(18 arviota, keskiarvo: 4,39 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 4211 Näyttökerrat 8 Kommenttia
Petoksen kautta vallankaappaukseen; vallankumous odottaa
(18 arviota, keskiarvo: 4,39 / 5 tähteä 5)Ladataan...Perussuomalaisten puolue lyötiin hajalle Sipilän hallituksen ministeriryhmän ja Timo Soinin välityksellä. Kuinka laajalti Suomen poliittinen eliitti oli petoksessa mukana? EU:n, Naton ja kansainvälisen suurpääomien edut syvenevät entisestään nykyisellä hallituksen kokoonpanolla.
Perussuomalaisten puolue hajosi
Jussi Halla-ahon valinta uudeksi perussuomalaisten puheenjohtajaksi, toteutti siihen kytkeytyvän poliittisen salaliiton suunnitelmat. Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja samalla puolueesta erosi 20 kansanedustajaa, joka määrältään on niin mittava, että loikkausta ei voida pitää spontaanina reaktiona, vaan taustalle kätkeytyy suunnittelua sekä salaisia palavereita muiden hallituspuolueiden kanssa.
Loikkarit perustivat Uusi vaihtoehto nimisen –ryhmän, josta nimilista:
Simon Elo, Sampo Terho, Vesa-Matti Saarakkala, Kimmo Kivelä, Timo Soini, Jari Lindström, Martti Mölsä, Ari Jalonen, Anne Louhelainen, Kari Kulmala, Pirkko Mattila, Jussi Niinistö, Ritva Elomaa, Kaj Turunen, Tiina Elovaara, Lea Mäkipää, Hanna Mäntylä, Maria Lohela, Reijo Hongisto ja Pentti Oinonen.
Silmiinpistävänä piirteenä nimilistassa on selvästä sionisteiksi erottuvat henkilöt, näitä ovat ainakin: Simon Elo , Sampo Terho, Jussi Niinistö ja Timo Soini.
20.9.2011 Elo totesi Ylen A2-ohjelmassa, että Israel on hänen toinen ”kotimaansa”. Valitettavasti mainittu A2:sen ohjelma ei enää aukene.
Jussi Niinistö pimitti Yhdysvaltain armeijan hävittäjien, rynnäkköpanssarien ja maihinnousupanssarien saapumisen presidentiltä sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiselta ministerivaliokunnalta (utvalta). Vain sionisti haluaa vieraan vallan sotavoimilla miehittää kotimaansa, jonka miehittäjien valtio (USA) on vielä sionistien kontrollissa.
Sipilä – Soini ja Niinistö akselin vallankaappaus
Suomen parlamentarismi ja perussuomalaiset joutuivat hiljattain täydellisen petoksen uhriksi poliittisessa teatterinäytöksessä, joka hakee turhaan vertaistaan Suomen poliittisessa historiassa.
Noin vuorokausi ennen mainittua poliittista farssia ilmoitti pääministeri Juha Sipilä hallituksen hajoamisesta. Tällöin olisi ollut mahdollista koota hallitus, jossa olisi vain yhden edustajan enemmistö. Siksi PS:n hajottamisessa on täytynyt olla laajasti Suomen poliittista eliittiä mukana, aivan presidenttiä myöten. Kuitenkin Soini, Sipilä ja Orpo näyttelivät perussuomalaisten puolueen hajottamisen farssin päärooleja.
Eikö Suomessa ole enää voimassa parlamentarismia, joka olisi vaatinut uusia vaaleja, jonka tulos olisi antanut perustan uuden hallituksen kokoamiselle. Suomea johtaa siis rikolliseen mafiaan verrattava poliittinen eliitti, joka on loukannut karkealla tavalla perussuomalaisten puoluekokouksen avoimuutta ja demokraattisuutta, sekä samalla maan parlamentaarisuuteen kuuluvia oikeuksia. Suomen yksikamarinen eduskunta eli parlamentti ei pystynyt kontrolloimaan hallitusta, jota se ei ole hallinnut pitkään aikaan.
