Luonnollisia vaihtoehtoja hengenvaarallisille opiaateille

Reseptilääkkeisiin kuolee vuosittain viisitoista kertaa enemmän amerikkalaisia kuin mitä kotimaisissa terroristi-iskuissa on kuollut viimeisen kolmentoista vuoden aikana. Tästä huolimatta keskustelua luonnollisista vaihtoehdoista ei sallita, vaikka yhä useammat todisteet puhuvat niiden turvallisuuden ja toimivuuden puolesta.

Vuodesta 1997 lähtien Yhdysvallat on toinen kahdesta teollisuusmaasta, jotka sallivat lääkkeiden suoramainonnan kuluttajille, minkä jälkeen reseptilääkeriippuvuus ja -yliannostukset on nelinkertaistunut (Real Leaders, 2016). Viime vuonna yli 50 000 kuoli reseptilääkkeiden yliannostukseen, siis useampi kuin ajoneuvo-onnettomuuksissa (37 757) tai aseväkivallan seurauksena (36 252) (Chicago Tribune, 2016).

Erityisen vaarallisia ovat keskushermostoa lamaavat synteettiset opioidit, joita käytetään tainnutusaineina, rauhoittavina ja kipulääkkeinä. Vuonna 2016 niihin kuoli 9580 ihmistä, eli 73 % enemmän kuin aiemmin (Chicago Tribute, 2016). Vaikka reseptikipulääkkeiden kuten Vicodinin ja OxyContinin väärinkäyttö kasvoi vain neljällä prosenttiyksiköllä, suurin osa, 17 536, kuoli niihin (Chicago Tribune, 2016). Itse asiassa Tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskukset (CDC) tiedotti ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen, että väestön elinajanodote on lyhentynyt, mikä johtuu suurelta osin lääkeyliannostuksista (Chicago Tribune, 2016).

Vaikka ylipolitisoitunut terrorismin vastainen sota saa enemmän julkisuutta, reseptilääkkeet tappavat vuosittain lähes viisitoista kertaa enemmän amerikkalaisia kuin mitä kotimaisissa terroristi-iskuissa on kuollut viimeisen kolmentoista vuoden aikana (Real Leaders, 2016). Kahdeksankymmentä prosenttia opioidiriippuvuuksista alkaa stetoskooppiin pukeutuneen ja reseptivihkoa pitelevän lääkärin asianmukaisesta kipulääkereseptistä, ei hämärähemmon kanssa solmituista huumekaupoista (Real Leaders, 2016). Ja sen sijaan että jakelusta vastaisi kansainvälisen huumelordin johtama salakuljetusrinki, opioidit valmistetaan lääketeollisuuden siisteissä laboratorioissa, jonka valvonnasta vastaa Elintarvike- ja lääkevirasto FDA ja Yhdysvaltain huumepoliisi DEA (Tough, 2001).

Kuinka lääketeollisuus synnytti opioidiriippuvuusepidemian

Jäljet johtavat lääkeyhtiö Purdue Pharmaan, joka toi vuonna 1995 markkinoille opiaattijohdannaisen OxyContinin, hitaasti vapautuvan oksikodoni-valmisteen. Oxycontin kehitettiin saksalaislaboratoriossa 1916, se on läheistä sukua muille opiaattijohdannaisille, kuten heroiinille, morfiinille, fentanyylille, metadonille ja kodeiinille (Tough, 2001). Sen myynti kasvoi ensimmäisen vuoden 48 miljoonasta dollarista vuosikymmenen kuluttua 3,1 miljardiin dollariin, ja vuosina 2001 ja 2002 kirjoitettiin yli 14 miljardia reseptiä, jolloin Purdue myi lähes kolmanneksen kaikista kipulääkkeistä (Mariani, 2015; Van Zee, 2009).

Yksi Purdue Pharman perustajaveljeksistä, Arthur Sackler, oli yksi ensimmäisistä lääkemarkkinoijista, joka vaali molemminpuolista yhteistyötä lääkärien kanssa, jotta nämä määräisivät herkemmin heidän myymiään lääkkeitä. Lopulta koko lääketeollisuus omaksui toimintatavan (Mariani, 2015). Vaikka OxyContin ei ollut millään tapaa opioidisukulaisiaan parempi, 200 miljoonan dollarin aggressiivinen markkinointikampanja vei sen markkinoiden kärkeen (Van Zee, 2009).

