Syöpäseulonnat ja -hoidot voivat laajentaa kasvaimia

Syöpä on tappava tauti, mutta samalla erittäin tuottoisa rahasampo monikansallisille yhtiöille. Hyötyjiä eivät ole vain lääkeyhtiöt vaan myös sairaalat, onkologit, syöpäsairauksiin erikoistuneet ammattihenkilöt, diagnostiikka tekevät yhtiöt ja monet muut toimijat, jotka saavat siivunsa syöpäteollisuuden 125 miljardista dollarista. Tietoisuuspropaganda ja seulonnat pyörii sen ympärillä, että potilaille annetaan diagnoosi toisensa jälkeen, jonka avulla maksimoidaan voitot ihmisten terveyden kustannuksella.

Syöpä on sopiva sairaus niille, jotka väittävät haluavansa löytää parannuskeinon. Oikeasti heillä ei ole tällaista tarkoitusta. Miksi olisi? Miksi teollisuus, joka tuottaa 125 miljardia dollaria vuodessa, haluaisi syövän katoavan. Lääketiede ei enää palvele totuutta. Se, mikä alkoi syiden etsimisestä monimutkaisten sairauksien taustalla, on taantunut palvelemaan vain yhtä tarkoitusperää… rahaa.

Raha on ainoa syy, minkä vuoksi kemoterapiaa käytetään yhä tänäkin päivänä. Ei siksi, että se toimisi, laskisi sairastavuutta tai kuolleisuutta tai minkäänlaisten syöpien esiintyvyyttä. Itse asiassa sen vaikutus on päinvastainen. Kemoterapia kiihdyttää kasvaimen kasvua ja lisää pitkän aikavälin kuolleisuutta. Suurin osa kemoterapiapotilaista joko kuolee tai kärsii toistuvasta sairastelusta 10-15 vuoden ajan hoitojen lopettamisen jälkeen. Hoidot tuhoavat heidän immuunijärjestelmänsä, nopeuttaa neurokognitiivista rappeutumista, häiritsee umpieritysjärjestelmän toimintaa ja aiheuttaa oireita sisäelimissä ja aineenvaihduntajärjestelmässä. Potilaat ovat käytännössä sairaita lopun ikäänsä.

Syöpäseulonnat ovat “tautien lietsomista” pahimmillaan. Ihmiset kiedotaan verkkoon, joka alkaa varhaisseulonnoista, edeten laboratoriokokeisiin, kuvauksiin, lääkärikäynteihin, koepaloihin, leikkauksiin, sädehoitoihin, lääkkeiden käyttöön, kemoterapiaan ja sairaalareissuihin. Taudinlietsojat tekevät ihmisistä potilaita, ja vain muutamat hyötyvät.

Syövän varhainen toteaminen ei ole mahdollista

“Varhainen toteaminen” on harhaanjohtava termi. Kun diagnoosi tehdään, rinnassa, keuhkossa, suolistossa tai eturauhasessa kehittyvä kasvain on kasvanut läpimitaltaan senttimetrin kokoiseksi ja siinä on miljardi solua. Keskimääräinen aika, jolloin kasvain kasvaa havaittavan kokoiseksi, on 10 vuotta. Syöpä, joka on levitäkseen muihin elintärkeisiin elimiin, on jo levinnyt. Onneksi suurin osa seulonnassa todetuista kasvaimista ei aiheuta ongelmia. Todennäköisesti ne jatkavat kasvuaan hyvänlaatuisina.

Kasvain muuttuu pahanlaatuiseksi kun yksi solu alkaa jakautua oman tahtonsa mukaan piittaamatta ympäröivien solujen hyvinvoinnista. Keskimääräinen kaksinkertaistumisaika on sata päivää (kolme ja puoli kuukautta). Kaksinkertaistumisen täytyy tapahtua noin 30 kertaa ennen kuin kasvaimen voi havaita. Perusmatematiikalla kyseessä on siis “myöhäinen toteaminen”. Syöpäsolut leviävät varhaisessa vaiheessa verisuoniston välityksellä elintärkeisiin elimiin (jossa solut jakautuvat samalla nopeudella kuin alkuperäisen kasvaimen solut).