Hallitukseen on siis tulossa perussuomalaisista loikannut ryhmä. Siten Hallituksen johtokolmikossa Uusi vaihtoehto -ryhmää edustaisi eurooppa-, kulttuuri- ja liikuntaministeri Sampo Terho ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja on Simon Elo.
Miksi vallankaappaus tehtiin?
Onko Suomi siirtynyt vallankumoukselliseen vaiheeseen, jossa voimakkaat poliittisesti verkostoituneet voimat ratkaisevat tulevaisuuden? Tämän poliittisen petoksen myötä avautunevat myös umpisokeiden silmät havaitsemaan Suomalaisen parlamentarismin ja paljon puhutun demokratian todellinen luonne: maata hallitsevat vieraan vallat asettamat vasallit.
Hyvin todennäköisesti PS:n eduskuntaryhmästä loikanneelle Uusi vaihtoehto –ryhmän perustamisen yhtenä polttoaineen käytettiin Timo Soinin itsekeskeisyyttä ja muiden ministerien vallanhimoa. On esitetty, että Timo Soinin ego ei yksinkertaisesti kestänyt hänelle epämieluisan henkilön valintaa puoluejohtoon. Tämä on kyllä mahdollista. Kuitenkin Soinin itsekkäitä tavoitteita ovat käyttäneet hyödykseen muut poliittiset voimat, kuten esimerkiksi Sipilä, Orpo ja Elo.
EU Suomi ja sen monikansalliseen suurpääomaan sitoutunut talous näyttää todella olevan niin suurissa vaikeuksissa, että Sipilän hallituksen täytyi saada jatkaa, vaikka sitten petoksen kautta. Tähän on myös vaikuttanut Nato-uskottavuuden turvaaminen.
Koska Sipilän hallitus on sitoutunut palvelemaan Nato uskottavuuden turvaamista ja monikansallisten suurpääomien etuja; jatkoi hallitus edelleen agendaansa, josta selvitys (kohdat a, b ja c) jäljempänä:
Kansainvälisen talous-, sotilaallisen ja poliittisen eliitin kengänkorko painaa niin voimakkaasti Suomen poliittisen mafian varpaita, että se valtionpäämiehen johdolla on itsepintaisesti sitoutunut sovittamaan valtion turvallisuusuhkia läntisen Nato-liittoutumaan yhteensopivaksi.
a) Yhdysvaltojen energia- ja geopoliittisten sotien merkittävä arkkitehti1, edesmennet Zbiegnew Brzezinski on osuvasti todennut maailman muuttuneen unipolaarisesti eli yksinapaisesti kapitalistiseksi, jossa Yhdysvallat toimii Euraasialaisena erotuomarina ilman, että ainutkaan kyseistä manteretta koskettava oleellinen kysymys ei päädy ratkaisuun, mikäli Washington ei sitä ratkaise, joka selvitys on aina Yhdysvaltojen etujen mukainen. Tämä on juuri sitä Amerikan sionistiseen oikeistolaisuuteen sisältyvää politiikkaa, jota Israel-lobby ja muut lukuisat juutalaisjärjestöt (ADL; AIPAC; FED jne.) Washingtonin politiikassa edistävät.2 Zbiegnew Brzezinski täytti Amerikan uuskonservatiivisten sionistien toiveet, vaikka oli itse demokraatti. Maantieteellistä determinismiä on globaalisti käytetty poliittisissa päätöksissä Israelin & USA:n akselin hyödyksi: tähän on sitoutunut myös Suomen poliittinen mafia oman maansa ja suomalaisten turmioksi.
b) Sipilän hallituksen täytyi ehkä jatkaa siksi, että Euroopassa euromaat tulevat tienhaaraan, jossa päätettävänä on itsemääräämisoikeus, eikä muuta. Valtiotason kysymykset seuraisivat myös alemmille tasoille. Siten työmarkkinajärjestöt tulisi purkaa, tai ainakin uudistaa euromaiden yhteiseksi järjestöksi. Tähän kaikkeen tarvitaan Sipilän verenimijä hallitusta.
