Holokausti, vainojen uhrien muistopäivä sekä maailman kansanmurhat (II)

Julkaisemme uusintana vuonna 2019 julkaistun artikkelin “Holokausti, vainojen uhrien muistopäivä ja maailman kansanmurhat”. 

Vuosittain 27. tammikuuta vietetään vainojen uhrien muistopäivää. Varsinaisesti kyseistä muistopäivää vietetään kansainvälisen holokaustin muistopäivänä. Joskin Suomessa päivästä on käytetty nimeä vainojen uhrien muistopäivä. 

Muistopäivän vakiintumiseksi 27. tammikuuta on varmaankin vaikuttanut se, että valtavirtahistorian mukaan Auschwitzin eli keskitys- ja tuhoamisleireistä suurimman vangit saivat vapautensa vuonna 1945. 

Suomen ortodoksisen kirkon tiedotteen mukaan Suomessa Vainojen uhrien muistopäivän valtakunnallinen muistotilaisuus järjestettiin torstaina 24.1. vuonna 2019 Säätytalolla Helsingissä. Juhlapuheen piti turvallisuudesta vastaava silloinen sisäministeri Kai Mykkänen. Tilaisuudessa sytytettiin muistokynttilät vainojen uhreille. Sytyttäjinä toimivat keskitysleireistä selviytyneet Nena Kafka ja Lilly Millner, romanien edustaja Miranda Vuolasranta sekä kansanedustaja Ben Zyskowicz, jonka isä selviytyi keskitysleiriltä. 

Historiasta löytyy toinen toistaan hirvittävämpiä kansanvainoja ja todellisia infernoja. Jostakin syystä vain ”juutalaisen” kansan väitetty holokausti saa kansainvälistä huomiota osakseen, ja samalla unohtuvat maailman nyt tapahtuvat kansanmurhat. 

 

Huomautus

(Kirjoitettu 23.12.2022) 

Nykyisessä Ukrainan konfliktissa syytetään Venäjää sotarikoksista Ukrainassa, mutta kysymyksessä ovat juutalaismafian kontrolloiman Yhdysvaltojen ja sen läntisten liittolaisten sotarikokset sekä Ukrainassa että venäläisiä vastaan. Nykyinen Ukrainan selkkaus tarkoittaa sitä, että Washington on nyt uhraamassa Euroopan sekä Venäjän reunavaltiot, ylläpitääkseen sekä vahvistaakseen entistä hegemonia-asemaansa maailmanpolitiikassa. Perimmäisenä syynä tässä ei kuitenkaan ole Yhdysvallat, vaan sitä hallitseva juutalaismafia, joka dominoi Eurooppaa ja muutakin maailmaa juuri Yhdysvaltojen välityksellä.  

Tietyt NATO-maat toimivat Yhdysvaltojen välineistönä myös Ukrainan selkkauksessa. Yhdysvaltojen ohjailema NATOn laajentuminen aina Venäjän rajoille saakka ja lännen militarisoidun Ukrainan hallituksen joukkojen kohdistamat väkivaltaisuudet Donetskin kansantasavaltoja vastaan, jo ainakin kahdeksan vuoden kuluessa, olivat alkusyinä Venäjän erikoisoperaatioille Ukrainassa.     

Nyt Venäjän tilanne Ukrainassa on muuttunut, ja Venäjä on pakotettu oman turvallisuutensa ja koskemattomuutensa takaamiseksi puolustautumaan NATOn tai läntisen koalition laajentumista vastaan. Tämä puolustautuminen johtuu siitä, että Yhdysvallat ovat tiettyjen läntisten liittolaistensa, kuten Suomen välityksellä, jo pitemmän aikaa käynyt sijaissotaa eli proxy-sotaa Ukrainan kautta Venäjää vastaan. 

Kuten jäljempänä artikkelissa todetaan, hallitsi juutalaismafia ensin Neuvostoliittoa ja sen jälkeen Venäjää. Myös presidentti Vladimir Putinin valtakaudella on juutalaismafia vaikuttanut suuresti Venäjän talouteen ja yhteiskuntapolitiikkaan. Tästä huolimatta Putin on nyt kääntynyt puolustamaan Venäjää ja venäläisiä transatlanttisen liittouman aggressiota ja kulttuurellista mädännäisyyttä vastaan. 

Miksi vain ”juutalaisten” myyttinen holokausti saa huomiota? 

Pirkko Turpeinen-Saari ihmettelee artikkelissaan sitä, Miksi holokaustin muistopäivänä puhutaan vain juutalaisista? 

Hänen mukaansa syyt ovat geopoliittiset:  

Yhdysvallat lähti presidentti George H.W. Bushin johdolla 1980- luvun lopulla saalistamaan sosialististen maiden kansallisvarallisuutta ja tavoittelemaan Euroopan, erityisesti Balkanin sotilaallista miehitystä ja taloudellista valtaa alueella.  

Propaganda, korruptio ja taloudelliset kiristystoimet olivat vallankaappauksissa keskeisiä välineitä. Yhdistynyt Saksa, jonka ulkopolitiikka jo Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolonkin ansiosta oli tiiviisti Yhdysvaltojen politiikkaan integroitunutta, lähti saalistukseen mukaan, kirjoittaa Turpeinen-Saari. 

Geopoliittiset tekijät liittyen Yhdysvaltoihin, ovat tässä mukana. Saatiinhan Saksa osittain holokaustin syyttävällä kollektiivisella painostuksella nöyräksi, ja integroitumaan Yhdysvaltojen globaaliin valtapolitiikkaan. Joskin edellä mainitut syyt muodostavat vain ulkoisen formaatin siihen kysymykseen, miksi muistopäivänä puhutaan vain juutalaisista? Ennen muuta Yhdysvallat on tässä konstruktiossa täysin instrumentaalinen tekijä. 

Nämä holokaustiin liittyvät tekijät ovat alkaneet jo paljon aikaisemmin. Ne alkoivat jo toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ne alkoivat jo ennen oletetun holokaustin tapahtumista. 

