Hepatiitti B –rokotteesta ei ole mitään hyötyä

Hepatiitti B –rokote on niin turha, että rokotemyönteistenkin tulisi kyseenalaistaa sen käyttö jo pelkästään maalaisjärjellä perusteltavista syistä. Nykyään lähes kaikki vastasyntyneet rokotetaan, ja loput rokotteet annetaan varhaislapsuuden aikana.

Tauti on hyvin harvinainen, ja sitä esiintyy lähinnä riskiryhmään kuuluvilla aikuisilla, kuten seksuaalisesti aktiivisilla ja huumeidenkäyttäjillä jotka käyttävät samoja neuloja.

Rokotteen terveysriski terveille vastasyntyneille on huomattavan suuri. Pahimmillaan se voi tappaa tai aiheuttaa pysyviä vammoja. Suoja hepatiitti B:tä vastaan on parhaimmillaankin vain tyhjä lupaus. Edes rokotteen valmistajat eivät takaa, että rokote antaisi pysyvää immuniteettia hepatiitti B:tä vastaan.

Hepatiitti B:n oireet

Hepatiitti B:n oireita ovat väsymys, pahoinvointi, oksentelu, matala kuume, kipu, nivelten turvotus ja päänsärky. Yskää voi esiintyä viikkoa tai kahta ennen kuin iho alkaa kellertää, maksa laajenee ja kipuja esiintyy. Nämä oireet voivat kestää kolmesta neljään viikkoa. Väsymys voi kestää jopa vuoden.

Vain harvat kuolevat tautiin, 95 prosentissa tapauksista henkilö toipuu täysin ja jäljelle jääneillä kuolleisuus on 0,1 prosenttia. Parantuneille kehittyy elinikäinen immuniteetti. Niistä viidestä prosentista, jotka eivät toivu täysin, alle viidestä prosentista tulee taudin kroonisia kantajia.

Hepatiitti B:tä esiintyy hyvin vähän lapsilla, suurin osa tartunnan saaneista on 20-30-vuotiaita aikuisia. Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa esiintyvyys on hyvin vähäistä, 0,1-0,5 prosentilla väestöstä.

Vaikka imeväiset voivat saada tartunnan äidiltään, nämä tapaukset ovat vain pieni osa hepatiitti B –tartunnoista. Hepatiitti B:tä pidetään aikuisten tautina, joka välittyy pääasiassa veren ja kehon nesteiden välityksellä. Tauti ei tartu helposti. Sitä esiintyy lapsilla vain harvoin.¹

Näillä ryhmillä on korkeampi sairastumisriski

Seuraavilla väestöryhmillä on tavallista korkeampi riski saada hepatiitti B –virustartunta:

• Tartunnan saaneille äideille syntyneet lapset
• Tartunnan saaneiden seksikumppanit
• Seksuaalisesti aktiiviset henkilöt, jotka eivät ole pitkäaikaisessa ja yksiavioisessa parisuhteessa (enemmän kuin yksi seksikumppani kuluneen 6 kuukauden aikana)
• Miehet, jotka harrastavat seksiä miesten kanssa
• Suonensisäisten huumeiden käyttäjät
• Henkilöt, jotka asuvat samassa taloudessa kroonista hepatiitti B:tä sairastavan kanssa
• Terveydenhoito- ja pelastusalan työntekijät, jotka työn puolesta joutuvat kosketuksiin veren tai veristen kehon nesteiden kanssa
• Hemodialyysipotilaat
• Kehitysvammaisten hoitolaitosten asukkaat ja työntekijät
• Matkailijat, jotka matkustavat maihin joissa on keskimääräinen tai korkea hepatiitti B –tartunnan riski ²

Jos virusta kantaville äideille syntyneitä lapsia ei lasketa, imeväisillä ja lapsilla on erittäin matala riski saada hepatiitti B –tartunta. Ei ole mitään järkeä rokottaa kaikkia lapsia lievää sairautta vastaan, joka ei edes tartu helposti.

Kun lapset päätettiin rokottaa heti synnyttyä

Vuonna 1991 suositeltiin ensimmäistä kertaa kaikkien vastasyntyneiden rokottamista hepatiitti B:tä vastaan. ³

Vuonna 2005 Tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskukset CDC päivitti linjaustaan siten, että kaikki vastasyntyneet saavat hepatiitti B –rokotteen ennen kuin he pääsevät pois sairaalasta. CDC:n suositusten mukaisesti kaikki äidit testataan hepatiitti B:n vasta-aineiden varalta. Jos äidin testin tulos on positiivinen, lapselle määrätään hepatiitti B immunoglobuliinia hepatiitti B –rokotteen ohella.

Jos äidin hepatiitti B –testin tulos on negatiivinen tai testin tulos on epäselvä, lapselle suositellaan rokotusta. Itse asiassa käytäntönä on rokottaa imeväiset kysymättä. Jos vanhemmat eivät halua rokotuttaa lastaan, heidän tulee tehdä asia selväksi hyvissä ajoin ennen synnytystä. Käytännön mukaisesti äidille suositellaan, että myöhemmin lastenlääkäri antaa loput rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet. ⁴

Jos uskoo kyseisen rokotteen turvallisuuteen ja toimivuuteen, olisi järkevämpää rokottaa vain niiden äitien lapset joiden hepatiitti B –testin tulos on positiivinen.