__________
Determinismi on lainalaisuus oppi filosofisena käsitteenä siitä, että maailman syy-seuraus -suhteet muodostavat ketjun, joka määrää kaikki tapahtumat.
c) Suomen poliittinen mafia on sitoutunut monikansallisten megakorporaatioiden edunvalvojiksi, kotimaassaan: sveitsiläistutkimuksen mukaan on olemassa sellainen globaali ”super-entiteetti”, joka koostui ainoastaan 147:stä hyvin kiinteästi toistensa kanssa yhteistyötä tekevästä megakorporaatiosta. Periaatteessa vain yksi prosentti kaikista yrityksistä pystyi hallitsemaan 40 prosenttia koko verkoston yrityksistä, kuvaili sveitsiläistutkimuksen Glattgelder. Useimmat olivat rahoituslaitoksia. Kahdenkymmenen huippuyrityksen joukkoon sisältyivät Barclays pankki, JP Morgan Chase & Co sekä Goldman Sachs Group.3 Nämä ovat siis juutalaisia pankkeja. Tällaisten pääoman imperiumien orjuuteen Sipilän hallitus on Suomen alistanut, aiheuttamalla suomalaisille veronmaksajille vain taantumaa. Tähän listaan voidaan vielä lisätä Suomen alijäämäinen asema kansainvälisten pankkiirien velkaorjuudessa.
Oikea vallankumous on väistämätön
Nyt, jos koskaan suomalaisten äänestäjien pitäisi muistaa mahdollisuus vallankumoukseen, jotta maata johtava rikollinen eliitti saataisiin pois vallasta ja vastuuseen teoistaan.
Esitämme muutamia huomioita vallankumouksellisesta politiikasta ja uudesta valtiomallista, jotka huomiot kuvastavat allekirjoittaneen arvomaailmaa.
Hallitukselle ja päättäjille yleensä esitettäisiin nämä vaatimuksena, että: Nykyinen eduskunta ja hallitus lakkautettaisiin. Siten myös tulisi muodostaa hätätilahallitus, joka koostuisi erialojen asiantuntijoista, jotka arvostaisivat yhteistä hyvää ja isänmaata. Uudesta hallituksesta muodostuisi Suomen ja sen kansan palvelija.
Hallituksen täytyisi muodostua henkilöistä, jotka ovat oikeudenmukaisia, viisaita, vastustavat neoliberalismia ja kannattavat humanitääristä sekä kristillistä arvomaailmaa.
Luonnollisesti vallankumouksen myötä, tapahtuipa se millä menetelmillä hyvänsä, pitäisi olla toimiva valtiomalli ja sitä tukeva puolue tai puoluejärjestelmä.
Yhteiskuntajärjestyksen tulisi perustua tietyn tyyppiseen sosialismiin, mutta ei marxilais-leniniläiseen sosialismiin ja kommunismiin, eikä vastaaviin ideologioihin. Uudessa valtiomallissa tulisi soveltaa kansallissosialistisia tavoitteita, niiden edullisimmissa muodoissaan.
Ehdottomana vaatimuksena pidettäisiin virallisen Suomen parlamentaarisen työskentelyn aloittamista Suomen eroamiseksi Euroopan unionista, eurosta ja NATO:n isäntämaasopimuksesta. Suomen tulisi siirtyä itsenäiseen talouspolitiikkaan (talousdemokratia), omaan valuuttaan ja valtiolle pitäisi varata rahanluonti oikeus. Talous voitaisiin perustaa monivuotissuunnitelmien pohjalle.
Valtio tulee suojata säätelyillä ja suojatulleilla, jotka varjelevat kotimaisia yrityksiä kansainväliseltä eli ulkomaisten yritysten kuolettavalta kilpailulta. Nykyisin kuluttajat ovat joutuneet monikansallisten sijoittajien kilpailun ja voiton maksimoimisen uhreiksi esimerkiksi sairaanhoidon ja terveyspalveluiden osalta.
Vapaamuurarius tulisi ehdottomasti kieltää virkamiehiltä ja poliitikoilta tai ainakin heidän tulisi ilmoittaa ennen nimittämistä kuulumisensa vapaamuurareihin ja sen aste. Verorahoin ylläpidettävä valtamedia kansallistettaisiin.
