Maailmanjärjestyksen hegemonia, vallansiirtymä ja Ukrainan sota

Tämän artikkelin pohjana on emeritusprofessori Jyrki Käkösen kirjoittama katsausartikkeli “Maailmanjärjestys ja Ukrainan sota”. Tarkastelun teoreettisena viitekehyksenä käytetään maailmanjärjestelmä analyysiä ja vallansiirtymän teoriaa. Katsausartikkelissa päädytään muiden muassa siihen, että Ukrainan sodan aiheuttamana vaikuttaisi siltä kuin Yhdysvaltain aseman olisi vahvistunut maailmanpolitiikassa. Tämä puolestaan loisi edellytyksiä Yhdysvaltain toiselle valtasyklille kolmannen vuosituhannen alussa.  Artikkelin mukaan Venäjä aloitti sodan Ukrainassa, joka on pyrkinyt länsimaiseen “demokratia” ihanteeseen. Katsausartikkelin mukaan itse maailmanjärjestelmä ei todennäköisesti ole muuttumassa eikä sen mukaan näyttäisi siltä, että järjestelmän johtajuus olisi siirtymässä Aasiaan, vaikka maailmanpolitiikan painopiste on siirtymässä Aasiaan. Maailmanjärjestelmäanalyysin sekä vallansiirtymän teorian mukaan laskevan suurvallan elkeisiin kuuluu yrittää korjata heikentynyttä asemaansa sodan aloittamisella. Onko sitten Venäjä heikentyvä suurvalta, mikä yrittää eheyttää tilannetta sodalla? (Käkönen 4/2022). Esimerkiksi näitä esitettyjä kysymyksiä analysoimme jäljempänä olevassa artikkelissa. 

Pyrimme todistamaan, että Ukrainan sota on geopoliittisen hegemonian taistelukenttä, missä Yhdysvallat pyrkii säilyttämään ja vahvistamaan yksinapaisena maailmanjärjestyksen hegemoniana. Mutta mitä tekee Venäjä? Onko sen tavoitteena vain, ja ainoastaan säilyttää federaationsa kulttuurillinen ja yhteiskunnallistaloudellinen suvereniteettinsa? 

Analysoimme myös sitä, että onko maailmanjärjestelmä muuttumassa myös taloudellisesti ja sotilaallisesti Aasiaan. Viitatun katsausartikkelin mukaan näin ei ole tapahtumassa, lukuun ottamatta poliittisen painopisteen siirtymistä Aasiaan. 

Wallersteinin mukaan valtion vahvuus on erittäinkin valtion vahvuutta suhteessa muihin maailmanjärjestelmän valtioihin ja sen muihin toimijoihin. Wallersteinin tehokkaan valtion ominaisuuksiin kuuluvat sotilaallinen mahti, vahva julkinen talous, tehokas byrokratia ja kyky saada yhteiskunnan ryhmät toimimaan tahtonsa mukaisesti. Viimeksi mainittu ulottuvuus tai ominaisuus sisältää valtion autonomian suhteessa muuhun yhteiskuntaan. (Wallerstein 1974, 355; Wallerstein 1980, 113; Wallerstein 1984, 5, 17, 20.) 

Wallersteinin valtion vahvuus, mikä on siis globaali ilmiö, johtuu kapitalistisesta eli uusliberalistisesta riistojärjestelmästä, jota valtio tukee, ja joka ylikansallisena järjestelmänä asettaa toiminta ehtoja myös valtiolle. Sen historiallinen muoto oli kolonialismia ja nykyisin se on imperialismia. Maailmanjärjestelmän teorian mukaan valtiot kilpailevat hallitsevasta asemasta kansainvälisessä järjestelmässä. Maailmanjärjestelmän hegemonia asemalla saavutetaan monenlaisia etuja sekä se mahdollistaa määrittämään kansainvälisen vuorovaikutuksen normit ja arvot. 

Katsausartikkelin mukaan Venäjän “aggressiivisuus” eli “hyökkäys” Ukrainaan johtuu federaation alentuneesta tilasta, jolloin maailmanjärjestelmän teorian (Wallerstein 1974) mukaan heikentyvä suurvalta eli tässä yhteydessä Venäjä koittaa korjata alentunutta asemaansa sodan aloittamisella. Tässä tutkielma artikkelissa on tarkoituksena selvittää myös sitä, oliko venäjä hyökkääjä, kuten myös sitä onko Venäjän valtiollinen elinvoima heikentynyt. Katsausartikkeli on kirjoitettu vuonna 2022 keväällä, jolloin Venäjän kohdistui hyvin vääristelevää propagandaa, joka on ilmeisetu vaikuttanut myös katsausartikkelin analyysiin. 

Jonkin kaltaista ristiriitaa syntyy katsausartikkelin (k-a) ja maailmanjärjestelmän teorian kesken siinä suhteessa, että k-a ilmoittaa Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen hegemonian jopa lujittuvan Ukrainan sodan ansiosta, joskin poliittisen Tyynenmeren akseli kyseenalaistamana. Kuitenkin tästä huolimatta on täysin selvää, että Yhdysvallat eli transatlanttinen järjestelmä on saartanut Venäjän ydinasekilvillään ja aiheuttanut vuonna 2014 alkaneen Ukrainan sisällissodan sekä alistanut Ukrainan proxy-taistelijakseen Venäjää vastaan. Tässä katsannossa Yhdysvallat ei voi olla nouseva tai Status quo  -valtio, sillä esimerkiksi maailmanjärjestyksen teorian mukaan sotaan ryhtyy nimenomaisesti laskeva valtio. 

 

Washington pyrkii säilymään ja vahvistumaan yksinapaisena maailmanjärjestyksen hegemoniana. Onko tässä merkittävin syy, Yhdysvaltojen jättiläismäiselle taloudelliselle ja aseelliselle tuelle Ukrainaan ja samalla kiihkeille tavoitteille lamauttaa Venäjän nykyinen hallinto, muiden muassa eritasoisilla sanktioilla. 

Kiistaton tosiasia on, että Yhdysvallat on määrittänyt maailmanjärjestyksen hegemonina Euroopan turvallisuuspoliittisen kehityksen, poliittisessa Lähi-idässä, tietyillä alueilla Aasiassa ja myös osissa Latinalaista-Amerikkaa. 

Kuitenkin suhtautumalla varauksellisesti transatlanttisen kumppanuuden hyödyllisyyteen ja kyseenalaistamalla sääntöpohjaisen* maailmankaupan edullisuuden, Yhdysvallat näyttivät Trumpin hallinnon aikana hakevan kannattavuutta omaa valtiota enemmän hyödyntävästä ja tilannekohtaisesta ulkopoliittisesta strategiasta. 

