Vieraskynä: Homoseksuaalisuuden synty ja siihen vaikuttavat tekijät

Monet ihmiset ajattelevat ja uskovat homoseksuaalisuuden olevan synnynnäinen asia, jonka tähden homoseksuaali ei pystyisi muuttumaan heteroseksuaaliseksi ihmiseksi.

Edellä oleva ajatus ei kuitenkaan ole totta, sillä on olemassa lukuisia tutkimuksia ja todisteita, jotka todistavat homouden syyn olevan opittu tapa sekä valinta.

 

Biologiset todisteet puuttuvat

Nykyään on olemassa paljon sellaista käsitystä, että homoseksuaalisuuden syntyminen on biologinen tapahtuma, eli synnynnäinen ominaisuus, jota ei pysty muuttamaan heteroseksuaaliseksi identiteetiksi. Monet asiasta tehdyt tutkimukset osoittavat homoseksuaalisuuden synnynnäisen ominaisuuden perustuvan enemmän olettamuksiin kuin tosiasioihin. On monia tutkimuksia, jotka väittävät homouden olevan synnynnäistä, mutta nämäkin tutkimukset kumoutuvat selkeiden tosiasioiden valossa.

Todisteiden valossa homoseksuaalisuus ei ole synnynnäinen ominaisuus, koska kaksosten parissa tehdyt tutkimukset todistavat selkeästi, ettei homoseksuaalisuus ole perinnöllistä. Kaksosten parissa tehdyt tutkimukset osoittavat ja todistavat, että monilla kaksosilla oli erilainen seksuaalinen suuntautuminen. Aivotutkija Simon Levayn mukaan homoseksuaalisuus johtuu monista eri tekijöistä.

Jos homoseksuaalisuus olisi synnynnäinen ominaisuus, niin kaikki luotettavat tutkimukset osoittaisivat ristiriidattomasti homouden olevan synnynnäinen asia. Näin ei kuitenkaan ole. Kaksosten parissa tehdyt tutkimukset todistavat kiistattomasti ettei homoseksuaalisuus ole synnynnäinen asia.

 

Kaksostutkimuksen todisteet

Kahdeksan laajaa tutkimusta identtisistä kaksosista Australiassa, USA:ssa ja Skandinaviassa viimeisen kahden vuosikymmenen ajalta ovat päätyneet samaan lopputulokseen, ettei homouden syy ole synnynnäistä.

Identtisillä kaksosilla on samat geenit ja DNA. Heillä on sama olosuhteet kohdussa ennen syntymää ja he ovat kasvaneet samassa ympäristössä. Jos genetiikka tai olosuhteet ennen syntymää aiheuttaisivat homoseksuaalisuuden ja toinen kaksosista on homo, niin silloin myös toisen kaksosen pitäisi olla homo.

Tutkija Neil Whitehead on sanonut, että kaksosilla on identtinen DNA ja silloin homoseksuaalisuuden pitäisi olla 100% kaksosilla. Tutkimukset ovat paljastaneet kuitenkin aivan muuta. Tutkimukset osoittavat, että jos kaksonen on homoseksuaali, niin toisella kaksosella homouden mahdollisuus on 11% ja naisilla 14%. Koska identtiset kaksoset ovat aina geneettisesti identtisiä, niin geneettisyys ei määritä homoseksuaalisuutta. Whiteheadin mukaan kukaan ei synny homoksi.

Whitehead uskoo että homous syntyy erilaisista tekijöistä, asioista jotka tapahtuvat vain toiselle kaksosista sekä siitä kuinka kaksonen suhtautuu asiohin. Esimerkiksi toinen kaksosista saattaa altistua pornografialle tai seksuaaliselle hyväksikäytölle, jota ei tapahdu toiselle kaksosista. Kaksoset saattavat reagoida eri tavalla esimerkiksi tapahtumiin perheessä tai koulussa. Nämä yksilölliset vaikuttavat asiat ovat vallitsevia tekijöitä.

Whiteheadin mukaan ensimmäinen laaja ja luotettava kaksostutkimus tehtiin Australiassa (1991) sekä toinen laaja tutkimus USA:ssa vuonna 1997. Sen jälkeen Australiassa ja USA:ssa on tehty lisää kaksostutkimuksia sekä useita tutkimuksia Skandinaviassa. Kaksosrekisterit ovat nykyajan kaksostutkimuksen perusta. Ne ovat nykyään laajoja ja niitä on monissa maissa. Euroopassa on jättimäinen kaksosrekisteri, jossa on 600000 rekisteröityä tapausta. Australiassa on vähän yli 25000 rekisteri.

Merkittävä kaksostutkimus nuorten parissa osoittaa heikkoa geneettistä korrelaatiota. Vuonna 2002 Bearman ja Brueckner tutkivat kymmeniä tuhansia nuoria opiskelijoita USA:ssa. Homoseksuaalisuus lukemat identtisten kaksosten kesken osoittivat lukuja 7,7% pojilla ja naisilla 5,3. Whiteheadin mukaan kaksostutkimus todistaa sen kuinka vaihtelevaa seksuaalinen identiteetti voi olla.

Neutraalit akateemiset tutkimukset (tehty ei-terapeuttisessa ympäristössä) ovat osoittaneet olennaisia muutoksia seksuaalisuuden suhteen. Noin puolet homoseksuaaleista ja biseksuaaleista siirtyvät kohti heteroseksuaalisuutta elämänsä aikana. Noin 3% nykyisistä heteroseksuaaleista on joskus uskonut olevansa homoseksuaaleja tai biseksuaaleja. Whiteheadin mukaan seksuaalinen suuntautuminen ei ole kiveen hakattu ominaisuus.

 

Kaksoset ja perimä

Identtiset kaksoset (samanmunaiset) syntyvät, kun hedelmöittynyt tsygootti (munasolu) jakaantuu muodostaakseen alkion. Silloin kun tsygootti jakautuu kahdeksi alkioksi, niin sen seurauksena syntyy kaksoset, eli kaksi samanlaista yksilöä. Koska kaksosilla on sama munasolu, niin he ovat ovat yksilöinä geneettisesti samanlaisia. Kaksosilla on myös täysin samanlainen DNA-profiili (DNA-sormenjälki).

Kaksosilla on täsmälleen sama perimä ja tutkimusten mukaan heidän eronsa johtuvat ympäristöstä ja elintavoista, sillä tutkimusten mukaan toinen kaksosista voi sairastua johonkin perinnölliseen tautiin mihin toinen kaksonen ei sairastu. Eroa ei voi selittää geeneillä, koska kaksosilla ovat samat geenit. Saman perimän tähden identtisten kaksosten sormenjäljet muistuttavat toisiaan, mutta eivät ole täysin samanlaiset.

Kaksostutkimukset todistavat kiistattomasti sen, ettei homoseksuaalisuus ole synnynnäistä eli geneettistä. Kiistattomat tutkimukset osoittavat sen, ettei kukaan synny homoseksuaaliseksi.

 

Mitkä tekijät vaikuttavat homoseksuaalisten halujen syntymiseen?

