Kielletyt siemenet – 40-vuotinen salailu paljastuu

Usko tai älä, mutta sekä valtavirtainen että vaihtoehtoinen lääketiede on marginalisoinut yhden kaikkein luotettavimmista, turvallisimmista ja edullisimmista syövän hoitomuodoista. Osa sisäpiiriläisistä, jopa lääketieteellisesti pätevistä, kiistävät laetriilin tai aprikoosinsiementen tehokkuuden ja lietsovat pelkoa sen väitetystä myrkyllisyydestä.

Myrkkyasia on syytä käydä läpi heti kättelyssä. Laetriilin tai B17-vitamiinin pitoisuus on suurin aprikoosinsiementen sydämessä, joka on sen luontainen lähde. Siemeniä saa myydä kunhan niitä ei markkinoida hyödyllisenä syöpäpotilaille. Niitä saa myydä vain ravinnelisänä. Luontaista lähdettä kutsutaan amygdaliiniksi. Valitettavasti monet luulevat että yhdiste voi aiheuttaa syanidimyrkytyksen.

Amygdaliini on yhdiste, joka koostuu neljästä molekyylistä, joista kaksi on glukoosimolekyylejä. Toiset kaksi ovat syanidi ja bentsaldehydi. Kahdella viimeksi mainitulla on erikoinen taipumus vapautua vain ja ainoastaan syöpäsoluissa. Muutoin ne pysyvät osana amygdaliinia eivätkä aiheuta haittaa.

Ilmiö on varsin ovela. Syöpäsolut ovat riippuvaisia sokerin (glukoosin) fermentoinnista energianlähteenä hapen sijaan. Tämän vuoksi syöpäsolut houkuttelevat amygdaliinimolekyylejä puoleensa niiden sisältämän glukoosin vuoksi, mutta kuolevat kun aineenvaihduntaprosessissa vapautuu bentsaldehydia ja syanidia. Glukoosi toimii sokerisyöttinä.

Syöpäsolut sisältävät entsyymiä, beeta-glukosidaasia, jota ei ole terveissä soluissa. Tämä entsyymi ”pilkkoo” amygdaliinin, jolloin tappavan myrkylliset yhdisteet vapautuvat syöpäsolun sisällä. Vain syöpäsolut prosessoivat amygdaliinia, terveet solut eivät.

Suurin osa ei-syöpäsoluista sisältää toista entsyymiä, rodanaasia. Rodanaasi sitoo harvat irronneet syanidimolekyylit rikkimolekyyleihin muodostaen vaarattomia syanaatteja, jotka poistuvat virtsan mukana.

Hyvin monet syövän uhrit ovat käyttäneet aprikoosin siemeniä parantaakseen itsensä, nauttien päivän aikana 30 tai sitä suuremman määrän siemeniä. Tässä esimerkki Australiasta, lainaus 20. maaliskuuta 2010 Sydney Morning Herald –lehden Jill Starkin artikkelista: ”Paul Reidin pitäisi olla kuollut. Hänellä diagnosoitiin harvinainen, parantumaton lymfooma, hänen onkologinsa lupasi hänelle viisi, korkeintaan seitsemän vuotta [elinaikaa].”

Hänen hoitoonsa kuului syödä 30 aprikoosinsiementä päivässä. Näyttää siltä että hän kesti kaiken syanidin! Artikkelissa oli kuva terveestä Reidista, joka hymyilee pidellen lautasta täynnä tuoretta luomuruokaa 68 vuoden ikäisenä, 13 vuotta diagnoosin jälkeen. Hän muutti ruokailutottumuksiaan luopumalla punaisesta lihasta, prosessoiduista elintarvikkeista ja sokerista.

Australialaisen lehden artikkelin voi lukea täällä, mukana on tasapuolisuuden nimissä tavallista valtavirtaisten ”asiantuntijoiden” hölynpölyä, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Seuraavan videon on tehny G. Edward Griffin, tutkiva journalisti joka kirjoitti kirjan World Without Cancer; The Story of Vitamin B17

Lisätietoa laetriilin poismenosta

Jotkin meksikolaiset syöpäklinikat käyttävät laetriilia B17-tablettien ohella. Joskus laetriili injektoidaan, mutta myös B17-tableteista saa laetriilia. Laetriilin löytänyt tri Ernst Krebs kutsui laetriilia B17-vitamiiniksi, sillä se muistuttaa rakenteeltaan B-vitamiineja, vaikkakaan ei mitään tiettyä B-sarjan vitamiinia. Hän patentoi laetriilin uuttamisessa käytetyn menetelmän mutta ei saanut lupaa käyttää sitä syövän hoidossa.

B17-vitamiinin tai laetriilin ympärillä pyöri melkoinen skandaali paikassa, jossa ei-koululääketieteelliset syöpähoidot ammutaan alas vääränlaisella testauksella tai virheellisellä raportoinnilla. Kyseessä on Memorial Sloane-Kettering (MSK) syöpäinstituutti New Yorkissa.

