(11 arviota, keskiarvo: 4,27 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 5570 Näyttökerrat 29 Kommenttia
SAIRAUS NIMELTÄ PSYKIATRIA 1: PSYKIATRIA TIETEELLISENÄ HÖLYNPÖLYNÄ
(11 arviota, keskiarvo: 4,27 / 5 tähteä 5)Ladataan...Nykyajan lääketiede on kehittynyt valtavasti. Tutkimusmenetelmät ja niihin liittyvä teknologia ovat nyt jotain aivan muuta kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Ajatellaanpa vaikka kuvantamisteknologiaa tai DNA-tutkimusta. Yleisesti ajatellaan, että lääketiede on tehnyt valtavia harppauksia kaikilla lääketieteen sektoreilla. On kuitenkin yksi lääketieteen haara, jolla tällaisia harppauksia ei ole tehty, ja se on psykiatria. Psykiatria on ainoa lääketieteen haara, jossa lääkärien keskuudessa on syntynyt sitä vastustava liike ”antipsykiatria”. Wikipedia: ”Psykiatrian vastaisuus tai antipsykiatria on näkemys, jonka mukaan psykiatrisista hoidoista on potilaille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Psykiatrisia hoitoja vastustavaa liikehdintää on ollut jo kahden vuosisadan ajan. Psykiatria on ainoa lääketieteen ala, jolla on pitkäaikaista vastustusta. Joissain tapauksissa psykiatrien ihmisiä kohtaan harjoittamaa valtaa, potilaiden epäinhimillistä kohtelua, tehottomuutta, diagnoosien luotettavuutta ja psykiatrian medikalisaatiota on arvosteltu. Psykiatrian yhtenä ongelmana pidetään tahdonvastaista hoitoa.”
Psykiatria ei ole millään tavalla lääketiedettä eikä mitään tiedettä. Se on puhdasta puoskarointia, mielivaltaa.
Antipsykiatrian uranuurtajana pidetään unkarilaissyntyistä psykiatrian professoria Thomas Szaszia, joka kirjoittaa mm.: ”Psykiatria ei ole millään tavalla lääketiedettä eikä mitään tiedettä. Se on puhdasta puoskarointia, mielivaltaa. Diagnooseja keksitään äänestämällä psykiatrien kokouksissa, ja tällainen ei ole tiedettä. Psykiatriassa ei ole ainuttakaan tieteellistä testiä.” (The Myth of Mental Illness, New York 1961). Ennen kuin siirryn kysymykseen, onko psykiatria tiede, esitän yhden lainauksen brittipsykologi Nick Heatherin kirjasta ”Radikaalipsykologia” (alkup. Radical Perspective in Psychology). Kirja on älykkäin lukemani kirja psykologian ja psykiatrian kritiikistä. Se todella avaa silmät näkemään, mitä psykiatria ja myös psykologia todella ovat.
Kirjassaan Heather kirjoittaa: ”Erittäin järkyttävän osoituksen psykiatrisen diagnoosin mielivaltaisuudesta antoi äskettäin Rosenhan (1973), joka osoitti, että psykiatreilla ei ainoastaan ole suuria vaikeuksia luotettavien erojen tekemisessä niin sanotun mielisairauden eri lajien välillä, vaan että he eivät kykene myöskään erottamaan mielisairautta ’normaalisuudesta’. Rosenhan teki tutkimuksen, jossa hän pyysi kahdeksaa tervettä yksilöä, joilla ei ollut minkäänlaista psykiatrista historiaa ja jotka eivät koskaan olleet osoittaneet minkäänlaista poikkeavaa käyttäytymistä, käymään vastaanotolla kahdessatoista amerikkalaisessa psykiatrisessa sairaalassa. He kaikki esittivät saman, yksinkertaisen valituksen: he olivat kuulleet ’ääniä’. Tällaista yksinään esiintyvää oiretta ei ollut ennen tavattu psykiatrisessa kirjallisuudessa. Lukuun ottamatta tätä valitusta ja itsesuojelun vuoksi suoritettua nimen ja ammatin muuttamista nämä valepotilaat käyttäytyivät täysin normaaliin tapaansa ja vastasivat kaikkiin kysymyksiin totuudenmukaisesti, he eivät millään tavalla yrittäneet käyttäytyä ’hullujen’ tavoin tai jäljitellä psykiatrisia potilaita. Kaikki nämä kahdeksan ihmistä otettiin sisään sairaaloihin ja diagnosoitiin psykoottiseksi, seitsemän leimattiin ’skitsofreenisiksi’ ja yksi ’maanis-depressiiviseksi’. Sairaalaan päästyään kaikki valepotilaat lakkasivat valittamasta kuuloharhojaan ja käyttäytyivät mahdollisimman normaalisti ja yhteistyöhaluisesti. Huolimatta siitä, että he viipyivät sairaaloissa 7-52 päivää, yhtään näistä ihmisistä ei todettu valepotilaiksi. (Täsmällisemmin sanottuna sairaaloiden henkilökunta ei huomannut heidän olevan terveitä. Ainoat, jotka epäilivät, että he eivät olleet aitoja, olivat toiset potilaat!).
Tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ollut vain todistaa, että jotkut psykiatrit eivät ole työssään päteviä – kokeeseen valittujen sairaaloiden joukossa oli muutamia erittäin arvossa pidettyjä laitoksia. Sen sijaan tutkimus pikemminkin osoitti, että ei ole olemassa mitään selviä kriteereitä terveen ja sairaan käyttäytymisen erottamiseksi toisistaan, kuten olisi odotettavissa, mikäli mielitaudit muistuttaisivat ruumiillisia sairauksia. Niillä tekijöillä, jotka johtavat psykiatrisiin diagnooseihin, näyttää olevan hyvin vähän tekemistä itse potilaiden ominaisuuksien kanssa, mutta niillä on paljon yhteyttä siihen ympäristöön, missä potilaita tarkastellaan. Pelkästään se tosiasia, että nämä valepotilaat tulivat psykiatriseen sairaalaan vastaanotolle, osoitti henkilökunnan mielestä, että heissä täytyi olla jotakin vikaa, ja tämän ennakko-odotuksen mukaisesti heidän käyttäytymisensä tulkittiin ’patologiseksi’, jotta se olisi sopinut ennalta saatuun kuvaan. Jos psykiatrilla on se vakaa käsitys, että joku on mielisairas, hänen on mahdollista tulkita käytännöllisesti katsoen mikä tahansa käyttäytyminen ’mielisairauden’ oireeksi.
Tämä koe sai hämmästyttävän jatkon. Varmistaakseen, että psykiatrit eivät vain liioitelleet diagnoosejaan ’pelatakseen varman päälle’, Rosenhan ilmoitti kaikkein parhaana pidettyyn opetus- ja tutkimussairaalaan aikaisemmista tuloksistaan ja kertoi henkilökunnalle, että joitakin valepotilaita oli odotettavissa jälleen kolmen seuraavan kuukauden aikana. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan lähettänyt sinne yhtään valepotilasta. Myöhemmin kävi ilmi, että vähintään yksi henkilökunnan jäsen piti tämän kolmen kuukauden aikana sairaalaan otetusta kaikkiaan 193 aidosta potilaasta kerrassaan neljääkymmentäyhtä varsin varmasti valepotilaana. Tämä löydös puhuu itse puolestaan.”
Lopuksi Nick Heather määrittelee psykiatrian: ”psykiatria ei ole mikään lääketieteen erikoishaara, vaan näennäis-lääketieteellinen harhakuvitelma.” Tähän voi jokainen psykiatriaa ennakkoluulottomasti tutkinut yhtyä.
Yllä oleva lainaus osoittaa psykiatrian täydellistä epätieteellisyyttä. Psykiatrien diagnoosit eivät ole lainkaan luotettavia kuten monet fyysisen lääketieteen diagnoosit. Se, että niihin uskotaan, johtuu siitä, että psykiatria kukoistaa fyysisen lääketieteen siipiveikkona pettäen potilaita ja viranomaisia järjettömillä ja vahingollisilla päätöksillään uskottelemalla, että se on yhtä tieteellistä kuin fyysinen lääketiede. Tähän liittyy vielä lääkärien ammattikunnan voimakas kollegiaalisuus, jolloin psykiatrisen virkaveljen päättömät toimet hyväksytään, koska virkaveli on myös lääkäri. Tässä on kysymys vakavasta potilaan oikeusturvan loukkaamisesta. Psykiatrit, jotka tekevät valheellisia mielipidediagnooseja potilaan vahingoksi, syyllistyvät usein tarkasti ottaen väärän asiakirjan laatimiseen eli väärennökseen tai törkeään väärennökseen (Rikoslaki 33 luku 1 § tai 2 §), ja koska tällainen väärä asiakirja joskus aiheuttaa pakkohoidon eli laittoman vapaudenriiston yli kolmeksi vuorokaudeksi, on kyseessä myös törkeä vapaudenriisto (Rikoslaki 25 luku 2 §), josta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Kolme vuorokautta? Mitä jos vapaudenriisto kestääkin 20 vuotta niin kuin eräs tuntemani tapaus Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa (valtion mielisairaala)? Olisi oikeus ja kohtuus, että tällainen psykiatri tuomitaan sekä törkeästä väärennöksestä että törkeästä vapaudenriistosta ehdottomaan vankeuteen, jotta hän voisi itse kokea, miltä vapaudenmenetys tuntuu.
Minulla on yllä mainitusta Niuvanniemen sairaalasta eräiltä potilailta saatuja luotettavia tietoja. Tässä osa niistä:
1) Diagnoosit Niuvanniemen sairaalassa ovat usein täysin keksittyjä ja oireiksi esitetyt väitteet suoraa valehtelua. Tavallisin diagnoosi on paranoidinen skitsofrenia, jonka oireet ovat usein lääkärin omasta mielikuvituksesta. Oireiksi voidaan ottaa esim. ”vihainen käytös” osastolla. Uutuutena Niuvanniemessä ”holokaustin kieltäminen” on otettu ”harhaluuloisuushäiriön” oireeksi. Kuinka ”holokaustiin” suhtaudutaan suomalaisissa oikeusviranomaisissa, paljastui, kun potilas valitti tästä ”oireesta” diagnoosissa Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka kieltäytyi käsittelemästä ”kantelunluontoisia huomautuksia”. Tämän jälkeen korkein hallinto-oikeus päätti, ettei ole syytä antaa jutussa valituslupaa. Potilas kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka ei käsitellyt asiaa, ”koska asia oli ollut esillä hallinto-oikeudessa”. Lopuksi potilas kanteli oikeuskanslerille, joka ilmoitti, ”ettei käsittele asiaa, koska oikeusasiamies on käsitellyt asiaa”. Eli siis Suomessa ”holokaustin kieltäminen” on virallisesti mielisairauden oire eikä sitä koskevia kanteluita käsitellä! Kuitenkin monet historioitsijat ovat todistaneet, että ”holokausti” on valhe: Radio Islam.