Syy siihen miksi maailmalla kuohutaan vain juutalaisiin kohdistuneesta ”joukkotuhosta”, löytyy kasaarijuutalaisen eliitin ja heidän kätyriensä kansainvälisestä mediavaikutuksesta ¹, taloudellisesta ja poliittisesta vaikutusvallasta. Nykyisin tämä valta havaitaan selvimmin Yhdysvalloissa toimivasta jättiläismäisestä huiputuksesta, josta käytetään nimitystä  Federal Reserve System^{2; 3} eli USA:n yksityinen keskuspankkijärjestelmä, joka on täysin tarpeeton sekä ravisuttava amerikkalaisten, ja kiertoteitse muun maailman köyhdyttäjä. 

Niin ikään sionistien kansainvälinen valta ilmenee Yhdysvaltojen ja terroristivaltio Israelin suhteesta: Israel jatkaa armotonta palestiinalaisten kansanmurhaa Yhdysvaltojen taloudellisella ja aseellisella tuella. Israel eli juutalaisvaltion ihmisoikeusrikkomukset ovat kaikkien kansainvälisten oikeuksien yläpuolella. ”Juutalaisen” eliitin ylivoimaista läsnäoloa ei voi olla huomaamatta Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikassa.⁴ Todellinen Mefistofeles siis riehuu vapaana. 

“Juutalaisten” mafia levittää myyttiä kuudesta miljoonasta ”juutalaisesta” uhrista kauan ennen Hitlerin valtaannousua, kuten luvussa ”Juutalaisten” holokaustia ei tapahtunut, esitetään. 

Alaluvussa jäljempänä esitetään ensimmäisen maailmansodan taustaa siinä tarkoituksessa, että sillä valaistaan käsitystä siitä, mitkä taustatekijät ovat vaikuttaneet juutalaisvaltion eli Israelin syntyyn. Tällöin holokausti myyttinä on vahvistanut Israelin valtion kansainvälistä poliittista asemaa. Näyttää siltä, että sionistit suunnittelivat myytin holokaustista, jo silloin kun etsittiin mahdollisuuksia juutalaisvaltion saavuttamiselle, siis ennen Hitlerin valtakautta. 

Sionistit elvyttivät ensimmäisen maailmansodan ja pohjustivat juutalaisvaltion synnyn 

Aškenasijuutalainen Benjamin Freedman paljastaa sionistieturyhmän olevan sotien laajentamisen taustalla ensimmäiseksi ja toiseksi maailmansodaksi: ”Juutalaiseturyhmä” sopi Englannin kanssa Yhdysvaltojen liittymisestä tulevaan ensimmäiseen maailmansotaan Saksaa vastaan. Näin pettämällä Saksan sionistien eliitti sai palkkioksi Balfourin sopimuksen, joka tarkoitti lupaa perustaa juutalainen valtio Palestiinaan, keskelle arabien asuinalueita.⁵  Freedman kuului itse aikaisemmin mainittuun eliitin sisäpiiriin, tai pikemminkin mafiaan, joten hän kyllä tiesi, mistä puhui. 

Balfourin julistus. 

Sen sijaan, että puhutaan juutalaisista seemiläisenä kansana, voi ainakin historiallisen aineiston perusteella olla parempi puhua kasaareista, mistä syystä ”juutalainen” esiintyy tässä lainausmerkeissä (Sand 2009; Koestler 1976; myös jewishencyclopedia; Dunlop 1954; Ostrer 2012). 

Kasaarit ovat 700-luvulla juutalaisuuteen kääntynyt turkkilais-mongolidinen kansa, joista nykyiset aškenasijuutalaiset polveutuvat. Nämä eivät ole periytyneet Palestiinan juutalaisista, joita tuskin on enää edes olemassa. 

Sivu juonteena on mielenkiintoista huomata, että jo ensimmäisessä maailmansodassa saksalaisia syytettiin siviilien murhaamisesta kaasukammioissa, tosin ”juutalaisten” tilalla olivat silloin serbit. 

Tämän luvun lopuksi on syytä täsmentää sitä, miksi holokaustin muistopäivänä puhutaan vain juutalaisista? 

Siksi, että ”juutalaisten” eturyhmään kuuluvat ovat vallanneet likipitäen kaikki läntiset tiedotusvälineet pääomillaan, jotka he ovat huiputtaneet kansainvälisen rahoitusjärjestelmänsä avulla. Myös läntinen viihdeteollisuus kokonaisuudessaan on ”juutalaiseliitin” omistamia tai kontrolloimia, ja lähes kaikki kansainväliset uutistoimistot ovat tämän eturyhmän valvonnassa. Länsimainen mediavalta tai mafia mahdollistaa vastustajien armottoman vainon, puolustajien ylistyksen ja omien rikostensa sekä kasaarialkuperänsä salaamisen. Tässä tuli esille siis kolme hegemonian pylvästä eli media, rahatalous ja politiikka. Juuri näiden syiden takia puhutaan vain ”juutalaisten” vainoista, koska vallanpitäjät eivät halua muusta puhuttavan. 

Lisäksi muistopäivän halutaan keskittyvän vain ”juutalaisiin” siksi, että sionistit ovat kehittäneet holokaustista kansainvälisen poliittisen aseen: Holokaustilla on keinoteltu merkittäviä summia rahaa, poliittista valtaa ja sympatiaa. Sen avulla on perustettu Israelin valtio, joka toteutui ryöstämällä palestiinalaisilta heidän kotimaansa. 

”Juutalaisten” holokaustia ei tapahtunut 

Mytologia holokaustista syntyi jo ennen II maailmansotaa. Don Heddesheimerin teoksen ”The First Holocaust:..” mukaan ”juutalaiset” toistivat 6 000 000 uhrin uskonnon tunnustustaan kyllästymiseen saakka jo kauan ennen Adolf Hitlerin valtakautta.⁶ Jo vuonna 1900 rabbi Stephen S. Wise otti esille käsitteen  ”kuudesta miljoonasta elävästä, verta vuotavasta ja kärsivästä argumentista sionismin puolesta”.^{LIITE 1} 

”Juutalaisia” suojeleva lainsäädäntö 

Saksassa kansallissosialistisen hallinnon aikana ”juutalaisia” ei saanut kohdella kaltoin. Tämä oli ankarasti kiellettyä myös Saksan sodan aikana miehittämillä alueilla. Hallitus oli julistanut kiellon juutalaisvastaiselle väkivallalle hyvin ankarien rangaistuksien uhalla. Kenttäoikeus saattoi langettaa kuolemantuomion ampumalla saksalaissotilaalle, joka oli syyllistynyt ”juutalaisen” surmaamiseen. 

