Juutalaisyhteistyöstä tunnettua Suomen Nobel-voittajaa syytetään rikollisuuden pönkittämisestä

Kansainvälisesti arvostetuimpiin lukeutuva talousrikollisuustutkija William K. Black ihmettelee uudessa artikkelissaan, miksi suomalainen Bengt Holmström ja amerikanjuutalainen Oliver Hart saivat hiljattain taloustieteen Nobel-palkinnon. Blackin mukaan Holmström ja Hart ovat ajaneet politiikkaa, joka johti 2007–2008 finanssikriisiin.

Blackilla itsellään on vuosikymmenten verran käytännön kokemusta pankeista ja talousrikollisuudesta. Hän passitti vankilaan satoja rikollisia koronkiskojia 1980-luvulla alkaneen säästöpankkikriisin jälkimainingeissa. 90 prosenttia tuomituista oli Holmströmin yhteistyökumppaneiden tavoin juutalaistaustaisia.

Suomessa ”oman pojan” palkintoa on juhlittu täysin kritiikittömästi. Isänmaallisilla ihmisillä ei kuitenkaan ole syytä ylpeyteen, sillä Holmström sai palkintonsa siksi, että hän on hännystellyt kansainvälistä eliittiä harvinaisen alhaisella tavalla; hänen teoriansa suojelevat rikollisia pankkiireita.

Yleisradio esimerkiksi ylpeili, että Suomen oma poika sai mitalin sekä ”vajaan miljoonan euron rahapalkinnon” suoraan prostituutiokohujen koulimalta Ruotsin kuninkaalta, Kaarle XVI:ltä.

”Tutkimuksenne on loistava esimerkki teoriasta, jolla on käytännön merkitystä parhaalla mahdollisella tavalla,” Ruotsin tiedeakatemian professori Per Strömberg sanoi Ylen mukaan palkinnonluovutuspuheessaan.

Holmström jakoi miljoonapalkinnon yhdessä juutalaisen Oliver Hartin kanssa. The Times of Israel keskittyi juutalaiseen Hartiin omassa artikkelissaan, jossa todettiin, että Hartin ja Holmströmin teoriaa voidaan soveltaa lukuisiin yritysmaailman käytäntöihin ”aina johtajien bonuksista lähtien”.

The Times of Israel alleviivasi myös, että Holmströmin yhteistyökumppani Hart on peräisin tunnetusta juutalaissuvusta; Hartin vaimo Rita Goldberg julkaisi hiljattain suurta huomiota herättäneen kirjan ”holokaustista” – mistäpä muustakaan.

”Hartin ja Holmströmin teoreettiset työkalut ovat erittäin arvokkaita, kun pyrimme ymmärtämään tosielämän sopimuksia sekä instituutioita,” The Times of Israel summasi. Lehden mukaan teorioita voidaan hyödyntää esimerkiksi konkurssilainsäädännössä.

Talousrikollisia metsästänyt ja tutkinyt William Black ei jaa The Times of Israelin optimismia. Mitä enemmän Holmströmin ja Hartin oppeja on sovellettu israelilaislehden vaatimalla tavalla käytäntöön, sitä vaarallisemmaksi valkokaulusrikollisuus on muuttunut.

Blackin mukaan Nobel-komitea päätti palkita ”taloustieteilijät, jotka ovat edistäneet rikollisuutta synnyttävää politiikkaa”. Black toteaa, että edellinen finanssikriisi – josta esimerkiksi Suomi ei ole vieläkään toipunut – syntyi juuri Holmströmin ja Hartin oppeja noudattaen.

Taloudellista anarkismia

Holmströmin ja Hartin pääteesi on Blackin mukaan äärimmäisen anarkistinen: poliisin ja lainsäätäjien ei tulisi käytännössä juurikaan puuttua esimerkiksi suurten pankkien toimintaan: ”Kun eliitin annetaan toimia salassa, eliitti itse kyllä valitsee kaidan tien.”

Kuten jokainen pankkien rikollisuudesta vähänkään lukenut tietää, totuus on täysin päinvastainen. Black kirjoitti:

”2016 palkittujen taloustieteilijöiden kannattama politiikka loi kriminogeenisen [eli rikollisuutta ruokkivan] ympäristön, joka tuotti ennennäkemättömän määrän eliittirikollisuutta sekä talouskuplia. Lopulta tämä johti kansainväliseen finanssikriisiin ja lamaan.”

Black syytti erityisesti Holmströmiä siitä, ettei tämä ole muuttanut näkemyksiään edes finanssikriisin jälkeen. ”Talousviisaat” jatkavat valitsemallaan polulla aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Blackin mielestä maailmantalous etenee kriisistä kriisiin muun muassa siksi, etteivät johtavat taloustieteilijät vieläkään ota malleissaan huomioon petoksia ja valkokaulusrikollisuutta. Rikollisten megapankkien kannalta on tietysti erittäin hyödyllistä, että ”talousviisaat” vakuuttelevat medialle, viranomaisille ja poliitikoille, ettei valkokaulusrikollisuudesta tarvitse olla huolissaan.

Black nostaa varoittavaksi esimerkiksi Holmströmin ja toisen juutalaisen, Steven N. Kaplanin, vuonna 2003 kirjoittaman artikkelin. Artikkelissa väitettiin, että Enronin kaltaisten rikollisfirmojen konkurssit ja tuomiot varmistavat, että tulevaisuudessa viranomaisten ei tarvitse enää valvoa megayhtiöitä, sillä yhtiöt ovat oppineet jo edeltäjiensä virheistä.

Jos Kaplanin ja Holmströmin logiikkaa sovellettaisiin seksuaalirikoksiin, voitaisiin väittää, etteivät raiskaajat tarvitse tulevaisuudessa enää kovia tuomioita, sillä Jammu Siltavuoren kohtalo on itsessään tarpeeksi suuri pelote.

Tietenkään teoria ei päde tosimaailmassa; vain neljä vuotta Kaplanin ja Holmströmin artikkelin julkaisun jälkeen rikolliset pankit synnyttivät kansainvälisen finanssikriisin. Enronista ei opittu mitään.

Ruotsin keskuspankki palkitsi Holmströmin ja Hartin juuri siksi, että nämä valehtelevat, ettei muun yhteiskunnan tarvitse valvoa pankkien toimintaa. Holmström väittää juutalaisystäviensä kanssa, että pankit oppivat itsenäisesti tavoille, kunhan me emme puutu koronkiskojien rikoksiin.

Lue myös:

Englannin keskuspankki: rikollispankkien sakottaminen ”haitaksi talouskasvulle”
Juutalaiset, pankit, koronkiskonta