*) Sääntöpohjainen järjestelmä on suurpiirteissään sellainen, joka perustuu joukkoon normeja ja periaatteita, jotka koskevat globaalia “turvallisuutta”, taloutta sekä hallintoa. Siihen kuuluu joukko sääntöjä, jotka rohkaisevat “rauhanomaiseen”, ennustettavaan ja “yhteistyöhaluiseen” käytökseen uusliberaalien arvojen ja periaatteiden mukaisesti. Sääntöpohjaisuus tässä tarkoittaa Yhdysvaltojen etuisuuksien asettamista tärkeimmäksi tavoitteeksi transatlanttisen liittouman sanelemassa kehyksessä. 

Tosin Joe Bidenin hallinnon aikana Valkoinen talo otti jälleen iskulauseekseen sääntöpohjaisen järjestelmän. 

Transatlanttisten suhteiden johtavan kanadalaisen tutkijan Daniel S. Hamiltonin (2019) mukaan Yhdysvaltain hegemoniastrategian ulkoiset sekä sisäiset edellytykset ovat selvässä muutosprosessissa. Trumpin hallituksen aikana protektionistinen politiikka tulkittiin luopumiseksi maailmanpoliittisen hallitsevan vallan asemasta. 

Sanotaan, että Yhdysvallat voi yhä toimia hegemonisena valtana, mutta vailla kumppaneidensa vapaaehtoista tukea ja sisäpoliittinen ristiriitaisuus teki siitä paljon voimattomamman. Daniel S. Hamilton (2019) onkin esittänyt avainkysymyksiä siitä, että onko Yhdysvallat eurooppalainen valta, joka kantaa vastuuta alueen turvallisuudesta, vai ainoastaan suurvalta, joka toimii Euroopassa kulloistenkin etujensa mukaisesti. 

Ehdottomasti viimeksi mainittu suurvalta ajatus on lähimpänä Yhdysvaltojen nykyistä ulkopolitiikkaa, mutta tämä ei liity vain Eurooppaan. 

Yhdysvallat eivät halunneet palata Trumpin valtakaudella vakauteen tähtäävän hegemonisen strategian linjalle, mikä ei ole välttämättä havaittavissa välittömästi edes Trumpin kauden jälkeenkään. Tarkoittaako tämä kansainvälinen järjestyksen joutumista epävakaaseen tilanteeseen? Hallitsevan valta-aseman siirtyminen yhtä saumattomasti uudelle hegemonille kuin vuonna 1989, voi vaikuttaa epätodennäköiseltä, mutta kuitenkin Kiinan sivilisaation kokoaminen hegemonisesti maailmanpolitiikan johtoon antaa toiveita Aasian johtajuudesta tulevaisuudessa.  

Lukuisat analyytikot ovat arvioineet, että Kiinan ja Intian sekä taloudellinen että poliittinen nouseminen 1900-luvun lopulta ja 2000-luvun alkaessa näyttäisi painottavan maailmanjärjestyksen hegemonian siirtymisestä lännestä itään. Kuten Zakaria (2008) kirjoittaa, että maailmanpolitiikan voimatekijät ovat siirtyneet Aasiaan, missä Yhdysvaltojen rinnalla toimivat merkittävimmin Kiina ja Intia. 

Katsausartikkelin mukaan Yhdysvaltain johtajuus ja asema järjestelmän vakauden säilyttäjänä ei ole enää kiistaton. Yhdysvaltain aseman muuttuminen paljastuu esimerkiksi siinä, että vielä vuonna 2006 Yhdysvallat oli 127 valtiolle suurin kauppakumppani, kun Kiina oli sitä vain 70 valtiolle. Mutta viisi vuotta myöhemmin 2011 tilanne oli kääntynyt päälaelleen. Tällöin Kiina oli suurin kauppakumppani 124 valtiolle ja Yhdysvallat enää 76 valtiolle. (Li 2019b, 111–112). 

Yhdysvallat näkevät, että sen kansainvälisen järjestelmän hegemonia on ehtymässä, ja tilalle nousevat Itä- ja Etelä-Aasian tietyt valtiot, joista selvimmin havaittavia ovat Kiina ja Intia. Venäjä vahvistuu yhteistyössä näiden sivilisaatioiden ja myös muiden BRICS-maiden kanssa. Maailmanjärjestyksen hegemonian siirtyminen Aasiaan tapahtuneen kolmannen vuosituhannen ensimmäisen vuosisadan puolessavälissä. Juuri tästä syystä Washington on Israel-lobbyn painostamana (Mearsheimer; Stephen 2007) ryhtynyt käyttämään Ukrainaa ja tiettyjä EU:n maita (kuten Suomea) sijaistaistelijoinaan Venäjää sekä Putinin hallintoa vastaan. Tähän yhteyteen sopii maininta Halford Mackinderin klassisesta sydänmaateoriasta, mikä soveltuu mainiosti myös Yhdysvaltojen tavoitteisiin Ukrainassa. Maailmanlaajuisessa mittakaavassa Euraasia oli Mackinderin mukaan globaalin vallan luonnollinen tyyssija, koska se sijaitsee keskellä, maailman keskipisteessä (Moisio –).  Mikäli Venäjän federaatio luhistuisi Washingtonin johtoisen transatlanttisen hegemonian marionetiksi Euraasian “sydänmaa” olisi avoinna Aasiaan ja siellä muiden muassa Kiinaan. 

Yhdysvallat tai paremminkin Israel, pelkää sitä, että Euraasiaan muodostuisi luja sotilaallinen liittouma Kiinan, Venäjän sekä Iranin toimesta. Tässä on yksi syy siihen miksi Israel, ja Yhdysvallat ovat hyvin aggressiivisia Irania kohtaan? 

Lohtuna on, että kaikki kansainvälisen järjestelmän hegemoniat, joita ovat edustaneet valtiot tai federaatiot, ovat sortuneet ajallaan. Niillä on alkunsa ja loppunsa maailmanhistoriassa. 

Lisäksi on huomattava, että maailmanjärjestyksen hegemonia ei voi pysyä vain pelkästään aseellisella voimalla pytyssä, vaan siinä tarvitaan myös hegemonia valtion sisäpoliittista hyväksyntää ja ympäröivien valtioiden ulkopoliittista tukea ja suostumusta hegemoni-valtion globaaleille poliittisille, taloudellisille ja sotilaallisille tavoitteille. 

