Joitain asioita ei saa tutkia – paljastava rokotetutkimus vedettiin pois

Skeptikot myöntävät ”pelottelevansa” tiedejulkaisuja julkaisemasta mitään, mikä loukkaa heidän rokoteuskontoaan. Nyt ’katosi’ tutkimus, jossa verrattiin keskenään rokotettuja ja rokottamattomia lapsia.

Avoimesti luettava Journal of Translational Medicine julkaisi kaksi viikkoa sitten kaksi ennennäkemätöntä vertaisarvioitua tutkimusta, joiden kohtalo oli varsin erikoinen, joskaan ei täysin yllättävä.

Yhteenveto taustoista: ensimmäisessä pilottitutkimuksessa verrattiin 261:tä kotikoulutettua amerikkalaislasta, joita ei ole lainkaan rokotettu, 405 rokotettuun ja kotikoulutettuun amerikkalaislapseen. Ryhmien välillä havaittiin silmiinpistävä ero sairauksien esiintyvyydessä. Neurologisten kehityshäiriöiden, allergioiden, heinänuhan ja muiden immuunivälitteisten häiriöiden esiintyvyys huitelee pilvissä rokotetuilla amerikkalaislapsilla, eikä kukaan osaa selittää miksi. Jos haluat tutustua syvällisemmin tutkimukseen, klikkaa tästä.

Toinen tutkimus perustui ensimmäiseen, ja sen toteuttivat samat henkilöt. He vertasivat keskenään rokotettujen ja rokottamattomien keskosten hermostollista kehitystä. Molemmat tutkimukset ovat epidemiologisia seurantatutkimuksia, jotka perustuivat äitien muistikuviin ”lääkärien diagnosoimista” sairauksista, resepteistä ja leikkauksista, ei heidän mielipiteisiinsä. Monet tutkimukset suoritetaan tällä tavalla, myös monet sellaiset, joita valtiolliset terveysvirastot suorittavat ja joihin he viittaavat.

Media pysyi vaiti, mikä ei tule yllätyksenä. Valtavirtaiset tiedotusvälineet vaikenivat kuin muuri, aivan kuin mitään normaalista poikkeavaa amerikkalaislasten terveyttä käsittelevää tutkimusta ei olisi edes julkaistu. Terveysviranomaiset valitsivat saman taktiikan: on parempi pitää matalaa profiilia ja antaa myrskyn laantua eikä ruokkia huomiota.

Tiedeyhteisö pysyi vaiti, lukuunottamatta pientä räksyttävää kotikutoisten tiedesotureiden joukkoa, joita kutsutaan Skeptikoiksi isolla S:llä.

Lynkkausjoukko vaientaa kriitikot

Mitä tämä ”takaisin vedetty” tutkimus käsittelikään? ”Raivostuttavaa… rokotehuuhaata” twiittasi yksi. Kuinka tällainen tutkimus KEHDATAAN julkaista? ”Eikö tätä törkeyttä ole jo loppuunkäsitelty?” Pois! Pois! Pois!

Sillä ei tietysti ollut mitään merkitystä ettei tutkimusta vetäneen professori Anthony Mawsonin tutkimuksia ole koskaan aiemmin jätetty julkaisematta tai vedetty pois. Kertaalleen julkaistua tutkimusta ei voi vetää pois. Se, mitä nyt tapahtui on tapahtunut aiemmin, tosin ennen julkaisua. Skeptikkojen lynkkausjoukko on nähnyt tutkimuksen abstraktin Frontiers-lehden sivuilla 2016 kun se oli vielä tarkastettavana. Tutkimus ei ehtinyt nähdä päivänvaloa, mutta tästä huolimatta Skeptikkojen kaikkinäkevä silmä, joka etsii yötä päivää mitä tahansa loukkaavaa, oli havainnut sen.

Skeptikot eivät suotta jahkailleet ryhtyessään vastatoimiin. He eivät haaskanneet aikaansa perehtymällä yksityiskohtiin tai haastaneet sen sisältöä. He eivät tutkineet metodologiaa tai tuloksia tai niiden tulkintaa tai tuloksiin liittyvää pohdintaa.

