SSRI:n käytön aiheuttamat pitkäaikaiset seksuaalihäiriöt

SSRI:n käytön aiheuttamilla pitkäaikaisilla seksuaalihäiriöillä (PSSD) [1] tarkoitetaan seksuaalihäiriöitä, jotka kehittyvät kun selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI) käytetään masennuslääkkeinä. Vaikka häiriöt ovat vaikuttavat olevan harvinaisia, ne voivat kestää kuukausista vuosiin SSRI:en käytön lopettamisen jälkeen. [2] Seksuaalihäiriöt saattavat olla eräs erityinen SSRI:en käytön lopettamiseen liittyvistä oireyhtymistä. Oireyhtymää ei tunneta hyvin eikä sitä ole juuri tutkittu.

Oireet

SSRI:n käytön lopettaminen voi aiheuttaa yhden tai useamman seuraavista oireista:

• sukupuolivietin heikkeneminen
• impotenssi tai vaginan kuivuminen
• vaikeudet saavuttaa ja ylläpitää erektiota tai kiihottua
• jatkuva kiihottunut tila haluttomuudesta huolimatta
• vaimea, viivästynyt tai olematon orgasmi (anorgasmia)
• nautinnon heikentyminen tai katoaminen orgasmin aikana (ejakulatorinen anhedonia)
• ennenaikainen siemensyöksy
• peniksen, vaginan tai klitoriksen herkkyyden heikkeneminen
• sukupuolielinten tunnottomuus
• kadonnut tai heikentynyt reagointi seksuaaliseen stimulaatioon [3]

Yleisyys

PSSD:n tosiasiallisesta yleisyydestä ei ole tietoa, vaikka lääkkeiden markkinoinnin aloittamisen jälkeisiä epidemiologisia tutkimuksia on vaadittu tehtävän. [4][5] Tiedetään että SSRI:t voivat aiheuttaa monenlaisia seksuaalihäiriöitä. Alustavissa tutkimuksissa on havaittu, että edellä mainittuja sivuvaikutuksia on ilmennyt alle 10 % potilaista. Kun lääkärit ovat kysyneet erityisesti hoidon aloittamisen jälkeen ilmenneistä seksuaalivaikeuksista, osa lääkäreistä on havainnut niitä jopa 60 % [6] potilaista. Spontaaniin raportointiin perustuvien menetelmien arvellaan johtavan matalampaan raportointiasteeseen kuin kohdennetuilla kysymyksillä, johtuen joko muistiharhasta tai seksuaalisiin toimintahäiriöihin liittyvästä leimasta. [7]

Tutkimustieto

Vaikka seksuaaliset toimintahäiriöt saattavat olla yleisiä SSRI:tä käyttäessä, käytön lopettamisen jälkeen jatkuvat toimintahäiriöt eivät vaikuta olevan niin yleisiä, tai niitä ei ainakaan tunneta niin hyvin.[8] Useimmiten seksuaaliongelmat alkavat pitkittyneen SSRI:n käytön aikana, tai joskus käytön lopettamisen jälkeen, mutta osalla oireet ovat alkaneet nopeasti. Vaikuttaa siltä, että suurimmalla osalla seksuaalinen toimintakyky palautuu SSRI:en lopettamisen jälkeen, mutta osalla ei, ja heillä esiintyy pitkäaikaisia seksuaalihäiriöitä. Eräässä tutkimuksessa SSRI:n käytön aiheuttamista pitkäaikaisista toimintahäiriöistä kärsivien potilaiden lääkitys vaihdettiin dopaminergiseen antidepressanttiin, amineptiiniin, ja 55 prosentilla esiintyi ainakin jonkinlaisia seksuaalisia toimintahäiriöitä kuuden kuukauden kuluttua. Vertailun vuoksi toimintahäiriöitä esiintyi 4 prosentilla kontrolliryhmästä, jotka saivat vain amineptiiniä.[9] Tuoreissa plasebokontrolloiduissa kaksoissokkotutkimuksissa, joissa on testattu SSRI:en tehoa ennenaikaisen siemensyöksyn hoidossa, on havaittu, että lääkkeiden siemensyöksyä viivästyttävä vaikutus voi kestää kuukausia käytön lopettamisen jälkeen prosentilla tutkimukseen osallistujista. [10][11][12]

