Auringonvalon merkitys hyvinvoinnille

Muinaisissa kulttuureissa auringonvalo oli kaiken elämän alkulähde. Kuinka on mahdollista, että Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut sen pahimman luokan karsinogeeniksi?

Kysymys paljastaa silmiinpistävän eron muinaisten ja modernien kulttuurien välillä. Sitä, mitä pidettiin ennen parantavana voimana, syytetään nykyään sairauksista, ja ihmisiä neuvotaan välttelemään sitä.

Yllä olevalla videolla Wunsch käsittelee suhtautumista auringonvaloon historiallisesta näkökulmasta. Sekä tavallisen kansan että lääketieteen asenne on muuttunut huomattavasti ajan kuluessa. Hän kertoo:

”Nykyään auringonottaminen ei ole enää muotia. Osa asiantuntijoista haluaa kieltää solariumin, osa suosittelee käyttörajoituksia. Yhdysvaltain asevoimien ylin lääkintävirkamies vaatii UV:n ja rusketuslaitteiden säätelyä. Kuinka suhtautua tummiin pilviin aiemmin niin aurinkoisella taivaalla?

Kun tiedämme enemmän menneisyydestä, osaamme suhtautua Maailman terveysjärjestö WHO:n, syöpäyhdistysten ja ihotautilääkärien äärimmäisiin kantoihin terveen kriittisesti.”

Auringonvalon käyttö lääketieteessä

Auringonvaloa on käytetty lääketieteellisiin tarkoituksiin antiikin Kreikassa ja Arabiassa. Muinaisessa Egyptissä sillä torjuttiin taudinaiheuttajia. Ensimmäiset vahvistetut havainnot auringonvalon lääkinnällisestä käytöstä tulevat Herodotukselta 5. vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua.

Hän kävi Lähi-Idässä alueella, jonne oli koottu taisteluissa kaatuneiden kalloja. Hän havaitsi silmiinpistävän eron egyptiläisten ja persialaisten kallojen paksuudessa. Egyptiläisten kallot olivat paksuja, kun taas persialaisten kallot olivat ohuita ja melko hauraita. Wunsch sanoi:

”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun auringonvalon saannilla ja ihmisen luiden vahvuudella arveltiin olevan yhteys.

Koska Herodotus oli epäillyt samaa jo aikaisemmin, että auringonvalo lujittaa luita ja kalloa, hän piti havaintoa järkeenkäypänä. Egyptiläiset ajoivat päänsä, palvoivat aurinkoa ja pukeutuivat kevyesti.

Persialaiset taas käyttivät suuria päähineitä ja suojasivat itseään auringonvalolta. Hän oli myös ensimmäinen, joka teki samat havainnot kuin me tutkiessamme D-vitamiinia.”

Nykyiset auringonpalvonnan muodot kehittyivät alle 100 vuotta sitten, ja 1950-luvulle saakka auringonvalolla hoidettiin niin sanottuja pimeätauteja: tuberkuloosia ja riisitautia.

Lääkäri Niels Finsen oli ensimmäisiä, jotka tutkivat tieteellisesti auringonvalon vaikutuksia. Vuonna 1903 hän sai Nobel-palkinnon kehitettyään menetelmän, jossa auringonvaloa voitiin käyttää ihotuberkuloosin hoidossa, joka tunnetaan myös nimellä lupus vulgaris. Wunschin mukaan:

” … Hoitajat – Finsen kutsui heitä ’valohaltijoiksi’ – käyttivät keskitettyä auringonvaloa, joka tarkennettiin kvartsilinsseillä haluttuun kohtaan iholla käyttäen kahvoja, joissa oli koverat kammiot, ja jotka oli peitetty molemmin puolin kvartsikristallilinsseillä.

Ihon painaminen paransi valon läpäisevyyttä huomattavasti. Kahta liitintä käytettiin taipuisien jäähdytysvesiletkujen kiinnittämiseen, millä vältettiin lämmön aiheuttamat palovammat. Tämänkaltainen hoito toimii erittäin hyvin …”

Ongelmaksi muodostui vain se, että riittävän voimakasta auringonvaloa oli saatavilla vain muutamana päivänä vuodessa pohjoisilla leveysasteilla.