2) Eräs Niuvanniemen psykiatri kirjasi harhaluuloisuushäiriön oireeksi sen, että ”potilas ei luota sairaanhoitojärjestelmään eikä oikeuslaitokseen”. Eli Niuvanniemessä psykiatrit toimivat kuten heidän virkaveljensä Neuvostoliitossa, jossa toisinajattelijoita ja muita yhteiskuntaan kriittisesti suhtautuvia suljettiin mielisairaaloihin diagnoosilla ”hiipivä skitsofrenia” (vjalotekuštšaja šizofrenija).
3) Eristäminen. Niuvanniemen sairaalassa on vanhoja eristyskäytäntöjä muutettu. Ennen mitättömästä syystä voitiin eristää useaksi kuukaudeksi. Esim. eräs potilas eristettiin kahdeksi kuukaudeksi, kun toinen potilas oli valheellisesti kertonut, että ”potilas aikoo tappaa kaikki hoitajat”. Kyseessä oli ollut liioiteltu leikkipuhe, mutta se oli otettu todesta, vaikka syytetty itse kertoi, että se oli leikkiä. Erikoisen helposti eristetään, jos potilas ”haittaa muiden potilaiden hoitoa”. Tällainen tapaus oli mm., kun eräs potilas kirjoitti ja lähetti ryhmäkantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle lääkärien valheellisista merkinnöistä hoitoonmääräämispäätöksissä. Se oli ”toisten potilaiden hoitoon puuttumista”, minkä jatkamisesta seuraisi eristys. Potilaalle annettiin varmuuden vuoksi voimakas lamauttava antipsykoottinen lääkitys, jotta kanteleminen loppuisi.
4) Hoitoonmääräämispäätökset. Niuvanniemen sairaalan psykiatrit valehtelevat systemaattisesti hoitoonmääräämispäätöksissä, jotta mielenterveyslain 8 §:n edellytykset pakkohoidolle täyttyisivät. Tästä on lukuisia todistuksia. Kun potilas valittaa päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, istuu hallinto-oikeudessa sairaalan psykiatrien kaveripsykiatri, joka kirjaa sairaalan lääkärien valheet tosiksi. Jos potilaalla on puolueettoman psykiatrin lausunto, sitä ei huomioida. Itä-Suomen hallinto-oikeus toimii paikallisten psykiatrien kumileimasimena. Tästä syystä 99 % potilaiden valituksista Itä-Suomen hallinto-oikeuteen ei mene läpi.
5) Niuvanniemen sairaalassa vallitsee psykiatrien diktatuuri, jota hoitajat ja potilaat tottelevat. Mielettömätkin psykiatrin päätökset toteutetaan mukisematta. Potilasaines on pääosin puolustuskyvyttömiä ”rikollisia” tai ”vaikeahoitoisia”, jotka eivät pysty eivätkä uskalla taistella psykiatreja vastaan. Itä-Suomen hallinto-oikeus on valitettavasti sairaalan kumileimasin, joten sekään ei auta.
6) Lääkehoito. Niuvanniemen sairaalassa käytetään voimakkaita antipsykoottisia lääkkeitä suurina annoksina yhtäjaksoisesti vuosikausia ja aiheutetaan paitsi aivovaurio myös mittaamaton kärsimys. Lääkityksen kesto on aina useita vuosia eikä sitä juuri katkaista. Usein lääkitykselle ei ole mitään järjellistä perustetta: se kuuluu vain talon tapoihin, että potilaiden pitää syödä antipsykoottisia lääkkeitä, koska he ovat psykoottisia, vaikka eivät olisikaan todellisuudessa. Lääkitystä käytetään myös rangaistuksena pienistäkin rikkomuksista.
7) Uskonnolliset mielipiteet leimataan Niuvanniemen sairaalassa helposti psykoosin oireiksi. Esim. eräs potilas tulkitsi uskontonsa mukaisesti hänen elämässään sattuneita erikoisia tapauksia ”Kaitselmuksen johdatukseksi”. Tämä tulkittiin heti harhaluuloisuushäiriön oireeksi eli ”potilaan pyrkimys nähdä merkityksiä ja yhteyksiä sattumanvaraisten asioiden välillä”. Kuitenkin Lääkärikirjassa Duodecim mainitaan, että ”Uskomusta ei pidetä harhaluulona, jos se on luonteeltaan henkilön kulttuurissa tai alakulttuurissa yleisesti ilmenevä uskonnollinen vakaumus tai maailmanselitys”. Itä-Suomen hallinto-oikeus hyväksyi tämän psykiatrien tulkinnan, vaikka potilas perusteli vaatimustaan tällä Lääkärikirjan Duodecim lauseella.
Eli Niuvanniemen sairaalassa psykiatrit käyttäytyvät aivan kuin Nick Heather kertoo kirjassaan. Mistä lähtisi se joukkovoima, joka saattaisi psykiatrit järkiinsä, kun viranomaiset eivät sitä tee? Mielestäni jokainen psykiatrinen potilas voisi kantaa kortensa kekoon seuraavasti: tee asianajajan tai muun avustajan kanssa heti rikosilmoitus poliisille väärennöksestä, jos huomaat selvästi valheellisen merkinnän sinua koskevassa psykiatrin laatimassa asiakirjassa! Psykiatrin mielipide, että joku on mielisairas, ei riitä. Se pitää todistaa selvästi havaituilla oireilla. Lääkärikirjassa Duodecim on annettu myös psykiatrisia sairauksia koskevat oireet. Duodecim löytyy netistä.
Psykiatriassa käytetään mielisairauksien hoidossa lääkkeitä, sähköshokkeja ja erilaisia terapioita. Lobotomia eli pienet aivoleikkaukset ovat onneksi historiaa, mutta osoittavat, kuinka mielettömiä psykiatrien parannuskeinot voivat olla. Mitkään näistä keinoista eivät paranna mielisairauksia, vaan ne vaan estävät oireita näkymästä. Lääketehtaat ovat kehitelleet useita lääkkeitä parantaakseen psykooseja, mutta mikään lääke ei paranna, vaan ainoastaan tylsistyttää aivoja ja näin oireet helpottuvat. Vanhemmat psykoosilääkkeet lamauttivat ihmisen totaalisesti. Uusimmat lamauttavat eri tavalla. Sähköshokkeja käytetään nykyisin lähinnä masennuksen hoitoon. Niiden vaikutus on suurin piirtein sama kuin kovalla humalalla. Kaikki psyyken lääkitseminen on harhaa, koska siinä matkitaan vain fyysistä lääketiedettä ja luullaan, että lääkitys parantaa. Kun ei tiedetä mitään sielusta, ei pystytä lainkaan parantamaan psyykeä. Tämän artikkelin toisessa osassa esitän, miten vain sielun tunteminen avaa mahdollisuuden mielisairauksien todelliseen parantamiseen.
Kaikki erilaiset ”psykoterapiat” ovat myös tehottomia. Niillä voidaan auttaa ihmistä käytännön elämän parantamisessa, mutta nekään eivät paranna sitä, mikä luullaan mielen sairaudeksi. Kaikkein naurettavin psykoterapian muoto on juutalaisen S. Freudin aloittama ”psykoanalyysi”. Sitä harjoitetaan monella tavalla, mutta yleisenä periaatteena on se, että vapaalla assosioimisella saataisiin esiin ihmisestä hänen piilevät halunsa ja viettinsä, jotka ohjaavat ihmistä ja aiheuttavat ristiriitoja. Usein satoja kertoja kestävät istunnot muka tuovat ristiriidat tietoisuuteen ja ratkaisevat ne. Todellisuudessa valtavan kallis ”hoito” ei tee ihmistä hullua hurskaammaksi. Artikkelin toisessa osassa esittämäni menetelmä perustuu itsetutkisteluun, mutta antaa keinot todelliseen muutokseen ja ihmisen kehittymiseen eikä niin kuin ”psykoanalyysi”, joka ei kehitä lainkaan ihmistä. Myös kaikki muut psykoterapiat ovat tehottomia varsinkin psykoosien hoidossa, koska ei tiedetä psykoosien syntymisen syitä. Nämä syyt ovat henkimaailmassa, josta ovat tietoisia monet halveksitut ”afrikkalaiset poppamiehet”, jotka kuitenkin tietävät ihmisen psyykestä enemmän kuin nykyajan psykiatrit. Koko ateistinen ja materialistinen psykiatria sekä myös psykologia ovat itse asiassa vain osoitus ihmisen typeryydestä. Tämä nähdään, kun ihmisen korkeammat mielen kerrokset avataan. Siitä enemmän tämän artikkelin toisessa osassa.
Psykiatrit eivät tiedä edes ensimmäistä yksinkertaista tosiasiaa ihmisen psyykestä, nimittäin, että ihmisellä on kuolematon sielu.
Psykiatrian professori Thomas Szasz oli oikeassa: psykiatria ei ole tiedettä vaan suurelta osin hölynpölyä, joka aiheuttaa suunnattomasti kärsimystä ja taloudellisia menetyksiä eikä siitä hyödy muut kuin lääketehtaat, jotka keksivät aina vain kalliimpia uusia lääkkeitä, jotka eivät ketään paranna. Psykiatrit eivät tiedä edes ensimmäistä yksinkertaista tosiasiaa ihmisen psyykestä, nimittäin, että ihmisellä on kuolematon sielu. Tämän psykiatria kieltää, kuten myös Jumalan ja henkimaailman vaikutuksen ihmisen käyttäytymiseen. Nykyajan psykiatrit ovat kuin automekaanikkoja, jotka eivät tiedä, että autossa on moottori. Vanhanajan viisaat tiesivät sielun olemassaolosta ja sen kuolemattomuudesta, mutta nykyinen ateistinen ja materialistinen psykiatria kieltää ne ja pitää ihmistä vain kehittyneenä eläimenä.
Nick Heatherin kirja ”Radikaalipsykologia” on lukemisen arvoinen, sillä se paljastaa, ettei ole edes sellaista selvää käsitettä kuin ”mielisairaus”, saati sitten sen hoitamiseen instrumentteja. Heatherin pieni kirja on 1900-luvun tärkein puheenvuoro psykologiasta ja psykiatriasta. Allekirjoittanut on sitä mieltä, että lukuun ottamatta neurologisia sairauksia, jotka vaikuttavat aivoihin ja sitä kautta käyttäytymiseen, ei ole mitään mahdollisuutta saada selville käyttäytymisen lakeja ellei tunneta Jumalan ja henkimaailman vaikutusta. Joku voisi tietenkin sanoa, että nyt mennään uskonnon puolelle. Mutta minkä uskonnon? Nykymaailmassa ei ole ainoatakaan uskontoa, joka parantaisi mielen sairauksia, jos sellaisia ylipäänsä on olemassa. Väitän kuitenkin, että historiasta löytyy tiedemies, joka on ratkaissut tämän ongelman. Hänen nimensä on Emanuel Swedenborg (1688-1772), mutta hän on niin paljon edellä aikaamme, ettemme osaa sitä edes kuvitella. Hän itse kirjoittaa: ”Ainoastaan harvoja palvelemaan on syntynyt mies, joka ajattelee vain oman aikansa ihmisiä. Tuhansia vuosia ja monia sukupolvia on vielä edessä. Luo katseesi heihin, vaikka hiljaisuus lepääkin oman aikasi yllä. Kerran tulevat ne, jotka ajattelevat puolueettomasti.” Nyt on aika astua esiin niiden, jotka ”ajattelevat puolueettomasti”. Swedenborg on vaikuttanut moneen älykkääseen ajattelijaan, mutta lainaan tässä vain ruotsalaista kirjailijaa August Strindbergiä: ”Swedenborgin teokset ovat mittaamattoman laajat ja ne ovat antaneet minulle vastauksen kaikkiin kysymyksiini, ankarimpia myöten” (Legendoja).
