Tarvitsemme valkoisia valtioita

Vuonna 2012 osallistuin mielenosoitukseen Etelä-Afrikan konsulaatin edessä Los Angelesissa. Mieltä osoitettiin valkoisiin kohdistuvaa kansanmurhaa (1, 2) vastaan.

[Varoitus! Artikkeli sisältää järkyttävää kuvamateriaalia valkoisten kansanmurhan väkivaltaisesta arjesta!]

Mielenosoitus leimattiin mediassa järjestelmällisesti negatiiviseksi ilmiöksi. Mielenosoittajia kutsuttiin ”uusnatseiksi”. Media väitti, ettei Etelä-Afrikassa ole edes meneillään valkoisten kansanmurhaa. Tämä on täysin odotettavaa, koska tiedotusvälineet niin vasemmalla kuin oikealla kieltäytyvät hyväksymästä ajatusta siitä, että valkoiset voisivat olla rotuväkivallan uhreja.

Niinpä olin positiivisesti yllättynyt, kun näin Josh Gelernterin artikkelin National Review –lehdessä otsikolla ”Etelä-Afrikan loppu”. Mikään hänen kirjoittamansa ei toki ole yllätys roturealistille. Esimerkiksi Francis Carr Begbie kirjoitti samoista asioista The Occidental Observerin (TOO) artikkelissa toukokuussa 2014 ”Etelä-Afrikan valkoisten murhia ei suostuta näkemään”. Gelernter kirjoitti:

”Asiat ovat erittäin huonosti Etelä-Afrikassa. Kun apartheid tuhottiin vuonna 1994, maalla näytti olevan toiveikas tulevaisuus edessään. Vuonna 2002 kuitenkin 60 prosenttia eteläafrikkalaisista sanoi elämän olleen parempaa apartheidin aikana. Vaikea uskoa, että niin huonosti asiat olivat vuonna 2002. Ja nyt ne ovat paljon huonommin.

Kun apartheid päättyi, elinaikaodote oli 64 vuotta, joka oli sama kuin Venäjällä ja Turkissa. Nyt se on 56 vuotta, sama kuin Somaliassa. Maassa raiskataan 132,4 ihmistä jokaista 100 000 ihmistä kohti, mikä on selvästi eniten koko maailmassa. Botswanan vastaava luku on 94, Ruotsi tulee kolmantena: 64. Mikään muu maa maailmassa ei ylitä lukua 32.”

Ja miksiköhän Ruotsi on sijalla kolme? Niinpä, se on pääasiassa massamaahanmuuton seuraus. Ruotsalainen patriootti Ingrid Carlsson kirjoittaa: ”Synnyin Ruotsissa vuonna 1960. Sosiaalidemokraattien oli määrä hallita ikuisesti ja maamme oli miellyttävin, turvallisin ja kehittynein maailmassa. Nyt elän Absurdistanissa – maassa, jossa on korkein raportoitujen raiskausten määrä maailmassa, satoja ’suljettuja alueita’, joissa ihmiset elävät yhteiskunnan ulkopuolella, ja jossa sanomalehdistö sensuroi kaikki uutiset näistä ilmiöistä”.

Tietenkään rasismia henkeen ja vereen vastustava Ruotsi ei pidä tilastoja raiskaajien ja raiskattujen etnisestä alkuperästä, mutta 33 000 ihmisen mielipidetutkimuksessa 38 % ruotsalaisista naisista sanoi pelkäävänsä lähteä kodistaan fyysisen väkivallan, ryöstön tai seksuaalisen väkivallan johdosta. Gelernter jatkaa:

”Ennen apartheidin loppua eteläafrikkalainen kirjailija Ilana Mercer muutti perheensä kanssa Israeliin. Hänen isänsä oli äänekäs apartheidin vastustaja ja Etelä-Afrikan turvallisuuspoliisi puuttui hänen tekemisiinsä. Vuonna 2013 World Net Daily kertoo Mercerin sanoneen (vaikka hän oli edelleen vannoutunut apartheidin vastustaja): ’Rotuerottelun jälkeisessä Etelä-Afrikassa murhataan viikoittain enemmän ihmisiä kuin apartheid-ajan vankiloissa kuoli ihmisiä 40 vuoden aikana yhteensä.’”

