Rikokset Suomen perustuslakia vastaan ja muut laittomuudet

Oheinen kirjoitus käsittelee Suomen poliitikkojen, viranhaltijoiden ja virkamieskoneiston tekemiä laittomuuksia, kuten esimerkiksi selvät rikokset Suomen perustuslakia vastaan. Artikkeli keskittyy 1990-luvun ja nykyisyyden välille, jossa EU:n ja euroon liittyminen saavat ansaitun huomionsa. Lyhyesti sanottuna Suomen tilanne on laiton ja maata johtaa korruptoituneet valtio- ja maanpetokseen syyllistyneet omahyväiset rikolliset.

Koiviston ja pankkiirien suorittama kansanmurha

Pankkikriisiä hyväksi käyttäen Suomessa toteutettiin vallankaappaus, jossa pankeille luovutettiin valtuudet jakaa kansalaisten varallisuus haluamallaan tavalla. Poliittisen siunauksen laillistettu ryöstö sai Esko Ahon hallituksen ministerivaliokunnalta, johon kuului pääministerin lisäksi valtionvarainministeri Iiro Viinanen, ministerit Mauri Pekkarinen Keskusta, Jan-Erik Enestam (Rkp) ja Toimi Kankaanniemi (Kd).

Vuosina 1990–1993 järjestettiin lama, jolla Suomen talous, kulttuuri, poliittinen ilmapiiri syöstiin perikatoon. Esko Ahon hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan toimesta pankit päätettiin pelastaa salaiseksi julistetulla SSP-sopimuksella. Siten pankeille annettiin vapaat kädet poistaa markkinoilta tiettyjen alojen yrityksiä ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkituen piikkiin. Tämän järjestetyn laman uhreiksi syöstiin noin 65 000 yrittäjää, joista itsemurhaan päätyi 14 500 ihmistä. Silloinen Suomen poliittinen johto syyllistyi kansanmurhaan! Tämä oli niin kutsutun Koiviston konklaavin saavutus.

Mitä ilmeisimmin tässä oli kysymyksessä pankkien laittomasta EMU-kuntoon saattamisesta lainaa ottaneiden kustannuksella.  ETA-sopimuksen liitteeseen Suomea koskevan mukautusmääräyksen vuoksi Mauno Koivisto halusi pankit EMU-kuntoon sopimuksen liitteeseen kirjoitettuun määräaikaan mennessä. Suomen perustuslaki EY-mukautettiin etukäteen.

Sauli Niinistö harhautti äänestäjiä

Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994. Hän kertoi, että nämä päätökset eivät tarkoita markasta luopumista, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä – vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite.

Nämä Niinistön harhautukset löytyvät dokumentoituna ja liitettyinä virallisista eduskunnan asiakirjoista (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) ja kuten myös äänestäjille lähetetyistä tiedotteista. Osa eduskuntaa sekä valtaosa suomalaisista äänestäjistä uskoivat tähän väitteen.

Dokumentti Niinistön toiminnasta ennen vuoden 1994 EU-äänestyksiä.

Tähän tiivistettyyn dokumenttiin on saanut viitteitä Seppo Hauta-ahon (ps) vastaavasta artikkelista.

Sauli Niinistö oli avainasemassa muovailtaessa Suomen perustuslakia uusiin raameihin. Varatuomari Sauli Niinistö toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana eduskuntakaudella 1991–1995.

Yllä mainitussa toimessaan Niinistö johti tietoisesti eduskuntaa sekä suomalaisia harhaan kirjaamalla valiokunnan pöytäkirjaan (PeVL 14/1994):

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.¹

Tässä Niinistö vakuuttaa selvästi sen, että markasta luopuminen sekä euroon siirtyminen eivät sisältyisi EU-liittymislaki äänestykseen.