Artikkelin ”Sairaus nimeltä psykiatria” toisessa osassa ”Todellinen ja ainoa oikea keino psyykkisten sairauksien parantamiseksi”, mikä ilmestyy Magneettimediassa pian, kerron todella vallankumouksellisesta metodista, jolla kaikki psyykkiset sairaudet voidaan parantaa ilman nykyistä psykiatriaa tai psykologiaa. Tämä metodi perustuu nerokkaan Emanuel Swedenborgin laajoihin latinankielisiin teoksiin (yli kaksi hyllymetriä). Stanfordin yliopiston psykologit tutkivat historiallisten henkilöiden älykkyyttä Stanford-Binet-asteikolla, ja Swedenborg sai ÄO:n 205 (Mensan raja 132, allekirjoittaneen ÄO 145), eli hän oli yksi maailmanhistorian älykkäimmistä ihmisistä. Häntä kuvaa Ralph Waldo Emerson kirjassaan ”Suuria miehiä” seuraavasti: ”Hän on yksi kirjallisuuden mammuteista ja mastodonteista, eivätkä hänen suuruuttaan kykene mittaamaan edes tavallisten oppineiden tieteelliset seurat. Hänen valtava läsnäolonsa voi häkellyttää kokonaisten yliopistojen opettajakuntia.” Hänestä psykologina kirjoittaa Coventry Patmore: ”Tuhanteen vuoteen meillä on ollut vain yksi ainoa psykologi ja ihmisen fysiologian tuntija ‑ ainakin joka on julkaissut tietonsa ‑ nimittäin Swedenborg”. Swedeborgin teoksia ei aikoinaan hyväksytty eikä nykyäänkään hyväksytä vain siksi, että hän paljasti katolisen kirkon ja reformoitujen kirkkojen haaksirikon sekä juutalaisen kansan todellisen luonteen ja pyrkimykset. Ne ovat aivan liian vaarallisia asioita kerrottaviksi. Mutta minäpä kerron ne tämän artikkelin piakkoin ilmestyvässä toisessa osassa!
Allekirjoittanut opiskeli psykologiaa Helsingin yliopistossa viisi vuotta ja olin melkein valmis psykologi, kun löysin Swedenborgin teokset. Ne avasivat minulle tien ihmisen mielen todelliseen ymmärtämiseen ja jätin akateemisen psykologian, joka vaikutti enää vain lähinnä älylliseltä sokeudelta. Itse asiassa Swedenborgin teokset paljastavat koko ihmiskunnan historian pahimman sokean pisteen: ei tiedetä, että jokaisessa ihmisessä on syntymästä asti sisäisesti kaksi korkeampaa mielen kerrosta, jotka tosin eivät nykyihmisellä aukea, mutta jotka on mahdollista avata Swedenborgin esittämällä menetelmällä. Tämä menetelmä parantaa kaikki mielen sairaudet. Tässä on todella vallankumouksien vallankumous, jonka tulisi olla myös vallankumous psykiatriassa! Mutta minkälainen tämä menetelmä on, siitä kerron artikkelin seuraavassa osassa.
Benjamin Kivilohkare
Lähteet
Heather, Nick (1978). Radikaali psykologia (alkup. Radical Perspective in Psychology). Weilin+Göös
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, ns. virallisen totuuden haastava artikkeli. Se että kirjoittaja ilmoittaa opiskelleensa 5v psykologiaa yliopistossa antaa sille paljon lisäarvoa.
Monilta osin nämä ajatukset eivät sinänsä ole uusia vaan niitä valtarakenteista irtisanoutuneet ja vapaat tutkijat ja muutkin anti-psykiatrit kuin heistä varmaan tunnetuin Thomas Szasz ovat tuoneet julki. Tässäkin, kuten kaikessa muussakin, virallinen ja vallan ylläpitämä käsitys ja tieto eroaa oleellisesti totuutta etsivien ja vain siitä kiinnostuneiden tahojen tiedosta. Ja tietenkin totuudesta kiinnostuneet ovat tässäkin asiassa eniten vainottuja koska juuri torjuttu totuus on aina suuri uhka valtaa pitävälle taholle. ”Tietääksesi kuka hallitsee, selvitä, ketä et saa arvostella.”
Ja tämä vaino ja ’vihapuhujiksi’ ja paranoidisiksi ’salaliitto-teoreetikoiksi’ (pian ehkä skitsofreenikoiksi?) leimaaminen näyttää voimistuvan sitä mukaa kun itsensä ylemmyyteen nostanut, totuuden omasta itsekkyydestä ja alhaisesta seksuaalisesti perverssistä moraalistaan kieltävä ja torjuva, länsimaista kulttuuria ja sivistystä tehokkaasti mädättävä, itsensä ja arvonsa materiaan, rahaan ja hedonismiin kytkenyt ylpeä anglo-amerikkalais-sionistinen nwo-eliitti lisää mafiamaista valtaansa.
Varmaan juuri siksi koska asioiden puolueeton ja monitahoinen tutkiminen ja totuus on aina uhka sen torjuville Swedeborgin teoksiakaan ei aikoinaan hyväksytty eikä hyväksytä nykyäänkään tuon eliitin toimesta. Ja kuten artikkelissa todetaan ”hän paljasti katolisen kirkon ja reformoitujen kirkkojen haaksirikon sekä juutalaisen kansan todellisen luonteen ja pyrkimykset. Ne ovat aivan liian vaarallisia asioita kerrottaviksi.”
Mielenkiintoinen tämä ”psykiatrit eivät tiedä edes ensimmäistä yksinkertaista tosiasiaa ihmisen psyykestä, nimittäin, että ihmisellä on kuolematon sielu” lause.
Monelle voi olla yllätys ettei Juutalaisuuteen (juutalaisten uskonto) kuulu samalla tavalla ajatus kuolemattomasta sielusta ja tuonpuoleisesta kuin kristinuskoon.
Muutama ote epäluotettavasta ja sionistien hallitsemasta Wikipediasta: — Ortodoksijuutalaisuuden mukaan Toora on Jumalan kirjoittama, ja myös niin sanottua suullista Tooraa eli Talmudia ja muita rabbiinisia lähteitä pidetään Jumalan ilmoituksena, vaikkakin ihmisten kirjoittamana. Konservatiivijuutalaisuus näkee Tooran olevan osaksi ihmisten kirjoittama ja osaksi jumalallinen, kun taas reformijuutalaisuuden mukaan Toora ja rabbiiniset kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia.[11]
—Ihmisen sielun katsotaan olevan kuolematon, ja ruumiin elämän päättyessä sielu palaa takaisin Jumalan luokse.
— Lakien noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä ei määritellä mitään konkreettista palkkiota tai rangaistusta kuten paratiisia tai kadotusta.
— Kuoleman jälkeinen pelastus tai kadotus nähdään ihmiselle liian abstrakteina käsitteinä, joten ne kuuluvat niin sanottuun tulevaan maailmaan ja ovat Jumalan käsissä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juutalaisuus
…”itsensä ylemmyyteen nostanut, totuuden omasta itsekkyydestä ja alhaisesta seksuaalisesti perverssistä moraalistaan kieltävä ja torjuva, länsimaista kulttuuria ja sivistystä tehokkaasti mädättävä, itsensä ja arvonsa materiaan, rahaan ja hedonismiin kytkenyt ylpeä anglo-amerikkalais-sionistinen nwo-eliitti…”
Tämä mätä ja kulttuurin mädättävä eliitti haluaa tehdä monen muun omavaltaisen hankkeen lisäksi myös pedofiliasta normaalin asian, siis hyväksytyn käytännön. Lapsetkaan eivät saa kasvaa ja olla sen himoilta rauhassa mutta ne jotka näiden psykopaattien ja narsistien perverssejä himoja eivät hyväksy saavat ahdasmielisen ja suvaitsemattoman ilonpilaajan leiman kun kaiken pitää olla sallittua vapaassa kulttuurissa.
Mutta silti heille tämän eliitin mielenvikaisuuden arvostelu ja sille rajojen asettaminen yhteiskunnan toimesta ei edusta sallittua ja tervettä vapautta vaan ’vihapuhetta’ ja yksityisyyteen puuttumista joka pitää kieltää, ehkä jopa psykiatrisen hoidon ellei pian vankeuden uhalla.
Kaksinaismoraali ja tekopyhyys tuskin tästä enää selvemmin voivat kasvonsa paljastaa.
Authoritarians and Jews: the Push to Normalize Pedophilia
ERIC STRIKER • SEPTEMBER 26, 2020
In recent years, Jews and Western elites have been subject to popular accusations about their secret desire to molest or hurt children.
https://www.unz.com/estriker/authoritarians-and-jews-the-push-to-normalize-pedophilia/
Psykiatria on todella ’tieteellistä höpinää’. Enemmän kuin luonnontiedettä se on psykologiaa, sosiologiaa ja filosofiaa. Sen nivominen liian vahvasti vain lääketieteeseen on perusteeton muuten kuin siltä osin, ettei tajunta voi toimia ilman aivoja.
Kuitenkaan tajunta ei ole vain sitä mitä aivot tuottavat vaan aivo-fysiologian varassa toimiva psykologis-sosiaalinen rakenne jota pelkkä aivo-fysiologia ei yksin ohjaa. Se minkälaisen muodon ihmismieli saa määräytyy enemmän ympäristöstä käsin jonka kanssa aivot käyvät jatkuvaa vuoropuhelua joka niitä muokkaa tiettyjen rajojen puitteissa joita ei voi ohittaa ja nämä rajat asettaa useimmiten juuri aivojen biologinen rakenne.
Kun tuo biologinen rakenne tai perusta esim. dementiassa luhistuu niin tajunta lakkaa toimimasta entisellä teholla ja tulee tajunnan häiriöitä jotka uhkaavat selviytymistä. Lääketieteen apua on aina silloin perusteltua kun sillä pyritään vaikuttamaan aivojen lamaantuneeseen toimintaan tai elämää häiritseviin oireisiin, ei silloin kun oireet ilmentävät jotain psykologis-sosiaalisista syistä johtuvaa.