Purdue käytti häikäilemättömiä taktiikoita, kuten laati tietokannan kaikkein eniten ja helpoiten opiaatteja määräävistä lääkäreistä ja kohdisti markkinointitoimintansa heihin (Van Zee, 2009). Van Zeen (2009) mukaan ”Houkutteleva palkitsemisjärjestelmä rohkaisi myyntiedustajia kasvattamaan OxyContinin myyntiä alueillaan, mistä seurasi suuri määrä lääkärikäyntejä ja opiaattireseptejä, sekä heitä varten suunnattu monialainen tiedotuskampanja”. Purdue maksoi pelkästään yhden vuoden aikana 40 miljoonaa dollaria myyntipalkkioita lääkkeiden myyntiedustajille (General Accounting Office, 2003).

Purdue myös tarjosi lääkäreille täyden ylläpidon matkoja luksuskohteisiin. Käytännön on havaittu vaikuttavan lääkärien tapaan määrätä reseptejä, ja siitä alkoi rahaksi vaihdettava aloituskuponkiohjelma, jossa potilaille määrättiin ilmaiseksi määräaikaisia reseptejä (General Accounting Office, 2003; Orlowski & Wateska, 1992). Lisäksi DEA:n mukaan Purdue jakoi lääkäreille ennen näkemättömän paljon brändättyjä tukituotteita (General Accounting Office, 2003).

Tilastoja vääristellään tarkoituksenhakuisesti – opiaatteja määrätään yhä enemmän

Vastaavasti Purdue pyrki edistämään opidioiden leväperäistä määräämistä perusterveydenhuollon lääkärien välityksellä, vaikka asiantuntijat varoittivat, että perusterveydenhuollon lääkärit eivät ole riittävän päteviä arvioimaan ja hoitamaan monimutkaisia kiputapauksia (Tough, 2001). Marianin (2005) mukaan ”Purduen ensisijaiseksi tehtäväksi nousi tehdä perusterveydenhuollon lääkäreistä vähemmän tiukkoja, mitä tulee OxyContin-reseptien määräämiseen”.

Huolimatta tieteellisen konsensuksen puutteesta liittyen opioidien käyttöön ei-syöpäperäisen kivun hoidossa, ja vaikka alustavat satunnaistetut tutkimukset osoittavat ”vain lievää tai kohtalaista kivunlievitystä, ilman että fyysinen toimintakyky paranisi” tapauksissa, jossa potilas ei ole terminaalivaiheessa, Purdue pyrki väkisin valloittamaan uusia markkinoita, minkä johdosta krooniseen kipuun määrättyjen OxyContin-reseptien määrä kymmenkertaistui 670 000 reseptistä vuonna 1997 6,2 miljoonaan vuonna 2002 (Van Zee, 2009).

He eivät vain pyrkineet lisäämään reseptejä lääkäreiden avulla, mutta he myös lahjoittivat potilastukijärjestöille tavoitteena muuttaa opiaatteihin liittyviä kielteisiä mielipiteitä. Purdue myös käynnisti valistusohjelman nimeltä Partners Against Pain, jonka tavoitteena oli laajentaa opioidimarkkinoita ja turvata menekki sekä tienata enemmän (Tough, 2001). Itse asiassa ”Vuodesta 1996 aina heinäkuuhun 2002 saakka Purdue rahoitti yli 20 000 kipuun liittyvää valistusohjelmaa tukemalla suoraan tai myöntämällä rahoitusta, joista yhdeksällätoista oli huomattava vaikutus lääkäreiden määräämistoimintaan koko maassa” (Van Zee, 2009).

Van Zee (2009) piti käänteentekevänä ”Yhdenmukainen piirre OxyContinin myynnissä ja markkinoinnissa oli järjestelmällinen pyrkimys minimoida riippuvuuden riski opioidien kroonisen ei-syöpään liittyvän kivun hoidossa”, viitaten esitteissä ja mainosmateriaalissa äärimmäisen pieneen riippuvuusriskiin. Purdue valikoi tarkoituksenhakuisesti tutkimuksia ja neuvoi myyntiedustajia mainitsemaan matalan väärinkäyttöpotentiaalin ja alle yhden prosentin riippuvuusasteen; tämä siitä huolimatta, että kirjallisuuskatsaukset ovat osoittaneet, että riippuvuusaste vaihtelee 0 % ja 50 % prosentin väliltä kriteereistä ja tutkitusta kohortista riippuen (Hojsted & Sjogren, 2007).