He haukkuivat tutkijoita ”rokotevastaisiksi” – joka on verrattavissa ’rasistiin’ tai ’seksistiin’, ja joksi voi nimittää ketä tahansa, jopa arvostettua professoria ja tutkijaa, jolla on 30-vuotinen ura, ja joka vain kyseenalaistaa sen, ovatko tietynlaiset lääkevalmisteet turvallisia lapsille. ”Rokotevastaiseksi” nimittäminen tappaa keskustelun.

Frontiersin hapuileva toimittaja julkaisikin hätäisen twiitin, jonka mukaan tutkimus oli vasta alustavasti hyväksytty ja arviointi olisi tehty uudelleen ”esille nostettujen ongelmakohtien vuoksi.”

Yksi skeptikko kehuu kuinka tutkimus vedettiin pois hänen ansiostaan:

”Sain yhdellä twiitillä Frontiersin vetämään rokotevastaisen jutun pois!” Leonid Schneider twiittasi tällä viikolla. ”Rokotevastaisen tutkimuksen abstrakti tuli julki, lukija ilmoitti asiasta minulle, twiittasin, Frontiers säikähti ja veti tutkimuksen pois.”

Jopa Retraction Watch raportoi tapahtumankulusta tällä tavalla. Jouduttuaan kritiikin kohteeksi Twitterissä, Frontiers antoi julkilausuman, todeten että tutkimus oli vasta ”alustavasti hyväksytty mutta ei julkaistu”, ja että se oli uudelleenarvioitavana.

He linkkasivat kahteen twiittiin, joista toinen oli Leonid Schneiderin. Siinäpä se.

”Mikä herättää itsessään kysymyksiä: oikeaoppinen takaisinvetomenettely ei mene näin,” kommentoi nimimerkki Neuroskeptic Retraction Watchin sivuilla, ikäänkuin sekin olisi ollut vaikeuksissa olevien tutkijoiden syytä. Ei syytöksiä. Ei vastauksia. Ei vedottu ammattietiikkaan tai virheisiin. Ei minkäänlaista menettelyä. Ei edes kenguruoikeudenkäyntiä. Pelkkä lynkkausjoukko ”pelottelee” tiedejulkaisun olemaan julkaisematta.

Valtamedia kertoi tuolloin tarinan taustat väärin ja väitti perusteettomasti että tutkimus, jota ei oltu koskaan julkaistu, oli vedetty pois. He toistivat Skeptikkojen omituisia väitteitä ja pönkittivät lääketeollisuuden herrojensa asemaa.

Journal of Translational Sciencen päätoimittaja on jälleen kumartanut näiden voimien edessä. Retraction Watch raportoi, että tutkimus on ”vedetty takaisin – jälleen kerran.” Mutta julkaisu ei ole julkaissut virallista lausuntoa. Lähetin sähköpostia päätoimittaja Terry Lichtorille, Arkansasin osavaltion yliopiston professorille, kahdesti. Kun hänestä ei kuulunut mitään, soitin Lontoon toimistoon niin he sanoivat soittavansa hänelle jotta hän on varmasti saanut kysymykseni. Puhelimessa ollut henkilö vaikutti olevan tietoinen sähköposteistani. En saanut vastausta.

Otin yhteyttä kahteen Retraction Watchin toimittajaan ja pyysin etteivät he käyttäisi tutkimuksesta termiä ”vedetty takaisin” niin leväperäisesti, ottaen huomioon ammattietiikan ja ammatilliset seuraukset. Ei vastausta.

”Saatuaan miljoonia katselukertoja, huolenaiheet joita tutkimus nostattaa eivät pyyhkiydy nopeasti ihmisten tietoisuudesta,” sanoo Claire Dwoskin, Children’s Medical Safety Research -instituutin perustaja, joka osallistui tutkimuksen rahoitukseen.

”Olisi suurempi palvelus kansanterveydelle ja tieteelle toistaa tutkimus suuremmassa mittakaavassa, jotta voitaisiin selvittää kuinka tarkkoja tulokset ovat, sen sijaan että palataan takaisin aikoihin jolloin kirjoja poltettiin ja tiedemiehiä vainottiin. Jos tutkimusta ei palauteta julkaisun verkkosivuille, tiedämme ainakin ettei menneisyyden kaikista virheistä ole otettu opiksi.”

