Muammar Gaddafin Vihreä kirja, osa 5

Magneettimedia julkaisee osissa suomennoksemme Libyan entisen johtajan, Muammar Gaddafin, Vihreästä kirjasta. Kirjan julkaisu ei suinkaan tarkoita sitä, että Magneettimedia allekirjoittaisi kaikkia sen väitteitä. Suomensimme kirjan, koska se auttaa ymmärtämään maailmanpolitiikan lähihistoriaa. Lue myös osat 1, 2, 3 ja 4!

Kansallisuus ja sosiaaliset suhteet ajavat ihmiskuntaa eteenpäin. Sosiaaliset suhteet sitovat perheet heimoiksi ja heimot kansakunnaksi.

Pidämme sankareina sellaisia ihmisiä, jotka uhraavat oman etunsa jonkin suuremman asian nimissä. Sankarit asettavat toisten edun oman etunsa yläpuolelle. Mutta keitä sankari tarkalleen ottaen palvelee? Sankarit palvelevat ihmisiä, joihin heillä on jonkinlainen suhde. Suhde voi perustua perheeseen, heimoon tai kansakuntaan. Sankarillisuus on siis sosiaalista toimintaa.

Kansakunnan perusta on nationalismin aate. Sosiaaliset kysymykset ovat aina kansallisia. Nationalismi on sosiaalinen aate. Nationalismia ja sosialismia ei voi erottaa toisistaan. Ihmisyhteisöt voivat olla pitkäikäisiä vain, mikäli vahva kansallinen järjestelmä pitää ne koossa.

Kansanliikkeet muuttavat historian kulkua. Kansanliike on ryhmä ihmisiä, jotka alkavat vaatia omaa etuaan, joka eroaa jonkun toisen ryhmän edusta. Eri yhteisöjen väliset ristiriidat kertovat paljon siitä, millaiset siteet pitävät kansakuntaa koossa. Kansanliikkeet ovat itsenäisiä liikkeitä, joiden edustajat tahtovat vapautua sorrosta ja riistosta.

Kaikkien yhteisöjen sisällä on ristiriitoja – tämä pätee niin kansakuntiin kuin perheisiin. Todellinen kansanliike voi kuitenkin yhdistää kokonaisen kansakunnan. Tietyissä olosuhteissa kokonainen kansakunta voi nousta vaatimaan oikeutta ja hyvinvointia. Tällöin kyse ei ole oman edun tavoittelusta vaan koko kansaa yhdistävästä projektista. Juuri siksi niitä kutsutaankin kansanliikkeiksi.

Oman aikamme kansalliset vapautusliikkeet eri puolilla maailmaa ovat sosiaalisia projekteja; ne eivät tule loppumaan, ennen kuin yhteisön jokainen jäsen on vapautettu sorron ja riiston ikeestä. Lukuisissa maissa käydään juuri nyt sosiaalista taistelua nationalismin puolesta.

Historia on nationalististen taisteluiden jatkumo

Historia on siis sosiaalisten eli nationalististen taisteluiden jatkumo. Ei ole tätä suurempaa poliittista voimaa. Nationalismi kuuluu ihmisluontoon.

Kansallinen taistelu on yhtä kuin luonto ja elämä. Eläimet järjestäytyvät laumoiksi selviytyäkseen. Ihmiset sen sijaan järjestäytyvät kansakunniksi. Vain kansakunta voi taata ihmisyhteisön selviytymisen.

Nationalismin hylänneet kansakunnat ovat tuhoon tuomittuja – ne hajoavat vähemmistöryhmiksi. Kuten tiedämme, erilaiset vähemmistöt ovat monien valtioiden suurimpia poliittisia ongelmia nykyään. Mikäli ihmisyhteisö kadottaa nationalistisen aatteensa, yhteisö repeytyy pieniksi palasiksi ja on haavoittuvainen.

Eläinten laumakäyttäytyminen ja ihmisten nationalismi ovat painovoiman kaltaisia luonnonlakeja. Mikäli painovoima katoaisi, elämän edellytykset aurinkokunnassamme lakkaisivat. Sosiaalisuus pitää yhteisön koossa, ja ihmisen tapauksessa sosiaalisuus merkitsee nationalismia. Nationalismin laiminlyönti ja vastustaminen ovat rikoksia elämää vastaan.

