Tunnetko K-vitamiinin terveysedut?

K2-vitamiini on näkymätön vitamiini. Siitä ei juuri puhuta, vaikka se osallistuu osaan elimistön tärkeimmistä toiminnoista. Vitamiinia on kahta tyyppiä, joiden toiminta tunnetaan hyvin: K1 ja K2 sekä K2:n alatyypit. K3-vitamiinia on toistaiseksi tutkittu vain vähän, joten emme käsittele sitä artikkelissa.

Sekä K1 (fyllokinoni) että K2 (menakinoni) sitovat proteiineja kalsiumiin, mutta eri syistä. Maksassa K1 aktivoi proteiineja, joita tarvitaan jotta veri voisi hyytyä mahdollisen vuodon sattuessa.

K-vitamiini havaittiin ensimmäistä kertaa Saksassa 1929 kun tutkittiin tekijää, joka vaikuttaa veren hyytymiseen. Tutkijat nimesivät vasta löydetyn vitamiinin koagulaatiovitamiiniksi. Kaikista vitamiinien nimistä tämä kuvaa tarkimmin toimintaa. Lyhenne K viittaa tähän.

Vaikka K2 osallistuu samankaltaisiin biokemiallisiin prosesseihin, sen pääasiallinen tehtävä on aktivoida proteiineja, jotka säätelevät sitä minne kalsium kulkeutuu kehossa, joten sillä voi olla suurempi merkitys sydänterveydelle kuin mitä aiemmin on mainittu.

Joissain tutkimuksissa on havaittu, että K1 ja K2 osallistuvat osittain samoihin toimintoihin. Mutta vaikka K1 voi jopa jossain määrin poistaa kalkkia valtimoista ja K2 avustaa veren hyytymisessä, pääasiassa niistä kumpikin vaikuttaa aiemmassa kappaleessa mainitulla tavalla.

K-vitamiinin heikosti tunnetut hyötyvaikutukset

Monet syövät liikaa kalsiumravintolisiä. Vain murto-osa kalsiumista osallistuu muihin biokemiallisiin toimintoihin, suurin osa menee luuainekseen, jos kalsiumilla on tarvittavat avustajat. Mutta jos avustajia ei ole, minne se sitten menee? Se pysyy veressä, mikä kasvattaa valtimoiden ja sydänläppien kalkkiutumisen riskiä.

Valtimoiden kalkkeutumiseen vaikuttavia tekijöitä käsittelevässä tutkimuksessa “Vascular Calcification: Pathobiology of a Multifaceted Disease,”, joka julkaistiin 2. kesäkuuta 2008 Circulation-julkaisussa, todettiin seuraavalla tavalla liiallisesta kalsiumista, joka ei siirry luuainekseen: (Lähde)

”valtimoiden kalkkiutumista pidetään merkittävänä sepelvaltimotaudin riskitekijänä. (…) Näin ollen osteoporoosin hoidossa käytetyt kalsitrioli, estradioli, bisfosfonaatit, kalsiumlisät ja paratyroidihormoni todennäköisesti vaikuttavat valtimoiden kalkkiutumiseen (…) Kehittäessä ja käyttäessä hoitoja sydän- ja verisuonisairauksiin ja luuston sairauksiin on syytä ottaa huomioon [hoidon] vaikutus elimiin luu-verisuoni-akselin toisessa päässä.” (lihavointi lisätty)

Monet valtavirtaisiin ravintosuosituksiin kriittisesti suhtautuvat tahot suosittelevat nauttimaan ravintolisänä ennemmin magnesiumia kuin kalsiumia. Magnesium on tärkeä luunmuodostukselle, kuten myös pii ja D3-vitamiini.

Kalsium on vain yksi luunmuodostukseen liittyvä tekijä, K-vitamiinia tarvitaan kalsiumaineenvaihdunnassa ja jotta se kulkeutuu oikeaan paikkaan, eli pääasiassa luuainekseen, eikä eksy verisuoniin joissa se voi aiheuttaa vaurioita, tai sydämeen jossa se voi kalkkiuttaa ja tukkia sydänläpät.

K-vitamiinin muut muodot

K2-vitamiinilla on muitakin muotoja tai alatyyppejä, jotka saattavat aiheuttaa hämmennystä kuluttajien keskuudessa. Menakinonia merkitään kirjaimilla MK, ja perään liitetty numero kertoo eroista eri menakinonityyppien molekyylirakenteessa.