Koska valtavirtamedia olisi nyt arvoiltaan terveiden toimijoiden käsissä, ihmisen henkistä jalostumista pystyttäisiin kohentamaan tavattomasti. Tällöin tulisivat kysymykseen klassisen filosofian opetukset, kuten esimerkiksi yhteiskunnallis-, tieteellis- ja uskonnollisfilosofiaa.
Kansallinen kulttuuri ja etninen perimä ovat tärkeitä, eikä niitä sovi laiminlyödä, mutta pelkästään biologian perustalle rakennettu kansankoti, ei riitä. Valtiossa täytyy olla oikea ja aito kristillinen uskonto, jonka syvin perusta on Jumalan Sana. Tällainen uskonto on elämistä varten, jossa rakastetaan Jumalallisia totuuksia sovellettuna elämään synnyttäen hyviä tekoja. Siten Kirkko tulisi valaisemaan vallitsevan valtiomuodon periaatteet, jolloin yhteiskuntien edistymisellä ei olisi rajoja.
Kansakunta konaisuudessaan ponnistaisi voimansa yhteisenhyvän eteen eikä ainoastaan itsekkäisiin pyrkimyksiin.
Yleensä opetusmaailmaa huomioiden, sen ei tule olla ”arvoneutraalia”, vaan opetuksen täytyy olla isänmaallisia, yhteisvastuullisia, perinteiseen perhemalliin liittyviä ja uskonnollisia arvoja sekä opetuksia ja edistävä instituutio. Nykyinen suomalaisvastainen ja materialistinen opetusmateriaali on siis poistettava oppilaitoksista.
Kuntapolitiikkaa ei myöskään saa laiminlyödä, sillä kunnallisella tasolla päätetään nimenomaan monista ihmisille tärkeistä arjen asioista, kuten esimerkiksi terveyden- ja sairaudenhoidosta, päiväkodeista, lasten peruskoulutuksesta, infrastruktuurista ja niin edelleen.
Niin muodoin lainsäädäntö täytyy palvella tasapuolisesti kaikkia yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta eikä niin, että laki olisi vain yhden ja harvan eliitin lyömäase yhteiskunnan muita kerroksia vastaan.
Aivan hyvin voitaisiin kokeilla suoran demokratian poliittista järjestelmää: siinähän pääasiallisia vallankäyttäjiä ovat kansalaiset. Suoran demokratian ideaalina on kaikkien kansalaisten yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Suorassa demokratiassa päätöksenteon mekanismeja ovat: kansalaisaloite sekä kansanäänestys, jossa äänestyksen kohteena on aina päätettävä asia, sekä vaihtovaali, jossa päätetään istuvan edustajan luottamuksesta kesken toimikauden. Myös kansankokous on eräs suoran demokratian keino.
Mielestäni kansallissosialistisen järjestelmän ja suoran demokratian poliittisen systeemin yhteensovittamisessa ei muodostuisi ristiriitaa.
Tässä kansalaissosialismissa tulisivat hyödynnettyä sääntelevä valtiovalta, talousdemokratia, sovellettuna työnarvon epäkapitalistisointiin, plutokratian rajoittaminen tai estäminen, suunnitelmatalous, korollisen ulkomaanvelan poistaminen kansallisessa talouselämässä, yhteisvastuullinen toiminta kansankodin yhteiseksi hyväksi, puolueettomuuspolitiikan edistäminen, oman kulttuurin ja oman etnisen perimän vaaliminen sekä ennen muuta sielullisten asteiden kehittyminen. Lisäksi pakolaispolitiikassa keskittyisimme kansainväliseen yhteistyöhön paikallisella tasolla; emme päästäisi muukalaisten invaasiota maahamme.
Tästä kuviosta puuttuisi vain diktaattori, jonka korvaisi määräajaksi kansankokouksella valittu presidentti ja edustustoon muita valittuja henkilöitä. Vaihtovaaleilla pystyttäisiin laittamaan virastaan pois sellaiset edustajat, jotka toimisivat perustuslakia vastaan. Näin toimisi kansalaissosialismia ja suoraa demokratiaa soveltava järjestelmä.