Vain uskonto kykenee yhdistämään ihmisiä yhtä voimakkaasti kuin nationalismi. Uskonnolliset ristiriidat voivat tuhota kansakuntia, mutta toisaalta uskonto voi yhdistää ihmisiä yli kansallisten rajojen. Jälkimmäisessa tapauksessa nationalismi kuitenkin lopulta voittaa. Näin on käynyt kerta toisensa jälkeen ihmiskunnan historiassa.

Luonnollisessa järjestelmässä jokaisella kansakunnalla on yhdistävä uskonnollinen vakaumus. Kullakin valtiolla on oltava yksi uskonto, jotta sosiaalinen ja hengellinen elämä tukevat toisiaan. Kun kansakunta jakautuu sisäisesti uskonnollisiin kuppikuntiin, syntyy kuitenkin vastakkainasettelua ja epävakautta, joka voi johtaa vakaviin poliittisiin seurauksiin.

Avioliittoinstituutio voi vaikuttaa sosiaaliseen elämään joko myönteisesti tai kielteisesti. Yhteisön sisäiset avioliitot vahvistavat ja kasvattavat yhteisöä palvellen näin nationalismia.

Perheen ja heimon merkitys

Yksilötasolla ihmiset pitävät perhettä yleensä valtiota tärkeämpänä. Perhe on ihmisen kasvualusta, kehto ja portti sosiaaliseen elämään. Luonnonlakien mukaan ihminen on yksilö ja osa perhettä – mutta ei osa valtiota. Valtio on keinotekoinen poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen järjestelmä. Perhe on sen sijaan kuin kasvi juurineen, varsineen ja kukkineen.

Maanviljely on keinotekoista toimintaa, joka on täysin tyhjänpäiväistä kasvin itsensä kannalta – ja sama pätee ihmisiin sekä politiikkaan. Vaikka poliittinen järjestelmä sitoo perheet ja heimot yhteen, ei tämä tee valtiosta lainkaan sen ”inhimillisempää” tai luonnollisempaa koneistoa. Mikäli valtio hajottaa perheitä tai hyökkää perheinstituutiota vastaan, tuhoaa se yhteiskunnan luonnollisen perustan.

Puhtaassa luonnossa kasvit kasvavat, kukkivat ja pölyttyvät kuin itsestään. Sama periaate pätee terveissä yhteiskunnissa. Kukoistavassa valtiossa luonnolliset perheyksiköt muodostavat yhteisön.

Perheet ja yhteiskunta ovat kuin puun runko ja sen oksat – ne eivät tule toimeen ilman toisiaan. Sama pätee yksilötasolla: ihminen lunastaa arvonsa ja sosiaalisen roolinsa perheensä kautta. Mikäli perheinstituutio tuhotaan, yhteiskunta hajoaa joukoksi päämäärättömiä irtolaisia.

Heimo on laajennettu perhe. Kansakunta on puolestaan laajennettu heimo, ja maailma on laajennettu kansakunta. Sosiaaliset suhteet sitovat yhteen perheet, heimot, kansakunnat ja maailman. Side kuitenkin heikentyy, mitä suurempi määrä ihmisiä otetaan mukaan.

Ihmisyyden ydin on kansakunta, kansakunnan ydin on heimo, ja heimon ydin on perhe. Mitä suurempi sosiaalisesta yksiköstä tulee, sitä kylmemmiksi suhteet muuttuvat. Tätä ei voi kiistää.

Yhteishenki ja rakkaus ovat voimakkaampia perheen kuin heimon sisällä ja voimakkaampia heimon kuin kansakunnan sisällä. Kansakunta on puolestaan voimakkaampi kuin joukko ”maailmankansalaisia”.

Sosiaaliset siteet ovat vahvoja ja merkityksellisiä vain, jos ne ovat luonnollisia. Siksi perhe on vahvempi kuin esimerkiksi heimo. Mikäli ulkopuolinen voima hyökkää perheyksikköä vastaan, menettää yhteiskunta luonnollisen perustansa, mikä johtaa heikkouteen ja rakkaudettomuuteen.

