Kirjakauppahyökkäyksestä epäilty homoaktivisti on Kristian Koivisto

Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltiin perjantaina Luther-divariin hyökkäyksestä epäillyn Kristian Koiviston (1, 2) ja liikkeen pitäjän välistä lähestymiskieltoa. Varsinainen hyökkäys ja siihen liittyvät uhkailut käsitellään omana kokonaisuutenaan joskus tulevaisuudessa, sillä jutun esitutkinta on vielä kesken. Julkaisemme Kansallisen Vastarinnan artikkelin sellaisenaan.

Magneettimedia kertoi jo viime keskiviikkona valtamedian suojelevan kirjakauppaan hyökännyttä homoaktivistia täydellisellä uutishiljaisuudella. Sama mediahiljaisuus oli havaittavissa tänään oikeudenkäynnissä, jossa ainut paikalla ollut toimittaja oli Kansallisesta Vastarinnasta, vaikka kyseessä oli selvästi poliittinen hyökkäys.

Lähestymiskieltovaade Luther-divarin pitäjältä Hannu Haloselta perustuu epäiltyyn rikoskokonaisuuteen, johon sisältyi uhkailua Twitterissä, tekstiviestitse, soittamalla ja lopulta uhkauksen toteuttamisella: Kristian Koiviston epäillään hyökänneen kauppaan pesäpallomailan kokoisen rautaputken kanssa ja rikkoneen paikkoja. Koiviston puolustuksen mukaan kaikki tämä on ollut ”mielipiteen vaihtoa, ei uhkailua”.

Koko tapahtumaketju on saanut alkunsa siitä, kun Aito Avioliitto ry oli laittanut pöytänsä esille Helsingin Kirjamessuilla Luther-divarin osastolle. Heillä ei kuitenkaan ollut lupaa olla paikalla, joten heidät häädettiin pois alueelta. Tätä juhlistettiin valtamediassakin näkyvästi. Aito Avioliitto ry on pahoitellut virhettään, sillä kyse on ilmeisesti puhtaasta väärinkäsityksestä.

Myös Koivisto oli huomannut aiheeseen liittyvän uutisoinnin, ja ”homojen oikeuksien” fanaattisena puolustajana hän tuohtuikin asiasta suunnattomasti. Tästä alkoi noin kuukauden mittainen ahdistelukampanja sekä Aito Avioliitto -ryhmää että Luther-divaria kohtaan.

Alkuun Koivisto kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että on ”suorastaan vääryys, että laistamme puuttuu aito avioliitto -porukan murhaamisen salliva pykälä”. Lisäksi hän kertoi unelmoivansa ”tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, jossa aito avioliitto -porukan talot on poltettu ja lapset huostaanotettu”. Tämän lisäksi hän kirjoitti suoraan yhdistyksen puheenjohtaja Pasi Turuselle kysyäkseen missä tämä asuu, jotta hän voisi tehdä Turusen elämän ”yhtä turvattomaksi kuin mitä sinä teet seksuaalivähemmistöjen”. Luther-divarille hän ilmoitti suoraan, että he saavat ”maksaa kalliisti siitä”, että he ”vehkeilevät aito avioliiton kanssa”. Vastaavia tekstejä oli todistajana toimineen Turusen mukaan tullut pitkin marraskuuta.

Kauppias epäili kaiken tämän perusteella epäillyn tarvitsevan ammattiapua ja toivoikin, että sitä hänelle kyettäisiin järjestämään. Kuvakaappauksia twiiteistä esitettiin todisteena. Turunen myös kertoi, että vastaavanlaista tekstiä on tullut edelleen myös tämän vuoden puolella. Koivisto kuitenkin poisti Twitter-tilinsä ennen oikeudenkäyntiä.

Joulukuun toisena päivänä Koivisto tarttui puhelimeen ja lähetti divarille tekstiviestin, jossa kauppiasta kehotettiin tappamaan itsensä. Viestissä kerrottiin helvetin odottavan kauppiasta. Seuraavana päivänä Koivisto päätti jo soittaa. Hannu Halosen mukaan teksti oli ”painokelvotonta”, eikä hän edes viitsinyt kuunnella puhelua loppuun. Kaksi päivää tämän jälkeen, 5. joulukuuta, uhkailija saapui kauppaan pesäpallomailan pituisen rautaputken kanssa ja ryhtyi raivon vallassa hajottamaan paikkoja samalla julistaen vastustavansa divarissa levitettävää ”vihapuhetta”.

Koiviston avustajan mukaan tämä kaikki oli ”mielipiteiden vaihtoa, jossa on saatettu käyttää kärkästäkin kieltä”. Loppupuheenvuorossaan avustaja perusteli kokonaisuutta sillä, että rikoksesta epäilty kannattaa tasa-arvoa, kun taas Aito Avioliitto ”on tasa-arvoa vastaan”. Tällä ei toki ole lakipykälien kanssa mitään tekemistä, joten koko perustelu kuulostaa vähintään oudolta. Koivisto ei itse käsittelyn aikana puhunut mitään eikä halunnut tulla kuulluksi.

Myös Halonen sekä todistajana toiminut Turunen ihmettelivät molemmat mediahiljaisuutta tämän asian osalta. Heidän mukaansa on erikoista, että kirjamessuilta häätämisestä kirjoitettiin paljonkin, mutta tätä tapausta on pidetty täysin pimennossa yleisöltä.

Kun oikeus vetäytyi miettimään lähestymiskiellon lopputulosta, siirtyivät kaikki salissa olleet ulkopuolelle. Ulkopuolella Koivisto huomasi Vastarintaliikkeen aktivistin puhelin kädessä, jolloin hän alkoi välittömästi huutaa, ettei häntä saa kuvata. Hän vaati myös kuvien poistamista kännykästä. Koivisto tunnisti Kansallisen Vastarinnan toimittajan Vastarintaliikkeen aktivistiksi ja valitti kovaan ääneen tästäkin aiheesta. Hänen asianajajaansakin hävetti niin paljon, että hän käski asiakkaansa olemaan hiljaa.

He vetäytyivät hieman sivummalle, jossa Koivistolle todennäköisesti selvennettiin hieman lakipykäliä liittyen julkisella paikalla kuvaamiseen. Lyhyeen päättynyt huvittava hetki kertookin paljon kyseisen ”ihmisoikeustaistelijan” luonteesta: voidaan uhkailla ja riehua poliittisista syistä, muttei kuitenkaan olla valmiita kantamaan mahdollista vastuuta asiasta esimerkiksi julkisuuspuolella.

Hieman myöhemmin tuli päätös: Koivistolle annettiin neljän kuukauden pituinen lähestymiskielto Luther-divariin sekä kauppiaan kodin lähelle. Valtamedia ei ole kirjoittanut tapauksesta mitään. Kun heinäkuussa 2010 Helsingin Setan toimiston ikkuna rikottiin toimiston ollessa jo kiinni ja oveen maalattiin hakaristi, kirjoittivat kaikki suuret mediat aiheesta! Esimerkiksi Helsingin Sanomissa oli kokonaisen sivun kokoinen juttu aiheesta. Tällä kertaa paljon vakavammalle tapaukselle annetaan hiljainen hyväksyntä pimittämällä tietoa aiheesta ja suojelemalla Koiviston yksityisyyttä.

Julkaistu alunperin Kansallisessa Vastarinnassa.