Köyhyyskeskustelussa unohdetaan rodun vaikutus

American Renaissance -julkaisustaan tunnettu Jared Taylor puhuu alla olevalla videolla rodun vaikutuksesta ihmisten varallisuuteen. Marxilaisten mukaan tiettyjen kansojen ja maanosien köyhyys on selitettävissä pelkällä yhteiskunnallisella epätasa-arvolla. Taylor on eri mieltä.

Yhdysvalloissa, joka tunnetaan kansojen ja kulttuurien sulatusuunina, keskustelu tuloeroista on käynyt kuumana varsinkin Obaman tultua presidentiksi. Olisiko mahdollista, että satojen tai jopa tuhansien etnisten sirpaleryhmien Amerikasta saataisiin hyvän politiikan avulla tehtyä täydellisen tasa-arvoinen onnela?

Taylorin mukaan tasa-arvo on lopulta utopia, sillä ihmiset eroavat toisistaan kaikin mahdollisin tavoin. Meitä ei yksinkertaisesti voi pakottaa yhteen muottiin, kuten Neuvostoliitossa tehtiin. Jopa Stalinin, Maon ja Pol Potin yhteiskuntiin syntyi varakas eliitti. Koska ihmisten synnynnäistä epätasa-arvoa ei haluttu myöntää, syntyivät kommunistivaltioiden tuloerot rajun verenvuodatuksen ja äärimmäisen korruption kautta. Ihmisluonnon tukahduttamisella on aina synkät seuraukset.

Yhdysvaltojen tapauksessa tuloerokeskustelu on kummallista jo siksi, että maahan on viime vuosikymmeninä rahdattu miljoonia ja taas miljoonia köyhiä kehitysmaista. He ovat lisääntyneet tehokkaasti ja synnyttäneet miljoonia köyhiä lapsia. Liberaalin maahanmuuttopolitiikan maissa tuloerojen kasvu on väistämätön tosiasia.

Yhdysvalloissa rikkain prosentti väestöstä on todellakin kasvattanut eroaan keskiluokkaan, mutta tilastojen mukaan köyhimmät eivät ole köyhtyneet. Toimitusjohtajien pääomatulot ja ammattiurheilijoiden palkkiot ovat kasvaneet huomattavasti verrattuna keskiluokan tuloihin, mutta syyt köyhyyteen ovat toisaalla. Viime vuosikymmenten aikana köyhien yksinhuoltajaäitien perheiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, mikä vaikuttaa paljon tilastoihin. Harvardin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan sosiaalinen liikkuvuus köyhimmästä luokasta rikkaimpaan ei ole muuttunut Yhdysvalloissa viimeisen 30 vuoden aikana.

Yleensä tuloerokeskustelu toimii pelkkänä johdantona sille, että yhteiskuntaa syytetään mustien ja latinojen köyhyydestä. Yhdysvallat on jakautunut rodullisesti kahteen luokkaan; ensimmäinen luokka on valkoiset sekä aasialaiset, toinen luokka taas mustat ja latinot. Valkoiset ja aasialaiset ansaitsevat keskimäärin hieman yli 30 000 dollaria vuodessa. Mustat ja latinot sen sijaan ansaitsevat keskimäärin alle 20 000 dollaria. Mustien ja latinojen maahantulo siis kasvattaa Yhdysvaltojen tuloeroja huomattavasti. 2009 suurimmat tuloerot mitattiin Kalifornian ja Teksasin osavaltioissa, joissa väestö on erittäin ”monikulttuurista”. Tasa-arvoisimmat osavaltiot taas olivat maan valkoisinta aluetta, kuten Maine, Montana, Wyoming ja Vermont.