Vielä kuriositeettina huomautan, että yllä sanottuun viitaten Yhdysvaltojen maailman hegemonian asema on hiljaisessa alenemisen prosessissa. Maailmanjärjestyksen ja vallansiirtymän teorioiden mukaan aleneva suurvalta koittaa paikata luhistuvaa tilannettaan hegemonina, vaikka suursodalla, ja siihen nähtävästi myös nykyinen Washingtonin ulkopolitiikka pyrkii sekä Itä-Euroopassa (eritoten Ukrainassa) että Lähi-Idässä, varsinkin nykyisin ratkaisevana tukena Israelin hävitysoperaatiossa Gazassa. 

Ortodoksikirkko on luonut Venäjällä kansallisen yhteenkuuluvuuden kautta vuosisatojen, ja ortodoksisuus on yhdistänyt vuodesta 998 kulttuurisesti hajanainen alue yhdeksi valtioksi sekä kansakunnaksi (Franklin 2004, 95). Ortodoksikirkko alkoi vuosisatojen kuluessa vakiinnuttaa vaikutusvaltaansa, ja 1300-luvulla johtavaksi venäläiseksi ruhtinaskunnaksi kohonnut Moskova oli jo kiinteästi liittynyt ortodoksikirkkoon. Valtion ja kirkon tuki toisilleen oli vastavuoroista. Tämä yhteistyö oli niin saumatonta, että valtiollinen ja kirkollinen menettely sekä ortodoksinen kilvoittelu ja toisaalta politiikka sekoittuivat toisiinsa. Kun 1400-luvulla syntyneen Moskovan Venäjän johtajana toiminut suurruhtinas Iivana III julisti Moskovan tuhoutuneen Bysantin perilliseksi, kolmanneksi Roomaksi, voitiin ortodoksikirkon ja -uskonnon katsoa olleen osa venäläisen valtion käsitettä, ja Venäjästä puhuttaessa alettiin käyttää ilmaisua Pyhänä Venäjänä (Laitila 1990 b, 14–15).  

Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II solmi kirkon, ja erityisesti ortodoksipapiston, entistä tiukemmin valtion yhteyteen. Papeista tehtiin Nikolain toimesta valtion virkamiehiä (Gabel 2005, 34). 

Yllä viitattiin historiallisesti ortodoksikirkon uskonnolliseen ja valtiolliseen yhteyteen sen tähden, että Venäjällä on todellakin voimakkaat uskonnolliset perinteet, mitkä sitovat tässä tapauksessa ortodoksisuudellaan federaation kulttuurillisesti ja yhteiskunnallisesti tietynlaiseen ykseyteen, joka pyrkii tavoittelemaan ja suojelemaan suvereniteettiaan. Tässä tapauksessa yllä olevan alaotsikon muodostamaan kysymykseen täytyy selvästi vastata, kyllä. Venäjä siis tämän mukaan suojelee sotaoperaatiollaan Ukrainassa ulko- ja sisäpoliittista koskemattomuuttaan, valtiollista itsenäisyyttään, kansaansa sekä kulttuuriaan. 

Jo ennakkoon sanottiin, että katsausartikkelin mukaan Venäjän “aggressiivisuus” eli “hyökkäys” Ukrainaan johtuu federaation alentuneesta tilasta. Tätä perustellaan k-artikkelissa maailmanjärjestelmän teorialla (Wallerstein 1974), jonka mukaan heikentyvä suurvalta, eli tässä tapauksessa Venäjä tavoittelee alentuneen asemansa kohottamista sodalla. 

Venäjälle, ennen vuotta 2014, tehdyt suorat ulkomaaninvestoinnit kohosivat vuonna 2013 likipitäen 70 miljardiin USD dollariin. Maa nousi kyseisenä vuonna ensimmäistä kertaa kärkikolmikkoon heti Yhdysvaltojen sekä Kiinan jälkeen federaatioon virranneissa investointimäärissä (World Investment Report 2014). 

Yhdysvaltojen ja tiettyjen EU-maiden ja Britannian asettamat sekä edistämät talouspakotteet Venäjää kohtaan eivät ole suurella todennäköisyydellä tuottanut sitä tulosta, mihin länsivallat pakotteilla pyrkivät. 

Tähän viittaa jo se, että Venäjän BKT oli vuonna 2022 noin 5 % pienempi kuin se olisi ollut ilman sotaa sekä pakotteita (Simola 8/2023). 

Viime vuonna (2023) Venäjän BKT alkoi elpyä, vaikka sotaa edeltävää tasoa ei vielä ollut saavutettu. Vuoden 2023 ennusteissa Venäjän BKT:n katsottiin olevan nousussa. Suomen pankin julkaiseman kirjoituksen mukaan Venäjän julkisen sektorin tukema kotimaisen kysynnän kasvu oli viime vuonna lisännyt tuotantoa etenkin sotaan kytkeytyvillä toimialoilla. Viime vuoden tammi-heinäkuussa federaatiobudjetin menot nousivat edelleen 14 prosenttia vuoden 2022 huippulukemista. Menojen ostovoimaa myötävaikutti myös inflaation hidastuminen: tammi-heinäkuussa kuluttajahinnat nousivat 5 prosenttia vuotta aiemmasta, kun vuoden 2022 vastaavana ajankohtana inflaatio oli 14 prosentissa (8/2023). 

Venäjä on ilmoittanut tavoitteekseen BRICS-maiden taloudellisen ja poliittisen yhteistyön lujittamisen. Tunnettua on, että federaatio suuntautuu voimakkaasti Itä-Aasiaan. Venäjä työskentelee yhteistyökumppaneidensa kanssa luodakseen kestävän ja turvallisen kansainvälisen maksuliikennejärjestelmän, joka on riippumaton dollarista sekä muista länsimaisista varantovaluutoista, jotka menettävät väistämättä universaalin vetovoimansa länsimaisten hallitsijoiden politiikan myötä. He aiheuttavat tämän kaiken itselleen omin käsin, toteaa Venäjän presidentti Vladimir Putin (2/2023) federaation tilaa käsittelevässä puheessaan.   

Yllä sanottua vahvistaa Kiinan ja Venäjän välinen yhteistyö kansainvälisillä areenoilla sekä teknologiasektorilla. Näiden maiden teknologinen yhteistyö suuntautuu esimerkiksi digitaalisen valvonnan toteutukseen ja näiden tuotteiden ulkomaankauppaa muihin maihin. Kiinan ja Venäjän yhteistyö digitaalisella alueella koskee muiden muassa Internet ominaisuuksilla varustettuja matkapuhelimien (älypuhelimet, kyseinen nimitys ei ole sopiva) kehittämiseen. Lisäksi kiinalainen tutkimusryhmä on edistynyt huomattavasti esimerkiksi kvanttisalauksen* jalostamisessa, satelliittiviestinnässä, lentokoneiden valmistuksessa sekä ilmailu- ja avaruusteknologiassa. Puolestaan Venäjä on kehittänyt hypertonisia aseita. Kiinan ja Venäjän yhteisiä projekteja ovat raskaiden lentokoneiden rakentaminen ja helikopterit (Sinkkonen; Lassila 10/2023). 

