Rodun ja psykopatian yhteydestä

Niin kauan kuin tilastoja on kerätty, länsimaisten yhteiskuntien musta väestö on ollut yliedustettuna kaikissa sosiaalisesti negatiivisina pidetyissä ilmiöissä: rikollisuudessa, aviottomien lasten määrässä, köyhyydessä, koulun kesken jättämisessä ja pitkäaikaistyöttömyydessä.

Liberaalit väittävät yleensä, että mustien alisuoriutuminen johtuu ”valkoisesta rasismista” ja yhteiskunnasta, joka suorastaan pakottaa mustia käyttäytymään itsetuhoisesti. Viisaammat ovat sen sijaan etsineet syytä ilmiölle esimerkiksi mustien keskimääräistä matalammasta älykkyysosamäärästä.

Matala äo voi johtaa rikollisuuteen, koska vähemmän älykkäät lapset eivät menesty yleensä koulussa ja usein he eivät opi taitoja, joita työnantajat vaativat. Mustien keskuudessa työttömyys on noin 2-3 kertaa yleisempää kuin valkoisten. Työttömät tarvitsevat rahaa eikä heillä ole paljoakaan hävittävää, joten monet turvautuvat ryöstöihin ja varkauksiin. Matala älykkyysosamäärä korreloi rikollisuuden kanssa myös valkoisilla; valkoisten keskimääräinen äo on 100, mutta valkoisten rikollisten vain 84.

Kuten Charles Murray ja edesmennyt Richard Herrnstein osoittivat kirjassaan The Bell Curve, matala äo ei voi kokonaan selittää valkoisen ja mustan rikollisuuden välillä vallitsevaa valtavaa eroa. Mustat näet tekevät 6,5 kertaa enemmän rikoksia kuin valkoiset. Kun yhtä älykkäitä valkoisia ja mustia verrataan toisiinsa, tekevät mustat silti 2,5 kertaa enemmän rikoksia kuin valkoiset vertailukohteet. Tämä osoittaa, että matalan älykkyysosamäärän lisäksi on oltava jokin muukin tekijä, joka selittää mustien korkeita rikostilastoja.

Professori Herrnstein ja tohtori Murray selvittivät, että rodun ja älykkyysosamäärän välillä vallitseva suhde pätee rikollisuden lisäksi muissakin sosiaalisissa ongelmissa: työttömyydessä, aviottomien lasten määrässä, köyhyydessä ja sosiaaliturvan varassa elämisessä. Nämä kaikki ovat yleisempiä ilmiöitä mustien kuin valkoisten keskuudessa. Ne liittyvät matalaan älykkyysosamäärään. Älykkyysosamäärä ennustaa tiettyyn pisteeseen asti kuinka todennäköisesti ihminen kokee edellä mainittuja ongelmia elämässään. Kun kuitenkin verrataan yhtä älykkäitä mustia ja valkoisia keskenään, on mustien elämä silti keskimäärin itsetuhoisempaa. Matala älykkyys ei siis ennusta kaikkea. Professori Herrnstein ja tohtori Murray eivät tarjonneet vastausta siihen, mitkä muut tekijät selittävät mustien ongelmia kuin älykkyys. Heidän johtopäätöksensä oli suurpiirteinen: ”Tietyt etniset eroavaisuudet eivät selity älykkyydellä tai muillakaan tutkimillamme tekijöillä. Emme siis tarjoa niille selitystä, vaan toivomme vastauksia kollegoiltamme.”

 

Psykopaattinen persoonallisuus

Esitän, että syy rotujen sosiaalisille eroille on se, että mustien joukossa esiintyy enemmän psykopatiaa kuin valkoisten. Rotujen välillä on keskimääräisen älykkyysosamäärän lisäksi paljon muitakin psykologisia eroavaisuuksia. Psykopaattisen persoonallisuuden yleisyys selittäisi suuren osan rotujen välisistä sosiaalisista eroista, joita älykkyysosamäärä ei selitä.