Pelkkä eliitin syrjäyttäminen ei riitä, vaan vanhat valtarakenteet täytyy murskata täydellisesti. Siksipä tulee suunnitella valmiiksi yhteiskuntamalli, joka istutetaan poistettujen perustuksien paikalle.
Tosin vanhoja yhteiskuntakoneiston rakenteita ei tarvitse hajottaa heti, vaan ne voidaan alistaa uuden vallankumouksellisen hallinnon alaisuuteen siirtymäkaudeksi.
Kuten sanottua, saavutettuamme oikeudenmukaisen ja yhteiseen hyvään tähtäävän valtiojärjestelmän, jonka kasvatus, koulutus sekä media viihdemaailmoineen tukevat terveitä periaatteita, jotka tähtäävät yksilön ja yhteisön psykofyysiseen kehitykseen, on kansan kokonaisuudessaan helpompi saavuttaa myös uskonnonfilosofisen kypsymisen asteita.
Markku Juutinen
Lähteet
- Brzezinski, Zbiegnew (1970). Between Two Ages : America’s Role in the Technetronic Era. Viking Press.
- Bar-Yosef (1994), Maariv (11.1994), ‘The Jews Who Run Clinton’s Court’; Duke, David (2003). Jewish Supremacism; DOPE, ING. The Book That Drove Kissinger Crazy (1992).
- Karin Hudes (2013). http://www.globalresearch.ca/world-bank-whistleblower-reveals-how-the-global-elite-rule-the-world/5353130; http://www.interpretermag.com/karen-hudes-rts-whistleblower-who-believes-world-bank-controlled-by-second-species/; http://archives2013.gcnlive.com/Archives2013/sep13/PowerHour/0926132.mp3; http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=gHVgRgYdCsQ
Viime viikon hallitusfarssin myötä huomaamme entistä selkeämmin, miten surkean vähän parlamentaarisin keinoin pystymme asioihin vaikuttamaan.
Vallankumoukseen suomalaiset eivät lähde. Vallankumous koska se on väkivaltainen operaatio. Sen sijaan suomalaiset saattavat äänestää valtaapitäviä vastaan, vaihtoehtoista ryhmää. Mutta sen julkisuuskuva ei saa olla radikaali. Ihmiset kuvittelevat tekevänsä jotain hyvää äänestäessään sellaisai puolueita jotka ovat ”pienten asialla”, kuten Persuja, Kepua ja SDP:tä. Järjestön joka saa Suomen kansan vahvan hyväksynnän pitää olla ”salonkikelpoinen”. Sillä ei saa olla rikoskia takanaan ja sen moraali pitää olla niin korkealla että se ei syyllisty provosointiin eikä väkivaltaan. Puolustautuminen on hyväksyttyä, mutta silloinkaan ei saa lyödä kertaakaan. Eikä media saa päästä retostelemaan kertaakaan negatiivisilla uutisilla.
PItää ymmärtää että suomalaiset ovat orjakansaa. Kautta koko lähihistoriamme olemme olleet aina jonkun valloittajan aslitamina. Tämä alistaja (pankit ja oligarkit) määräävät mitä Suomi tekee ja mihin suuntaan se liikkuu. Poikkeuksena oli Paasikivi-Kekkonen linja jolloin Suomi veti omaa linjaansa ja jonka hedelmistä nautimme vielä tänäkin päivänä. Tosin, valtapuolueet ovat tehokkaasti romuttameet hyvinvoinnin ja Suomen omaisuus on siirretty verottajan ulottumattomiin ihan ilmaiseksi.
Suomalaiset pelkäävät edustaa ja olla avoimesti samaa mieltä ryhmän kanssa jota saatetaan leimata. Ja siksi ”vallankumous” sekä ”ulkoparlamenttaarinen” ovat sanoja jotka karkoittavat 90% henkilöistä jotka ovat samaa mieltä muiden kohtien kanssa. PItää ymmärtää että suomalainen ei liity ryhmään jos kymmenestä kohdasta yksi on ristiriidassa omien näkemysten kanssa. -70 luvun sloganit ”Suomi suomalaisille” sekä ”Maassa maan tavalla tai maasta ulos” ovat mainioo esimerkki siitä miten suomalaiset ovat alistuneet hyväksikäytölle. Kukaan kadunmies ei uskalla sanoa noita ääneen, ainakaan kameran edessä. Sloganit jotka olivat arkipäivää -70 ja -80 luvuilla. Silloin niistä ei ristiinnauluttu vaan niitä pidettiin terveinä itsetunnon mittarena. Nyt, jos tuollaisen päästää suustaan saa vihapuheesta tuomion. Vähintäänkin Velemedia ristiinnaulitsee julkisesti.
