Juutalaisverkostojen vaikutukset Venäjällä, Neuvostoliitossa ja Euroopassa – historiallinen analyysi

Muutamia vuosia sitten Sever Plocker kirjoitti artikkelin  israelilaiseen Ynet News –lehteen, otsikolla ”Stalinin juutalaiset”¹. Artikkelissaan hän mm. kirjoitti: ”Emme saa unohtaa, että jotkut tietyt aikamme historian suurimmista joukkomurhista (alkaen 1900-luvun alusta toim. huom.), olivat juutalaisten järjestämiä, (siis juutalaisverkostojen tekemiä, toim. huom.).” Tämä artikkeli on todiste hänen lausunnoistaan. Juutalaisintellektuellien ja sionistien kansainvälinen poliittinen, taloudellinen ja mediaalinen valta olivat hämmästyttävän suurta 1900-luvulla, ja jo sen alkupuolella. Larry Romanoff (9/2022) on kirjoittanut yllä mainituista aiheista artikkelissaan, (Stalin’s Jews), Stalinin juutalaiset. Romanoffin artikkeli toimii pohjana jäljempänä esitetylle laajalle tutkielmalla juutalaisverkostojen vaikutuksesta Venäjällä, Neuvostoliitossa ja Euroopassa. 

Heti alkuun huomautan, että tällä artikkelilla ei ole tarkoituksena suuntautua nykyistä Venäjää vastaan. Kysymys on siitä, että sekä länsivaltojen kasaari- eli “juutalaismafia” että Venäjän kasaarimafia tekevät yhteistyötä Vladimir Putinin hallinnon ja Venäjän kulttuurin sekä suvereniteetin luhistamiseksi juutalaismafian hallitseman Yhdysvaltojen jalkoihin.  

Mutta Venäjä on valinnut taistelun kulttuurinsa, koskemattomuutensa ja itsenäisyytensä puolesta. 

Tähän taisteluun pitäisi kaikkien isänmaallisten voimien yhdistyä, länsimaista uusliberalistista sortovaltaa vastaan ja kansainvälisen juutalaismafian tuhoutumiseksi. Tästä aiheesta enemmän luvussa Venäjän nykyinen tilanne. 

(Nykyiset ”juutalaiset” ovat suurimmaksi osaksi 700-luvulla juutalaisuuteen kääntyneiden turkkilais-mongolidisen kasaarikansan jälkeläisiä. Aikamme aškenasijuutalaiset polveutuvat kasaareista. 

Oheisessa artikkelissa ilmaisu juutalaistoimija tai juutalaismafia on synonyymi kasaarimafialle.) 

Sisällysluettelo 

Historialliset taustat

Juutalaistoimijoiden osuus vallankumouksissa

Juutalaistoimijoiden valta Neuvostoliiton aikana

——–

(Alaluvut) 

“Venäjän vallankumouksen” rahoituksesta  

Neuvostoliiton hallinnossa vaikuttaneita juutalaisia

Joukkomurhista

Esimerkkejä Stalinin juutalaisista

——–

Venäjän nykyinen tilanne

Historialliset taustat 

Juutalaisverkostot tai –intellektuellit ovat aloittaneet likipitäen kaikki historiassa tapahtuneet vallankumoukset ja –yritykset. Nämä toimijat ovat kuitenkin aina salanneet ja vääristelleet näiden vallankumouksien alkuperät. Venäjällä tapahtuneet vallankumoukset ovat lajissaan ainutlaatuisia tapahtumia. Venäjällä on ollut vallankumousyrityksiä, ennen vuoden 1917 vallankumousta, ja myös sen jälkeen. Vuoden 1917 vallankumousta kutsutaan harhaanjohtavasti ”Venäjän vallankumoukseksi”, vaikka kysymyksessä oli kansainvälisen juutalaisverkoston organisoima vallankaappaus Venäjän tsaarilta. Robert Wilton toimi 17 vuotta Lontoon Times-lehden Venäjän kirjeenvaihtajana. Hän havainnoi vuoden 1917 “bolsevikkikumouksen myrskyt tapahtumapaikalla Pietarissa ja aloitti tutkimukset tsaariperheen murhaan liittyen yhdessä virallisen tutkintotuomarin Nikolai Sokolovin kanssa.” Kirjan ranskankielisessä versiossa Wilton paljastaa bolsevikkien ylimpien hallintoelinten jäsenluettelot, joissa hän esittää jäsenten nimet sekä kansallisuuden. Mainitut luettelot Wilton keräsi virallisista neuvostolähteistä. Luettelon mukaan hallintoelimissä ei ollut juuri lainkaan venäläisiä! Pääsääntöisesti jäsenet muodostuivat juutalaisista, joista useat olivat muuttaneet nimensä venäläisiksi ^{2, 3}. 

Kuva Neuvosto-Venäjän alkuvuosilta.

Aleksandr Solženitsyn kirjoittaa: ”Teidän on ymmärrettävä, että bolsevikit, jotka valtasivat Venäjän, eivät olleet venäläisiä. Valloittajat vihasivat venäläisiä ja he vihasivat kristittyjä! Etnisen vihansa vimmassa he kiduttivat ja teurastivat miljoonia venäläisiä ilman vähäistäkään inhimillistä katumusta. Amerikassa puhutaan “lokakuun vallankumouksesta”, ”Venäjän vallankumouksena”. Se oli tietyn kansainvälisen organisaation hyökkäys Venäjää vastaan ja Venäjän kansan täydellistä alistamista miehittäjän valtaan. Koskaan aikaisemmin maailmanhistoriassa ei ole mikään kansakunta joutunut niin verisen ja tuhoisan kärsimyksen kohteeksi kuin venäläiset rikollisten ja verenhimoisten valloittajien käsissä. Bolsevismi oli kaikkien aikojen suurin inhimillinen teurastus. Miksi suurin osa maailmasta on tietämätön tähän liittyvästä todellisuudesta? Sen tähden, että nämä rikolliset itse hallinnoivat globaalia mediaa. Emme voi väittää, että kaikki bolsevikit olivat juutalaisia, mutta ilman juutalaisverkostoa ei olisi ollut bolsevismia. Juutalaistoimijoille ei ole mikään niin loukkaavampaa kuin totuus. Verenhimossaan hullut juutalaisintellektuellit muodostivat “vallankumouksesta” ja neuvostovaltiosta murhakoneiston, joka poisti päiviltä 60 miljoonaa ihmistä vuosien 1918-1957 välillä”^{4, 5}. 