Tutkijat ovat tunteneet kiinteiden syöpäkasvainten luontaisen kasvuhistorian yli puolen vuosisadan ajan. Tämäntyyppisiä kasvaimia esiintyy rinnoissa, suolistossa, keuhkoissa ja eturauhasessa. Mieti lausuntoa, joka esiintyi vuonna 1977 julkaistussa kirjassa Conference on Breast Cancer: A Report to the Profession, jota Valkoinen talo, Kansallinen syöpäinstituutti ja Amerikan syöpäyhdistys sponsoroivat.

“Jos kasvaimen läpimitan kaksinkertaistumiseen kuluvaa aikaa tunnetulla aikavälillä käytetään kasvunopeuden määrittämisessä, voidaan laskea, että arviolta kaksi kolmasosaa ajasta rintasyöpäkasvain on niin pieni, ettei potilas tai lääkäri havaitse sitä. Suurimmassa osassa tapauksista rintakarsinooma on lähettänyt etäpesäkkeitä kauan ennen kuin kasvainta voidaan havaita nykyteknologian avulla.”

Sekundääristen kasvainten määrä on räjähtänyt käsiin syöpähoitojen myötä

Syöpähoidot eivät vain kiihdytä etäpesäkkeiden leviämistä, vaan myös heikentävät immuunijärjestelmää, mikä aiheuttaa sekundääristen syöpäkasvainten määrän räjähdysmäisen kasvun. Kun valtavirtalääketiede alkoi hoitamaan lähes kaikkia syöpäpotilaita kemoterapian ja sädehoidon avulla, amerikkalaisten sekundääristen syöpien määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Esiintyvyys on kaksinkertaistunut 1970-luvulta lähtien. Nykyään Amerikassa joka viides syöpätapaus johtuu sekundäärisesta syövästä. Enemmän potilaita kuolee kemoterapian ja sädehoidon sivuvaikutuksiin kuin itse syöpään.

Kemoterapiassa käytettyjen lääkkeiden (erityisesti alkyloivien yhdisteiden) tiedetään aiheuttavan muita syöpiä, myös leukemiaa. Monet lääkkeistä kuuluu tähän kategoriaan. Alkyloivat yhdisteet vaurioittavat solujen perimäainesta. Nämä yhdisteiden toimintamekanismi ei riipu solusyklin vaiheesta, ne toimivat solusyklin jokaisessa vaiheessa. Koska nämä yhdisteet vaurioittavat DNA:ta, ne voivat aiheuttaa pitkäaikaisia vaurioita luuytimeen ja vaikuttaa pitkäaikaisesti immuniteettiin. Näitä lääkkeitä käyttämällä sekundäärinen syöpä kehittyy hitaasti mutta varmasti. Tutkimusten perusteella riski alkaa kasvamaan kahden vuoden kuluttua hoidon alkamisesta, ollen korkeimmillaan viidestä kymmeneen vuotta hoitojen jälkeen. Tämän takia suurin osa kemoterapiapotilaista kuolee 10-15 vuotta hoitojen jälkeen.

Useimmissa tapauksissa sädehoito voi kasvattaa syövän riskiä. Sädehoito voi aiheuttaa monentyyppisiä syöpiä, mutta pääasiassa leukemiaa ja sarkoomia. Näissä tapauksissa kasvain kehittyy tyypillisesti muutaman vuoden kuluttua säteilyaltistuksesta, riskin ollessa korkein noin 5 – 7 vuoden kuluttua altistuksesta. Jälleen kerran, suurimmalle osalla sädehoitoa saavista kehittyy sekundäärinen syöpä hoitojen, ei alkuperäisen syövän vuoksi. Säteilyn aiheuttamien kasvainten määrä on räjähtänyt käsiin kahden kuluneen vuosikymmenen aikana, siitä lähtien kun sädehoidon käyttö sallittiin. Hoitomuotoa käytetään yleensä kemoterapian tukena.