People Can Change on voittoa tavoittelematon opetus-, tuki-, avustustoimintajärjestö, joka ei ole uskonnollinen järjestö eikä ole sidoksissa mihinkään uskonnolliseen ryhmään tai yhteisöön. Vuonna 2004 People Can Change järjestö teki kyselyn 200 ihmiselle siitä mitkä ovat olleet heidän mielestään merkittävimmät syyt miksi heillä on homoseksuaalisia haluja. Kysely tehtiin ihmisille, jotka etsivät ulospääsyä homoseksuaalisista haluista. Kyselyyn eivät siis osallistuneet sellaiset homot, jotka elävät aktiivista homoelämää.

Isä–poika-suhde

Tutkimuksen mukaan 97% sanoi homoseksuaalisten halujen johtuvan isä–poika-suhteen ongelmista. Heidän mukaansa isä–poika-suhteen ongelmat oli yksi kolmesta päätekijästä, joiden takia heillä on homoseksuaalisia haluja.

Tutkimuksen mukaan monet homoseksuaalisia haluja kokevat miehet eivät koe, että heidän isänsä olisivat riittävästi rakastaneet, vahvistaneet tai neuvoneet heitä. Isästä ei kehittynyt heille miehen roolimallia. Monet heistä kokivat olevansa isänsä hylkäämiä, isä oli paljon poissa heidän elämästään, isä suhtautui heihin vihamielisesti tai ei ollut kiinnostunut heistä.

Kaikilla heillä ei ollut ongelmia isä–poika-suhteessa. Jotkut heistä kokivat ongelmia suhteessa veljiinsä tai muihin miehiin, jotka laukaisivat heissä homoseksuaalisia haluja. Monilla heistä kokemus joutumisesta miespuolisen toimesta seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi rikkoi heidän seksuaalisuutensa, jonka seurauksena he ajautuivat homoseksuaalisiin haluihin. Monet heistä kokivat että heidän maskuliinisuutensa ei jostakin syystä vahvistunut ja he ajautuivat homoseksuaalisiin haluihin.

Konfliktit miesten kanssa

97% tutkimukseen osallistuneista homoseksuaalisia haluja kokeneet sanoivat, että heillä oli ongelmia samaa sukupuolta olevien kanssa. Puolet heistä sanoi sen olevan yksi kolmesta tekijästä, joka teki heistä sellaisia, että he kokevat homoseksuaalisia haluja. He sanoivat kokeneensa pikkupojista sekä teini-ikäisistä asti, etteivät he kokeneet koskaan olevansa tarpeeksi miehisiä.

He sanoivat kokeneensa olevansa joko liian lihavia, laihoja, lyhyitä, ei tarpeeksi urheilullisia, ei kovia, ei vahvoja tai ei tarpeeksi hyvännäköisiä. He ihailivat myös miehissä maskuliinisia piirteitä, mutta tuomitsivat itsensä, koska kokivat, että heiltä puuttui tietyt maskuliiniset piirteet.

He kokivat puutoksia omassa sukupuolessaan, jonka varaan he rakensivat omakuvansa. Muut miehet näyttivät heistä luonnollisesti maskuliiniselta, mutta he eivät kokeneet olevansa luonnollisesti maskuliinisia. He pyrkivät sitä kohti, mutta eivät tienneet miten he olisivat saavuttaneet sen. He kokivat itsensä erilaisina ja yksinäisinä samaa sukupuolta olevien joukossa.

He kokivat itsensä puutteellisina omassa sukupuolessaan sekä halusivat kokea olevansa hyväksyttyjä ja että muut olisivat hyväksyneet heidät. He olisivat halunneet erikoisesti hyväksyntää niiltä, joiden maskuliinisuutta ihailtiin kaikkein eniten. He alkoivat jumaloimaan oman sukupuolen edustajien sellaisia ominaisuuksia, joita he kokivat itseltään puuttuvan. Heidän jumaloidessaan muita kuilu alkoi kasvamaan heidän ja ”tosimiesten” välillä. Koska he jumaloivat muita, niin heidän omat maskuliiniset puutteensa korostuivat ja lisääntyivät.

Samaan aikaan kun he jumaloivat tiettyjä miehisiä piirteitä sekä yleensä miehuutta, niin monet heistä alkoivat pelkäämään muita poikia ja miehiä. Monet heistä pelkäsivät muiden ivaa sekä kokivat, etteivät he kuuluneet maskuliiniseen miesten maailmaan. Monet heistä kokivat, että heidän isänsä hyljeksivät heitä eivätkä he koskaan pystyisi täyttämään miehuuden mittaa.

He kokivat olevansa sukupuolisessa hämmennyksessä ja sekavuudessa, jossa he eivät olleet täysin maskuliinisia, eikä myöskään feminiinisiä. Jotkut heistä irtaantuivat omasta maskuliinisuudestaan. He pelkäsivät ja kokivat, että koko heteroseksuaalinen miesten maailma satuttaisi ja loukkaisi heitä. Heistä tuli ihmisiä, jotka kokivat homoseksuaalisia haluja, koska he eivät päässeet sinuiksi oman maskuliinisuutensa kanssa.

Äiti–poika-suhde

Yhdeksän kymmenestä tutkimukseen osallistuneista sanoi, että heidän suhteensa omaan äitiinsä teki heistä ihmisiä, joilla on homoseksuaalisia haluja (äitisyndrooma).

He kokivat olevansa isänsä hylkäämiä, jonka seurauksena yleinen kokemus oli, että samaistuivat voimakkaasti ja tulivat yliriippuvaisiksi äideistään. He eivät kokonaan irtaantuneet äidistään, vaan he kiinnittivät oman identiteettinsä äitiinsä, koska heillä ei ollut isän ja miehen mallia. Äidistä tuli heidän uskottunsa ja neuvojansa isän sijaan. Mutta äidit eivät kykene osoittamaan pojalle kuinka pojan tulisi ajatella ja toimia kuin mies. Sen tähden he kokivat ja näkivät miehuuden ja miehenä olemisen naisen näkökulmasta katsottuna, eikä miehen näkökulmasta. Sen tähden he huomaamattaan omaksuivat maailmasta naisen näkökulman.

He etääntyivät miesten maailmasta ja kokivat lohdutusta naisten puolelta. Monet heistä kokivat naiset ja feminiinisyyden parempana kuin miehuuden ja maskuliinisuuden, koska he elivät naisten kanssa saaden vaikutteita naisten herkkyydestä, hyväksynnästä ja rakkaudesta. Heissä ei korostunut maskuliiniset ominaisuudet, vaan feminiiniset. Monet heistä kokivat oman identiteettinsä rakentuvan feminiinisten ominaisuuksien varaan, josta tuli heille roolimalli. Sen seurauksena he kokivat tyttöjen olevan kuin samaa sukupuolta heidän kanssaan sekä pojista tuli heille ikään kuin vastakkainen sukupuoli.

