Yle myötäilee poliisiylijohtajan tavoitteita viranomaisten arvostelun kriminalisoimiseksi

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen tunnetaan parhaiten sotkeutumisestaan politiikkaan, joka on näkynyt räikeänä puuttumisena oppositioliikkeiden ja toisinajattelijoiden toimintavapauksiin. Näistä tapauksista tunnetuin lienee Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) kieltoprosessi, joka lähti liikkeelle Poliisihallituksen johtajan Seppo Kolehmaisen vaatimuksesta. Koska kyseisen sortotoimen hämäristä taustoista on vaiettu, eräät yhteiskuntakriitikot ovat epäilleet, että Kolehmaiselle annettiin vain kasvot manööverille, jonka taka-alalla häärivät EU-agendaa palvelevat suomalaispoliitikot.

Joka tapauksessa Kolehmaisella on taipumusta vehkeilyllään rikkoa jatkuvasti vallan kolmijako-oppia. Hänen johdollaan poliisi on insitituutiona alkanut haalia itselleen valtaa, joka on kuulunut perinteisesti lainsäädäntö- ja tuomiovallalle. Esimerkiksi Pohjoimaista Vastarintaliikettä vastaan nostetun kanteen takana ei ollut syyttäjälaitos vaan Poliisihallitus. 
Oma lukunsa ovat Kolehmaisen viimeisimmät sekoilut al-Holin Isis-taistelijanaisten ja näiden lasten päästämisessä Suomeen. Hänestä on tehty oikeuskanslerille ainakin kaksi kantelua virkamiehen valehtelusta eduskunnalle. Asiakirjavuodot nimittäin paljastavat, että Kolehmainen on allekirjoittanut salaisen asiakirjan, jonka tavoitteena oli järjestää Isis-taistelijoiden vaimot ja lapset palautuslennolle Suomeen. Näin syvä yhteistyö punavihreän hallituksen kanssa kertoo tietenkin sekä Kolehmaisen omista puoluepoliittisista preferensseistä että tämän kykenemättömyydestä pitää näppejään erossa ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) poliittisesta suhmuroinnista.

Tällaisella ansioluettelolla Kolehmainen katsoo kuitenkin olevansa oikeutettu ripittämään sananvapauttaan käyttäviä suomalaisia. Tänään tulleessa Yle TV1:n Ykkösaamussa Kolehmainen saarnasi ainaista virttään ”virkamiesten maalittamisesta” ja ”vihapuheen” lisääntymisestä. Ylen verkkosivuilta löytyvässä jutussa Poliisiylijohtaja Kolehmainen huolissaan maalittamisesta: Pelko voi vaientaa jopa tuomareita, sadat poliisit harkinneet alanvaihtoa Poliittisen poliisin (PolPo) ykkösnyrkki yrittää ruikutuksellaan kerätä virkamiesgangstereilleen sääliä, jotta  jo nyt häpeällisesti typistetty sananvapaus saataisiin karsittua olemattomiin:

– Pahimmillaan maalittamista on saatettu kohdentaa niin, että virkamies luopuu virkatehtävistään. Syyttäjä ei enää lähde syyttämään näissä tapauksissa, tai pahimmillaan tuomari ei lähde tuomitsemaan, Kolehmainen sanoi.

Tällaiseen puolitotuuteen ei voi suhtautua muulla kuin vasemmistopoliitikon suosimalla sutkautuksella: paskapuhetta! Kolehmaisen puoluetausta ei ole tiedossa, mutta projisoinnin käyttäminen viittaa vahvasti vihervasemmistolaiseen mentaliteettiin. ”Faktantarkastajien” sylttytehtaalta yleiseen kielenkäyttöön juurrutetulla uudistermillä maalittaminen halutaan valtamediassa viitata vain alamaisten virkamiehille antamaan suoraan palautteeseen. Tosiasiassa paljon yleisempää ”maalittamista” ovat juuri syyttäjien politisoituneet toimet tavallisia nettikirjoittajia ja populistipoliitikkoja vastaan. Virkamiehiin kohdistuvaa, usein vielä täysin perusteltua kritiikkiä  huolestuttavampaa on kansanvallan kannalta esimerkiksi se, että maastamme löytyy valtakunnansyyttäjä, joka käyttää ideologisten mieltymystensä mukaisesti mielivaltaa ketä tahansa kansalaista vastaan. Lakien tarkoitus on suojella tavallisia kansalaisia, eikä niitä mielivaltaisesti käyttäviä kansanvihollisia!
Ylen verkkosivujen Kolehmainen-uutisesta vastannut pahamaineinen multikulti-propagandisti Anniina Wallius ei malta olla tuomatta omia näkemyksiään juttuun. Tämän hän tekee vaivihkaa tunnettujen tosiasioiden varjolla:

Tuorein julkisuuteen tullut tapaus poliisin henkilökohtaisesta roimimisesta sosiaalisessa mediassa on perussuomalaisten kansanedustajan Ano Turtiaisen Twitter-viesti.

Siinä hän nimitti ylikomissario Jari Taposta ”munattomaksi nillittäjäksi” tämän kirjoitettua sananvapauteen kuuluvasta vastuusta.

Taponen on tehnyt rikosilmoituksen. Kolehmainen kertoo kuulleensa monilta muilta poliiseilta, etteivät he tee ilmoituksia, koska eivät halua antautua tai saattaa jopa perhettään entistäkin pahemmin maalittamiskohteeksi.

Toimittaja viestii, että ikään kuin koko juttu olisi pääpiirteissään tässä. Päältä päin katsoen moni huoleton lukija varmaan otaksuu näin, sillä hänelle ei ole avattu tapauksen yhteiskunnallisia ja poliittisia ulottuvuuksia, jotka ylipäätään tekivät rikosilmoituksen mahdolliseksi. Jälleen kerran emeritus professori Timo Vihavainen löysi case Taposesta sarkastisesti totuuden jyvän, joka on ollut valtamedialla koko ajan tahallaan kadoksissa:

Uusimmasta Suomen Kuvalehdestä huomaan, että siellä kolumnisti kirjoittaa otsikolla Solvaaminen on painostusta. Tämän yllättävän johtopäätöksen näyttävää oikeuttavan muutama letkautus, eritoten erään kansanedustajan eräästä aikuisesta poliisikomisariosta twitterissä käyttämä nimitys munaton nillittäjä.

Kirjoittaja pitää absurdina uutisoida somehäirintää – ilmeisesti juuri tällaista –yksittäisten henkilöiden välisenä nahinana. Tänä aikana näet lukuisat tutkimukset osoittavat vihapuheen isoksi demokratiaongelmaksi.

Asiantuntijaryhmä kuulukin vaatineen poliitikoilta päättäväisiä toimia ongelmaan puuttumiseksi. 

Somehäirinnän uutisoiminen henkilöiden välisenä nahisteluna palvelee kirjoittajan mielestä tätä agendaa, koska se hämärtää vihapuheen mieltämistä yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. 

Tällöin kuulemma hämärtyy, että häirintä… on vallankäyttöä, jossa joitakin henkilöitä ja näkemyksiä pyritään vaientamaan… 

Kyllähän se ilmeiseltä näyttää, että liikkeellä nyt on kovasti halua vaientaa joitakin mielipiteitä ja ettei asiassa liiemmin keinoja kaihdeta. Jopa yleinen syyttäjä (!) on kuin onkin onnistuttu mobilisoimaan asiaan mukaan ja näyttää ihan siltä, kuin asialle haluttaisiin nyt vielä antaa tieteenkin siunaus.

Sekä Ylen Ykkösaamu ja siitä jutun kirjoittanut Anniina Wallius edustavat esivallalle nöyrää tiedonvälitystä. Kolehmaista ei haasteta politikoinnistaan ja töppäilystään mitenkään. Päinvastoin, Wallius myötäilee hänen kantaansa sananvapauskysymyksessä. Kun poliisiylijohtaja puhuu ”vihapuherikoksista”, joita Suomen laki ei edes tunne, toimittaja Wallius kirjaa sen juttuunsa sellaisenaan ilman välihuomautusta:

Vihapuherikosten muuttaminen asianomistajarikoksista yleisen syytteen alaisiksi helpottaisi, mutta sekään ei olisi koko ratkaisu, Kolehmainen arvioi. Lakimuutos on oikeusministeriössä harkittavana, hän kertoi.