Vaikka riippuvuuden yleisyys vaihtelee, Reid kollegoineen (2002) havaitsi, että 24-31 % ei-syöpää sairastavista kroonisesta kivusta kärsivistä potilaista väärinkäyttää reseptiopiaatteja. Toisaalta taas Katz kollegoineen (2003) havaitsi, että 43 % opiaattien pitkäaikaiskäyttäjistä väärinkäytti lääkkeitä. Veterans Administration (VA) Medical Centerin tutkimus osoiti, että 34 % opiaatteja pitkäaikaisesti käyttäneistä kipupotilaista täytti väärinkäytön kriteerit (Chabal et al., 1997). Lisäksi 470 potilaan retrospektiivinen tutkimus kivunlievitysohjelmassa korosti, että 45 % virtsanäytteiden tulokset olivat epänormaaleja, mikä viittaa opiaattien väärinkäyttöön (Michna et al., 2007).

Purduen harhaanjohtavat myyntitaktiikat johtivat yli kolmeensataan OxyContiniin liittyvään kanteeseen yhtiötä vastaan vuonna 2003 (General Accounting Office, 2003). Koska Purdue Pharma oli harhaanjohtavasti väittänyt riippuvuusasteen olleen todellista alhaisempi, yritys myönsi syyllistyneensä vilpilliseen menettelyyn markkinoinnissa ja maksoi 634 miljoonaa dollaria sakkoja (Van Zee, 2009).

OxyContinin viihdekäyttö valtaa suuria osia maasta

Lääkkeen väärinkäyttö lähti nousuun markkinoiden kasvun myötä, mikä kasvatti OxyContinin saatavuutta, sillä ”lääkkeiden väärinkäyttäjät oppivat pian murskaamaan hitaasti lääkeainetta vapauttavat tabletit ja nielemään, höyrystämään tai injektoimaan voimakasta opioidia, joka tuottaa morfiinin kaltaisen pilven” (Van Zee, 2009). Kuten eräs käyttäjä kuvaili Paul Toughin kirjoituksessa ”The Alchemy of OxyContin” 2001 New York Timesissa: ’Kun sä koet sen oksipärinän, se on mahtava fiilis. Oot onnellinen. Mihinkään ei koske. Mikään ei vituta. Siinä pilvessä ei tarvitse ajatella mitään, kaikki ongelmat lähtee. Tuntuu kuin kaikki paino nostettais pois harteilta.'”

Reseptien määräyskäytännöt vaihtelevat alueittain, potilaille Alabamassa, Mainessa, Länsi- ja Lounais-Virginiassa ja itäisessä Kentuckyssä määrätään OxyContinia viidestä kuuteen kertaa enemmän kuin maassa keskimäärin (DEA, 2000). Lisäksi Mainen syrjäseutu ja ruostevyöhykkeen itäinen Ohio ja läntinen Pennsylvania, Appalakkien alueen Virginia, Länsi-Virginia ja itäinen Kentucky ottivat suhteessa eniten osumaa, jopa niin paljon että 2015 Purdue suostui maksamaan Kentuckylle 24 miljoonaa dollaria siviilikanteessa, jossa lääkevalmistajaa syytettiin lääkäreiden ja potilaiden harhaanjohtamisesta myyntihitillään, mikä johti riippuvuusepidemiaan, erityisesti hiilenkaivajien keskuudessa, joille määrättiin OxyContinia (CBS News, 2015; Tough, 2001). Alueita yhdistää heikko taloustilanne, korkea työttömyysaste, reseptilääkkeiden väärinkäyttö, suuri määrä työkyvyttömiä henkilöitä, vaikeus päästä vieroitusklinikalle ja sijainti ”kaukana osavaltioiden välisistä valtateistä ja metropoleista, joiden kautta kulkee heroiinia ja kokaiinia” (Tough, 2001).

