Virologit keksivät ja rakentelevat viruksia petollisen ja naurettavan palapelin avulla

Suomennokseni videosta ”IQ Puzzler PRO – Als Virologen das ”Puzzeln” neu entdeckten (sequenzierung final)”,

IQ Puzzler PRO – Als Virologen das ”Puzzeln” neu entdeckten❗️ (odysee.com)

Omat selvennykseni ja huomautukseni laitan hakasulkuihin. Niitä varten, jotka haluavat vain lukea tämän artikkelin ja sitten vain käydä videolta katsomassa jonkin yksityiskohdan, laitan tekstiin videon ajankohtamerkintöjä joihinkin olennaisiin kohtiin. Videon puhe ja videon foliot pitävät yhtä, joten videon sanomasta saa täsmällisen selvyyden tästä videon puheen suomennoksestani. Videon tekijä ja selostaja puhuu videossa minä-muodossa.

Suomennos:

Tervetuloa Verborgene Wahrheit -kanavalle. Tämä video käsittelee sitä, miten virologit rakentavat väitetyn virusgenomin, oletetun virusgenomin. Ennen kuin menemme sisään aiheeseen, tahtoisin mielelläni puhua kanssanne muutamasta tärkeästä käsitteestä, jotta asia tulisi sitten myöhemmin helpommaksi ymmärtää, siis tietyistä sanoista, joita virologiassa käytetään jatkuvasti, siitä, mitä ne oikeastaan tarkoittavat.

Selitän niitä ensin jonkin sellaisen avulla, jonka me kaikki tunnemme, kirjainten avulla.

[Alla olevassa selvennän videon puhujan tarkoitusta kirjoittamalla tarvittaessa joissakin kohdissa sanan ”kirjain” sijasta ”kirjainjono”; yksittäisillä kirjaimilla, esimerkiksi a:lla ja b:llä, ei näet voi olla päällekkäisyyttä, yhteistä samanlaista osaa; kirjainjonoissa, niiden sisällä, kuitenkin voi olla yhteisiä kirjainjaksoja, ja virologiassa näitä yhteisiä jaksoja (ei yhtä ainoaa nukleotidia) etsitään sekvensseistä, sillä niiden perusteella noista lyhyistä jaksoista – niitä limittäisyyksien perusteella peräkkäin järjestämällä – kootaan ”viruksen genomi”].

Usein puhutaan sekvenssistä, esimerkiksi genomilla on jokin määrätty sekvenssipituus. Sekvenssillä tarkoitetaan tietynpituista lyhyttä pätkää jostakin suuresta, esimerkiksi 150 kirjaimen jonoa miljoonien kirjainten ja sanojen poolista.

Edessänne on siis käsittämättömän paljon 150 kirjaimen kirjainjonoja [esim. paperinpaloja, joissa on kaikissa kirjoitusta 150 kirjaimen verran], ja te tahdotte lajitella ne, te tahdotte tietää, mitä niistä lopulta tulee, siis mikä kirja, mikä artikkeli tai mikä muu tahansa, näistä sanoista syntyy, kun te kokoatte niitä yhteen. Aloitatte esimerkiksi panemalla sivuun aina yhden kirjainjonon, otatte siis yksinkertaisesti umpimähkään sen kirjainjonon, joka käsiinne ensimmäisenä sattuu, ja panette sen sivuun, otatte sitten seuraavan kirjainjonon ja panette sen sivuun jne.

Seuraava vaihe on sitten sekvensointi. Sekvensointi on ikään kuin kaikkien tähän mennessä saamienne lyhyiden kirjainjonojen yhteen kokoamista tai listaksi kokoamista. Te olette esimerkiksi saattaneet panna sivuun niin monta kirjainjonoa, että teillä on niitä nyt miljoona. Virologiassa näistä lyhyistä pätkistä käytetään nimitystä ”read.”

Sitten te suoritatte [contigien, ks. alla] kokoonpanon (virologiassa ”assembly”, saks. ”Contig-Erstellung” eli ”contigien tekeminen”). Kokoonpano on kirjainjaksojen päällekkäisyyksien [limittäisyyksien] etsimistä näistä lyhyistä sekvensseistä. Etsitään siis sanoja. [kirjainjonoista etsitään siis näille jonoille yhteisiä, samanlaisia kirjainjonojen alueita, joissa samat kirjaimet ovat niissä peräkkäin; etsitään siis päällekkäisyyksiä, yhteisiä pikkujaksoja noiden kokonaisten jonojen sisällä, engl. overlapping; jos on esimerkiksi kirjainjakso ”aamu” ja kirjainjakso ”muna”, niin tuo etsitty päällekkäisyys on ”mu” – etsityksi sekvenssiksi tulee silloin ”aamuna”].