Lisänä kommenttiin voisin lyhyesti määritellä, että ihmisen sielu on varsinainen ihminen. Ihmisen fyysinen keho ja sen fysiologinen toiminta on vain varsinaisen ihmisen (sielu) instrumentti luonnon maailmassa. Ajattelu ja älykkyys, joka on henkistä näkemistä tapahtuu sielussa Jumalasta tulevan virtauksen mahdollistamana. Selvää on, että mikäli neurologinen systeemi (luonnon maailmassa toimiva instrumenti) vioittuu, ja ihminen esimerkiksi dementoituu, ei hänen sielunsa pysty välittämään ajatuksia täydellä teholla ajan ja paikan ulottuvuudessa. Kuitenkin tuo ajattelun kapasiteetti on yhä kätkeytyneenä sairastavan yksilön sielun aivoihin. Sielulla on täydellinen vartalo ja elimistö henkiruumiissa, joka on henkistä ainetta – substanssia, jonka toiminta mahdollistuu henkisessä maailmassa ihmisen fyysisen kuoleman jälkeen samankaltaisesti kuin fyysisen olemuksen funktiot luonnon maailmassa. Henkisessä maailmassa ihmisen toiminta on kuitenkin täydellisempää. Taivaassa ihmisen toiminta on täydellisempää hyvässä ja todessa ja vastaavasti helveteissä toiminta on täydellisempää saatanoilla ja perkeleillä pahassa ja väärässä. (Henkinen maailma on taivaat, henkimaailma (välitila) ja helvetit).
” että ihmisen sielu on varsinainen ihminen…”
Henki tai ’sielu’ (self) ohjaa ihmistä, sitä miten ja mihin hän energiaansa käyttää ja siksi on olemassa sanonta että henki on lopulta miekkaa vahvempi. Mm. Napoleon päätyi siihen Korsikan vankilassa elämänsä lopulla kun joutui nöyrtymään ja tunnustamaan tappionsa.
Toisaalta se minkälaiseksi tuo henki elämän alussa muotoutuu, mitä arvoja se kunnioittaa ja puolustaa on pitkälle kulttuuriin liittyvä asia. Myös biologiset (geneettiset ja rodulliset) tekijät ovat merkittäviä vaikka niitä nykyisin väheksytään. Napoleonkin varmaan oli kasvanut kulttuurissa joka uskoi miekan voimaan ja rotuun jossa valmius fyysisen voiman käyttöön oli suuri.
Meissä jokaisessa asuu henki mutta näistä eri syistä johtuen se toimii eri tavalla ja se myös jalostuu (kaunistuu, kehittyy) kriisien kautta ja toisaalta voi kehittyä tuhoavaksi (rumentuu, taantuu) vaikeiden pettymysten seurauksena.
Heinz Kohut’in self-psykologiassa Self nousee keskeiseen ja johtavaan asemaan mielen sisällä ja ’psykologinen matka’ etenee … kaikki avautuu uudella tavalla, avautuu uusi sielun-maisema. mahdollistuu ’terve dissosiaatio’, joka ei enää halkaise peroonaa ja maailmaa vaan mahdollistaa eheän persoonan ja sen eron sellaisesta, mikä ei tunnu oikealta: henkisen tanssin ’egon tuolla puolen’, jossa käsitteet ja todellisuus eivät enää sekoitu keskenään ja jossa todellisuus on se, joka on primaarista ja johon käsitteiden tulisi sopeutua.
Psykologi TW: Psykiatria ohjaa ihmisiä väärään ajattelutapaan mielen häiriöissä
Psychologist Toby Watson—Psychiatry is Misleading the Public About Mental Disorders – Mental Illness
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=216440
Yli viisaus ja vastuun ja sairauden tunnottomuus vaivaa koululääketiedettä.
Vainoharhaa on se että se kuvittelee näkevänsä toisten näkymättömiä sisimpiä.
Sairauden tunnottomuutta on se ettei se tajua kuinka sairarasta on puoskaroida toisten näkymättömällä sisimmällä.
Barbarismia on väkivalta, pakko ja ortodoskissuus joka uskonnon omaisena stalinsitisena rautakoura valtana liittyy psykiatrian praktiikkaan täydellisenä kyvyttömyytenä nähdä oman toimintansa vahingoittavia toimintoja kuten traumoja joita psykiatria on freudista 2021 vuoteen asti aiheuttanut väkivaltaisilla valhe oprillaan.
1970 luvulla työskennelleet psykiatrit oli kaikki eugenisti psykiatrian (kansan nimellä nazi psykiatrian) kasvatteja jossa mielisairaus pääteltiin ulkonäöstä eli luiden pituudesta ja kallon muodosta joista ulkonäkö muodostuu kullekin yksilölle ja
Nämä eugenisti opin saaneet 1970 luvun psykiatrit perusti nyky psykiatrian, joka on 99% sesti vainoharhaisempaa kuin itse eugenimi, vainoharhaiset psykiatrit uniststa, kehon polvikivuista yms. Tekee hullun papruja että saavat kaupattua ihmisiä orjaksi hermomyrkky tehtailleen, koululääketiede on huijari ja vastuu tunnoton Puoskari, joka puoskaroi ihmisten näkymättömällä sisimmällä.
Lisäksi koululääketiede on patologisesti sairauden tunnoton, kun juutalais kansan murhaan johtanut eugenimi kiellettiin, koululääketieteelle ei tullut sairauden tuntoa,
Keskitysleiriltä kalloharppi psykiatrit siirtyi takaisin yliopisto Professorin virkoihin ja he kehittivät nykyisen kalloharpittoman psykiatrian, muuta ei kielletty kuin kalloharpit ja luiden pituuden mittaamisella hullun paprujen teko, nyky sykiatrian hajusta voimme päätellä mitä juutalaiset kävi läpi koululääketieteen sairauden tunnottomien vainoharhaisen yli viisaiden barbaari oppien takia.
Nyky psykiatria myös tekee kansan murhaa koko ajan, terkkareistamme kuskataan
Psykiatrien kidutus vankiloihin vatsakipu potilaita joita Puoskari koululääketiede väittää psykosomaattiseksi ja seuraavana yönä he kuolevat mielisairaalassa mielisairaaksi eli arvottomaksi merkattuna vatsaverenvuotoon.
Tallainen sairas sairauden ja vastuun tunnoton Puoskari koululääketieteen psykopaattinen psykiatria on, eli elämme puhtaassa nazismissa yhä ja kansan murha jatkuu niin kauan kunnes vainoharhainen koululääketieteen puoskarointi ja ihmisten vahingoittaminen ja tappaminen eli kansan murha psykiatria kielletään.
http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2020/09/lewis-hamilton-ja-symboliikka.html
Lewis Hamilton ja symboliikka
Tässä blogissa on runsaasti esimerkkejä siitä miten ”Eliitillä” on tapana ”leimata omaisuuttaan” tatuointien muodossa.
Katsotaanpa formulakuski Lewis Hamiltonin käden tatuointia:
Mihinkäs psykiatriaa enää edes tarvitaan, kun saatiin korona, joka myös mahdollistaa ihmisten tahdonvastaisen eristämisen ja hoidon eli neutraloinnin? Tartuntataudit ovat uusi poliittisen sorron ja kansalaisvapauksien ja -oikeuksien viemisen väline. Jo pelkkä epäily siitä, että on sellaisen kantaja, riittää ihmisen mielivaltaiseen käsittelyyn viranomaisten taholta. Koronaa voidaan psykiatrian sijaan soveltaa suuriin ihmismassoihin.
Lääketieteeltä on turha odottaa edistymistä ennen kuin se saadaan vapaaksi pois nykyisen korporaatiofasistisen järjestelmän ikeestä, jossa materialismi, kemiallisuus, luonnonvastaisuus, liukuhihnaperiaate, teknokratia, rahallinen voitto sekä ylhäältä tulevien komentojen ja hoitosuositusten pilkuntarkka noudattaminen ovat kaikki kaikessa. Lääketieteestä on tullut kuvottava ihmisvastaisen fasismin näyttämö eikä ole ihme, että luciferistit ovat ottaneet sen keskeiseksi työkalukseen toteuttaessaan NWO-kommunismiin tähtääviä suunnitelmiaan. Uusi ’lockdown’ on tuloillaan Suomeenkin, vaikka kukaan ei sairastu – tästäkin kiitos kuuluu korruptoituneille lääkäreille, noille ihmiskunnan vihollisille ja suurrikollisille.
”Nyt sinusta tuntuu erehdykseltä jokin, mitä olit ennen rakastanut totena … ja luulet järkesi saavuttaneen voiton. Mutta kenties tuo erehdys silloin kun olit vielä toinen, oli yhtä välttämätön kuin kaikki nykyiset ’totuutesi’ … ja peitti sellaista, mitä et saanut vielä nähdä. Tuon erehdyksen on surmannut uusi elämäsi, ei järkesi: sinä et tarvitse sitä enää, ja nyt se murtuu itsestään ja järjettömyys ryömii siitä esiin kuin joukko matoja.
Kun harjoitamme kritiikkiä, se ei ole mitään mielivaltaista tai persoonatonta – se todistaa, että meissä on eläviä versovia voimia, jotka puhkeavat kuorestaan… jokin meissä tahtoo elää ja tunnustaa itsensä, jokin, mitä emme ehkä vielä tunne, emme vielä näe!”
Moni psykiatri uskoo että ’skitsokokki’ kai se päässä omiaan höpäjää, sellainen silmälle näkymätön pieni bakteeri. Ehkä se majailee käpyrauhasessa, heh. Kyllä sitä lääketiede onkin historian saatossa metsästänyt… vaan piilossapa on kokki visusti pysynyt. Ei ole mennyt vielä lääketieteen kuvottavan ihmisvastaisen fasismin luciferisti-tutkijoiden pyydykseen…
Jos haluat tietää miten asiat ovat, niin muutu itse. Kun olet vapaa tuosta fasismista niin silmäsi alkavat nähdä missä se menee ja mitä tekee.
KORONASTA
Nimimerkille White Rabbit. Korona-virus on vain yksi kulkutauti muiden joukossa, mistä ihmiskunta on aina selvinnyt. Vaikka se nyt on tavallista tarttuvampi, menee se ohi parissa vuodessa. Mutta Uusi Maailman Järjestys, joka todellisuudessa on vain yhden perkeleellisen kansan maapallon valtausyritys, ei mene ilman oikeata uskontoa, joka ainoastaan tämän perkeleen voi pysäyttää. Tämä tehtävä olisi kuulunut kristinuskolle, mutta jonka perkele taitavasti kukisti ja teki sen omaksi työkalukseen. Perkele on jo lähellä voittoa, mutta jospa sittenkin nousisi täältä Suomesta liike, joka tuon hirviön kukistaisi? Uuden Kirkon symboli on muuten kruunu eli korona. Ehkäpä sekin leviää niin kuin korona-virus konsanaan. Lue tuleva juttu Magneettimediasta: ”Sairaus nimeltä psykiatria 2”. Ihmeelliset ovat Herran tiet.