Ei tieteellistä vilppiä

Mawsonin tutkimusta ei ole missään vaiheessa syytetty tieteellisestä vilpistä. Tutkimuksen takaisinveto on vakava asia, ja sillä voi olla peruuttamattomia seurauksia julkaisevan tutkijan uralle riippuen siitä, onko kyse tahallisesta vilpistä vai inhimillisistä virheistä. Takaisinvetomenettelyssä tulisi noudattaa yleisesti hyväksyttyjä käytäntöjä, joiden mukaan tutkimus voidaan vetää takaisin vain jos kyse on vakavasta tieteellisestä väärinkäytöksestä kuten vääristelystä, plagioinnista, kaksoisjulkaisusta tai virheistä.

Vaikka julkaisijat toimivat itsenäisesti, he noudattavat yleisesti hyväksyttyä linjaa takaisinvetomenettelyissä, eli jos väärinkäytöstä epäillään, prosessin tulisi käynnistyä kummankin julkaisun päätoimittajan kohdalla tässä tapauksessa. Tutkimuseettinen neuvottelukunta julkaisi biolääketieteellisten julkaisujen päätoimittajille ohjesäännön, jossa todetaan, että ”Päätoimittajien ei tulisi pyörtää päätöstä sen jälkeen kun tutkijoille on ilmoitettu että heidän tutkimuksensa julkaistaan, ellei tutkimuksessa ilmene vakavia ongelmia.”

Asiallisesta kritiikistä ohjesäännössä lausutaan seuraavaa:

”Päätoimittajan tulisi ensiksi pyytää vastausta syytetyltä. Jos päätoimittaja ei ole tyytyväinen vastaukseen, heidän tulisi pyytää tutkijan, vertaisarvioijan tai päätoimittajan työnantajaa tai muuta soveliasta elintä (ehkäpä valvonnasta vastaavaa virastoa) aloittamaan tutkinta. (Oman toimituskuntansa tapauksessa heidän tulee suorittaa tutkinta itse.) Päätoimittajien tulisi tehdä kaikkensa varmistaakseen että asianmukainen tutkinta suoritetaan; jos tämä ei ole mahdollista, tai sitä ei tapahtu jostain muusta syystä, päätoimittajan tulee tehdä kaikki kohtuudella vaadittavat toimenpiteet, jotta ongelma saataisiin ratkaistua ja virhe oikaistua mikäli tarpeen. Kyseessä on työläs mutta tärkeä velvollisuus.”

Kysymyksiä ei saa esittää

Twitterin skeptikkopiirit ovat esittäneet kosolti kritiikkiä tutkimuksen metodologiaa kohtaan. Osa voi olla perusteltua. Tutkimusten Pohdinta-osiossa tutkijat arvioivat käyttämänsä metodologian heikkouksia ja tarkastelevat tuloksia kuten Mawson kollegoineen teki. Kritiikkiä ja oikaisuja julkaistaan kirjeissä ja myöhemmissä, paremmissa tutkimuksissa. Juuri ensimmäisen tutkimusasetelman heikkoudet mahdollistavat paremman ratkaisun seuraavassa.

Tutkimuksen otsikon “Pilot comparative study on the health of vaccinated and unvaccinated 6- to 12-year-old U.S. children” ensimmäinen sana on pilotti. Pilottitutkimuksella tarkoitetaan ”pienen mittakaavan alustavaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on arvioida soveltuvuutta, aikaa, kustannuksia, haittatapahtumia ja vaikutuksen suuruutta (tilastollinen vaihtelu) pyrkimyksenä arvioida oikea näytekoko ja parantaa tutkimussuunnitelmaa ennen täysimittaisen tutkimusprojektin aloittamista.”