Koska kansallissosialistinen lainsäädäntö antoi suojan lainkuuliaisille ”juutalaisille”, ei ole johdonmukaista olettaa tämän saman hallinnon harjoittavan raakuuksia näitä suojeltavia vastaan. 

Viihde 

Keskitysleireillä olleiden ”juutalaisten” mukaan esimerkiksi Auschwitzin vangeille järjestettiin elävää musiikkia, teatteria, töitä (kuten teen valmistamista muille vangeille), kirjasto- ja sanomalehtipalveluita, elokuvia, kirjeitä ja postimerkkejä yhteydenpitoon, kanttiini, olutta, urheilua, lastenvahtiapua sekä maalaamista. Tämän mukaan keskitysleireillä huolehdittiin viihtymisestä ja kulttuurista. 

Kaasukammiot 

Toisen maailmansodan aikana Auschwitzin työleirille oli sijoitettuna moderneja syanidikaasukammioita, jota ei kiistä kukaan. Kaasua ei käytetty ihmisten murhaamiseen vaan vaatteiden desinfiointiin ja kulkutautien torjumiseen. Kaasukammioiden käyttötarkoituksena oli siis pelastaa juutalaisten ja muiden vankien henkiä. 

Ihmishenkiä pelastavia desinfiointikaasukammioita oli siis käytössä, mutta murhakaasukammioita ei ollut olemassa eikä käytössä. 

Aidot valokuvat puuttuvat 

Amerikkalaisten ottamista ilmakuvista vuonna 1944, jotka julkaistiin vasta 1978, ei ollut näkyvissä ruumiskasojen polttohautauksia tai jonotuksia kaasukammioihin. Kaikki näyttivät normaalilta: 

Auschwitz-Birkenausta joulukuun 1943 ja helmikuun 1945 välillä otetuista ilmakuvista ei löydetty ylimääräisiä polttoainevarastoja, tupruttavia savupiippuja tai niin sanottuja polttokuoppia. Joitain kuvia yritettiin muokata: primitiivisellä kuvankäsittelytekniikalla lisättiin esimerkiksi Zyklon-B-aukkoja rakennusten kattoihin sekä suuria vankijoukkoja parveilemaan teille. Myös krematorioiden seiniä yritettiin muokata jälkikäteen. […] 

Toistaiseksi julkisuudessa ei kuitenkaan ole esitetty ainuttakaan ilmakuvaa, joka tukisi teoriaa juutalaisten joukkotuhonnasta toisessa maailmansodassa. Lännen kannalta oli erityisen noloa, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun yritys muokata valokuvia tuli julki. 

Murhakaasukammioiksi väitetyissä tiloissa ei ollut tiiviitä erikoisovia, joita olisi vaadittu, käyttääkseen rakennuksia todellisuudessa ”kaasukammioina”. Miksi saksalaiset eivät olisi asentaneet helposti laitettavia erikoisovia rakennuksiin, mikäli he olisivat toteuttaneet infernoaan siellä. 

Tiivistelmä revisionistien tutkimuksista 

Revisionistien tutkimukset osoittavat, että: 

• Juutalaisten joukkotuhonnasta ei ole kirjattu käskyjä, suunnitelmia tai edes budjettia. 
• Valtavirtainen kertomus ”Wannaseen konferenssista” on täynnä perustelemattomia väitteitä. 
• Yksikään asiantuntija ei ole tehnyt kokonaisvaltaista tutkimusta, jolla olisi todistettu, että yhdessäkään keskitysleirirakennuksessa olisi ollut sodan aikana toimivia murhaamiseen tarkoitettuja kaasukammioita. 
• Ei ole tehty ensimmäistäkään ruumiinavausta, jonka perusteella oltaisiin todettu, että tietty leirivanki olisi tapettu myrkkykaasulla. 
• Rudolf Hößin ”tunnustuksella” ei ole arvoa, sillä hänen tarinansa olivat keskenään ristiriitaisia. 
• Väitetyt ”silminnäkijätkään” eivät vaikuta nähneen varsinaisia kaasukammioita tai kaasuttamisia. Esimerkiksi tunnettu Auschwitz-vanki Rudolf Vrba joutui 1985 myöntämään Kanadan tuomioistuimen edessä, että hänen holokaustimuistelmissaan oli mukana aimo annos fiktiota (”licentia poetarum”). 
• ”Juutalaissaippua” oli valhe. 
• Väite, että Auschwitzissa olisi kuollut neljä miljoonaa, oli valhe. Liittoutuneetkin ovat myöhemmin myöntäneet tämän. 
• Valtavirtahistorioitsijoiden lähteet kaasukammioiden rakenteesta ovat hajanaisia ja epäluotettavia. 1942–1945 valtaosa juutalaisista niin Auschwitzissa kuin muuallakin kuoli luonnollisista syistä, kuten nälän, sairauksien ja ylirasituksen vuoksi. 

Koska holokausti on osa valheellista voittajien historiankirjoitusta, tulisi saksalaiset ja muukin länsi vapauttaa moraalisesta syyllisyydentaakasta, sillä ilman päteviä todisteita holokaustia ei voida pitää muuna kuin myyttisenä ja lähes uskonnollisena tabuna. 

Revisionistien keskuudessa arvostetuimpiin holokaustitutkijoihin lukeutuvan Carlo Mattogno esittää tuoreimmassa kirjassaan Auschwitz-museon valehtelevan yleisölle toisen maailmansodan tapahtumista. 

Mattognon teoksen nimi on Curated Lies: The Auschwitz Museum’s Misrepresentations, Distortions and Deceptions ja sen voi ostaa Codoh.com-kirjakaupasta. Teoksen ydinviesti on, että historioitsijat eivät ole vieläkään löytäneet ainuttakaan uskottavaa todistetta, joka vahvistaisi väitteen, että juutalaisia olisi murhattu saksalaisten keskitysleireillä kaasukammioissa.⁷ 

1990-luvulla väitettyjä kaasukammioita laajasti tutkinut kemisti Germar Rudolf  on tuottanut Mattognon kirjan pohjalta videoesitelmän, jossa käsitellään muutamia teoksen pääargumentteja. 