Heimojärjestelmän hyvät puolet

Heimo vaalii jäsentensä hyvinvointia ja sosiaalista etua usein samalla tavalla kuin perhe. Koska heimo on vasta toissijainen perhe, saattavat heimojen jäsenet kohdella toisiaan kuitenkin paljon tökerömmin kuin todellisia perheenjäseniään.

Perheyksikkö on niin pieni, ettei sitä tarvitse erikseen valvoa tai säännellä. Heimot ovat kuitenkin usein niin suuria, että niiden on rakennettava sisäinen valvonta- ja sääntelyjärjestelmä.

Heimo toisin sanoen luo jäsenilleen käyttäytymisnormiston, joka opetetaan kaikille. Heimon järjestämä sosiaalinen ”koulutus” on parempi ja kunniallisempi kuin yksikään valtiollinen koulujärjestelmä. Heimo on sosiaalinen koulu, jonka jäsenet kasvatetaan elämään kunniakkaasti ja ihanteita vaalien.

Heimon jäsenet imevät sosiaalisen opin itseensä automaattisesti, kun taas valtiollisen koulun oppilaat kärsivät usein oppimisvaikeuksista. Oppimisvaikeudet johtuvat koulujärjestelmän kaavamaisuudesta ja pakollisuudesta. Nuoret eivät pidä byrokraattisen järjestelmän määräilystä.

Heimo on luonnollinen sosiaalinen turvaverkko. Heimo ylläpitää rangaistus-, kosto- ja puolustusjärjestelmää, jolla sen jäseniä suojellaan. Heimo perustuu veriyhteyteen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Verenperinnön kivijalan päälle rakennetaan monipuolinen sosiaalinen ja fyysinen järjestelmä.

Kansakunta

Heimot voivat järjestäytyä kansakunnaksi. Kansakunnan kannalta heimoaate on haitallinen, sillä heimouskollisuus rapauttaa kansalaisten lojaliteettia isänmaata kohtaan. Heimo ja kansakunta kilpailevat siis usein resursseista.

Heimojen väliset taistelut voivat myös rapauttaa kansakuntaa. Kansallinen lojaliteetti voi puolestaan olla uhka muiden kansakuntien ja maailmanrauhan kannalta. Mikäli valtion johtoon asetetaan suuruudenhulluja ihmisiä, voi kansakunta pyrkiä alistamaan itseään heikommat kansakunnat. Tämä on pahuutta ja epäinhimillisyyttä.

Perheen kannalta parhaita ihmisiä ovat voimakkaat, itseään kunnioittavat ja vastuuntuntoiset persoonat. Kansainvälinen yhteisö puolestaan hyötyy eniten edistyksellisistä, vauraista ja sivistyneistä kansakunnista. Kansakunnan sivistys voi kuitenkin rapautua, mikäli poliittinen järjestelmä heikentyy ja valta siirtyy valtiolta takaisin heimoille ja perheille.

Kansakunnan synty on pitkäkestoinen tapahtuma: perheet yhdistyvät ensin heimoiksi, minkä jälkeen heimot alkavat tehdä yhteistyötä.

Ajan kulku luo uusia kansakuntia mutta tuhoaa samalla vanhoja. Kansakunta ei voi syntyä ilman yhteistä taustaa ja tulevaisuutta. Yhteinen tulevaisuus merkitsee sitä, että kansakunnan jäsenet tuntevat kuuluvansa yhteen ja jakavansa samat tavoitteet. Pelkkä yhteinen verenperimä ei siis riitä; kansakunta on monimutkainen henkinen, poliittinen ja kulttuurillinen liitto.

Miksi osa kansakunnista tuhoutuu ja osa kasvaa? Ovatko syyt puhtaasti poliittisia, vai liittyykö aiheeseen myös sosiaalinen ulottuvuus?