Tapausraportit

Vuonna 2006 kuvailtiin kolme tapausta joissa SSRI:n käyttö aiheutti haluttomuutta, [13] ja neljäs tapaus jossa oli kyseessä sukupuolielimen tunnottomuus SSRI:n käytön jälkeen. [14] Viides tapaus josta saatiin vastaavanlaisia tuloksia julkaistiin vuoden 2007 lopulla. [15] Vuoden 2008 alussa Journal of Sexual Medicine -lehdessä julkaistiin[2] kolme uutta tapausta, jotka valittiin PSSD:stä kärsivien verkkoryhmästä, johon kuuluu yli 3500 jäsentä. On myös julkaistu useita tapauksia jatkuvan sukupuolielinten kiihottumisen oireyhtymästä (PGAD) [16][17][18] ja ennenaikaisesta siemensyöksystä [19], jotka alkavat ja jatkuvat pitkään SSRI:en käytön lopettamisen jälkeen. Nämä oireet eroavat varsin paljon hyperseksuaalisuudesta, eikä niitä tulisi sekoittaa siihen.

Sandra Leiblum kuvaili jatkuvan sukupuolielinten kiihottumisen oireyhtymän käyttäen pohjana tapausta, jossa potilaalla oli PSSD. [20]

Seuranta ja raportointi

Jotta saataisiin selville ja voitaisiin seurata mikä aiheuttaa PSSD:tä yksittäisillä potilailla, eräs käytössä oleva lähestymistapa on käyttää konsultoivaa psykiatria, joka mittaa potilaan terveyteen liittyviä parametreja (hormonitasot, seksuaalitoiminnot) kyselyin ja laboratoriokokein ennen ja jälkeen psykiatristen lääkkeiden käytön, perustuen yksittäisten potilaiden huoliin liittyen lueteltuihin sivuvaikutuksiin. Jos PSSD kehittyy, koetulosten ja PSSD:n välillä voidaan havaita yhteys, mikä helpottaa yksittäisen potilaan ja muiden jatkohoitoa. Tietämättömyys lääkkeiden sivuvaikutuksista, sekä kliinisen masennuksen läsnäolo potilailla, jotka soveltuvat hoidettavaksi masennuslääkkeillä, voivat yhdessä heikentää potilaan soveltuvuutta testeihin. On esitetty, että SSRI:en mahdollisesti pysyviä seksuaalihäiriöitä aiheuttavista ominaisuuksista tulisi ilmoittaa selkeämmin mahdollisille potilaille. [21] Käytön aloittamisen jälkeinen sivuoireista raportointi voi tuottaa hyödyllistä dataa uusien lääkkeiden kehitykselle ja mahdollistaa paremman tiedottamisen potilaille niiden riskeistä. Yhdysvalloissa haittavaikutukset ilmoitetaan Elintarvike- ja lääkeviraston lomakkeilla.

Etiologia

Tällä hetkellä PSSD:n syytä ei tunneta. Yhdysvaltain terveysviraston CERHR-keskus on luokitellut fluoksetiinin (Prozac), joka on tyypillinen SSRI-lääke, lisääntymistä häiritseväksi myrkyksi [22].

Eläintutkimukset

Jyrsijöillä suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet, että krooninen hoito SSRI:llä nuoresta iästä alkaen johtaa pysyvästi heikentyneeseen seksuaalikäyttäytymiseen, joka kestää aikuisuuteen saakka ja vastaa PSSD:tä.[23][24] Näissä tutkimuksissa havaittiin, että sekä serotoniinin synteesiä rajoittavan tryptofaanihydroksylaasi raphetumakkeessa ja serotoniinitransportterien (SERT) ekpressio aivokuoressa aleni. Vaikuttaa myös siltä, että PSSD saattaa periytyä sukupolven yli, ainakin jyrsijöillä, sillä äidin altistuminen fluoksetiinille vaikuttaa aikuisen uroshiiren seksuaalimotivaatioon.[25] Ei tiedetä pätevätkö jyrsijöillä tehdyt havainnot ihmisillä, mutta pitkällä tähtäimellä neurobehavioraaliset seuraukset voivat olla samankaltaiset. [26]