[Yllä olevan kappaleen sana ”contig” juontuu englannin sanasta ”contiguity”, kosketus, välitön läheisyys, rajanaapuruus, vierekkäisyys. Contig on (tässä esimerkissä) joukko kirjainjonojen päällekkäisyyksiä, jotka yhdessä edustavat kirjojen konsensusaluetta, ks. edellä olevaa esimerkkiä ”aamuna” – tämä sana on contig, siis kokoonpanon tuloksena saatu sana].

Sitten suoritetaan alignment: saatuja contigeja, siis niitä sanoja, jotka te olette nyt löytäneet, verrataan kirjatietopankissa siellä oleviin kirjoihin. Jos löydetään samankaltaisuuksia yhden tai useamman sanan kohdalla jonkin tunnetun kirjan kanssa, silloin oletetaan, siis silloin vain otaksutaan, että sen kohdalla, jota etsitään, kyseessä on tunnettu kirja tai mahdollisesti tämän kirjan uusi kappale.

Seuraavassa vaiheessa näistä contigeista yritetään sitten rakentaa tuo otaksuttu kirjan kappale. Jos saatavilla olevat kirjaimet eivät riitä ja sanoissa ilmenee aukkoja, silloin nämä aukot täytetään, tarkemmin sanoen puutuvat kirjaimet tuotetaan. Virologiassa tällä on nimitys ”gap-filling”, aukkojen täyttäminen.

Sanoja siis otetaan esimerkiksi omasta sanavarastosta ja täytetään niillä näiden tekstien aukot. Näitä sanoja siis keksitään tavallaan vapaasti omasta sanavarastosta ja pidetään huolta siitä, että jälkeenpäin tuloksena on kokonaisuus. Ymmärrättehän? Voidaan toimia myös niin, että se otaksuttu kirja, josta kappaleen katsotaan olevan peräisin, otetaan malliksi, ja tästä kirjasta otetuilla puuttuvilla sanoilla yritetään täyttää aukot. Virologiassa tällä on nimi ”mapping.”

Tämä puuttuvien kirjainten tai sanojen täyttäminen eli niiden tuottaminen tapahtuu, jotta lopulta voitaisiin saada esittäväksi mielekäs ja sujuva teksti (konstruoijan mielestä, tässä tapauksessa siis teidän mielestänne).

[Tässä videon kohdassa 3:28 – 5:39 esitetään esimerkki saksankielisellä lauseella, ja niille, jotka haluavat tietää, mitä tuo lause ja sen sanat tarkoittavat, annan tässä suomennoksen. Lause tulee konstruointiprosessissa ensin muotoon ”Zweifel ist der Motor wissenschaftlichen Arbeitens” (”epäily on tieteellisen työskentelyn moottori”), ja päätyy sitten muotoon ”Zweifel ist unser Motor wissenschaftlichen Arbeitens” (”epäily on tieteellisen työskentelyn moottorimme”). Siis Zweifel = epäily; ist = on; der on määräinen artikkeli; Motor = moottori; wissenschaftlichen = tieteellisen; Arbeitens = työskentelyn; unser = meidän, siis pääte -mme].

Ottakaamme konkreettinen esimerkki ja sanokaamme, että etsimme jotain määrättyä lausetta. Olettekin jo suorittaneet sekvenssinmuodostuksenne ja koonneet ne, siis koonneet puuttuvat erilaiset 150 kirjaimen mittaiset kirjainjonot, ja nyt sitten katsotaan ja tutkitaan, mitä päällekkäisyyksiä [samoja kirjainjaksoja] niissä on.

Katsokaamme kahta sekvenssiä [lähtökohtana tässä on siis kaksi sekvenssiä, joissa on päällekkäisyyksiä eli samoja kirjainjaksoja].

Ensimmäinen on: Zweif st der Mo nschaftlich eitens.

