Kommentti: Vallan tasapaino on vinoutunut

Perustuslakimuutosäänestystä edeltävänä keskiviikkona eduskunnassa käytiin värikäs keskustelu.

Pidetyistä puheenvuoroista käy ilmi kansanedustajien olevan tietoisia siitä, että suomalaisia äänestäjiä ei ole otettu mukaan tähän keskusteluun ja että se ei ole ollut vahinko. Selväksi tulee myös se, että suomalaiset itse ovat olleet hyvin aktiivisia ja ottaneet　yhteyttä kansanedustajiin. Samoin tulee selväksi se, että tietyillä kansanedustajilla ei ole ollut aikeitakaan kuunnella äänestäjiä, koska nämä ”eivät ymmärrä”.

Kansalaisilla on asiasta kuitenkin mielipide. Verkkolehti Uusi Suomi teki lukijakyselyn, siitä,　pitäisikö Suomen EU-jäsenyys kirjata　perustuslakiin. Tulokset olivat Kyllä 9　% (210 ääntä), Ei 86　% (2010 ääntä), Aivan sama 4　% (104 ääntä).

Perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala totesi lakimuutosten merkityksestä: ”Arvoisa herra puhemies! (…) asiantuntija on todennut tällä EU-jäsenyyden kirjaamisella olevan tulkinnallista potentiaalia, eli se tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa emme tiedä tasan tarkkaan, mitä tällä tullaan oikeuttamaan.”

Saarakkala on oikeassa. Valta on perustuslakiuudistuksen myötä siirtynyt painotetusti hallitukselle. Se ei johdu vain perustuslaista, vaan myös muista valtasuhteiden kehityssuunnista.

EU:n liittouman syventyessä valta ei mene siellä parlamentille, vaan erilaisille ministerikokouksille. Tämä tulee edelleen vahvistamaan ministerien valtaa; harvainvaltaa.

On myös todennäköistä, että mukaan tulee näitä koneiston ulkopuolisia rakennelmia, joita ei valvo kukaan ulkopuolinen, kuten tapahtui Euroopan rahoitusvakausväline ERVV:n yhteydessä: Hyväksyttiin rahojen hallinnoijaksi organisaatio, jolla on syytesuoja ja vastuuvapaus. Maalaisjärjellä ajateltuna tällainen ratkaisu on aivan järjetön. Jos perustuslakiuudistusta olisi katsottu vallankäytön nykyisistä ja tulevista yhteyksistä ja todellisista menettelytavoista käsin, tämä vallansiirron trendi olisi ollut nähtävillä.

Ministerivallan kasauma tulee olemaan tulevaisuuden ongelma. He menevät erilaisiin EU:n kokouksiin ja tekevät päätöksiä koko Suomen puolesta. He raportoivat niistä eduskunnan valiokunnille, mutta missä määrin eduskunta voi puuttua ministerien kantoihin?

Presidentin valtaa karsittiin jo edellisessä vuonna 2000 tehdyssä perustuslakiuudistuksessa.

Presidentin vallan karsimisella tehtiin karhunpalvelus demokraattiselle valvonnalle. Kansan valitsemalla presidentillä ei ole juuri minkäänlaista itsenäistä, riippumatonta valtaa. Presidentinvaalikohun määrä onkin suhteeton presidentin tosiasialliseen valtaan nähden.

Hallitus rakentaa lakien sisällöt ja linjaa ulkopolitiikan EU:n ohjeiden mukaan.

Eduskunta on käytännössä ryhmäkurilla pakotettu hallituksen linjoihin, olivatpa edustajat henkilötasolla mitä mieltä hyvänsä. Näin, vaikka ryhmäkuri on laitonta. On aivan sama, kuka on seuraava presidentti, koska kyseessä on edustuspresidentti, ei valtaa käyttävä presidentti.

Media　mekkaloi asioista, joilla ei ole vallankäytön todellisuudessa mitään merkitystä. Ja on hiljaa vallansiirroista, joilla on todellista ja suurta merkitystä: vallansiirrot hallitukselle, EU:lle ja ”kansainvälisille toimielimille”.

Mitkä tulevat olemaan ne kansainväliset toimielimet? EU, NATO, YK, IMF?

Edes sille, millaista valtaa voidaan luovuttaa, ei tehty rajoituksia.

The Telegraph’in Ambrose Evans-Pritchardin mukaan tarkoitus on　”poliittisen unionin, Euroopan imperiumin, pystyttäminen, jota hallitukset edistävät finanssikriisin, vakausvälineiden, perustuslakien rikkomisten ja ilman kansanäänestystä tehdyn velkaannuttamisen varjolla kaikissa EU-valtioissa.”

Brittinäkemyksen valossa Suomen perustuslakimuutoksen uudet kirjaukset saavat hyytäviä lisäulottuvuuksia.

Heikki Talvitie, pitkän linjan diplomaatti,　kirjoitti artikkelissaan ´Perustuslaki ja suvereniteetti´ siitä, miten Euroopan unioni nivelletään tässä perustuslakiesityksessä: ”Suvereniteetin automaattista ja vapaaehtoista kaventamista pitää välttää viimeiseen asti, saatikka että se kirjoitettaisiin perustuslakiin”.

Toisin kävi. Kansalaismielipidettä ei kysytty, ja niitä jotka sen kertoivat, ei kuunneltu. Missään muussa EU:n jäsenmaassa ei ole perustuslakia tällä tavoin raiskattu.

Suvereniteetti ei enää tarkoita itsenäisyyttä, vaan suhteellista itsenäisyyttä, joka määritellään kansainvälisistä yhteistyökuvioista käsin.

Parlamentarismi tarkoittaa nyt vallan siirtoa kansalta eduskunnalle ja eduskunnalta hallitukselle, joka toimii tämän luottamuskerroksen varassa. Vallan tasapainon puutteesta vaietaan.

Älyttömien päätösten kerhon rakentamat riskit ovat juuri kasvaneet tuhatkertaisiksi.

Takaisin pääjuttuun

Lähteet:
Risto Uimonen, Riisuttu presidentti, 2001
Anu Kantola, Hetken hallitsijat, 2011
Perustuslaki, kommentaarit; Ilkka Saraviita
Keijo Korhonen: Itsenäisyyden lyhyt historia ja Eu-Suomen koko kuva, 2007
Ilkka Hakalehto, Veli Karhu: Epäluottamuslause hallituksen EU-politiikalle; Raportti Suomen EU-jäsenyyden kohtalokkaista seurauksista, 1994
Kauko Sipponen: Kansalainen : isäntä vai renki, 2000
Maarit Niskanen:Tasavallan presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätösvalta Suomen valtiosäännössä, 2009
Eduskunnan tietokanta: Puheenvuorojen ydinkohdat lyhennettynä täällä http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=1593
Puheenvuorot löytyvät kokonaisuudessaan http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_55_2011_p.shtml
Perustuslakivaliokunnan lausunnot