Rudolfin esitelmä on lähes 1,5 tuntia pitkä ja se koostuu kahdesta osasta: 

1. Kuinka Auschwitzin rakennuksia muunneltiin sodan jälkeen, jotta ne vastaisivat paremmin liittoutuneiden propagandaa ”natsien murhakoneistosta”. 

2. Kuinka Auschwitz-museo valehtelee säilyneiden asiakirjojen sisällöstä. Todellisuudessa asiakirjat eivät kerro mitään juutalaisten joukkotuhonnasta tai murhakaasukammioista. 

Valtavirtaisen tarinan mukaan ”tuhoamisleirien” likaisen työn tekivät niin sanotut Sonderkommandot, jotka johdattivat uhrit kaasukammioihin ja hävittivät sen jälkeen ruumiit. Virallisen historian mukaan saksalaisten vartijoiden ei siis tarvinnut pelätä tappavaa Zyklon B –kaasua, koska vankien joukosta värvätyt Sonderkommandot pakotettiin ottamaan kaikki riskit. 

Keskitysleirien asiakirjoja tutkineen Mattogonin mukaan ei ole havaittavissa ensinkään todisteita siihen, että Sonderkommandojen toiminta olisi liittynyt tappamiseen. Näitä värvättyjä kyllä oli, mutta heidän toimenkuvansa käsitti muiden muassa: 

• Tautien torjuminen 
• Vaatteiden lajittelu 
• Varastotyöt 
• Tehdastyöt 
• Vaatturityöt 
• Hammaslääkärin avustaja 
• Uusien vankien omaisuuden puhdistaminen (kulkutautien torjumiseksi) 

Nykyisin todella tarvitaan holokaustirevisionismia, sillä poliittinen eliitti eli mafia pyrkii oikeuttamaan ”holokaustilla” muun muassa avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikan, itsenäisyytemme tuhonneen EU-liittovaltioprojektin, jatkuvasti kiristyvät  ajatusrikoslait, kansallismielisyyden sekä terroristivaltio Israelin olemassa olon. 

Maailman holokaustit eli kansanmurhat 

Juutalaismafian vallankaappaus tsaarilta (1917) ja Venäjän sisällissota 

Tsaariperhe oli juutalaisen eliitin salaliiton uhri. 

Ennen kansanmurhien esittelyä on syytä viitata vallankaappaukseen Venäjällä vuonna 1917. Robert Wilton toimi 17 vuotta Lontoon Times-lehden Venäjän kirjeenvaihtajana. Hän näki vuoden 1917 bolsevikkikumouksen myllerrykset tapahtumapaikalta. 

Wilton julkaisi bolsevikkien ylimpien hallintoelinten jäsentenluettelot, joissa hän kirjoittaa jäsenten nimet ja kansallisuuden. Luettelon hän oli kerännyt virallisista neuvostolähteistä. Listauksesta paljastuu hämmästyttävä tosiasia: korkeimmissa hallintoelimissä ei ollut juuri lainkaan venäläisiä! 

Ylivoimainen enemmistö muodostui juutalaisista, joista useat olivat muuttaneet nimensä venäläisiksi. Siten historiankirjoissa väitetty “venäläisten kansannousu tsaaria vastaan” ei pidä paikkaansa, vaan kyseessä oli ollut juutalaisen (kasaari) organisaation suorittama vallankaappaus Venäjällä (Wilton 2000). 

Valtaosin juutalaisista koostuneen eliitin johtamat bolsevikit murhasivat Venäjän vallankumouksen ensimmäisinä vuosina virallisten lähteiden mukaan 2 003 285 ihmistä. Käytännöllisesti katsoen siinä oli koko Venäjän sivistyneistö: tsaarinperhe, piispat, papit, opettajat, lääkärit, upseerit ja älymystön edustajat. Lisäksi surmatuissa oli työläisiä ja talonpoikia. 

Neuvostoliiton työleirien uhrit (1918–1956) 

Vapaamuurareiden ujuttaminen neuvostohallintoon ei riittänyt, koska vuosisatojen aikana olivat Venäjän kansan kollektiiviseen sieluun juurtuneet tsaarinvallan autoritääriset rakenteet. Niinpä koko valtio piti muuttaa ”sosialistiseksi” yhteiskunnaksi (Steinhauser 1994). Siten tarvittiin myös työleirit. 

Juutalaisen eliitin vaikutus Neuvostoliiton hallinnossa oli voimakasta aina vuoteen 1939 saakka. Tämän oligarkian vaikutus säilyi tietyllä tasolla aina Neuvostoliiton romahtamiseen saakka, ja jopa nykyisen Venäjän kaudelle. Myös Wiltonin teos Romanovien viimeiset päivät antaa viitteitä sionistivaikutuksesta Neuvostoliitossa. Tätä tukee myös sionistien välineinä operoineiden vapaamuurareiden läsnäolo Neuvostoliiton hallintoelimissä, kuten tuonnempana esitetään. 

Kirjailija Alexandr Solženitsyn mainitsee kymmenittäin juutalaisia Neuvostoliiton talouden merkittävissä asemissa: ”Neuvostovaltio pyrki järjestelmällisesti ensin hyödyntämään ja sitten tuhoamaan kaikki, joita vainoharhaisesti kuviteltiin Neuvostoliiton hallinnon vastaiseksi voimaksi.” Hän päätyi siihen tulokseen, että ”Neuvostojuutalaiset hankkivat itselleen huomattavan osuuden valtion, teollisuuden ja talouden vallasta kaikilla Neuvostoliiton hallituksen tasoilla.” (MacDonald 2010). 

Solženitsyn kirjoittama jättiläismäinen teos Gulag – vankileirien saaristo, pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin ja yli kahdensadan muun ihmisen selontekoon. Kirjassa kuvaillaan laajasti järkyttäviä tapahtumia leirien ja vankikuljetusten oloista, nälkään ja työhön näännyttämisestä, mielivallasta sekä selviytymisen keinoista. Nämä pakkotyöleirit olivat sionistisen Neuvostoliiton mustia aukkoja, joista visusti vaiettiin ja virallisesti niitä ei edes ollut olemassa. 