Toinen on: Zweifel ist Motor sens lichen Arbeite.

Katsokaamme sitten, mitä päällekkäisyyksiä näissä kahdessa lauseessa on. Niitä on kuusi: Zweif, st, Mo, ns, lich ja eite. Nämä ovat siis kirjainjaksoja, jotka ovat molemmissa lauseissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän tutkimuksen tulos, siis contig, on:

Zweifel ist Motor senschaftlichen Arbeitens.

Tuo on contig.

Nyt seuraa alignment, siis se, että tuota contigia verrataan tietopankin kanssa, ja tulokseksi tulee, että tällä contigilla on hyvin karkea samankaltaisuus tämän lauseen kanssa:

Zweifel ist der Motor wissenschaftlichen Arbeitens.

Tuo on alignment.

Nyt tuo lause, siis tuo alignment, otetaan malliksi, ja sitten katsotaan, voidaanko contigista rakentaa tuo lause.

Kuten näette, contigissa on pari aukkoa [puuttuu sana der ja tavu wis]. Aukot täytetään siis omalla sanavarastollamme ja me sanomme: ”OK, koska me emme voi löytää tuota lausetta emmekä voi saada sitä aikaan contigilla, sanomme sitten:

Zweifel ist unser Motor wissenschaftlichen Arbeitens.”

Meillä on nyt siis samankaltainen mutta ei sama lause, ts. tässä kirjassa (tai tekstissä, tai missä tämä lause onkin) tuo on jotakin uutta, jolla kuitenkin joka tapauksessa on jotain tekemistä tämän tekstin kanssa.

Meidän tapauksessamme, meidän esimerkissämme, olemme nyt yksinkertaisesti käyttäneet saksan kieltä ja täyttäneet aukot sanalla ”unser” ja tavulla ”wis”, koska silloin siinä meidän mielestämme on järkeä, vaikkei näitä ollut [tietopankin] tiedoissa.

[Havaintoesimerkki kirjainjonoja käyttämällä päättyy, ja nyt siirrytään virologiaan].

Virologiaan siirrettynä sekvenssi tarkoittaa lyhyttä pätkää jostakin ”suuresta”, siis tässä tapauksessa ne ovat 150 nukleotidia esimerkiksi usean miljoonan nukleotidin poolista. Olette varmasti jo kuulleet, että genomissa on niin ja niin monta nukleotidia.

Sekvensointi on sitten kaikkien tämänpituisten lyhyiden pätkien yhteen kokoamista, listaksi kokoamista, ja lopulta saadaan esimerkiksi 56 miljoonaa sekvenssiä, jotka ovat kaikki 150 nukleotidin pituisia.

Assemblyssa, siis contigien tekemisessä, etsitään sitten päällekkäisyyksiä [samoja nukleotidijaksoja] näistä lyhyistä sekvensseistä. Ne kootaan yhteen, ja sen jälkeen alignmentissa niitä verrataan tietopankin kanssa, jossa ovat tunnetut genomisekvenssit. Sitten katsotaan, onko niillä jonkinlaista samankaltaisuutta jonkin kanssa.

Jos samankaltaisuutta jonkin oletetun tunnetun viruksen kanssa löydetään, silloin oletetaan, että sen kohdalla, jota etsitään, on kyseessä tunnettu tai uusi tai tuntematon virusvariantti.

Tehdään siis olettamus.

Sitten yritetään rakentaa oletettu uusi virusgenomi näistä contigeista esimerkiksi käyttämällä muita referenssigenomeja mallina (”mapping”).

Edellä olevasta esimerkistä muistattekin, että kirja otettiin malliksi ja katsottiin, voidaanko siitä ottaa osia ja voidaanko ne liittää kyseessä olleeseen lauseeseen. Genomin kohdalla katsotaan, löydetäänkö genomimalli, jossa on sopivia sekvenssin osia, joita voidaan käyttää, tai suoritetaan aukkojen täyttäminen (”gap-filling”), jossa konstruoijan, tässä tapauksessa virologien, mielestä jokin mielekäs sekvenssinpalanen, jota ei ylipäätään ole sekvenssissä mutta joka virologien mielestä on mielekäs, liitetään tähän uuteen genomisekvenssiin, siis sovitetaan siihen niin sanoakseni.