Psykopatia on luonnehäiriö, josta kärsivät eivät osaa erottaa eettistä hyvää pahasta. Luonnehäiriöstä kirjoitti ensimmäisenä englantilaislääkäri John Pritchard 1800-luvun alussa. Hän kutsui älyllisesti normaaleja, mutta eettisesti erityisen pahoja ihmisiä ”moraalisesti vähämielisiksi”. Termiä ”psykopaattinen persoonallisuus” käytti ensimmäisenä saksalaispsykiatri Emile Kraepelin vuonna 1915. Termin käyttö yleistyi pian. 1941 Hervey Cleckley kirjoitti luonnehäiriöstä klassikkokirjassaan The Mask of Sanity. Hän kuvaili sitä yleiseksi tunneköyhyydeksi, häpeän ja katumuksen puutteeksi, pinnalliseksi viehätysvoimaksi, patologiseksi valehteluksi, itsekeskeisyydeksi, mielen tylsyydeksi, jännityksen puutteeksi, kyvyttömyydeksi rakastaa, impulsiiviseksi antisosiaaliseksi toiminnaksi, kyvyttömyydeksi oppia virheistä, harkitsemattomaksi toiminnaksi humalassa sekä kyvyttömyydeksi suunnitella tulevaisuutta.

1984 Amerikan psykiatrijärjestö APA lopetti termin ”psykopaattinen persoonallisuus” käyttämisen ja korvasi sen ”epäsosiaalisella persoonallisuudella”. Tämä johtuu kulttuurin muuttumisesta entistä hienotunteisemmaksi ja poliittisesti korrektimmaksi 1900-luvun puolivälistä lähtien; ”negatiiviset” luokitukset on korvattu kiertoilmauksilla. Tästä on lukuisia esimerkkejä. Kehitysvammaisia lapsia kutsutaan nykyään ”hitaiksi oppijoiksi” tai jopa ”erikoislapsiksi”, aggressiivisia lapsia kutsutaan ”rajojen rikkojiksi”, prostituoidut ovat ”seksityöläisiä” ja kulkurit ovat ”kodittomia” aivan kuin esimerkiksi maanjäristys olisi tuhonnut heidän kotinsa. Sosiaalituen varassa elävät ovat puolestaan ”sosiaalityöntekijöiden asiakkaita”. Joka tapauksessa termi ”psykopaattinen persoonallisuus” on edelleen tieteellisesti pätevä.

Vaikka psykopaattinen persoonallisuus on luonnehäiriö, on sitä jo kauan pidetty äärimuotona luonteenlaadusta, joka voi olla melko yleinen väestön keskuudessa. Sitä voi verrata tässä suhteessa esimerkiksi masennukseen. Vakava masennus on mielialahäiriö, mutta kaikki tuntevat olonsa joskus masentuneeksi. Monet täysin tavalliset ihmiset voivat olla useammin masentuneita kuin ne, joilla on paljon muita psykiatrisia häiriöitä. Sama pätee psykopaattiseen persoonallisuuteen. Ihmisten käsitys eettisestä hyvästä ja pahasta vaihtelee, mutta psykopaatit ovat ääriryhmä.

Psykopaattisen persoonallisuuden yleisyyttä mitattaessa mustien ja valkoisten välillä on älykkyysosamääräeroa vastaavaa kuilu. Sekä älykkyysosamäärää että psykopaattisen persoonallisuuden yleisyyttä kuvataan kellokäyrällä, ja valkoisten ja mustien välillä vallitsee keskimäärin merkittävä ero. Mitä älykkyyteen tulee, on mustien sijoitus matala niin keskiarvoa kuin jakaumaa mitattaessa. Sen sijaan psykopaattista persoonallisuutta tarkasteltaessa mustat peittoavat valkoiset sekä keskiarvoa että jakaumaa mitattaessa. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa enemmän mustia psykopaatteja ja että psykopaattinen luonnehäiriö on keskimäärin yleisempää mustien kuin valkoisten keskuudessa.

1994 APA julkaisi päivitetyn diagnoosijärjestelmän, jossa luetellaan 11 epäsosiaalisen persoonallisuuden ominaispiirrettä.

1. Kyvyttömyys pitää kiinni työrutiineista.
2. Kyvyttömyys toimia lain sallimissa rajoissa (tämä on poliittisesti korrekti kiertoilmaisu rikollisuudelle).
3. Aggressiivisuus ja ärtyisyys, jotka johtavat usein tappeluihin ja pahoinpitelyihin.
4. Jatkuvat rahaongelmat.
5. Impulsiivisuus ja kyvyttömyys suunnitella tulevaisuutta.
6. Jatkuva valehtelu, eri henkilöinä esiintyminen ja muiden huijaaminen.
7. Välinpitämättömyys omaa ja muiden turvallisuutta kohtaan (esimerkiksi liikenteessä).
8. Kyvyttömyys kasvattaa lapsia tasapainoisesti.
9. Kyvyttömyys ylläpitää kestävää parisuhdetta yli vuoden ajan.
10. Kyvyttömyys tuntea katumusta.
11. Jatkuva sääntöjen rikkominen lapsena.