Lääke, jota kutsuttiin ”heinähattuheroiiniksi” ja jonka käyttö rajoittui syrjäseuduille, OxyContinin väärinkäyttö alkoi yleistyä kaikkialla maassa, ja vuoteen 2004 mennessä siitä tuli yleisin viihdekäytetty reseptiopiaatti Yhdysvalloissa (Cicero, Inciardi, & Munoz, 2005). Reseptiopiaattien vapauttaminen ei-malignin kivun hoitoon johti myös muiden opiaattien saatavuuden ja väärinkäytön räjähdysmäiseen kasvuun. Van Zee (2009) raportoi, että oksikodonin, fentanyylin ja morfiinin reseptien määrä kasvoi 402 %, 226 % ja 73 % vuosina 1997-2002. Fentanyylistä, oksikodonista ja morfiinista johtuvien sairaalakäyntien määrä kasvoi 641 %, 346 % ja 113 % samalla aikavälillä (Gilson et al., 2004). Vuoteen 2002 mennessä reseptiopiaateista johtuvien kuolemantapausten määrä ylitti heroiinista ja kokaiinista johtuvat (Paulozzi, Budnitz, & Yongli, 2006).

Vaikka amerikkalaiset muodostavat vain viisi prosenttia maailman väestöstä, käytämme 85 % maailman opiaateista (Real Leaders, 2016). Hallituksen lisättyä valvontaa opiaattiepidemia on muuttanut muotoaan ja kehittynyt: ”Kuin ovela virus joka muuttaa muotoaan kohdatessaan rokotteen, amerikkalaisten opiaattiriippuvuus on selviytynyt OxyContinin tukahduttamisyrityksistä ja löytänyt uuden turvapaikan heroiinin parista. Kyse on ikäänkuin käänteisestä evoluutiosta, pillerien käyttäjät turvautuvat vanhaan 19. vuosisadan vitsaukseen, joka oli urbaanin rappion tavaramerkki, ja joka on rumempi, leimaavampi ja tappavampi kuin lääketehtaassa valmistettu vastineensa” (Mariani, 2015).

Tarvitaan täydellinen paradigman muutos

Koska voittoa tavoittelevalla hoitoalalla on monopoliasema ja sen toiminta pyörii lääketeollisuuden ympärillä, ja heidän ensisijaisena tavoitteenaan on maksimoida osakkeenomistajien voitot hyvinvoinnin edistämisen sijaan. Lääketeollisuus petaa tulevaisuuden markkinat myymällä lääkkeitä, jotka aiheuttavat uusia oireita ja synnyttävät elinikäisiä käyttäjiä.

Niinpä nykyisen taudinhallintajärjestelmän, joka keskittyy kemiallisiin ihmehoitosekoituksiin, vihollinen on avoin, bioyhteensopiva, vapaasti uutettava ja helposti saatava kasviperäinen lääke, sillä lääketeollinen kompleksi perustuu synteettisten, patentoitavien lääkkeiden aineettoman omaisuuden hallintaan.

Kuten Journal of the American Medical Association –julkaisussa mainittiin, vuosittain 106 000 sairaalaan joutunutta potilasta kuolee asianmukaisesti määrättyihin lääkkeisiin sivuseurauksien vuoksi, joihin ei lasketa ”virheitä lääkkeen annostelussa, lääkityksen noudattamatta jättämistä, yliannostusta, väärinkäyttöä, hoidon epäonnistumista ja mahdollisia lääkkeiden haittavaikutuksia” (Lazarou, Pomeranz, & Corey, 1998). Vakavia lääkkeiden haittavaikutuksia ilmenee 6,7 % sairaalapotilaista, ja vuonna 1994 lääkkeiden haittavaikutukset oli jotain neljännen ja kuudenneksi yleisimmän kuolinsyyn väliltä (Lazarou et al., 1998).

Vastaavasti koska opioidien teho vaihtelee ja niiden sivuvaikutukset tunnetaan hyvin, kuten ruoansulatuskanavan vaivat, puutuneisuus, hengityksen lamaantuminen, endokrinologinen ja immunologinen myrkyllisyys, opiaattien aiheuttama kivunarkuus ja korkea väärinkäyttöpotentiaali, ja tappavan yliannostuksen raja, tarvitaan luonnollisempia lähestymistapoja (Ballantyne, 2006).