Benjamin Kivilohkare, pontifex primus
Nova Bethlehem ry
Puhut kulkutaudista ja tarttuvuudesta sekä viruksesta.Ettet nyt itse olisi erehtynyt uskomaan tätä heidän uskontoaan , ja siten eksynyt . Ja jos kerrot uskovasi satu tarinaan niin ainakin minulla tekee vaikeata luottaa kirjoituksiisi sen jälkeen. Virus myytti , ja sen ympärille rakennettu valhe uskonto on eksytystä jos mikä.
En usko että tämä heidän plamdemic menee ohi parissa vuodessa.Psykiatria toki on hölynpölyä siitä olen samaa mieltä.
Melkein jokainenhan meistä oppii eroon valheista yksi kerrallaan. Usein yksi valhe toimii porttina toisen valheen havaitsemiseen. Ihminen tapaa toimia vaiheittain, kaikki asiat eivät avaudu yhdellä kertaa. Uskon, että sillekin on tarkoituksensa. Ymmärrän kommenttisi siitä, että yhdenlainen ”sokeus” tekee kirjoittajan muut ajatukset tietyllä lailla epäluotettavaksi. Tämä ei ole kuitenkaan hedelmällinen ajattelutapa, koska tehtävämme ei ole etsiä kaikkitietäviä ihmisiä vaan totuutta mistä tahansa sitä voimmekin löytää. Kukaan ihminen ei kestä täydellistä läpivalaisua, vaan jokainen meistä on omalla tavallaan eksytetty. Mutta jos keskitymme kaikkeen tähän epätäydellisyyteen, kaikki hyöty voi jäädä saavuttamatta.
KORONA JA SALALIITTOTEORIAT
Nimimerkille TheBigVirusHoax. Tietyt piirit, joita voi nimittää Uuden Maailman Järjestyksen luojat, yrittävät tietenkin käyttää myös koronavirusta omiin tarkoituksiinsa. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, mutta UMJ:n johdossa on 300:sta juutalaisesta muodostunut ”Siionin Viisaat”, jotka vainuavat rahan joka asiassa. Korona tarjoaa paljon mahdollisuuksia suuren luokan huijauksille. ”Siionin Viisaat”, joden johdossa on ollut aina mies Rothschildien suvusta, osaa käyttää koronankin perkeleellisten tavoitteidensa toteuttamiseksi. Toisaalta kaikenlaisia salaliittoteorioita vilisee nykyisin vaikka kuinka paljon ja useimmat tietenkin täyttä roskaa.
BENJAMIN KIVILOHKARE
On totta, että huonoja ja väärille jäljille tai epäolennaisiin spekulaatioihin johtavia salaliittoteorioita levitellään etenkin somessa paljon. Siksi totuuden etsijöillä on suuri vastuu olla niitä levittämättä paitsi kenties mainiten, että tällaistakin on. Totuuden etsintä johtaa vääjämäättä myös hetkittäin harhapoluille, joten kukaan ei voi olla liian viisas näissä asioissa.
Itse koen tarpeettomaksi vakiintuneiden tieteellisten näkemysten horjuttamisen silloin, kun siitä ei ole mitään hyötyä poliittiselta kannalta. Spekulaatio litteällä maalla tai virusten olemattomuudella ovat lähinnä yksityistä harrastusta vailla poliittista merkitystä. En sinänsä kieltäisi haastavien hypoteesien esittämistä myös vakiintuneiden näkemysten suhteen, mutta on eri asia kuinka paljon niihin voi käyttää energiaa ja aikaa. Myös kultiksi leimattu Q Anon on eräs operaatio, jolla ihmisten mielet ohjataan passiiviseen spekulaatioon sekä pelastajahahmon odotukseen. Q Anon voi kuitenkin toimia porttina aidompiin näkemyksiin.
Sanot tärkeän ja inhimillisen asian jota monikaan itsensä liian vahvasti dogmeihin ja idealismiin sitoutunut ei ole halukas myöntämään: ”Totuuden etsintä johtaa vääjämäättä myös hetkittäin harhapoluille, joten kukaan ei voi olla liian viisas näissä asioissa.”
Martti Siirala, pitkälle tai syvälle asioita oivaltanut ’kiusallinen toisinajattelija’ psykiatri ja psykoanalyytikko, yhteisöpatologian merkittävin pioneeri tai uranuurtaja Suomessa, puhuu Yrjö Uurtimon hänestä kirjoittamassa kirjassa ”On puhuttava siitä, mistä vaikenemme” sairauden sijaisluonteesta, ’taakkasiirtymästä’.
Kyse on siitä, että jotkut joutuvat kantamaan liian suuren osan yhteisestä taakasta ja luhistuvat.
Taakkasiirtymä tai välineellistäminen voi olla sekä psykologista että fyysistä. Se on myös siirto-maapolitiikan ja kapitalismin perusjuoni, jonkinlainen ihmissyönnin jäänne.
Liian suuria taakkoja kantava osa ihmisistä (kansoista) oli tuomittu psyko-fyysiseen stressiin ja pahoinvointiin, joka jättää jälkiä aivojen fysiologiseen toimintaan (yhteiskunnan sosiaaliseen rakenteeseen) ja lisää vakavan psyykkisen reagoinnin (yhteiskunnan romahduksen) vaaraa.
Toki elämä itsessäänkin pitää sisällään aina stressiä ja taakkoja, vaikeita kokemuksia, joilla on taipumus koteloitua ja purkautua erilaisina ruumiin ja sielun oireina, mutta nämä toisten harteille vyörytetyt taakat olivat usein kohtuuttomia ja vailla oikeutta. Niiden alla tapahtuneesta romahduksesta on vaikea pistää romahtaneita yksin vastuudeen, kuten lääketiede yrittää tehdä nämä romahdukset medikalisoidessaan.
##
”Miten oli rakentunut sellainen yhteiskunta, joka sieti noin paljon epäoikeudenmukaisuutta ja joka kasasi noin paljon kärsimystä yhden ainoan ihmisen kannettavaksi? Millä tavoin sairaudet liittyvät kaikkiin näihin elämänkohtaloihin, niihin puutteisiin ja pettymyksiin, joita ihmiset olivat joutuneet kokemaan? Oliko sairauksilla viesti, sisältyikö niihin vetoomus tai tiedotus, jota minun kuului tulkita ja ymmärtää. Olivatko oireet kieli tai koodi, joka minun täytyi purkaa?” — Claes Andersonin ajatuksia kirjasta Jokainen sydämeni lyönti.
Kun tämän kulttuuriin kätkeytyvän ja naamioidun sorron (piilevän ihmissyönnin) kasvot alkavat paljastua, on vaikeaa tyytyä vain näpertelyyn päätepysäkillä, jonne ristiriidat ja ongelmat muiden vastuunpaon seurauksena siirtyvät heikkojen kärsittäviksi.
Pitäisi käydä käsiksi koneistoon, joka näitä kohtaloita tuottaa eikä tuo koneisto, poliittinen systeemi, tuota vain luhistumisia vaan se tuottaa myös luhistajia, jotka eri tavoin, usein varsin röyhkeästikin, ottavat vallan käsiinsä ja alkavat hallita sellaistakin erilaisuutta ja epävarmuutta, jota pitäisi sietää ja – pikemminkin kuin hallita tai hoitaa – tutkia holistisesti ja kohdata siihen kätkeytyvä sanoma tai viesti.
Usein myös biologispohjaiseen tietoon nojaava hoitojärjestelmä syyllistyy siihen lääkkeillään. Silloin kaikki tapahtuu ’tieteen nimissä’. Se oli turvallinen malli, joka takaa sen, ettei tarvi kohdata ongelmia vaan ne voidaan tieteellistää jolloin niistä tulee kuin puutarhan kukkia, joita sitten voidaan luokitella pelkän ulkoasun mukaan ja hoitaa sopivilla lannoitteilla.
Peter Lehman: Miten pääsen eroon psyykenlääkkeistä (Coming off psychiatric drugs/Psychopharmaka absetzenhttp://www.youtube.com/watch?v=D5fcjJkq4Pg&feature=related
Jo kirjan esipuhe korostaa, ettei ainakaan vielä ole kiistattomasti selviä rakenteellisia tai kemiallisia kehollisia muutoksia, jotka tyhjentävästi selittäisivät esim. ”skitsofrenian” tai ”bipolaarisen oireyhtymän” olemuksen.
Kirja tarkastelee niitä yhteiskunnallisia tekijöitä joiden johdosta psyykenlääkkeitä koskevat myytit ovat päässeet leviämään. Lääkkeitä tarjoavat tahot –lääkärit ja tutkijat – ovat auktoriteetti-hahmoja, joiden yleisesti kuvitellaan olevan ”arvovapaita”. Lääketehtailla on valtavat markkinointi-koneistot, jotka tuottavat myönteisiä mielikuvia lääkkeiden vaikutuksista.
Kirjan mukaan toinen ja ehkä tärkeämpi myytin ylläpitäjä on se, että ihmiset, joille lääkkeitä kaupataan ja jotka ovat julkisesti puhuneet niiden kielteisistä vaikutuksista, on lähes automaattisesti voitu leimata ”hulluiksi”, jotka eivät tiedä mistä puhuvat. Mielenterveyden ongelman leima on helposti saanut aikaan sen, että leiman kantajalla on katsottu olevan alentunut arvostelukyky, eikä tätä siksi ole pidetty luotettavana omien kokemustensa tulkkina. — Sama pätee myös muihin asioihin: toisenlaista näkemystä edustavat leimataan virallisen vallan toimesta ’hörhöiksi’.
Kirjaan on kirjoittanut esipuheen myös suomalainen Pirkko Lahti, Suomen Mielenterveysseuran pitkäaikainen puheenjohtaja ja Maailman Mielenterveyden Keskusliiton (WFMH) presidentti. Pirkko Lahti pitää kirjaa ensimmäisenä, joka puhuttelee ihmisiä, jotka itse haluavat päästä omasta tahdostaan eroon psyykenlääkkeistä.
Pirkko Lahden mukaan omakohtaiset kuvaukset ihmisistä, jotka ovat onnistuneet pääsemään eroon lääkityksestä, ovat hyvin tärkeitä motivaation kohottajia. Lahti viittaa erityisesti rauhoittaviin lääkkeisiin, kuten bentsodiatsepiineihin, joihin voi jäädä koukkuun todella pahasti.
Mielenterveyden mannekiineja
Peter Lehmannin toimittamassa teoksessa on melkein 30 tapauskertomusta, joissa lääkkeistä eroon päässeet kuvaavat omin sanoin lääkkeiden vaikutuksia ja sivuvaikutuksia ja miten he ovat päässeet lääkkeistä eroon. Teoksen lopussa on käytännönläheistä tietoa sitä miten järjestää elämänsä, jotta voi lopettaa hallitusti lääkityksen käytön, kotiympäristö muuttamista, loman ottamista ja reippailun aloittamista myöten. Teos on hyvin dokumentoitu lähdeviitteineen, lääkesanastoineen ja kirjoittajien henkilötietoineen.