Lyhyen aikavälin vaikutukset

SSRI:n käytön aikana tapahtuu fysiologisia muutoksia. On väitetty, että lääkkeillä voi olla epigeneettisiä vaikutuksia. [27]

Muutoksia ovat esimerkiksi heikentynyt hypotalamus-aivolisäke-kives-akselin (HPTA) toiminta, [28] laskeneet testosteronitasot, [29] siittiöiden määrän vähentyminen, mikä parani huomattavasti käytön lopettamisen jälkeen [30] ja siemennesteen laadun heikkeneminen sekä siittiöiden perimäaineksen vauriot, mikä korjaantuu käytön lopettamisen jälkeen. [31]

Pitkän aikavälin vaikutukset

(Prozac) Fluoksetiinihoitojen on osoitettu aiheuttavan pysyvää 5HT1A-reseptorien turtumista rotilla SSRI:en käytön lopettamisen jälkeen. [32] Nämä pitkän aikavälin adaptiiviset muutokset 5-HT-reseptoreissa, kuten myös monimutkaisempien, laaja-alaisempien muutosten, arvellaan välittyvän geenien ilmentymisessä tapahtuvien muutosten välityksellä. [33][34][35][36][37] Osa geenien ilmentymisen muutoksista ovat tulosta perimäaineksen rakenteen muutoksesta, joka johtuu muutoksista kromatiinissa, [38][39] tarkemmin ilmaistuna histonien epigeneettisistä muutoksista [40] ja DNA:n metyloitumisesta johtuvasta geenien poiskytkennästä, joka johtuu metyyliä sitovien MeCP2- ja MBD1-proteiinien ilmentymisen kasvusta. [41] Muuttunut geenien ilmentyminen ja kromatiinin muutokset saattavat olla osallisia sähköšokkihoidon toimintamekanismissa. [42][43]

Koska kuvatunlaiset geenien ilmentymisen muutokset ovat monimutkaisia, ja niihin voi liittyä pysyviä muutoksia kromatiinin rakenteessa, on ehdotettu että SSRI:n käyttö voi johtaa pysyvästi muuntuneeseen geenien ilmentymiseen aivoissa, johtaen heikentyneeseen katekoliaminergiseen neurotransmissioon ja neuroendokriinisiin häiriöihin. [13] Kuitenkin täsmälliset syyt pysyvät hämärän peitossa ilman syvällisempiä neuropsykofarmakologisia, farmakogenomisia ja toksikogenomisia [44] tutkimuksia.

Suhde ”kemikaaliepätasapainoteoriaan”

Osa SSRI-kriitikoista väittää, että televisio- ja lehtimainokset antavat yliyksinkertaistetun kuvan lääkkeiden toiminnasta. [45] Suuri osa kritiikistä versoaa väitteistä liittyen SSRI:en toimimiseen korjaamalla kemiallisia epätasapainotiloja. Ilman työkaluja joilla voi mitata tarkasti hermoston välittäjäaineiden pitoisuuksia, ja jotka mahdollistavat jatkuvan seurannan hoidon aikana, on vaikea tietää kohdentuuko hoito hermoston välittäjäaineeseen jota on liian vähän (ts. korjaa epätasapainotilan) vai pyritäänkö hermoston tietty välittäjäaine nostamaan halutulle tasolle. On esitetty, että ilman tätä tietoa jokaisesta potilaasta, SSRI:t voivat jopa aiheuttaa kemiallisen epätasapainotilan tai epänormaaleja tiloja aivoissa. [46] Yksi mahdollinen mekanismi on dopaminergisen neurotransmission estyminen aivoissa, [47] mikä johtaa kuvatunlaiseen pysyvään seksuaaliseen toimintahäiriöön.