Itse koen ja näen, että heille jäi kaipaus isään ja miehen kosketukseen, kun he olivat poikia. Kun he kasvoivat ilman isän ja miehen mallia ja omaksuivat feminiinisiä ominaisuuksia, niin heille syntyi seksuaalinen kiinnostus miehiä kohtaan, jotka he kokivat ikään kuin vastakkaiseksi sukupuoleksi. Tämän tähden he kokivat homoseksuaalisia haluja.

Homoseksuaalisissa suhteissa on hyvin yleistä, että toinen heistä on maskuliininen ja toinen feminiininen. Miehet, jotka ovat kasvaneet ilman isää tai isä on laiminlyönyt heitä ja he ovat omaksuneet äitinsä puolelta feminiinisiä ominaisuuksia ovat niitä, jotka ovat homosuhteen feminiininen osapuoli.

Seksuaalinen hyväksikäyttö

Tutkimukseen osallistuneista 48% vastaajista sanoi, että saman sukupuolen edustaja oli käyttänyt heitä seksuaalisesti hyväkseen, kun he olivat lapsia tai nuoria. Heistä 96% sanoi, että seksuaalinen hyväksikäyttö teki heistä ihmisiä, joilla on homoseksuaalisia haluja.

Muut seksuaaliset kokemukset

Tutkimukseen vastanneista 93% sanoi, että heillä oli muunlaisia seksuaalisia kokemuksia kuten pornografia (masturbaatio), seksifantasiat, seksileikit ja seksikokemukset ja kokeilut lapsena muiden poikien kanssa. 93% heistä sanoi, että he uskovat näiden seksuaalisten kokemusten vaikuttaneen siihen, että heistä tuli ihmisiä, joilla on homoseksuaalisia haluja.

 

Mikä aiheuttaa miesten homoseksuaalisuuden?

Amerikan psykologisen yhdistyksen (The American Psychological Association – APA) mukaan ei ole olemassa yksimielistä todistetta, joka aiheuttaisi homoseksuaalisuuden. APA on havainnut, että löytyy useita erilaisia tekijöitä, jotka altistavat miehen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen.

The Center for Gender Wholeness (CGW) -järjestö on auttanut homomiehiä eheytymään homoseksuaalisuudesta heteroksi. CGW:n jäsenillä on yhteyksiä mormonikirkkoon ja he sanovat CGW:n työn olevan psykologista ja että hyvä psykologia on harmoniassa evankeliumin periaatteiden kanssa. CGW ilmoittaa nettisivuillaan ettei mormonikirkko ole vastuussa CGW:n sivuista, eikä tue sitä. CGW tuo esille nettisivuillaan ettei se ole kytköksissä mormonikirkon kanssa, sillä CGW:n nettisivun sisältö edustaa CGW:n näkemyksiä, joka yksin on vastuullinen sivuston sisällöstä.

Minun mielestäni psykologia ei ole harmoniassa Jumalan sanan kanssa, koska Jumalan sana käsittelee Jumalan vanhurskautta ja syntiä, mutta psykologia ei tunne kumpaakaan edellä olevaa Jumalan sanan käsitettä.

CGW:n havainnot homomiesten keskuudessa homoseksuaalisuuden syntymiselle kuitenkin kumoavat sen ettei homoseksuaalisuus ole geneettistä, vaan tiettyjen asioiden ja sosiaalisten ympäristötekijöiden seurausta.

Lapsuudessa koettu epäterve suhde naisiin

CGW:n havaintojen mukaan äidit, sisaret, naisopettajat, lapsenvahdit ja muut naiset voivat haavoittaa poikaa monella tavalla. He voivat tukahduttaa pojan liiallisella ja ylenmääräisellä huolenpidolla. He voivat kontrolloida, hallita ja ylisuojella häntä sekä johdatella poikaa kokemaan naismaisia tuntemuksia ja ettei hän ole kelvollinen mieheksi. He voivat uskoa omia ongelmiaan miessuhteistaan pojalle, kuten konfliktit isän, isoisän tai veljen kanssa.

Nainen voi arvostella poikaa hänen heikkouksistaan, aiheuttaen hänelle häpeäntunteita, turvattomuutta sekä epävarmuutta. Joskus naisen toiminta voi vaikuttaa pojassa häpeäntunnetta siitä että hän on miespuolinen henkilö. Tällainen käytös aiheuttaa pojalle häpeäntunteen omaa sukupuoltaan kohtaan. Nainen voi myös kertoa pojille kohteliaisuuksia, jotka ovat liioiteltuja, epätodellisia sekä teennäisiä. Nainen voi tehdä pojasta naismaisen esimerkiksi pukemalla hänet tytön mekkoon tai jopa kertoa pojalle, että hän on tyttö eikä poika. Äidit voivat takertua poikaansa tunteen tasolla sekä fyysisesti vaatien poikaa pitämään huolta heistä sekä syyllistää poikaa, jos hän pyrkii itsenäistymään, aikoen elää omaa elämäänsä.

Nainen (äiti, sisar, lapsenvahti jne.) voi huomaamattaan seksualisoida suhteensa poikaan. He voivat jättää oven auki vaihtaessaan vaatteita, ollessaan suihkussa tai muulla tavalla ovat pojan lähellä alastomana tai alusvaatteet päällä. He voivat seksualisoida poikaa kommentoimalla pojan kehoa tai kertomalla pojalle omasta seksielämästään. Nainen voi myös seksuaalisesti hyväksikäyttää poikaa. CGW:n havaintojen mukaan edellä olevat asiat voivat aiheuttaa pojalle epäterveen suhteen, joka vaikuttaa vielä aikuisenakin.

Poika joka kokee naisen vastenmielisenä voi kokea naisia kohtaan katkeruutta, vastenmielisyyttä, inhoa sekä jopa vihaa. Jotkut (eivät kaikki) homomiehet tuntevat vastenmielisyyttä naisia kohtaan. Edellä kuvatut tuntemukset voivat kehittyä joillakin miehillä sellaiseen suuntaan, että he torjuvat seksuaalisen viehtymyksen naisia kohtaan.

Joissakin tapauksissa, jossa nainen on käyttänyt poikaa seksuaalisesti hyväkseen, se tapahtuu pojan maailmassa liian aikaisin ja siitä tulee hänelle pelottava ja ahdistava kokemus. Tämä voi johdattaa pojan hylkäämään seksuaalisen viehtymyksen naisia kohtaan ja johdattaa hänet harjoittamaan homoseksuaalisuutta.

Nainen joka on vaikuttanut pojan kehittymiseen siten, että häntä on kasvatettu omaksumaan feminiinisiä ominaisuuksia kokee naiset turvallisina ja lohdullisina. Tällaisessa tapauksessa pojan kehittyessä mieheksi hän käyttäytyy ja ajattelee kuten naiset, jonka seurauksena hän voi kiinnostua seksuaalisesti miehistä, sillä hän kokee olevansa ikään kuin eri sukupuolta miesten kanssa, koska hän on omaksunut feminiinisiä ominaisuuksia itselleen.

