(1 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 1693 Näyttökerrat 6 Kommenttia
Turkin invaasio on jatkoa EU:n ja USA:n invaasiolle Syyriassa
(1 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)Ladataan...Suomen media on pudonnut tuoliltaan. Mistä Venäjä on tupsahtanut Syyrian ongelmia ratkaisemaan?
Syyian sota ja hallituksenvaihto-operaatiohan ovat Yhdysvaltojen ja Saksan yhteistyön tulosta. Projektiin ovat liittyneet Ranska ja Iso-Britannia Israelista puhumattakaan.
Suomen media on vaiennut tosiasioista. Se on kuuliaisesti noudattanut Yhdysvaltojen, Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian sopimusta siitä, että Venäjän johtamasta Astana-rauhanprosessista ei puhuta eikä kirjoiteta mitään.
Astana-prosessin seurauksena Venäjä, Syyria, Iran ja Turkki ovat neuvotelleet vuosia rakentavan ratkaisun aikaansaamiseksi konfliktiin. Yhdysvallat ja EU:n ovat kunnostautuneet panemalla kapuloita rattaisiin.
USA:n ja EU:n tavoite saada presidentti Assadin hallinto kaatumaan voimakkaan NATO-propagandan ja muslimiveljeskunnan avulla on epäonnistunut. Muslimiveljeskunnan jihadistinen ideologia on alkanut mietityttää Saksan Angela Merkeliä. Kahdenkymmenen vuoden projekti, jonka saksalainen Volker Perthes ja yhdysvaltalainen Jefrrey Feltman aloittivat vuonna 2001 on epäonnistunut.
Yksinapaisen räikeän uusliberaalin, ahneuden ja sotien kulttuuri on kääntymässä moninapaisuuden, rakentavaan yhteistyöhön kannustavan toiminnan suuntaan.
Suomen ulkopoliittisen johdon ja median on Venäjän ”maalittamisen” sijaan, otettava tosiasiat huomioon.
Venäjä ”pilasi” USA/EU:n suorittaman väkivaltaisen Ukrainan vallankaappauksen tukemalla väkivallan uhan alla olleita Krimin ja Itä-Ukrainan asukkaita.
Maailma on nyt muuttumassa. EU:n ja Yhdysvaltojen on pakko nähdä, että Jugoslavian, Irakin,Libyan ja Syyrian valtioiden infrastruktuurin ja väestön tuhoamisen kaltaiset projektit eivät enää ole tätä aikaa. Ahneuttaan ei voi enää tyydyttää väkivallalla.
Venäjän diplomatia, yhteistyön korostaminen vihollisuuksien sijaan on ansaitsemassa kansojen hyväksynnän. Niin olisi parasta myös täällä meillä Suomessa.
Pirkko Turpeinen-Saari
1940 luultiin Saksa on sotilasmahti ja voittaa sodan. Siinä valinnan perusta. Mitä Suomen vallanpito nyt kuvittelee?
40-luvulla valinnan perusta ei ollut mainitsemasi lainkaan. Valinnan perusta oli, että Neuvostoliitolle alistumisen ainoa vaihtoehto oli saada apu Saksasta. Muualta sitä ei voinut saada. Oli kyse ruoasta ja aseista, joita ilman Suomi olisi lakannut olemasta.
Kertaappa historiaa ja katso mihinkä suursuomen koohottajat parhaimmillaan uneksivat itärajamme siirrettävän, A. Aimokin lauloi Uraaliin sen version löytää youtubesta.
Lyhyesti tiivistäen:
Talvisotaa Paasikivi kutsui ”Erkonsodaksi ja Kekkonen on sanonut, että sodat olisi voitu välttää.
Nämä eivät olleet perustuttomia mielipiteitä ja niiden takana on Suomen ainoat todelliset Valtiomiehet, tutkimalla historiaa eikä omaksumalla eri poliittisiin suhdanteisiin tukeutuvia mielipiteitä vältyy ”aisankannattajan” osalta.
Juuri tänäpäivänäkin olisi syytä muistaa että Kekkonen varoitti harjoittamasta ”neulanpistopolitiikkaa” ja hän on puheessaan 7. 12. 1943 lausunut:
Suomen etu ei voi olla, että se on jonkin suurvallan äärimäisenä, Venäjän rajalla alituisesti varuillaan olevana ja ensimmäisenä vihollisen jalkoihin joutuvana liittolaisena, jolla ei ole sellaista poliittista vaikutusvaltaa, että sen sanalla olisi mitään merkitystä, kun sodasta ja rauhasta päätetään.
Maa olisi tällöin äänettömänä yhtiömiehenä mukana liitossa, jossa sille koituisi kohtuuttomat, ajan mittaan ylivoimaiset rasitukset… Liioin emme voi rakentaa tulevaa ulkopolitiikkaamme Venäjän ja sen nykyisten liittovaltioiden poliittiselle vastakohtaisuuksille ja niiden ennustetulle epäsovulle. Se olisi spekulointia hyvin epämääräisillä mahdollisuuksilla, ja sellaisen politiikan tuloksena olisi, jos tuo epäsopu todella syntyisi, että Suomi kuitenkin joutuisi Venäjälle vihamielisen suurvaltayhtymän alituisesti taistelevaksi, eteentyönnetyksi tukikohdaksi.
Kannattaa tutkia historiaa, sillä vaan sitä tuntien välttää kertaamasta menneitä virheitä.
Itsenäisyytemme peruskiveksi Paasikivi ja Kekkonen tarjosivat epäröimättä puolueettomuuspolitiikkaa.
Huhhuh. ONpas täällä paljon kommunistilukijoita huuhaasta ja peukuista päätellen.
Teikäläisellä taitaa vain olla niin kehnot jutut, etkä taida edes oikein tietää ”kommunismi”-sanan merkitystä…
Vainiin. Ja Korvenkulkija sinusta oikeilla linjoilla tai tuo ”puolueton”?