Tämä puuttuvien sekvenssien täyttäminen eli niiden tuottaminen tapahtuu, jotta saataisiin esitettäväksi oletettu uusi, täydellinen genomi.

[7:56] Tämä käsitteistä. Menkäämme sisään aiheeseen, ja me keskitymme professori Zhangin julkaisuun, sillä tehän tiedätte edellisistä videoista, että se, mitä professori Zhang on maailmalle esittänyt, genomi, oletettu virusgenomi, on palvellut siitä lähtien perustana kaikille myöhemmille julkaisuille. Sen vuoksi on luonnollista ja loogista, että otamme sen esiin ja osoitamme teille, kuinka professori Zhang ja professori Zhangin työryhmä ylipäätään ovat tämän genomin rakentaneet.

Ja, kuten huomaatte, puhumme aina rakentamisesta, koska kyseessä ei ole löytäminen. Se rakennetaan.

Katsokaamme yksityiskohtia. Professori Zhang otti keuhkohuuhtelunestenäytteen, ja siitä hän ensin vain ekstrahoi RNA:n. Se tapahtuu kemiallisesti. Mitään isolaattia [viruseristystä] ei tehty, vaan työtä jatkettiin kudosmateriaalin sekasotkusta.

Sitten seurasi RNA-depleetio [RNA:n eliminointi] tarkoituksena tehdä tunnetut ihmisen geenisekvenssit mahdottomiksi lukea. Voisimme havainnollistaa tätä asiaa [videolla folioiden avulla kuvataan prosessia, videon kohta 9:07].

On näyte, joka on kudossekoitus, monenlaisten asioiden sekasotku. Voitte luonnollisesti kuvitella, että siinä on hyvin vähän sellaista, joka teitä todella kiinnostaa, ja hyvin paljon sellaista, joka teitä ei kiinnosta.

Niin, puhdistaa ja suodattaa voitaisiin, mutta niin virologit eivät ole tehneet. He ovat siis ottaneet tämän sekoituksen ja tekevät nyt [puhuja seuraa videolla tapahtuvaa esitystä professori Zhangin menettelystä, siksi aikamuotoina ovat perfekti ja preesens] RNA:n eliminointivälineistöllä (RNA-Depletion Kit) ei-kiinnostavan RNA:n mahdottomaksi lukea – se on siis tavoite. Se, mitä RNA:n eliminointivälineistössä on sisällä [videolla ne on kuvattu pieninä punaisina palkkeina], takertuu sitten niin sanoakseni kiinni ei-kiinnostavaan ihmisen RNA:han ja tekee sen siten mahdottomaksi lukea.

Tuo on ainakin suunnitelma, sillä tarkoitushan on, että sen jälkeen sekvensoidaan vain kiinnostava RNA. Kuitenkin valmistajan informaation mukaan nämä välineistöt poistavat vain enemmän kuin 97% kaikesta ei-toivotusta ribosomaalisesta RNA:sta [rRNA] luotettavasti.

Siis, suurella kysymysmerkillä, jos ne poistavat enemmän kuin 97%, miksei siellä sitten lue 98%, 99% tai 100%? Voidaan siis lähteä siitä, että 97%:sta lähtien on varsin epäselvää, ts. tässä kohdassa meillä on melko suuri virhelähde. He siis tekevät RNA:n eliminoinnin olettaen, ettei heillä sen jälkeen ole siinä enää ihmisen RNA-kantaa.

Sitten edessä on varsinainen sekvensointi. Tässä vaiheessa RNA muutetaan ensin cDNA:ksi. Se tehdään sen vuoksi, että cDNA on stabiilimpi kuin RNA. Sitten sekvensointi tapahtuu Illumina Miniseq -laitteella, sekvenssin pituutena aina 150 emäsparia [nukleotidia].

Muistatte kirjaimet, kun etsitte aina 150 kirjaimen pituisia kirjainjonoja ensin ja panitte järjestelmällisesti sivuun yksinkertaisesti vain 150 kirjainta, 150 kirjainta jne. Niin sen tekee myös Illumina-laite. Se etsii 150 emäsparin pituuksia, ja ne laitetaan sitten RNA-tietopankkiin.

Voitte kuvitella mielessänne, että tuo on ikään kuin tekstitiedosto ja kaikki sekvenssit tallennetaan kirjaimina A, T, C ja G, ja loppujen lopuksi laite löysi 56 565 928 sekvenssiä, kussakin 150 emäsparia. Onpa suoritus, eikö totta!