Osa muistakin syöpäriskeistä liittyy sädehoitoon. Kiinteitä kasvaimia voi kehittyä säteilyaltistuksen alueelle tai sen lähistölle jopa kymmenen vuoden kuluttua sädehoidoista. Riskit ovat suurempia eri osissa kehoa, kuten rinnoissa ja kilpirauhasessa. Joissain tapauksissa potilaan iällä hoitojen aikana on merkitystä. Sädehoito aiheuttaa nuorelle rintasyöpäpotilaalle suuremmalla todennäköisyydellä sekundäärisen syövän kuin vanhemmalle rintasyöpäpotilaalle.

Ongelmasta on tullut niin vakava, että päättävät lääkeviranomaiset ovat päättäneet varoittaa ihmisiä kemoterapian riskeistä neuvomalla lääkäreitä käyttämään hoitoja kohtuudella.

”Kohonnut selviytyvyys” tai “Korkeampi havaitsemisaste” ei säästä henkiä

Vain harvat ymmärtävät, että vain laskenut kuolleisuus (pidempi elinikä) satunnaistetuissa tutkimuksissa on merkki seulonnan hyödyllisyydestä.

Ensimmäinen virhe on luulla, että “kohonneella selviytyvyydellä” olisi merkitystä. Selviytyvyys määritetään mittaamalla diagnoosista kuolemaan kuluneen ajanjakson pituus. Mitä aiemmin syöpä havaitaan seulonnan ansiosta, sitä aikaisemmin diagnoosi tehdään, mutta kuolinpäivä ei muutu. Potilas ei elä pidempään (kuolleisuus ei laske), mutta hänen sairautensa havaitaan aikaisemmin. On sanomattakin selvää, että tämä kasvattaa monien lääketeollisuuden voittoja.

Toinen virhe on ajatus siitä, että useampien syöpien havaitseminen hyödyttää potilaita. Suurin osa seulonnoilla löydetyistä kasvaimista ei aiheuta ongelmia eivätkä ne johda kuolemaan eikä niillä olisi väliä vaikka niitä ei olisi koskaan havaittu.

Syy, miksi 5-vuoden ennusteita käytetään yleisesti kuolleisuusasteen kuvaamisessa on se, että suurimman osan tila heikkenee tämän ajanjakson jälkeen. Se ei ole hyväksi bisneksille ja syöpäteollisuus tietää sen. He eivät ikinä kerro, että pitkällä aikavälillä 97 prosentissa tapauksista metastaattisen syövän hoito epäonnistuu. Mikäli he julkaisisivat pitkän aikavälin tilastotietoja kaikista syövistä, joihin on määrätty sytotoksista kemoterapiaa, eli yli 10 vuoden ajalta, ja tuottaisivat objektiivista tietoa täsmällisistä kokeista, joissa otettaisiin huomioon kustannustehokkuus, vaikutus immuunijärjestelmään, elämänlaatuun, sairastavuuteen ja kuolleisuuteen, olisi selvä, että kemoterapian vaikutus syövästä selviytymiseen on vähäinen tai olematon. Itsenäiset tutkijat eivät ole tehneet tämänkaltaista tutkimusta koko kemoterapian historian aikana. Ainoat saatavissa olevat tutkimukset tulevat teollisuuden rahoittamilta instituutioilta ja tutkijoilta eikä yhdessäkään ole otettu huomioon mainittuja muuttujia.