Se, että Niinistö toimi tietoisesti harhauttaen suomalaisia äänestäjiä ja eduskuntaa ilmenee jäljempänä mainitusta:

Harhautuksen yhtenä keinona käytettiin väärennettyä tiedotetta, joka lähetettiin kullekin äänioikeutetulle ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä vuonna 1994. ”Tiedote” informoi väittäen muiden muassa Euroopan Unionin muodostavan itsenäisten valtioiden yhteistyöjärjestön, ja että yhteinen valuutta olisi tulevaisuuden pyrkimyksiä. Niinistö ynnä muu poliittinen sisäpiiri oli varmasti tietoinen siitä, että tiedotteessa oli asiat täysin vääristeltyjä. Tällä valheellisella tiedotteella ja muilla julkisuudessa esiintyvillä vääristellyillä julkaisuilla on täytynyt olla vaikutusta suomalaisten äänestyskäyttäytymiseen neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden puolesta 16.10.1994.

Vaalituloksen vääristämisestä rikoslain mukaan määräytyy tietynpituisia vankeusrangaistuksia.

Mitä tarkoitetaan kolmannella vaiheella?

Lyhyesti sanottuna ja kuten kokemus osoittaa, kolmannen vaiheen käynnistyessä 1.1.1999 euroalueeseen kytkeytyvien maiden valuuttojen väliset muuntokurssit kiinnitettiin lopullisesti. Euroalueeseen osallistuvat maat ottivat käyttöön yhteisen rahan, euron.
Kolmannen vaiheen alkaminen muutti siihen osallistuvien maiden kansallisten keskuspankkien asemaa perustavan laatuisesti. Kotimainen rahapolitiikka katosi; rahapolitiikkaa hoitaa eurojärjestelmä. Kansalliset keskuspankit vaikuttavat päätöksentekoon Euroopan keskuspankin neuvoston kautta.

Esko Seppäsen ponsi hyväksyttiin.

Niinistön harhautus operaatio jatkuu: EU-liittymislakiäänestyksessä 18.11.1994, ja sen yhteydessä äänestettiin Esko Seppäsen tekemästä ponnesta: ”Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä Rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella…”

Eduskunta hyväksyi kyseisen ponnen äänin 151 jaa – 43 ei. Niinistö, kuten myös Paavo Lipponen, äänestivät ponnen puolesta, eli siitä että eduskuntaan tuodaan erillinen lakiesitys, kun euroon liittymisestä päätetään. Tätä eduskunnan EU-liittymislaissa tekemää päätöstä ei koskaan noudatettu; Sauli Niinistö, joka oli ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä ilmoittanut perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, että markasta luopumisesta päätetään myöhemmin, ja että siitä tehdään erillinen lakialoite – perui oikeusministerin (13.4.1995 – 1.2.1996) toimessaan päätösten jälkeen kaikki varhaisemmat lausuntonsa ja eduskunnassa itse tekemänsä päätöksen – sekä informoiden, että euroon liittyminen hyväksyttiinkin jo EU-liittymislaki äänestyksessä. Tämäkin vahvistaa sitä, että Niinistö harhautti suomalaisia äänestäjiä ja eduskuntaa tietoisesti liittyen EU:n ominaisuuteen ja eurojäsenyyteen.

Niinistö harhautti myös EU-jäsenyydestä päättämisen jälkeen.

Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1.1.1995 ja uuden eduskunnan tehtävänä oli päättää markan kohtalosta ja euroon liittymisestä. Kuten juuri yllä esitettiin, eduskunnan EU-liittymislaissa tekemää päätöstä ei koskaan noudatettu. Niinistö ei pitänyt lupauksiaan, vaikka hän vakuutti 2012 presidentinvaalitentissä tapoihinsa kuuluvan sopimuksista kiinni pitämisen.

Tässä tilanteessa Niinistön mukaan eduskunnan hyväksyessä Maastrichtin sopimuksen EU-liittymislakiäänestyksessä, se hyväksyi samalla myös markasta luopumisen sekä euron käyttöönoton.² Samassa artikkelissa Niinistö väittää, että äänestettäessä EU-liittymissopimuksesta, tuli perustuslakiin EMU:n mentävä aukko, josta mahtuu sisälle kolmas vaihe toisin sanoen euroon liittyminen ja markan hylkääminen pelkästään hallitusmuodon sanamuodon korjauksesta riippuvaisena tekijänä.