Tältä sekvenssi sitten esimerkiksi näyttää [11:50]. Se koostuu pelkistä A-, T-, C- ja G-kirjaimista, ja se tallennetaan tietopankkiin kuten tekstitiedosto.

Erittäin tärkeää tässä on kuitenkin tietää, että koska mitään puhdistettua isolaattia [eristettyä virusta] ei ole, siitä [keuhkohuuhtelunestenäytteestä] sekvensoitujen geenisekvenssien alkuperää ei voida tietää.

Ei ole isolaattia vaan sekasotku, eikä ole ylipäätään mitään tietoa siitä, mitä itse asiassa sekvensoitiin.

Kun siis tämä RNA-kirjasto on saatu valmiiksi, sitten seuraa kaikkien näiden sekvenssien vertailu [siis alignment] ihmisen genomitietopankin kanssa, sillä luonnollisesti on olemassa jo tietopankki, jossa ovat ihmisen genomisekvenssit, ja nyt kaikkia näitä sekvenssejä verrataan tuon tietopankin kanssa. Heti kun ihmisen geenisekvenssejä löydetään, ne poistetaan, ja sitten jäi lopuksi vielä 23 712 657 sekvenssiä jäljelle.

Sitten tapahtuu contigien kokoonpano [assembly], ja siinä käytettiin Zhangin työssä kahta ohjelmaa, nimeltään Megahit ja Trinity. Nämä molemmat ohjelmat pilkkoivat vielä kerran nämä lyhyet 150 nukleotidin pituiset sekvenssit, siis tekivät niistä pienempiä. Sitten ne panivat ne päällekkäin ja yhdistivät samankaltaiset contigit toisiinsa.

Tässä [13:19] näette pienen esimerkin, jossa siniset kirjaimet [monet A-, T-, C- ja G-kirjaimet] ovat päällekkäisyyksiä, kuten muistatte tämän videon alun esimerkistä, jossa käytettiin sanoja. Se, mitä tässä siis näette, on sitten tulos.

Mielestäni on todella mielenkiintoista, että nämä kaksi ohjelmaa, vaikka ne työskentelivät saman lähtömateriaalin kanssa, löysivät kaksi täysin erilaista tulosta. Megahit löysi 384 096 contigia ja Trinity yli 1,2 miljoonaa. Siis sama lähtömateriaali, kaksi täysin erilaista tulosta. Megahitin kohdalla pisin contig oli pituudeltaan 30 474 nukleotidia [emäsparia] ja Trinityn kohdalla vain 11 760 nukleotidia.

Tässä kohdassa [contigeja koottaessa; 14:11] koottiin palapeliä jo laaja-alaisesti. Siinä otettiin nämä noin 23 miljoonaa sekvenssiä ja laitettiin ne päällekkäin, ja päällekkäisyydet yhdistettiin toisiinsa ja kiinnitettiin yhteen, siis liitettiin yhteen, koottiin palapeliä nimenomaan.

Merkitsen teille tässä jo Megahitin 30 474 nukleotidin tuloksen [puhuja ympäröi videossa tuloksen punaisella viivalla], koska se tulee vielä relevantiksi. Sanon teille kohta, miksi olen ympäröinyt sen.

Seuraavassa vaiheessa he ovat suorittaneet alignmentin, he ovat siis verranneet Megahitin ja Trinityn contig-tuloksia BLAST-tietopankin kanssa [BLAST = Basic Local Alignment Search Tool, biologinen ohjelmisto ja algoritmi, joka etsii samankaltaisia alueita sekvensseistä].

Tämä tietopankki sisältää nukleotidi- ja proteiinisekvenssit, ja nyt he ovat katsoneet, löytävätkö he mitään, onko yhtäpitävyyksiä. Ja tulos oli: löytyi [erään Megahitin contigin kohdalla] 89,1%:n samankaltaisuus lepakon viruksen kanssa. Onko tuo paljon? Mitä ajattelette?

Esimerkki: Ihmisen genomi pitää 97%:sti yhtä orangin genomin kanssa. Oletteko te sen vuoksi orankeja? Ja tässä meillä on vain 89,1%.