Kasvainten varhaisessa vaiheessa ennuste on erittäin hyvä, mutta myöhemmissä vaiheissa, joissa tiedetään että kyseessä on nimenomaan kasvain – ennuste on hädintuskin nollan yläpuolella. Syy eroille on tietojen arvioinnissa ja potilaiden luokittelussa. Kun otetaan huomioon immuunijärjestelmän palautuminen ja sietokyky, sisäelinten ja aineenvaihdunnan myrkytykset, umpieritysjärjestelmän ongelmat, elämänlaatu ja vaikutukset neurokognitiiviseen suorituskykyyn, kokonaisuutta ei ole koskaan määritetty missään kliinisessä tutkimuksessa, joka käsittelee syöpäpotilaiden pitkän aikavälin selviytyvyyttä ja syöpäpotilaiden toipumisastetta. Ongelmat kehittyvät hitaasti kemoterapian jälkeen, ja ensimmäiset merkit näkyvät vasta useiden kuukausien tai vuosien päästä. Aikaa kuluu, mutta 3-5 vuoden aikana suurimmalla osalla potilaista esiintyy enemmän oireita kuin ennen diagnoosia, johtuen suoraan sytotoksisten lääkeaineiden vaikutuksesta.

Kemoterapiaa saatetaan käyttää tehosteena sellaisten potilaiden hoidossa, jotka eivät tarvitse sitä. Onkologit eivät punnitse kemoterapian kokonaishyötyjä ja -haittoja ja näin ollen vaarantavat kaikkien hoitamiensa potilaiden elämänlaadun. Annals of Oncology –lehden tutkimus on yksi harvoista, jossa toisistaan eroavat, mahdolliset pitkän aikavälin sivuvaikutukset yhdistettiin adjuvantteina käytettyihin kemoterapialääkkeisiin. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti kardiotoksisuuteen, sekundääriseen leukemiaan, kognitiivisiin muutoksiin ja neurotoksisuuteen. Tutkijoiden mukaan sivuvaikutukset usein ylittävät kliinisesti havaitut hyödyt.

Toisessa, American Society of Clinical Oncology –lehdessä julkaistussa tutkimuksessa testattiin, onko metastaattisesta kivessyövästä selvinneillä korkeampi riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin yli 10 vuoden kuluttua kemoterapiahoidoista. Havaittiin, että sydänkohtauksen riski kasvoi huomattavasti, minkä lisäksi kardiovaskulaarisesta riskiprofiilista tuli epäsuotuisampi kemoterapeuttisten yhdisteiden myötä.

Kaksitoista vuotta kestänyt meta-analyysi julkaistiin Journal of Clinical Oncology –lehdessä. Tutkimuksissa seurattiin aikuisia, joilla oli syöpä ja joita hoidettiin kemoterapialla. 12-vuotisessa seurannassa tarkasteltiin aikuisia, joille kehittyi syöpä aikuisiällä. Kemoterapia ei kääntänyt metastaattisen syövän kehityskulkua 97 prosentissa tapauksista.

Kuolleiden ruumiinavauksen yhteydessä havaitut syöpäkasvaimet eivät olleet missään vaiheessa uhka potilaan hengelle. Henkilö oli kuollut jonkin muun syyn, esimerkiksi sydänkohtaukseen tai vanhuuden, vuoksi kauan ennen kuin kasvain ilmaantui. Varhaisseulonnat paljastavat näennäisesti pahanlaatuisia ja uinuvia kasvaimia. Jokaista “seulontojen pelastamaa henkilöä” kohden 10 – 50 henkilöä saa turhan syöpädiagnoosin. Lääkärit tekevät terveistä henkilöistä syövän uhreja.

90 % kemoterapiahoitoja saaneista potilaista kärsii kohtalokkaista sivuoireista

National Confidential Enquiry into Patient Outcome and Death (NCEPOD) –järjestön tutkimusten mukaan neljällä kemoterapiapotilaalla kymmenestä esiintyi elämän loppua kohden potentiaalisesti kuolettavia sivuvaikutuksia, ja hoidot olivat “epäsopivia” lähes viidennessä tapauksista.

Maailmanlaajuisesti kemoterapiaa saaneista potilaista lähes 90 prosenttia kuolee 15 vuoden sisällä hoidoista joko sekundääriseen syöpään tai heikentyneen immuunijärjestelmän seurauksena. Yhdistetty kemoterapia ja sädehoito ovat kaikkein suurin yksittäinen syy sekundäärisille syöville kaikkialla maailmassa.