Niinistö ilmoitti myös, että EU:n perussopimuksen hyväksyminen kahden kolmasosan enemmistöllä mahdollistaisi esimerkiksi yhteisen talous-, ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteutumisen.

Niinistön myötä myös perustuslakivaliokunta otti päinvastaisen kannan euro-asiassa EU-äänestyksien jälkeen. Sen kanta oli perustuslakivaliokunnassa päinvastainen ennen EU-äänestyksiä.

EU-päätösten jälkeen valiokunta totesi, että: Suomi ei ole tehnyt Euroopan Unioniin liittyessään oikeudellisia varaumia, jotka rajoittaisivat Maastrichtin sopimuksen sovellettavuutta Suomeen nähden, voimaansaattamislailla on Maastrichtin sopimus siten tullut voimaan saatetuksi Suomessa lainsäädännönalaan kuuluvin osin koko laajuudessaan ja Suomi on sitoutunut kaikkiin Unionin jäsenyydestä seuraaviin velvoitteisiin… jatkaen, että talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo voimaansaattamislailla.³

Ja edelleen, että: Tämän mukaisesti markka voisi lakata olemasta Suomen rahayksikkönä Suomen liityttyä euro-alueeseen, vaikka 72§:ää ei olisikaan muutettu. Siltä osin kuin nämä määräykset ovat ristiriidassa perustuslain kanssa, on perustuslakiongelma tullut ratkaistuksi jo voimaansaattamislailla.³

Euroon liittymisestä ei tehty eduskunnan edellyttämää lakialoitetta

Lipposen ensimmäisen hallituksen ”valitessa” vuonna 1998 ”menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei asiaa käsitelty perustuslain muutosesityksenä markasta luopumisesta, vaan Lipposen hallitus toi euro-asian eduskuntaan ainoastaan hallituksen tiedonantona. Tätä menettelyä oli Niinistö vaatinut, tyrmäten suoraan jatkuvasti lakivaateet, vaikka hän oli vannonut noudattavansa perustuslakia käsi Raamatulla ministeriksi ryhdyttyään.⁴

Euroopan unioniin liittyminen oli laiton

Jo EU:n todellinen luonne salattiin äänestäjiltä täysin. EU:ta kannattava globaalin eliitin lakeijoiden joukko ja sitä tukeva kirjava joukkoviestintä pyrkivät saamaan ihmiset näkemään Euroopan Unionin turvallisena Euroopan kansojen liittona ja kaikkia hyödyntävänä talousalueena. Täysin salattiin kyseisen unionin kehitys byrokraattiseksi, demokraattisen valvonnan ulottumattomaksi super-Neuvostoliitoksi, joka muodostuisi ihmisrotujen sulatus-uuniksi yhtenäisenä euro-valuutta ja liittovaltioon tähtäävänä kehityksenä.

Niinpä kansanäänestyksessä kansalaisilla ei ollut mitään tietoa neuvotellusta sopimuksesta, koska kansanedustajatkin olivat pihalla asiasta. Tässäkin asiassa rikottiin selvästi lakia juuri tiedon pimityksen suhteen.

Tietoa pimitettiin, vaikka kansanäänestyslain (578/94) 3 §:ssä lukee, että: Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?

Siten EU:n jäsenyyttä niukasti puoltava äänimäärä synnytettiin valtamedian ja peukaloitujen gallupien mielten manipuloinnin tuloksena.

Suomi liitettiin Euroopan unioniin perustuslain vastaisesti vuonna 1994 neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteella. EU:n liittyminen olisi vaatinut Suomen perustuslain muuttamista 5/6-enemmistöllä. Tämä siksi, että ilman kahta käsittelyä sekä välillä pidettäviä vaaleja perustuslain muuttaminen edellyttää asian kiireelliseksi julistamisen 83.33 prosentin enemmistöllä.

