TTIP – uhka terveyspalveluille ja eläkkeille

Artikkeli on tiivistetty käännös taloustutkimuksen professori Michael Hudsonin Itävallassa 10.5.2016 pitämästä puheesta. Hudsonin mukaan TTIP-pankkivaltasopimus on vakava uhka eurooppalaisille hyvinvointivaltioille. Artikkeli on erityisen ajankohtainen kokoomuslaisen Laura Rädyn korruptiokohun vuoksi.

Kun pyrimme selvittämään, kuinka vanhustenhoito Euroopassa tulee muuttumaan, on meidän tutkittava niin teknologista kehitystä kuin myös sitä, millaisia menoja eliniänodotteen pidentyminen tulee aiheuttamaan yhteiskunnalle. Koska suuret ikäluokat ovat siirtymässä pois työmarkkinoilta, tulevat erityisesti eläkkeet ja terveydenhuolto aiheuttamaan vastaisuudessa paljon lisäkustannuksia. Kuinka yhteiskunta selviytyy tästä?

Euroopan ei missään nimessä tule ottaa mallia Yhdysvalloista, sillä siellä käytännössä kaikki on tehty väärin. Euroopan kannattaa pikemminkin tehdä kaikki päinvastoin.

Yksityistäminen on paljon kalliimpi vaihtoehto kuin eurooppalaistyylinen julkinen terveydenhuoltojärjestelmä. Monopolihinnat ovat aina ylisuuria. Petokset ja asiakkaiden hyväksikäyttö ovat suuri riski yksityisessä järjestelmässä.

Yhdysvalloissa ”Obamacare” ja sairausvakuutuslait ovat yksityisten lobbaajien käsialaa – ja niin on myös TTIP-sopimus. George W. Bushin kaudelta lähtien hallitus ei ole saanut yrittääkään neuvotella matalampia hintoja yksityisiltä lääkeyhtiöiltä hankkimilleen tuotteille. On julkinen salaisuus, että yksityinen terveysbisnes on läpeensä korruptoitunut ja että yhtiöt huijaavat asiakkaitaan laskuttamalla ylihintaa.

Vakuutussektori on tahkonut rahaa kehittämällä byrokraattisia temppuja, joilla asiakkuus voidaan evätä vakavasti sairailta kansalaisilta, joiden terveydenhuoltokulut tulevat todennäköisesti olemaan korkeat. Paperityön määrä on räjähtänyt käsiin. Laskutuksessa tehdään jatkuvasti virheitä, joiden korjaamiseksi kansalaiset joutuvat käymään tunteja kestäviä kiistoja.

”Vapaiden markkinoiden” valheellista mantraa hokevat lobbaajat tahtovat, että terveydenhuollon kulut siirretään julkiselta sektorilta terveyspalveluiden käyttäjille.

Sekä republikaanien että demokraattien johto kannattavat järjestelmää, jossa asiakkaat maksaisivat terveyskulunsa erityiseltä ”terveyssäästötililtä”. Rahaa säästettäisiin ennakkoon, ja tilejä hallinnoisivat Wall Streetin pankit. Järjestelmä perustuisi siis eräänlaisiin sijoitusrahastoihin. (On sanomattakin selvää, että finanssialan riskit tulisivat koskemaan myös ”terveyssäästötilejä”.)

Amerikan malli Eurooppaan?

Miksi eurooppalaisten tulisi olla kiinnostuneita siitä, kuinka terveydenhuolto rahoitetaan Yhdysvalloissa? TTIP:n vuoksi.

TTIP-sopimusta on laadittu piilossa julkisuudelta. Yhdysvalloissa kongressimiehet ovat saaneet tutustua siihen vain erityisessä lukuhuoneessa, jossa kopioiden ottaminen on ankarasti kiellettyä. Edes kongressin henkilökunta ei ole saanut lukea TTIP-papereita. Syykin on selvä: TTIP:n tavoitteet ovat niin härskejä, ettei kansa koskaan äänestäisi demokraattisissa vaaleissa niiden puolesta. Siksi TTIP:n laatineet pankit ja monopoliyhtiöt tahtovat ohittaa kokonaan kansallisvaltiot ja hyväksyttää sopimuksen suoraan Brysselissä.