Kuitenkin tämän samankaltaisuuden perusteella ovat virologit nyt lähteneet siitä, että he ovat tekemisissä SARS-viruksen kanssa. Kyseessä on siis olettamus.

Sitten he ovat ryhtyneet rakentamaan genomia. Tämä on jälleen hyvin mielenkiintoista. He ovat siis ottaneet tämän lepakkoviruksen referenssigenomin mallin [he ovat ottaneet ko. genomin mallikseen], jonka kanssa heillä oli samankaltaisuus. Tämän vuoksi ympäröin yllä Megahitin tuloksen punaisella viivalla. He ovat päättäneet jatkaa työtä nyt Megahitin contigin kanssa. Kyseessä on päätös.

On tärkeää ymmärtää, että jo tuo malli on myös rakennettu genomi [ei löydetty], kuten kaikki muutkin tähän mennessä väitetyt virusgenomit. Ne on kaikki palapelin tavoin koottu kasaan. Ei yhden yhtäkään tähän mennessä koskaan väitetyistä virusgenomeista ole tosiasiallisesti löydetty todellisena.

He työskentelivät sitten siis mallin kanssa, joka myös oli jo rakennettu. He siis yrittivät rakentaa jälleen tämän lepakkoviruksen referenssigenomin näistä 30 474 nukleotidista. Nykyisin sen tekevät tietokoneet, mutta aikaisemmin kaikki tehtiin työläästi manuaalisesti [siis käsin].

Tuhkarokkoviruksen kohdalla esimerkiksi se kesti vuosikymmeniä, kunnes saavutettiin konsensus [yksimielisyys]. Konsensus. He ovat siis sopineet asiasta.

Nykyisin sen tekevät tietokoneet, jotka kokoavat palapeliä. Noin 48 tuntia kestäneen keskeytymättömän tietokoneprosessin jälkeen, voilà, oli luotu uusi virusgenomi.

[17:29] Katsokaamme lyhyesti, mitä palapelin kokoamisella, siis rakentamisella, tarkoitetaan.

Sen jälkeen kun keuhkohuuhtelunestenäytteestä suoritetun eliminoinnin [depletion] avulla ihmisen RNA oli suurimmaksi osaksi tehty mahdottomaksi lukea, loppu tästä käsittämättömän suuresta kudossekoituksesta sekvensoitiin täydellisesti. Tuloksena oli yli 56 miljoonan sekvenssin tietopooli, kussakin sekvenssissä 150 nukleotidia.

Sitä on sitten verrattu ihmisen genomitietopankin kanssa, on katsottu, mitkä ihmisen genomit ovat jo tunnettuja, ja ne poistettiin sitten. Silloin jäi jäljelle yli 23 miljoonan sekvenssin tietopooli. Tätä tietopoolia käytettiin nyt ja siitä etsittiin contigeja. Tässä koottiin siis palapeliä jo laaja-alaisesti. Silloin saatiin erilaisia contigeja [videon kohdan 18:18 foliossa näitä kuvataan palapelimalleina], Megahitilla 384 096 contigia ja Trinityllä yli 1,2 miljoonaa contigia.

Näitä verrattiin BLAST-tietopankin kanssa, ja silloin todettiin, että yhdellä näistä contigeista, yhdellä näistä palapelin palojen kokonaisuuksista, on lepakkoviruksen tunnetun referenssigenomin kanssa 89,1%:n vastaavuus. Siksi oletettiin, että kyseessä täytyy olla SARS-virus.

Tämä lepakkoviruksen referenssigenomi [29 802 nukleotidia] on otettu malliksi, ja tuon Megahit-contigin [30 474 nukleotidia] avulla on sitten yritetty – siis jälleen on koottu palapeliä, on konstruoitu – rakentaa jälleen tämä lepakon virus. Silloin on kuitenkin syntynyt aukkoja. Niin, Megahit-tuloksella ei voitukaan rakentaa täydellistä genomia, oli aukkoja.

Nämä aukot täytettiin sitten. Esimerkiksi on olemassa GAP Filler Programme [aukontäyttöohjelmia], joita on voitu käyttää. Tarkkaa kuvausta ei siis ole siitä, miten he aukot ovat täyttäneet. Ei myöskään tiedetä, kuinka paljon aukkoja he ovat täyttäneet. Oliko se 1% koko genomista, tai ehkä 100%? Julkaisusta ei siis käy selville, kykenivätkö he tai kuinka paljon he ylipäätään kykenivät tuon contigin avulla kattamaan ja kuinka suuria täytettävät aukot olivat.