Pilottitutkimus esittää kysymyksen. Tämä pilottitutkimus ei eroa PubMedin tuhansista muista alustavista pilottitutkimuksista sen metodologian vuoksi. Kyse on kysymyksestä jonka se esittää. Mawson ja hänen kollegansa julkesivat epäillä josko CDC:n hyväksymän rokoteohjelman 50 pistoksella viittätoista rokotetta ennen kuuden vuoden ikää voisi olla arvaamattomia vaikutuksia lasten kokonaisterveydelle. Tiedämme että niillä on vakavia haittavaikutuksia, ja että osa lapsista on erityisen alttiita haitoille. Rokote– ja haittavaikutustutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä lapsiryhmät ovat erityisen alttiita haittatapahtumille ja kuinka rokotteita voi ”kehittää” jotta ne eivät tapa ja vammauta niin usein. Mutta tutkimuskysymystä, joka haastaa yleisesti hyväksytyn näkemyksen, ei saa esittää.

Mawson ja hänen kollegansa tekivät johtopäätöksen, joka on luultavasti yleisin johtopäätös joka kaikissa miljoonissa PubMedin tutkimuksissa on tehty, eli että tarvitaan lisätutkimuksia. Ei kovin vallankumouksellista ja epätieteellistä retoriikkaa radikaaleilta rokotteiden vastustajilta. Vain maltillista keskustelua tästä erityisestä ympäristöaltistuksesta, joka on kasvanut eksponentiaalisesti (kolmesta rokotteesta viiteentoista) yhden sukupolven aikana. Vaikutusta kokonaisterveyteen ei ole tutkittu, ainoastaan yhteyttä tiettyihin tartuntatauteihin.

Skeptikot lyövät nyrkkiä pöytään ja väittävät että tiedämme jo kaiken. He sanovat ihmettelijöille, joiden mukaan lasten lääketutkimuksissa tulisi käyttää kontrolleja, että niitä on käytetty. Mutta he valehtelevat. Heidän siteeraamissaan tutkimuksissa HPV-rokotteen saaneita tyttöjä verrattiin tyttöihin, jotka olivat saaneet Hepatiitti B -rokotteen. He viittaavat tutkimuksiin, joissa vertailtiin tyttöjä, jotka saivat kaikki aiemmat rokotteet plus HPV-rokotteen, tyttöihin jotka saivat kaikki aiemmat rokotteet plus ”plaseboa” joka sisältää alumiiniadjuvanttia – ainesosaa joka on yhdistetty sairauksiin sadoissa vertaisarvioiduissa tutkimuksissa ja jopa 2015 lääketieteen oppikirjassa. He lainaavat tutkimuksia, joissa todetaan että uusi rokote ”voi vähentää [tietyn viruskannan aiheuttamaa] tautitaakkaa”.

Skeptikot sanovat ettei lapsia voi jättää rokottamatta, joten vaadittavia eettisiä testejä ei ole mahdollista tehdä. Rokottakaa kaikki, he sanovat. Testaamattomat vastaan verrokit. Ja he puhuvat teidän lapsistanne.

Ajatuspoliisi valvoo

Skeptikot pyörittävät ryhmiä kuten Good Thinking Society, jonka sankari ja rahoittaja on skeptikoista suurin, Richard Dawkins. He väittävät, kuten nimestä voi päätellä, että he osaavat erotella hyvät ajatukset huonoista ajatuksista. Ja nämä kotikutoiset ajatuspoliisit pitävät itsensä kiireisenä ahdistelemalla terveysammattilaisia – naturopaatteja, homeopaatteja ja kiropraktikoita – ja väheksymällä kasvavaa määrää potilaita, jotka haluavat ’vaihtoehtohoitoa’. Skeptikot näkevät velvollisuutenaan puolustaa valtavirtaista lääketiedettä ja varmistaa että pahoja ajattelijoita rangaistaan ja että mahtavan ja ihmeellisen lääketeollisuuden hyviä ajatuksia pidetään yllä.

Ihmiset, jotka väittävät että ”rokotteissa ei ole mitään kiistanalaista”, ovat epärehellisiä. Tiede ei saavuta koskaan täydellistä yksimielisyyttä. Sille on luonteenomaista kyseenalaistaa vallitsevat totuudet ja etsiä ja löytää jatkuvasti uusia asioita. Vasta viime vuonna tutkijat havaitsivat mikroskooppisia imusuonia aivoissa, jotka liittävät aivot immuunijärjestelmään, ja sanoivat että oppikirjoja täytyy kirjoittaa uusiksi. Monet tutkijat ällistyivät ja osa nolostui – kuinka on mahdollista, että ihmiskehosta on jäänyt huomaamatta anatomisia rakenteita?