TTIP:n tehtävä on syrjäyttää kansalliset tuomioistuimet ja korvata ne pankkien sekä monopoliyhtiöiden rahoittamilla yksityisillä välimiesoikeusjärjestelmillä. Tämä tulisi vaikuttamaan suoraan myös terveydenhuoltoa koskevaan lainsäädäntöön. On usein varoitettu, että TTIP tulisi johtamaan terveydenhuoltojärjestelmän yksityistämiseen. Vaikka monet poliitikot tällä hetkellä saattavakin vastustaa terveyspalveluiden myymistä ulkomaille, olisi soraäänet helppo hiljentää yksityisissä välimiesoikeuksissa.

Ihmisten eliniänodotteen pidentymisestä ja tämän taloudellisista vaikutuksista on puhuttu länsimaissa jo kymmenien vuosien ajan. Monet ovat olleet äärimmäisen pessimistisiä ja jopa ennustaneet, että koko kansantalous tulee murenemaan kasvavien tulonsiirtojen vuoksi. Yhdysvalloissa on toiminut poliitikkoja, jotka eivät ole tahtoneet rahoittaa lääketieteellistä tutkimustyötä peläten, että uusien kalliiden hoitomuotojen keksiminen merkitsisi valtiolle uusia kalliita velvollisuuksia.

On totta, että terveydenhuollon kustannukset ovat kasvaneet rajusti kuluneina vuosikymmeninä. Edes kovimmat kyynikot eivät kuitenkaan kyenneet ennustamaan sitä, kuinka suuri rooli yksityisillä monopoleilla on ollut kustannusten keinotekoisessa paisuttamisessa. Väestön ikääntymistä suurempi ongelma on se, että terveydenhuoltojärjestelmä on pilkottu yksityisiksi tulosyksiköiksi, joiden ainut tavoite on laskuttaa mahdollisimman kovaa ylihintaa palveluista.

Amerikkalainen ”Obamacare”-ohjelma on yksityistänyt sairausvakuutusjärjestelmän. Obamacare on ollut kultakaivos finanssi- ja vakuutussektoreille. Lääketeollisuuden lobbaajat ovat suojelleet Yhdysvalloissa menestyksekkäästi toimialaansa kartellien vastaiselta lainsäädännöltä.

Euroopan on tutkittava tarkoin Yhdysvaltojen tekemiä virheitä, sillä pankkisektorille alisteinen lainsäädäntö tulee lopulta tuhoamaan kotitalouksien ostovoiman. TTIP:n vuoksi uhka on konkreettisempi kuin koskaan aiemmin.

Vapaakauppalobbaajat vastaan kansanterveys

Mitä nopeammin varallisuuserot kasvavat, sitä vähemmän yhteiskunnassa solmitaan avioliittoja ja perustetaan perheitä. Myös ihmisten eliniänodotteet lyhenevät. Esimerkiksi Venäjän, Ukrainan, Latvian ja muiden entisten neuvostovaltioiden kehitys todistaa tämän. Tahtooko läntinen Eurooppa todella liittyä entisten neuvostovaltioiden joukkoon?

Varallisuuserojen kasvaminen on johtanut Itä-Euroopassa siihen, että vanhusten määrä suhteessa työikäisiin on kasvanut. Kun perheen perustaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, työikäisen väestön määrä supistuu suhteessa eläkeläisiin.

George W. Bush on todennut, että kun köyhät sairastuvat, näiden tulisi yksinkertaisesti mennä päivystysosastolle. Tämä on tietysti kaikista kallein menetelmä. Yhteiskunnan kannalta edullisempaa on ennaltaehkäistä sairauksia. Tupakka- ja virvoitusjuomakorporaatioiden kaltaiset kolossit käyvät kuitenkin veristä taistelua kaikkia kansanterveyttä parantavia lakihankkeita vastaan. Raha ratkaisee jälleen.