Mahdollisuuksia kuitenkin ovat GAP Filler ja spesifinen PCR primer, joita ehkä myös käyttöön otettiin, mutta kuinka itse asiassa he siis ovat itse tehneet voidakseen siten työskennellä? Oma PCR primer [PCR-aluke, käynnistysmolekyyli] ja tietenkin manuaalinen sovittaminen ovat mahdollisia. Tarkkaan sitä ei tiedetä, koska se ei käy julkaisuista konkreettisesti selville.

Palapeliä koottiin siis laaja-alaisesti edelleen, ja monia aukkoja täytettiin silloin ehkä samankaltaisilla mutta ei samoilla sekvensseillä tai mahdollisesti joistakin muista väitetyistä SARS-genomeista käyttöön otetuilla sekvensseillä, vai täytettiinkö aukkoja ehkä tässäkin omasta päästä keksityillä sekvensseillä, kuten me teimme alussa esimerkissämme, kun me täytimme omalla sanavarastollamme lauseen aukkoja? No, mitä mielekkäänä on pidetty.

Tunnetteko tämän sanonnan: Mikä ei sovi, se tehdään sopivaksi?

48 tunnin keskeytymättömän tietokoneprosessin jälkeen oli syntynyt uusi virusgenomi. Nimi: SARS-CoV-2. Pituus: 29 903 nukleotidia.

[20:59; puhuja selostaa videon foliota] Tässä näette vielä prosessin yhteenvetona. Näyttää melko työläältä, eikö totta? Melko monimutkaiselta.

Mielenkiintoista on, että lähtökohdasta, siis kudosmateriaalin sekasotkusta, sekoituksesta, luotiin tässä työläässä prosessissa uusi genomi. Se rakennettiin.

Edellä kuvattu prosessi on virologeilla periaatteessa aina sama. Se poikkeaa usein alussa minimaalisesti hieman, mutta mitä erityisesti koko prosessin kulkuun ja genomin rakentamiseen tulee, ne he tekevät aina samoin. Prosessin kulku on aina identtinen. Koskaan he eivät työskentele minkään isolaatin [eristetyn viruksen] kanssa.

Katsokaamme vielä, kuinka paljon virhelähteitä ja heikkoja kohtia tässä koko prosessissa on.

Meillä ei ensinnäkään ole isolaattia, vaan sekvensointi ja genomin tekeminen suoritettiin kudossekoituksesta.

Eliminointi (depletion) on suuri virhelähde, koska se vain noin 97%:n luotettavuudella tekee tuossa kudossekoituksessa olevat ihmisen RNA-elementit ”mahdottomiksi lukea.”

Sitten on sekvensointi. Siinä ne lyhyet sekvenssit (reads), joista contigit tehdään, voivat olla virheellisiä ilmiön vuoksi, jonka nimi on ”template switching” [templaatin vaihtuminen]. Tuon ilmiön vaikutuksesta syntyy pysyviä uusia sekvenssejä, joita ei siihen mennessä ole ollut missään tietopankissa, ts. ei tiedetä, mihin mikrobiin ne tosiasiallisesti kuuluvat. Kuitenkin koska ne ovat syntyneet ikään kuin tyhjästä ja nimenomaan ovat tässä tietopoolissa, ne otetaan sitten todelliseen tapaan käyttöön myös genomin rakentamisessa.

Contigien tekemisen [assemblyn, kokoonpanon] kohdalla erittäin tärkeä asia on se, että ei ole ollut mitään selvää lähdettä, koska ei ollut isolaattia [eristettyä virusta]. Se, mitä sekvensoitiin, oli kudosmateriaalin sekasotku. Oikeastaan ei tiedetä lainkaan, mikä tässä muodostaa päällekkäisyyksiä. Contigien tekemisessä myös toiset parametrit johtaisivat toisiin tuloksiin.

Alignmentissa suoritetaan vertailu tietopankin kanssa, jossa periaatteessa on pelkkiä muita rakennettuja, siis palapelinä koottuja, genomeja. Se on oikeastaan palapelien vertailua jotakin sellaista varten, jota ei reaalisena ole koskaan vielä todistettu vaan joka on koottu kasaan, rakennettu, tietokoneella.