Tämä kaikki tuokin mieleen juutalaisten osuuden apartheidin lopettamisessa ja heidän merkittävän roolinsa nykyhallinnon puolustamisessa. Mercerin perheen tavoin hyvin monet juutalaiset ovat muuttaneet Israeliin karkuun rodullista tuhoa ja kaaosta, jonka he jättivät jälkeensä. Gelernter jatkaa:

”Etelä-Afrikan hallinto arvioi, että maassa tehdään 31 murhaa 100 000 ihmistä kohti. Eli noin 50 murhaa päivässä. Etelä-Afrikka on siis kymmenes maailman murhatilastoissa. Maassa murhataan enemmän kuin Ruandassa, Meksikossa ja molemmissa Sudaneissa. Ja nyt puhutaan siis hallituksen virallisista luvuista. Ulkopuoliset arviot ovat tuplasti suuremmat. Hallitus on osoittanut jo useaan otteeseen olevansa epäluotettava – Etelä-Afrikan Nelson Mandelan ANC:n johtama nykyhallinto on ainutlaatuisen korruptoitunut ja epäpätevä…

Tietenkään yksipuoluehallinto ei takaa säädyllisyyttä ja luotettavuutta. Työttömyystaso on 25 %, mutta presidentti Jacob Zuma käytti juuri 24 miljoonaa dollaria valtion rahaa rakentaakseen kotiinsa amfiteatterin ja uima-altaan. Pian tämän tultua julki hänet valittiin uudelleen viideksi vuodeksi. Ajatushautomoissa työskentelevä Leon Louw, joka oli mukana lopettamassa apartheidia, kuvailee rikollisuutta ja korruptiota maassa näin: ’se on yksinkertaisesti todistus siitä, että valtio on hajonnut. Valtio on yksinkertaisesti käsittämättömän huono kaikessa, mihin se ryhtyy: koulutuksessa, terveydenhoidossa, infrastruktuurissa ja turvallisuudessa; kaikki mihin hallitus ryhtyy, on kaaoksessa.’

Hän lisää, että ihmiset eivät enää viitsi raportoida rikoksia poliisille.

On ilmeistä, että Etelä-Afrikka on vaarallisin paikka maailmassa varsinaisten sotatoimialueiden ulkopuolella. Eikä siinä vielä kaikki: on suuri vaara, että siitä tulee sotatoimialue. Nelson Mandela pystyi pitämään sateenkaarivaltion koossa, mutta häntä ei enää ole. Nyt kansanmurhia seuraavan Genocide Watch –järjestön asteikolla, kansanmurha on Etelä-Afrikassa numerolla 6-8, mikä merkitsee valmistautumista kansanmurhaan.”

Genocide Watch –sivuilta löytyy runsaasti dokumentoitua tietoa niistä kauhuista, joiden keskellä valkoiset elävät Etelä-Afrikassa. Niin sanotulla valmistautumisasteella tarkoitetaan seuraavaa: ”Vihamielisen retoriikan yhtäkkinen lisääntyminen tarkoituksena luoda pelkoa ryhmän sisällä.” Tässä kohtaa Gelernter kirjoittaa presidentti Jacob Zuman ja toisen johtavan poliitikon, Julius Maleman puheista, jotka viittaavat suoraan ja yksiselitteisesti kansanmurhaan: ”Ampukaa buuri, ampukaa, ampukaa.” Video Jacob Zumasta on erityisen kammottava.

Zuman sanoilla on ollut merkittävä vaikutus kansaan. Gelernter:

”Genocide Watchin tilastojen mukaan valkoisia maanviljelijöitä murhataan neljä kertaa enemmän kuin kaikkia muita eteläafrikkalaisia. Presidentti Zuman ’laulun’ jälkeen murhat lisääntyivät kuukausi kuukaudelta niin kauan kuin tilastoja saatiin. Poliisia on nyt ohjeistettu luopumaan rodun maininnasta murhattuja tilastoidessa. Poliisi on myös alkanut riisumaan aseista maanviljelijöiden ’puolustusryhmiä’. Tämän kaiken seurauksena valkoisten perheet ovat murhien, raiskausten ja kidutusten kohteita jatkuvasti. Samaan aikaan ANC:n johtavat poliitikot puhuvat valkoisista viljelijöistä ’uudisasukkaina’.”