Kansakunta on sosiaalinen järjestelmä, jonka yhdistävä voima on nationalismi siinä missä heimo on sosiaalinen järjestelmä, jota yhdistää heimoaate. Kansakunnan kohtalo on siis vahvasti sosiaalinen ilmiö.

Kansakunnat kukoistavat tai tuhoutuvat riippuen siitä, kuinka hyvin poliittinen järjestelmä palvelee sosiaalista todellisuutta. Kun poliittiset ja sosiaaliset päämäärät menevät yksiin, yhteiskunta voi hyvin ja kasvaa. Kansallisvaltio on siis ainut toimiva valtiomalli.

Nationalismi on parasta itsepuolustusta

Mikäli ulkopuolinen voima – kuten kolonialistinen valtio – yrittää hyökätä yhtenäistä kansallisvaltiota vastaan, on ulkopuolisen voiman erittäin vaikea voittaa taistelua.

Vahva kansakunta kykenee puolustamaan itseään. Vaikka itsenäisen kansakunnan poliittinen järjestelmä pyrittäisiinkin romuttamaan, kävisi kansa vastarintaan, sillä sotilaalliset iskut eivät kykene murskaamaan sen yhtenäisyyttä. Kansallistunne on vahvempi kuin yksikään ase.

Mikäli saman valtion alueella elää monta kansaa, alkavat kansat pian taistella keskenään, mikä johtaa valtion sortumiseen. Tämä selittää sen, miksi mahtavat monikansalliset valtakunnat ovat yksi toisensa jälkeen kaatuneet. Liian suuri poliittinen järjestelmä sortuu, jolloin valta palautuu luonnollisille sosiaalisille yksiköille.

Miksi ihminen sitten rakentaa valtakuntia, jotka käsittävät useita eri kansoja? Syy tälle on se, että valtio ei ole sosiaalinen järjestelmä perheen, heimon ja kansakunnan tavoin. Sen sijaan valtio on poliittinen yhteenliittymä, joka ammentaa voimansa nationalismista. Kansallisvaltio on ainut kestävä valtiomalli.

Kansallisvaltiolla on kaksi vihollista: sisäiset heimo- ja perheristiriidat sekä toinen, vielä voimakkaampi kansallisvaltio. Kansallisvaltio voi siis tuhoutua sodan tai sisäisen korruption seurauksena. Korruptiota syntyy, kun perheet, heimot tai uskonlahkot alkavat riistää muita kansalaisia.

Useita kansoja käsittäviä valtioita on syntynyt muun muassa silloin, kun uskontoa on levitetty tai kun yksi valtio on pyrkinyt alistamaan muita valtioita taloudellisesti ja sotilaallisesti. Tällaiset valtiot ovat kuitenkin väliaikaisia – ne kaatuvat aikanaan. Valtio voi alkaa murtua, kun nationalismi lyö uskonnon ja kansakunnat alkavat taistella toisiaan vastaan. Toisinaan taas uskonto lyö nationalismin, jolloin kansakunnat saattavat tehdä väliaikaisen sovinnon.

Kaikki useita kansakuntia käsittävät valtiot tulevat lopulta kaatumaan, koska kansallistunne lyö lopulta ideologiat, aseiden voiman ja jopa uskonnon. Sosiaalinen todellisuus on lopulta voimakkaampi kuin poliittiset liitot.

Poliittiset realiteetit pakottavat siis ihmisiä rakentamaan valtioita, vaikka esimerkiksi perhe on paljon valtiota luonnollisempi sosiaalinen yksikkö. Nationalismi on sosiaalinen tekijä, joka pitää valtion koossa. Valtion on investoitava sosiaalisiin hankkeisiin ja perheiden hyvinvointiin, jotta sen kansalaisista kasvaa sivistyneitä. Valtion on myös arvostettava heimojen kykyä kasvattaa ja kouluttaa kunniallisia ihmisiä.

Mikäli valtio hylkää nationalismin, tulee se lopulta romahtamaan. Nationalismin sosiaalinen voima on niin suuri, ettei sitä yksinkertaisesti voi ylenkatsoa.

 

Magneettimedia tulee lähiaikoina julkaisemaan myös muut osat Muammar Gaddafin Vihreästä kirjasta.