Kansanterveydessä ei ole kyse vain kehittyneestä terveysteknologiasta vaan paremmista julkisista terveysstandardeista, ihmisten ruokailutottumuksista ja liikunnasta. Pahinta myrkkyä kansanterveydelle ovat tupakka, alkoholi, roskaruoka ja liikkumattomuus. Yhdysvalloissa lasten diabetestilastot ovat nousseet pilviin.

Paras tapa pitää terveydenhuoltokulut kurissa on rakentaa yhteiskuntaa, jossa kansalaiset elävät terveellisesti. Yhdysvalloissa roskaruokateollisuus on kuitenkin estänyt tehokkaasti esimerkiksi hankkeen, jossa New Yorkin kaupungin johto pyrki kieltämään yli puolen litran kokoisten, sokeripitoisten virvoitusjuomien myymisen ravintoloissa, elokuvateattereissa, urheilutapahtumissa ja kaduilla olevissa ruokakärryissä.

TPP- ja TTIP-pankkivaltasopimukset tarjoavat monopoleille entistä järeämpiä aseita taistelussa kansanterveyttä vastaan. Mikäli valtio yrittäisi suojella kansalaisten hyvinvointia, voisivat yritykset haastaa valtion oikeuteen yksityisessä kansainvälisessä tuomioistuimessa. Esimerkkitapauksia on jo. Tupakkayhtiöt ovat haastaneet useita maita oikeuteen, kun savukeaskien varoitusteksteihin liittyviä määräyksiä on tiukennettu. Tulevaisuudessa samaa etuoikeutta tulevat varmasti käyttämään hyväkseen myös esimerkiksi virvoitusjuomajätit ja suuret pikaruokaketjut.

Amerikkalaiset lobbaajat ovat sorvanneet Brysselin poliitikoille sopimuksen, joka pakottaa valtiot maksamaan korvauksia esimerkiksi tupakkayhtiöille, jos kansanterveyttä vaalivat lakiuudistukset supistavat yhtiöiden voittoja!

Tuore brittiartikkeli tiivistää koko ongelman:

”TTIP:n tärkein tavoite on siirtää kansallisten tuomioistuinten valta yksityisille välimiesoikeuksille. Välimiesmenettelyn avulla yhtiöt voivat haastaa valtiot oikeuteen, mikäli kansallinen lainsäädäntö on rajoittanut niiden liiketoimintaa. […]

Taloustieteilijä Max Otte on kutsunut välimiesmenettelyä ’politiikan täydelliseksi lamaannuttamiseksi’. Välimiesoikeudet toimivat julkisuudelta salassa. Myös TTIP-neuvotteluita käydään salassa; tavoitteena on saattaa sopimus voimaan ennen kuin suuri yleisö kuulee sen varjopuolista. […]

TTIP on oppikirjaesimerkki siitä, että kansainvälisten kauppasopimusten todellinen tehtävä on rikastuttaa monikansallisia yhtiöitä tavallisten ihmisten kustannuksella.”

Eläkkeistä tehtiin pörssikeinottelun pelimerkkejä

Julkinen rahoitus on edelleen edullisin tapa järjestää eläkkeet ja eläkeläisten terveyspalvelut. Länsimaissa tämä on kuitenkin entistä vaikeampaa, koska väestön ja talouden kasvu taantuvat.

Uhkakuva on entisten neuvostovaltioiden malli, jossa työikäiset joutuvat lähtemään etsimään elantoa ulkomailta. Mitä vähemmän maahan jää työikäisiä veronmaksajia, sitä vähemmän rahaa riittää vanhusten hyväksi.

Yhdysvaltojen tilanne on tällä hetkellä erityisen huono, sillä maan sosiaaliturva-, sosiaalivakuutus- ja eläkeohjelmien rahoitus on finansialisoitu. Toisin sanoen ne maksetaan etukäteen. Säästäminen on jo vuosikymmenten ajan korvattu velkakirja- ja osakehankinnoilla. Kun väestö ikääntyy, eläkeläisten määrä kasvaa suhteessa eläkkeiden rahoittajiin. Tämä merkitsee rahoitusvaikeuksia eläkeyhtiöille.