Juutalaismafian järjestämiä vallankumouksia vapaamuurareiden kautta on Venäjällä ollut useita, jo vuodesta 1848 alkaen. 

Juutalaistoimijoiden osuus vallankumouksissa 

Vuoden 1848 tapahtumat Euroopassa olivat poliittisesti kuohuvia. Ajanjaksoa kutsutaan hulluksi vuodeksi⁶, jonka kuluessa useissa Euroopan maissa puhkesi vallankumouksia sekä väkivaltaisia kapinoita. Vallankumouksen yrityksiä tapahtui tuolloin myös Venäjällä. Näille haettiin innoitusta liberalismista, sosialismista ja nationalismista. Ranskaa pidetään tapahtumien lähtömaana ja mainittua vuotta kutsutaankin siellä kansojen kevääksi (Printemps des peuples). 

Yleisen historian mukaan helmikuun vallankumous oli Ranskassa vuonna 1848 tapahtunut kansannousujen sarja, joka lopetti heinäkuun monarkian (1830–1848), johtaen toiseen “tasavaltaan” (1848–1852). 

Luettelematta kaikkia maailman vallankumouksia ja kapinoita, voidaan sanoa, että ensisijaisesti ne ovat peräisin samasta lähteestä, nimittäin kasaarimafian tavoitteista muokata maailman poliittista ja yhteiskunnallista struktuuria siis etupäässä hallituksia, taloutta, mediaa ja opetustoimintaa tavalla, jonka haluttiin sopivan paremmin palvelemaan kasaarimafian kansainvälisiä tarpeita.  

Koska Ranskan Suuren vallankumouksen (1789-1799) katsotaan olevan tietyn kaltaisena lähtölaukauksena  sitä seuraaville vallankumouksille erittäinkin Euroopassa ja Venäjällä. Tästä johtuen on syytä tarkastella tätä tapahtumaa hiukan penkoen historiaa. 

Ranskan Suuri vallankumous oli järisyttävin yhteiskunnallinen murros Euroopassa sitten Rooman kukistumisen. Uutena ilmiönä historiassa kuvattu rahvaan organisoituminen ja onnistuminen vallankumouksessa ylempiä yhteiskuntaluokkia vastaan. Herää kuitenkin kysymys siitä, että oliko kansalla aavistustakaan vallankumouksen organisoimisesta, keinotteluista, juonitteluista ja poliittisen teorian rakenteesta, minkä perustalle vallankumouksen piti asettua. Oliko alemmilla yhteiskunta luokilla muuta tietoa vallankumouksesta kuin ideologiset iskulauseet? 

Kaikesta huolimatta kyseisessä vallankumouksessa rahvaan voimilla hävitettiin Ranskan arvokasta kulttuuriperintöä, (samoin kuin nykyisin hävitetään kaikki kristilliseen ja terveeseen järkeen liittyvät etniskulttuuriset traditiot) kuninkaan, uskonnon, aateliston, papiston, perustuslain, lipun, ajanlaskun ja paikannimet, vaihtaen ne uusiin (tyhjänpäiväisiin) luomuksiin. Tapahtuma olisi syytä analysoida perin pohjin. Jos Suuren vallankumouksen tapahtumia ja taustoja aloitetaan selvittämään, paljastuu kauhistuttava totuus: Ranskan vallankumous ei ollut ranskalaisten tekemä eikä sen tavoitteena ollut Ranskan olojen parantaminen. Se oli muukalaisten työtä ja heidän tavoitteensa oli tuhota kaikki, mikä oli ollut Ranska. Ja nämä muukalaiset olivat kasaari- eli juutalaismafia, joka käytti myös tässä vallankumouksessa hyväkseen poliittisesti tehokkainta instrumenttiaan, nimittäin vapaamuurarijärjestöä⁷. 

Allekirjoittaneena en väitä etteikö yllä mainittuna historiallisena aikana olisi ollut vallankumoukselle perusteita, mutta sen olisi pitänyt parantaa kansan yhteiskunnallisia, taloudellisia, henkisiä ja oikeudellisia olosuhteita eikä antaa poliittisia instrumentteja juutalaismafialle, jota vastaan itse asiassa vallankumouksien pitäisi kohdistua. 

Vallankumousta varten Ranska piti saada velkakoukkuun. McNair Wilson kirjoittaa kirjassaan Life of Napoleon:  

“Euroopan taloudellisessa rakenteessa oli tapahtunut perustavaa laatua oleva muutos, kun kaiken pohjana ollut vauraus vaihtui velaksi. Vanhassa Euroopassa rikkaus oli mitattu maaomaisuutena, viljasadoissa, eläinlaumoissa ja mineraaleissa, mutta tuolloin uusi standardi oli otettu käyttöön, nimellisesti rahan muodossa, jolle nimitys luotto oli annettu.”  