Vääristynyt sukupuolikäsitys

CGW:n havaintojen mukaan epäterveet lapsuuden kokemukset naisten kanssa voivat vääristää pojan käsityksen naissukupuolesta. Monet homomiehet kokevat naisten olevan voimakkaita, hallitsevia ja kontrolloivia. He voivat nähdä naiset manipuloivina ja vaativina. Jotkut homomiehet kokevat naisten olevan tyhmiä, heikkoja, ongelmia aiheuttavina, valittajina sekä vinkujina. Jotkut homomiehet voivat ihannoida naisia pitäen heitä miehiä älykkäämpinä, epärealistisen puhtaina tai jopa ”pyhinä”. He voivat kokea naiset suojelijoina.

Poikien epäterveet lapsuuden kokemukset naisten kanssa voivat luoda miehen mieleen vääristyneen käsityksen hänen suhteestaan naisiin. Homomies voi kokea olevansa naisia heikompi ja ettei naiset ole kiinnostuneita hänestä tai että hän on alempiarvoinen kuin nainen. Hän voi kokea olevansa kykenemätön suoriutumaan intiimistä suhteesta naisen kanssa. Hän voi myös toisaalta kokea olevansa naista ylempiarvoinen ja että hän on paljon parempi kuin heikompi sukupuoli.

Monien homomiesten elämässä naisilla on ollut hallitsevampi osuus heidän elämässään. He ovat kokeneet lapsuudessaan suhteensa naisiin joko rakastavina tai negatiivisina, mutta hyvin usein nainen on toiminut roolimallina heidän elämässään ja miehillä on ollut vain vähäinen vaikutus heihin.

Miehet jotka kasvavat ympäristössä, jossa nainen toimii heille roolimallina saa aikaan sen, että poika kasvaessaan mieheksi identifioi itsensä enemmän naiseksi kuin mieheksi. Jotkut heistä jopa toivovat, että he olisivat naisia ja erikoisesti silloin jos he kokevat häpeää omasta sukupuolestaan. Kun poika kasvaa mieheksi tällaisessa ympäristössä, niin se vaikuttaa siten, että hän näkee itsensä naisena miehen kehossa. Jos poika kasvaessaan mieheksi omaksuu itselleen voimakkaan feminiinisen identiteetin, niin se voi johdattaa hänet kokemaan, että hän on sukupuoleton.

Vääristynyt kuva naisesta sekä omasta itsestä suhteessa naisiin voi estää poikaa kehittymästä heteroseksuaaliseksi mieheksi. Hän voi kokea ettei naiset ole seksuaalisesti kiinnostavia ja haluttavia. Hän voi myös kokea ettei hänellä ole seksuaalisesti mitään annettavaa naisille. Tämän tähden naiset eivät kiinnosta häntä seksuaalisesti.

Väärät tuntemukset omasta sukupuolesta

CGW:n havaintojen mukaan monet homomiehet ovet kertoneet, että lapsuudessaan he kokivat outona sen millainen pojan pitäisi olla. He kokivat etteivät he ole samanlaisia muiden poikien kanssa. He kokivat olevansa erilaisia kuin muut pojat. Tällaista tilaa kutsutaan sukupuolen ristiriidaksi. Sukupuoli ristiriidasta kärsivä poika kokee ettei hän kykene saavuttamaan maskuliinisia ominaisuuksia ja piirteitä.

Pojan täytyy kyetä näkemään miehen roolimalli, jonka mukaisesti hän voi kasvaa ja kehittyä. Jos poika kokee sukupuolueettomuutta tai ristiriitaa koskien omaa sukupuoltaan, niin hän voi käydä läpi tuskallisen kipeän konfliktin siitä millainen miehen täytyy olla ja ettei hänestä koskaan voi tulla miestä. Kyvyttömyys ratkaista se miten pojasta voisi kehittyä mies johtaa hyvin usein homoseksuaalisuuteen.

CGW tuo selonteossaan esille muutamien tutkijoiden lausuntoja, jotka vahvistavat yllä olevat tiedot:

Sukupuoli-identiteetin patologian historian mukaan naismaisuus ja krooninen äärimmäinen epämaskuliinisuus on paljon yleisempää homomiesten keskuudessa kuin heteromiesten keskuudessa. Lukuisat tutkimukset ja niiden tulokset osoittavat, että lapsuuden sukupuoli identiteetin häiriöt ovat kytköksissä aikuisiän homoseksuaalisuuteen. (Friedman, Richard, MD. (1988). Male Homosexuality: A Contemporary Psychoanalytic Perspective. Yale University Press)

Analyysien ja tutkimuksien mukaan miehillä ja naisilla, jotka ovat homoseksuaaleja on ollut lapsuudessaan paljon enemmän ristikkäistä seksuaalista käyttämistä kuin heteroseksuaaleilla. (Bailey, J. Michael, PhD, and Zucker, Kenneth, PhD. (1995). Childhood Sex-Typed Behavior and Sexual Orientation: A Conceptual Analysis. Developmental Psychology, vol. 31, No. 1.)

Useimmista naismaisista miehistä kasvaa homoseksuaaleja ja useimmat homomiehet olivat lapsina naismaisia. Huolimatta lausunnon poliittisprovosoivasta luonteesta, niin todisteet tukevat tätä lausuntoa. Itse asiassa tutkimuksen löydökset voivat olla kaikkein johdonmukaisimpia, erittäin hyvin dokumentoituja ja merkittävimpiä löytöjä koko seksuaalisen suuntautumisen tutkimuksen kentällä sekä ehkä koko ihmispsykologian alalla. (Hamer, Dean, PhD, and Copeland, Peter. (1994) The Science of Desire: The Search for the Gay Gene and the Biology of Behavior. Simon & Schuster.)

Miessuhteiden ongelmat

CGW:n havaintojen mukaan tuskallinen, pelottava tai vieraannuttava kokemus isän, veljen tai jonkun muun miehen kanssa voi aiheuttaa pojan vetäytymään pois miehen mallista, rikkoen tai estäen normaalit siteet omaan sukupuoleen sekä luoden epänormaalin tilan omaa sukupuolta kohtaan. Tämä voi johtua seksuaalisesta hyväksikäytöstä häirinnästä, kiusaamisesta, hylätyksi tulemisesta, osattomuuden kokemuksesta sekä vieraantumisesta muita miehiä kohtaan tai kokemuksesta ettei hän sovi yhteen muiden miesten kanssa.

Jos nainen valittaa tai kritisoi miehiä pojan kuullen, niin se voi aiheuttaa sen, että poika suhtautuu halveksuen miehiä kohtaan, johtaen hänet eristäytymään pojista ja miehistä. Tämän seurauksena pojalla on vain vähän vuorovaikutusta muiden poikien ja miesten kanssa. Sukupuolen ristiriita voi myös johtua siitä että kontaktit ja yhteydet samaan sukupuoleen puuttuvat tai ovat hyvin vähäiset. Poikien negatiiviset kokemukset miesten kanssa voi vaikuttaa joissakin pojissa epäterveitä suhteita miesten kanssa kun he ovat aikuisia.