Todistetusti toimivat luontaiskipulääkkeet

Kuten GreenMedInfon laajasta tietokannasta käy ilmi, on olemassa suuri määrä luonnollisia, ei-myrkyllisiä, tieteellisesti toimivaksi osoitettuja kasvi- ja ravinneyhdisteitä, joilla voi korvata hengenvaaralliset synteettiset myrkyt.

Inkiväärikasvien heimo

Inkiväärikasveihin kuuluvat esimerkiksi kurkuma (Curcuma longa), inkivääri (Zingiber officinale) ja galanga (Alpinia galanga), joita on käytetty kivunlievitykseen perinteisissä hoitojärjestelmissä. Journal of Nutrition -lehdessä julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä havaittiin, että inkiväärikasvien uutteet lievittivät subjektiivista kroonista kipua annosta vastaavassa suhteessa (Lakhan, Ford, & Tepper, 2015). Tutkijat päättelivät: ”Tuloksemme viittaavat siihen, että inkiväärikasvien uutteet ovat kliinisesti tehokkaita kivunlievittäjiä, ja saatavilla olevat tulokset osoittavat, että niillä on parempi turvallisuusprofiili kuin tulehduskipulääkkeillä” (Lakhan et al., 2015).

Gingeroli ja zingeroni, inkiväärin tärkeimmät tulehdusta lievittävät ainesosat, säätelevät tulehduksellisten leukotrieenien ja prostaglandiinien tuotantoa ja estävät NF-κB:tä (Lantz et al., 2007; Hsiang et al., 2013; Thomson et al., 2002). Esimerkiksi satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten systemaattisessa katsauksessa osoitettiin, että inkiväärijauhe annosteltuna kuukautiskierron ensimmäisen kolmen tai neljän päivän ajan auttaa kuukautiskipuihin (Daily et al., 2015). Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että inkiväärin kipua ja tulehdusta lievittävä vaikutus tehoaa myös viivästyneeseen lihasarkuuteen (DOMS), joka aiheutuu eksentrisestä harjoittelusta tai fyysisestä rasituksesta johon urheilijat eivät ole tottuneet (Hoseinzadeh et al., 2015).

Kurkuminoidit taas ovat kurkumamausteen polyfenolijohdannaisia, jotka lievittävät kipua ATP-sensitiivisten kaliumkanavien ja sekä opioidi- että ei-opioidivälitteisten mekanismien kautta (De Paz-Campos et al., 2012; Tajik, Tamaddonfard, & Hamzeh-Gooshchi, 2007). Lisäksi yksi kurkumiinin pleiotrooppisista vaikutuksista on alassäädellä ydintekijä (NF)-kB:ta ja syklo-oksigenaasi 2:ta (Cox-2) ehkäisten inflammatoristen eikosanoidi-kivunvälittäjien ilmentymistä (Sandur et al., 2007; Samad & Abdi, 2001). Toinen systemaattinen katsaus ja kahdeksan satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen meta-analyysi, joka kattoi 660 potilasta, havainnollistaa kuinka kurkuminoidit lievittävät kipua annoksen suuruudesta tai hoidon kestosta riippumatta (Sahebkar & Henrotin, 2015). Esimerkiksi pilottitutkimuksissa ihmisillä ne lievittävät sekä nivelreuman että tulehduksellisen suolistosairauden oireita (Chandran & Goel, 2012; Holt, Katz, & Kirschoff, 2005). Kurkumiinin on myös osoitettu ennaltaehkäisevän ja lievittävän diabetesta ja sen komplikaatioita, myös diabeettista neuropatiaa, korjaamalla vaurioituneiden spinaaliganglioiden jänniteherkkien natriumkanavien toimintahäiriöt (Meng et al., 2015).

Boswellia serrata

Boswellia serrata tai intian frankinsenssi on perinteinen Ayurveda-lääke, jonka kaarnasta eristetyllä pihkalla on voimakas anti-inflammatorinen, analgeettinen ja antiartriittinen yhdiste (Basch et al., 2004). Prahavathi et al. (2014) mukaan ”Sen tärkeimmät farmakologisesti aktiiviset ainesosat ovat α- ja β-boswellihappo ja muut pentasykliset triterpeenihapot, joiden on osoitettu estävän pro-inflammatorisia prosesseja niiden vaikutuksella 5-lipoksigenaasiin, syklo-oksigenaasiin ja komplementtijärjestelmään”. Erityisesti boswellihappo asetyyli-11-keto-β-boswellihappo (AKBA) estää 5-lipoksigenaasia (5-LOX), joka on tärkeä tulehdusketjureaktion katalyytti (Ernst, 2008). Tutkijat menevät niin pitkälle, että he pitävät boswellia serrata -uutetta tehokkaana vaihtoehtona tulehduskipulääkkeille (Abdel-Tawab, Werz, & Schubert-Zsilavecz, 2011).