Valkoisten järjestelmällinen murhaaminen kertoo eritoten siitä, että ollaan jo kansanmurha-asteikolla luvussa 7, joka merkitsee ”vainoa”: ”Uhrit valitaan etnisen tai uskonnollisen identiteetin mukaisesti.” Genocide Watch sanookin, että asteikon numero 7 vaatii, että ’kansanmurhaan liittyvä hätätila pitää julistaa’. Suurvaltojen, paikallisten valtioliittojen ja YK:n on valmistauduttava tarvittaessa aseelliseen väliintuloon [vrt. Palestiina. Suom. huom.]. Tarvittaessa kansanmurhan potentiaalisia uhreja on autettava aseellisella tai muulla avulla. YK:n velvollisuus on järjestää apua ja pakolaisten tuloon on valmistauduttava.

Valtamediaa (ja sen omistavaa kansaa) sekä vasemmistoa ei voisi kuitenkaan vähempää kiinnostaa. He vähättelevät kansanmurhaa, kun se kohdistuu valkoisiin. Heidän mukaansa valkoisiin kohdistuva kansanmurha on aina ”natsien” ja ”valkoisten ääriajattelijoiden” mielikuvitusta. Gelernter:

”Valkoiset eteläafrikkalaiset ovat asuttaneet Etelä-Afrikkaa 350 vuotta, valkoiset viljelivät maata siellä ennen kuin Newton keksi painovoiman. Jos mikään aika ei puhdista heitä kolonialismin tahrasta, niin pitää muistaa, että bantut syrjäyttivät Khoisan-kansan, joka asutti nykyistä Etelä-Afrikkaa ennen heitä. Arkeologiset, osittain epävarmat, tiedot viittaavat siihen, että bantut tulivat alueelle noin 400 vuotta ennen valkoisia, eivät siis esihistoriallisina aikoina.”

Nämä ovat niitä asioita, joiden liberaalit toivovat olevan vain pahaa unta. Heidän mielessään vain valkoiset ihmiset ovat uudisasukkaita ja kolonialisteja. Todellisuudessa juuri bantut levittäytyivät ympäri Afrikkaa, syrjäyttäen metsästäjä-keräilijät ja luoden samalla maatalouteen pohjautuvia yhteisöjä. Tällaista on tapahtunut koko ihmiskunnan historian ajan kaikkialla. Ilmeisesti kolonialismi sinänsä ei ole pahaa, vaan ainoastaan vahvojen valkoisten kansojen kolonialismi.

Helposti unohtuu, että vuonna 1868 valkoisia oli enemmän kuin puolet maailman väestöstä ja mustia oli selvä vähemmistö. Kuten Lara Johnstone, aktivisti valkoisten pakolaisten puolesta, kirjoitti TOO:ssa:

”Buurien apartheid-politiikan kannattajat ymmärsivät hyvin, että mustien eksponentiaalinen lisääntyminen johtaa valkoisten etnis-kulttuurilliseen tuhoon – myös Israelissa on oltu huolissaan samasta ilmiöstä… Jos ei tee mitään, se on kokonaisen kansan itsemurha. He myös näkivät mustien ’lisääntymiskampanjan’ sodanjulistuksena. Apartheid olikin heidän oikeutettu itsepuolustuksensa.

’Meillä on valittavana kaksi tietä, integraation tie, joka johtaa väistämättä kansamme tuhoon; tai apartheidin tie, joka säilyttää kaikkien rotujen identiteetin ja turvallisuuden ja jossa kaikki ryhmät voivat kehittää itseään omien taipumustensa mukaan samalla säilyttäen omat erityisominaisuutensa.’ – Tohtori D.F. Malan. 1947.

Tuomari Jason G. Brent vastasi näin apartheidia vastustaville epäilijöille, kun puhuttiin ANC:n ’lisääntymiskampanjasta’ ja ’itsepuolustussodasta’:

’Meidän pitää ymmärtää, että penis ja kohtu ovat kaikkein vahvin ase sodassa. Jos ette siis kykene saavuttamaan kohtuutta ryhmän lisääntymisessä puhumalla, keskustelemalla ja järjenkäytöllä, niin silloin heidän peniksen ja kohdun käyttönsä on sodanjulistus.’”

Johnstone on mukana Jus Sanguinis –kampanjassa valkoisten pakolaisten auttamiseksi heidän paetessaan Etelä-Afrikasta. Kampanjan kotisivuilla esitetään hyvin perusteltuja argumentteja valkoisten ihmisten tilanteesta Etelä-Afrikassa. Sivuilla käsitellään jopa Jared Taylorin ja Frank Salterin kirjoituksia etnisistä geneettisistä intresseistä.