Lista on hyödyllinen. Outoa kyllä, siinä ei kuitenkaan mainita kyvyttömyyttä erottaa eettistä hyvää pahasta, mikä on koko luonnehäiriön ydin. Kaikki listan ilmiöt ovat yleisempiä mustien kuin valkoisten keskuudessa, mikä viittaa siihen, että psykopaattinen persoonallisuus on yleisempää mustilla kuin valkoisilla.

Kyselykaavakkeita voidaan käyttää, kun mitataan psykopaattisen persoonallisuuden yleisyyttä väestön keskuudessa. Ensimmäisen kerran kaavaketta käytettiin Minnesotassa 1930-luvulla (MMPI). Näin on voitu mitata useiden psykiatristen häiriöiden yleisyyttä, esimerkiksi hysteriaa, maniaa, masennusta sekä psykopaattista persoonallisuutta.

Noin 65 vuotta julkaisunsa jälkeen MMPI-kaavaketta on sovellettu monien ryhmien tutkimiseen. Tutkijaryhmät ovat selvittäneet myös eri rotujen keskiarvoja, esimerkiksi mustien, valkoisten, aasialaisamerikkalaisten, latinoiden ja Amerikan intiaanien. Sama kaava toistuu kaikissa tutkimuksissa. Psykopaattista persoonallisuutta esiintyy aina eniten mustien ja intiaanien joukossa. Seuraavaksi tulevat latinot ja heidän jälkeensä valkoiset. Vähiten psykopaattista persoonallisuutta esiintyy japanilaisten ja kiinalaisten keskuudessa. Sama etninen järjestys toistuu kaikissa APA:n listaamissa 11:ssä psykopaattisen persoonallisuuden ominaispiirteessä. Tämä pätee niin lapsiin kuin aikuisiin.

 

Häiriökäyttäytyminen

Termejä ”psykopaattinen persoonallisuus” ja ”epäsosiaalinen persoonallisuus” ei sovelleta kuitenkaan alle 15-vuotiaisiin lapsiin. Lasten ja nuorten tapauksessa käytetään termiä ”häiriökäyttäytyminen”. APA:n mukaan häiriökäyttäytymisen tunnusmerkkejä ovat jatkuva varastelu, valehtelu, lintsaaminen koulusta, karkailu kotoa, tappeleminen, tuhopoltot, varkaudet, ilkivalta, seksuaalinen varhaiskypsyys sekä julmuus. Lapsuuden häiriökäyttäytyminen siis ennakoi aikuisiän psykopaattista persoonallisuutta. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet häiriökäyttäytymisen ja psykopatian positiivisen korrelaation.

Tutkimukset osoittavat, että häiriökäyttäytyminen on mustien keskuudessa kaksi kertaa yleisempää kuin valkoisten. Tätä on tutkittu Yhdysvaltojen lisäksi Isossa-Britanniassa sekä Alankomaissa. Myös muut rodulliset ryhmät eroavat keskimäärin toisistaan mitattaessa lasten häiriökäyttäytymistä. Kuten muutkin psykopatiaa ennakoivat piirteet, myös häiriökäyttäytyminen on hyvin yleistä Amerikan intiaanien keskuudessa.

Erityisen huonosti käyttäytyviä lapsia erotetaan toisinaan kouluistaan muun muassa aggressiivisuuden vuoksi. Sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa mustia erotetaan kouluista 3-4 kertaa useammin kuin valkoisia. Sen sijaan itäaasialaisia erotetaan vielä huomattavasti valkoisia harvemmin. Itäaasialaisoppilaita on kutsuttu ”mallivähemmistöksi”. Yhdysvalloissa mustien lisäksi Amerikan intiaaneja erotetaan usein koulusta.