Ranskan velat olivat suuret, mutta eivät mahdottomat, paitsi kultavaroissa. Jos kuninkaan neuvonantajat olisivat päättänet laskea rahan vakuudeksi maat, niin Ranskan todellinen rikkaus, asema olisi ollut helposti korjattavissa. Mutta nyt oli ajauduttu kriisiin johdonmukaisesti ministeri ministeriltä, jotka eivät voineet tai halunneet irrota kansainvälisten koronkiskurien luottojärjestelmästä. Tämä kyvyttömyys tai kunnottomuus johti väistämättä siihen, että koronkiskurien velkasitoumukset kasvoivat koko ajan raskaammiksi, koska velat olivat kullassa ja hopeassa, joita Ranska ei itse tuottanut.⁸ 

“Ketkä olivat uuden velkakoneiston yksinvaltiaita; näitä kullan ja hopean manipuloijia, jotka onnistuivat kääntämään Euroopan talouden ylösalaisin sekä vaihtamaan vaurauden mittaamattomiin koronkiskontalainoihin?”  

Lady Queensborough paljastaa kirjassaan Occult Theocrasy muutamia merkittäviä nimiä, lähteenään juutalainen Bernard Lazare. Lontoossa vaikuttivat veljekset Benjamin ja Abraham Goldsmid ja heidän kumppaninaan olivat Moses Mocatta  sekä tämän veljenpoika Sir Moses Montefiore. Nämä kaikki on yhdistetty suoraan Ranskan vallankumouksen rahoittamiseen.⁹ 

”Velat roikkuvat kuin Damokleen miekka hallitsijoiden päiden yläpuolella…ja he tulevat pyytämään lisää käsi ojossa”.  

Sir Walter Scott kuvaa tilannetta kirjassaan Life of Napoleon (osa). 1 näin: Nämä finanssimiehet kohtelivat hallitusta kuin konkurssikypsän tuhlarin velkojat, jotka toisella kädellä mahdollistivat tuhlailun jatkumisen ja toisella kahmivat haaskattua omaisuutta mitä järjettömimpinä korvauksina omaksi edukseen.                                                                

Juutalaismafia suosi vapaamuurarien välityksellä loosiveljellisten filosofien, kuten Montesquieun, Condorcet’n, Diderot’n, Helve’tiuksen, d’Alembert’n ja Voltairen, suunnatonta vapaamielistä valistustyötä. Tästä syystä oli vallalla käsitys, että vallankumouksen päämääränä oli poistaa monarkia ainiaaksi ja perustaa tilalle tasavalta¹⁰. 

Salaisen veljeskunnan välityksellä juutalaismafia nosti yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin asemiin (kuten myös nykyisin tehdään nostetaan selkärangattomia lurjuksia esim. Sauli Niinistö, Sanna Marin, Alexander Stubb jne.) tavoitteisiinsa sopivia henkilöitä, kuten Orleansin herttuan Louis Philippin, josta haluttiin tehdä Ranskan kuningas Ludvig XVI:n sijaan. “Näyteltyään” juutalaismafialle ja vallankumoukselle roolinsa Orleansia ei enää tarvittu, joten hänet mestattiin giljotiinilla, kuten monet muutkin juutalaismafian asiamiehet, heidän suoriuduttuaan rooleistaan. 

Ludvig XVI mestattiin yhdessä puolisonsa Maria Antoinetten kanssa 1793. Ludvig XVI toimi kansan parhaaksi, aateliston turhamaisuutta vastaan ja lisäksi hän vastusti tyranniaa, joten vallankumousta ei siinä mielessä olisi tarvittu. Niinpä Ludvig XVI oli pyrkimyksineen juutalaismafian tavoitteiden esteenä, joten hallitsija parille oli sinetöity edellä mainittu kohtalo.  

Siirryttäessä Venäjän tilanteeseen on huomioitava, että juutalaisintellektuellit ovat tehneet vallankumouksien yrityksiä useasti Venäjällä ennen varsinaista vallankaappaustaan Venäjän silloiselta hallitsijalta tsaari Nikolai II:lta vuonna 1917. Näitä vallankumous yrityksiä tapahtui vuosina 1848, 1881^{11, 12}, 1890¹³ ja 1905¹⁴. 

Paneutumatta enempää esitettyihin vuosilukujen tapahtumiin sanottakoon, että jo Katariina II:n valtakaudella Venäjällä lähestulkoon kaikki tunnetut ja valtaapitävät miehet olivat joko vapamuurareita tai heidän de facto -toimihenkilöitään, mutta erotuksena esim. Englannista Venäjän valtaapitävät ja hallitsijat eivät olleet loosiin kuulumisesta huolimatta valmiita myymään sieluaan vapaamuurareille (ts. juutalaisverkostolle). Heidän sielullinen vapautensa johtui siitä, että heihin oli juurtunut syvälle sieluunsa (eli heihin itseensä) sekä ortodoksinen uskontonsa että isänmaallisuutensa¹⁰. Nämä seikat aiheuttivat sen, että juutalaismafian oli todella vaikeaa valloittaa Venäjää, eikä se onnistunut vuoden 1917 vallankumouksessakaan, muutoin kuin tsaariperheen, mukaan lukien kaikkien Romanovien ja suurelta osin yläluokan ja sivistyneistön murhaamisella sekä tietysti länsivaltojen rahadynastioiden, jotka olivat juutalaisia, suunnattomalla rahoituksella. Tsaariperheen brutaali murha ei ollut bolsevikkien aikaansaannos, vaan asialla olivat juutalaiset verikoirat². 

Juutalaistoimijoiden valta Neuvostoliiton aikana 

Ensinnäkin muutamia huomioita “Venäjän vallankumoukseen” liittyen. Kuten jo ennakkoon sanottiin Venäjän vallankumous ei ollut bolsevikkien aikaansaannos, vaan se oli juutalaisintellektuellien suorittama vallankaappaus Venäjän tsaarilta. Vallankumouksen kiihkein vaihe sijoittuu vuosille 1917 ja 1918, jolloin juutalaistoimijat pääsivät todellakin verenmakuun, minkä ansiosta koko Venäjä lainehti veressä². 