Tutkimukset osoittavat, että muutamat asiat vaikuttavat epäterveen suhteen muodostumiseen: Vastustaminen, erottautuminen, vääristymä ja turvattomuus. Pojat, jotka kokevat, että muut miehet hyljeksivät, vihaavat tai inhoavat heitä kehittävät suojamuurin. Pojat, jotka erottautuvat ottavat etäisyyttä muista miehistä. Pojat, joilla on suhteissaan vääristymä ovat taipuvaisia ahdistuneisuuteen sekä pinnallisuuteen muiden miesten seurassa. Nämä pojat esiintyvät ystävällisinä, mutta he ovat väärän minä kuvan vallassa, jonka kautta he pyrkivät suojaamaan omaa pelokkuuttaan. Pojat, jotka kokevat turvattomuutta usein kaipaavat, että heistä pidettäisiin huolta ja heille voi tulla pakkomielle miehen läheisyydestä. Heistä voi tulla riippuvaisia muitten miesten huomiosta, kiintymyksestä ja hyväksynnästä, joka voi johtaa homoseksuaalisen identiteetin muodostumiseen.

Jokaisella on terve tarve yhteyteen oman sukupuolen edustajien kanssa. Jos miehet hyljeksivät poikaa, niin hänen luonnollinen tarpeensa terveeseen yhteyteen oman sukupuolen edustajaan ei toteudu. Täyttymättömät tarpeet hyvin usein muuttuvat kaipaukseksi sekä jopa hillittömäksi haluksi. Jos poika ei saa kokea luonnollista yhteyttä miesten kanssa, niin se voi ajaa hänet kaipaamaan ja haluamaan miehen huomiota, läheisyyttä ja rakkautta (homoseksuaalinen suhde). Seuraavien psykiatrien lausunnot vahvistavat tämän:

Jokaisella lapsella on terve tarve samaistua positiivisesti samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa, johon kuuluu ystävyys-suhteita saman sukupuolen kanssa sekä varmuus omasta seksuaalisesta identiteetistä. Pojalle voi kehittyä homoseksuaalisia tuntemuksia jos edellä olevat tarpeet eivät ole täyttyneet. Nuoruusiässä olevan ihmisen täyttymättömät tarpeet vääristyvät aiheuttaen seksuaalisia tuntemuksia omaa sukupuoltansa kohtaan.
(Fitzgibbons, Richard P., MD, letter to the Washington Times, Jan. 24, 1997)

Seksuaalinen ehdollistaminen

Vuonna 1901 venäläinen käyttäytymisen tutkija Ivan Pavlov havaitsi, että koiran voi ehdollistaa kuolaamaan soittamalla ovikelloa. Normaalisti koirat kuolaavat kun niille annetaan ruokaa. Pavlov soitti ensin ovikelloa ja antoi heti sen jälkeen koiralle ruokaa. Jonkin ajan päästä hän soitti pelkästään ovikelloa eikä antanut koiralle ruokaa, mutta siitä huolimatta koira alkoi kuolaamaan. Kun Pavlov yhdisti ovikellon äänen ruuan kanssa, niin hän kykeni herättämään fysiologisen kuolaamisreaktion koiralle. Tämä prosessi tunnetaan nimellä ehdollistamisen refleksi tai klassinen ehdollistaminen.

CGW:n havaintojen mukaan ihmistä voidaan ehdollistaa harrastamaan homoseksuaalisuutta, joka voi tapahtua seksuaalisen hyväksikäytön, lapsuusajan seksikokeilujen tai pornografian kautta.

Kun mies käyttää seksuaalisesti hyväkseen poikaa, niin poika joutuu alttiiksi ärsykkeille kuten sukupuolielimet, keho ja ääni. Kaikista pojista ei tule homoseksuaaleja, joita aikuinen mies käyttää seksuaalisesti hyväkseen tai jotka harrastavat seksileikkejä ja kokemuksia muiden poikien kanssa. Kuitenkin monet todisteet osoittavat, että joistakin pojista tulee homoseksuaaleja edellä mainituista syistä.

Pornografian vaikutuksella on myös joissakin tapauksissa vaikutuksia miksi joistakin pojista tulee homoseksuaaleja. Pornografia ja masturbointi voivat myös laukaista joissakin tapauksissa homoseksuaalisuuden synnyn ja valinnan pojan elämässä.

Kun poika oppii tietyn tavan seksuaalisuuden harjoittamiselle, niin jatkaessaan niiden harjoittamista hän vahvistaa tätä käyttäytymistä. Kun poika peittää tunneperäistä ahdistusta, niin hän voi käyttää sen vahvistamiseen tiettyä seksuaalista tapaa, niin että hän turvautuu siihen yhä uudestaan etsien siitä helpotusta. Homomiehet joiden kanssa CGW:n työntekijät työskentelevät ovat kertoneet, että he käyttävät pornografiaa ja homoseksuaalista käyttäytymistä tunneperäisen kivun ja ahdistuksen poistamiseen. Miespuolisten pornografisten kuvien katselu voi vahvistaa poikaa luulemaan, että hän on homoseksuaali. Tästä voi sitten kehittyä opittu tapa toteuttaa seksuaalista identiteettiä.

Seksuaalinen hyväksikäyttö

CGW:n havaintojen ja tutkimuksien mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi johtaa sukupuolen ristiriitaan. Jotkut pojat, joita aikuinen mies käyttää seksuaalisesti hyväkseen pohtivat heidän omaa seksuaalisuuttansa. He voivat tietää, että miehen kuuluisi harrastaa seksiä naisen kanssa ja siksi se voi hämmentää heitä kun he näkevät, että aikuinen mies nauttii seksistä heidän kanssaan. Erikoisesti tämä hämmentää pojan mieltä jos pojan seksuaalisuus herää silloin kun mies käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen. Monet pojat, joita aikuinen mies käyttää seksuaalisesti hyväkseen kokevat valtavia syyllisyyden ja häpeän tunteita. Joidenkin kohdalla häpeä muuttuu negaatioksi maskuliinisuutta kohtaan, aiheuttaen heidät kokemaan, että on väärin olla poika.

Eräs ikävä ja traaginen piirre homoseksuaalisessa pedofiliassa on, että miehet jotka käyttävät seksuaalisesti hyväksi poikia johdattavat heidän uhrinsa homoseksuaalisuuteen sekä pedofiliaan. Todisteet osoittavat, että suuri osa homoseksuaaleista ja pedofiileistä ovat joutuneet lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Eräs huomattava löydös tutkimuksessa oli, että 46 prosenttia homomiehistä ja 22 prosenttia lesboista raportoivat kokeneensa itse seksuaalisen hyväksikäytön lapsena saman sukupuolen seksirikoksen uhrina. Kontrastina on että vain 7 prosenttia heteromiehistä ja yksi prosentti heteronaisista raportoi tulleensa hyväksikäytetyksi lapsena saman sukupuolen toimesta. (Marie, E. Tomeo et al., ”Comparative Data of Childhood and Adolescence Molestation in Heterosexual and Homosexual Persons,” Archives of Sexual Behavior 30 2001)