Kuinka lääketieteeltä on voinut jäädä huomaamatta mikrobiomi niin pitkäksi aika – elin, joka painaa kilogramman ja on yhtä tärkeä kuin immuunijärjestelmä ja vaikuttaa ihmisen fysiologian jokaiseen yksittäiseen asiaan? Mutta ”nykyinen tilanteemme on nyt tämä,” kirjoitti Julian Marchesi nöyrästi British Medical Journalissa vuonna 2015.

Tieteellinen tutkimustyö edellyttää avointa mieltä. Ja nöyrää asennetta. Skeptikoilla ei ole kumpaakaan. He tekevät saman minkä ”tieteen miehet” tekivät Ignaz Semmelweisille hänen aikoinaan. Semmelweis teki tutkimusta ja kirjoitti, että lääkärit, jotka olivat ensin käsitelleet ruumiita ja sen jälkeen auttoivat synnytyksessä pesemättä käsiään, toivat mukanaan näkymättömiä tautinaiheuttajia. Synnytyksen jälkeiset verenmyrkytyksestä johtuvat kuolemantapaukset olivat yleisiä. Naiset, joiden lasten synnytyksestä vastasivat kätilöt jotka pesivät kätensä, kuolivat harvoin infektioihin. Semmelweis joutui maksamaan kalliisti osoitettuaan sormella omaa ammattikuntaansa taudinlevittäjinä. Häntä pilkattiin ja halveerattiin, ja lopulta osa hänen vastustajistaan juonitteli hänet mielisairaalaan, jossa häntä hakattiin ja jossa hän kuoli infektioon. Nykyään hän on yksi lääketieteen merkkihenkilöistä, mutta koska hänen ehdottamaansa käytäntöä alettiin soveltaa hitaasti, kymmenet tuhannet naiset saivat verenmyrkytyksen tai kuolivat.

Emme tiedä mikä on syynä nykyiseen terveyskriisin lasten keskuudessa, tai neurologisia kehityshäiriöiden ja immuunijärjestelmän häiriöiden esiintyvyyden kasvuun. Mutta täytyy selvittää kaikki mahdolliset tekijät, joilla voi olla vaikutusta. Suonensisäisesti annosteltavat immuunijärjestelmää säätelevät lääkkeet, joita annetaan terveille lapsille, ja vaikka pitäisimme niitä pyhänä, niitä ei tulisi suojella tieteelliseltä tarkastelulta. Rokotteet kehitettiin aikana, jolloin immuunijärjestelmän yhteydessä käytettiin termejä ”miasma” ja ”humoraali”, eivätkä he olleet erehtymättömiä. Tietämyksessämme on suuria aukkoja siinä kuinka ne toimivat ja mihin todisteisiin niiden vaikutus perustuu. Rokoteohjelmasta tai sen pitkäaikaisvaikutuksesta lasten kokonaisterveyteen ei ole tehty tutkimusta.

Skeptikot ovat valinneet puolensa. Voimme olla varmoja, että historia toistaa itseään, ja kun lääketieteen historian oppikirjat kirjoitetaan tulevaisuudessa uudelleen, niissä mainitaan nimeltä lääketieteen sankareita kuten Semmelweiss, ihmisiä jotka haastoivat vallitsevan tilan ja menivät sinne minne kukaan ei halunnut mennä. Niistä löytyy myös lyhyt maininta lukemattomista nimettömistä tiedemaailman tolvanoista, jotka hidastivat lääketieteen kehitystä samalla kun lukemattomat lapset kärsivät.

 

Lähde: GreenMedInfo

Lue myös:

Rokotetut lapset sairastavat jopa viisi kertaa enemmän kuin rokottamattomat
Rokotetut vs. ei-rokotetut
Rokottamattomat lapset ovat terveempiä
Lukijatarinoita rokottamattomista lapsista