____________ 

*) Salausjärjestelmä, joka estää teoriassa ulkopuolisten selvittää viestien sisältöä. 

Venäjän vastaiset pakotteet näyttävät tietyillä markkina alueilla lisäävän Venäjän ja Kiinan välistä kauppaa. Nimittäin Japani otti käyttöön uusien sekä käytettyjen yli 1,9-litraisten autojen vientikiellon Venäjälle. Rajoitukset otettiin käyttöön 9. elokuuta 2023.   Tokio on ilmoittanut noudattavansa tunnollisesti Venäjän vastaisia rajoituksia saumattomassa yhteistyössä kansainvälisen yhteisön sekä G7 -maiden kanssa.   

Joskin Tokion asettamat pakotteet lisäävät Kiinan autokauppaa Venäjän federaatioon. Täten Japanin vientirajoituksilla on ollut poliittista ja taloudellista hyötyä sekä Venäjälle että Kiinalle. Erittäinkin suurin taloudellinen hyöty Japanin virittämistä sanktioista on koitunut Kiinalle. Toki tämä lujittaa Venäjän ja Kiinan välisiä poliittisia sekä taloudellisia suhteita myös tulevaisuutta ajatellen. 

Yllä olevan tutkielman mukaan voidaan sanoa, että maailmanjärjestelmän hegemonia, joka toisen maailmansodan jälkeen on selvästi kuulunut Yhdysvalloille, ja sen johtamalle läntiselle blokille, on verkaisen prosessin myötä siirtymässä sekä taloudellisesti että poliittisesti Aasiaan. 

Juuri sanottua tukee entisen Pentagonin neuvonantajan ja everstin Douglas MacGregorin (11/2023) arvio Yhdysvaltojen taloudellisesta ja poliittisesta merkittävästä käännekohdasta. Washington on valtavissa talousvaikeuksissa. USA:n ulkomainen velka suhteessa BKT:n on 120 prosenttia, mikä vielä kasvaa jatkuvasti. Velan vuotuiset korkomenot ovat nykyisellään yli biljoona dollaria.  

Tällaisesta velkataakasta ei selvitä ilman massiivisia menoleikkauksia, mikä tarkoittaa maksukyvyttömyyttä eli velan uudelleen järjestelyä, toteaa MacGregor. 

Valtavirtaisessa keskustelussa, kuten myös katsausartikkelista voidaan saada sellainen kuva, että Venäjä aloitti sodan Ukrainassa. K-artikkelin mukaan Venäjän aloittamalla hyökkäyssodalla Ukrainaa vastaan on tavoitteena ainakin palauttaa menetetty suurvaltastatus sekä vakuuttaa muu maailma siitä, että Venäjä pystyy haastamaan maailmanjärjestelmän hegemonian. Tässä tulkinnallisessa viitekehyksessä Venäjän on katsottu käyvän Ukrainassa sotaa Yhdysvaltoja vastaan. Tässä viitekehyksessä katsausartikkeli päättelee Venäjän aiheuttaneen aggressiivisella hyökkäyssodallaan tilanteen, joka on voimistanut Yhdysvaltain asemaa lännen sekä koko vallitsevan maailmanjärjestelmän johtajana. 

Yllä esitetyssä tutkielmassa olen kuitenkin päätynyt siihen, että Yhdysvaltojen maailmanpoliittinen hegemonia ei vahvistu Ukrainan sodassa eikä Lähi-Idän sodissa Israelin tukena. Washington ei siis vahvista asemaansa hegemonina, vaikka se sitä kovasti tavoitteleekin. Kuten ennakkoon sanottiin, tätä Washingtonin ulkopoliittista asemaa tukevat sellaiset tutkijat ja analyytikot, kuten esimerkiksi (Mearsheimer; Stephen 2007), Hamiltonin (2019) ja MacGregor(11/2023).  

Ei ole uskottavaa, että Venäjä yrittäisi palata menneeseen suurvalta-asemaansa eikä se tavoittele sodilla haastamaan globaalinjärjestelmän hegemoniaa. 

MacGregorin (11/2023) mukaan länsivaltojen esitykset Venäjän muodostamasta uhasta lähialueilleen sekä lännelle ovat täyttä roskaa.  

MacGregor painottaa sitä, että Yhdysvallat, ja sen tietyt liittolaiset ovat luoneet, kouluttaneet ja varustaneet Ukrainan suuren armeijan, jolle asetettiin tavoitteeksi ainoastaan hyökätä Venäjää vastaan, joten luonnollisesti Venäjän puolustusvoimat lopulta aloittivat sotatoimet [eli ryhtyivät puolustukselliseen erikoissotaoperaatioon] Ukrainassa. Tämä tapahtui paljon sen jälkeen, kun Ukrainan lännen masinoimat sotajoukot olivat Itä-Ukrainassa tappaneet 14 000 venäläistä vuosien 2014 ja 2022 välillä.  

MacGregorin mukaan Putinin käyttäytyminen ilmentää kolme pääkohtaa:  

  1. Ehtymätöntä halua taata Venäjän turvallisuus.  
  1. Putin, niin muodoin Venäjä, eivät tahdo ensinkään hallita ei-venäläisiä eikä varsinkaan Itä-Euroopan kansoja.  
  1. Putin haluaa normalisoida Venäjän yhteiskunnallisen ja poliittisen ilmapiirin, että federaatiolla olisi mahdollisuutena kaupankäynti myös länsivaltojen kanssa. Venäjän presidentti ei vihaa länttä.  

Tätä taustaa vasten, USA on suorastaan villiintynyt ajatuksesta operoidakseen Suomesta tukikohdan etulinjana Yhdysvaltojen joukoille Venäjää vastaan. 

Markku Juutinen 

Lähteet 

Acharya, Amitav (2017), After Liberal Hegemony: The Advent of a Multiplex World Order. International Affairs 31 (3): 271–285. 

Agnew, John (2003): Geopolitics. Re-visioning world politics. London: Routledge. 

Franklin, Simon (2004), “Identity and Religion”. Teoksessa: Franklin, Simon; Widdis, Emma, National Identity in Russian Culture. Cambridge: Cambridge University Press. 

Gabel, Paul (2005), And God Created Lenin: Marxism vs. Religion in Russia, 1917–1929. New York: Prometheus Books. 