Journal of the American Medical Association julkaisu ja tutkimus 279:stä homo- ja biseksuaalimiehistä (joilla oli AIDS) ja heidän vertailuryhmästään toi esille, että yli puolet Aids-ryhmästä sekä kontrolliryhmästä kertoi olleensa sukupuoliaktissa miehen kanssa ennen 16 vuoden ikää ja arviolta n. 20 prosenttia oli ollut 10 vuoden ikäisenä tai alle sen. (Harry W. Haverkos, et al., ”The Initiation of Male Homosexual Behavior,” The Journal of the American Medical Association 262 July 28, 1989): 501)

David Finkelhor on tunnettu lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkija, joka on todennut tutkimuksissaan, että ne pojat, jotka olivat olleet miehen seksuaalisen hyväksikäytön uhreina olivat itse aikuisiässä neljä kertaa useammin homosuhteissa kuin pojat, joilla ei ole ollut samanlaista kokemusta. Sen lisäksi nuoret pojat ovat kertoneet homoseksuaalisuutensa johtuvan siitä, että mies on käyttänyt heitä lapsena seksuaalisesti hyväkseen. (Watkins and Bentovim, s. 316)

International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology:n julkaisemassa tutkimuksessa on todettu, että pedofiiliryhmästä tutkituista 40 prosenttia on kertonut joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi monta kertaa ennen 14 vuoden ikää sekä 28 prosenttia kertoi joutuneensa hyväksikäytön uhriksi joskus. (Gary A. Sawle, Jon Kear-Colwell, ”Adult Attachment Style and Pedophilia: A Developmental Perspective,” International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology 45 February 2001)

USA:n Kansallisen Oikeustieteellisen instituutin, National Institute of Justicen mukaan lapsena koettu seksuaalisen hyväksikäytön uhrin osan takia todennäköisyys, että hän itse joutuu seksuaalirkoksesta pidätetyksi on 4,7 kertaa korkeampi kuin sellaisella, joka ei ole lapsena joutunut seksirikoksen uhriksi. (Cathy Spatz Widom, ”Victims of Childhood Sexual Abuse – Later Criminal Consequences,” Victims of Childhood Sexual Abuse Series:NIJ Research in Brief, March 1995)

Child Abuse and Neglect julkaisun mukaan 59 prosenttia miespuolisista seksuaalirikollisista oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsuudessa. (Elliott, p. 582)

Journal of Child Psychiatryn mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kokeneilla pojilla on taipumus toistaa oma kokemuksensa siten että hänestä tulee hyökkääjä ja joku toinen on uhri. (Watkins, p. 319.) Watkinsin mukaan useat tutkimukset vahvistavat, että 19-61 prosenttisesti miespuoliset seksuaaliset hyväksikäyttäjät ovat joutuneet itse hyväksikäytön uhreiksi. Kiistattomat todisteet osoittavat, että oman sukupuolen edustajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen vaikuttaa joidenkin kohdalla homoseksuaalisuuden syntymisen.

Biologiset tekijät?

Joidenkin tutkijoiden mukaan biologisilla tekijöillä ei ole suoraa syy yhteyttä homoseksuaalisuuden synnyssä, mutta voisi osaltaan vaikuttaa homoseksuaalisuuden syntyyn.

Tässä kohden olen täysin eri mieltä näiden tutkijoiden kanssa sillä lukuisat aikaisemmat tekijät todistavat selkeästi, että homoseksuaalisuus syntyy ja kehittyy tietyissä sosiaalisissa tilanteissa kuten esim. isä-poika suhde, äiti-poika suhde sekä lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö jne. Ihmisen biologialla, geeneillä ja perimällä ei ole mitään tekemistä homoseksuaalisuuden syntyyn, vaan se kehittyy kun lapsi joutuu alttiiksi tietyille sosiaalisille tilanteille, jotka vääristävät hänen omakuvansa sekä kun hän joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi jne.

 

Opittu tapa ja valinta – ei geneettinen ominaisuus

Edellä olevat asiat, jotka perustuvat luotettaviin tutkimuksiin ja tietoon todistavat kiistattomasti, että homoseksuaalisuus on opittu tapa ja valinta, ei geneettinen ominaisuus. Näihin tutkimuksiin perustuen voidaan myös sanoa, että homoseksuaalisuus on seksuaalinen vääristymä, jonka aiheuttavat tietyt tekijät. Homoseksuaali on hyvin usein tiettyjen haitallisten ja negatiivisten tekijöiden uhri, jonka seurauksena hän oppii toteuttamaan homoseksuaalista käyttäytymistä sekä valitsee homoseksuaalisen identiteetin.

Synnynnäisen ominaisuuden teorian vääristymä

Hyvin usein kuulen homoseksuaalisuuden synnynnäisen ominaisuuden puolesta puolustuspuheen, joka alkaa sanoilla, että minä olen ollut jo ihan pikkulapsesta lähtien homoseksuaali, sillä olen syntynyt homoksi ja siksi jo pikkupoikana olin kiinnostunut pojista. Edellä oleva puolustuspuhe ei ole todiste homoksi syntymisen puolesta, vaan on todiste ihmisessä olevan seksuaalisuuden heräämisestä, joka voi kohdistua omaan sukupuoleen, mutta sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä homoksi syntymisen kanssa.

Silloin kun poikalapsessa herää seksuaalisuus ja jos hän on esim. paljon tekemisissä muiden poikien kanssa, niin seksuaalinen uteliaisuus ja seksuaalinen lähestyminen voi kohdistua poikiin. Ei ole harvinaista, että pikkupojan ensimmäiset seksuaaliset tunteet tai kokemukset ovat kohdistuneet toiseen poikaan, mutta siitä huolimatta hän on hetero ja elää aikuisena miehenä onnellisena ja seksuaalisesti tyytyväistä elämää parisuhteessa naisen kanssa.

Monet ihmiset väärin perustein sanovat, että pikkulapsen seksuaaliset tunteet omaa sukupuoltansa kohtaan olisivat todiste homoksi syntymisestä. Ilmiö on hyvin tunnettu, sillä kun lapsen seksuaalisuus alkaa herätä, niin hän on kaikin tavoin vielä epäkypsä ilmaisemaan omaa seksuaalisuuttaan ja sen tähden hän voi leikkiä ”lääkärileikkejä” joko oman sukupuolen tai vastakkaisen sukupuolen kanssa. Lapsena seksuaalinen tuntemus omaa sukupuoltansa kohtaan ei siis ole todiste homoksi syntymisen puolesta, vaan on seurausta lapsen seksuaalisuuden heräämisestä, joka on vielä epäkypsällä tasolla.

Tosin niin voi käydä, että lapsuuden seksuaalisista kokemuksista oman sukupuolen edustajan kanssa voi kehittyä opittu tapa ja valinta homoseksuaalisen elämäntavan harjoittamiselle. Hän ei ole kuitenkaan syntynyt homoksi, vaan on tehnyt valinnan toteuttaa homoseksuaalista elämäntapaa, koska hän alkoi harrastamaan seksileikkejä tai seksuaalista käyttäytymistä iässä, jolloin hänen seksuaalinen identiteettinsä oli vielä epäkypsä. Seksuaalisuus ja sen harjoittaminen kuuluu ihmiselle, joka on kypsä ja valmis ottamaan vastuuta omasta elämästään sekä sitoutumaan kestävään ja pysyvään parisuhteeseen.