Wiltonin teoksen alkusanoissa kirjoitetaan näin: 

“Lopultakin voidaan kertoa totuus Nikolai II:n, Venäjän tsaarin, sekä hänen vaimonsa ja perheensä marttyyrikohtalosta. Se perustuu todisteisiin, jotka on saatu asiaan kuuluvasti suoritetusta ja lainmukaisesta tutkimuksesta. Silminnäkijöiden allekirjoittamat valaehtoiset todistajanlausunnot ovat tämän kirjoittajan hallussa, mutta hän ei paljasta lausunnonantajien henkilöllisyyttä, sillä he ovat yhä neuvostoviranomaisten – murhaajien – vallassa. Tulee aika, jolloin rangaistuspäivä sarastaa. Kirjoittaja on pyrkinyt esittämään oikeudenkäynnin avauksen täysin tietoisena siitä, että todisteiden lopullinen käsittely tuomioistuimessa osoittaa hänen väitteensä oikeaksi ja saa aikaan syyllisyystuomion².” 

Wilton kirjoittaa, että koko Venäjän bolsevismia koskevaan tarinaan on lyöty vieraan maahanhyökkäyksen lähtemätön leima. Tsaarin perheen murhan, jonka harkitusti suunnitteli juutalainen Sverdlov (joka tuli venäjälle Saksan palkka-agenttina) ja minkä  toteuttivat juutalaiset Goloshtshokin, Syromolotov, Safarov, Voikov ja Jurovski, ei ole Venäjän kansan vaan tämän vihamielisen maahanhyökkääjän työtä. 

Huomatkaamme, että vallankumouksen takana ei tietenkään ollut Saksa, vaan kansainvälinen rikollisliiga ts. juutalaismafia, mutta Saksa toimi mafian instrumenttina. Neuvostoissa oli kolme pääelintä, jotka esitetään Wiltonin kirjasta sivulta 30 suorana lainauksena: 

“Sovnarkom, Tsik ja Tshrezvytshaika. Nimet olivat lyhenteitä seuraavista sanoista: Soviet narodnykh komisarov (kansankomissaarien neuvosto), Tsentralny ispolnitelny komitet (toimeenpaneva keskuskomitea) ja Tshrezvytshainaja komisja dlja borby z kontrrevoljutsjei (vastavallankumousta vastaan taisteleva erikoiskomissio). Vanhassa hallinnossa duumalla, ministerineuvostolla ja ohranalla oli ollut vastaava asema. Entisten titteleiden tilalla olivat komissaarit, jotka kaikki muka valittiin vaaleilla, mutta todellisuudessa heidät nimitti sisäpiirien salainen elin. Edustajien neuvostot (Sovdeps) ja köyhien komissiot (Komitety bednoty) korvasivat vanhojen zemstvojen ja kunnanhallitusten tehtävät. Nämä oli ryhmitelty erillisten alueiden (oblasti) mukaan. Neuvostovalta ei ollut keksinyt uusia järjestelmiä. Se oli vielä punaisen ohranan eli inkvisition lujassa otteessa².^“ 

Wilton paljasti virallisista neuvostolähteistä bolsevikkien ylimpien hallintoelinten jäsenluettelot, joissa hän esitti jäsenten nimet sekä kansallisuuden. Luettelon mukaan hallintoelimissä ei ollut juuri ensinkään venäläisiä! Pääsääntöisesti jäsenet muodostuivat juutalaisista, joista useat olivat muuttaneet nimensä venäläisiksi ^{2, 3}. 

“Venäjän vallankumouksen” rahoituksesta 

Tämän jättiläismäisen vallankaappauksen valmisteluja varten perustettiin myös oma toimisto, joka sijaitsi Tanskan pääkaupungissa Kööpenhaminassa. Vallankumoustoimiston johtoon oli määrätty akateemisesti koulutettu ja kumouksellisessa toiminnassa kokenut Alexander Helphand, joka käytti salanimeä Parvus. Hän ei ollut ainoastaan linkki vapaamuurari-huippupoliitikoihin kuten USA:n presidentti Woodrow Wilsoniin, vaan hän hoiti yhteydenpidon myös vapaamuurarien rahaylimystöön, johon kuului mm. Max Warburg. Tästä johtuen Parvus pystyi järjestämään niin, ettei vallankumous kaatunut rahanpuutteeseen; se olisi ollut mahdotonta, sillä tähän tarkoitukseen käytettiin valtavia rahamääriä. Lenin sai jo yksinomaan Helphandin kautta kuusi miljoonaa dollaria kullassa. Tuo kyseinen rahasumma ei kuitenkaan muodostanut koko budjettia, joka oli käytössä tsaarin hallintojärjestelmän tuhoamiseksi ja juutalaisylimystön luoman neuvostovaltion perustamiseksi¹⁰. 

Venäjän vallankaappauksen suurimmat rahoittajat olivat kasaari- eli juutalaisylimystöön kuuluvat suurpankkiirit Jakob Schiff ja Rothschildien pankkidynastia.¹⁰ Schiffin pankki sponsoroi vallankaappausta suurimmalla summalla, joka oli 20 miljoonaa dollaria. Rahojen vastaanottajana oli Leninin vallankumouskumppani juutalainen Lev Trotski. Rahoittajina vallankaappaukselle olivat myös vapaamuurarit ja Rhein-Westfalenilainen syndikaatti.¹⁰   