Hamilton, Daniel S. (2019). Open Door NATO and Euro-Atlantic Security After the Cold War. Saatavissa: https://transatlanticrelations.org/wp-content/uploads/2019/04/Open-Door_full.pdf  

Käkönen, Jyrki (4/2022). Maailmanjärjestys ja Ukrainan sota. Saatavissa: file:///C:/Users/kalev/Downloads/120884-Artikkelin%20teksti-260728-1-10-20221213.pdf 

Laitila, Teuvo (1990b), ”Venäjän ortodoksinen kirkko”. Teoksessa: Lahtinen, Aarno; Laitila, Teuvo; Suttner, Ernst Chr., Usko, toivo ja vallankumous – Kristinusko ja kirkot Neuvostoliitossa. Helsinki: Otava. 

Li, Xing (2019b): ”China’s dual position in the capitalist world order. A dual complexity of hegemony and counter hegemony”. Teoksessa: X. Li (toim.) The international political economy of BRICS. Lontoo: Routledge, 95–117. 

Mearsheimer, John ja Walt, Stephen (2007). The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy. 

Moisio, Sami (—). Synnystä häpeän kauttauudelleenpolitisoitumiseen– Viisi näkökulmaa geopolitiikkaan. Saatavissa: https://journal.fi/tt/article/view/57994/19718  

Organski, A. F. K. (1958): World politics. New York: Alfred A. Knopf. 

Putin, Vladimir (2/2023). Presidential Address to Federal Assembly. Saatavissa: http://en.kremlin.ru/events/president/transcripts/70565 

Simola, Heli (8/2023). Venäjän tuotanto elpyy, mutta talouden epätasapainot lisääntyvät – Euro ja talous. Saatavissa: https://www.eurojatalous.fi/fi/blogit/2023/venajan-tuotanto-elpyy-mutta-talouden-epatasapainot-lisaantyvat/  

Sinkkonen, Elina ja Lassila, Jussi (10/2020). FIIA. DIGITAL AUTHORITARIANISM IN CHINA AND RUSSIA. 

Wallerstein, Immanuel 1974. The Modern World-System. Capitalist Agriculture and the Origins of the European World-Economy in the Sixteenth Century. New York: Academic Press. 

Wallerstein, Immanuel 1974b. The Rise and Future Demise of the World Capitalist System: Concepts for Comparative Analysis. Comparative Studies in Society and History, Volume 16, Issue 4 (Sept., 1974), 387–415.  

Wallerstein, Immanuel 1980. The Modern World-System II. Mercantilism and the Consolidation of the European World-Economy, 1600–1750. New York: Academic Press. 

World Investment Report (2014). Investing in SDG’s: An Action Plan. UNCTAD, New York and Geneva. Available from World Wide Web: https://unctad.org/system/files/official-document/wir2014_en.pdf  

Zakarias, Fareed (2008). The Post-American World. New York & London: W.W. Norton & Company. 

—- 

Gazeta.ru (2023). У жителей российского города пропали отопление и горячая вода. Saatavissa: https://www.gazeta.ru/social/news/2023/12/30/22042225.shtml  

Gazeta.ru (3/2023). Власти Китая планируют ускорить процесс формирования торговой державы. Saatavina: https://www.gazeta.ru/business/news/2023/03/05/19890595.shtml  

Lempinen, Tommi (8/2023). IL. Uusi Venäjä-pakote astuu voimaan 9. elokuuta – asiantuntijalta karu hinta-arvio 

Douglas Macgregorin haastattelu 11.11.2023. Saatavina: https://www.youtube.com/watch?v=KXeFN9eh3CA 

7 kommenttia

  1. Juutisen kirjoitukset ovat järjestään hyvin venäjämielisiä, siis katselevat asioita parhain päin Venäjän hyväksi. Kremlissä ollaan varmaan tyytyväisiä.

    Plusääni(6)Miinusääni(36)
  2. Maailman järjestyksestä on Samuel P. Huntingtonin vuonna 1996 julkaissut kirjan ”Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys”, joka perustuu enemmän tapahtumien tarkkailuun päin vastoin kuin nykyinen tutkimus, joka näyttää perustuvan mielipiteisiin.
    Jokainen tervejärkinen, joka seuraa tapahtumia eikä niistä kirjoitettuja mielipiteitä ymmärtää artikkelin viimeisen lauseen USAn villiintymisestä olevan muutakin kuin mielipide. Niinistön uskomus, että USA teki DCA sopimuksen puolustaakseen Suomea Venäjän hyökkäykseltä, perustuu joko;
    todellisuudessa tuomaan itselle arvoja ja mainetta Suomen presidenttinä ja hyvänä presidenttinä, koska on ajatusta jo vuosikausia kannattanut (tätä ei voi sanoa julkisesti)
    tai mielikuvaan Venäjästä sotilaallisen operaattorina, joka haluaa valloittaa Suomen, jota USA haluaa puolustaa ystävämaana (näin voi sanoa lehdistön sitä tukiessa).

    Jos vähänkin on seurannut tapahtumia, USA käy jatkuvasti sotia, joiden lopputuloksessa USA epäonnistuu. Sodat käydään selittämällä, että ne parantavat alueen ihmisten oloja länsimaisen sivilisaation hyvien aatteiden opettamiseksi tietoisuuteen (jota on helppo levittää median tukiessa). Kuitenkin taustalla näyttää piilottelevan luonnonvarojen hallinta (jota ei voi sanoa). Suomen kohdalla pienten joukkojen tuominen maahan vain lisää vahinkoja mahdollisessa Naton ja Venäjän välisessä konfliktissa, mutta niiden avulla on mahdollisuus päästä hallitsemaan Suomen uraani ja litiumvaroja.

    Plusääni(26)Miinusääni(4)
  3. Ukraina näyttäisi luhistuvan.. ellei avata uutta rintamaa täällä pohjoisessa

    Plusääni(20)Miinusääni(5)
  4. On ironista, että Suomi viimeaikaisella käytöksellään oikeuttaa kirkkaasti Venäjän vuonna 1940 ja 1944 esittämät ja toteuttamat katkerat alueluovutukset. Stalin oli Suomea kohtaan kenties liiankin hellämielinen ja tyytyi sen aikaisen aseistuksen edellyttämiin puskurivyöhykkeisiin.

    Juutisen artikkelissa käsiteltiin Venäjän asemaa eura-aasian mantereen suurvaltana. Suomalaiset ovat aina lähisokeita näissä kysymyksissä eivätkä pysty tarkastelemaan Venäjän asemaa tai sen järkiperäisiä turvallisuuspoliittisia intressejä geopolitiikan tasolla. Suomalaiset eivät näe metsää puilta ja sotkevat tarkasteluihin omat lähisokeat asenteensa ja vieläpä hormooniset intohimonsa. Moni puhkuu suoranaista murhanhimoa kaikkea venäläistä kohtaan. Jos muuhun ei pystytä, kohdistetaan kiukku vaikkapa patsaita kohtaan. Jos joku erehtyy tarkastelemaan Venäjä-kysymystä neutraalisti, tulee suomalaiselta syytös putinismista tai jotain muuta keskustelun tappavaa aivovammaista kommentointia.

