(9 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 2548 Näyttökerrat 4 Kommenttia
Professori: vapaakauppaa puolustetaan huuhaa-argumenteilla
(9 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)Ladataan...Taloustutkimuksen professori Michael Hudson kertoo tuoreessa haastattelussa, miksi kansainvälisiä vapaakauppasopimuksia puoltavat argumentit ovat täysin kestämättömiä.
Hudson antoi haastattelun Extra Environmentalists –verkkoradiolle alkuviikosta. Hudson kertoi haastattelussa, kuinka rahoitusmarkkinat käyttävät velkaorjuutta hyväkseen riistääkseen reaalitaloutta. Vapaakauppa on osa finanssiylivallan ongelmaa.
Hudson puhui haastattelussa muun muassa kansainvälisistä öljymarkkinoista ja siitä, kuinka öljy-yhtiöt ovat vuosikymmenten ajan syyllistyneet järjestelmälliseen talousrikollisuuteen valtioiden katsoessa kiltisti sivusta.
Valtavirtaisen taloustieteen mukaan kansainvälisen vapaakaupan tulisi parantaa kaikkien osapuolten hyvinvointia, mutta öljyteollisuuden esimerkki osoittaa, etteivät työn hedelmät suinkaan jakaudu oikeudenmukaisesti.
Hudsonin mukaan valtavirtaiset argumentit taloudellisen globalisaation puolesta ovatkin täysin irtaantuneet todellisuudesta. Julkisessa talouskeskustelussa keskitytään teoreettisiin malleihin eikä kiinnitetä lainkaan huomiota siihen, miten reaalitalous on todellisuudessa kehittynyt.
Hudsonin mukaan etulyöntiasemassa olevat valtiot lobbaavat vapaakaupan puolesta, jotta heikommat valtiot eivät suojelisi omia markkinoitaan riistolta. Kehitysmaat eivät toisin sanoen saa ottaa mallia esimerkiksi Britannian merkantilistisesta ja protektionistisesta historiasta, joka teki siitä maailman johtavan talousmahdin.
Vapaakauppa tarkoittaa sitä, etteivät valtiot saa suojella kotimaista tuotantoa ja yrittäjyyttä. Historiassa Yhdysvallat ja Saksa kuitenkin nimenomaan suojelivat kotimaista tuotantoaan, jotta ne pääsivät samalle viivalle brittien kanssa. Lopulta protektionistiset Saksa ja Amerikka jopa ohittivat Britannian.
”Vapaus kiskoa korkoa”
Hudsonin mukaan vapaakauppan puolesta argumentoidaan käytännössä aina niin, että lopputulos on päätetty jo ennalta: ”Markkinat on vapautettava!” Rakentavaa keskustelua ei siis pääse syntymään vahingossakaan.
Hudson kritisoi erityisen ankarasti juutalaista Paul Samuelsonia, joka sai Nobelin palkinnon siksi, että tämä kehitti pseudotieteellisiä malleja lobatakseen vapaakaupan puolesta. Samuelson valehteli, että vapaakauppa tulisi automaattisesti maksimoimaan hyvinvoinnin ja jakamaan työn luoman lisäarvon oikeudenmukaisesti.
Samuelson siis opetti, että mikäli valtiot lopettavat paikallisen tuotannon ja yrittäjyyden suojelemisen ulkomaiselta riistolta, tulevat ne lopulta vaurastumaan ja kukoistamaan.
Todellisuus ei kuitenkaan ole Samuelsonin kuvaama onnela, jossa kaikki työskentelevät ja perustavat yrityksiä vapaina korruptiosta, monopoleista ja velkaorjuudesta. Itse asiassa Samuelsonin kaltaiset uusliberaalit kiistävät jopa sen, että velalla, rahalla ja pankeilla olisi lainkaan vaikutusta talouteen. Valtavirtaisen vapaakauppateorian mukaan elämme edelleen vaihtokauppataloudessa!
Paulsonin perillisten vapaakauppateorian mukaan valtiot maksimoivat hyvinvointinsa panostamalla kansainväliseen ”kilpailukykyyn”. Kuten me suomalaisetkin tiedämme, eliitin mukaan ”kilpailukykyä” parannetaan leikkaamalla palkoista ja julkisista palveluista sekä yksityistämällä kansallisomaisuutta.
