Goldman Sachsin karmaiseva historia, osa 6: päästökauppa

Juutalaisten Lloyd Blankfeinin ja Gary Cohnin johtama Goldman Sachs –pankki on yksityinen yritys, josta on tullut maailman vahvimpia poliittisia voimia. Julkaisemme Matt Taibbin ”The Great American Bubble Machine” –artikkelin suomeksi kuudessa osassa – talouskupla kerrallaan. Lue myös osat 1, 2, 3, 4 ja 5!

On kesäkuun alku 2009 Washingtonissa. Presidentiksi on valittu nuori ja suosittu Barack Obama, jonka johtavana vaalirahoittaja toimi Goldman Sachs, mikäpä muukaan. Pankin työntekijät lahjoittivat Obaman presidenttikampanjalle yhteensä noin 981 000 dollaria.

Asuntokuplan puhkeaminen on turvallisesti takana ja pankit on pelastettu – Goldman onnistui turvaamaan selustansa mestarillisesti. Se on soluttanut työntekijöitään Obaman hallituksen avainvirkoihin. Pankki on alkanut etsiä tuoreita saaliita ja havainnut houkuttelevan kohteen hallituksen itsensä luomilla uudenkarheilla markkinoilla.

Hank Paulson ja Neel Kashkari eivät pitele enää valtion talouden ohjaksia. Tilalle on nimitetty valtiovarainministeriön uusi henkilöstöpäällikkö Mark Patterson sekä maan futuuri- ja optiomarkkinoita valvovan viranomaisen CFTC:n uusi johtaja, juutalainen Gary Gensler. Molemmilla on tietysti vahva Goldman-tausta; Gensler on pankin entinen rahoituspäällikkö.

Tällä kertaa pankki ei saalista öljy-, johdannais- tai kiinteistömarkkinoilla. Uusin kupla on päästökauppa. 2009 markkinat olivat hädin tuskin vielä syntyneet, mutta jo silloin tiedettiin, että niillä olisi biljoonien dollareiden potentiaali. Demokraattipuolue oli päättänyt luoda uuden hyödykekuplan, joka naamioitiin ”ympäristönsuojeluohjelmaksi”.

Päästökauppa on loogista jatkumoa Goldmanin rakastamalle hyödykekasinolle. Pankkien kannalta tilanne on nyt kuitenkin aivan erityisen herkullinen: tällä kertaa Yhdysvaltojen hallitus itse tulee vaatimaan hintojen paisuttamista. Goldmanin ei siis tarvitse peukaloida markkinoita – valtio tekee likaisen työn pankin puolesta!

Valtio tahtoo rajoittaa hiilivoimaloiden, palveluntarjoajien, maakaasun jakelijoiden ja monien muiden toimijoiden vuotuisia hiilipäästöjä (niin sanottuja kasvihuonekaasuja). Mikäli yritys ylittää päästökiintiönsä, se voi ostaa hiililuottoa sellaiselta yritykseltä, joka on tehnyt vähemmän päästöjä.

Obaman varovainen arvio on ollut, että hankkeen ensimmäisten seitsemän vuoden aikana hiililuottoja tullaan myöntämään 646 miljardin dollarin arvosta. Eräs hänen läheisimmistä taloudellisista neuvonantajista on kuitenkin arvioinut, että summa voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa suurempi.

Valtion tukemaa keinottelua

Keinottelijoiden kannalta hallituksen suunnitelma on erityisen houkutteleva siksi, että julkinen valta tulee kiristämään päästörajoituksia säännöllisesti.

Vuosi vuodelta päästöoikeuksia on yhä vähemmän saatavilla. Toisin sanoen hallitus on luonut uudet hyödykemarkkinat, jossa supistuva tarjonta tulee vääjäämättömästi nostamaan hintoja ajan myötä. Markkinoiden arvo tulee olemaan yli biljoona dollaria vuodessa, mikä on huikea summa verrattuna esimerkiksi sähkönjakeluun, jossa liikkuu Amerikassa vuosittain noin 320 miljardia dollaria.

Ei siis ihme, että Goldman on yhtäkkiä ”ympäristönsuojelun” kannalla. Pankki aikoo tehdä kaikkensa voidakseen päättää päästökauppalakien sisällöstä. Itse asiassa Goldman on kannattanut päästökauppaa jo kauan, mutta kampanja alkoi ottaa tuulta siipiensä alle kunnolla 2008, jolloin pankki sijoitti 3,5 miljoonaa dollaria ilmastopoliittiseen lobbaamiseen. (Yksi lobbaajista oli – yllätys yllätys – jo aiemmin mainittu Obaman valtiovarainministeriön henkilöstöpäällikkö Patterson.)