    Plusääni(28)Miinusääni(4)
  5. Kun tarkastellaan asioita Venäjän turvallisuuden näkökulmasta ja edellytetään Suomen tekevän niin, ollaan kaikkea muuta kuin neutraaleja.

    Neutraali ajattelu ymmärtää, että Venäjä katsoo asioita ajatellen hyvin itsekkäästi itseään ja halujaan. Neutraali ajattelu ei sivuuta sitä, että Suomella, kuten Venäjän muillakin naapureilla on oma turvalisuutensa päällimmäisenä asiana, eikä Venäjän kuvitelmat heidän turvallisuudestaan.

    Suomi, kuten muutkin Venäjän naapurit ovat pyrkineet suojaamaan itseään Venäjän uhalta, joka on varsin konkreettinen ja monilla on kokemuksia siitä millaista ongelmaa Venäjä voi naapureilleen luoda.

    Yksikään Venäjän naapureista, ainakaan Euroopan suunnalla, ei ole uhka Venäjälle, mutta Venäjä on uhka monille. Se on hyvin neutraali näkemys.

    Venäjän turvallisuutta ei siis uhata, eikä omaa turvallisuutta laiminlyödä. Se on hyvin neutraalia.

    Plusääni(4)Miinusääni(22)
  6. `Yllä esitetyssä tutkielmassa olen kuitenkin päätynyt siihen, että Yhdysvaltojen maailmanpoliittinen
    hegemonia ei vahvistu Ukrainan sodassa eikä Lähi-Idän sodissa Israelin tukena` (Juutinen).
    `Ei ole uskottavaa, että Venäjä yrittäisi palata menneeseen suurvalta-asemaansa eikä se tavoittele sodilla
    haastamaan globaalinjärjestelmän hegemoniaa` (Juutinen).

    Juuri näin se menee niin kuin M. Juutinen asian ilmaisi. Mutta on tosi mehevä kommentoinnin aihe.

    Thukydideen ansa

    Samuel Huntingtonin (SH) mukaan maailma on siirtymässä kaksinapaisuudesta kuuden tai seitsemän merkittävän kulttuurin kamppailuun, joiden taustalla vaikuttaa politiikan sijasta kulttuuri ja uskonto.

    Maailmanjärjestyksen muutos tuskin perustuu SHn mainitsemaan `kulttuurien kamppailuun`. Aikamme kamppailu perustuu yksinapaisen vs. moninapaisen maailmanjärjestyksen vastakkainasetteluun. Tässä kamppailussa on kysymys resurssien hallinnasta, jonka pohjalta maailman geopoliittinen alueellinen uusjako tulee toteutumaan.

    Pikemminkin vanhan maailmanjärjestyksen kulttuurit ja uskonnot tulevat menettämään merkitystään, eikä niiden pohjalle voida rakentaa imperiumeja.

    Suurin osa hallituksista riippumattomista (NGO) Think Tank-tyyppisistä ajatushautomoista tai -pajoista on ohjelmoitu vanhan maailmanjärjestyksen lakkauttamiseen, jossa kuningashuoneet, presidentti-instituutiot, perustuslait, perinteiset parlamentit ja kansalliset symbolit ajetaan alas. Uusi maailmanjärjestys (NWO) on murtautumassa esiin.

    Tony Blairin käynnistämän instituutin (TBI) tarkoituksena on torjua 1.) `pelottavaa autoritaarista populismia`, jonka hän sanoo heikentävän lännen uskoa demokratiaan. Hän on sanonut, että järjestö keskittyy 2.) keskikentän elvyttämiseen, 3.) Afrikan hallintoon ja 4.) Lähi-idän politiikkaan sekä 5.) uskonnollisten ääriliikkeiden torjuntaan.

    Uudessa maailmanjärjestyksessä perinteiset uskonnot korvataan tieteeseen perustuvalla uuden maailmanjärjestyksen uskomusjärjestelmällä. Uudessa uskonnossa transhumanismi ja 4. teollinen vallankumous sekä Great Reset (Suuri Nollaus = maailmanvallankumous = maailman kommunismi) ovat vaa`ankieli asemassa. Näiden elementtien avulla ihmiskunta ohjataan Luciferin palvontaan.

    Ihmiseen ohjelmoidaan käyttöjärjestelmä, jolloin tekniikka ja biologia yhdistetään. Uuden maailmanjärjestyksen hanketta tukee keskuspankkien keskuspankki (BIS) `digitaalisen valuutan` ja kansallisten poliitikkojen `digitaalisen identiteetin` yhdistämisellä.

    Thukydideen ansa tarkoittaa konfliktia, jossa nouseva valta voimistuu niin, että se alkaa uhata johtavaa valtiota kuten nyt Kiinan nouseva valta haastaa Yhdysvaltain etuaseman.

    Antiikin Kreikkaa on pidetty malliesimerkkinä Thukydideen-ansa tilanteesta, jossa johtava kaupunkivaltio Sparta tunsi asemansa uhatuksi nousevan kaupunkivaltion Ateenan taholta. Sparta pelkäsi menettävänsä Ateenalle alueellisen hegemoniansa. Tämä johti peloponnesolais-sotiin (431 – 404 eaa.).

    Mikään aikaisempi imperiumi ei ole ollut pysyvä. Aikaisemmat imperiumit ovat olleet paikallisia kuten Egyptin, Rooman, Kreikan, Persian, Mongolian, Osmannien, Britannian jne.), mutta uuden maailmanjärjestyksen imperiumi tulee olemaan globaali: `Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan` (Ilm 13:4)?

    Yhdysvallat-vetoisen länsiliiton edustama yksinapainen sääntöihin perustuva maailmanjärjestys menettää asemansa vetovoimaiselle Venäjän ja Kiinan edustamalle kansojen suvereniteettiin ja kansainväliseen oikeuteen perustuvalle moninapaiselle maailmanjärjestykselle.

    Juuri tähän sisältyy ns. Thukykideen-ansa tilanne, jolloin Yhdysvallat ei voi hyväksyä kilpailevaa maailmanmahtia – tässä tapauksessa Venäjää ja Kiinaa. Mutta siltä on jäänyt huomaamatta, että se tulee saamaan näiden lisäksi seitsemän muuta kilpailijaa, jotka eivät ole sen ohjailtavissa. Seuraavaksi haastajaksi ilmoittautuu Intia.

