Huippuyliopisto: neuropsykiatristen häiriöiden ja rokotteiden välillä yhteys

Viime kuussa Psychiatry/Child & Adolescent Psychiatry –lehdessä julkaistun tapaustutkimuksen tulokset ovat herättäneet kysymyksiä lasten neuropsykiatristen häiriöiden ja rokotusten välisestä yhteydestä.

Tutkimus, jonka suorittivat Yalen yliopiston lääketieteellisen ja Pennsylvanian valtiollisen yliopiston kansanterveystieteen yksikön tutkijat, perustuu perusoletukselle, jonka mukaan immuunijärjestelmällä on avainrooli aivojen normaalissa kehityksessä ja useiden eri neuropsykiatristen häiriöiden patobiologiassa. Sen vuoksi keskushermostoon vaikuttavien autoimmuunihäiriöiden ja tulehduksellisten häiriöiden on havaittu olevan ”ajallisesti yhteydessä niitä ennen annettujen eri rokotteiden kanssa.”

Tutkimustulokset viittaavat mahdolliseen yhteyteen influenssarokotteen ja anoreksiadiagnoosin välillä

Tutkijat tarkastelivat annettujen rokotteiden yhteyttä 6-15-vuotiaita, joilla oli diagnosoitu jokin sairaus, kuten anoreksia nervosa, obsessiivis-kompulsiivinen häiriö (OCD), tic-häiriö, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD), vakava masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö.

He havaitsivat että kerätyn tiedon perusteella lapset, joilla oli vasta diagnosoitu anoreksia nervosa, oli todennäköisemmin rokotettu kuluneen 3 kuukauden aikana kuin kontrolliryhmään kuuluneet. He myös havaitsivat, että 3-, 6- ja 12-kuukautta aiemmin influenssarokotteella rokottaminen oli myös yhteydessä anoreksia nervosa-, OCD- ja ahdistushäiriödiagnooseihin.

Myös muut yhteydet olivat merkitseviä, kuten korrelaatio hepatiitti A:n ja anoreksia nervosan ja OCD:n välillä; hepatiitti B:n ja anoreksia nervosan välillä, ja meningiitti anoreksia nervosan ja kroonisen tic-häiriön välillä.

Tärkeimmät havainnot antavat viitteitä siitä, että lapset joilla on OCD, anoreksia nervosa, ahdistushäiriö ja tic-häiriö olivat olivat todennäköisemmin saaneet influenssarokotteen edeltävän vuoden aikana.

Erityistuomioistuimen maksamat influenssarokotekorvaukset kasvaneet 1188 %

Tässä tutkimuksessa havaittu mahdollinen influenssarokotteen ja neurologisten häiriöiden välinen yhteys on merkittävä, erityisesti siinä valossa, että Yhdysvaltain erityistuomioistuimen amerikkalaisille myöntämät korvaukset influenssarokotteen aiheuttamista vaurioista on kasvanut 1188 % vuosiin 2014-2015 nähden.

(Koska Kongressi saattoi vuonna 1986 voimaan lain, joka takaa rokotteita valmistaville lääkeyhtiöille syytesuojan, joten amerikkalaiset voivat hakea korvauksia rokotehaitoista Yhdysvaltain valtiolta erityistuomioistuimissa.)

Yliopistojen yhteistutkimuksessa viitataan myös Karussisin tutkimukseen, jossa havaittiin, että tiettyjen keskushermostoon vaikuttavien autoimmuunisairauksien ja tulehduksellisten sairauksien on havaittu olevan yhteydessä lukuisiin rokotteisiin, kuten idiopaattinen trombosytopenia, akuutti disseminoitunut enkefalomyeliitti ja Guillain–Barrén oireyhtymä ja monet muut. Näin myös monista pohjoisen Euroopan maista saadut tuoreet tulokset, jotka viittaavat H1N1-influenssarokotteen ja vastapuhjenneen narkolepsian väliseen yhteyteen.

Tutkijat mainitsivat myös että tavassa, jolla tulokset ilmoitetaan vakuutusyhtiöille, on puutteita, mikä tekee riski laajuuden arvioinnista hankalaa.

Esimerkiksi he eivät kyenneet yksilöimään riskitekijöitä, vaikka monet vakuutusyhtiöt ovat määrittäneet rokotteille oman koodinsa, erittelemättä lainkaan yksittäisiä rokotteita. He myös käyttivät hallinnollisia tietoja, johon sisältyi tunnistamattomia muuttujia, mukaanlukien se tosiasia, että varhaislapsuuden rokotteet annetaan lyhyellä aikavälillä ensimmäisen 15 kuukauden aikana, mutta tarkka aika ja annettujen rokotteiden yhdistelmä vaihtelee.

Yliopistojen yhteistutkimuksessa käytettiin tuloksia vuosilta 2002-2007, jotka sisälsivät otoksen yksityisesti vakuutetuista lapsista jokaisen neurologisen diagnoosin ryhmästä, jotka olivat olleet koulussa kirjoilla vähintään 1 vuoden ajan ennen ensimmäistä diagnoosiaan. Laatijat myös ottivat huomioon sen seikan, että rokotteita annetaan tiettyinä vuodenaikoina (ennen kesäleirejä tai koulun alkaessa). Vertailukohtana käytetyiltä henkilöiltä edellytettiin, että he olivat käyneet lääkärillä, mutta että käynnillä ei annettu mitään rokotetta 15 päivää ennen kuin sairaus diagnosoitiin ensimmäisen kerran. Koehenkilöille etsittiin verrokkihenkilöt, jotka vastasivat iältään, sukupuoleltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan ja rokotusajankohdaltaan heitä. Jotta he saattoivat testata malliensa spesifisyyttä, tutkijat ottivat mukaan myös lapsia joilla oli rikkoutuneita luita ja avoimia haavoja.