Hudson muistuttaa, että klassiset taloustieteilijät kumosivat uusliberaalien nykyään käyttämät huuhaa-argumentit jo 1700-luvulla! Tuolloin Britannia alkoi rakentaa talousmahtiaan merkantilistisella politiikalla, jolla kotimaista tuotantoa nimenomaan suojeltiin.
1800-luvulla amerikkalaiset protektionistit kannattivat puolestaan korkeiden palkkojen oppia vastalauseena vapaakauppateorialle. Valtavirtaisessa keskustelussa konkreettisiin historiallisiin esimerkkeihin ei koskaan kuitenkaan vedota. Paulsonin näkemys on ainut sallittu.
Hudson summasi toteamalla, että ”vapaat markkinat” tarkoittaa nykyään ”vapautta kiskoa korkoa ja muodostaa monopoleja”.
Lue myös:
Vapaakauppasopimukset ovat yrittäjien ja palkansaajien vihollisia
TTIP-vapaakauppasopimus: usein kysytyt kysymykset
Jussi Halla-aho kannattaa TTIP-vapaakauppasopimusta
Amerikan esimerkki todistaa vapaakauppasopimusten tappavat vaikutukset
Sinä päivänä kun ja jos vapaakauppasopimus astuu voimaan, niin silloin skoolataan Amerikassa ja siunataan, että onpa ne Euroopassa tyhmiä, kun eivät pidä omistaan huolta, päinvastoin kuin me amerikkalaiset. Samalla alkaa hirttoköysi kiristyä kaikkialla Euroopassa olevilla yrityksillä, ja EUn poliitikoilla tulee kova kiire ja hätä selittelemään asiaa. Mutta kuten sanotaan, niin se on silloin myöhästä, kun on jo housussa.
Ainut mahdollisuus on tehdä kaikkemme estääksemme tämän vuosisadan katalimman kaupallisen sopimuksen. Asiasta on kirjoitettava ja puhuttava puhumisesta päästyäänkin, eikä jättää sitä pienen sisäpiirin päätettäväksi. tarvittaessa asian puolesta on järjestettävä vaikka kansanliike. Vapaakauppasopimus on estettävä hinnalla millä tahansa,
Vapaakauppa tulee. Sota tulee. Kohta meillä on tämä ” Maailmanhallitus”. Ainoa ase sitä vastaan on Jumalan sana.
” Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. ”
Ihmisestä ei tule jumalaa vaikka kuinka yritetään. Tämä yhteiskunta ei toimi kuin yhdillä säännöillä, ja ne on unohdettu.
Ennen vanhaan Bobrikovit tuli ulkomailta, mutta nyt joka helvatan pikkupitäjästäkin löytyy niitä vähintään kauppakamarillinen tai hyväveli-loosillinen. Peli vaikuttaa menetetyltä, mutta aina kannataa taistella hyvien arvojen puolesta.
Näihin Bobrikoveihin sopivat myös roomalaisen poliitikon ja filosofin Marcus Tullius Ciceron n. 2000 vuotta sitten antamat tunnusmerkit:
””Kansakunta voi kestää typeryksensä, ja vieläpä kunnianhimoiset. Mutta se ei kestä valtion sisäistä maanpetosta. Vihollinen portilla on vähemmän pelottava, sillä hänet tunnetaan ja hän kantaa lippuaan julkisesti. Mutta maanpetturi liikkuu portin sisäpuolella olevien joukossa vapaasti, hänen salakavalat kuiskauksensa kujilla, kuultuna itse hallituksen saleilla. Sillä maanpetturi ei näytä maanpetturilta; hän puhuu uhriensa korostuksella ja hän on heidän näköisensä ja hän käyttää heille tavanomaisia perusteluita, hän vetoaa halpamaisuuteen kaikkien mielen syvyydessä. Hän mädättää kansakunnan sielun, hän toimii salaa ja kaikkien tietämättä yön pimeydessä kaivaen maata kaupungin pilarien alta, hän saastuttaa valtion niin että se ei enää voi vastustaa. Murhaajaakin tarvitsee vähemmän pelätä.”