Ilmatieteenlaitoksen pääjohtajan suuri kansankusetus

Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja, Petteri Taalas, kirjoitti lähes neljä vuotta sitten Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun Vieraskynä-osiossa otsikolla ”Ilmaston lämpeneminen voi uhata ihmisen olemassaoloa”. Tarkastellaanpa, miten Taalaksen kirjoitus on kestänyt aikaa. Seuraavassa Taalaksen kirjoituksen lainatut osat ovat kursiivilla ja minun kommenttini ovat normaalitekstillä.

Taalas: Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet viimeisten kahdeksan vuoden aikana rajummin kuin ennen osattiin ennustaa.

Vuoden 2007 IPCC-raportin pahin ilmastoskenaario perustui olettamukseen, että päästöt kasvaisivat  2,4 prosenttia vuodessa. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana päästöjen on kuitenkin todettu kasvaneen 3,3 prosenttia vuodessa eli 40 prosenttia enemmän kuin aiemmassa pahimmassa skenaariossa oletettiin.    

Taalas siis tunnustaa, että ilmastotutkijat eivät ole osanneet ennustaa edes ihmisen hiilidioksidipäästöjen kasvua. Mutta nämä kappaleet ovat kirjoituksen harvinaista osuutta siinä mielessä, että ne ovat lähellä totuutta. Aika erikoista on, että iso joukko ilmastotutkijoita ei kykene ennustamaan jokseenkin tasaisesti nousevaa hiilidioksidipitoisuutta. Tosin ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat vain muutaman prosentin luokkaa luonnollisista päästöistä, joten Taalas jättää kertomatta näiden antropogeenisten päästöjen mitättömästä osuudesta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvussa. Taalaksen ilmastousko poistaa tieteeseen normaalisti kuuluvan epäilyn?

Tilanteen pahentuminen johtuu hiilivoiman käytön lisääntymisestä erityisesti Aasian suurissa talousmahdeissa. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, ilmastonmuutos etenee entistä nopeammin. Vuosisadan loppuun mennessä ilmaston tila voi olla jopa ihmiskunnan elinmahdollisuuksien kannalta kriittinen.

Tässä kappaleessa ensimmäinen virke, jossa viitataan erityisesti Kiinan ja Intian hiilidioksidipäästöjen kasvuun, on totta. Mutta sitten Taalas hurahtaa ilmastouskon puolelle, jonka opinkappaleita hän yrittää todistaa kirjoituksensa loppuosassa. Tuon alarmismin uskonkappaleista mikään ei ole kestänyt edes kirjoituksen jälkeisiä kolmea vuotta, kuten näet seuraavassa.

Jäätiköiden ja merijään sulamisvauhti on kiihtynyt. Grönlannin jäätikkö sulaa entistä nopeammin, ja Etelämantereen länsiosasta lohkeaa jäätä mereen aiempaa enemmän. 

 

Etelämantereen jäätiköt eivät ole lohkeamassa yhtään aiempaa enemmän. Myöskään Grönlannin jäämassassa ei ole raportoitu oleellisia muutoksia. Eikä Etelämantereen merijään laajuudessa ei ole havaittu oleellista hupenemista – päinvastoin – kuten viereisestä kuvasta voit nähdä.

 

Arktisen merialueen jääpeite on ollut ennätyksellisen pieni kahtena viime vuonna, ja monivuotisen merijään määrä on kutistunut nopeammin kuin koskaan.

Arktisen alueen viime kesäinen jääpeite on kyllä ollut vähäisempää verrattuna 1980-lukuun, mutta se ei ole oleellisesti pienentynyt enää vuoden 2007 kesästä alkaen, kuten voit nähdä viereisestä kuvasta. Myöskään monivuotisen merijään määrä ei ole vähentynyt vaan kasvanut sitten vuoden 2007. Monet historialliset dokumentit todistavat arktisen jääpeitteen laajuuden olleen 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella nykyistä pienempi. Aloitimmeko sen mittaamisen satelliitein juuri nykyisessä maksimissaan vuonna 1979?