Omana henkilökohtaisena mielipiteenään hän sanoi, että rikoslakeja ei tarvittaisi lainkaan, jos ihmiset osaisivat kunnioittaa toistensa ihmisarvoa.

Kommentista käy selväksi, että poliisiylijohtaja ei pidä suomalaisia kansalaisina vaan alamaisina, joiden toimintaa pitää yhä tiiviimmin valvoa ja jos mahdollista, sanktioida vielä nykyistäkin ankarammin. Toisin sanoen alamainen on Kolehmaiselle aina potentiaalinen rikollinen ja rikoksista inhottavin on hegemonisen valtakoneiston väärinkäytösten esilletuominen.

Puhuessaan Ruotsin katastrofaalisista rikostilastoista poliisiylijohtaja tyynnyttelee kansaa väittämällä länsinaapurin tilanteen olevan täällä vältettävissä. Mitään konkreettisia keinoja Kolehmainen ei kuitenkaan esitä, ei edes sitä helpointa kuten kehitysmaalaisten maahanmuuton tukkimista ja maassa olevien ulkomaalaisrikollisten karkottamista.

Hervottoman haastattelun kruunaa Kolehmaisen lopussa esittämät toimenpide-ehdotukset kutsumattomien kehitysmaalaisten ”kotouttamiseksi”. Päästessään vapaasti politikoimaan, poliisiylijohtajan jutut lähtevät välittömästi laukalle:

Hän pitää Suomessa ongelmana muun muassa sitä, että maahanmuuttajien pääsy töihin kariutuu tiukkoihin kielitaitovaatimuksiin, jolloin he jäävät ulkopuolisiksi ja mahdollisesti alttiiksi rikollisryhmien houkutuksille. 

Hän sanoo ymmärtävänsä, että suomen tai ruotsin taito on keskeinen integraation väline ja se on ollut ennakkoedellytys myös työpaikalle, mutta nyt systematiikkaa kannattaisi hänen mielestään kääntää. 

Kielen oppiminen on edelleen erittäin tärkeää, mutta Kolehmaisen mielestä töihin voisi päästä nykyistä helpommin ja kieliopinnot käydä sen jälkeen työn ohessa. 

– Työhön nopeasti, ja sillä tavoin rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa.

Jokainen ymmärtää puheen kontekstista ettei poliisijohdon moderni apparatsikki tarkoita maahanmuuttajalla Ruotsista tullutta ohjelmistosuunnittelija Håkania tai Saksasta työn perässä saapunutta koneinsinööri Jürgeniä, vaan afrikkalaisperäistä, todennäköisesti laittomasti maassa oleskelevaa ammattitaidotonta vapaamatkustajaa. Tervejärkisille on ajatuksenakin sietämätöntä, että henkilöillä joilla ei ylipäätään ole mitään asiaa Suomeen, yritetään viranomaisten toimilla juuruttaa maahamme. Tuo joutoväki pitäisi välittömästi palauttaa Schengen-alueen ulkopuolelle, mieluiten kotiseuduilleen, jossa pippuri kasvaa. 

On pöyristyttävää, että poliisiylijohtaja ehdottaa taustoiltaan varmentamattomille muukalaisille vielä ohituskaistaa työelämään ikään kuin Suomessa ei olisi jo omasta takaa kotoperäisiä työntarvitsijoita! Viranomaisten pitäisi suojella suomalaisia, mutta Kolehmaisen puheenvuorosta päätellen poliisia kiinnostaa lähinnä vain ulkomaalaisten hyvinvointi. Varsinkin poliisijohto kantaa neuroottista huolta siitä, etteivät kaikki suomalaiset suhtaudukaan valtiojohdon ja viranomaisten vieraskoreuteen ilolla ja kutsuvat sitä siksi vihapuheeksi, josta pitäisi saada vapausrangaistus.

Yle Watch

Alkuperäinen artikkeli:  Yle Watch: https://ylewatch.blogspot.com/2020/02/yle-myotailee-kun-poliisiylijohtaja.html