Tämän jälkeen hän keksi hoitomuodon, jossa käytettiin kaarilamppuja. Tästä sai alkunsa fototerapia, jossa valolla hoidetaan fyysisiä tai henkisiä sairauksia.

Helioterapia: auringonvalon lääkinnällinen käyttö

Finsenin tutkimustyö auringonvalon käytöstä ihotuberkuloosin hoidossa raivasi tietä sveitsiläiselle lääkärille, Auguste Rollierille. ”Tästä miehestä tuli modernin helioterapian kärkinimi, aurinkolääkäri,” Wunsch sanoi, viitaten auringonvalon käyttöön sairauksien hoidossa.

Rollierin hoidot tepsivät paitsi ihotuberkuloosiin myös taudin muihin ilmenemismuotoihin. Hän hoiti potilaita altistamalla heitä asteittain auringonvalolle.

Rollier, joka on kirjoittanut oppikirjoja helioterapiasta, painottaa valon koko spektrin tärkeyttä, sillä vain koko spektrillä saavutetaan suurin mahdollinen hyöty ja voidaan suojautua mahdollisilta vaurioilta.

Esimerkiksi UVB osallistuu ihon D-vitamiinin tuotantoon, mutta se voi myös muuttaa DNA:n rakenteita. Ultravioletti A –säteet (UVA) synnyttävät reaktiivisia happispesieksiä kudoksessa, mikä synnyttää vaurioita.

Näiden sivuvaikutusten vuoksi iho tarvitsee valon muita aallonpituuksia, kuten lähes infrapunaista ja punaista valoa, joista siirtyy energiaa soluihin. Wunsch jatkaa:

”Rollierilla oli lähes 50 vuoden kokemus helioterapiasta lääkärinuransa loppupuolella. Viimeisessä oppikirjassaan hän mainitsee erikseen, ettei ole koskaan nähnyt ihosyöpää, joka johtuisi helioterapiasta. Hän on kuitenkin hoitanut ihosyöpää auringonvalolla.”

D-vitamiinisynteesin salat paljastuvat

Vuonna 1928 Adolf Windausille myönnettiin Nobel-palkinto D-vitamiinisynteesin selvittämisestä.

Havaittiin, että UVB-valo osallistuu D-vitamiinin fotosynteesiin ihon uloimmilla kerroksilla. Windaus kehitti ensimmäisen lääkevalmisteen, joka sisälsi konsentroitua D-vitamiinia. Sitä käytetään tänäkin päivänä esimerkiksi lasten riisitaudin hoidossa.

Aurinkolamppuja käytettiin myös erityisryhmien, kuten hiilenkaivajien, ryhmähoidoissa. Päivittäinen annos UVB-valoa auttoi heitä ”työskentelemään kovemmin”, Wunsch sanoi. Tuohon aikaan suurin osa lääkäreistä piti auringonvaloa ylivertaisena keinovaloon nähden, mikä pitää paikkansa tänäkin päivänä.

Auringonvalon hyöty ei rajoitu D-vitamiinin tuotantoon vaan koko spektrin etuihin. Wunschin mukaan:

”… Historia osoittaa, että sekä luonnollisen että keinotekoisen auringonvalon oikeaoppisella käytöllä voidaan ennaltaehkäistä ja parantaa vakaviakin sairauksia.

Esivanhemmillamme oli tarvittavat tiedot, taidot ja teknologia joilla selviytyä auringonvalon kanssa planeettamme kaikilla ilmastovyöhykkeillä. Tämä tieto on hävinnyt monien mielistä. Ennen antibiootteja fototerapia oli lääketieteen edistyksellisimpiä hoitomuotoja. Kun luonnonvaloa ei ollut saatavilla, keinovalo täytti aukon.”

Vaikka esivanhempamme oppivat käyttämään auringonvaloa kaikkein selkeimpien pimeäsairauksien hoitoon, tänäkin päivänä monet kärsivät auringonvalon puutteesta johtuvista ongelmista.

Iho tarvitsee auringonvaloa

Wunschin mukaan kaikki kasvit ja eläimet tietävät kuinka paljon ne tarvitsevat valoa. ”Kasvit sulkeutuvat tai kääntävät lehtiään kunnes niiden valoa hyödyntävät alueet [ovat valonlähdettä kohden]. Eläimet pyrkivät varjoon, ja niillä on suojaava turkki,” hän kertoo. Ihokarvat eivät suojaa ihmisen ihoa auringonvalolta kuten monilla eläimillä. Sen sijaan ihmisiholla on äärimmäisen monimutkainen ja kehittynyt mekanismi, jolla se suojaa itseään auringon säteilyltä suojaavan karvakerroksen puuttuessa.