Neuvostoliiton hallinnossa vaikuttaneita juutalaisia 

Vaikka “juutalaispopulaation” osuus oli marginaalinen Venäjän väestöstä, oli vallankaappauksen organisointi ja toteutus 90 prosenttisesti juutalaista alkuperää. Mutta vankileirien (Gulagin) ja salaisen poliisin (Tšekan) hallintojärjestelmät olivat 100 prosenttisesti juutalaistoimijoiden käsissä. Juutalaiset verikoirat hallitsivat varauksetta koko bolshevikkijärjestelmää kokonaisuudessaan vuoden 1917 alkaen.  Lähes kaikki ensimmäisen neuvostohallituksen ministerit olivat juutalaisia, ja muutamat ei-juutalaiset olivat vapaamuurareita, jotka olivat avioituneet jiddishiä puhuvien juutalaisnaisten kanssa. “Venäjän vallankumous”, jota väitetään bolsevikkien aikaansaannokseksi, oli kansainvälisten juutalaisten operaatio, jonka tavoitteena oli vallankaappaus Venäjän tsaarilta sekä uuden maailmanjärjestyksen luominen. Tämän kaiken hallinta piti olla, ja oli juutalaisverkostojen käsissä¹⁵.”  

Juutalaiset bolsevikit (mafia) käyttivät väärin sosialistisen järjestelmän ideologiaa. Näin menetellen rikollinen mafia toteutti muiden muassa pakkokollektivisointia, joka tarkoitti sitä, että kaikilta talonpojilta takavarikoitiin maat valtion nimissä, mutta tämä takavarikointi ei tapahtunut välittömästi neuvostohallinnon syntymisen jälkeen, vaan oli hyvin hidasprosessi¹⁶. Neuvostovallan ensimmäisten askelien aikana sosialistivallankumouksellisia edustivat muiden muassa talonpojat, mutta jo neuvostovallan ensimmäisinä vuosina talonpoikien piti pakkoluovuttaa tiettymäärä viljaa, tosin nimellistä maksua vastaan, valtiolle.¹⁶ Bolsevikkivallankumoukselliset olivat voimakkaasti juutalaistoimijoiden hallinnassa. Mutta maatalouden kollektivisointi eli kolhoosien muodostaminen aloitettiin noin vuonna 1929. Tällöin pyrittiin eliminoimaan “porvarillinen” pienomistukseen perustuva maatalous liittämällä tiloja suuriksi osuustoiminnallisiksi yksiköiksi.¹⁶ Kollektivisointi ja viisivuotissuunnitelma ei sujunut suunnitelmien mukaan, vaan viljaa takavarikoitiin valtiolle, mikä johti esimerkiksi Ukrainan alueella miljoonien ihmisten nälkäkuolemaan. Kansanmurha tapahtui vuosina 1931-1933 ja se tunnetaan nimellä Holodomor, jossa menehtyi ainakin  14 miljoonaa ihmistä. Kaikkiin näihin rikoksiin oli syyllisenä Neuvostoliiton hallitsijat ts. juutalaismafia. 

Se, että kymmeniä miljoonia ihmisiä sai surmansa neuvostovaltion siirtymisvaiheessa sosialismiin ja myöhemmin Neuvostohallinnon aikana ei johtunut vain jättiläisliittovaltion yhteiskunnallisista ja taloudellisista ongelmista siirtyessään uuteen valtiojärjestelmään, vaan juutalaismafian julmuudesta ja pohjattomasta vihasta ei-juutalaisia kohtaan ja erittäinkin kristittyjä kohtaan, mitkä olivat tsaarin vallan ortodoksisen kristillisyyden perillisiä. 

Tässä tilanteessa käytettiin väärin sosialismia, josta muodostettiin juutalaismafian maailmanvaltaa tavoitteleva murhaava totalitarismi. Huomautan, että en kannata sosialismia tai kommunismia kokonaisuudessaan, kuitenkin molemmissa on paljon kehittyneitä piirteitä, joita voidaan ilman muuta hyödyntää tulevassa valtiomallissa ja sen yhteiskunnassa. Perustelematta tässä yhteydessä enempää, edullisinta olisi soveltaa tulevaisuuden valtiomalliin kansallissosialismin edistyksellisiä puolia. Muistettakoon, että kommunismi ei ole sosialismia siinäkään suhteessa, että kommunismi on valtioton muoto, mutta sosialismia esiintyy usein juuri valtioissa. Lisäksi merkittävä ero kommunismin ja sosialismin välillä on se, että kommunismissa kaikki taloudelliset resurssit ovat valtion omistuksessa ja hallinnassa; silloin yksilöillä ei ole henkilökohtaista omaisuutta. Sosialismissa yksilöt omistavat henkilökohtaisen omaisuuden ja myös yrityksiä, mutta kaikki teolliset ja tuotantokapasiteetit ovat yhteisessä omistuksessa ja hallinnassa.  

Luonnollisesti sosialismin ideologia pitäisi yhdistää aitoon kristinuskoon, sillä siinä yhteisön etu asetetaan yksilön edun edelle (vähentäen riistoa), mikä on perusteiltaan lähimmäisenrakkautta, joka pitäisi olla myös oikean kristillisyyden kivijalkana. Valitettavasti juutalaismafia on myrkyttänyt sosialismin periaatteet ateismilla ja nykyisin kulttuurimarxismilla. (Kulttuurimarxismi on löysä ilmaisu eikä sillä ole mitään tekemistä Karl Maxin Pääoman teosten kanssa. Toim. huom.) 

Karl Marxin kirjoittama kolmeosainen Pääoma sarja on  yleistietoisuudessa väärin ymmärretty tai sitä ei ole ymmärretty lainkaan. Pääoma ei ole mikään poliittiseen ideologiaan suuntautuva teos, vaan pelkästään kansakuntien varallisuutta ja taloudellista teoriaa käsittelevä tutkimus ja analyysi.  

