Valtion ylin johto mahdollistaa tulevaisuudessa ydinaseet Suomen alueelle

Presidentin kanslia on vahvistanut ydinenergialain ja rikoslain muutoksen 26. kesäkuuta 2026 pitämässään esittelyssä. Tällä historiallisella lakimuutoksella poistetaan ydinenergialaista ehdottoman kansallinen ydinräjähteiden käyttöön ja menettelyyn liittyvä kieltolaki. Pääosiltaan lakikokonaisuus astui voimaan 1. heinäkuuta ja määrätyiltä osiltaan lait astuvat voimaan 1.1.2027 (Eduskunta 6/7/2026; Mutanen 7.4.2026).

Ydinenergialain muuttamisen taustalla on Washingtonin ja Brysselin suunnitelma, jonka Suomen hallintoelimet toteuttavat poliittisesti, ja minkä mahdollisesti myöhemmin sotilaat realisoivat kentällä. Katastrofaalinen ydinenergialaki toteutetaan huomaamattomasti portaittain, jonka alempia askelmia täytyy täydentää ylemmillä askelmilla.

Lakimuutoksen jäsentelyä

Lakimuutoksen pääkohdat

Ydinenergialaista poistettiin ydinräjähteiden maahantuonnin, hallussapidon sekä kuljettamisen kielto ja se siirrettiin rikoslakiin (Finlex.fi HE 72/2026). Maan poliittisten valtaapitävien mukaan lakiuudistuksella Suomen lainsäädäntö saatetaan yhteensopivaksi NATOn puolustuksen sekä ydinasepelotteen kanssa.

Lakiuudistuksen poikkeukseen liittyvät perusteet

Ydinräjähteen Suomeen tuonti sekä hallussapito ovat sallittuja, mikäli ne liittyvät Suomen ”puolustukseen”, NATOn yhteiseen puolustukseen, puolustusyhteistyöhön ja niin muodoin ydinasepelotteeseen (VN 4/2026).

Puolustusmääritelmä

Stubbin ja hallituksen mukaan lakimuutoksen tavoitteena ei ole ydinaseiden sijoittamista Suomeen rauhan aikana, vaan sillä saatetaan Suomen lainsäädäntö samalle tasolle muiden Pohjoismaiden kanssa osana sotilasliitto NATOn puolustuksen sekä ydinasepelotteen kanssa (Yle-uutiset 3/2026). Stubbin mukaan Suomen etu on, että Suomella ei ole lainsäädännöllisiä esteitä liittyen sotilasliitto NATOn puolustukseen sekä pelotteeseen. Stubb luetteli, että nämä perustuvat käytännössä kolmeen pilariin: konventionaalisiin joukkoihin, ohjuksiin ja ydinaseisiin (Yle-uutiset 3/2026).

Raja ydinaseiden sallimiselle Suomen maaperälle on häilyvä – Suomi on vaarassa

Lakimuutoksen mukaan ydinräjähteen maahan kuljetus ja hallussapito ovat sallittuja, jos ne liittyvät Suomen ”puolustukseen”, NATOn yhteiseen puolustukseen, puolustusyhteistyöhön sekä ydinasepelotteeseen (VN 4/2026).

Yllä mainitun perusteella NATOn kannattajat ja Venäjään vihamielisesti suhtautuvat tahot saattavat itsevarmana sanoa, että Suomeen ei rauhan olosuhteissa tuoda eikä siellä tulevaisuudessakaan hallussa pidetä ydinräjähteitä, vaan tilanne aktivoituu vasta Suomen puolustuksen ja puolustusyhteistyön saattelemana.

Tähän onkin koira haudattuna, sillä lausahdukseen ”Suomen ’puolustukseen’, NATOn yhteiseen puolustukseen, puolustusyhteistyöhön sekä ydinasepelotteeseen” kätkeytyy kunkin eturyhmän tarpeita palveleva monitulkintainen selitysten mahdollisuus.

Eli selvää on, että maamme puolustukseen ja NATOn funktioon liittyvään ydinasepelotteeseen kätkeytyy erilaisia tulkintoja. Erilaiset poliittiset intressiryhmät tulkitsevat näitä asioita omista lähtökohdistaan sekä pyrkimyksistään käsin. Tämä synnyttää tilanteen, jossa samoille päätöksille annetaan vaihtelevia tarkoituksia.

Ydinräjähteiden tuominen Suomeen voi toteutua, sillä tilannetta, jossa Suomi tulkitaan olevan puolustuksen ja puolustusyhteistyön tilassa voidaan harkita epämääräisesti Suomen valtioelimien taholta.

Huomionarvoista on, että Suomen poliittinen johtajisto eli maan valtioelimet noudattavat taloudellisissa ja ulkopoliittisissa linjauksissa sekä päätöksissä Brysselin tahtoa ja Yhdysvaltojen ”puolustusdoktriinia”. Suomen poliittinen, yhteiskunnallinen, taloudellinen ja sotilaallinen päätäntä valta on luovutettu ulkomaisille toimijoille. Nämä toimijat, joihin ovat liittyneet esim. Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat, haluavat lietsoa Euroopan ja Venäjän välille täydellisen välittömän sotatilanteen. Tämä ”halukkaiden” koalitiota (sisältyy ainakin 20-40 maata), johon myös Suomi kuuluu, saattaa tulkita Euroopan ja Venäjän jännittyneen suhteen välillisesti ”puolustusyhteisölliseksi” sodaksi Venäjää vastaan. Tällaisessa tilanteessa Suomen valtioelimet, osana halukkaiden koalitiota, voisivat hyvinkin sallia ydinräjähteiden kuljetuksen Suomen maaperälle.