Selvästikään Gelernter ei halua puolustaa aparheidia ja hän leimaakin Etelä-Afrikan valkoiset ryhmäksi, jossa haisee ”apartheidin lemu”. Koska hän kirjoittaa Weekly Standard –julkaisuun, voimme olla varmoja, että hän suhtautuu suopeasti Israelin apartheidiin ja ymmärtää juutalaisvaltion väestöpoliittista ohjelmaa. Todellakin, hänen ideansa ”buurien etnovaltiosta” muistuttaa Israelia, juutalaista etnovaltiota. Hänellä on jopa idea ”todellisista itsepuolustusjoukoista, kuten IDF (Israelin ’puolustusvoimat’).”:

”He voisivat ottaa oppia Singaporesta ja perustaa oman etnovaltionsa. Ulkomaisilla investoinneilla ja avulla he voisivat ostaa tarvitsemansa maa-alueen ja ostaa itsenäisyyden nykyisestä valtiosta. Alussa he voivat ostaa sotilaalliset palvelut yksityisiltä. He voisivat perustaa alhaisen verotuksen ja vapaan talouden maan, joka voisi hyötyä esimerkiksi Durbanin satamasta. Koska Etelä-Afrikka on romahtanut, niin Durbankaan ei ole enää 50 maailman suurimman sataman joukossa.”

Tällainen visio on täysin realistinen, mutta vain, jos valkoiset irtisanoutuvat mustasta Etelä-Afrikasta. Ottaen huomioon valkoisten pitkän historian alueella ja heidän rakentamansa infrastruktuurin, olisi todellakin oikeus ja kohtuus, että he tekisivät niin.

Valkoisten väestöllinen tuho Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on alkuvaiheessaan. Tätä ei voi kiistää. Etelä-Afrikassa meni alle 150 vuotta siihen, että valkoinen enemmistö muuttui alle 10 prosentin vähemmistöksi, mikä johtui ainoastaan hedelmällisyydestä. Etelä-Afrikan valkoiset joutuivat modernissa valtiossa vähemmistöasemaan ilman, että väestön vaihtamiseen oltaisiin tarvittu edes aggressiivista maahanmuuttopolitiikkaa! Esimerkiksi Euroopassa vapaa maahanmuutto tekee tilanteesta siis vielä huomattavasti vaarallisemman. Vuosisadan kuluessa valkoiset jäävät vähemmistöön kaikkialla. Jos katsoo 200 vuoden päähän, näkee valkoisten olevan pieni vähemmistö kaikkialla nykyisillä alueillaan. Tämä on kansanmurhaa juuri nyt.

Vaikka Etelä-Afrikan valkoisiin kohdistuva väkivalta on äärimmäinen esimerkki, me näemme rotuväkivaltaa valkoisia kohtaan kaikkialla valkoisissa maissa – ja aina vain enemmän. Pahinta on, että länsimaita hallitsee valkoisia vihaava eliitti, joka tekee kaikkensa kiihdyttääkseen valkoisten tuhoa. Ja he eivät piittaa siitä, että valkoiset joutuvat maksamaan tämän kaiken ja kärsivät siksi muun muassa seuraavista ongelmista: paikallisten vähenevä poliittinen valta, työmarkkinoiden muutokset, ympäristöongelmat ja julkisen rahoituksen ongelmat.

Seuraavien vuosikymmenien aikana valkoiset ovat jäämässä vähemmistöön maissa, joita he ovat hallinneet satoja ja jopa tuhansia vuosia. Kuten Etelä-Afrikan valkoiset, hekin joutuvat sitten elämään vähemmistönä vihamielisessä ympäristössä. Uudelle enemmistölle on ominaista matala älykkyysosamäärä ja erittäin korkea syntyvyys. Looginen seuraus tästä on valkoisen kansan kansanmurha.

Ainoa ratkaisu tähän on etnisten valkoisten valtioiden perustaminen. Tarve siihen on välitön Etelä-Afrikassa, mutta kaikkien valkoisten ihmisten ja kansojen olisi jo mietittävä tätä.

 

Alkuperäinen artikkeli julkaistu englanniksi The Occidental Observerin sivuilla 19.2.2015.