Asteittainen altistuminen auringonvalolle vahvistaa ihoa vähitellen. ”… Paksuuntumisen päätarkoitus on kehittää luontainen suoja auringonvaloa vastaan muuttamalla orvaskeden optisia ominaisuuksia,” Wunsch selittää.

Iholta voi kestää neljä viikkoa kehittää suoja paikallisia sääolosuhteita vastaan, mikä tarkoittaa että keratinosyytit ja korneosyytit ovat kyllästyneitä melaniinipigmentillä. Lisäksi kuolleet ihosolut uloimmassa kerroksessa toimivat lisäsuojana.

Iho kykenee muuttamaan 99,9 prosenttia lyhyen aallonpituuden fotonien energiasta suoraan lämmöksi, eli vain 0,1 prosenttia muuttuu vaarallisiksi vapaiksi radikaaleiksi. Sama pätee melaniiniin. Aurinkovoiteet kuitenkin yleensä jouduttavat vapaiden radikaalien muodostumista. Wunschin mukaan:

”… Kun tarkastellaan aurinkovoiteita, siis niitä, joita on käytetty 20 vuotta sitten, niiden fotonikonversioaste on vain 10 prosenttia, eli 90 prosenttia fotonien energiasta muuttuu happiradikaaleiksi, vapaiksi radikaaleiksi.

Jopa nykyaikaisten aurinkovoiteiden fotonikonversioaste on 80-81 prosenttia. Jos käytät aurinkovoiteita, ne läpäisevät ihon ja edesauttavat reaktiivisten happispesiesten muodostumista.”

Auringonvalon muut terveysedut

Alamme vasta ymmärtää miksi auringonvalolle altistuminen on tärkeää ja hyödyllistä terveydelle. Yllä olevalla videolla haastattelen Wunschia, joka selittää miksi auringonvalo on tärkeää terveydelle. Ihmiset tarvitsevat auringonvaloa, ja sopivina annoksina se pitää elintoimintomme kunnossa. Wunsch selittää:

”Auringonvalo vaikuttaa hormonitoiminnan säätelyyn. Se vaikuttaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaan, ja sillä on merkittävä vaikutus vuorokausi- ja vuodenaikarytmiin … Elimistömme aistii ympäristön valon aallonpituudet silmien ja ihon välityksellä, joiden avulla hormonitoiminta sopeutuu ajan ja paikan mukaan.

Sillä on väliä, istummeko auringon alla autiomaassa, vai istummeko olkikaton alla tai puun alla metsässä. Värit kertovat silmien välityksellä aivoille, keskiaivojen hormonisäätelykeskukselle, mitä ympärillämme tapahtuu ja kuinka reagoida kyseisessä tilanteessa.”

Kun otetaan huomioon auringonvalon hyödyt, Wunschin mukaan se, että WHO luokittelee auringonvalon karsinogeeniksi (ja suosittelee välttämään auringonottoa), on verrattavissa siihen, että väittäisi hapen aiheuttavan syöpää koska se on vapaiden radikaalien esiaste. Tällä logiikalla meidän tulisi lakata hengittämästä.

On selvä, että säännöllinen altistus valon täydelle spektrille on tärkeää ja hyödyllistä suurimmalle osalle ihmisistä, ja väestön terveys paranisi, jos ihmisille opetettaisiin ottamaan aurinkoa kohtuudella, sen sijaan, että kehotetaan välttämään sitä.

 

Lähde: Wisemindhealthybody.com

Lue myös:

Auringonvalo on hyväksi iholle
Auringon välttely tappaa nopeammin kuin auringonpalvonta
On aika päivittää tietosi aurinkovoiteiden käytöstä
Auringonvalo voi oikeasti suojata ihosyövältä
Auringonvalon 5 uskomatonta ominaisuutta
Auringonvalon koko spektri terveyden hyväksi
Tutkimus: Auringonvalo ei aiheuta ihosyöpää, vaan vähentää sairastumisriskiä
Auringon välttelystä astmaa
Auringonvalo estää ihosyöpää