Little Boy – historiallinen joukkomurha

Viime vuosisadan synkimpinä vuosina kuolema ja joukkotuho levisivät ympäri maailman. Kuoleminenkaan ei vapauttanut, vaan se jätti jälkeensä surua ja sietämätöntä kipua. Viljan sijaan pellot olivat täynnä palanutta ihmislihaa ja luita. Ihmisveri ruokki peltoja, ei vesi. Sato oli myrkyllistä ja siitä saivat ravintonsa vain muutamat historian kieroutuneimmat ja omahyväisimmät yksilöt. Joka aamu ihmiskunta heräsi toivottomiin avunhuutoihin. Tuska jatkui koko hereilläolon ajan.

Maalliset jumalat olivat julistaneet sodan. Jokainen heistä tahtoi luoda omannäköisensä maailman ja hallita sitä. Armeijat kilvoittelivat kunniasta. Sotilaat kärsivät yksinäisyydestä taistelukentillä.

Maalliset jumalat tiesivät, että raivoisan sodan voittaja saavuttaisi ikuisen elämän ja tulisi hallitsemaan kaikkia kansoja. He olivat odottaneet tätä tilaisuutta jo 5 000 vuoden ajan. Sotien osapuolet nääntyivät ja turtuivat ympäröivään kuolemaan. He olivat kuitenkin kohtalonsa vankeja. Teurastusta jatkui kuusi vuotta ennen kuin kävi selväksi, että sodan lopputulos oli sinetöity. Kuolemaisillaan ollut kansa vaati sodan lopettamista – kuten se oli tehnyt lukemattomia kertoja aiemminkin. Maalliset jumalat eivät silti suostuneet tulitaukoon. He tahtoivat lopettaa sodan tavalla, joka syöpyisi ikuisiksi ajoiksi kansojen sieluun muistutukseksi jumalten rajattomasta tuhovoimasta.

Sodan arkkitehdit kokoontuivat yhdessä jumalten kanssa. Arkkitehdit kertoivat äärettömästä ja ennennäkemättömästä voimasta, joka oli ristitty ’Pieneksi pojaksi’ (Little Boy). Pieni poika tulisi lyömään koko maailman polvilleen. Arkkitehtien suunnitelma rikkoi kaikkia sodankäynnin sääntöjä, mutta ylimielisyys voitti lopulta lainkirjaimen. Jumalat eivät välittäneet sopimuksista, sillä maailmanherruus siinsi jo heidän mielissään.

Hävinneet kansat riutuivat kaupunkiensa raunioissa. Vaikka he olivat menettäneet jo lähes kaiken, olivat monet heistä vielä hengissä. Verestä humaltuneet epäjumalat silmäilivät vihollisten maita ja löysivät neitseellisen kaupungin. He päättivät lähettää poikansa sinne ja osoittaa samalla koko maailmalle voimansa.

Aamunkoitteessa 6.8.1945 amerikkalaiset räjäyttivät Little Boy –ydinpommin japanilaisen Hiroshiman kaupungin yllä. Hetkessä 90 000 ihmishenkeä oli hävitetty ja 100 000 uhria makasi haavoittuneena. Säteily tappoi ja sairastutti räjähdyksestä selviytyneitä. Kolme päivää myöhemmin 20 kilotonnin atomipommi räjähti Nagasakissa surmaten 70 000 uhria.

Toisen maailmansodan polttouhri repi arvet Japanin maaperään. Helvetillisessä tulipallossa lämpötila kohosi yli kymmeneen miljoonaan asteeseen. Aivan kuin aurinko olisi pudonnut siviilien päälle. Ihmiskehot höyrystyivät ja katosivat jälkiä jättämättä. Sodan arkkitehdit ja epäjumalat juhlivat ”rauhan”, ”vapauden” ja ”demokratian” voittoa. Ahneus, vallanhimo ja orjuus saivat kauniit uudet nimet verisen näytelmän viimeisessä numerossa.

Vaikka hyvyyden siemen jäi elämään ihmisen sydämeen, alkoivat maailmaa hallita verellä paikkansa lunastaneet kaksinaamaiset diktaattorit. Heidän murhanhimonsa ei saanut täyttä tyydytystä edes Hiroshimassa ja Nagasakissa. Epäjumalat ja heidän johtamansa liittoutuneet loivat uuden maailman, johon alistettujen kansojen oli sopeuduttava. Sodan jälkeen alkoivat uudet kärsimykset, etniset puhdistukset ja hyväksikäyttö. Sotaa seurasi verinen rauha.

Harva kesti todellisuutta. Kansakunnat vajosivat syvään uneen. He tuudittautuivat rauhan haaveisiin. Unettomille tarjotaan Huxleyn maailmasta tuttua soma-juomaa, joka karkottaa ahdistuksen ja turruttaa aistit. Sodan arkkitehdit ja epäjumalat jättivät perinnökseen painajaismaailman, jossa varmaa ovat vain poliittinen manipulaatio ja huijaus. Sen tärkein opinkappale on sionismi.

”Atomipommi on kuolettanut parhaat inhimilliset tunteet, jotka pitivät ihmiskunnan hengissä vuosituhansien ajan. Ennen atomipommia sotimista rajoittivat sopimukset, jotka hieman lievittivät ihmisten kärsimyksiä. Olemme kuitenkin historian käännekohdassa. Nykyaikaisessa sodankäynnissä ainut sääntö on vahvimman laki. Atomipommi takasi merkityksettömän voiton liittoutuneille. Se tappoi japanilaisen kansansielun. Nähtäväksi jää, tappoiko se myös liittoutuneiden sielun. Aiheen vakavuudesta on puhuttava kunnes jokainen ihminen ymmärtää sen.”

– Mahatma Gandhi

Artikkeli käännetty suomeksi Magneettimedialle lähetetystä englanninkielisestä tekstistä.

Lähteet:

• Weber Mark, The Journal of Historical Review toukokuu–kesäkuu 1997 vol. 16. no. 3, s. 4-11
• Time magazine 15.8.1945
• Eustace C. Mullins, The Secret History of the Atomic Bomb. Why Hiroshima Was Destroyed, kesäkuu 1998
• Hiroshima’s Shadow, s. 258