Toimittaja varoittaa moneen otteeseen lopettamasta lääkitystä äkillisesti ilman valvontaa (itse varoitan myös/su). Teoksen artikkelit antavat vakuuttavan todistajanlausunnon siitä, että lääkkeiden käytöstä on mahdollista päästä eroon harkitusti yhteistyössä myötämielisen terapeutin tai tukihenkilön kanssa. Samalla on mahdollista päästä eroon kehoa ja mieltä rasittavista sivuoireista, mm. suun kuivumisesta, liikalihavuudesta ja seksi-elämän häiriöistä.
Omassa kertomuksessaan Peter Lehmann kuvaa dramaattisesti miten hän joutui psykiatrisen väkivallan kohteeksi nuoruuden kriisin yhteydessä. Hänen vanhempansa pakottivat Lehmannin psykiatri-seen pakkohoitoon, koska eivät ymmärtäneet paremmin. Poikaa alettiin rauhoittaa pumppaamalla häneen päivittäin pakolla raskaan sarjan psyykenlääkkeitä eli neuroleptejä (Haldol, Truxal, Triperidol, Orap, Akineton). Lehmann sai myös raskaita diagnooseja (”paranoidinen psykoosi”, ”hebefreninen skitsofrenia”).
Sairaalan merkintöjen mukaan Lehmannin vastarinta saatiin pakkohoidolla murrettua ja hänen olemuksensa alkoi muuttua kumaraksi ja jäykäksi (katatoniseksi). Raskas psyykenlääkitys sai aikaan raskasta oirehtimista. Lehmann itse kuvaa miten hän alkoi kärsiä apatiasta, Parkinsonin taudin kaltaisista oireista, halvausta muistuttavasta lihasheikkoudesta, suun automaattisista nytkähtelyistä, tukehtumisen tunteesta, sammaltavasta puheesta, liikalihavuudesta ja hiusten lähdöstä.
Lehmann alkoi psykiatrien painostuksesta uskoa ”tarvitsevansa” lääkitystään, jotta ei retkahtaisi takaisin sairauteensa. Hän koki lääkinnällisen pakkohoidon niin pahana kidutuksena, että pyysi vaimonaan tuomaan tappavan annoksen unilääkettä, ellei olisi päässyt ajoissa vapauteen. Ystävien avustuksella hän sai siirron toiseen sairaalaan, jossa oli enemmän vapautta.
Pitkän aikaa hän heilui epätoivon, toivon ja itsetuhoajatusten välillä. Tapaaminen entisen tyttöystävän, Brigitten, kanssa oli myös pettymys. Vuosikausien pakkolääkitys oli kokonaan lopettanut hänen seksuaalisuutensa, erektiokyvyn ja jopa märät unet. Lehmann ei ollut kuitenkaan kehdannut edes mainita ongelmasta psykiatreilleen.
Lääkityksestä irrottautuminen alkoi tavallaan vahingossa. Oltuaan joululomalla vanhempiensa luona 1970-luvun lopulla, Lehmann unohti ottaa pillerinsä yhtenä päivänä. Aluksi hän pelästyi, että joutuisi psykoosin valtaan. Toisaalta hän alkoi myös pohtia lopettamisen mahdollisuutta, kun ei ollutkaan saanut oireita. Innoissaan Lehmann mainitsi äidilleen jättäneensä lääkkeet pois. Äiti kauhistui ja hälytti paikalla isän ja psykiatrin. Lehmann jaksoi kuitenkin vastustaa kaikkien painostusta ja pääsi lopulta eroon kaikista lääkkeistä ja vieroitusoireista.
Peter Lehmannin teosta on hankittu Helmin kirjastoon yksi saksankielinen ja yksi englanninkielinen kappale.
Miksi masennuslääkkeitä määrätään helposti?
Kommentteja Iltalehden keskustelupalstalta.
Tyttö-86: Olen pohtinut sitä, miksi masennuslääkkeitä määrätään niin helposti potilaille, etenkin nuorille aikuisille. Itse olen kokeillut muutamia masennuslääkkeitä alunperin yksittäisen paniikki-kohtauksen hoitoon. Voin vaan todeta, ettei se olekaan niin helppo unohtaa noita lääkkeitä. Helposti niihin turvautuu yhä uudestaan ja uudestaan… Joka kerta, kun niitä on syönyt, olo on tosi turta, ja samaa olen kuullut toistenkin niitä syövien suusta. Miksi niitä määrätään (usein) niin heppoisin perustein? Eikö meillä todellakaan ole aikaa ihmiselle? Onko tarkoitus muuttaa mieli pumpuliksi, ja näin ”hoitaa” ongelmia?
Vastauksia:
—- Julkisen terveydenhuollon mielenterveyspuolella on aivan liian pienet resurssit. Henkilökohtainen mielipiteeni (perustuen tuttavieni kokemuksiin ja siihen, mitä olen aiheesta lukenut) on, että mielenterveyspotilaille avain paranemiseen on terapia. Kun on kyse lievästä masennuksesta, terapia yksistään saattaa riittää. Vakavammissa tapauksissa voidaan joutua turvautumaan myös lääkkeisiin, jotta terapia ja sen myötä toipuminen olisi ylipäänsä mahdollista. Mielestäni lääkkeitä ei kannata kokonaan tyrmätä, koska joissain tapauksissa ne voivat olla tarpeen, mutta olisi varmasti syytä käyttää tarkempaa harkintaa niiden määräämisessä.
—- Olet oikeilla jäljillä. On helpompi pumpata ihminen täyteen lääkkeitä, kuin hoitaa hänet terveeksi. Tarkemmin, löytää ongelman syy. Vielä parempi, jos hänet saa mahdutettua johonkin laitokseen kuukausiksi, jossa hänet voidaan pitää koko ajan lääkityksessä. Tuosta kierteestä vapautui juuri taannoin läheiseni, ikäisesi unihäiriöistä kärsivä nuori. Aivan älytöntä ”hoitoa”.
—- Siksi, että lääkäreillä ei ole aikaa paneutua potilaan ongelmiin kunnolla. Ja siksi, että eteenpäin ohjaaminen on työlästä vähäisten resurssien vuoksi. Tabut ovat helppo tapa – ja turmiollinen. Vailla järkeähän täällä toimitaan muissakin asioissa – eletään ns. ”kädestä suuhun” tai ”työnnetään roskat maton alle”. Sangen valitettavaa, mutta mitä voi odottaa, kun katsoo eduskunnan kokoonpanoa: usein tuntuu siltä, että ”Arkadia-teatterissakin” (vai sirkuksessa?) on enemmän hoitoa kaipaavia kuin sitä antamaan pystyviä!
—- Nykyään kun ei tiedetä mikä vaivaa, syytetään stressiä ja lyödään pilleripurkki käteen. Niin kauan kuin isot lääketehtaat jylläävät yhteiskunnassa, on turha odottaa muutosta. Tosin syy ei ole yksin lääkärienkään tai pillerivalmistajien, ihmiset kun hakevat ne pillerit sitten toiselta lääkäriltä, elintapamuutokset ja tutkinnat siitä miksi alunperinkin sairastui ei tunnu kaikkia kiinnostavan. Auta armias jos lääkäri kirjoittaisikin reseptiin: syö kaurapuuroa ja marjoja aamuisin, mene aikaisemmin nukkumaan, lopeta liika juhliminen sekä alkoholinkäyttö jne… Pillerit myrkkyä!
—- Kai se valitettavasti on kasvava kansallinen ongelma, ei ole tarpeeksi asiantuntevia lääkäreitäkään, jotka voisivat selvittää masennuksen syyt sen sijaan että terveyskeskuksissa määrätään liukuhihnalta purkillinen pillereitä. Rahalla varmaan saisi yksityispuolelta asiantuntevaa pitkäjännitteisempää hoitoa, mutta se on sitten rahasta kiinni. Raha ratkaisee.
—- Siksi, että lääkärit ovat kiireisiä eivätkä jouda tutkimaan potilaitaan. Masennuslääkkeiden käyttäminen moniin ihan normaaliin elämään kuuluviin nopeasti ohimeneviin reaktioihin, kuten suru, työpaikan menetys, mielen pahoittaminen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, jne. Nämä vaivat kuten useat vakavammatkin ongelmat menevät ohi niin nopeasti, etteivät hidasvaikutteiset (4-6 vk) uudet masennuslääkkeet ehdi vaikuttaa. Useissa oireissa kuten esim. paniikkihäiriöt, saattaisi olla parempi ja nopeampi apu keskustelussa ammattiauttajan kanssa.
— Lääkkeet ovat joillekin miljardibisnes
STT, Aamulehti
Suomessa nuorilla laajassa käytössä olevaa SSRI-psyykenlääkeryhmää ei suositella Yhdysvalloissa alle 18-vuotiaille, koska lääkkeen käyttö voi lisätä aggressiivisuutta ja itsetuhoisia yllykkeitä. Asiasta uutisoiva Savon Sanomat kertoo, että Kauhahjoen koulusurmaaja Matti Saari söi masennukseen juuri SSRI-lääkkeitä.
Saari oli saanut SSRI-psyykenlääkityksen tapaamatta koskaan psykiatriaan erikoistunutta lääkäriä.
– Näitä lääkkeitä tulisi aina käyttää vain lääkärin valvonnassa. Alle 15-vuotiaiden tulisi olla erikoislääkärin valvonnassa, sanoo Kuopion yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian professori Eila Laukkanen.
Terveyskeskuslääkärit saattavat kirjoittaa reseptin potilaalle hoitajan suosituksesta.
– Lain mukaan lääkäri saa määrätä lääkkeitä henkilölle, jonka lääkityksen tarpeesta hän on varmistunut omalla tutkimuksellaan tai muulla luotettavalla tavalla, kertoo Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ylilääkäri Anitta Rauvala.
Rauvalan mukaan laki pätee myös lapsiin ja nuoriin eli sosiaali- ja terveysministeriön linjauksen mukaan alle 23-vuotiaisiin.
— muutama kommentti
-Huolestuttavaa, Suomessahan laitetaan SSRI jokaiselle penskalle joka vähän valittaa masennusta. Miksikö? Koska se on halvempaa kuin terapia. Se on halvempaa kuin se, että joku kuuntelisi.
Lähettäjä: Salaneuvos | pe 19.2 klo 09:56
-Mainittakoon vielä, että sekä Pekka-Eric Auvinen että Matti Saari olivat SSRI-lääkittyjä.
Kannattaa lukea lisää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Selektiivinen_serotoniinin_takaisinoton_est%C3%A4j%C3%A4
”Nykyisin 230 000 suomalaista käyttää SSRI-lääkkeitä” – milloin paukkuu seuraavaksi?
Lähettäjä: Salaneuvos | pe 19.2 klo 10:35
-Onkohan toi 230 000 ihan oikea luku? Tuntuu jotenkin pieneltä. Mielestäni lähes jokainen, jota hoidetaan masennuksen, paniikki/pakkohäiriöiden, pelkotilojen yms. mielellisten oireiden vuoksi, ainakin kokeilee SSRI lääkkeitä.
Ja tiedä sitten miten totta on, mutta olen lueskellut myös netistä juttuja, että oikeasti SSRI lääkkeet saattavatkin pahentaa oireita, vähentäen serotoniinia aivoista.