Oikea ”vallankaappaus” on kuin shakkipeliä. Ensin kerätään joukot, vahvistetaan niitä ja kun kaikki pelinappulat on paikoillaan, toimitaan. Ei hyökätä, vaan toimitaan. Meille on tulossa seuraavaksi maakuntavaalit. Näillä vaaleilla siirretään suomalaisten vaikutusmahdollisuus kunnista maakuntatasolle. Maakuntavaalit ovat myös ensimmäinen konkreettinen askel EU-liitovaltion byrokratiaan. Maakuntia on euroopassa sen verran vähän että niille saadaan jokaiselle numero, joka on alle 1024. Eli , atk pystyy käsittelemään kaikkien maakuntien datan yhdessä paikassa. Ja sitäkautta hallinta, verotus, palkkatulot, omistukset jne… ovat EU:n tiukassa hallinnassa.
Jos haluamme muutosta vallitsevaan tilanteeseen, muutos pitää lähteä itsestämme. Viimeisen kymmenen vuoden ajan on poljettu paikoillaan. Ryhmään on tullut- ja siitä lähtenyt väkeä. Mutta väkimäärä ei ole kasvanut halutulla tavalla. On aika miettiä mitä teemme väärin. Yksi asia ainakin on agressiivinen käytös sekä provokatiivinen mainonta. Ne eivät vaan toimi nykysuomessa.
Suoraan demokratiaan perustuva puolue voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta sekin mielletään helposti puolueeksi, jolla on jokin ennalta määrätty tavoite. Nykyistä suorempaa demokratiaa ei tällä hetkellä haluta ja tässäkin on kunnioitettava kansan tahtoa.
http://www.sdl.fi
Suoraan demokratiaan perustuva puolue voisi olla hyvä vaihtoehto nykyisille, mutta sekin mielletään helposti puolueeksi, jolla on jokin ennalta määrätty tavoite. Edes suoran demokratian ajaminen ei voi olla demokratiassa itsestäänselvyys. Tällä hetkellä nykyistä suorempaa demokratiaa ei haluta ja tätä kansan tahtoa on myös kunnioitettava.
http://www.sdl.fi
Vallankumoukset historiassa ja nykyäänkin on yleensä järjestänyt globaali eliitti. Ne vaativat rahaa ja muuta tukea. Tietenkin on mahdollista, että jokin oppositioon äänestetty tai hävinnyt ehdokas tekee kumouksen osalla koneistoa. Kansanliikkeet saavat aikaan yleensä enintään levottomuuksia. Ellei tyydytä passiiviseen vastarintaan, mielenosoituksiin ja vaatimuksiin. Aktivismiin ja painostamiseen. Näin on saatu jotain aikaan ennenkin.
Puoluelinja tuskin toimii. Eliitti kieltää puolueen, jos se ei edusta eliittiä tosiasiassa.
Artikkelin kirjoittaja toi esiin mieltymystään kristillisiin arvoihin. Ne ovat olleet 1960-luvulle asti vallitsevia Suomessa ja ne loivat hyvän perustan ”kansankodin” tyyppisen, sisäisesti oikeudenmukaisuuteen pyrkivän sekä ulkoisesti lujan ja puolustustahtoisen kansallisvaltion luomiseen ja ylläpitoon. 1960-luvulla alkoi kuitenkin vahva anti-kristillisten arvojen esiinmarssi, jota tehosti perinteisen arvopohjan eli kristinuskon sekä pakana-ajoilta kumpuavan maalaisjärkisyyden sekä luonnollisen moraalitajun vastainen kampanjointi. Suomea alettiin avata maailman virtauksille ja kuviteltiin, että sieltä saataisiin jotain voittopuolisesti hyvää.