Liittymissopimus juoniteltiin hyväksytyksi eduskunnassa perustuslain alaan vaikuttavana kansainvälisenä velvoitteena, niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, jolloin hyväksyntään riitti kahden kolmasosan määräenemmistö yhdessä käsittelyssä.⁵

Kysymyksessä oli siis laiton menettely, sillä normaalia perustuslainsäätämisjärjestystä ei noudatettu.

Suomalaisen poliittisen historian tutkija Keijo Korhosen mukaan kansanäänestyksen tulos olisi pitänyt tulkita perustuslainsäätämisjärjestyksen hengen mukaisesti, eli jäsenyyden hyväksymistä olisi tullut puoltaa kahden kolmasosan määräenemmistö.⁶

Keijo Korhonen ja edesmennyt historiantutkija Ilkka Hakalehto⁷ päätyivät siihen tulokseen, että yllä esitetty päätös EU-jäsenyydestä oli laiton, koska sitä ei hyväksytty eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Suomen perustuslain 2 § voidaan tulkita siten, että se kieltää lainsäädäntövallan epäsuorankin luovuttamisen muulle instituutiolle kuin eduskunnalle.

Lisäksi:

Lissabonin sopimuksen (eli eräänlaisen EU:n perustuslain) hyväksyminen ja Suomen liittäminen euroalueeseen eivät olleet Suomen perustuslain mukaisia. Lakia siis rikottiin, joten Suomen EU-jäsenyys on laiton.

Lissabonin sopimus uutena perustuslakina jättävät juridiseen varjoonsa kaikki kansalliset lait, kuten myös perustuslain. Tämä sopimus avasi EU:n kehityksen kohti liittovaltiomaista muotoa. Suomen perustuslaki on ristiriidassa Lissabonin sopimuksen kanssa, kuten myös EU:n kanssa kokonaisuudessaan.

Suomella on voimassa oleva ETA-sopimus, joka takaa yhtäläiset oikeudet kuin EU. Emme siis tarvitse EU:n jäsenyyttä.

EU-jäsenyyden kirjaaminen Suomen perustuslakiin

EU-jäsenyyden kirjaamisella vuonna 2011 Suomen perustuslakiin turvattiin Suomen sitoutuminen liittovaltiokehitykseen ja sinetöitiin mahdollisesti maan tulevaisuus EU:n syrjäisenä liittovaltion maakuntana. Tätä kirjaamista ei olisi vaatinut edes Euroopan unioni. Perustuslain muuttamisen yhtenä syynä oli myös vaikeuttaa Suomen mahdollista eroamista EU:ta.

Lisäksi, koska EU-jäsenyyden ratifiointi, markan vaihtaminen euroon, EU:n perustuslain ja Lissabonin sopimuksen hyväksyminen tapahtuivat Suomen perustuslakia rikkomalla, eivät nämä laittomuudet puhdistuneet ensinkään, kun kirjattiin EU-jäsenyys maamme perustuslakiin. Toisin sanoen lisäpontena EU-jäsenyyden liittämisellä perustuslakiin oli ”laillistaa” jo tehtyjä selviä laittomuuksia. Kuitenkaan nämä toimenpiteet eivät tule olemaan juridisesti kestäviä.

Yritys kirjaamisella ujuttaa Suomen EU-jäsenyys näennäisten laillisten raamien sisäpuolelle, vesittyy jo siitäkin syystä, että perustuslain muutoksen jälkeen siellä sanotaan toisaalta Suomen olevan itsenäinen tasavalta ja yhtäältä Euroopan Unionin jäsenmaa. Nämä kaksi edellä mainittua asiaa ovat ristiriidassa keskenään, Suomi ei voi olla yhtä aikaa itsenäinen valtio ja EU:n jäsenmaa.