”Ne meistä, jotka hakevat hyvitystä rokotehaittakorvausohjelmasta, kokevat usein sen haasteen, että tieteilijät ja lääketieteen ammattilaiset usein kieltäytyvät antamasta lausuntoa rokotehaitoista ammatillisten seurauksien vuoksi,” sanoi Robert Krakow, kokenut asianajaja, joka edustaa perheitä rokoteoikeudessa.

”Lisäksi monet lääketieteen ammattilaiset eivät ole saaneet koulutusta, jota tarvitaan rokotehaittojen tunnistamiseksi, jolloin oireet laitetaan tuntemattomaksi syyksi tai niiden arvellaan olevan alkuperältään psykologisia. Usein koko prosessi pelottaa ja estää sekä kantajia että lääketieteen ammattilaisia ottamatta asiaa puheeksi.

Lisäksi, vaikka hallitus myöntää, ettei rokotehaittakorvausohjelman olemassaoloa ole tuotu riittävän hyvin esille, mikä rikkoo Rokotelakia vastaan. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat näkemykseemme siitä, että oikeuteen päätyvät tapaukset edustavat vain pientä osaa kaikista rokotehaitoista.”

Lääketieteellistä itsemääräämisoikeutta kannattava yhteisö suosittelee lukemaan rivien välistä

Kuten useimmiten minkä tahansa tiedejulkaisun tapauksessa, joka julkaisee tuloksia, jotka haastavat rokotusjärjestelmän, ja koska tutkimus oli ensimmäinen laatuaan, tutkijat eivät uskalla tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja tyytyvät toteamaan että ”tarvitaan lisätutkimuksia”. Heillä on myös tapana lisätä tekstiin huomautus lääketieteelliselle yhteisölle ja maailmalle, että havainnot ovat luonteeltaan vähäpätöisiä. Tutkimuksessa myös todetaan, että autismin ja rokotteiden välinen yhteys on ”osoitettu selkeästi vääräksi, huolimatta siitä, että osa ihmisistä uskoo että kahden välillä vallitsee yhteys.”

Lääketieteellisen yhteisön asiantuntijat ja jäsenet kuitenkin tuntevat tutkimuksia tekevät tutkijat – jollon koko rokotejärjestelmän haastaminen tai kyseenalaistaminen – estetään lisäämällä pakollinen huomautus mitättömyydestä, jos tulokset missään määrin uhkaavat rokoteohjelmaa tai vallitsevaa lääketiedettä, jotta tulokset ylipäätään julkaistaisiin. Yliopistojen yhteistutkimus ei tee poikkeusta: tämä käy kristallinkirkkaasti ilmi tutkijoiden tekemien johtopäätösten viimeisestä lauseesta, jossa he toteavat, että ”rohkaisemme perheitä noudattamaan CDC:n suosituksia liittyen rokotusohjelmaan.”

Lääketiede/autismi-itsemääräämisoikeusliike tunnistaa käytetyn kielen protektionistisena toimenpiteenä, jonka tarkoitus on estää ettei tutkijoille käy ’Wakefieldejä’ – termi joka otettiin käyttöön sen jälkeen kun brittiläiseltä gastroenterologi tri Andrew Wakefieldilta riistettiin kyseenalaisin perustein lupa harjoittaa lääkärin ammattia sen jälkeen, kun hän alkoi tutkia ruoansulatusjärjestelmän terveyden, autismin ja MPR:n välistä yhteyttä.

Valtamedia sivuuttaa yliopistojen rokotetutkimuksen tulokset

Surullista kyllä, yliopistojen yhteistutkimuksen tulokset on pitkälti sivuutettu valtamediassa, huolimatta presidentti Trumpin halukkuudesta tuoda julki rokotteisiin liittyvät huolenaiheet. Viime viikolla Robert Kennedy ja Robert De Niro seisoivat rinta rinnan National Press Clubissa, tarjoten 100 000 dollaria ensimmäiselle toimittajalle, joka voi osoittaa, että rokotteissa käytetty tiomersaali on turvallista. Valtamedia ei puhu siitäkään, paitsi silloin tällöin kun se uutisointi noudattaa ’debunkkaus’ narratiivia, mitä tapahtuu aina kun joku kyseenalaistaa lääketeollisuuden.

Mutta kun tutkimus, joka on laatuaan ensimmäinen epidemiologinen analyysi, osoittaa, että on olemassa riittävästi näyttöä yhteydestä tiettyihin neuropsykiatrisiin häiriöihin, herää väkisinkin kysymys: ”mitä seuraavaksi?”

Tutkimukseen osallistuneet tutkijat sanovat, että seuraavat vaiheet täytyy toistaa suuremmalla väestömäärällä, ja huomioon tulee ottaa myös muita muuttujia kuten yksilön geneettinen ja epigeneettinen tausta, mikrobiomi ja muut tekijät kuten annetut rokotteet.

Alkuperäinen artikkeli lähteineen: Vaccineimpact.com

Lue myös:

Rokotteiden haittavaikutukset voivat johtaa kuolemaan tai pilata elämäsi
Rokotteet, aivotulehdus ja masennus
Ovatko rokotteet turvallisia?