    Yhdysvalloille trendi on kestämätön, koska sitä mukaa kuin se menettää asemaansa ja merkitystään, muut kymmenen regiimiä voimistuvat. Kymmenen sen takia, koska NAUssakin (North American Union), omassa Unionissaan, Yhdysvallat ajetaan piippuhyllylle. Setä Samuli on raihnas ja sairas mies.

    `Sinä, joka asut suurten vetten partailla, joka olet aarteista rikas, sinun loppusi on tullut, sinun väärän voittosi raja` (Jer 51:13).

    Yhdysvallat ei luovu vapaaehtoisesti saavuttamastaan hegemoniasta, mutta uuden maailmanjärjestyksen murros väistämätön. Yksi merkittä este uuden maailmanjärjestyksen tiellä edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta sekä oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia on Yhdistyneet kansakunnat (YK), joka on menettänyt tehtävänsä pelatessaan yksinapaisen maailmanjärjestyksen pussiin.

    `Kuinka onkaan Baabelista tullut kauhistus kansojen seassa` (Jer 51:41).

    Yhdysvallat pelkää menettävänsä globaalin yksinapaisen hegemoniansa moninapaiselle maailmanjärjestykselle (Thukydideen ansa). Niinpä se tekee kaiken voitavansa säilyttääkseen asemansa. Monia kansoja on tuhottu ja monia kansoja tullaan vielä tuhoamaan Yhdysvaltain etujen tähden.

    `Istu äänetönnä ja väisty pimeään, sinä Kaldean tytär; sillä ei sinua enää kutsuta valtakuntien valtiattareksi` (Jes 47:5).
    https://www.worldatlas.com/upload/f4/d8/7b/shutterstock-1397031029.jpg

    Seuraavassa Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin yhdeksännen kirjan sanoma, joka taltioitiin noin 2200 vuotta sitten, on nyt ajankohtainen. Kirja kuvaa kolmea toisiaan seuraavaa alueellista imperiumia, jotka ovat astinlautana neljännelle – globaalille imperiumille.

    Ketuvimin yhdeksäs kirja kuvaa symbolikielellä (I – IV) toisiaan seuraavia imperiumeja:

    I Yhdysvaltain `kotkansiipisen leijonan` aseman menetystä,
    II Venäjän `karhun` nousua,
    III kehittyvien swing-valtioiden esiintuloa ja lopuksi
    IV Globaalia valtiota.

    Alueellisista imperiumeista I – III globaaliin imperiumiin IV:

    I IMPERIUMI

    `Ensimmäinen oli kuin leijona, mutta sillä oli kotkan siivet (גף = gaph = siivet = vastaavuus; korkeimmat sijat, korkeus). Minun sitä katsellessani reväistiin (מרט = merat = poimia, vetää poistaa = kyniä) siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niin kuin ihminen (אנש = enash = ihminen, kuolevainen) ja sille annettiin ihmisen sydän (לבב = lebab = sydän, mieli; vastaavaisuus: mieli, tahto, sydän, ymmärrys)` (Dan 7:4).

    Ensimmäinen maailmanvalta – Yhdysvallat – (I = leijona) on/oli angloamerikkalainen (Atlanttinen) maailmanvalta, joka laajentui EUn ja Nato-sopimusjärjestön kautta transatlanttiseksi yksinapaiseen kansainvälisiin sääntöihin perustuvaksi maailmanjärjestykseksi.

    Hän edustaa vanhaa maailmanjärjestystä, jonka aika on auttamattomasti ohi, koska: siltä reväistiin (מרט = merat = poimia, vetää poistaa = kyniä) siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niin kuin ihminen. Näin siitä tuli täydellinen ilkiö.

    II IMPERIUMI

    `Ja katso, oli toinen peto, joka oli karhun (דב = dobe = karhu) näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä (tai – `se nosti yhden vallan`), ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: `Nouse (קום = guwm = nousta, seistä, perustaa) ja syö paljon lihaa` (Dan 7:5).

    Toinen maailmanvalta (II = `karhu`) – Venäjä – edustaa moninapaista maailmanjärjestystä, joka toimii puuhamiehenä kansojen suvereniteettiin ja kansainväliseen oikeuteen perustuvan maailmanjärjestyksen.

    Hän käynnistää uuden maailmanjärjestyksen, koska hänelle on annettu valta tehdä se. Tämä on yksinapaisen maailmanjärjestyksen puuhamiesten pahin painajainen.

    III IMPERIUMI

    `Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli taas toinen peto, pantterin (נמר = namar = leopardi) kaltainen, ja sen selässä oli neljä linnunsiipeä. Sillä pedolla oli neljä päätä, ja sille annettiin valta (שלטן = sholtan = valta, suvereniteetti)` (Dan 7:6).

    Alkuaan globaalin pohjoisen G7-maat hyväksyivät uusia jäsenmaita myös globaalista etelästä tavoitteenaan lisätä hegemoniaansa, jolloin siitä kehittyi NGO organisaatio – G20-ajatushautomo. Mutta suuri osa uusista jäsenmaista vieraantui G7n edustamasta Yhdysvaltain yksinapaisen maailmanjärjestyksen tavoitteista ja kääntyi Venäjän ja Kiinan edustaman moninapaisen maailmanjärjestyksen puoleen.

    Globaalin etelän maista käytetään nimitystä `swing-maat` (ns. heilurivaltiot; myös keskivallat) joiden keskiössä vaikuttavat Brasilia, Intia, Indonesia ja Saudi-Arabia. Nämä valtiot ovat pragmaattisia ja terveellä tavalla itsekkäitä, koska ne edustavat Venäjän ja Kiinan liikkeelle laskemaa kansojen suvereniteettia parhaimmillaan. Heitä myötäilevät mm. Turkki ja Etelä-Afrikka ja monet muut.

    Globaalin etelän ja globaalin pohjoisen alueet jakaantuvat karkeasti näin:
    https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6d/Global_North_and_Global_South.svg/langfi-1500px-Global_North_and_Global_South.svg.png

    Swing-valtiot eivät koe olevansa sidottuja `globaalin pohjoisen`, sen läntisen (transatlanttisen) liittouman, yksinapaisen maailmanjärjestyksen pyrkimyksiin. He torjuvat tämän pitäen sitä imperialismina ja feodaaliajan jäänteenä.

    Swing-valtiot ovat suvereeneja myös `globaalin pohjoisen` eli sen itäisen moninapaisen maailmanjärjestyksen vaikutukselle, jotka viimemainitut hyväksyvät heidän näkökohtansa ja jopa kannustavat kehittyviä valtioita suvereniteettiin.

    Swing valtiot pyrkivät olemaan vuorovaikutuksessa sekä Venäjän, Kiinan ja Euroopan että Yhdysvaltojen kanssa luopumatta omasta puolueettomuudestaan, mutta he ovat silti mielellään orientoituneet moninapaisen maailmanjärjestyksen suunnitelmaan.