Yhteishyvään, arvokkuuteen, pysyvyyteen ja merkitykselliseen estetiikkaan perustuvat käytöskoodit ja arvot korvattiin kulutus- ja menestyskeskeisellä hedonismilla, individualismilla, markkinahälyllä ja halpahintaisella kertakäyttökulttuurilla. Uudet sähköiset mediat alkoivat pommittaa tajuntoja herkeämättä. TV:stä alkoi kehittyä alkuaikojen valistuspyrkimysten sijaan sekä viihdettä suoltava sontaluukku että eliittien poliittista propagandaa suosiva media. Kollektiivista ajattelua alkoi määritellä idealistinen vasemmistolaisuus, jolla aitoa yhteishenkeä luovaa vaikutusta ei ole, kuten jo huomattiin 1970-lukujen riitaisista vasemmistoliikkeistä. Vasemmistoon menetettiin kokonaisia älymystösukupolvia, joilla toisenlaisen maailmankatsomuksen omaksuneena olisi ollut edellytyksiä kehittää kestävää kansallista kulttuurielämää ja parantaa sen materiaalisia edellytyksiä. Vasemmisto ei halunnut luoda mitään uutta, vaan se halusi verottaa toimintaresurssinsa kansakunnan tuotteliailta ja uutta luovilta tahoilta. Vasemmisto-oikeisto-dikotomian lisääntyminen ikäänkuin söi pohjaa ja fokusta pois kansallismieliseltä ajattelulta. Lopulta erityisesti vasemmisto oli jo niin ylensyönyttä ja aatteellisesti veltostunutta, että hukkasi vähäisenkin kykynsä ja halunsa oikeudenmukaisen valtiojärjestelmän luomiseen. Siitä tuli pelkkä irvikuva itsestään.
Rappeutunut vasemmisto muodosti sen syöpäkasvualustan, jolle uusliberaalin globalismin oli helppo alkaa punoa kansainvälistä verta imevää verkostoaan. Syntyi kansakuntia tappavan taudin tavoin runteleva ilmiö eli sosiaalidemokratian ja uusliberalismin välinen epäpyhä liitto, jonka pohjalta mm. EU ja sen uusorjuuteen, uusfeodalisaatioon tai uuskolonialismiin tähtäävä poliittinen ja taloudellinen järjestelmä rakentuu. Tähän järjestelmään on kiinteästi asennettu ne letkut, joilla kansainvälisiä suurpankkiireita ja -sijoittajia ruokitaan ja joiden kautta ne voivat pikku hiljaa imeä haltuunsa kokonaisten maanosien resurssit.
Suomessa irvokas rappiokehitys politiikassa alkoi jo 1980-luvulla, jolloin noita em. imuletkuja innokkaasti maahamme aseteltiin. Ensimmäiseksi tehtäväksi niille asetettiin imeä Suomesta pois PK-yritystoiminnan kautta yksityishenkilöille kertynyt ylimääräinen varallisuus, joka on kansakunnan henkisen itsenäisyyden eräs perusta. Perheviljelymallin alasajo maataloudessa oli myös oleellisen tärkeää. Tuon vuosikymmenen jälkeen pankkiirien puolueelle eli Kokoomukselle ja sen moninaisille apupuolueille pedattiin vakiopaikka hallituksessa (yleensä valtionvarainministeri) ja meno on ollut sen mukaista. Sipilän hallitukselle on annettu tehtäväksi lyödä lopullinen kuolinisku Suomen itsenäisyydelle ja tuhota valtio valmiiksi liitettäväksi EU-federaatioon.