Marxin teoksissa keskeistä on työläisen tuottama lisäarvo. Siinä tuotteen hinta muodostuu työstä, aineellisten panosten kustannuksista sekä voitosta. Eli yksi tärkeimmistä hintaan vaikuttavista tekijöistä on tuotteeseen käytetty työmäärä. Tämähän tarkoittaa klassisen kansantaloustieteen linjaa. Marxin vallankumouksellinen idea oli kuitenkin tarkentaa katseensa työhön ja analysoida työtä työvoimatavarana eikä palkkana, joka on ko. tavaran hinta sekä asettaa työvoimatavara mitattavaan muotoon. Työvoimatavara on työläisen myymä hyödyke. Ja vain kapitalistisissa tuotantosuhteissa työläinen on vapaa myymään työvoimatavaraansa, tai hänen on pakko tehdä niin. Hyödykkeiden hinta ja arvo ei voi määräytyä ainoastaan niiden valmistamiskustannuksien ja kysynnän sekä tarjonnan mukaan. Voitot ja talouskasvu eivät voi yhteiskunnallisella tasolla muodostua tavaroiden valmistus- ja myyntihintojen välisestä erotuksesta. Sillä yhden kapitalistin voitto on aina toisen tappio ja yhteiskunnan tasolla tavaroiden myymisestä hankitut voitot tasoittuisivat, eikä uutta varallisuutta karttuisi.  

Pääoma teos antaa tähän yksinkertaisen ja selvän selityksen: Sekä talouskasvu että kapitalistien voitot syntyvät välittömästi tehdystä työstä. Tehdessään työtä työläinen lisää oman työnsä tavaran tuotantoprosessiin sekä kohottaa näin tavaran arvoa. Esimerkiksi valmiiksi tehty pöytä on arvokkaampi kuin pöytää varten pätkitty ja varattu höyläämätön puutavara. 

Pääomassa tarkastellaan myös teollisen kehityksen historiaa, mikä paljastuu hirvittävänä epähumanitäärisyytenä teollisen kehitysprosessin kuluessa.  

Yllä oleva esitettiin sen tähden, että ymmärrettäisiin juutalaismafian väärentäneen myös Marxin teoksia pelkästään omiin maailmanvalloitus pyrkimyksiinsä, missä muiden muassa sosialismi toimi vain instrumenttina. 

Joukkomurhista 

Valtaosin juutalaisista koostuneen eliitin johtamat bolsevikit murhasivat Venäjän vallankumouksen ensimmäisinä vuosina virallisten lähteiden mukaan 2 003 285 ihmistä. Käytännöllisesti katsoen siinä oli koko Venäjän sivistyneistö: tsaarinperhe, piispat, papit, opettajat, lääkärit, upseerit ja älymystön edustajat. Lisäksi surmatuissa oli työläisiä ja talonpoikia².   

Jo ennakkoon sanottiin, että äärimmäisen julmat, verenhimoiset ja mielipuoliset juutalaisintellektuellit muodostivat “vallankumouksesta” ja neuvostovaltiosta murhakoneiston, joka surmasi 60 miljoonaa ihmistä vuosien 1918-1957 välillä”^{4, 5} Solženitsyn kirjoittama jättiläismäinen teos Gulag – vankileirien saaristo pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin ja yli kahdensadan muun ihmisen selontekoon. Kirjassa kuvaillaan laajasti järkyttäviä tapahtumia leirien ja vankikuljetusten oloista, nälkään ja työhön näännyttämisestä, mielivallasta sekä selviytymisen keinoista. Työleireillä menehtyi ainakin 30 miljoonaa ihmistä, jotka sisältyvät yllä mainittuun 60 miljoonaan. Nämä pakkotyöleirit olivat juutalaisen Neuvostoliiton mustia aukkoja, joista visusti vaiettiin ja virallisesti niitä ei edes ollut olemassa.¹⁷ 

Josif Stalin oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) ensimmäinen pääsihteeri vuosina 1922-1953. 

Neuvostoliiton johdossa ollut Josif Stalinin suku oli ilmeisesti juutalainen.¹⁸ Tähän viittaa osaltaan juutalaisjärjestö B’nai Brith’n Messengerin lausunto (3.3.1950), jonka mukaan ”Stalinin suku on juutalaissuku”. Joka tapauksessa Stalin oli kasaari- eli juutalaismafian hyödyllinen pelinappula. Kuinka helposti he olisivat voineet raivata Stalinin tieltään, mutta heidän ei tarvinnut. Steinhauser kirjoittaa, että Josef Stalin ei mahdollisesti kuulunut mihinkään loosiin. Hän oli siis ehkä ”vapaamuurari ilman kilttiä”. Mutta tästä huolimatta hän oli vapaamuurareiden salapuolueen keskuksessa ahkera sekä luotettava, de facto –toimihenkilö¹⁰. 

Lazar Kaganovitš oli Tšekan eli Neuvostoliiton salaisenpoliisin juutalainen johtaja. Hän johti punaista eli juutalaista terroria, joka oli pelottavan kuuluisa puhdistuksistaan, joita yleisen historian mukaan kutsutaan vastavallankumouksellisten tuhoamiseksi. Pääsääntöisesti terrorilla eliminoitiin niitä,  jotka vastustivat juutalaisten hallintaa maassa. Kaikki, jotka uskalsivat kritisoida juutalaista ylivaltaa, murhattiin armotta, sillä ”antisemitismistä” muodostui Neuvostoliitossa kuolemanrangaistukseen johtava rikos. 