    Swing-valtioklusterit tulevat eriytymään muodostaen omat alueelliset hegemoniansa, joissa kussakin dominiossa (tulliliitossa tai Unionissa) on yksi selvästi erottuva johtava valtio.

    IV IMPERIUMI

    `Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea` (Dan 7:7).

    Nykyinen johtavien globalistien ajama uuden maailmanjärjestyksen pyrkimys on tehnyt alueellistamisesta merkittävämmän hankkeen kuin itse globalisaatiosta. Alueellistaminen on ehdottomasti päivän geopoliittinen slogan.

    Uusi maailmanjärjestys ja samalla pax-pangaea ei toteudu ennen kuin seuraavat askelmerkit (1. – 3.) on otettu ja juuri tässä järjestyksessä:

    1. `Globaaliin pohjoiseen` on muodostettu viisi suvereniteettiin perustuvaa alueellista dominiota ja

    2. `Globaaliin etelään` on muodostettu toiset viisi suvereniteettiin perustuvaa alueellista dominiota.

    Nämä eivät noudata vallassa olevaa globaalin pohjoisen ja globaalin etelän jakolinjaa.

    Edellisistä (1. – 2.) muotoutuu (3.) kymmennapainen maailmanjärjestys, jonka valtiot ovat luonteeltaan kuningaskuntia eikä demokratioita. Tämä moninapainen (kymmennapainen) maailmanjärjestys ei tule olemaan samanlainen kuin lähihistoriasta tuttu ja rautaesiripulla jaettu `kylmän sodan` (1947 – 1991) aikainen kaksinapainen maailmanjärjestys. Kaksinapaiseen jakolinjaan ko. dominiot eivät ole halukkaita, koska uuden maailmanjärjestyksen valtioklustereissa on kysymys suvereniteetista.

    Yhdysvaltojen yritys istuttaa toinen rautaesirippu ei onnistu, koska muut globaalin pohjoisen ja tällä hetkellä valtaosa globaalin etelän valtioista kiertävät sen keskinäisellä koheesiolla. Lopulta Yhdysvallat herää sille kauhistuttavaan tosiasiaan, että se on jäänyt yksin kamppailemaan `mustan joutsenensa` kanssa.

    On enemmän kuin todennäköistä, että `musta joutsen` on Yhdysvaltojen hegemonia – `johtotähti`, joka sen viimeisessä vaiheessaan räjähtää sisään päin – supernova, joka luhistuu fuusioon. Tämä tulee olemaan kauhistuttava kansallista turvallisuutta koskeva tapahtuma. Ulkoapäin sitä tuskin pystyy valloittamaan.

    https://www.msn.com/en-us/news/world/cbs-reporter-predicts-black-swan-event-in-2024-fertile-ground-for-our-adversaries/ar-AA1mdDsO

    `Globaalin pohjoisen` ja `globaalin etelän` yhdistymisen kätilönä toimii Venäjä, johon liittyvät aluksi neljä muuta nousevaa, mutta erillään toimivaa talousmahtia. Heidät tunnetaan paremmin nimellä BRICS+. Plus sen tähden, koska tämä ryhmittymä toimii kuin pelastusrengas muille kansoille ja se aloittaa jotakin sellaista mitä ei voida pysäyttää. Eikä sitä voidakaan pysäyttää, koska tämä hanke juontuu itsestään Herrasta.

    On huomioitava, että myöskään kymmennapainen maailmanjärjestys ei tule olemaan itseisarvo, koska kymmennapainen maailmanjärjestys tähtää maailman globaalin hallinnon restoraatioon – maailmanhallitukseen.

    Uusi maailmanhallitus ei pysty manifestoitumaan edes kymmennapaisen maailmanjärjestyksen vaikutuksesta ilman maailmanuskontojen synkretiaa ja siitä muotoutuvaa uutta maailmanuskontoa, joka nojaa tieteeseen. Esimerkiksi WEF ja TBI-instituutio sekä monet muut tekevät juuri tämän eteen työtä.

    Tässä (Dan 7:7) kuvataan kansojen merestä nousevaa muinaista petoa (vrt. kreikk. deinos, ’hirmuinen’ ja sauros, ’matelija/lisko`). Tälle `pedolle` ei löydy vertaa aikaisemmasta eikä nykyisestä faunasta eikä yksikään aikaisempi `peto` (paikallinen imperiumi) kestäisi sen edessä, koska sille ei ole olemassa vastakappaletta. Se on muinainen peto, joka: `on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva` (Ilm 17:8).

    Aikaisemmat historialliset imperiumit olivat aikaan ja paikkaan sidottuja alueellisia imperiumeja. Poikkeuksen tästä tekee muinaisen maailmanjärjestyksen sabluuna – Nimrodin maailmanjärjestys. Kymmennapainen maailmanjärjestys on luonteeltaan globaali toimija sulkien sisäänsä koko ihmiskunnan, jolloin kansallisvaltioaate on lakkautettu, myös tämän Lähi-Idän kukkopojan, Israelin tapauksessa.

    Kun `globaali pohjoinen` ja `globaali etelä` on yhdistynyt kymmennapaisessa maailmanjärjestyksessä uuden maailmanuskonnon tukiessa maailmanhallitusta loppuvat sodat ja tilalle asetetaan Pax Pangaea (maailmanrauha). Ylikansallinen kymmennapainen maailmanjärjestelmä on ainut polku kestävään rauhaan.

    Ylikansallisten Unionien muodostama kymmennapainen maailmanjärjestys tulee koitumaan turmioksi `kansainväliselle siionismille` ja jokaiselle sen toimijalle (ajatushautomot, yksityinen rahoitussektori, media, lobbausryhmät, khazaarimafia, straussilaiset, Israel jne. jne. jne.) sekä ryöväämään kaiken sen vuosisatoja kokoaman omaisuuden. Siitä ei tule jäämään jäljelle mitään muuta kuin `oi niitä aikoja` kirjoitelmia.

    `Katso, idässä, kun armollinen valo
    Nostaa palavan päänsä, jokainen silmän
    alla Kunnioittaa hänen uutta näkyään,
    Palvelee katseella pyhää majesteettisuuttaan`.

    (Konekäännös: Shakespeare, Sonet 7.1).

    Newsky

    Plusääni(20)Miinusääni(4)
  7. Hyvin kirjoittetu Markku Kalevi. Ukraina on ihan syvältä revitty. Kirjoituksesi hegemoniasta ovat hyviä.

    Joosef

    Plusääni(17)Miinusääni(3)

Kirjoita kommentti

Pakolliset kentät on merkitty *

Kotimaa

Ulkomaat