Usein Neuvostoliiton vankileireille kyyditettiin täysin tekaistuilla syillä. Aleksandr Solženitsynin Vankileirien saariston osan III mukaan (s. 60) Gulagin yhtenä alkuperäisenä kehittäjänä pidetään turkinjuutalaista Naftali Frenkeliä. Vankileirit suunnattiin ainakin poliittiseen ja taloudelliseen tarkoitukseen: pyrittiin eliminoimaan kaikki sellaiset voimat, jotka edustivat vanhaa tsaarin aikaista järjestelmää, johon sisältyi myös kristillisyys. Mahdolliset ”vastavallankumoukselliset” voimat haluttiin murskata. Tuhovimma kosketti kymmeniä miljoonia yksilöitä, usein kokonaisia väestönryhmiä. 

Taloudelliseen pyrkimykseen viittaa se, että jo vuonna 1928 aloitettiin Neuvostoliiton teollistaminen ja sitä seuraavana vuonna maatalouden kollektivisointi. Nämä molemmat ohjautuivat pakonprinsiipillä, sillä ensimmäisen viisivuotissuunnitelman rakennushankkeita toteutettiin vankityövoimalla, jonka määrän kollektivisointia seuranneet karkotukset moninkertaistivat. Miljoonia talonpoikia – heidän joukossaan tuhansia inkeriläisiä – kyyditettiin kotiseuduiltaan sosialismia rakentamaan ”erikoissiirtolaisina”, käytännöllisesti katsottuna vankeina (Gulag 2002). 

Sionistisen eliitin hengenheimolaisten hegemoniaa on pintapuolisella tarkkailulla vaikea erottaa edesmenneestä Neuvostoliiton hallinnosta, sillä se verhoutui kommunistisen puolueen valtaan ja sen oletettujen vihollisten hävittämiseen. 

Kysymyksessä ei tietenkään ollut juhlapuheissa lupailtu ”tasa-arvoon” tähtäävä ”sosialismi”, vaan aatteita käytettiin vallankaappauksen työkaluna. Useat Neuvostoliiton Gulag-leirit toimivat käytännössä myös tuhoamis- ja kuolemanleireinä. Vankileirien saariston toisessa osassa tulee esille juutalaisen mafian rooli. Nimittäin kunkin vankileirin komentajana hääräsi Gulag-järjestelmässä yhden ja saman ryhmän edustaja. 

Neuvostoliitto oli todellakin hirmuvaltio, joka Nobel-kirjailija Solženitsyn arvion mukaan on murhannut ainakin 30 miljoonaa ihmistä (Solženitsyn 1974). 

Neuvostoliiton hirmutyöt ovat yleisesti tunnustettuja, mutta tämäkään kärsimyshistoria, suoranainen kansojenmurha, ei ole saanut kansainvälistä muistopäivää. Miksi? Ehkäpä siksi, että sen yhtenä pääarkkitehtina toimi sionistinen eliitti. 

Holodomor (1932–1933) 

Holodomor eli ukrainalaisiin suuntautunut kansanmurha keinotekoisen nälänhädän välityksellä surmasi jopa 14 miljoonaa ihmistä. Tästä kansanmurhasta voidaan syyttää silloista kasaarijuutalaiseliittiä⁸ joka oli luonut Neuvostoliiton ja vaikutti siihen voimakkaasti. 

Ukrainan kansaa näännytetiin nälkään juutalaisen neuvostohallinnon toimesta. 

Holodomor oli todellinen holokausti. 

Jo neuvostovaltion alkuaikoina hallintoelimet muodostuivat juutalaisesta eliitistä. Juutalaisten eliitin asema johtavissa asemissa väheni sittemmin, mutta on vaikutusvalta säilyi vapaamuurarijärjestön kautta. Edesmennyt tohtori Karl Steinhauser osoittaa teoksessaan EU huomisenpäivän super-neuvostoliitto sen, kuinka mainitusta vallankumouksesta aina Neuvostoliiton myöhempään vaikutukseen saakka hallintoelimissä kuhisi vapaamuurareita ja heidän toimihenkilöitään (Steinhauser 1994). Nämä vapaamuurarit ja niiden toimihenkilöt olivat sionistisen eliitin poliittisia instrumentteja. 

Ukrainan kansanmurha tapahtui juutalaistaustaisen Lazar Kaganovitsin johdolla. Myös Neuvostoliiton johdossa ollut Josif Stalinin suku oli ilmeisesti juutalainen.⁹ Tähän viittaa osaltaan juutalaisjärjestö B’nai Brith’n Messengerin lausunto (3.3.1950), jonka mukaan entinen neuvostoliittolainen kenraali sanoi, että ”Stalinin suku on juutalaissuku”. Joka tapauksessa Stalin oli sionistien hyödyllinen pelinappula. Kuinka helposti he olisivat voineet raivata ”Isä aurinkoisen” pimentoon, mutta heidän ei tarvinnut. 

Steinhauser kirjoittaa, että Josef Stalin ei mahdollisesti kuulunut mihinkään loosiin. Hän oli siis ehkä ”vapaamuurari ilman kilttiä”. Mutta tästä huolimatta hän oli vapaamuurareiden salapuolueen keskuksessa ahkera ja luotettava, de facto –toimihenkilö. 

Dokumentoitu kansanmurha oli todellinen historiallinen tapahtuma. 

Kansalaisten nälkään näännyttämisestä huolimatta kommunistinen puolue pakkolunasti yli kolmanneksen viljasta ”työläisille”, ja pakko-otettua vehnää vietiin ulkomaille 1 800 000 tonnia, vaikka kommunistisen puolueen aluekomitea oli takavarikoinut jopa siemenviljan. Puolue kidutti viljaa piilottelevia kolhoosilaisia ja tuomitsi kymmeniätuhansia kuolemaan tai vankileirille muutaman viljantähkän ottamisesta pellolta.⁸ Sionistinen Neuvostoliiton johto ei sietänyt kansallismielistä Ukrainaa. Tässä ilmeisesti oli syy ukrainalaisten joukkosurmaan. 

Harjoitamme tässä tutkivaa journalismia. Oletetaan, että holodomoriin viittaava lähdettä (8) ei pidettäisi yleisesti luotettavana. Tästä huolimatta Ukrainan kansan nälällä tappamisesta on muutakin luotettavaa tietoa esimerkiksi täällä Internet encyclopedia of Ukraina sekä mainitun sivuston lopussa olevassa kirjallisuusluettelossa, josta julkaisemme osan tämän artikkelin lopussa. Ukrainan tragediasta on virallinen tiedote tässä. 

