeista). Keskustelu on kääntynyt yksinkertaiseen toteamukseen ettei ruokosokeri ja maissisokeri ole samoja asioita.

 

Todellisia ongelmia on vain kaksi.

• Kulutamme glukoosi-fruktoosisiirappia ja sokeria farmakologisia määriä enemmän kuin koskaan ihmisen historiassa – 140 paunaa vuodessa verrattuna 20 teelusikalliseen 10 000 vuotta sitten.
• Glukoosi-fruktoosisiirappia on aina erittäin heikkolaatuisissa elintarvikkeissa, jotka ovat ravintoköyhiä ja täynnä kaikenlaisia sairauksia edistäviä yhdisteitä, rasvoja, suolaa, kemikaaleja ja jopa elohopeaa.

Näiden kriittisten ideoiden tulisi olla kansallisen keskustelun ytimessä, ei merkityksettömien hämmentävien mainosten ja maissiteollisuuden tiedostusvälineissä ja verkossa antamien lausuntoje, joiden tavoitteena on vakuutella yleisölle, että aito sokeri ja teollisesti maissista valmistettu sokeri käyttäytyvät elimistössä samalla tavalla.

 

Lähde: Dr.Hyman

Lue myös:

Glukoosi-fruktoosisiirappi – paholaisen sokeri on rantautunut meillekin
Glukoosi-fruktoosisiirappi aiheuttaa samanlaista riippuvuutta kuin kokaiini
Ruoissa piilevä vaara: Glukoosi–fruktoosisiirappi