K2-ravintolisä on tuttu näky luontaistuotekauppojen hyllyillä, osassa on merkintä MK-4 ja osassa MK-7. MK-4 on keinotekoinen molekyyli, ja MK-7:aa on hapatetuissa ruoissa, eniten nattossa. Suurin osa terveysasiantuntijoista pitää MK-7:aa parhaana, koska sen biosaatavuus on huomattavasti parempi ja se kestää veressä pidempään kuin MK-4.

On myös kaksi muuta muotoa, MK-8 ja MK-9, mutta niitä on vain korkealaatuisissa lihoissa, maitotuotteissa ja juustoissa, eikä niitä myydä ravintolisänä. K1-vitamiinia on kasveissa, erityisesti lehtivihanneksissa, koska kasvit tarvitsevat K1:tä fotosynteesissä. K1:tä saa tarvittavan määrän syömällä riittävästi kypsennettyjä tai raakoja luomukasviksia tai salaattia.

Kaikissa hapatetuissa ruoissa ei ole runsaasti K2:ta, mutta nattossa on. Muut, kuten miso ja tempeh, eivät juurikaan sisällä K2:ta. Tri Joseph Mercola haastatteli tri Rheaume-Bleueta, ja hänen mukaansa juustoista Goudassa ja Briessa on eniten K2:ta, joista kummassakin noin 75 mcg unssia kohden. Toiset tutkijat ovat havainneet, että Edam-juustossa on runsaasti MK-7:aa.

K2-vitamiinin eri muotoja on tietyissä lihoissa, kananmunan keltuaisessa, vapaana laiduntavan ja ruoholla ruokitun karjan maidossa ja hapatetuissa ruoissa kuten nattossa, mutta MK-7-ravintolisä voi silti olla tarpeen. Erityisesti jos otat päivässä suuren määrän D3-vitamiinia eli 1000 IU (kansainvälistä yksikköä) tai enemmän.

Monet asiantuntevat lääketieteen ammattilaiset suosittelevat nauttimaan suurten D3-annosten kyytipoikana tarvittavan annoksen K2-vitamiinia, mieluiten MK-7:aa. Jos näin ei menetellä, sen valtimoiden kalkkiutumiselta suojaava vaikutus on heikompi tai jopa lähes olematon.

K2-vitamiini on rasvaliukoinen, joten ravintolisän yhteydessä kannattaa nauttia rasvaa, kuten jugurttia tai kookosöljyä. Kuuluisa K-vitamiinitutkija tri Cees Vermeer suosittelee aikuisille 45-185 mcg päivittäisannosta. (Lähde)

K2-vitamiinin terveysvaikutukset merkittävämpiä mitä enemmän tutkitaan

K2-vitamiinin puutostila altistaa lukuisille kroonisille sairauksille, kuten osteoporoosille, sepelvaltimotaudille, sydänkohtaukselle ja aivohalvaukselle, kalkin kertymiselle väärille alueille (munuaiskivet ja luupiikit kantapäissä), aivosairauksille ja jopa syövälle.

Naturopaattinen lääkäri Kate Rheaume-Bleue on arvioinut, että noin 80 prosenttia amerikkalaisista saa ruoasta liian vähän K2-vitamiinia, jota tarvitaan siirtämään kalsiumia sinne missä sitä tarvitaan ja poistamaan vääristä paikoista.

Asiasta on puhuttu paljon, minkä lisäksi Rheaume-Bleue tuo esille toisen K2:n tärkeän tehtävän:

”Sen toinen päätehtävä on aktivoida proteiineja, jotka säätelevät solujen kasvua. Tämä tarkoittaa sitä, että K2:lla on hyvin tärkeä rooli syövän torjunnassa. Kun saamme liian vähän K2:ta, osteoporoosin, sepelvaltimotaudin ja syövän riski on huomattavasti suurempi. Aiemmin nämä sairaudet olivat suhteellisen harvinaisia. Viimeisen 100 vuoden aikana ruoanvalmistus- ja syömistottumuksemme ovat muuttuneet siinä määrin, että sairauksista on tullut hyvin yleisiä.” (Lähde)

Lähde: HealthImpactNews

Lue myös: Tarvitseeko vastasyntynyt K-vitamiinipistosta?