Myös Euroopan parlamentti on todennut, että holodomor oli Stalinin kyynisesti ja julmasti suunnittelema rikos ukrainalaisia ja ihmisyyttä vastaan. 

Lisäksi luodessamme katseemme Wiltonin ja Steinhauserin tuotantoon varmistumme sionistivaikutteisen Neuvostoliiton osuudesta kansanmurhiin niin Ukrainassa kuin myös neuvostovaltion työleireillä. 

Dresdenin 14 tunnin helvetti (1945)¹⁰ 

Helmikuun 13. päivänä 1945 puolustuskyvytön saksalainen kaupunki ja yksi Pohjois-Euroopan huomionarvoisimmista kulttuurikeskuksista joutui liittoutuneiden kansanmurhan sekä järjettömän väkivalta-aallon raunioittamaksi. Noin kolmannes eli mahdollisesti puoli miljoonaa Dresdenin asukkaista tuhoutui 14 tunnin sisällä kaikkien aikojen hirvittävämmässä verilöylyssä. 

Liittoutuneiden julmat pommitukset polttivat uhreja elävältä Frankfurtissa, Hampurissa, Münchenissä, Kasselissa, Würtzburgissä, Darmstadtissa, Pforzheimissä ja etenkin Dresdenissä. Tämä oli kaikkien aikojen kansanmurha, jonka demonisuutta on vaikeaa aukottomasti ihmiskielellä kuvata. Tässä voimme havaita aidon holokaustin sen pirullisimmassa merkityksessään. 

 

Dresden jätettiin aluksi rauhaan 

Liittoutuneiden pommikoneet moukaroivat Saksaa kylväen kuolemaa toisen maailmansodan lopulla, mutta Dresdenin saksilainen kaupunki kulttuurikeskuksena sekä ilman sotilaallista merkitystä jätettiin terrorin ulkopuolelle. 

Dresden oli taiteilijoiden ja käsityöläisten kaupunki, kuitenkin siellä oli hiukan satsattu ilmatorjuntaan ja kaupungista oli siirretty pois tärkeämpiin kohteisiin siellä hetken aikaa toiminut Luftwaffen ilmalaivue. Oli siis olemassa herrasmiessopimus, jonka mukaan Dresden oli avoin kaupunki. 

Pakolaisia kertyi kaupunkiin turvallisin mielin 

Laskiaistiistaina helmikuun 13. päivänä 1945 pakeni saksalaisten pakolaisvirta puna-armeijaa noin sadan kilometrin päästä Dresdeniin kasvattaen sen väestön yli miljoonaan. Jokainen uusi pakolainen toi pelottavia uutisia Neuvostoliiton hirmuteoista. Punaista terroria pakenevat eivät osanneet kuvitella, että he tulisivat kuolemaan pahemmassa verilöylyssä, jollaista edes Stalin ei voisi suunnitella. 

Laskiaistiistai oli Dresdenissä yleensä täynnä karnevaalihenkeä. Vuonna 1945 tunnelmat olivat kuitenkin synkät. Talot olivat täynnä pakolaisia ja tuhannet joutuivat asumaan kaduilla kylmyyden keskellä. Ihmiset tunsivat olonsa kuitenkin melko turvalliseksi; vaikka tunnelma oli synkkä, houkutteli sirkusesitys tuona iltana paljon katsojia, jotka toivoivat unohtavansa hetkeksi sodan kauhut. 

Karnevaaliasuihin pukeutuneet pikkutytöt koettivat kohottaa yleisön mielialaa. Vaikka vaisut hymyt tervehtivät nauravia tyttöjä, parani tunnelma illan aikana. 

Kukaan ei osannut kuvitella, että 24 tunnin kuluessa nämä samat viattomat lapset kuolisivat Churchillin tulimyrskyssä. Kukapa tätä tiesi silloin, sillä venäläisiä pidettiin raakalaisina ja sen sijaan luultiin amerikkalaisten sekä brittien olevan “kunniallisia”. 

Ensimmäisten hälytyksien varoittaessa 14 tunnin infernosta, Dresdenin asukkaat suuntasivat tottelevaisesti suojiinsa. He eivät kuitenkaan olleet toimissaan kovinkaan ripeitä, sillä hälytysten ajateltiin olevan vääriä – eihän kaupunkia ollut koskaan uhattu ilmasta. Monet eivät koskaan astuneet ulos elävinä, sillä tuo ”suuri ja demokraattinen valtiomies”, Winston Churchill, ja toinen ”suuri ja demokraattinen valtiomies”, Franklin Delano Roosevelt, olivat päättäneet, että Dresden tulisi hävittää maan tasalle mattopommituksessa. 

Dresdenin tulimyrsky 

Tulimyrsky syntyy, kun tuhannet pienemmät tulet muodostavat yhden suurpalon. Suuri määrä ilmaa pääsee ruokkimaan tulta, jolloin syntyy keinotekoinen tornado. Tuulen tielle joutuneet ihmiset sinkosivat katujen mitalla liekkeihin. 

Liittoutuneiden julmat pommitukset kärvensivät uhreja elävältä Saksan kaupungeissa, etenkin Dresdenissä. 

Maan alta suojaa etsineet taas tukehtuivat useasti ilman imaistaessa kaiken hapen kasvattamaan tulta. He saattoivat myös kuolla valkohehkuun, joka on niin kuumaa, että se voi sulattaa ihmislihan. 

Churchil hirviönä 

Churchillin motiivit Dresdenin holokaustiin näyttävät olleen enemmänkin poliittisia kuin sotilaallisia. Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei Dresdenillä ollut sotilaallista arvoa. Siellä oli keskitytty lähinnä savukkeiden ja posliiniastioiden tuotantoon. 

Tulossa oli kuitenkin Jaltan-konferenssi, jossa neuvostoliittolaiset ja heidän länsimaiset liittolaisensa neuvottelisivat Euroopan jäännösten jakamisesta. Churchill halusi valttikortin – murskaavan angloamerikkalaisen tuhoamisen – jolla tehdä “vaikutus” Staliniin. 

