Video: Kanadalaisfilosofi ruotii orjuutta, juutalaisia ja valkoisten asemaa

Tunnettu yrittäjä, juontaja ja filosofi Stefan Molyneux on kuohuttanut viime aikoina poliittisesti epäkorrekteilla videoillaan. Viimeisin video käsittelee ”valkoisen etuoikeuden” myyttiä.

Termin ”valkoinen etuoikeus” keksi juutalainen kommunisti Theodore W. Allen. Termiä käyttävät väittävät, että mustat suoriutuvat yhteiskunnassa heikommin, koska valkoiset ovat alistaneet heitä historian aikana ja koska länsimaiset instituutiot on rakennettu ”syrjimään” mustia. Länsimaissa ”valkoista etuoikeutta” pyritään vastustamaan esimerkiksi vähemmistökiintiöillä työ- ja koulumaailmassa sekä taloudellisella avustuksella. Kouluja ja työpaikkoja toisin sanoen ohjeistetaan suosimaan mustia valkoisten kustannuksella, vaikka paikkaa hakevat valkoiset olisivatkin tehtävään pätevämpiä. Tätä kutsutaan ”positiiviseksi syrjinnäksi”.

Molyneux kysyy videollaan, mistä johtuu, että ”positiivisesta syrjinnästä” huolimatta mustat suoriutuvat edelleen selkeästi huonommin elämässään kuin muut etniset ryhmät. Vuonna 1964 Yhdysvalloissa mustien hyväksi säädetty kansalaisoikeuslaki ei tehnytkään mustista valkoisten tai esimerkiksi aasialaisten veroisia kansalaisia. Valkoisilla amerikkalaisilla on 22 kertaa enemmän varallisuutta kuin mustilla. Joiltain osin mustien yhteiskunnallinen pahoinvointi on vain kärjistynyt tasa-arvoisen lainsäädännön myötä. Toisaalta aasialaiset nettoavat vuodessa valkoisiakin enemmän, mutta kulttuurimarxilaiset eivät koskaan puhu ”aasialaisesta etuoikeudesta”.

Molyneux puhuu videolla juutalaisen näyttelijä Jon Stewartin (Jonathan Stuart Leibowitz) kommenteista, jotka koskivat ”valkoista etuoikeutta”. Juutalainen Stewart syytti televisiossa amerikanirlantilaista toimittajaa Bill O’Reillyä siitä, että tämä hyötyy etnisen taustansa vuoksi ”valkoisesta etuoikeudesta”. Molyneux muistuttaa katsojiaan siitä, minkä poliittisesti korrekti historia on lakaissut maton alle: myös valkoisia eurooppalaisia myytiin orjiksi. Britit esimerkiksi myivät irlantilaisia maaorjia Amerikkaan, jossa irlantilaisista maksettiin vähemmän kuin mustista. Irlantilaisia orjia myös kohdeltiin huonommin kuin mustia.

Etelävaltioissa vain noin 5 % valkoisista omisti orjia, vaikka valtamedia on maalannut hyvin erilaisen mielikuvan Yhdysvaltojen historiasta. Juutalaiset sen sijaan pitivät orjuudesta huomattavasti valkoisia enemmän, ja häkellyttävät 40–75 % juutalaisista omisti orjia. Kukaan ei kuitenkaan syytä juutalaisia enää kollektiivisesti mustien orjakaupasta – valkoisista on tehty yksinäinen syntipukki. Mustat puolestaan ovat ainut ihmisryhmä, joka edelleen väittää nykyisen asemansa johtuvan sukupolvia sitten loppuneesta orjakaupasta; esimerkiksi irlantilaiset ovat jo kauan sitten päässeet asian yli. Valkoiset olivat myös juuri se ihmisryhmä, joka lopulta moraalisista syistä lopetti kansainvälisen orjakaupan. Käytännössä kaikki kansat ovat historian aikana myyneet ja ostaneet orjia, mutta vain orjuuden lopettanutta kansaa – valkoisia – syytetään siitä edelleen. Toisin kuin juutalaiset, valkoiset eivät edes juuri hyötyneet Yhdysvalloissa taloudellisesti orjuudesta. On siis järjetöntä puhua ”valkoisesta etuoikeudesta”.

Israelin hyökättyä Gazaan viime kesänä Molyneux julkaisi toisen suurta huomiota herättäneen videon, jossa hän valotti sionismin ja äärijuutalaisuuden historiaa. Molyneux puhuu videolla esimerkiksi rabbien tavasta ylläpitää ryhmäkuria juutalaisessa yhteisössä sekä yleisiä valheita, joilla Israelin olemassaoloa pyritään oikeuttamaan.