Boswellian on osoitettu nostavan kipukynnystä ja kivunsietokykyä lumeyhdisteeseen verrattuna, ja boswellia-uutteen on havaittu lievittävän kivun voimakkuutta ja parantavan toiminnallista kykyä nivelrikkopotilailla seitsemän päivän kuluttua ravintolisän nauttimisesta (Sengupta et al., 2010; Prahavathi et al., 2014). Tutkijat yhdistivät ihmisillä saadut tulokset in vitro -tulosten kanssa, mikä osoitti että boswellian pihkahartsi estää kollageeniverkoston pilkkomiseen osallistuvia soluväliaineen metalloproteaaseja (MMP)-3 ja lievittää tulehdusta solujenvälisen adheesiomolekyyli-1 ICAM-1 välityksellä (Sengupta et al., 2010).

Lääkemarihuana vaihtoehtona opiaateille

Cannabis sativa sisältää noin sataa eri kannabinoidia, jotka vaikuttavat endokannabinoidijärjestelmään ja säätelevät mielialaa, sosiaalista käytöstä, kognitiota, motorisia toimintoja ja kivuntuntemusta (Wei, 2017; Steafano, Liu, & Goligorsky, 1996). CB1-reseptoreja esiintyy pääasiassa niissä aivojen osissa jotka säätelevät korkeampia toimintoja, motorista toimintaa ja tuntohermostoa, mikä tarkoittaa hermostojärjestelmän reagoimista kipuun (Pertwee, 1997). Päinvastoin CB2-kannabinoidireseptoreita löytyy ensisijaisesti ei-hermokudoksesta, kuten immuunisoluista, missä ne säätelevät immunosuppressiota ja estävät hermostoa välittämästä kipuviestejä (Pertwee, 1997; Pertwee, 2001).

Pertween (2010) mukaan eläinmalleissa on saatu vahvoja todisteita siitä, että kannabinoidit voivat lievittää kipua aktivoimalla mantelitumakkeen, aivonesteviemäriä ympäröivän harmaan aineen, talamuksen, keskiaivojen yläkukkuloiden ja ydinjatkeen ja aivorungon A5 noradrenergisen ryhmän CB1-reseptoreita. Itse asiassa on olemassa todisteita, että nämä reseptorit ilmenevät samoissa soluissa kuin substanssi P ja kalsitoniinigeeniin liittyvä peptidi, joista molemmat välittävät kipua ja hermotulehdusta (Pertwee, 2010). Kannabinoidit saattavat lievittää kipua myös estämällä inflammatoristen eikosanoidien vapautumista aktivoimalla immuunisolujen CB2-reseptorit, joita on tuntohermojen läheisyydessä. CB2 saattaa esimerkiksi hillitä syöttösolujen sisältöä vapautumasta soluvälitilaan ja estää inflammatorisia yhdisteitä vapautumasta tai vaikuttaa suotuisasti anti-inflammatoristen yhdisteiden ilmentymiseen (Molina-Holgado et al., 1999).

Kannabista tutkittiin ei-syöpäperäisen kivun, nivelreuman, fibromyalgian, sekamuotoisen kroonisen kivun ja neuropaattisen kivun hoidossa. Satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten systemaattisessa katsauksessa kannabiksen havaittiin lievittävän kipua ja parantavan unenlaatua lumeyhdisteeseen nähden (Lynch & Campbell, 2009). Toinen kattava meta-analyysi, jossa käytettiin höyrystettyä kannabista, tuki väitettä tehosta lyhytkestoisen neuropaattisen kivun hoidossa. Kun Aggarwal oli tutkinut satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten tuloksia, hän totesi kannabiksen soveltuvan kroonisiin kipuihin (Andreae et al., 2015; Aggarwal, 2013).