Psykopaattisen persoonallisuuden tärkeimpiä piirteitä on epärehellisyys. Tätä voi osittain mitata opintolainan määrällä, sillä läheskään kaikki amerikkalaiset eivät maksa lainaansa takaisin. Yhdysvaltalainen vuoden 1987 korkeakoulujen opintotukitutkimus kertoo, että valkoisista vain viisi prosenttia otti opintolainaa. Latinoista lainaa otti 20 %, Amerikan intiaaneista 45 % ja mustista 55 % prosenttia.

Luottotiedot kuvaavat hyvin väestöryhmän taloudellista suoriutumista. Kiinnitysluottoja myöntävä Freddie Mac -yhtiö tutki 12 000 kotitalouden tilannetta 1999.  Yhtiön mukaan suurin osa luottotiedot menettäneistä oli mustia (48 %). Seuraavaksi tulivat latinot (34 %), kun taas valkoiset pitivät parhaiten huolta taloudestaan.

Psykopaattinen persoonallisuus on siis äärimuoto luonteenlaadusta, jota esiintyy jonkin verran kaikissa väestöryhmissä.

Tärkeä osa psykopaattista persoonallisuutta on aggressiivisuus, jota voidaan mitata esimerkiksi murha-, ryöstö-, pahoinpitely- ja raiskaustilastoilla. Rodulliset ja etniset erot näkyvät selvästi rikostilastoissa. Jared Taylor ja edesmennyt Glayde Whitney ovat tutkineet mustien korkeita rikostilastoja kirjassaan The Color of Crime. Tilastojen mukaan mustat miehet murhaavat noin kuusi kertaa useammin kuin valkoiset. Mustat naiset murhaavat puolestaan noin neljä kertaa useammin kuin valkoiset. Sen sijaan valkoiset murhaavat noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin itäaasialaiset. Mustat ovat selvästi yliedustettuja myös Etelä-Afrikan murhatilastoissa. Pääosin mustien asuttamissa valtioissa murhataan selvästi useammin kuin pääosin valkoisissa tai itäaasialaisissa valtioissa.

Mustat myös ryöstävät noin 12 kertaa useammin kuin valkoiset ja pahoinpitelevät viisi kertaa useammin. Seuraavaksi eniten edellä mainituissa rikoksissa kunnostautuvat järjestyksessä latinot, Amerikan intiaanit, valkoiset ja viimeisenä itäaasialaiset. Mustat raiskaavat 5,5 kertaa useammin kuin valkoiset. Latinot ja Amerikan intiaanit puolestaan raiskaavat 2-3 kertaa useammin kuin valkoiset. Sen sijaan valkoiset raiskaavat noin kaksi kertaa useammin kuin itäaasialaiset.

Rotuerot ovat selkeitä myös perheväkivaltatilastoissa. Mustat miehet pahoinpitelevät vaimonsa vakavasti noin neljä kertaa todennäköisemmin kuin valkoiset. Mustat naiset taas pahoinpitelevät miehensä noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin valkoiset. Amerikan intiaanit pahoinpitelevät kumppaniaan vielä mustiakin useammin. Mustien hämmästyttävän korkeita rikostilastoja on tutkittu Yhdysvaltojen lisäksi esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Kanadassa ja Ruotsissa.

Psykopaatit eivät kykene muodostamaan tasapainoisia, rakastavia ja pitkäkestoisia parisuhteita. David Lykken on johtava psykopaattisen persoonallisuuden tutkija, joka on kirjoittanut psykopaattien ”alikehittyneestä kyvystä rakastaa ja muodostaa liittoja”. Toinen johtava asiantuntija Robert Hare on kirjoittanut, että ”psykopaatit pitävät muita ihmisiä välineinä, joilla he tyydyttävät omia tarpeitaan” ja että psykopaatit ”pitävät rakkautta ja seksiä samana asiana”.

Avioliitto on pitkäkestoisen rakkaussuhteen tärkein ilmentymä. Useat tutkimukset osoittavat, että mustat kunnioittavat avioliittoa vähemmän kuin valkoiset. Kaavakekyselyiden mukaan mustat ovat valkoisia harvemmin sitä mieltä, että ”avioliitto kestää koko elämän ajan”. Amerikkalaissosiologit R. Staples ja L. B. Johnson, ovat kirjoittaneet, että ”mustat eivät kunnioita avioliittoa yhtä paljon kuin valkoiset” ja että ”ajatus avioliittoinstituutiosta ei sovi afrikkalaisperimään”.