Aikuisilla on vastuu lapsistaan ohjata ja neuvoa heitä elämään lapsen elämää ja fiksulla tavalla ohjata heitä pois sellaisesta käyttäytymisestä, mikä kuuluu vain parisuhteeseen miehen ja naisen välille. Jos aikuiset laiminlyövät tätä asiaa, niin se saattaa johtaa siihen, että heidän lapsensa voivat valita homoseksuaalisen elämäntavan lapsuuden epäkypsien kokemusten tähden.

Negatiiviset tekijät ja uhrin asema

Nykyään monet terapeutit, psykologit ja muut ammatti-ihmiset sanovat homoille, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus. He täten vahvistavat heille heidän vääristynyttä seksuaalista identiteettiä. Kiistattomat monet tutkimukset osoittavat ettei homoseksuaalisuus ole geneettinen ominaisuus, vaan sosiaalisista tilanteista syntyvä häiriö ja vääristymä.

Tutkimukset osoittavat, että seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen saman sukupuolen edustajan toimesta voi aiheuttaa homoseksuaalisuuden syntymisen. Samoin sukupuolen ristiriita voi aiheuttaa homoseksuaalisuuden, jossa esim. pojalle kehittyy voimakas feminiininen identiteetti. Isän tai miehen mallin puuttuminen pojan elämässä voi synnyttää homoseksuaalisuuden syntymisen jne.

Yhteiskunnan pitäisi uskaltaa kertoa tässä asiassa totuus sekä kannustaa homoseksuaaleja eheytymään rikkoutuneesta ja vääristyneestä seksuaalisuudesta heteroseksuaalisuuteen. Tähän ei tarvitse pakottaa ketään, sillä se riittää kun kertoo asiasta totuuden, eli sen mitkä tekijät aiheuttavat homoseksuaalisuuden. Kun ihminen saa tietää ja ymmärtää tosiasiana sen, että tietyt haitalliset tekijät ovat vääristäneet hänen seksuaalisuutensa, niin on selvää, että hän itse vapaaehtoisesti haluaisi eheytyä.

Kiistattomat ja luotettavat tutkimukset osoittavat ja vahvistavat homoseksuaalisuuden syntyperän olevan haitalliset ja epänormaalit olosuhteet, joiden vaikutuksille ihminen on altistunut. Jokainen ihminen joka tukee ja hyväksyy homouden hyväksyy myös jokaisen negatiivisen vaikutuksen ja teon, jonka seurauksena ihmisestä on tullut homoseksuaali. Yksi näistä vahingollisista tekijöistä on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö oman sukupuolen edustajan toimesta, jonka seurauksena hyväksikäytön uhrista on tullut homoseksuaali.

Meidän tulee aina tiedostaa se tosiasia, että pikkulapsi ei ole vapaaehtoisesti mukana seksuaalisessa hyväksikäytössä, vaan on hyväksikäytön uhri, jota voidaan painostaa ja uhkailla monella tavalla. Koska tilastollisten tosiasioiden valossa monista lapsista tulee homoja, jotka ovat kokeneet seksuaalisen hyväksikäytön oman sukupuolensa edustajan toimesta, niin on todella iso ja huutava vääryys jos heille ei annetta mahdollisuutta eheytyä homoudesta heteroksi.

Silloin kun lapsi joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, niin se vääristää hänen minäkuvansa sekä sekoittaa ja vääristää hänen mielensä ja ajatusmaailmansa. Silloin kun lapsi joutuu oman sukupuolensa edustajan toimesta seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, niin se voi vaikuttaa niin että hänen seksuaalinen identiteetti rikkoutuu ja hän valitsee homoseksuaalisen elämäntavan hänen sisimpänsä rikkinäisyyden tähden.

Oikea tapa suhtautua seksuaalisen hyväksikäytön kautta syntyneeseen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen olisi se, että hyväksikäytön uhrilla tulisi olla oikeus eheytyä pois siitä vääristyneestä seksuaalisesta identiteetistä, joka aiheutettiin hänelle törkeän vääryyden kautta. Homoseksuaalisuuden puolustaminen ei ole ihmisoikeus tai ihmisarvo kysymys, koska se aiheutetaan ihmisille hyvin usein väärien tekojen kautta. Se taas on ihmisoikeus ja ihmisarvo kysymys, että seksuaalisen hyväksikäytön takia seksuaalisen vääristymän korjaamisen pitäisi kuulua uhrin oikeuksiin ja yhteiskunnan tulisi tukea häntä eheytymään heteroksi kaikin tavoin.

On luonnollinen tosiasia, että pojat ovat maskuliinisia ja heistä kasvaa miehiä, jotka kiinnostuvat seksuaalisesti naisista. Jos poikaa ohjataan kasvamaan ja kehittymään siten, että hän omaksuu feminiinisiä piirteitä, silloin hänet on kasvatettu vastoin luonnollista järjestystä. Jos poika on kasvatettu ”tytöksi” ja hän omaksuu voimakkaan korostuneesti feminiinisiä piirteitä ja sen tähden valitsee homoseksuaalisen elämäntavan, niin hänelläkin pitäisi olla oikeus eheytyä kokemaan maskuliinisia tuntemuksia, jonka kautta hän alkaisi kokemaan seksuaalista vetovoimaa naisia kohtaan.

On erittäin valitettavaa ja ikävää, että suurin osa nykyajan psykiatreista, psykologeista, terapeuteista, terveydenhuollon ammattilaisista sekä ihmisistä hyväksyvät homouden, vaikka se hyvin monessa tapauksessa aiheutetaan toiselle vääryyden tekemisen kautta. Nämä ammattilaiset hyväksyntänsä kautta hyväksyvät väärät teot, joiden kohteeksi homoseksuaalinen ihminen on joutunut, koska he eivät halua auttaa ihmistä muuttumaan pois vääristyneestä seksuaalisesta identiteetistä, joka on syntynyt seksuaalisen hyväksikäytön takia. Ainoa oikea tapa suhtautua vääryyteen on korjata se oikeaksi.

 

Raamatun opetus

Raamattu, eli Jumalan sana sanoo homouden olevan syntiä. Homous ei tule synnittömäksi, vaikka ihminen olisi joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, jonka seuraamuksena ihmisestä tulee homoseksuaali. Meidän tulee nähdä monet homoseksuaalit vääryyden teon kohteeksi joutuneina uhreina, mutta samalla kertoa, että homous on syntiä Jumalan edessä ja että Hän on kykenevä auttamaan ihmisen vapauteen homoudesta, siitä huolimatta millä tavalla se on kehittynyt ihmisen vääristyneeksi seksuaaliseksi identiteetiksi.