Kemoterapialääkkeiden käyttö on kasvanut 68 % vuodesta 2003 lähtien ja huolimatta huomattavasta syöpätapausten määrän kasvusta tästä lähtien; primääristen ja sekundääristen syöpien riskitekijät liittyvät (syöpäteollisuuden mukaan) kaikesta huolimatta tupakkaan, alkoholiin, työperäiseen altistukseen ja perinnöllisiin riskitekijöihin. Syöpähoitoja tai -diagnostiikkaa ei ikinä mainita primääristen tai sekundääristen kasvainten aiheuttajana.

Syöpä on maailman yleisin sairaus, ja mikäli nykyinen trendi pitää pintansa, syöpätapausten määrä tulee kasvamaan 22 miljoonalla tapauksella joka vuosi vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa 75 % kasvua verrattuna vuoteen 2008.

Yli puolet kaikista syöpäpotilaista kärsii merkittävistä hoidon aiheuttamista myrkytysoireista. Hoidot voivat johtaa hengenvaarallisiin infektioihin tai potilaat voivat yksinkertaisesti kuolla syöpään.

Kysyttäessä, kuinka potilaan hoitovastetta ja lopputulemaa voidaan parantaa, Nelson vastasi: “vaihtoehtoisesti, on ehkä mahdollista käyttää pienempiä, vähemmän myrkyllisiä annoksia.”

Pienikin annos myrkkyä on silti myrkkyä.

Yhteenvetona, kemoterapia tuhoaa käytännössä kaikki solut ja järjestelmät ennen kuin se käy varsinaisen syövän kimppuun. Tämä tarkoittaa että keskushermostosi, sisäelimesi ja immuunijärjestelmäsi toimii vajaavaisesti vielä vuosien päästä hoitojen päätyttyä. Syövästä on siis huolista pienempi, sillä kemoterapia tekee pahempaa jälkeä pitkällä tähtäimellä.

Kemoterapia saa terveet aivosolut kuolemaan vielä pitkään hoitojen päättymisen jälkeen, mikä voi olla biologinen tekijä kognitiivisten sivuoireiden taustalla – tai “kemoaivot” – josta monet syöpäpotilaat kärsivät.

Perinteinen hoito on suuri ja kallis huijaus – hoitamatta jättämistä, joka sairastuttaa ja tappaa enemmän kuin “parantaa”. Sen avulla ei voida koskaan parantaa mitään, sillä se myrkyttää elimistön, mikä johtaa uusiin sairauksiin tulevaisuudessa.

Kysymykseen, pidentääkö hoito elinikää, todennäköisesti kukaan ei osaa enää vastata tehokkaasti, edes syöpäteollisuus itse. Kliinisissä tutkimuksissa valmistajat vertaavat uusia lääkkeitä vanhempiin solumyrkkyihin. Ei ole kontrolliryhmiä, joille ei anneta lainkaan hoitoa.

Nykyään kaikkein tehokkain tapa pysyä terveenä on estää syöpä oikeanlaisella, ravinnerikkaalla ruokavaliolla sekä elämäntapoja ja käytöstä muuttamalla.

Näiden viiden niksin avulla voit pienentää syöpään sairastumisen todennäköisyyttä

1. Puhdista elimistösi

Eliminoimalla ympäristömyrkyt ruokavaliostasi (syömällä luonnonmukaisesti kasvatettuja ruoka-aineita ja välttämällä kloorattua tai fluorattua vettä) ja elinympäristöstäsi (käyttämällä ei-myrkyllisiä, luonnollisia puhdistusaineita, kosmetiikkaa, huonekaluja, rakennusmateriaaleja ja vaatteita) syöpään sairastumisen todennäköisyys putoaa huomattavasti. Voit puhdistaa elimistösi vesipaaston, mehupaaston (juot ainoastaan hedelmä- ja vihannesmehuja määrätyn ajan) ja kokonaisvaltaisen kehonpuhdistusohjelman avulla.