Amerikan ja Euroopan keskuspankit ovat toteuttaneet lähes nollakoron politiikkaa 2008 pankkikriisistä lähtien. Eläkerahastoille ja vakuutusyhtiöille tämä on ollut ongelma, jota on yritetty korjata epätoivoisin menetelmin. Ne ovat pyrkineet hankkimaan tuloja pelaamalla uhkapelejä monimutkaisilla johdannaisilla. Ne ovat myös hävinneet valtaosan uhkapeleistä, sillä niistä ei ole ollut vastusta Wall Streetin ammattikeinottelijoille.

On täyttä hulluutta, ettei EU-mailla ole enää omia keskuspankkeja, jotka voisivat kääntää talouden takaisin kasvu-uralle rahoittamalla pankkikriisin synnyttämän budjettialijäämän.

Keskuspankit voisivat luoda rahaa, jolla julkisia terveysohjelmia voitaisiin pitää yllä myös kriisitilanteissa. Tämä ei johtaisi inflaatioon, vaikka yksityiset pankit näin tietysti väittävät. Todellisen inflaation – hintojen kallistumisen – tulee aiheuttamaan sen sijaan yksityisten pankkien vaatima yksityistämispolitiikka, jonka myötä peruspalvelut myydään ylihintaa kiskoville ulkomaalaisille korporaatioille.

TTIP:n tavoite: kuluttajien oikeuksien tuhoaminen

Lääketieteellinen kehitys tarjoaa monopoleille lukuisia kannustimia kiskoa ylihintaa erityisesti ikääntyneiltä asiakkailta.

Tuoreen australialaistutkimuksen mukaan ”vapaakauppasopimukset” ovat erittäin vaarallisia julkiselle terveydenhuollolle ja voivat nostaa erityisesti vanhuksilta laskutettavia hintoja. Koska ”immateriaalioikeudet” ovat ”vapaakauppasopimusten” ydinteemoja, tulevat suuryhtiöt laskuttamaan monopolihintoja esimerkiksi lääkkeistä.

”Vapaakauppasopimukset” estävät siis julkista valtaa sääntelemästä epäterveellisten tuotteiden markkinointia, lääkkeiden ja terveyspalveluiden hintoja sekä rikollisesti toimivien ulkomaalaisten korporaatioiden toimintaa.

TTIP toisin sanoen estää valtioita tekemästä kansanterveyttä vaalivaa politiikkaa, joka takaisi kaikille kansalaisille mahdollisuuden käyttää oikeudenmukaisesti hinnoiteltuja terveyspalveluita. Epäterveellisten elämäntapojen ennaltaehkäisemisestä tulisi käytännössä laitonta, koska se tarkoittaisi ulkomaalaisten yhtiöiden liiketoiminnan ”rajoittamista”.

Rahoituslaitosten ylivaltaa ajavat ryhmät käyttävät tällä hetkellä huikeita summia markkinoidakseen TTIP:tä ja sen väitettyjä ”hyötyjä”. Monet poliitikot uskovat saavansa henkilökohtaista ammatillista ja taloudellista hyötyä ajaessaan upporikkaiden monopolien ylivaltaa suhteessa hallitukseen ja äänestäjiin. TTIP on suurin yksittäinen uhka eurooppalaiselle terveydenhuollolle ja ikäihmisten hyvinvoinnille.

TTIP ei olekaan vapaakauppasopimus. Se on sijoittajansuojajärjestelmä, jonka tavoitteena on tehdä suuryrityksistä uusia lainsäätäjiä. Tämä merkitsisi eurooppalaisten ihmisten, kansantalouksien sekä yleisen moraalisen järjestelmän perikatoa. Eikä kyse ole vain eurooppalaisista – myös tavalliset amerikkalaiset vastustavat TTIP:tä. Julkinen terveydenhuolto on edelleen kaikista tehokkain ja edullisin järjestelmä, minkä vuoksi sitä tulee vaalia.

 

Lue myös:

TTIP-vapaakauppasopimus: usein kysytyt kysymykset
Vapaakauppasopimukset ovat yrittäjien ja palkansaajien vihollisia
Suomea johtaa mafia