Pääasiallisesti Tšekan toimenkuvaan kuului pidättää kaikki ne, jotka eivät hyväksyneet ja tukeneet neuvosto- eli juutalaishallintoa. Näihin “luokkavihollisten” joukkoon kuuluivat mm. puolustusvoimien ja hallituksen henkilöstöä, kristillisten uskontojen papit sekä ylipäätään jokainen yli 10 000 ruplaa omistava ihminen.¹⁹ 

Tšekan välityksellä nämä johtavat juutalaisainekset eivät vain murhanneet yllä esitettyjä ihmisryhmiä, vaan Tšekassa oltiin erikoistuttu, mitä kammottavimpiin kidutuksen eri muotoihin. Näitä olivat esimerkiksi uhrien (ihmiset) nylkeminen elävältä, päänahan nylkeminen, seipäillä puukottaminen, hirttäminen, kivittäminen kuoliaaksi, piikkilangalla “kruunaaminen” ja lankkuihin sidottuna kiehuvaan veteen hitaasti työntäminen.¹⁹  

Esimerkkejä Stalinin juutalaisista 

Lazar Kaganovitš oli Josif Stalinin läheinen “viranhaltija” sekä Stalinin vaimon veli. Kuten edellä todettiin, Kaganovitš oli Tšekan juutalainen johtaja, joka oli kuuluisa puhdistuksistaan niitä vastaan, jotka eivät suosineet juutalaistoimijoiden hallinto valtaa maassa, ja hän määräsi miljoonia ihmisiä kuolemaan. Kaganovitš ylpeili avoimesti julmista veritöistään. Hänen henkilökohtaisella vastuullaan sanottiin olevan ainakin kahdenkymmenen miljoonan ihmisen “laillistettu” murhaaminen.²⁰  

Jakov Sverdlov oli Keskuskomitean puheenjohtaja (Neuvosto-Venäjän valtionpäämies) ja hänet tunnettiin ”vallankumouksen paholaisena”. Juuri tämä mies synnytti ja toteutti sen, mikä tunnettiin nimellä ”Punainen terrori”. Sverdlov käynnisti myös  kasakkayhteisöihin kohdistuneen terrorin, jonka tuloksena kasakkakulttuuri hajotettiin ja eliminoitiin. Terrorissa raa’asti surmattiin noin miljoona Donin kasakkaa, mukaan lukien naiset ja pikkulapset. Useinkaan ei vaivauduttu ottamaan hengiltä, vaan haudattiin elävinä.^21-25  

Genrikh Yagoda (varsinaiselta nimeltään: Genakh Gershenovich) 

Genrikh Yagodaa kuvailtiin ”Stalinin johtavaksi terroripäälliköksi, joka varmisti toiminnallaan Stalin pysymisen vallassa”. Yagoda oli eittämättä ”yksi 1900-luvun suurimmista juutalaisista joukkomurhaajista”. Lisäksi sanottakoon, että Genrikh Yagoda oli Gulag-leirien perustaja sekä miljoonien Venäjän kristittyjen massamurhaaja ²⁶ 

Lavrenti Pavlovich Beria oli varmasti Stalinin vaikutusvaltaisin ja häijyin juutalaisluutnantti. Hän kunnostautui erikoisesti talonpoikien joukkomurhaajana. Lisäksi hän oli verenhimoinen seksuaalinen perverssi ja täydellinen pedofiili, joka hautasi lapsia kellariinsa, ja ilmeisesti monia heistä elävinä. Beria oli pahamaineinen poliisipäällikkö ja vaikutusvaltainen luutnantti, joka käynnisti tunnetun Katynin joukkomurhan. 

Beria liittyi Tšekaan ja hänestä tuli Georgian NKVD:n johtaja ja lopulta kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen, ja täten varapääministeri sekä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon jäsen. Stalinin kuoltua vuonna 1953 Beria yritti nousta Stalinin paikalle Neuvostoliiton diktaattoriksi, mutta hävisi vaaleissa Nikita Hruštšoville, Molotoville ja Malenkoville.²⁷ 

Ilja Ehrenburg oli propagandaministeri, joka kehotti neuvostosotilaita silpomaan, tappamaan ja raiskaamaan saksalaisia. ”Tappakaa kaikki saksalaiset, sillä he eivät ole ihmisiä”, oli Ehrenburgilla tapana sanoa . ²⁸ Ehrenburg myös osallistui aktiivisesti holokaustivalheen julkistamiseen sekä saksalaisten syyllistämiseen valheellisin perustein. Hän myös yllytti joukkoja raiskaamaan ja silpomaan saksalaisten lisäksi, puolalaisia ja tšekkiläisiä naisia rangaistuksena sekä osana agitaatiotaan, joka suuntautui kaikkia saksalaisia vastaan.²⁹ 

 

Venäjän nykyinen tilanne

Yhdysvaltojen Dick Cheneyn alivaltiosihteerin, Paul Wolfowitzin, kirjoittama ”Wolfowitzin doktriini” julistaa, että Yhdysvaltojen ”tärkein tavoite” on ”estää uuden haastajan esiinnousu entisen Neuvostoliiton alueelta tai muualta”. 

Nyt tätä Wolfowitzin doktriinia ollaan toteuttamassa täysin purjein Ukrainassa. Siellä Washingtonin ja myös muiden tiettyjen NATO-maiden mittaamattomalla tuella ollaan Kiovan geopoliittista aluetta hyväksi käyttäen hyökkäämässä Moskovaa vastaan, jotta Vladimir Putinin hallinto saataisiin vaihdettua Washingtonin marionetiksi. Tämä siksi, että Peking ja muut Itä-Aasian, ja ylipäätään Aasian kohteet “avautuisivat” transatlanttiselle liittoumalle suotuisassa valossa. 

Tunnettua on, että sekä Yhdysvaltoja hallitsee että Venäjään vaikuttaa samankaltaiseen hengenheimolaisuuteen perustuva verkosto, sanokaamme nyt vaikkapa kasaarimafia ts. “juutalaismafia”. Yhdysvaltojen ja edesmenneen Neuvostoliiton osalta tätä selitettiin jo artikkelin edellisissä luvuissa.  