Itsekin söin muutaman vuoden SSRI lääkkeitä, mutta koko ajan oli pelko, että sekoitan vaan omat aivokemiat. Ei se voi olla terveellistä, jos aivokemiaa sörkitään jollain tableteilla, ja vielä lähes silmät ummessa kokeilemalla ”josko tämä lääke/määrä auttaisi, jos ei, niin kokeillaan sitten tätä tätä tätä tätä”. Lisäksi elimistö itse luo oman serotoniininsa, joten eikö enemmän pitäisi keskittyä ruokavalioon ja elintapoihin, että elimistö tuottaisi seroja, eikä nieleskellä jotain kemiantehtaiden tuotteita?
Lähettäjä: riisi | pe 19.2 klo 12:50
RATKAISU YHTEISKUNTAMME ONGELMIIN
Nimimerkeille ”Sairauden sijaisluonne” ja ”Psyyken lääkkeistä”. Molemmat ovat oikeassa. Toinen siinä, että ihmisen elämän sietämättömän epäoikeudenmukaisen taakan aiheuttajana on tämä koneisto eli yhteiskuntajärjestelmämme, ja toinen siinä, että koko psyyken kemiallinen lääkintä kaikkine kauheuksineen on virheellistä ongelman ratkaisua ja aiheuttaa vain kärsimystä. Mutta mikä olisi oikea ratkaisu kumpaankin ongelmaan. Väitän, että loppujen lopuksi kaiken alkusyy on pieleen menneessä uskonnollisessa järjestelmässämme. Vuoden 325 kirkolliskokouksessa Nikeassa piispat tekivät yksimielisen ryhmäpäätöksen, joka esti taivaallisen virtauksen kristilliseen kirkkoon julistamalla, että ”Jeesus oli syntynyt Isästä ennen aikojen alkua”, ja avasi tien helvetilliselle virtaukselle kirkkoon. Tätä täydensi 1500-luvun alussa Martti Lutherin oivallus, että ”usko yksin pelastaa ilman lain tekoja”, joka sulki totaalisesti taivaallisen virtauksen kirkosta. Näihin kahteen vääryyteen perustaa toimintansa meidän luterilainen kirkkomme, joka on syyllinen viime kädessä väärään yhteiskuntajärjestelmäämme, josta aiheutuu 1) epäoikeudenmukaisuus (”toisten harteille vyörytetyt taakat”) ja 2) materialismi, josta johtuu typerä käsitys, että kemiallisilla lääkkeillä voitaisiin hoitaa mielen sairauksia. Samat ongelmat ovat tietenkin myös muissa protestanttisissa maissa. Kaikki tämä, koska luterilaisella kirkolla ei ole yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen. Jumala antoi ihmiselle luomisessa vapaan tahdon (syödä joko elämän tai hyvän- ja pahantiedon puusta), josta johtuu, että luterilainen kirkko ei ole pystynyt täysin murhaamaan kaikkia sieluja, vaan Jumala liittää myös luterilaisin ihmisiin hyviä henkiä, jotta heillä säilyisi vapaa tahto. Kuitenkin luterilainen usko vaikuttaa niin, että helvetti voittaa taivaan eli materialismi ja epäoikeudenmukaisuus hallitsevat. Ensimmäinen askel ratkaisuun olisi siis luterilaisuuden hävittäminen ja uuden taivaallista virtausta nauttivan kirkon perustaminen. Periaatteessa se voisi tapahtua myös sillä tavoin, että luterilaisista papeista syntyisi liike, joka poistaisi Nikean kokouksen ja Lutherin helvetilliset väittämät ja hyväksyisivät Uuden Kirkon opin, minkä jälkeen taivas virtaisi Suomen kansan sieluun. Tällöin sielun hoito siirtyisi psykologeilta ja psykiatreilta papeille, ja lääkärit saisivat hoitaa ruumiilliset vaivat. Materialismin voittokulku pysähtyisi ja epäoikeudenmukaisuuden tilalle tulisi oikeudenmukaisuus.
BENJAMIN KIVILOHKARE, pontifex primus
LOPULLINEN TOTUUS ON MAHDOLLISTA
Nimimerkille ”Juuri näin”. ”Totuuden etsintä johtaa vääjäämättä myös hetkittäin harhapoluille, joten kukaan ei voi olla liian viisas näissä asioissa.” Aivan oikein, mutta kun on löytänyt lopullisen totuuden (se on täysin mahdollista, vaikka moni väittäisi vastaan) ei joudu enää harhapoluille, sillä kun itse Kaikkitietävä ja Kaikkivaltias avaa ihmisen ymmärryksen, joka tapahtuu, kun ihmisen coelestiaalinen mielen kerros on avautunut, ei harhaan menoa enää tapahdu. Mutta valitettavasti vain äärimmäisen harva ihminen saa tällaisen coelestiaalisen valaistuksen. Katso tästä ”Sairaus nimeltä psykiatria 2”.
BENJAMIN KIVILOHKARE
Totuuksia ei koskaan ole kuin yksi kussakin asiassa. Siksi juuri se taho joka ei halua totuuden esiin murtautumista vainoaa niitä jotka sitä etsivät tai ovat jo löytäneet.
Kuitenkin tietty määrä epävarmuutta on voitava elämässä sietää. Tai sitä joutuu sietämään. Sama pätee kärsimykseen: sitäkin on tietty määrä voitava sietää kun sitä ei pääse pakoon.
Pahuutta sen sijaan ei tule sietää.
##
Kopio eräästä kommentista muualla:
Taistelu totuutta vastustavaa pahaa tahoa vastaan on syvähenkistä miehuutta, vaitiolo mielivallan edessä tai jättäytyminen tapahtumien armoille sen sijaan pelkuruutta tai väärää nöyryyttä.
Kirjassa Syvähenkinen elämä (Eino Kaila) sanoo Aristofilos:
”Enkä minä suinkaan sano: Älä vastusta pahaa. Minä sanon suoraan päinvastoin: Vastusta pahaa kaikella voimallasi. Minkä tiedät oikeaksi, sen puolesta taistele järkähtämättä loppuun asti. Tämä on Iäisen Tahto.” … ”Enkä minä suinkaan sano: Älä vastusta pahaa. Minä sanon suoraan päinvastoin: Vastusta pahaa kaikella voimallasi. Minkä tiedät oikeaksi, sen puolesta taistele järkähtämättä loppuun asti. Tämä on Iäisen Tahto.”
Ja edelleen: ”Kun ’elämän valo’ sammuu, sitä ei voi kukaan toinen sytyttää, on vain odotettava, että se taas syttyy – ja kun se leimahtaa, havaitset sen kirkkauden aivan toisella tavalla kun se kerran on ollut sammuksissa”.
Moni ellei lähes jokainen meistä kohtaa elämän enemmän tai vähemmän ’siedettävän ahdistuksen’ varjon alta. Kriisit ovat ahdistavia, portaita uuteen: pahasta olosta ja ahdistuksesta huolimatta – tai juuri niiden takia – ihminen on silloin aidosti kasvotusten elämän totuuksien edessä, ei marssi rinta rottingilla muiden rummuttamaa tahtia vaan etsii syvempää otetta elämästä. Hän pystyy kokemaan herkemmin, hänen kykynsä ymmärtää ja ottaa muita huomioon on parempi. Optimaalinen depressio, ’Hamletin tauti’, auttaa myös pysymään irti saasteesta, jolla henkisesti mätä kulttuuri yrittää meitä myrkyttää.
Usein vasta pysähtyessä ymmärtää asioita, joille on ollut sokea. Tai tarvitaan eräänlainen ’syöpä’ (kriisi), joka avaa tietoisuuden portit. Se pätee myös yhteiskuntatasolla: tarvitaan ekologinen syöpä, joka uhkaa tuhota elämän. (Se eteneekin koko ajan mutta sitä ei oteta vielä vakavasti, tarjotaan vain oireenmukaista hoitoa taustasyyt unohtaen.)
Nietzsche, tuo yli-ihmisen puolustaja, joka omasi äärimmäisen tarkan psykologisen silmän, kärjistää ja menee jopa näin pitkälle: ”niille joista välitän, toivotan kärsimystä, yksinäisyyttä, sairautta, kovaa kohtelua ja nöyryytystä.”
Kova linja, mutta sitä mieltä on myös Aiskhylos, tragedian vanha mestari. Tarvitaan ‘pikku kuolema’ jotta ylpeys murtuu, jotta kasvaa irti väärästä ja pahasta. Muuten uusi sielunliekki ei voi leimahtaa. Sama pätee myös kulttuuritasolla: muutosta ei synny ilman vanhan kuolemaa.
Psykologisena, reaktiivisena ja kriisiin liittyvänä ilmiönä masennus voi olla myös merkki emotionaalisesta tervehtymisestä ja sisäisestä muutoksesta, heräämisestä ja kasvusta, henkistymis-prosessista.
Self-psykologian voimahahmo Heinz Kohut sanoo, ”ettei psykologisia häiriöitä tule nähdä ’sairautena’ vaan väliasemina ihmisen matkalla kohti uutta ja parempaa psyykkistä tasapainoa.”
Sama pätee sosiaalisiin kriiseihin: ne kertovat kulttuurin matkasta.
Nimimerkille ”Tämä on Iäisen Tahto”.
Friedrich Nietzsche: ”niille joista välitän, toivotan kärsimystä, yksinäisyyttä, sairautta, kovaa kohtelua ja nöyryytystä.”
Heinz Kohut: ”ettei psykologisia häiriöitä tule nähdä ’sairautena’ vaan väliasemina ihmisen matkalla kohti uutta ja parempaa psyykkistä tasapainoa.”
Tällainen ajattelu sopii ajalle, jolla ei ole oikeata uskontoa, joka johtaisi ihmistä kohti taivasta ilman kärsimyksiä ja koettelemuksia. Mutta meidän ajallamme on kuitenkin olemassa uskonnollinen menetelmä, jonka avulla ihminen voi kehittyä ilman suurempia kärsimyksiä, ei tosin ilman kiusauksia, jotka ovat kuitenkin vain lieviä henkisiä koettelemuksia. Tämä on ruotsalaisen tiedemiehen Emanuel Swedenborgin teoksille perustuva menetelmä, joka kerrotaan tämän artikkelin toisessa osassa. Nykyajan psykologia ja psykiatria eivät pysty kuin hieman helpottamaan mielen kärsimyksiä, mutta Swedenborgin menetelmä poistaa ne kokonaan. Swedenborgin menetelmä myös samalla kehittää henkistä älykkyyttä. Nietzsche vastusti uskontoa ja piti vallantahtoa ihmisen perusluonteena. Kohut taas oli puhtaasti psykoanalyytikko, joka kuten Sigmund Freud ei pitänyt uskontoa ihmiselle tärkeänä, vaan uskoi luomaansa lapsuuden kokemusten määräämään persoonallisuuteen. Nämä kolme ”filosofia” ovat malliesimerkkejä, kuinka mielettömään typeryyteen sortuu ihminen, joka uskoo omalla järjellään pystyvän selittämään ihmisen mielen monimutkaisia rakenteita. Swedenborgin psykologia, joka seisoo vankasti oikean ja terveen uskonnon pohjalla, antaa selityksen ihmisen mielelle, mikä on ylivoimaisesti parhaiten totuutta heijastava, mitä historia tuntee. Se ei sulje uskontoa pois, vaan ottaa uskonnon kaiken perustaksi. Se avaa ihmisen mielen korkeammat keskukset, joista nykyaika ei ole edes kuullut mitään. Niiden avauduttua ihmisen kaikki mielen häiriöt poistuvat ja ihminen tulee Kaikkivaltiaan välittömän ohjauksen alaiseksi. Mitään upeampaa ihminen ei voi kokea. Mutta tästä enemmän osassa ”Sairaus nimeltä psykiatria 2”.