Kun Paulson johti Goldmania 2005, hän oli henkilökohtaisesti laatimassa pankin ”ekologista ohjelmaa”. Ohjelma oli sikäli hämmentävä, että aiemmin kaikkea julkista sääntelyä vastustaneesta pankista oli yhtäkkiä tullut valtion ylin ystävä. Paulsonin mukaan ”pelkät vapaaehtoiset toimet eivät tule ratkaisemaan ilmastonmuutoksen ongelmaa”. Muutama vuosi myöhemmin pankin päästöpomo Ken Newcombe julisti, ettei edes päästökauppa tule olemaan tarpeeksi. Newcombe vaati lisää julkisia investointeja hiilipäästöihin liittyvään tutkimus- ja kehitystyöhön.

Goldman on investoinut jo kauan myös tuulivoimaan (se osti jopa Horizon Wind Energy –nimisen tytäryhtiön), uusiutuvaan dieseliin (se on Changing World Technologies –yhtiön osakas) ja aurinkoenergiaan (Goldman on BP Solarin yhteistyökumppani). Mikäli valtio pakottaa kaikki yritykset siirtymään puhtaaseen energiaan, tulee Goldman siis käärimään huikeat voitot. Kuten Paulson on todennut: ”Me emme sijoittaneet hävitäksemme rahaa.”

2009 pankki omisti 10 prosenttia Chicagon ilmastopörssistä, jossa päästöluvista käydään kauppaa. Goldman omistaa myös osuuden utahilaisesta Blue Source LLC –firmasta, jonka myymät hiililuotot tulevat olemaan kovassa huudossa, mikäli demokraatit saavat tahtonsa läpi.

Nobel-palkittu Al Gore on tunnettu ilmastoaktivisti. Hän lyöttäytyi yhteen kolmen entisen Goldman-kihon, David Bloodin, Mark Fergusonin ja Peter Harrisin kanssa perustaakseen Generation Investment Management –yhtiön. Goren ja kumppaneiden firma kääri voittonsa sijoittamalla päästöhyvityksiin.

Eräs Goldman-työntekijä perusti puolestaan 500 miljoonan dollarin Green Growth –rahaston, joka sijoittaa vihreään teknologiaan. Lista on loputon.

Ryöstö piilotetaan hintoihin

Goldman on tehnyt kaikki tarvittavat valmistelut voidakseen rahastaa uusilla ilmastolaeilla mahdollisimman tehokkaasti.

Amerikan energiakomitean jäsen kertoi minulle, että päästökauppa tulee olemaan moninkertaisesti suurempi bisnes kuin esimerkiksi energiajohdannaiset.

Goldmanin tavoitteena on siis kerätä hiiliverot omiin taskuihinsa. Tämä on vielä pahempi huijaus kuin pankkien ”pelastusoperaatiot”: tällä kertaa Goldman nappaa veronmaksajien rahat jo ennen kuin hallitus on ehtinyt keräämään ne!

”Mikäli päästöjä tullaan rajoittamaan verottamalla, tulisi Washingtonin tietysti asettaa vero ja kerätä se,” totesi öljyfutuurikeinottelua vastustanut hedgerahastojohtaja Michael Masters. ”Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että Wall Street tulee hoitamaan verotuksen! Tämä ei ole kenenkään eduksi. Tämä on naurettavaa.”

Päästömarkkinat tulevat kasvamaan muodossa tai toisessa. Goldman tulee toimimaan samalla tavalla kuin se on tehnyt vuodesta 1929 lähtien – keinoja kaihtamatta. Miksi pankki edes tahtoisi vaihtaa toimintatapojaan? Hallitushan on palkinnut Goldmanin kaikista sen rikoksista ilmaisella veronmaksajien rahalla ja poliittisilla huippunimityksillä.

Tavalliset kansalaiset eivät mielellään puhu korruptiosta. Kun vallanpitäjien rikokset ja ahneus ylittävät tietyn rajan, on äänestäjien kannalta toistaiseksi helpointa vain ummistaa silmänsä. Amerikkalaiset eivät tahdo myöntää, ettei heidän maansa ole enää kasvava länsimainen demokratia. Ei ole mukava myöntää, että rikolliset ryöstävät siivun jokaisesta palkkapussista poliitikkojen siunauksella.

Elämme yhteiskunnassa, jossa rehelliset yrittäjät ja veronmaksajat joutuvat noudattamaan sääntöjä, mutta eliitti palkitaan järjestäytyneestä rikoksista miljardilahjoituksilla. Yhdysvallat on nyt gangsterivaltio, jossa edes hintoihin ei voi luottaa. Pankit ovat piilottaneet ylimääräisiä kuluja jokaiseen tuotteeseen ja palveluun. Ensimmäinen askel kohti parempaa yhteiskuntaa on tämän tiedostaminen.

Julkaistu alunperin englanniksi heinäkuussa 2009 Rolling Stone –lehdessä.