C. L. Broman tutki 2 059 avioliitossa elävän amerikkalaisen parisuhdetta. Hänelle selvisi, että ”mustien avioliitot ovat selvästi myrskyisempiä” ja että ”selvästi pienempi osa mustista on tyytyväinen parisuhteeseensa”. Muut rodulliset ja etniset asennetutkimukset osoittavat, että valkoiset ajattelevat avioliittoa mustia useammin ja että valkoisilla on mustia selkeästi suurempi tahto löytää sopiva puoliso. Myös yhdessäasumistilastoissa on selkeitä rodullisia eroja, mikä osaltaan kertoo kyvystä sitoutua pitkäkestoiseen parisuhteeseen. Isossa-Britanniassa tutkittiin 24-29-vuotiaiden asumista. 68 % valkoisista asui yhdessä kumppaninsa kanssa, mutta mustista vain 38 %.

Mustat Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Karibialla menevät valkoisia harvemmin naimisiin tai muodostavat muitakaan pysyviä parisuhteita. Amerikassa tehtiin 1990-1996 kysely, jonka kohderyhmää olivat 18-64-vuotiaat. Tutkimukseen osallistuneista valkoisista 61 % oli naimisissa, mutta mustista vain 35 %. Eniten avioliittoja solmivat itäaasialaiset (66 %). 55 % latinoista ja 48 % Amerikan intiaaneista oli naimisissa. Isossa-Britanniassa on saatu samanlaisia tuloksia. 1991 30-34-vuotiaille tehdyssä kyselyssä 68 % valkoisista oli naimisissa, mutta mustista vain 34 %. Myös Rankassa laadittiin 1990-luvulla avioliittotilastoja, joista selviää, että mustat menevät naimisiin valkoisia harvemmin. Sama pätee yhdessäasumiseen; valkoiset asuivat Ranskassa mustia useammin avoliitossa yhdessä kumppaninsa kanssa.

Sama kaava toistuu myös aviottomien lasten tilastoissa. Yhdysvalloissa mustien aviottomien lasten määrä on laskenut hieman vuoden 1994 piikistä (70,4 % kaikista mustista vauvoista). 2000-luvulla noin 68,7 % mustista vauvoista on Yhdysvalloissa ollut aviottomia, ja luku on selvästi korkeampi kuin millään muulla rodullisella ryhmällä. Muut ryhmät seuraavat järjestyksessä: Amerikan intiaanit (58,4 %), latinot (42,7 %), valkoiset (22,1 %) ja lopuksi aasialaiset (14,8 %). Aasialaisiin sisältyy erittäin vaihteleva joukko etnisiä ryhmiä hawaiilaisista (50 %) japanilaisiin (9,5 %) ja kiinalaisiin (7,6 %).

Musta väestö ei solmi pitkäkestoisia parisuhteita usein myöskään Karibialla. Sosiologit B. Ram ja G. E. Ebanks tiivistivät tutkimustuloksensa sanoihin: ”Karibialla keskimäärin (…) ihmiset vaihtavat seksikumppaniaan usein ja alueella syntyy erittäin paljon aviottomia lapsia.”

Kun mustat menevät naimisiin, he suhtautuvat valkoisia jyrkemmin yksiavioisuuden rajoitteisiin. Ääriesimerkki tästä ovat puolisomurhat. Detroitissa vuosina 1982-3 65 % koko väestöstä oli mustia, mutta 90,5 % puolisonsa murhanneista oli mustia. Mustien suhteesta yksiavioisuuteen kertovat myös pettämis- ja avioerotilastot. Kinseyn 1940- ja 1950-luvuilla tutkimista ylioppilaista mustat olivat selkeästi vähemmän uskollisia kumppaniaan kohtaan kuin valkoiset. Mustista 51 % petti puolisoaan kahden ensimmäisen aviovuoden aikana, kun valkoisista näin teki vain 23 %. Monet muutkin tutkimukset osoittavat, että mustat ovat valkoisia harvemmin uskollisia parisuhteessa. Mustat myös eroavat valkoisia useammin puolison syrjähyppyjen vuoksi.