Yhdysvalloissa mustat ovat lähes kolme kertaa valkoisia todennäköisemmin köyhiä. Kansalaisuuden saaneet mustat ja latinot muodostavat 30 % Yhdysvaltojen väestöstä, mutta he muodostavat jopa 53 % sen köyhistä. Köyhin ryhmä on maahanmuuttajastatuksella maassa oleskelevat latinot, mikä osoittaa, että ”rajat auki” -politiikalla ei ole mitään tekemistä köyhyyden torjumisen kanssa.

Rotuerot näkyvät myös erittäin selvästi siinä, ketkä saavat valtiolta tulonsiirtoja ja sosiaaliapua. Mustista noin 43 % sai 2012 valtiolta avustuksia. Myös latinot ovat vahvasti edustettuna näissä tilastoissa. Taylor muistuttaa, että 47 % latinoista on jättänyt lukion kesken. Amerikkalaisia paljon puhuttanut julkinen ”Obamacare”-terveydenhuolto-ohjelma lisää rajusti tulonsiirtoja Yhdysvaltain köyhälle, eli pääosin värilliselle, väestölle. Taylorin mukaan jopa 55 % Obamacareen suunnatuista verovaroista ohjataan ei-valkoisille, vaikka heitä on vain vajaa kolmasosa maan väestöstä.

Amerikassa on nyt enemmän sosiaaliavusta riippuvaisia kansalaisia kuin ihmisiä, joilla on vakituinen työpaikka. Taylor muistuttaa, että tilastojen lukemat on köyhien osalta laskettu rajusti alakanttiin, sillä lukuihin ei ole sisällytetty vankeja. Vuonna 2009 Yhdysvalloissa oli 2 000 000 vankia. Veronmaksajat kustantavat vankien elämän kokonaan. Esimerkiksi New Yorkissa vangin elättäminen maksaa enemmän kuin hänen lähettämisensä opiskelijaksi Harvardin yliopistoon tulisi kustantamaan. Tilastojen mukaan mustat syyllistyvät valkoisiin verrattuna 6,7 kertaa useammin rikoksiin, joista seuraa vankeustuomio. Latinoilla riski on valkoisiin verrattuna 2,5-kertainen. 30 % maan väestöstä muodostaa jopa 60 % maan vangeista. Erot rotujen välillä ovat siis vankilatilastoissa jopa suurempia kuin sosiaalitukiasioissa. Veronmaksajat elättävät mustia ja latinovankeja 30 miljardilla dollarilla vuodessa.

Yhdysvallat väittää taistelevansa köyhyyttä ja rikollisuutta vastaan. Silti hallitus päästää maahan kansoja, joilla on erityisen suuri riski olla köyhiä ja rikollisia. Poliitikot kertovat työskentelevänsä paremman koulujärjestelmän eteen, mutta haalivatkin maahan kansoja, joista huomattava osa jättää koulun kesken. Kaikki kertovat kannattavansa perhearvoja, mutta maahanmuuttopolitiikka lisää eronneiden ja yksinhuoltajien määrää. Hullua!

Toisin sanoen valkoisilta kerätään valtaosa verovaroista, joista valtaosa siirretään mustille ja latinoille. Yksi syy sille, miksi eliitti on kasvattanut etumatkaansa keskiluokkaan on se, että keskiluokan on elätettävä koko ajan kasvava joukko mustia ja latinoja, jotka syyllistyvät rikoksiin eivätkä työskentele elantonsa eteen tai edes käy koulua loppuun. Taylorin mukaan on tilastojen valossa uskomatonta, että kehitysmaista tulevaa maahanmuuttoa perustellaan sillä, että ”maahanmuuttajat tulevat pitämään meistä huolta, kun jäämme eläkkeelle”. Tilastot osoittavat, ettei monikulttuurisuus ole rikkaus, vaan yhteiskunnan heikkous.

Taylorin käyttämät lähteet listattuna videon loppuun.

Lue myös:

Yle: Somalit kovaa yrittäjäkansaa, suomalaisia syytettävä toimettomuudesta
Valkoiset mustia älykkäämpiä?