2. Harjoittele (veri virtaa paremmin)

Huono hapensaanti voi johtua huonosta verenkierrosta. Jos solut eivät saa tarpeeksi happea, niistä kehittyy syöpäsoluja suuremmalla todennäköisyydellä. Kun harjoittelet, verenkierto ja hapensaanti paranee ja soluihin kulkeutuu enemmän ravinteita.

3. Syö oikein (jotta soluseinämät saavat kunnon rakennusmateriaalia)

Ruokavalio on tärkeä ase taistelussasi syöpää vastaan. Sinun tulisi syödä luonnonmukaisesti tuotettuja, käsittelemättömiä ruokia aina kun mahdollista, jotta minimoit altistuksen myrkyille. Kasvata välttämättömien rasvahappojen saantia käyttämällä luonnonmukaista kylmäpuristettua pellava- tai kalaöljyä.

Syöpä saa voimansa sokerista ja raffinoiduista viljoista. Vältä niitä niin pitkälle kuin mahdollista äläkä käytä keinotekoisia makeutusaineita, sillä ne eivät ole terveellisiä. Uusia, terveellisiä makeutusaineita on tullut markkinoille. Näitä ovat stevia, ksylitoli ja lakanto.

4. Syö ensisijaisesti emäksisiä ruokia

Happamuutta aiheuttavia ruoka-aineita ovat: liha, siipikarja, kala, maitotuotteet, kananmunat, roskaruoka, virvoitusjuomat, alkoholi, kofeiini, vehnät ja murot. Käytä näitä ruoka-aineita mahdollisimman vähän. Emäksisiä ruokia taas ovat pääasiassa hedelmät ja vihannekset. Hyvä ruokavalio koostuu 75 prosenttisesti emäksisistä ruoista ja 25 prosenttisesti happamista ruoista. Ohjeen noudattaminen voi olla alussa haaste, sillä usein ihmisten ruokavalio on täysin päinvastainen. Kunhan totut ruokavalioon, ota tavoitteeksi: 45 prosenttia kypsennettyjä vihanneksia ja hedelmiä, 30 prosenttia raakoja vihanneksia ja hedelmiä ja 25 prosenttia viljatuotteita, pähkinöitä, siemeniä, lihaa, kalaa tai siipikarjan lihaa.

On olemassa tutkimus, joka osoittaa 100 prosenttisesti raakaruokaan pohjautuvan ruokavalion edut syövän hoidossa. San Diegossa Kaliforniassa sijaitseva Gerson instituutti tarjoaa vaihtoehdon syöpähoidoille. The Gerson Therapy on luonnonmukainen hoitomuoto, joka aktivoi kehon oman kyvyn parantaa itse itsensä. Siihen kuuluvat luonnonmukainen kasvisruokavalio, raakamehut, suolihuuhtelut kahvin avulla sekä luonnollisen lisäravinteet. Kuluneen 60 vuoden aikana tuhannet ihmiset ovat parantuneet ’parantumattomista sairauksista’, kuten syövästä, diabeteksesta, sydänsairaudesta, artriitista ja autoimmuunisairauksista.

5. Parantaa elimistön kykyä käyttää happea ja tuottaa energiaa

Energiantuotannon kannalta tärkeä ravinne on koentsyymi Q10. Jos soluissa ei ole CoQ10:ä, ne eivät voi tuottaa energiaa. Tutkimukset myös osoittavat, että (korkealaatuiset) Omega-6-rasvahapot lisäävät hapen siirtymistä soluihin.

Muista, mitä useammalla tavalla hyökkäät syöpää vastaan, sitä todennäköisemmin peittoat sen. Parhaat vaihtoehtoklinikat käyttävät useita eri lisäravinteita ja kokonaisvaltaisia hoitomuotoja.

 

Lähde: PreventDisease.com

Lue myös:

Tarpeetonta kärsimystä: syöpäpotilaiden taloudellinen hyväksikäyttö
Rahastusta lääkkeillä: lääkäri määräsi kemoterapiaa ilman syytä
10 syytä olla välittämättä lääkäristäsi: ihmiset alkavat epäillä perinteistä lääketiedettä
Perinteiset syöpähoidot eivät hoida syöpää