Itse asiassa vuonna 2014 Italian hallitus salli kannabiksen käytön ”kaikkeen krooniseen kipuun sekä spastisuuteen, kakeksiaan ja anoreksiaan AIDS- ja syöpäpotilailla, kohonneeseen silmänpaineeseen glaukoomassa, spasmien lievittämiseen Touretten oireyhtymässä ja joihinkin epilepsian tyyppeihin” ja jopa omisti oman tehtaan edullisemman kannabiksen viljelylle (Fanelli et al., 2017). Eräässä retrospektiivisessä analyysissä tarkasteltiin yhtä italialaista 614 kroonisesta vaikeasta kivusta kärsivän potilaan kohorttia, joka osoitti että 64,7 % raportoiduista edistysaskeleista, jotka liittyvät kannabisterapiaan, pääasiassa teenä annosteltuna, yhdessä muiden kipuhoitojen kanssa (Fanelli et al., 2017). Tutkimuksen tekijät vetivät johtopäätöksen, että kannabisterapia on turvallinen ja tehokas, ottaen huomioon ettei vakavia sivuvaikutuksia havaittu, ja että 76,2 % potilaista jatkoi kannabinoiditerapiaa (Fanelli et al., 2017).

Mikä tärkeintä, tutkimukset ovat osoittaneet että marihuanan lääkekäytön sallivien lakien käyttöönotto, määriteltynä ammattimaisen kasvatustoiminnan tai kotikasvatuksen sallimisena, oli yhteydessä positiivisten opioiditulosten laskuun 21-40-vuotiaiden vakavasti vammautuneiden kuljettajien keskuudessa siten että lääkemarihuanan laillistaminen ”saattaa vähentää opioidien käyttöä ja yliannostuksia” (Kim et al., 2016). Tämä näkyi 13 prosentin keskimääräisenä laskuna opioidien yliannostuksissa osavaltioissa, joissa kannabis on laillistettu (Williams, 2017). Lisäksi sairaalarekisterit paljastavat, että kipulääkkeiden väärinkäytöstä ja kipulääkeriippuvuudesta johtuvat sairaalakäynnit ovat laskeneet keskimäärin 23 prosenttia osavaltioissa, jotka sallivat lääkemarihuanan (Williams, 2017).

JAMA Internal Medicinen artikkelissa vastaavasti havaittiin opioidikuolemien vähentyneen 25 prosenttia osavaltioissa joissa marihuana on laillista (Bachuber et al., 2014). Marihuanaa ei ole koskaan yhdistetty yhteenkään kuolemaan johtaneeseen yliannostukseen (Bachhuber et al., 2014). Lisäksi tutkimus valaisi, että niissä osavaltioissa, joissa lääkemarihuana on sallittu, lääkärit kirjoittavat 1800 opioidireseptiä vähemmän (Bradford & Bradford, 2016). Tutkijat toteavat, että ”Medicare-ohjelman kokonaiskustannusten pieneneminen osavaltion otettua lääkemarihuanalait käyttöön on arvioitu olevan 165,2 miljoonaa dollaria vuodessa vuonna 2013” (Bradford & Bradford, 2014).

Koska kannabiksella on analgeettinen ja immunomodulaarinen vaikutus, ja se tekemisissä suoraan sisäisen kivunlievitysjärjestelmän kanssa, sillä voitaisiin korvata välittömästi monet yleisesti hoidossa käytetyt myrkylliset lääkkeet.

Edellä mainittujen luonnonrohtojen lisäksi GreenMedInfon tietokannasta löytyy 125 luonnonyhdistettä, joilla on analgeettisia vaikutuksia, kuten laventeli, ruusu, fenkoli, magnesium ja kaneli, joista kaikki auttavat palauttamaan tasapainon ja parantamaan kivun ilman opioidien tuhoisia vaikutuksia.

Ja vielä lopuksi, sen sijaan että laittaisit päähäsi tavanomaisen lääketieteen oireet piilottavat lasit ja peittäisit ampumahaavan laastarilla, olisi järkevintä selvittää toimintahäiriöiden piilevät syyt, kuten myrkkyrasite, jonkin tietyn mikroravinteen puutostila, heikko unenlaatu tai poikkeaminen esi-isiemme elämäntavasta, johon kehomme on tottunut.

 

Lähde: GreenMedInfo

Lue myös: 7 maailman eniten määrättyä reseptilääkettä ja niiden luonnolliset vastineet