Toimittajan pohdintoja ja yhteenveto

Hautamäen ja Tahvanaisen teoksien mukaan Suomi joutui 2. maailmansodan aikana suurvaltojen salaisen taustapolitiikan uhriksi. Länsivallat eivät halunneet aidosti auttaa Suomea, vaan sitä vastoin olisivat, omien intressiensä puitteissa, luovuttaneet maamme Neuvostoliiton hallintaan.

Hitler osoittautuu vastoin valtamedian luomaa ”belicosolista eli sotaisaa kuvaa”, rauhan rakentajaksi Euroopassa. Nämä orastavat rauhan pyrkimykset tulevat kuitenkin tyrmätyksi länsivaltojen ja Stalinin imperialistisilla suurstrategioilla. Näyttää jopa siltä, että Neuvostoliitolla olisi ollut vuosien 1936–1939 kaksi manuskriptiä eli käsikirjoitusta, ensimmäinen olisi ollut englantilais-ranskalais-akselille ja toinen Saksalle.

Nykyisin Suomi ei enää ole itsenäinen valtio. Maamme on ajautunut Uuden maailmanjärjestyksen kammottavaan syleilyyn. New World Order, (NWO) muodostuu Euroopan unionin, USA:n ja Israelin etupiiristä. Uuden maailmanjärjestyksen johtavana poliittisena katalysaattorina toimii sionistinen eliitti. Maamme poliittinen johto on uhrannut Suomen itsenäisyyden ja kansalaisten hyvinvoinnin EU:n ja siihen liittyvien uusliberalististen globaalistien alttarille.

Tilanteen negatiivinen vaikutus ilmenee miltei jokaisella Suomen yhteiskunnan tasolla. Uusi maailmanjärjestys on tosiasia: Tästä uudesta maailmanjärjestyksestä kirjoittaa myös Chossudovsky teoksessaan Köyhyyden globalisointi (2004). Uuden maailmanjärjestyksen strategiaan liittyy terrorismin vastainen taistelu, Lähi-idän politiikka ja Israelin voimistuva asema, luonnonvarojen kontrollointi ja sekä ravinnon ja veden hallinnan keskittäminen omaan etupiirin kuuluville valtioille ja muutaman suuren yrityksen käsiin.

Sionistisen eliitin tai rabbiinisen ylimystön instrumentteja tai lobbausjärjestöjä muutamia mainitakseni ovat: CAMERA-ryhmä, massamedia ja sen vahtikoirat, ADL, Wall Sreetin pankkiirit jne. Näitä harvainvallan järjestöjä ja salaisia poliittisia liikkeitä on paljon muitakin, mutta tässä oli esimerkkinä muutamia (Mearsheimer & Walt 2007, 196), (Rami 1988). Siten sionistinen eliitti voidaan myös jakaa kolmeen osa-alueeseen: pankkiirien ja liikemiesten muodostama eliitti, jonka aloittivat Rothschildit 1700-luvulla. Muita vaikutusvaltaisia pankkiirisukuja ovat esimerkiksi Warburgit ja Rockefellerit. Toisena osa-alueena on globaali poliittinen oligarkia, joilla on käytössään kaikki mahdolliset organisaatiot ja järjestöt. Näitä poliittisia instrumentteja ovat esimerkiksi seuraavat: Erilaiset Israelin lobbaajat, American Israel Public Affairs Committee -järjestö (AIPAC), American Civil Liberties Union
(ACLU), bilderberg-ryhmä, vapaamuurarit, ”juutalainen” vapaamuurarijärjestö B`nai B`rith (johtaa ei-juutalaisia vapaamuurarijärjestöjä) jne.

Kolmanteen ryhmään voisi sisältyä kaikki sosiaalisen elämän kirjo, kuten esim. viihdeteollisuus, joukkoviestintä, pedagoginen sektori ja koulutusmaailma kokonaisuudessaan (Ginsberg 1993), (Maariv 2.11.1994) ja (Steinhauser 1994).

Suomi on jälleen tehnyt virhearvion länsivaltojen ”ystävällisyydestä”. Virallisen Suomen Nato kiihkoilu on hengenvaarallista, sillä geopoliittinen asemamme ei ole muuttunut itäisen naapurimme kyljessä.

Toisaalta Suomen kannattaa suhtautua varovaisen viisaasti Euraasian Unionin multipolarismia eli maailman moninapaisuutta tavoitteleviin hankkeisiin. Lyhyesti sanottuna ”valtiollemme” olisi parasta hedelmällinen yhteistyö naapureittemme kanssa puolueettomista lähtökohdista ajatellen.

Lisäksi Neuvostoliiton synnystä ja ensimmäisen ja toisen maailman sodan tausta voimista esitettäköön seuraavaa: Venäjän kirjeenvaihtajana toimineen Robert Wiltonin mukaan Venäjän vallankumous oli erään tietyn eliitin aikaan saannos: Teoksessaan ROMANOVIEN VIIMEISET PÄIVÄT Wilton julkaisi bolsevikkien ylimpien hallintoelinten jäsentenluettelot, joissa hän kirjoittaa jäsenten nimet ja kansallisuuden. Luettelon hän oli kerännyt virallisista neuvostolähteistä. Listauksesta paljastuu hämmästyttävä tosiasia: korkeimmissa hallintoelimissä ei ollut juuri lainkaan venäläisiä! Ylivoimainen enemmistö muodostui juutalaisista, joista useat olivat muuttaneet nimensä venäläisiksi. Siten historiankirjoissa väitetty “venäläisten kansannousu tsaaria vastaan” ei pidä paikkaansa, vaan kyseessä oli ollut tietyn organisaation, oligarkian suorittama vallankaappaus Venäjällä (Wilton 2000). Kuten sanottu tämä harvainvalta rahoitti, organisoi ja toteutti vallankaappauksen tsaarilta mutta myös venäläisiltä. Tästä oligarkiasta tai paremminkin mafiasta on nykyisin käytetty termiä esimerkiksi sionistinen eliitti, juutalaiseliitti, illuminatit jne.