Palestiinalaisten kansanmurha (alkaen 1945) 

Israelin valtion perustamisessa keskeisimpänä tavoitteena on ollut voimakkaan sotilasvaltion luominen Lähi-itään. Tämä pyrkimys on toteutunut ja tästä johtuen saamme miltei päivittäin kuulla uutisia terroristivaltio Israelin barbaarimaisesta julmuudesta palestiinalaisia kohtaan. Juutalaisvaltio luotiin sionistisen eliitin hegemoniaa varten. Sionistinen valtio perustettiin Palestiinaan siksi, että se on poliittisesti keskeisessä suhteessa Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaan nähden. Siten Israel muodostaa myös sotilasstrategisen polttopisteen maailman valta-asemaa ajatellen (Rami 1988). Israel on USA:n tuella hampaisiin saakka aseistettu vaarallinen ydinasevaltio, jonka vaikutus Israel-lobbyn välityksellä Yhdysvaltoihin ja Natoon, tekevät siitä voimakkaan sotilaallisen vaikuttajan. 

Israelin harjoittama valtioterrorismin sato on laaja, raaka ja verinen. Nostamme siitä esille muutamia esimerkkejä. 

Jo manan maille menneen Ariel Sharonin tekemät rikokset ihmisyyttä vastaan sotilasuransa eri vaiheissa ovat karmaisevat. Tästä esimerkkinä olkoon muun muassa Sabran ja Shatilan verilöyly eli joukkomurha (Alakhbar 2002 ja YK 1982). Verilöylyä edelsi Ariel Sharonin ilmoitus pakolaisleirillä piileskelevistä 2 000 ”terroristista”, joista kunkin nimet Israelin armeijalla muka oli olemassa. Mutta todisteita ”terroristeista” ei ole koskaan saatu. 

Israel hyökkäsi Gazaan 27. joulukuuta vuonna 2008, kun palestiinalaistaistelijat olivat ampuneet itsepuolustukseksi raketteja Israelin kaupunkeihin. Sodassa kuoli ainakin 1300 palestiinalaista ja 13 israelilaista (The Guardian 2009 ja HS 2009). Huomautettakoon, että Israelin armeija ampui 400 palestiinalaista lasta. Israel on ollut sotaisa naapureitaan kohtaan. Se hyökkäsi esimerkiksi Libanoniin vuonna 2006 (BBC 2006). 

Israel teki ilma- ja maahyökkäyksen toisen kerran Gazaan vuonna 2014. Tekosyyksi ”operaatio suojaava reuna” –nimetylle joukkomurhalle ilmoitettiin palestiinalaistaistelijoiden hyökkäystunneleiden ja sotilasrakettien tuhoaminen. Israelin armeija murhasi ainakin 1700 palestiinalaista, joista valtaosa oli siviilejä (Yle 2014), esimerkiksi lapsia ja vanhuksia. 

Molemmat Israelin Gazaan hyökkäykset olivat silkkaa teurastusta ja etnistä puhdistusta. 

Vietnamin sota vuosina 1964–1975 

Emme tässä tarkastele Vietnamin sodan synnyn historiaa, vaan keskitymme tässä sodassa tapahtuneisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Sanottakoon kuitenkin, että Vietnaminsota oli rajoitettu konventionaalinen sota, jossa amerikkalaiset tukivat antikommunistista maata sotatoimissa kahden suurvallan tukemaa kommunistista maata vastaan. Sionistien kontrolloima USA halusi lisätä Pohjois-Vietnamiin suunnatulla valtionterrorismillaan globaalia hegemoniaansa Kaakkois-Aasiassa 

Israelin ja Israel-lobbyn kontrolloima Amerikan Yhdysvallat, ja sen tietyt liittolaiset ovat tuottaneet häkellyttävästi rikoksia ihmisyyttä vastaan sekä niiden edistämistä: Vietnamin sota käytiin vuosina 1964–1975. Tuolloin USA pommitti salaa Kambodžaa, josta päätöksen tekivät etupäässä Yhdysvaltain silloinen presidentti Richard Nixon ja ulkoministeri, sionistiseen eliittiin kuuluva Henry Kissinger, jonka vaikutus oli ratkaiseva kyseisessä teurastuksessa. Lopulta se johti sitten katastrofiin, jonka seuraukset hyvin tunnemme – Pommituksien ja sen jälkiseurauksien ansiosta lähes puolet Kambodžean väestöstä tuhoutui. Israelin myönteiseen eliittiin kuuluva Kissinger palkittiin myöhemmin näistä murhatöistään huolimatta Nobelin rauhanpalkinnolla. 

Vietnamin riippumaton myönteinen kehittyminen oli eliminoitu sukupolvien ajaksi, sillä maan talous, maaperä, vesistö ja väestön siedettävät elinolosuhteet tuhottiin primitiivisellä sodankäynnin vimmalla (William Blum 2002). 

Vuosina 1961- 1971 Yhdysvaltain sotavoimat levittivät noin 540 miljoonaa litraa Agent Orange  nimistä kasvismyrkkyjä eteläiseen Vietnamiin tavoitteenaan näännyttää sitä vastaan sotineita vietnamilaisia sissejä. 

 

Vietnamissa perustettiin vuonna 1975 päättyneen sodan jälkeen Agent Orange myrkyn uhrien yhdistys VAVA. Yhdistyksen mukaan Agent Orangelle on altistunut sodassa ja sen jälkeen 4,8 miljoonaa ihmistä, joista 3 miljoonaa on kärsinyt kuolettavista sairauksista. Kysymyksessä on näännyttävä hitaasti tappava kansanmurha. 

Irakin sota 2003 

Yhdysvallat käytti köyhdytettyä uraania Irakissa, jonne se hyökkäsi vuonna 2003. Ainakin osa Irakin maaperästä on muuttunut myrkylliseksi joutomaaksi. Tämän pirullisen aineen ansiosta inhimillinen tuska ja kärsimys olivat ja on edelleen köyhdytettyyn uraniin altistuneilla sanoin kuvaamatonta. Esimerkiksi Basran kaupungin asuinalueille uraania on levinnyt yli 300 000 kg ja alueella on myöhemmin todettu 5-kertainen määrä syöpäsairauksia sotaa edeltävään aikaan verrattuna. Vastasyntyneillä on saastuneella alueella paljon epämuodostumia ja kasvaimia. Edellä mainittua informaatiota on sensuroitu, mutta esimerkiksi tohtori JawadAl-Alin piti 12.9.2009 eduskunnassa esitelmän tähän aiheeseen liittyen.¹¹ 

Kaikki Yhdysvaltojen ja sen tiettyjen liittolaisten, kuten esimerkiksi Israelin, Britannian ja Ranskan, globaalit sotatoimet ovat vahvistaneet määrätietoisesti sionistien hallitseman Yhdysvaltojen ja Israelin kohoamista maailman valtiaaksi. Samalla se on antanut elinvoimaa kaiken köyhdyttävälle monikansallisille suurpääomille ja rahoitusmarkkinoille. Tosin ”Yhdysvaltojen” johtama läntinen poliittinen ja taloudellinen blokki on hiljalleen murenemassa Aasian noustessa sen rinnalle. 