BENJAMIN KIVILOHKARE
”Totuuksia ei koskaan ole kuin yksi kussakin asiassa.”
RON UNZ on kiistatta aikamme yksi suurimmista totuuden etsijöistä kuten tämäkin hänen ylläpitämän sivuston, – jonka tietoa sionistien Facebuuk raukkamaisesti kieltää levittämästä ja kiellollaan paljastaa kuinka on sitoutunut vain ajamaan sionistien omaa ’pyhää totalitaarista vallan itselleen keskittävää nwo-agendaansa’ totuudesta ja muista piittaamatta – artikkeli osoittaa.
Se paljastaa lukijakommentteineen sen valheen ja propagandan jolla natsi-Saksa tuhottiin sionisti-mafian ’protokollamiesten’ (’Siionin viisaiden’) toimesta.
Into the Darkness
An Uncensored Report from Inside the Third Reich At War
LOTHROP STODDARD • 1940
https://www.unz.com/book/lothrop_stoddard__into-the-darkness/
ja tämä hänen oma artikkelinsa
White Racialism in America, Then and Now
RON UNZ • OCTOBER 5, 2020
https://www.unz.com/runz/white-racialism-in-america-then-and-now/
OIKOTIE TOTUUTEEN
Nimimerkille ”Truth to power”. Totuudenetsijä, jollainen minäkin olin 27-vuotiaaksi, löytää paljon erilaisia tosiasioita ja kulkee vaivalloista tietä eikä koskaan pääse lopulliseen maaliin. Minä päädyin viimeiseksi marxilaisuuteen, josta on muistona Marxin, Engelsin ja Leninin teokset. Mutta yhtenä yönä koin valaistuksen ja löysin itse Totuuden. Sen jälkeen tämä itse Totuus on ohjannut minua 47 vuotta monen mutkan ja kärsimyksen kautta tilaan, jossa mieleni coelestiaalinen kerros on avautunut. Se ei tuonut sinänsä minulle yhtään uutta totuutta, mutta antoi kyvyn nähdä kaikissa asioissa, ovatko ne helvetistä vai taivaasta. Valitettavasti lähes kaikki asiat ovat osittain taivaasta ja osittain helvetistä. On siis olemassa tie, jossa ihmisen spirituaalisen tai coelestiaalisen mielen avautuminen näyttää kaikissa asioissa, mikä niissä on totta ja mikä väärää, mutta ei luo mieleen yhtään totuutta sisältäpäin. Toisin sanoen, jos mieleni korkeampi kerros on auki, ja haluan totuuden jostakin fysiikan alueesta, pitää minun opiskella fysiikkaa ellei ole ennestään fysiikan tietoja, mutta huomaan sitten, mikä on totta ja mikä ei, riippumatta siitä, mitä oppikirjat esittävät. Esim. että erikoinen suhteellisuusteoria on vain juutalaisten huijaus koetella gojimien älykkyyttä. Tämän mielen avautumisen mekanismin olen seikkaperäisesti esittänyt tämän artikkelin toisessa osassa. Lyhyesti: Ennen kuin alkaa etsiä totuutta, pitää saada auki mielen korkeampi kerros ja sitten ryhtyä etsimään. Jos ryhtyy etsimään ennen mielen korkeamman kerroksen avautumista, ei löydä totuutta. Tietenkin voi tutkia aikaisempia tietojaan tällä mielen korkeammalla kerroksella ja havaita niissä totuus ja valhe. Tämä on oikotie. Mielen spirituaalinen kerros aukeaa nopeasti, koska se koskee ymmärrystä eli älyllisiä prosesseja. Niissä kiusaukset ovat myös lieviä. Mutta mielen coelestiaalisen kerroksen avaaminen on todella vaikeaa, koska se liittyy tahtoon ja siinä itserakkauteen ja oman älyn kunniaan. Itserakkaudesta ja oman älyn kunniasta pääseminen voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä ja siinä kiusaukset ovat raskaita. Voi vain kuvitella, kuinka raskaita olivat Jeesuksen kiusaukset, jotka koskivat ääretöntä älyä ja ääretöntä rakkautta. Sellaista ei ihminen kestäisi alkuunkaan. Swedenborgin kiusauksista kertoo hänen unipäiväkirjansa ja muistiinpanot Memorabilia. Swedenborgin laajat teokset ovat satumainen totuuksien varasto, joiden ymmärtäminen edellyttää, että mielen spirituaalinen kerros on avautunut.
Koska nykyään kaikilla tiedemiehillä korkeammat mielen kerrokset ovat kiinni, niin he tuottavat suurimmaksi osaksi tietoa, johon on sekoittunut valhetta.
Menetelmä korkeampien mielen kerroksien avaamiseen pähkinänkuoressa: korkeammat mielen kerrokset avautuvat tunnustamalla Jumala ja elämällä Kymmenen Käskyn mukaan siksi, että ne ovat Jumalallisen Järjestyksen lakeja. Syntyvät kiusaukset voitetaan turvautumalla Jumalaan ja vain Jumalaan. Näin ihmisestä tulee Jumalan kuva ja kaltainen, ja hän ymmärtää totuuden kaikissa asioissa, koska saa virtausta taivaasta ja suoraan itse Jumalalta. Siksi Jumala piirsi Kymmenen Käskyä kivitauluihin omalla sormellaan, joten niissä on ääretön viisaus ja älykkyys.
BENJAMIN KIVILOHKARE
”Koska nykyään kaikilla tiedemiehillä korkeammat mielen kerrokset ovat kiinni, niin he tuottavat suurimmaksi osaksi tietoa, johon on sekoittunut valhetta … Syntyvät kiusaukset voitetaan turvautumalla Jumalaan ja vain Jumalaan. Näin ihmisestä tulee Jumalan kuva ja kaltainen, ja hän ymmärtää totuuden kaikissa asioissa, koska saa virtausta taivaasta ja suoraan itse Jumalalta. Siksi Jumala piirsi Kymmenen Käskyä kivitauluihin omalla sormellaan, joten niissä on ääretön viisaus ja älykkyys.”
Ilman muuta on selvää ja järkeenkäypää että jos ihminen ei ole ’Kymmenen käskyn’ moraalia sisäistänyt niin hänen tajuntansa (mielensä) ei pysty tutkimaan elämää objektiivisesti (ilman kytköksiä omaan pahuuteen josta kukaan meistä ei ole täysin vapaa). Ja silloin myös hänen sisällään oleva pahuuden voima ohjaa häntä ja hänen elämäänsä – ellei tietoisesti niin ainakin alitajuisesti hänen tietämättään tai ymmärtämättään, usein jopa silloinkin kun hän ei tahtoisi niin tapahtuvan.
Vaikkei ateisti uskokaan Jumalaan ja että Jumala eikä ihminen piirsi nuo käskyt kivitauluihin Siinailla niin oleellista on että ne ovat olemassa ja että ne omaksumalla voi nousta tai vapautua vielä barbaarisesta tilastaan ja alkaa nähdä sellaista jolle aiemmin on ollut sokea. (”Jos haluat tietää miten asiat ovat niin muutu ensin itse”)
Silloin voi myös alkaa nähdä ja uskaltaa kohdata oman elämänsä torjuttuja traumoja ja vapautua niistä mikä ei ole mahdollista ellei niitä uskalla kohdata ja ymmärtää niiden vaikutusta tai osuutta oman elämän eri vaiheissa tehdyissä väärissä valinnoissa ja teoissa. Tämä torjuttujen traumojen läpikäyminen vapauttaa myös niihin sitoutuneen energian ja antaa siten uutta elinvoimaa.
KYMMENEN KÄSKYÄ
Nimimerkki ”Kymmenen käskyn merkitys” analysoi aivan oikein käskyjen merkitystä. Lisäisin tähän salaisuuden, jonka ymmärtämiseen minulta meni kauan, vaikka se on hyvin yksinkertainen. Nimittäin mitä tarkoittaa ensimmäisessä käskyssä ”teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.” Miten ihminen voi rakastaa Jumalaa, joka on Kaikkivaltias, Kaikkitietävä ja Kaikkialla läsnä oleva eli kaikissa suhteissa ääretön? Eihän ihminen voi lisätä mitään äärettömään rakkauteen. Tässä selitys: Jumala loi ihmisen sellaiseksi, että hänellä on vapaa tahto ja ymmärrys. Nämä ovat kaikilla, jopa helvetin hengillä. Nyt ihmisellä on siis vapaus toimia Kymmenen Käskyn mukaan tai vastoin Kymmentä Käskyä. Rakastaminen on sitä, että rakastaja liittää jotakin itsestään rakkautensa kohteeseen. Jumalasta virtaa ääretön rakkaus koko luomakuntaa kohtaan ja siis myös ihmiseen: ”teen laupeuden tuhansille”. Jumala osoittaa siis rakkautta ja siihen pitää olla vastarakkautta ihmisen puolelta: ”jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni”. Mitä eroa on ”minua rakastavat” ja ”pitävät minun käskyni”? Visainen kysymys, joka ei selviä ilman Jumalan ohjausta. Nimittäin rakastamisella tarkoitetaan sitä ihmisen tahdon toimintaa eli päätöstä, kun hän päättää valita käskyn noudattamisen, kun vaihtoehtona on myös käskyn noudattamatta jättäminen eli silloin hän tekee rakkauden teon ja liittää sielunsa Jumalaan eikä perkeleeseen. Siis päättäminen noudattaa tietyssä tilanteessa Jumalan käskyä on Jumalan rakastamista; mitään muuta rakastamista ei Jumala ihmiseltä odota. ”ja pitävät minun käskyni” on tämän päätöksen jatkamista eli käskyn jatkuvaa noudattamista. Yksinkertaista, vai mitä? Kun ihminen jatkuvasti harrastaa tällaista Jumalan rakastamista, niin Kymmenen Käskyä vähitellen iskostuvat hänen sieluunsa eli hänen mielensä ensin spirituaalinen ja sitten coelestiaalinen mielen kerros avautuvat (Katso artikkelin osa 2.) eli ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä” (Jer. 31: 33).
BENJAMIN KIVILOHKARE, pontifex primus
Herran Toisen Tulemisen Kirkko