Guggenheim-säätiön ehdot Helsingin näyttelyhallin rakentamiselle olivat kuin Camorran mafian sanelemat: te maksatte meille, te maksatte kaikki kulut ja otatte kaikki yksin kaikki riskit, me päätämme veto-oikeudella kaikesta vähänkään tärkeästä. On vaikeaa ymmärtää kaupunginjohtaja Jussi Pajusta ja niitä kunnallispolitiikkoja, jotka olivat valmiit hyväksymään tällaiset ehdot.
guggenheim - sivu 1/1
Tämä kirjoitus on jatkoa artikkelille ”Guggenheim-museo hankkeen taustavoimat ja G-säätiön elitistiset kytkennät” .(1) Tarkoituksenamme on selvittää, kuinka nykytaiteen voimakas asema taidemaailmassa syrjäyttää perinteistä taidetta sekä realistisia kuvataiteen suuntauksia ja luonnollisesti perinteisen taideismien eli -tyylisuuntien harjoittajien asemaa kuvataidealalla. Haastattelussa vieraanamme on perinteistä kuvataidetta harjoittava taiteilija, Lauri Tervo.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on avata ihmisten silmät ymmärtämään, kuinka tietty harvainvalta lakeijoineen yritti vetää kansalaisia nenästä. Helsinkiin suunniteltiin perustettavaksi Guggenheim-museota, jonka kustannukset olisi katettu julkisilla eli veronmaksajain varoilla. Mikäli projekti olisi toteutunut tai toteutuisi, Guggenheim-säätiö saisi loistavat mahdollisuudet mieleistensä taidesuuntien edistämiseen Suomessa. Museohankkeessa on kyse muustakin kuin yleisinhimillisestä taiteesta: mielipiteen muokkauksesta kansallisen taidekehityksen kustannuksella.