Mustilla on myös elämänsä aikana enemmän seksikumppaneita kuin valkoisilla. Kinseyn tutkimuksissa selvisi, että mustilla oli kaksi kertaa todennäköisemmin kuusi tai useampia suhteita ennen avioliittoa. Monet myöhemmät tutkimukset ovat vahvistaneet tiedon. Los Angelesissa tehtiin 1990-luvun puolivälissä tutkimus 2 026:lle 15-18-vuotiaalle. Selvisi, että 38 prosentilla mustista oli ollut viisi tai useampia seksikumppaneita. Valkoisista yhtä monta kumppania oli 26 prosentilla, latinoista 21 prosentilla ja itäaasialaisista kahdeksalla prosentilla.

Sama ilmiö on havaittu myös Isossa-Britanniassa. 1990 siellä tehtiin kansallinen tutkimus, joka käsitti 20 000 16-59-vuotiasta. Selvisi, että 36 prosentilla mustista oli ollut viimeisen viiden vuoden aikana kaksi tai useampia seksikumppaneita. Valkoisilla osuus oli 29 % ja aasialaisilla 18 %.

 

Itsekuri

Psykopaattisten persoonallisuuksien impulsiivisuus merkitsee muun muassa sitä, että psykopaatit ovat kyvyttömiä tai haluttomia lykkäämään välitöntä tyydytystä saadakseen suuremman tyydytyksen myöhemmin. Ilmiön rodullista ulottuvuutta tutki ensimmäisen kerran W. Mischel Trinidadin saarella 1950-luvun lopulla. Hän antoi mustien ja valkoisten lasten valita: joko pieni karamellipatukka nyt tai suuri viikon päästä. Selvisi, että mustat valitsivat valkoisia paljon useammin pienen karamellipatukan välittömästi. Sama tutkimus on toistettu usein Yhdysvalloissa, ja tulos on ollut aina sama. Eri tutkijat ovat kuvanneet rotueroa erilaisin kiertoilmauksin. The Unheavenly City Revisited -teoksessa Edward Banfield kirjoittaa mustien ”äärimmäisestä hetkessä elämisestä”. Michael Levin puolestaan käyttää taloudellista termiä ”korkea aikapreferenssi”, joka kuvaa toimijaa, joka haluaa käteistä heti sen sijaan, että valitsisi suuremman summan tulevaisuudessa.

APA:n diagnoosijärjestelmässä puhutaan psykopaattisen persoonallisuuden ”kyvyttömyydestä pitää kiinni työrutiineista”. Useat tutkimukset osoittavat, että mustat ovat vähemmän motivoituneita tekemään töitä kuin valkoiset. Latinot sijoittuvat tilastoissa mustien ja valkoisten väliin. Mustat käyttävät esimerkiksi vähemmän aikaa läksyjen tekoon kuin valkoiset ja aasialaiset. Amerikkalaisyliopistojen SAT-valintakokeissa mustat menestyvät valkoisia huonommin todennäköisesti siksi, etteivät he opiskele yhtä tunnollisesti.

Mustien heikko opintomenestys puolestaan selittää heidän korkeita työttömyystilastojaan. Yhdysvalloissa on tehty lukuisia etnografisia tutkimuksia, joissa on selvinnyt, etteivät monet mustat tahdo tehdä töitä. E. Anderson onkin kirjoittanut: ”On paljon työttömiä mustia nuoria, joilla ei ole mielenkiintoa eikä motivaatiota työskennellä elantonsa eteen. Mustat päätyvät usein ammatteihin, joissa etenemismahdollisuudet ovat heikot.” Sosiologi S. M. Petterson kirjoittaa: ”Usein sanotaan, että nuoret mustat miehet ovat valkoisia useammin työttömiä, sillä heillä on vähemmän motivaatiota tehdä matalapalkkatöitä.” Amerikan aasialaiset ovat tässä suhteessa mustien vastakohta. He ovat hyvin harvoin työttömiä. James Flynn on osoittanut, että aasialaiset ovat korkeammin koulutettuja ja ansaitsevat paremmin kuin heidän älykkyysosamääränsä perusteella voisi ennustaa. Tämä kertoo todennäköisesti siitä, että heillä on erittäin korkea työmoraali.

Yhdysvalloissa intiaanit ovat kaikista useimmin työttömiä ja heitä seuraavat järjestyksessä mustat, latinot, valkoiset sekä lopuksi etniset kiinalaiset ja japanilaiset. Julkisessa keskustelussa tämän sanotaan usein johtuvan ”valkoisesta rasismista”, mutta teoria ontuu, sillä itäaasialaiset ovat paremmin työllistyneitä kuin valkoiset. ”Valkoisella rasismilla” ei voi myöskään selittää sitä, että intiaanit ovat mustia useammin työttömiä.

