Sodan sykli ja ilmastonmuutos – kohtalokas yhdistelmä

Kun tarkastellaan historiaa, sadot ovat epäonnistuneet aikakausina jolloin ilmasto on viilentynyt nopeasti. Ruokapula kulkee käsi kädessä kasvavan vastakkainasettelun kanssa. Nykyinen tilanne näyttää heijastavan vanhoja aikoja. Sveitsi on mitannut lämpötiloja vuonna 1864, mikä tarjoaa hyvän tietokannan koko Euroopasta. Ensimmäinen maailmansota oli käännepiste, sillä silloin yhdistyivät sota, ilmasto ja sairaudet.

Vuonna 1916 ilmasto muuttui dramaattisesti. Kesällä satoi runsaasti vettä, kesäkuussa satoi lunta, ja tämä trendi jatkui seuraavaan vuoteen. Itse asiassa sveitsiläisten tilastotietojen mukaan maalis- ja huhtikuu 1917 olivat viileimpiä kuukausia sitten vuoden 1764. Ilmastonmuutos ei rajoittunut Eurooppaan. Sadot epäonnistuivat myös Pohjois-Amerikassa, mikä nosti hintoja ja sodan todennäköisyyttä. Sadot epäonnistuivat myös Argentiinassa rajujen tulvien vuoksi. Pohjoisella pallonpuoliskolla oli viileää ja satoi runsaasti, kun taas eteläisellä pallonpuoliskolla esiintyi tulvia ja kuivuutta.

Ilmastossa on tapahtunut edellämainitun kaltaisia muutoksia kautta historian. Niin sanotun pienen jääkauden aikaan vuosina 1550-1850 auringon energiantuotanto oli 300-vuotisen kierron pohjalla, matalin vaihe oli 1700-luvun puolivälissä. Sitten vuonna 1816 lämpötila romahti indonesialaisen Tambora-tulivuoren purkautuessa, mikä aiheutti suuren nälänhädän Euroopassa. Tämä vuosi tultaisiin muistamaan kesättömänä vuotena. Tämä yksittäinen tapaus muutti koko maapallon ilmastoa seuraavan kahden vuoden ajaksi. Nopea lämpötilan romahdus vuonna 1916 ei johtunut tulivuorenpurkauksesta, vaan kuten markkinoilla, se oli oikaisureaktio, joka sai aikaan matalasuhdanteen.

Vuoden 1916 ilmaston matalasuhdanne ilmeni samanaikaisesti sodan kanssa, mikä lisäsi sodan ankaruutta, myrkkykaasun ohella. Tämän jälkeen puhkesi influenssapandemia, joka kesti vuodesta 1918 vuoteen 1919. Kyseessä oli modernin historian tappavin epidemia, jonka aikana sairastui arviolta 500 miljoonaa ihmistä, eli noin kolmasosa planeetan väestöstä. Se tappoi arviolta 20-50 miljoonaa ihmistä.

Tämä pandemia alkoi keväällä 1917, ja joidenkin lähteiden mukaan ensimmäiset tartunnan saaneet olivat ranskalaisia sotilaita. Viruksen esiastetta esiintyi linnuilla, mutta se mutatoitui muotoon, joka tarttui lähellä eturintamaa pidettyihin sikoihin. Joidenkin mielestä se lähti liikkeelle itävaltalaisten joukoista. Olipa asia miten tahansa, influenssa-epidemia alkoi vuoden 1917 puolivälissä. Siitä tuli havaittava ongelma tammikuussa 1918, ja se jatkui joulukuuhun 1920 saakka. Epätavallisen tappava influenssapandemia lyhensi väestön elinajanodotetta 12 vuodella. Tämä influenssa tappoi ennemmin vahvoja kuin heikkoja, sillä se sai kehon immuunijärjestelmän ylireagoimaan. Nuorten aikuisten vahva immuunireaktio ruokki virusta, kun taas heikomman immuunijärjestelmän omaavat lapset ja keski-ikäiset aikuiset kuolivat harvemmin, mikä poikkesi normaalista.

Hallitukset, kuten aina, valehtelivat ihmisille ja estivät tiedotusvälineitä raportoimasta sairaudesta. Tämä on voinut vaikuttaa kuolleiden suureen määrään. Saksan, Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltojen hallitukset sensuroivat ja vähättelivät ensimmäisiä raportteja sairaudesta, mikä nosti kuolleisuutta. Ainoastaan Espanja ei tehnyt näin, minkä vuoksi sitä sanottiin espanjantaudiksi. Espanjan kuningas Alfonso XIII sairastui vakavasti mutta selviytyi.

Olemme siirtymässä auringon energiatuotannon maksimista seuraavaan minijääkauteen. Kun tämä yhdistetään sodan sykliin, tulemme näkemään kuinka ruoan hinta nousee ja sadot epäonnistuvat. Tulemme myös näkemään noususuhdanteen sairauksissa, ja antibioottien väärinkäyttö voi kostautua seuraavan 12 vuoden aikana.

Lähde: Armstrong Economics

Lue myös:
Ilmasto on aina muuttunut
ECM-malli – talouden trendi kääntyy 2015.75