Se, mikä contig loppujen lopuksi valitaan, on päätös, koska ei tiedetä, kumpi ohjelma on parempi. Silloin tehdään päätös, mutta miltä pohjalta?

Sitten rakennetaan, pannaan kasaan, kootaan palapeliä lisää, kun valitaan malli, jolla on samankaltaisuutta contigin kanssa, ja vaikka tämä malli itse on myös rakennettu malli, yritetään nyt sillä contigilla, joka on valittu, rakentaa jälleen tämä malli.

Seuraava virhelähde tässä koko prosessissa on tietenkin kontrollikokeiden puuttuminen. Niitä ei suoritettu. Katsokaa tätä koskeva video. Siinä olemme osoittaneet puuttuvat kontrollikokeet.

[Olen suomentanut tuon videon artikkeliksi ”Virologit eivät tee lainkaan tieteen sääntöjen edellyttämiä kontrollikokeita”, ja siinä on myös linkki siihen]:

Virologit eivät tee lainkaan tieteen sääntöjen edellyttämiä kontrollikokeita

Yksi suuri kysymys, joka on avoin, koska se ei käy selville julkaisusta, on myös se, että miksi oletettu SARS-CoV-2-genomi [koronaviruksen genomi], jonka professori Zhang sitten esitteli maailmalle, on lyhyempi kuin Megahitin pisin contig-tulos. Kuinka se on syntynyt?

Näette siis, että tässä koko prosessissa on suuri määrä virhelähteitä, hyvin, hyvin monta kysymysmerkkiä. Tässä kaikki on tulosta virologien pakkoajatuksesta. He sanovat: ”Täytyy olla olemassa virus”, ja sitten he katsovat tietopankkeihin, jotka he ovat täyttäneet aina vain mitä erilaisimmilla fiktiivisillä [kuvitelluilla] genomeilla, ts. tässä rakentuu fiktio fiktion päälle [sepitelmä sepitelmän päälle].

Kontrollikokeita koskevassa videossa olinkin jo osoittanut teille, että on eräs kontrolli, joka periaatteessa täytyisi tehdä yhä uudelleen, sillä ihmisen genomitietopankkia täytetään jatkuvasti ja täytyisi tarkistaa, ovatko oletetut virusgenomit, joita väitettiin todeksi, sittemmin ehkä tulleet yhtäpitäviksi ihmisen genomisekvenssien kanssa, ja jos yhtäpitävyys löytyy, silloin täytyisi tietenkin hälytyskellojen soida ja asia täytyisi korjata sanomalla: ”Tuo, jota me tähän asti olemme pitäneet virusgenomina, on sittemmin osoittautunut ihmisen genomiksi.” Virologit eivät kuitenkaan tee tuota vertailua ihmisen genomitietopankin kanssa.

Tri Lankan työryhmä on tehnyt sen SARS-CoV-2:n [koronaviruksen] kohdalla joulukuussa, hän on tehnyt tämän vertailun. Kun hän vertasi professori Zhangin julkaisemia sekvenssitietoja, joista SARS-CoV-2 rakennettiin, ihmisen geenitietopankin kanssa joulukuussa 2021, hän sai tulokseksi, että contigilla oli 98,85%:n yhtäpitävyys homo sapiensin [ihmisen] RNA:n kanssa.

Parista prosentista olemme saaneet ulkomuotomme, eikö?

Yhtäpitävyys lepakkoviruksen genomin kanssa oli vain 89,1%. Siitä huolimatta virologit sanoivat: ”Bingo! Tuon täytyy olla uusi SARS-virus.”

Tri Lankan suorittamassa vertailussa tulokseksi tuli 98,85%:n yhtäpitävyys ihmisen genomisekvenssin kanssa. Koronaviruksen sekvenssi on siis 98,85%:sti peräisin ihmisestä.

Tämän tuloksen tri Lanka ja Corona Fakten ovat julkaisseet jo moneen kertaan, joten virologeja on informoitu. Kuitenkin he jättävät vaille huomiota tämän tosiasian halveksuvasti.

Vesa-Ilkka Laurio

Lähde:

IQ Puzzler PRO – Als Virologen das ”Puzzeln” neu entdeckten❗️ (odysee.com)