 

Vuoristojäätiköt sulavat yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tämä uhkaa tulevaisuudessa maataloustuotantoa, teollisuuden toimintaedellytyksiä sekä ihmisten makean veden saantia useiden isojen jokien vaikutuspiirissä kaikilla mantereilla. Jäätiköiden kutistuttua makeaa vettä ei sula entisiä määriä jokiin. 

Jokseenkin kaikki uudet vuoristojäätikkötutkimukset osoittavat, että jäätiköt ovat viimeisten satojen tai tuhansien vuosien aikana sykleittäin vetäytyneet ja kasvaneet. Monet uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että jäätiköiden sulaminen on liki pysähtynyt. Esimerkiksi laajin vuoristojäätikkö, Himalaja, jonka IPCC ennusti sulavan kokonaan seuraavan 30 vuoden aikana, ei ole menettänyt jäämassastaan mitään viimeisen 10 vuoden aikana. Vuosittainen sadanta on siis pitänyt jäätiköt ennallaan, ja vettä on riittänyt hyvin kaikkiin alueelta alkunsa saaviin Kaakkois-Aasian jokiin.

 

Viime vuosikymmeninä valtamerien pinta on kohonnut keskimäärin 1,8 millimetriä vuodessa. Vuosina 1993-2008 kohoamisnopeus on ollut 3,2 millimetriä vuodessa.
Uusimpien tutkimustulosten pohjalta meriveden pinnan kohoamisarviot joudutaan päivittämään ylöspäin.

Tosiasiassa viime vuosien aikana valtamerien pinta on pysynyt jokseenkin paikoillaan. Meriveden pinnan kohoamisarviot joudutaan piakkoin päivittämään alaspäin. 

Arvovaltaisissa tiedelehdissä julkaistujen tutkimustulosten mukaan on mahdollista, että meriveden pinta nousisi vuoteen 2100 mennessä 75-190 senttimetriä; vuoteen 2200 mennessä nousu olisi 150-350 ja vuoteen 2300 mennessä 250-510 senttimetriä.    

Taalaksella on huonot lähteet, vaikka hän niitä arvovaltaisina ehkä pitääkin. Nuo arviot perustuvat yksinomaan tietokonemalleihin, joiden lähtöarvoiksi on syötetty Grönlannin ja Etelänapamantereen jäätiköiden nopea sulaminen. Kun tätä ei ole tapahtumassa, ei merenpintakaan tule nousemaan.

Esimerkiksi Euroopan viime vuosien poikkeuksellisen leudot talvet ovat pääosin johtuneet matalapaineiden reittien muutoksista. Tällaiset muutokset on syytä huomioida esimerkiksi arvioitaessa yksittäisen maan ilmastonmuutosta.

Esimerkiksi Euroopassa on Taalaksen kirjoituksen jälkeen koettu neljä täysin normaalia talvea, joista paria viimeistä ainakin keskieurooppalaiset taitavat pitää poikkeuksellisen kylmänä. Leudot ja kylmät talvet kuuluvat Euroopassa normaaliin vaihtelun piiriin ilman mitään kummallista ilmastonmuutosta. Mitä pitäisi ajatella Taalaksen vuoden 2005 lausunnosta: ”Luminen talvi on tulevaisuuden Suomessa harvinaista herkkua…”. Eivät nämä neljä viimeistä kovin lumettomiakaan ole olleet.

Uusimpien tutkimustulosten mukaan Amazonin alueen ilmaston on laskettu muuttuvan nykyisen ekosysteemin kannalta epäsuotuisaksi. Amazonin nykyisistä sademetsistä menetetään 70 prosenttia vuoteen 2080 mennessä. 