Room 1:

25 Nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.

26 Sen tähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden (khresis) luonnonvastaiseen;

27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä (khresis) naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

Roomalaiskirje opettaa homoseksuaalisuuden olevan luonnonvastaista seksuaalisuutta. Kreikankielen (alkuteksti) sana khresis tarkoittaa käyttö, kanssakäyminen, sukupuoliyhdyntä sekä seksuaalinen käyttäytyminen. Raamattu tuo myös sen selkeästi esille, että homoseksuaalisuus on valinta ja sitä kautta myös opittu tapa. Homoseksuaalisuuden puolestapuhujien joukossa jotkut sanovat, että Room 1:25-28 ei opeta mitään homoseksuaalisuudesta, vaan sanoo pakanaepäjumalanpalveluksen olevan syntiä.

Roomalaiskirjeen luvun 1 jakeet 26 ja 27 kertovat kiistattomasti, että homoseksuaalinen (myös lesbous) käyttäytyminen on Jumalan tahdon vastainen seksuaalisuuden muoto, eli syntiä ja kapinaa Jumalaa vastaan. Raamattu sanoo homoseksuaalisuuden olevan luonnonvastainen sekä häpeällinen synti myös tässä Uuden Liiton ajassa, jossa elämme.

Raamattu opettaa, että homoseksuaalit syttyvät kiimoissaan ja himoissaan toisiinsa. Kuten edellä on käynyt ilmi, niin homoseksuaalisuus voi syntyä ja kehittyä monella eri tavalla, mutta se ei ole synnynnäinen ominaisuus. Koska yhteiskunta on hyväksynyt homouden, niin se tarkoittaa myös sitä, että monet nuoret kyselevät seksuaalista identiteettiään ja voivat kokeilla esim. miltä homoseksi tuntuu ja sitä kautta he voivat oppia ja valita homoseksuaalisen identiteetin.

Homoseksuaalinen henkilö voi muuttua heteroksi ja päästä vapauteen homoudestaan. Kaikkein varmin ja paras tapa homoudesta vapautumiseen on usko Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu sanoo. Kenenkään ei ole tietenkään pakko haluta vapautua homoseksuaalisuudesta, mutta se on mahdollista, koska se ei ole geeneissä, eikä homous ole luonnollista seksuaalisuutta.

Room 8:
20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;

Usein kuulen väärän väitteen, että homous on luonnollista, koska eläinkunnassa esiintyy homoutta. Väite on väärä, koska Jumala tuomitsee ihmisen moraalittomuuden tähden (epäusko johtaa synnin harjoittamiseen), mutta eläimiä Jumala ei vaadi tilille teoistaan. Raamattu myös sanoo koko luomakunnan olevan synnin orjuuden alla.

Matt 22:

36 ”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?”

37 Niin Jeesus sanoi hänelle: ”‘Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’.

38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39 Toinen, tämän vertainen, on: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.

40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

Raamatun opetus on selvä ja kiistaton, sanoen homoseksuaalisuuden olevan syntiä ja Jumalan tahdon vastainen seksuaalisuuden harjoittamisen muoto. Millä tavalla sinun tulee suhtautua homoseksuaaliseen ihmiseen? Raamatun opetuksen mukaan homoseksuaaleja tulee rakastaa lähimmäisinään.

Tämä tarkoittaa sitä, että Herran Jeesuksen opetuslapsi ei saa vihata, eikä kohdella homoseksuaaleja negatiivisella tavalla, sillä jokainen ihminen on Jumalan luomana arvokas ja tärkeä, myös homoseksuaali. Jumalan tahto on kuitenkin, että kaikki ihmiset kaikkialla tekisivät parannuksen synneistään, olkoon se sitten homoseksuaalisuus, katkeruus, kateus, tai ahneus.

Usein kuulen sanat “älä tuomitse ettei sinua tuomita”, kun joku tuo esille, että homoseksuaalisuus on syntiä. Raamatun opetus “älä tuomitse ettei sinua tuomita” tarkoittaa sitä, että jos ihminen itse tekee samoja tekoja tai jotakin muuta syntiä, mistä hän ei halua tehdä parannusta, niin hänet tuomitaan omien syntiensä mukaan. On syntiä syyttää ja tuomita muita, jos on itse haluton tekemään parannusta omista synneistään.

Joh 7:24 Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.

Jeesus sanoi, ettei saa tuomita näön mukaan, vaan tuomitse oikea tuomio. Tämä tarkoittaa sitä, että lähimmäistä ei saa arvioida väärin perustein, vaan tulee antaa oikea ja totuuden mukainen arvio ja lausunto. Koska Raamattu opettaa kiistattomasti homouden olevan syntiä, niin sen sanominen synniksi ei ole väärin, vaan totuuden mukainen lausunto.

On olemassa sanonta, joka on Raamatun opetuksen mukainen: Rakasta syntistä ihmistä, mutta älä rakasta, äläkä tue syntiä. Kun on kyse homoseksuaalista ja homoudesta, niin Raamatun ehdoton opetus on, että rakasta homoseksuaaleja lähimmäisinäsi, mutta älä hyväksy homouden syntiä. Herran Jeesuksen opetuslapsen tulee aina hyväksyä ehdottomasti jokainen ihminen, mutta syntiä hän ei saa hyväksyä, sillä synti tuhoaa ja turmelee aina sen joka syntiä harjoittaa.

Monet sanovat, että kuka voi tuomita kahden miehen tai kahden naisen välisen seksuaalisen rakkauden? Jumala on luonut miehen ja naisen ja asettanut seksuaalisuuden heidän välilleen pysyvään parisuhteeseen (avioliitto). Jumala loi miehen ja naisen sukupuolielimet erilaisiksi, mutta täydellisen sopiviksi miehen ja naisen välisen seksuaalisen rakkauden ilmaisuun. Luonnottomuus ei ole kykenevä ilmaisemaan Jumalan luomaa ja tarkoittamaa rakkautta, seksuaalista rakkautta.

Jumala tuomitsee homoseksuaalisuuden harjoittamisen, koska Hän tarkoitti seksuaalisuuden harjoittamisen miehen ja naisen välille pysyvään parisuhteeseen. Vain Jumalalla on tekijänoikeudet ihmisen Luojana tahtonsa ilmaisemiseen, siitä kuinka ihmisen tulisi käyttäytyä ja harjoittaa seksuaalisuuden kaunista lahjaa. Mielestäni ihmisen, joka on luotu Jumalan tahdosta, tulisi hyväksyä Jumalan tahto sekä Jumalan tekijänoikeudet. Kyse on Jumalan suuresta rakkaudesta ihmisiä kohtaan sekä iankaikkisesta valinnasta. Valitse viisaasti ja usko Raamatun Jumalaa, Herran Jeesuksen kautta.

Raamatun tärkein asia ihmiselle on pelastus uskon kautta Herraan Jeesukseen. Silloin kun ihminen tunnustaa Jumalan edessä olevansa syntinen ja katuu syntejänsä tekemällä parannuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen, niin Jumala antaa hänelle synnit anteeksi, jolloin hän saa osallisuuden iankaikkiseen elämään.

 

Julkaistu alunperin Petri Paavolan kotisivuilla.

 

Lue myös:

Sukupuolineutraali avioliitto rikkoo lapsen oikeuksia
”Sukupuolineutraalista” avioliittolaista ja homokulttuurista