Juutalaismafian tavoitteena on lännen ja idän vastakkain asettelu. Putinilla olisi yksi tärkeimmistä tehtävistä eliminoida juutalaismafia kokonaisuudessaan Venäjältä, sillä nyt on sota ja juutalaisverkostot ovat hengenvaaralliset sekä Venäjälle että venäläisille. 

Radio Islam haastatteli Venäläistä toimittajaa Valentin Prussakovia 1997. Myös tästä haastattelusta paljastuu juutalaismafian voimakas vaikutus Moskovan politiikkaan. 

Venäjälle tämä juutalaismafian vaikutus on kuitenkin lievempää kuin Yhdysvalloissa ja muissa länsivaltioissa. Juutalaisverkostojen  lievempi vaikutus Venäjällä havaitaan jo siitä, että Putinin hallinto ei ole sielultaan luopunut uskollisuudesta tsaarin ajan ortodoksisesta uskonnon kulttuurista, vaikka luonnolliselta mieleltään hallinto toimii osittain vapaamuurareiden eli juutalaismafian teatterin mukaisesti. 

Kysymys on siitä, että sekä länsivaltojen juutalaismafia että Venäjän juutalaismafia tekevät yhteistyötä Vladimir Putinin hallinnon ja Venäjän kulttuurin sekä suvereniteetin luhistumiseksi Yhdysvaltojen jalkoihin. Mutta Venäjä on valinnut taistelun kulttuurinsa, koskemattomuutensa ja itsenäisyytensä puolesta. 

Tähän taisteluun pitäisi kaikkien isänmaallisten voimien yhdistyä, länsimaista uusliberalistista sortovaltaa vastaan ja kansainvälisen juutalaismafian tuhoutumiseksi. 

Markku Juutinen 

Lähteet 

[1] Stalin’s Jews 

(https://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3342999,00.html) 

[2] Wilton, Robert (suomennos 2000). ROMANOVIEN VIIMEISET PÄIVÄT Kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin. Tabernaculum Dei ry.  

[3] Robert Wilton 

(https://sunray22b.net/robert_wilton.htm) 

[4] The Jewish-Led Russian Revolution 

(http://www.renegadetribune.com/the-jewish-led-russian-revolution/) 

[5] Aleksandr Solzhenitsyn quote: If I were asked today to formulate as concisely as… (azquotes.com). (https://www.azquotes.com/quote/437547 ) 

[6] Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen (2004). Historian Tuulet 7, s. 38. Otava, 2004. (Alkaen sivulta 379.) 

[7] Archibald Henry Maule Ramsay (—). The Nameless War. 

[8] Wilson, McNair (—). Life of Napoleon 

[9] Lady Queensborough (—). Occult Theocrasy 

[10] Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky. (S. 135, 141, 148)   

[11] 1881 March 13 Czar Alexander II assassinated in St. Petersburg 

https://www.history.com/this-day-in-history/czar-alexander-ii-assassinated

[12] MANIFESTOS ON THE ASSASSINATION OF ALEXANDER II [1881] 

https://alphahistory.com/russianrevolution/manifestos-assassination-of-alexander-ii-1881

[13] Russian Famine of 1891-1892 

https://www.volgagermans.org/history/famines/famine-1891-1892

[14] 1905 Russian Revolution 

https://spartacus-educational.com/RUS1905.htm

[15] World Cat (1920). The American Hebrew. (https://search.worldcat.org/title/12064549) 

[16] Kirkinen, Heikki ym. (1986). Venäjän ja Neuvostoliiton historia. Kustannusosakeyhtiö Otava.   

[17] Solsjenitsyn, Alexander (1974). Gulag-arkipelagen Fängelseindustrin. Del 1 och 2. Wahlström & Widsrand Stockholm. 

[18] The Six Million Reconsidered (1979). Noontide Press. 

[19] Jewish Bolsheviks mass-murdered 66 million Christians in Russia 

JEWISH BOLSHEVIKS MASS MURDERED 66 MILLION MOSTLY CHRISTIANS IN RUSSIA

[20] Lazar Kaganovich – Stalin’s Mass Murderer 

https://rense.com/general11/stal.htm

[21] Yakov Sverdlov. 100 years since the death of the “devil of the revolution” 

https://topwar.ru/155444-jakov-sverdlov-100-let-so-dnja-smerti-djavola-revoljucii.html

[22] Yakov Sverdlov: the demon of the Leninist Revolution. 6 facts that are not found in textbooks 

https://dzen.ru/media/rubez/iakov-sverdlov-demon-leninskoi-revoliucii-6-faktov-kotoryh-net-v-uchebnikah-61eefd978ea3c6130dba37c3

[23] Grandson of a merchant and brother of the American banker Y. M. Sverdlov (Gauchmann Aaron Moishevich) 

https://sofya1444.livejournal.com/3187005.html

[24] Yakov Sverdlov-biography 

https://biographe.ru/politiki/yakov-sverdlov

[25] The secret of Yakov Sverdlov’s death 

https://proza.ru/2012/08/02/513

[26] The first NKVD commissar to be shot. Genrikh Yagoda 

https://spbvedomosti.ru/news/nasledie/pervyy-rasstrelyannyy-narkom-nkvd-genrikh-yagoda

[27] Warsaw Institute (—). Mechanisms of Genocide; The Katyn massacre. (https://warsawinstitute.org/katyn-massacre-mechanisms-genocide/) 

[28] Ilya Ehrenburg agitated for genocide against Germans 

[29] Ilya Ehrenburg – Kill all Germans because they are not human 

LARRY ROMANOFF (9/2022). UR. Stalin’s Jews, by Larry Romanoff – The Unz Review. (https://www.unz.com/lromanoff/stalins-jews/) 

Thechristiansolution.com. Holodomor Denial by Holocaust Survivors – Ukrainian Kulak Genocide (1932-1933). (https://www.thechristiansolution.com/doc2009/145_Holodomor.html)