EU-jäsenmaana Suomella ei ole itsenäiselle valtiolle tyypillisiä tunnusmerkkejä, joita ovat esimerkiksi täysin itsenäinen lainsäädäntövalta, siihen vetoava riippumaton tuomioistuinlaitos, oma ulkopolitiikka ja oma valuutta. Kuten hyvin tiedämme, EU-Suomi ei täytä esitettyjä määritelmiä.

Usein kuulee toistettavan perustuslain toista pykälää, jonka mukaan ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” Mutta EU:n jäsenmaana Suomessa mainittu valtiovalta, ylimpänä valtiovaltana kuuluu Euroopan Unionin eri toimielimille koskien kaikkia EU:lle kuuluvia asioita.

EU-jäsenyyden kirjaaminen Suomen perustuslakiin ei siis tee tyhjäksi maamme EU:n liittymiseen kytkeytyviä laittomuuksia, joista esitettiin esimerkkejä tämän luvun alussa.

Suomen liittyminen euroon näyttää laittomalta

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen (kesk.) vaatii kansanäänestystä siitä, tulisiko Suomen jatkaa osana euroaluetta.

– Suomi vietiin aikanaan euroon ilman kansanäänestystä. Eduskunnalle ei annettu edes lakiesitystä, vaan euroon liittymisestä päätettiin tiedonantomenettelyä käyttäen. Keskustan edustajat eduskunnan perustuslakivaliokunnassa katsoivat, että menettely oli perustuslain vastainen, Väyrynen kirjoittaa.

Taloudellisesti Suomen kytkeytyminen euroalueeseen oli virhe. Komission puheenjohtajan Jean-Clauden Junckerin johdolla suunnitellussa ns. viiden presidentin raportissa ehdotetaan, että euroalueen taloudellinen yhteisvastuu tulisi mahdollisesti lisääntymään täydelliseksi talousunioniksi, johon sisältyisivät yhteisvastuullinen pankkiunioni, yhteinen valtiovarainministeri ja budjetti sekä pysyvät jäsenmaiden väliset varainsiirtojärjestelmät. Ranskan presidentti Francois Hollande on ehdottanut, että euroalueelle pitäisi perustaa jopa yhteinen hallitus.

Isäntämaasopimus

Suomen maanpetturihallitus salli USA:n sotajoukkojen kutsua itsensä miehittämään Suomen maaperää ja liittymään isäntämaasopimukseen. Isäntämaasopimusta (Memorandum of Understanding) esitellään Suomen säädöskokoelmassa valtiosopimuksena, jota ei ole hyväksytty eduskunnassa.

Nato- eli isäntämaasopimus on laiton jo Suomen perustuslain takia. Sopimusta ei ole edistetty Suomen perustuslain ja valtiojärjestyksen edellyttämällä tavalla.⁸ Perustuslain mukaisesti sopimuksesta tulisi äänestää eduskunnassa ja sen kannalla tulisi olla 5/6 kansanedustajista.

Valtiojärjestyksen laiminlyöminen voidaan tietyissä tapauksessa tulkita rikoslain 13. luvun mukaisesti törkeäksi valtiorikokseksi, mikäli rikoksentekijänä on tasavallan presidentti, valtioneuvoston jäsen tai muu valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva henkilö.⁹

Lopuksi

Mikäli äänestäjät olisivat tienneet ennen EU-jäsenyydestä äänestämistä, että markasta ja riippumattomasta talouspolitiikasta tullaan luopumaan sekä siirtymään euroon, tuskin EU-jäsenyyden kannattajat olisivat voittaneet. Lisäksi, jos olisi tiedetty Unionin kehitys byrokraattiseksi, demokraattisen valvonnan ulottumattomaksi super-Neuvostoliitoksi, jossa maksetaan toisten EU-maiden velkoja, olisi EU-jäsenyyden vastustajien määrää ollut paljon suurempi.