Tämän pitkän alustuksen kirjoitin vain tuodakseni esiin, että olemme rappiokehityksessä jo niin pitkällä, että poliittisen järjestelmän palauttaminen kansallisvaltiota palvelevaksi alkaa olla mahdotonta. Erityisen mahdottomaksi sen tekee valtaväestön osoittama tilannetajun ja poliittisen hahmotuskyvyn puute. Suoranaista idiotismia ja eläimen tasolle jäävää ”ajattelua” tässä suhteessa esiintyy. Useimmilla kansalaisilla ei ole edes sitä omanarvon tunnetta, joka motivoisi joukot taistelemaan vapautensa puolesta. Useimmat ovat jo NYT omaksuneet tuotantoeläimen roolin ja EU:n myötä tuleva ”lypsykone” on heille vain virkistävää vaihtelua ellei peräti iloa tuottava edistystä, kun pankkiirit ja investoijat saavat heidän selkänahoistaan aina vain enemmän irti. Karsinan ulkopuolisen maailman olemassaoloa ei enää edes muisteta ja auta armias, jos joku yrittää sellaisesta muistuttaa!
Koska kansan herättäminen ”vallankumoukseen” on mahdotonta, niin vaihtoehdoksi jää ikävä kyllä vain epäpoliittinen toiminta ja kristityn tapauksessa se merkitsee entistä vahvempaa tukeutumista raamatullisiin opetuksiin viimeisten aikojen tapahtumista ja siitä, kuinka kristityn tulisi näissä olosuhteissa toimia. Sairaaseen ja orjuuttavaan järjestelmään mukautuminen ei ole vaihtoehto ja siinä suhteessa kristitystä tulee järjestelmän poliittinen vihollinen. Tästä on olemassa vertauskuvallinen tai jopa konkreettinen esimerkki: Raamatussa kuvataan Pedon Merkki, jonka vastaanottaminen merkitsee lopullista kadotusta eli täydellistä antautumista Anti-Kristuksen orjuuteen. Tällaista kristitty ei saa edes kuoleman uhalla ottaa vastaan.
Poliittinen vaihtoehto, jos sellainen saataisiin vielä aikaiseksi, otetaan tietenkin innokkaasti vastaan, mutta kuinka realistista sellaisen aikaansaaminen on ennen kuin Jumalan on pakko puuttua peliin ja viheltää käyntiin ”Apokalypsis”? Kansallissosialismi on tietenkin yksi hyvä ja selkeä irtiotto nykyisestä sairaasta järjestelmästä, mutta äänestäjämassat on aivopesulla saatu kammoamaan sen nimen kuulemistakin ja näin ollen hylkäämään suoralta kädeltä tuo mainio vaihtoehto. On turha yrittää selittää suomalaiselle normibimbolle, että kansallissosialismi takaisi hänelle suuremman henkilökohtaisen vapauden kuin nykyinen sairas järjestelmä. On suuresti kyseenalaista, haluaako normibimbo enää itselleen vapautta vai ei? Tähänkö on siis tultu: edes vapauden merkitystä ja arvoa ei tunneta tai tunnusteta? Tämmöisessä ilmapiirissä itsensä myyminen eniten tarjoavalle onkin sitten hieno saavutus ja muut tapausta arvottavat tekijät eivät saa mitään huomiota. Tästä itsensä myymisestä on tullut poliittisenkin toiminnan keskeinen ’akti’.
onko meistä suomlaisista taistelemaan ja vaatimaan hallituksen eroa? onko suomella enää yhteishenkeä ja taistelutahtoa toimintaan?
näitä zombeja ketä ei kiinnosta mitä maailmalla tapahtuu on Suomessa liikaa! todella monii on aivopestyjä idiootteja eikä ne persettään nosta tai aukase suutaan vaikka mikä olisi!
mun youtube kanavalla on videoita joita olen tehnyt herättääkseni porukkaa todellisuuteen.
käykää katsomassa Helen Pen kanavalta mun pätkiä. teen niitä nyt urakalla kun eletään lopun aikoja ja pian on myöhäistä tehdä mitään.
meidän pitää vetää yhtä köyttä ja taistella vääryyttä vastaan ja pitää hyvä yhteishenki eikä tapella ja riidellä#!
ja kumpppanit ovat kyllä tehneet kaikkensa pilatakseen isänmaallisen Suomen maahanmuuttokriittisen liikkeen maineen hajoittaen samalla sitä aina vaan pienempiin keskenään riiteleviin osiin. Taisteluistanne ei tule yhtään mitään niin kauan kuin nämä De Witin ja Janitskinin kaltaiset pillipiiparit ovat johdattelemassa teitä harhaan.