Amazonin alueellakaan ei ole tapahtunut ilmaston osalta mitään merkillistä. Alueen ”tuleva” kuivuminen perustuu jälleen tietokonemallinnuksiin, joita mitkään empiiriset mittaustulokset mm. lämpötilan tai sadannan osalta eivät tue. Amazonasia voi kyllä kohdata ihmisperäinen ja maankäyttöön liittyvä vaara – sademetsäalueen raivaaminen laitumeksi, viljelysmaaksi, kaivoksiksi ja hakkuuaukeiksi – mutta ilmastollista uhkaa se ei ole empiiristen mittausten mukaan kokemassa.

 

Tiedeyhteisön uudet arviot koskevat tilannetta, jossa kasvihuonepäästöjä ei kyetä rajoittamaan ja vielä hyödyntämättömät fossiiliset polttoaineet käytetään. Jo viiden asteen lämpenemisvauhti tällä vuosisadalla johtaisi eräiden arvioiden mukaan siihen, että maapallolla voisi tulevilla vuosisadoilla elää vain miljardi ihmistä. Maapallon väkimäärän on ennakoitu nousevan yhdeksään miljardiin vuonna 2050.

Maapallon keskilämpötila ei ole muuten noussut viimeisen 15 vuoden aikana yhtään siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut tänä ajanjaksona lähes kuusi prosenttia – siis 365 miljoonasosasta 392 miljoonasosaan. Tarkimmat satelliiteista tehdyt lämpötilamittaukset  näyttävät tälle ajalle suurempaa viilenemistä kaikissa troposfäärin kerroksissa verrattuna viereisessä kuvassa olevaan ja IPCC:nkin käyttämään lämpöaikasarjaan.

Fossiilisten polttoaineiden kulutuksen jatkuessa nykyisellään maapallon nykyiset tiheimmin asutut alueet uhkaavat muuttua asumiskelvottomiksi. Jos ilmasto lämpenee kymmenellä asteella, ihmiselämä olisi mahdollista vain korkeilla leveysasteilla ja vuoristoissa. Seurauksena olisi nälkää, kansainvaelluksia ja sotia – puhumattakaan siitä, mitä nykyiselle talousjärjestykselle tapahtuisi.

Tämä Taalaksen kappale kuuluu sarjaan ”jos lehmällä olisi siivet” tai ”jos tädillä olisi munat”. Taalaksella ei ole ainuttakaan pitävää todistetta siitä, että ilmasto olisi ilmakehän kasvihuonekaasujen – esim. hiilidioksidin – vuoksi karkaamassa ennennäkemättömään lämpenemiseen. Todellisuudessa pääosa ilmastohistoriaa kartoittaneista tutkimuksista todistaa päinvastaista. Ilmastomme on ollut ihmiskunnan historian aikana usein nykyistä hieman lämpimämpi, eikä viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut alle asteen lämpeneminen ole mitenkään merkittävää varsinkaan, kun muistamme, että keskilämpötilan mittausvirhekin taitaa olla yhden asteen luokkaa. Jos ilmasto olisi epävakaa – siis lähtisi kiihtyvästi vaikkapa lämpenemään jonkin miljoonasosissa laskettavan kaasupitoisuuden mukaan – kai se olisi sen jo tehnyt menneen 4 600 000 000 vuoden aikana? Mutta mikään ei viittaa näin tapahtuneen. Ilmastomme pikemminkin vaikuttaa vakaalta siten, että se palautuu tasapainoon pienten vaihtelujen jälkeen.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa on edettävä huolimatta heikoista talousnäkymistä. Vähemmän fossiilisia polttoaineita kuluttavan teknologian kehittäminen ja käyttöönotto antaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi Suomelle.  

Minkä ihmeen ilmastonmuutoksen torjunnassa? Ilmasto vaihtelee, kuten se on tehnyt jatkuvasti viime jääkauden jälkeisinä aikoina ja ennen sitä. Mikään viimeisen 150 vuoden aikana mittaamamme sääilmiö ei todennäköisesti edusta äärimmäisyyttä siinä todellisuudessa, jonka ihmiskunta tulee kokemaan seuraavien vuosituhansien aikana. Vain IPCC:n ja Taalaksen tietokonemallehin perustuvat tarinat osoittavat sellaisiin.