Kuten jo alussa sanottiin, Suomen tilanne on laiton ja maata johtaa korruptoituneet valtio- ja maanpetokseen syyllistyneet omahyväiset rikolliset. Suomen nykyinen hallitus ja erikoisesti Sipilä on selvästi asettunut Suomea ja sen kantaväestöä sortavan ja köyhdyttävän kansainvälisen rahaeliitin asiamieheksi ja Suomen kansallisomaisuuden huutokauppa yhtiöittämisen muodossa on parhaillaan käynnissä maassamme.

Muistamisen arvoista kuitenkin on, että Suomen on luovuttava vapauden illuusiosta ja palautettava henkinen ja taloudellinen itsenäisyytensä. Meidän tulee suosia suomalaista tuotantoa ja harjoittaa omavaraisuutta sekä itsenäistä rahapolitiikkaa. Koska kansainvälinen pankkijärjestelmä nyhtää kansalaisten ja valtioiden selkänahasta ilmaista rahaa tekemättä itse yhtään mitään, tulee siitä irrottautua!

Hyvinvointivaltio on pirstaleina, yleinen moraalintaso on rappeutunut, kantaväestö ja ennen muuta kansallismieliset ovat vainottu laji nykyisessä Suomessa ja ”pakolaiset” eli tunkeutujat ovat eliittien ja romuttuneen valtamedian suojeluksessa.

Meidän suomalaisten ja Suomen jo sekulaarisen pelastuksen kannalta olisi välttämätöntä saada aikaan poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän radikaali kehitysprosessi. Tätä silmällä pitäen huomioimme seuraavaa:

Euroopan Unionista irrottautuminen, Euroopan talous- ja rahaliitosta (EMU:ta) eli eurosta eroaminen, itsenäinen talouspolitiikka; oma raha ja sen paino-oikeus, hyvinvointivaltion uudelleen perustaminen sekä sen kehittäminen, erottava isäntämaasopimuksesta, luotava ystävälliset ja yhteistyökykyiset suhteet Venäjään ja palattava puolueettomuuspolitiikkaan. Lisäksi olisi huomioitava, että: Suomea ei saa kytkeä Pohjois-Atlantin liiton Naton-jäseneksi, Suomi ei saa liittyä vapaakauppasopimuksiin (esim. CETA, TTIP, TiSA), pakolaisvyörytys on loputtava ja elintasopakolaiset palautettava lähtömaihinsa ja puoluetuki lopetettava.

Ponnistaessamme yhdessä näiden yllä esitettyjen tavoitteiden toteutumiseksi itsenäisen Suomen aamun sarastus on lähempänä kuin osaamme aavistaakaan.

Markku Juutinen

Lähteet

1. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Documents/pevl_14+1994.pdf (Sivu 4.)
2. HS 22.10.1995
3. http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/1998/19981193
4. Satakunnan Kansa 21.2.1998
5. http://www.eurooppatiedotus.fi/doc/fi/julkaisut/EU-kronologiaSU.pdf s. 36
6. Hentilä 2008, s. 163–164.
7. Itsenäisyys on vaarassa: kamppailu Suomesta 1917 vallankumouksesta 1990-luvun eurohuumaan, 1993; Epäluottamuslause hallituksen EU-politiikalle: Raportti Suomen EU-jäsenyyden kohtalokkaista seurauksista, 1994; Mihin Suomea viedä?: Maamme nykytila ja tulevaisuus asiantuntijoiden arvioimana, 1995; EU-kaappaus: Raportti tapahtuneesta, Vapaan Suomen liitosta, Suomen tulevaisuudesta, 1995; Yrjö Leinon salattu kujajuoksu: oliko ministeri kaksoisagentti? 2001; Itsenäisyydestä on kysymys – vaiettu totuus EU:n perustuslaista (toim. Ilkka Hakalehto ja Antti Pesonen), 2005.
8. Rikoslaki 13. Luku. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L13
9. Naton isäntämaasopimusta koskeva dokumentti (2013). http://hogskolene.forsvaret.no/english/Documents/AJP-4.5%20HNS%20-%20MAY%202013%20edb%20v1%20e.pdf