Saamme nähdä vähenevätkö kansojen kärsimykset tulevaisuudessa? 

Markku Juutinen 

Lähteet 

3. The time of Israel (1.12.2012). Jews DO control the media. Saatavina: https://web.archive.org/web/20120708130529/http://blogs.timesofisrael.com/jews-do-control-the-media/ 

4. Steinhauser, Karl (1994).EU- huomispäivän super-Neuvostoliitto. Karprint; Muut kirjailijan vapaamuurari aiheiset teokset: Laillinen mafia; Paholaisen toimihenkilöt; Kuka kukin on ilman naamioita. 

5. Dylan Matthews (13.2.2014). Stanley Fischer saved Israel from the Great Recession. Now Janet Yellen wants him to help save the U.S.. Saatavilla: https://www.washingtonpost.com/news/wonk/wp/2014/01/13/stanley-fischer-saved-israel-from-the-great-recession-now-janet-yellen-wants-him-to-help-save-the-u-s/?utm_term=.fa44d9152931; https://www.federalreserve.gov/aboutthefed/bios/board/fischer.htm; https://www.ft.com/content/06444c1c-f35d-11e6-95ee-f14e55513608; http://mondoweiss.net/2013/12/citizen-federal-reserve/; USA:n keskuspankin hallinto. 

6. Dulles, John Fpster (1953-1959). USA:n ulkoministeri; D. Neff 1995/2002, Fallen Pillars: U.S. Policy Towards Palestine and Israel Since 1945, s. 99 

7. Freedman, Benjamin (1961). Juutalainen loikkari varoittaa Amerikkaa. Saatavina: http://100777.com/jewry/freedman_fi 

8. Don Heddesheimer The First Holocaust: Jewish Fundraising Campaigns With Holocaust Claims During and After World War One 

9. Mattogno, Carlo (). Curated Lies: The Auschwitz Museum’s Misrepresentations, Distortions and Deceptions 

Viittaukset 

https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/vainojen-uhrien-muistopaivaa-vietetaan-sunnuntaina-74-vuotta-auschwitzin-vankien-vapauttamisesta/

https://ort.fi/uutishuone/2019-01-23/vainojen-uhrien-muistopaiva-271

https://areena.yle.fi/1-50049884

http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/opas/keskuspankki/ 

https://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/ulkomaat/yhdysvallat-vaatii-rauhaa-ja-samalla-aseistaa-israelia/

https://codoh.com/library/document/684/

http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndvalue.html 

http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndfaurpref.html 

http://www.khazaria.com/khazar-diaspora.html 

http://gbe.oxfordjournals.org/content/5/1/61.abstract?sid=7944ddb8-2781-470b-a120-deba8fa50729 

https://robertfaurisson.blogspot.fi/2002/06/punishment-of-germans-by-third-reich.html

https://www.youtube.com/watch?v=PSYJBVvyP08

Lähteet Maailman kansanmurha lukuun 

Blum, William (2002). Roistovaltio. Sammakko 2002 

MacDonald, Kevin (2010). In the 1930s: Chapter 19 of Alexandr Solzhenitsyn’s “200 Years Together”: Saatavilla. 

Rami, Ahmed (1988). Vad är Israel? Stockholm: Kultur förlag 

Solsjenitsyn, Alexander (1974). Gulag-arkipelagen Fängelseindustrin. Del 1 och 2. Wahlström & Widsrand Stockholm. 

Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky. 

Wilton, Robert (2000). ROMANOVIEN VIIMEISET PÄIVÄT Kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin. Tabernaculum Dei ry. 

Viittaukset 

Alakhbar 2002: Saatavilla. 

10. joulukuuta 1982 YK:n yleiskokous tuomitsi verilöylyn ja julisti sen olleen kansanmurha. 

The guardian 2009: Saatavilla. 

HS 2009: Saatavilla. 

BBC 2006: Saatavilla. 

Yle-uutiset 2014. Saatavilla. 

Tiedostot: 

http://www.ihr.org/books/rassinier/debunking.shtml 

http://www.ihr.org/jhr/v01/v01p103_Faurisson.html 

http://vho.org/GB/Books/thottc/ 

http://vho.org/D/dam/ 

http://vho.org/GB/Books/trr/index.html 

http://www.vho.org/GB/Books/al/ 

http://vho.org/GB/Books/dth/found.html 

http://www.vho.org/GB/Books/loth/ 

https://www.verkkouutiset.fi/vietnam-vaatii-amerikkalaisyhtiolta-korvausta-sotamyrkyn-uhreille/

• Ukrainan kansanmurha: Internet encyclopedia of Ukraina ; Council of Europe 

11. The Six Million Reconsidered (1979). Noontide Press. 

12. George T. Parker NS Bulletin, 1985 

13. http://www.rauhanpuolustajat.fi/RaPu-lehti/lehdet/2006/306/koyhdytetty_uraani.html http://www.europarl.europa.eu/sides/. Viite11. ei aukea. Siksi esitämme seyraavan viitteen: https://www.rauhanpuolustajat.org/tag/koyhdytetty-uraani/?v=f003c44deab6 

Holodomoriin viittaavaa kirjallisuutta: 

Chamberlin, William H. Russia’s Iron Age (Boston 1934) 
United Ukrainian Organizations of the USA. Famine in Ukraine (New York 1934) 
Ammende, Ewald. Human Life in Russia (London 1936; Cleveland 1984) 
Sova, H. Holod na Ukraïni 1933 r. (Munich nd) 
Pidhainyi, S. (ed). The Black Deeds of the Kremlin: A White Book, 2 vols (Toronto 1953; Detroit 1955) 
Pigido-Pravoberezhny, Fedir. The Stalin’s Famine: Ukraine in the Year 1933 (London 1953) 

Liite 1.