Nykyinen rokotusohjelma

Advisory Committee on Immunization Practice suosittelee, että kaikki lapset saavat ensimmäisen hepatiitti B –rokoteannoksen heti syntymänsä jälkeen, joista toiset kaksi pistosta 6-18 kuukauden iässä. Myös rokottamattomille vanhemmille lapsille ja nuorukaisille suositellaan kolmen rokotepistoksen sarjaa. ⁵

CDC suosittelee yhdistelmärokotteita yksittäisten rokotteiden sijaan. ⁶

Hepatiitti B –rokoteohjelman perustelut tuulesta temmattuja

Vuonna 1991 tiedotusvälineet uutisoivat CDC:n laatimista tilastoista, joilla perusteltiin hepatiitti B –rokoteohjelman tarpeellisuutta. Nämä tilastot eivät perustu tunnettuihin tosiasioihin, ja niillä perustellaan rokotusten tarpeellisuutta.

CDC väitti, että Yhdysvalloissa asuu arviolta miljoona kroonista hepatiitti B:tä sairastavaa henkilöä ja että vuosittain 5000 ihmistä kuolee maksaongelmiin. CDC ei antanut yhtään lähdettä väitteelle. ⁷

Rokotteiden toimivuudesta ei ole näyttöä

Yhdenkään rokotteen ei ole ikinä osoitettu tehoavan yhteenkään sairauteen. Vain vasta-aineiden kehittyminen on osoitettu, mikä on eri asia kuin varsinainen immuniteetti. ⁸

Äskettäin ilmenneet tuhkarokko- ja sikotautiepidemiat rokotettujen keskuudessa osoittivat etteivät rokotteet antaneet suojaa. ⁹

Hepatiitti B –rokote ei eroa millään tavalla näistä rokotteista. Rokote nostaa tilapäisesti vasta-aineiden määrää, mutta tämä ei tarkoita samaa kuin immuniteetti. Edes rokotteiden valmistajat eivät lupaa immuniteettia. ¹⁰

Rokotteiden terveysriskit

Heinäkuusta 1990 vuoteen 1996 saakka hepatiitti B –rokotteesta on tehty yli 16 000 ilmoitusta sairaalakäynneistä, vammoista ja kuolemantapauksista VAERS-haittavaikutusrekisteriin. Imeväisten kuolinsyyksi ilmoitetaan usein virheellisesti kätkytkuolema. Onhan tiedossa, että alle 10 prosenttia lääkäreistä tekee ilmoituksen rokotusten jälkeen ilmenevistä terveysongelmista.

Monet kansainväliset lääketieteelliset julkaisut ovat kirjoittaneet, että hepatiitti B –rokote aiheuttaa vakavia, kroonisia immuunijärjestelmän ja hermoston sairauksia sekä lapsilla että aikuisilla.

Vuonna 1996 Montinare ym. julkaisivat tutkimuksen Italiassa. He arvioivat 30 lasta ja aikuista, joista suurin osa oli 3 – 9 kuukauden ikäisiä ja jotka kärsivät kohtauksista ja autismista saatuaan hepatiitti B –rokotteen. Tutkijat päättelivät, että autoimmuunisairaudet ovat yleisempiä maissa, joissa rokotteiden käyttö on yleistä. ¹¹

Vuosien 1992 ja 2005 välillä raportoitiin 36 788 sivuvaikutusta VAERS-rekisteriin. Näistä 14 800 edellytti sairaalahoitoa ja monet olivat hengenvaarallisia ja aiheuttivat pysyviä vammoja. 781 henkilön kerrotaan kuolleen hepatiitti B –rokotuksen ottamisen jälkeen.

Hepatiitti B –rokote aiheuttaa seuraavia terveysongelmia:

• Multippeliskleroosi (MS)
• Diabetes
• Guillain–Barrén oireyhtymä
• Nivelreuma
• Itsesyntyinen verihiutaleniukkuus
• Kouristuksia ja aivosairauksia, kuten aivotulehdusta
• Bellin halvaus
• Punahukka
• Autismin kirjon häiriöt
• Haimatulehdus
• Näkö- ja kuulo-ongelmia, myös optista neuriittia
• Immuunijärjestelmän ongelmia ¹²

Johtopäätös

Vastasyntyneiden ja pienten lasten rokottamisessa hepatiitti B:n varalta ei ole järkeä. Rokotteen ei ole osoitettu ehkäisevän hepatiitti B:tä tehokkaasti. Lasten todennäköisyys saada hepatiitti B –tartunta on erittäin pieni.

Hepatiitti B ei tartu helposti, ja sitä esiintyy lähinnä riskiryhmiin kuuluvilla aikuisilla. Tauti paranee yleensä itsestään, ja tartunta antaa elinikäisen immuniteetin.

Toisaalta hepatiitti B –rokote on aiheuttanut monia vakavia terveysongelmia, myös pysyviä vammoja, ja johtanut kuolemaan.

 

Lähde: Vactruth

Lue myös:

Rokotteet aiheuttavat sairauksia9 tapaa, joilla rokotteet heikentävät lasten immuniteettia
Rokotteiden haittavaikutukset voivat johtaa kuolemaan tai pilata elämäsi
Puolalaistutkimus: rokotteiden riskit suurempia kuin hyödyt