Muut lääkkeet

Myös antipsykoottien tiedetään aiheuttavan PSSD:tä muistuttavia seksuaalisia toimintahäiriöitä, varsinkin niiden D2-dopamiinireseptorien antagonistisen vaikutuksen vuoksi, kuten myös H1-, α1- ja α2-antagonistisen vaikutuksen vuoksi. [48] Finasteridi, jota käytetään kaljuuden ja eturauhasen hyvälaatuisen liikakasvun hoidossa, on myös havaittu aiheuttavan pysyviä seksuaalisia toimintahäiriöitä pienellä osalla potilaista. [49]

Hoito

PPSD:hen ei tunneta hoitoa, pääosin koska sen etiologia tunnetaan huonosti. Mahdollisia hoitokeinoja SSRI:en aiheuttamiin seksuaalisiin toimintahäiriöihin on käsitelty kirjallisuudessa. [50][51][52] Kuitenkin mahdollisista hoidoista on tehty vain vähäisesti satunnaistettuja, plasebokontrolloituja, kaksoissokkoutettuja tutkimuksia. Jo suoritetuista tutkimuksista seuraavien hoitojen tehosta on näyttöä: erektiohäiriöihin PDE5-inhibiittoria kuten sildenafiilia; alentuneeseen libidoon, lääkityksen vaihtaminen bupropioniin tai sen käytön aloittaminen; yleiseen seksuaaliseen toimintahäiriöön lääkitys vaihdetaan nefatsodoniin. [53]

Psykiatreille suunnatun kyselyn mukaan bupropioni on ykkösvalinta SSRI:en aiheuttaman seksuaalisen toimintahäiriöiden hoitoon, vaikka kyseessä ei ole Elintarvike- ja lääkeviraston hyväksymä kanta. Kolmekymmentäkuusi prosenttia psykiatreista suosi seksuaalisia toimintahäiriöitä lääkkeistä saaneiden lääkityksen vaihtamista bupropioniin, ja 43 prosenttia suositteli lisäämään bupropionin nykyiseen lääkitykseen. [54] Suurempi annos buprobionia (vähintään 300 mg) voi olla tarpeen: satunnaistetussa tutkimuksessa 31 koehenkilölle annettiin bupropionia matalalla annostuksella (150 mg) kerran päivässä, eikä pelkän bupropionin, seksuaaliterapian ja yhdistelmähoidon välillä havaittu merkittäviä eroja, [55] kun taas myöhemmässä tutkimuksessa 234 koehenkilöllä käytettiin 150 mg bupropionia kahdesti päivässä, jolloin havaittiin huomattava parannus seksuaalisessa toimintakyvyssä. [56]

Muita käyttötarkoituksestaan poikkeavasti käytettyjä reseptilääkkeitä ovat pramipeksoli, ropiniroli, johimbiini ja mahdollisesti muut molekyylit nostavat veren dopamiinitasoja, vaikkakaan niiden tehosta ei ole suoritettu kaksoissokkoutettuja plasebokontrolloituja tutkimuksia. D2-reseptorin agonisti kabergoliini, joka puolestaan vähentää prolaktiinin eritystä, palauttaa orgasminsaantikyvyn täysin kolmanneksella orgasmikyvyttömistä koehenkilöistä, ja palauttaa orgasmin osittain toisella kolmanneksella koehenkilöistä. [57]

Suurin osa seksuaalisia toimintahäiriöitä käsittelevistä tutkimuksista on tehty miehillä, vaikkakin jotkin naisilla suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet että bupropionista on hyötyä (yli 300 mg/pv annoksilla). Yhdessä tutkimuksessa havaittiin että sildenafiilista saattaa olla hyötyä orgasmitoiminnan kannalta, vaikkakaan halukkuudessa tai kiihottuneisuudessa ei huomattu eroa. [58]

 

Lähde: RxISK

Lue myös:

Vaikuttavatko lääkkeet sukupuoli-identiteettiin?
Masennuslääkkeet