Vähäpäästöisiin teknologioihin toki kannattaa aina pyrkiä. Se on osa taloudellisuutta ja kilpailuetua. Mutta mikään ns. vihreän energian toimiala ei ole osoittautunut erityiseksi mahdollisuudeksi. Energiaverojen kiristykset ovat vieneet Suomesta Aasiaan kymmeniä tuhansia työpaikkoja.

Miten on mahdollista, että me veronmaksajat maksamme Petteri Taalakselle pääjohtajaluokan palkkaa (siis yli 10 000 euroa kuukaudessa), ja jokseenkin kaikki hänen ennusteensa ovat täysin pielessä? Ikävintä tässä asiassa tietysti on se, että Taalaksen toimialueen ensisijainen tehtävä olisi ennustaa tulevaisuutta. Vastaus em. kysymykseen on tietysti politiikassa, joka on palkinnut Taalaksen alarmismin lisäämällä Ilmatieteenlaitoksen vastuualuetta ja antamalla sille kymmeniä miljoonia tutkimusrahaa.

Vuoden 2013 kehysriiheen valmistautuvalle hallitukselle suosittelisin rajuja leikkauksia pääjohtaja Taalaksen johtamalle laitokselle. Taalas on suorastaan valehdellut tai jättänyt kertomatta oleellisista tieteellisistä tuloksista Suomen kansalle HS:n pääkirjoituksessaan ja myöhemminkin. Ymmärrän hyvin, että Ilmatieteenlaitos ei halua julkaista yli viiden vuorokauden sääennustetta tässä alati vaihtelevassa ilmastossa.  Pitkien sääennusteiden luotettavuus on supertietokoneiden käyttöönotoista huolimatta edelleen erittäin heikkoa. Mutta en ymmärrä, miten Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja yrittää ennustaa seuraavaa sataa vuotta valtakunnan isoimman sanomalehden pääkirjoitussivulla osuen melkein joka kohdassa 180 astetta väärin. Se osoittaa täydellistä typeryyttä.

Taalaksen kirjoituksessa ja sen perusteella harjoitetussa ilmastopolitiikassa on kyse todella isosta huijauksesta, jonka perusteella mm. sinun energiamaksujasi on nostettu ja yleistä hintatasoa korottettu. Osa perinteisistä energialähteistämme on julistettu lähes pannaan. Samoilla perusteilla on verovaroin tuettu mm. energiaa jokseenkin tuottamattoman tuulivoiman rakentamista. Tälle ilmaston ja energiatuotannon faktoihin perustumattomalle politiikalle osasyyllisiksi voidaan tietysti nimetä monet edelliset ja nykyiset hallituspuolueet (SDP, Kesk, Kok, Vihr, Rkp) ja näiden ympäristöministerit, jotka ovat ottaneet neuvoja Taalakselta.

Taalaksen osaltaan vetämä punavihreä huijaus nimittäin maksaa sinulle väärin perustein määrättyinä veroina useita satoja euroja vuodessa. Jos muilla pääjohtajatasoilla erehdyttäisiin yhtä paljon reaalimaailman todellisuudesta, puolustautuisimme lähinnä Ruotsia vastaan, rokottaisimme kansaa täysillä mustan surman varalta ja painaisimme karttoja, joissa varoitetaan litteän maan reunalta putoamisesta.

Kaiken kaikkiaan väitän, että Taalaksen kirjoittama pääkirjoitussivun juttu vuonna 2009 on suomeksi sanottuna kansankusetusta. Se on suuri häpeä Petteri Taalakselle ja myös Helsingin Sanomille. Enkä menisi kyllä kehumaan Lipposen, Vanhasen, Kiviniemen tai Kataisen hallitusten viisautta tässä asiassa. Ne ovat uskoneet Taalakseen ja hänen koijarikavereihinsa. Ilmastouskovaisia hallituksia ovat olleet.

 

Alkuperäinen juttu: http://ilmastorealismia.blogspot.fi/2012/03/ilmatieteenlaitoksen-paajohtajan-suuri.html