Tilastotietoja juutalaisesta talousrikollisuudesta

Julkaisimme tänään artikkelin Bill Clintonin yhteyksistä juutalaistaustaiseen pedofiilipankkiiriin. The Occidental Observerin tuore artikkeli tarjoaa hyödyllistä tilastotietoa korruptiouutisen tueksi.

The Occidental Observerin Andrew Joyce on kirjoittanut kaksiosaisen artikkelin juutalaisesta valkokaulusrikollisuudesta (1, 2). Joyce osoittaa, että juutalaisten suhteellista osuutta amerikkalaisessa talousrikollisuudessa on tutkittu usein akateemisesti. Tulokset ovat mielenkiintoisia.

1971 juutalaistaustainen kriminologi A. Menachem Berkeleyn yliopistosta julkaisi artikkelin ”Criminality Among Jews: An Overview”. Menachemin mukaan ”juutalaisten alttius syyllistyä rikollisuuteen on selvästi korkeampi verrattuna ei-juutalaisiin, kun tutkitaan talousrikoksia”. Näitä ovat esimerkiksi petos, vilpillinen konkurssi sekä kavallus.

1988 Stanton Wheeler Yalen yliopistosta julkaisi paperin ”White-Collar Crimes and Criminals”. Wheeler selvitti, että protestanttien ja katolilaisten osuus talousrikostilastoissa oli pienempi kuin heidän väestömääränsä perusteella olisi voinut olettaa. Juutalaiset olivat sen sijaan vahvasti yliedustettuja: 2 % Yhdysvaltojen väestöstä oli juutalaisia, mutta näiden osuus talousrikollisuudessa oli 15,2 %.

1991 David Weisburg julkaisi Yalen yliopistossa artikkelin ”Crimes of the Middle Classes: White-Collar Offenders in the Federal Courts”. Weisburg totesi, että vaikka juutalaisia on Amerikan väestöstä vain 2 %, he muodostavat 9 % matalan tason talousrikoksista (pankkikavallus, verovilppi, pankkipetos), vähintään 15 % keskitason talousrikoksista (postipetos, vahingonkorvauspetos, lahjonta) sekä vähintään 33 % korkean tason talousrikoksista (kartellit, arvopaperipetokset).

Weisburgin päivitetyt tilastot osoittavat, että pienestä väkimäärästään huolimatta juutalaiset olivat vastuussa vähintään 23,9 prosentista Amerikan valkokaulusrikoksista.

Kuten olemme aiemmin uutisoineet, 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Yhdysvaltoja ravisuttaneen säästöpankkikriisin yhteydessä tuomituista huijareista 90 % oli professori Albert Lindemannin mukaan juutalaisia.

Voittoja kierrätetty synagogien kautta

Tilastot kertovat vain niistä tapauksista, joissa syylliset on saatu tuomittua. Kuten osoitamme Clinton-artikkelissa, ajoivat juutalaistaustaiset valtiovarainministerit Robert Rubin ja Lawrence Summers 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa läpi lakiuudistuksia, jotka tekivät pankkien talousrikollisuuden torjumisesta lähes mahdotonta. Siksi esimerkiksi Goldman Sachsin ja J. P. Morganin johtajista yksikään ei joutunut vankilaan huijauslainoille perustuneen kiinteistökuplan vuoksi.

Pahimpia rikollisia ei siis löydä tilastoista.

Joyce kertoo artikkelissaan, että juutalaista valkokaulusrikollisuutta tutkiessaan hän on löytänyt yhtenäisiä toimintakaavoja: petokset tapahtuvat finanssimaailman huipulla; ne perustuvat yleensä pyramidihuijausrakenteeseen; vilpillisiä konkursseja käytetään taktisesti hyväksi; kuplat rahoitetaan velkarahalla; verot kierretään; pankkeja ja vakuutusyhtiöitä huijataan; huijarit vaativat julkista rahoitusta; päärikollisten henkilöllisyys piilotetaan peiteyritysten taakse; tuottoja pestään juutalaisten kansalaisjärjestöjen avulla; rikolliset pakenevat Israeliin välttääkseen syytteet.

Esimerkiksi pahamaineinen brooklyninjuutalainen munuaiskauppias Levy-Izhak Rosenbaum tahkoi vuosikymmenten ajan rahaa pakottamalla epätoivoisia uhreja myymään sisäelimensä, minkä jälkeen rahat ”puhdistettiin” synagogissa ja kierrätettiin vielä kertaalleen erilaisten juutalaisjärjestöjen kautta.

Lue myös:

Juutalaiset ja järjestäytynyt rikollisuus, osa 3
90 % kreikkalaisista: ”Juutalaisilla liikaa taloudellista valtaa!”