Mustat Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Ranskassa ovat usein työttömiä. Isossa-Britanniassa vuonna 1991 tehty väestönlaskenta osoitti, että 26 % mustista oli työttömiä, kun taas valkoisista ja etnisistä kiinalaisista vain 11 %. Kanadassa selvitettiin 1991, että 13 % mustista oli työttömiä, kun taas valkoisista vain seitsemän. Ranskassa 1994 11 % mustista oli työttömiä, kun taas valkoisista vain kahdeksan.

 

Holtittomuus

Psykopaatit nauttivat riskien ottamisesta, sillä se stimuloi heitä. On olemassa lukuisia mittareita, jotka osoittavat mustien olevan holtittomampia ja ottavan enemmän riskejä kuin valkoiset ja aasialaiset. 1989-93 Yhdysvalloissa tehtiin tutkimus nuorison asenteista ja toiminnasta. 9 135:ltä 12-18-vuotiaalta nuorelta kysyttiin, saavatko he henkistä tyydytystä vaarallisista tai riskejä sisältävästä toiminnasta. 56,9 % prosenttia mustista vastasi ”kyllä”, kun taas valkoisista vain 38,6 % vastasi ”kyllä”. Käyttäytyminen liikenteessä kuvaa hyvin ihmisen taipumusta ottaa riskejä. Useat tutkimukset osoittavat, että mustat ajavat valkoisia useammin päin punaisia. Mustat aiheuttavat myös huomattavasti valkoisia enemmän auto-onnettomuuksia. Viiden tutkimuksen mukaan mustat käyttävät valkoisia paljon harvemmin turvavöitä. Latinot ja Amerikan intiaanit aiheuttavat myös enemmän onnettomuuksia kuin valkoiset ja itäaasialaiset.

Seksuaalinen käytös voi myös olla holtitonta ja riskialtista. Nekin mustat, jotka eivät halua lapsia, käyttävät tilastojen mukaan valkoisia harvemmin ehkäisyä. Tämä on todettu sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. Tästä johtuu muun muassa se, että mustat synnyttävät valkoisia useammin ei-toivottuja lapsia. 1990-luvulla Yhdysvalloissa mustat synnyttivät noin kaksi kertaa valkoisia ja itäaasialaisia useammin ei-toivottuja lapsia. Isossa-Britanniassa tehtiin 1994 tutkimus teiniraskauksista, jotka ovat 3,5 kertaa yleisempiä mustien kuin valkoisten ja aasialaisten keskuudessa.

Myös miesten holtiton käytös johtaa ei-toivottuihin raskauksiin. Tutkimuksissa on kysytty nuorilta miehiltä, kuinka he reagoisivat uutiseen, että he ovat siittäneet vahingossa lapsen. Mustat vastasivat kaksi kertaa valkoisia useammin, että uutinen olisi heistä joko ”imarteleva” tai etteivät he kerta kaikkiaan välittäisi. Välinpitämättömyys teini-ikäisen tytön yllättävää raskautta kohtaan kertoo holtittomuudesta sekä empatian puutteesta. Yhdysvalloissa teini-ikäiset mustat siittävät kolme kertaa valkoisia useammin vahinkolapsia. Latinot sijoittuvat tilastoissa mustien ja valkoisten välille.

Toinen seuraus holtittomasta käytöksestä on se, että mustat sairastuvat muita useammin sukupuolitauteihin (myös HIV ja AIDS). 80 % maailman HIV-tartunnan saaneista on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa eläviä mustia.

Yleinen lasten ja nuorten häiriökäytöksen piirre on seksuaalinen varhaiskypsyys. Monet tutkimukset ovat todistaneet, että mustat aloittavat sukupuolielämän valkoisia ja aasialaisia aiemmin. 1990-luvulla Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että noin 33 % 13-vuotiaista mustista oli ollut yhdynnässä. Valkoisten ja latinojen joukossa osuus oli 14 % ja itäaasialaisten joukossa vain neljä prosenttia. Isossa-Britanniassa 1990 tehty tutkimus selvitti, että 16-vuotiaista mustista 18 % oli ollut yhdynnässä. Valkoisten joukossa osuus oli 13 % ja aasialaisilla vain viisi prosenttia..