Juutalaisen oligarkian synnyttämä Neuvostoliitto oli todellakin hirmuvaltio, joka kirjailija Aleksandr Solzenitsyn arvion mukaan on murhannut ainakin 30 miljoonaa ihmistä.

Sionistiset eli juutalaiset pankkiirit ovat olleet Talmud-ideologiansa mukaisesti kristittyjen tuhoamisen taustalla. Tätä edustaa venäjän vallankumous ja Neuvostovaltion luominen, vaikka ne olivat ateistisia suuntauksia. Useat sodat ja vallankumoukset ovat olleet kyseisen oligarkian synnyttämiä tai tukemia. Näitä olivat esimerkiksi 1. maailmansota ja 2. maailmansota, toisen maailman sodan jälkeen USA:n (myös Naton) ja Israelin sodat jne. (Jew watch).

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaiset länsimaiset johtajat kuten esim. W. Wilson Rooseveltin, Churchill, Daladier, jne., olivat pelkkiä sionistisen harvainvallan sätkynukkeja, jotka toteuttivat valtaeliitin hegemonisia pyrkimyksiä. Esimerkiksi kansainväliset juutalaiset olivat syypäitä, kuten yllä jo mainittiin, sotien laajentamiseen ensimmäiseksi ja toiseksi maailmansodaksi. Sionistinen eliitti sopi Englannin kanssa Amerikan Yhdysvaltojen tulemisesta ensimmäiseen maailmansotaan, saaden siitä palkkioksi ns. Balfourin julistuksen eli lupauksen juutalaisvaltiosta Palestiinaan. Juutalainen ylimystö veti myös USA:n toiseen maailmansotaan muun muassa, kun sionistit estivät viranomaisia varoittamasta Pearl Harborin tukikohtaa, vaikka japanilaisten offensiivi tiedettiin ennakolta (Jew watch).

Juutalaiset olivat menettäneet osan hyvästä asemastaan Saksassa 1. maailmansodan jälkeen, kun sionistinen eliitti oli pettänyt Saksan niin kutsutulla mainitulla ”Balfourin julistuksella”. Niinpä juutalaiseliitti alkoi vaatia asemansa palauttamista. Tämä edellytys toteutettiin juutalaisten maailmankonferenssissa 1933. Saksa kieltäytyi suostumasta vuonna 1933 Juutalaisten maailmankonferenssille Amsterdamissa. Herra Untermeyer, joka oli Amerikan delegaation päämies ja konferenssin puheenjohtaja, palasi Yhdysvaltoihin ja meni ABC:n studioille. Siellä Untermeyer esiintyi maanlaajuisessa radiolähetyksessä, joka oli sisällöltään tällainen: ”Maailman juutalaiset julistavat pyhän sodan Saksalle. Nyt me olemme yhdistyneet pyhään selkkaukseen saksalaisia vastaan. Saadaksemme heidät antautumaan me näännytämme heidät maailmanlaajuisella boikotilla. Tämä tuhoaa saksalaiset, koska he ovat riippuvaisia vientikaupastaan.” Todellakin kaksi kolmasosaa Saksan ruokavaroista täytyi tuoda ulkomailta, joka onnistui viennistä saaduilla tuloilla. Joten, jos Saksa ei pystyisi viemään tuotteitaan ulkomaille, kaksi kolmasosaa Saksan kansasta kuolisi nälkään. Ruokaa riittäisi vain kolmannekselle kansalaisista. Nämä em. mainitut sionistien toimet saksalaisia vastaan synnyttivät niin sanottua juutalaisvastaisuutta Saksassa eikä mikään rotuviha. Versailles’n rauhan tuottama alennustila Saksalle ja juuri yllä mainitut tapahtumat olivat osittain syynä toiseen maailmansotaan johtaneisiin tilanteisiin (Jew watch).

YLE mustamaalaa Mannerheimia: Mannerheim kantoi Suomen armeijan sotien aikaisena ylipäällikkönä raskaan vastuun talvisodan ja jatkosodan aikana. Jatkosodan lopulla hänestä tuli presidentti, joka johti maan sodasta rauhaan. Länsivaltojen vilpillisen Suomen tukemiseen sijasta, Mannerheim valitsi Saksan kumppanuuden. Ovatko nämä hänen sotien aikaiset liittolaisten valinnat syynä siihen, että sionistisen eliitin vaikutuspiiriin kuuluva YLE-media heittää lokaa Mannerheimin päälle. Yle-areenassa esitti ”mainos” farssin Mannerheimistä, Mannerheim-elokuvan esityksen välityksellä. Mannerheimin roolissa oleva henkilö ei edusta oikealla tavalla päähenkilöä, eikä hänen kulttuuritaustaansa (Yle-areena). Lisää Mannerheimia halventavia julkaisuja löytyy Ylen uutisoimana: Miksi Mannerheim kuohuttaa? Yleisradio on myös kunnostautunut Mannerheimin mustamaalaamisessa osittain tuottamassaan animaatioelokuvassa Uralin perhonen (2008). Tässä Ylen pilkkakirves toimii ilman totuutta olevan seksuaalisen suuntautumisen välineenä. Jokainen tietysti voi muodostaa yksityisen mielipiteensä Mannerheimista, mutta ei valtamedian silti tarvitse ryhtyä pilkkaamaan sotien aikaisia vastuunkantajia.

Takaisin pääjuttuun