FDA kielsi laetriilin 1970-luvun alussa sen toimivuudesta huolimatta. Eräs henkilö kuitenkin kieltäytyi kiistämästä ja peittelemästä yhdisteen hyötyjä. Hän oli tri Ralph Moss. MSK palkkasi hänet tiedekirjoittajaksi, myöhemmin hänet ylennettiin tiedotuspäälliköksi. Hän vastasi MSK:n viestinnästä ulkopuolisille. Lopulta hän kuitenkin kieltäytyi valehtelemasta tai kertomasta puolitotuuksia. Mossin omin sanoin kertomana:

Kaksikymmentä vuotta sitten [1974 – haastattelu tehtiin 1994] minut palkattiin Memorial Sloane Kettering (MSK) syöpäkeskukseen New Yorkiin tiedekirjoittajaksi, myöhemmin minut ylennettiin apulaistiedotuspäälliköksi. Hieman työni aloittamisen jälkeen tapasin vanhemman japanilaisen tiedemiehen, Kanematsu Sugiuran, joka yllätti minut kun hän kertoi työskennelleensä laetriilin (B17) parissa, aikana jolloin sen käyttö syövän hoidossa oli kaikkein kiistanalaisin asia … ja sanoi sen olevan parannuskeino syöpään.

Havaitsimme tämän [laetriilin tehon] ja siitä huolimatta tiedotusyksikkömme tuli sanoa päinvastaista millaisia tieteellisiä havaintoja teimme, ja kun vuodet vierivät, asia häiritsi minua yhä enemmän, ja 3 vuotta myöhemmin kerroin kaiken järjestämässäni lehdistökonferenssissa, ja sain potkut seuraavana päivänä ”epäonnistumalla täyttämästä työn vaatimia perusedellytyksiä” – eli valehdella ihmisille siitä mitä syöpätutkimuksen parissa tapahtuu.

Tri Sugiura ei koskaan kiistänyt tutkimustensa tuloksia [jotka osoittivat laetriilin pysäyttävän syövän kasvun] merkittävästä painostuksesta huolimatta.

Kun työskentelin MSK:lla, minulle tapahtui monia kummallisia asioita. Havaitsin ristiriidan minulle kerrotun, ja mitä olin lukenut hoidoista, välillä, erityisesti kemoterapian kohdalla, ja sen välillä mitä näin omin silmin.

Näkemykseni FDA:n kiellosta

”Pidettyäni varsin hyvän luennon syövästä… autoni tuulilasiin ammuttiin San Franciscoon johtavalla tiellä. Seuraavana yönä takaluukun lasi-ikkuna ammuttiin rikki (300 mailin päässä ensimmäisestä laukauksesta). Poliisi sanoi ’ehkä joku yrittää kertoa sinulle jotain’. Myöhemmin kaksi miestä uhkasivat Arthur Harrisia salamurhalla jos hän jatkaisi laetriilin käyttöä. Tuon jälkeen jaoimme työn siten, että jos jompikumpi meistä ammuttaisiin, sillä olisi vain vähäinen negatiivinen vaikutus ohjelmaan.” –Ernst T. Krebs

Ernst T. Krebsin kerrotaan testanneen laetriilin turvallisuutta injektoimalla sitä itseensä. Tämä tapahtui 1960-luvulla. Tri Krebs kuoli vuonna 1996 85-vuotiaana.

Ilmeisesti laetriilin myrkyllisyyttä tutkivista MSK:n eläintutkimuksista ei ole saatavilla raportteja. Laboratoriorottien tila parani laetriililla, eivätkä ne kuolleen hoitoihin eikä niillä esiintynyt haitallisia sivuvaikutuksia. Miksi laetriili sitten kiellettiin?

FDA olisi voinut luokitella sen turvalliseksi, mutta olla hyväksymättä sitä syöpähoidoissa. Ovathan he hyväksyneet lääkkeitä jotka ovat tappaneet lukuisia ihmisiä.

On loogista olettaa että laetriili tai B17-vitamiinitabletit kiellettiin koska ne toimivat paljon paremmin kuin mikään mitä lääketeollisuus on valmistanut, ilman sivuvaikutuksia ja paljon halvemmalla. Sen käyttö aiheuttaisi huomattavan loven syöpäteollisuuden korkeisiin voittoihin.

Tiesitkö että kemoterapiaa määrävät lääkärit ostavat kalliita lääkeaineita tukkuhintaan ja lisäävät siihen 50 – 100 prosenttia hoitokulujen lisäksi? Aprikoosinsiementen pehmeitä ytimiä voi ostaa pussillisen erittäin edullisesti. Kemoterapialääkkeet tappavat kaikki solut joiden kanssa ovat kosketuksissa. Juuri tästä johtuu monet ns. syövän aiheuttamat kuolemat – valtavirtaisista lääkehoidoista.

Amygdaliini vaikuttaa vain syöpäsoluihin. Jos aprikoosinsiementen ytimet aiheuttavat pahoinvointia tai jotain muuta, syö vähemmän. Varmista että pidät sokerinsaannin kurissa. Syöpää sairastamattomat syövät vain muutaman päivässä ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. Mutta kuten australialaisen tapauksessa, hän söi 30 aprikoosinsiementä päivässä ja noudatti sokeritonta ruokavaliota parantaakseen syöpänsä.

Lähde: Realfarmacy.com

Lue myös:

Aprikoosin siemenet tappavat syöpäsoluja ilman sivuvaikutuksia