Tutkimme artikkelin lopuksi APA:n psykopaattiseksi ominaisuudeksi luokittelemaa kyvyttömyyttä kasvattaa lapsia tasapainoisesti. Selkeimpiä esimerkkejä tästä ovat väkivalta ja lapsen hylkääminen. Lastensuojeluyhdistys American Association for Protecting Children on selvittänyt, että 15 % koko väestön lapsista on mustia, mutta 22 % kaikista kotona pahoinpidellyistä ja hylätyistä lapsista on mustia. Vuosina 1975 ja 1985 Amerikassa tehdyt perheväkivaltatutkimukset määrittelivät lapsiin kohdistetun väkivallan lyömiseksi (nyrkillä tai jollain esineellä), potkimiseksi, puremiseksi ja rankaksi pahoinpitelyksi. Sen sijaan läpsäisyä ja piiskaamista ei sisällytetty määritelmään. Valkoisista vanhemmista lastaan pahoinpiteli 1,2 %. Mustien osuus oli lähes kaksinkertainen, 2,1 %.

Yhdysvaltojen terveysministeriön 1996 julkaiseman tiedon mukaan mustat kaltoinkohtelivat lapsiaan noin kolme kertaa valkoisia useammin. Latinot puolestaan pahoinpitelivät lapsiaan 1,5 kertaa valkoisia useammin.

Ääriesimerkki huonosta vanhemmuudesta on lapsen tappaminen. Yhdysvalloissa tehtiin 1983-91 35 miljoonaa vauvaa käsittävä tutkimus, jossa selvisi eri rotuisten vanhempien keskimääräinen taipumus murhata vauvansa tämän ensimmäisen elinvuoden aikana. Tutkimuksessa selvisi, että 2 776 vauvaa oli murhattu, ja syyllinen oli yleensä joko äiti tai tämän kumppani. Mustien ja Amerikan intiaanien keskuudessa vauvan murhasuhde oli noin 2:10 000. Valkoisilla suhde oli selvästi pienempi, 0,6:10 000. Itäaasialaisilla suhde oli vain 0,4:10 000. 1990-luvulla rodulliset erot vain kasvoivat, ja mustat murhaavat vauvansa 4,5 kertaa useammin kuin valkoiset ja latinot.

 

Yhtenäiset tulokset

Rotueroja mittaavat tutkimustulokset menevät erittäin hyvin yksiin APA:n psykopaattisen persoonallisuuden määritelmän kanssa. Lapsen seksuaalisesta varhaiskypsyydestä aina aikuisten rikostilastoihin aasialaiset ovat yhdessä ääripäässä ja mustat toisessa. Heidän välissään ovat valkoiset, latinot ja Amerikan intiaanit. Tulokset ovat pysyneet samana halki sukupolvien ja ne pätevät useissa eri maissa, kuten Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. ”Rasismilla” tuloksia ei voi selittää, sillä mustan väestön historia vaihtelee hyvin paljon edellä mainituissa maissa. Psykopaattisen persoonallisuuden piirteet ovat erittäin yleisiä myös lähes kokonaan mustissa yhteiskunnissa Afrikassa ja Karibialla.

Psykopaattisen persoonallisuuden rodulliset erot ovat nähtävissä myös silloin, kun verrataan yhtä älykkäitä mustia ja valkoisia toisiinsa. Rotuerot tulevat näkyville mitä tahansa psykopaattisen persoonallisuuden piirrettä verrattaessa. Uskottavin selitys ilmiölle on, että ”keskimääräisessä persoonallisuudessa” on rotusidonnaisia eroja aivan kuten on keskimääräisessä älykkyysosamäärässä. Mustien joukossa psykopaattinen persoonallisuus on tilastotiedon valossa selvästi tavallista yleisempää. Valkoisten syyllistäminen mustien antisosiaalisesta käytöksestä on entistä epäuskottavampaa.

 

Artikkeli on julkaistu englanniksi American Renaissance -verkkosivuilla. Artikkeli on lyhennetty versio tekstistä, joka on julkaistu akateemisessa persoonallisuuspsykologiaan keskittyvässä Personality and Individual Differences -lehdessä vuonna 2002.

 

Lue myös: Synnynnäiset tappajat – rikollisuus periytyy, Valkoiset mustia älykkäämpiä?