Aggressiivisimmat halukkaiden koalitioon kuuluvat maat, kuten virallinen Suomi, todennäköisesti voisivat pitää nykyistä Euroopan ja Venäjän välistä geopoliittista asemaa välillisenä puolustussotana tai laajempana hybridipuolustuksena. Tätä tilannetta perustellaan väitteillä Venäjän vihamielisistä operaatioista suoraan Suomen tai jonkun muun EU-maan yhteiskuntajärjestyksen epävakauttamiseen ilman konventionaalista sodan käyntiä.

On syytä huomauttaa, että nykyisellään Suomen valtiovallalla ei ole itsenäistä päätäntävaltaa esim. ulkopolitiikassa, sillä Suomella ei ole omaa ulkopolitiikkaa. Suomen poliittisella koneistolla on vain näennäinen päätäntävalta maan asioihin.

Aikamme Suomen poliittisille valtaapitäville ei voida löytää historiasta vertailukohtaa sen järjettömyydessä. Ilman epäröintiä nämä ovat saattaneet Suomen ja sen kansalaiset hengenvaaraan ja luovuttaneet maan sisä- ja ulkopoliittisen hallinnan Brysselin sekä Washingtonin edustajille. Suomi on nyt todellakin vaarassa joutua sotaan Venäjää vastaan, sillä Euroopan suurvallat, Ranska ja Iso-Britannia valmistelevat ja lietsovat sotaa Venäjää vastaan. 

Juuri yllä esitetty asiantila johtuu siitä, että Suomi on EU:n ja NATOn jäsenmaa sekä valtaapitävät ovat hyväksyneet maamme DCA-sopimuksen alaisuuteen. Suomelta myös puuttuu muiden muassa oma ja itsenäinen talous- ja rahajärjestelmä sekä itsenäinen tuomioistuin.

Venäjän reaktiot

Venäjän ulkoministeriön tiedottajan Maria Zaharovan mukaan yllä mainittu Suomen lakimuutos uhkaa Venäjän kansallista turvallisuutta ja vaatii maalta uusia ”poliittisia ja sotilasteknisiä toimia, jotka toteutetaan nopeasti ja tehokkaasti”.

Uutistoimisto Tassille julkaisemassa kannanotossa Zaharova piti Suomen toimia katteettomina myös siksi, että Suomen ulkopoliittinen johto sekä viranomaiset ovat toistuvasti sanoneet, ettei Venäjä muodosta Suomelle välitöntä sotilaallista uhkaa.

Zaharovan mukaan Suomen päätös osoittaa, että maa sitoutuu entistä tiiviimmin NATOn ydinasepelotteeseen. Hän kutsui päätöstä ”viime vuosien sokean russofobian voitoksi”. Hän myös määritteli Suomen aiemman turvallisuuspolitiikan ”pragmaattiseksi”. Zaharova esitti että suomalaisten olisi syytä miettiä, lisääkö maan poliittisen johdon päätös todella Suomen turvallisuutta.

Loppupäätelmät

Ydinenergialaki säädettiin poikkeuslakina. Ydinenergialakiehdotuksen 63 §:n 2 momentin säännöstä on pidetty perustuslakivaliokunnassa ongelmallisena, sillä se heikentää täysivaltaisuutta, liittyen hallitusmuodon säännöksiin. Tämä ongelma johtuu siitä, että säännös antaa vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön edustajalle oikeuden käyttää itsenäisesti julkista valtaa Suomessa (ks. PeVL 17/1985 vp, s. 6/II) (Mutanen 7.4.2026).

Ydinaseen mahdollinen salliminen Suomen maaperälle tiivistyy Suomen geopolitiikkaan. Suomen itärajan toisella puolella sijaitsee kaksi merkittävää kohdetta – Venäjän valtava tukikohta-alue Kuolan niemimaalla Murmanskin ympärillä ja Pietarin lähialue. NATO-koalition yhtenä tarkoituksena on tuhota mainitut tukikohdat tarvittaessa ydinaseilla. Parhaiden tämän ajateltaisiin onnistuvan silloin, kun ydinaseiden tukikohdat ovat mahdollisimman lähellä venäläisiä tukikohtia, eli ydinasetukikohdat sijoitettaisiin Suomeen.

Ydinenergialain muuttamisen taustalla on Washingtonin ja Brysselin suunnitelma, jonka Suomen hallintoelimet toteuttavat poliittisesti, ja minkä mahdollisesti myöhemmin sotilaat realisoivat kentällä. Katastrofaalinen ydinenergialaki toteutetaan vaivihkaa portaittain, jonka alempia askelmia täytyy täydentää ylemmillä askelmilla. Vihonviimeisenä vaiheena askelman ylimmälle tasolle saadaan viimein ydinasetukikohdat Suomen maaperälle. Suomessahan on kokemusta asteittain hivutetuista ulko-, sisä- ja puolustuspoliittisista päätöksistä. Näitä ovat esimerkiksi Suomen EU-jäsenyys, liittyminen euroon, isäntämaasopimus ja kytkeytyminen NATO-jäsenyyteen.

Venäjän on varauduttava Suomen ydinenergialain muutokseen määrätyllä tavalla. Mikäli ydinaseita tuodaan Suomen puolelle, ajautuu Suomi Venäjän ydinaseiden ensi-iskujen kohteeksi. Täysin selvää on, että Suomen olisi pitänyt noudattaa ehdottoman selvästi ydinaseetonta linjaa.

Markku Juutinen

Lähteet

Eduskunta (6/7/2026). HE 72/2026 vp | Valtiopäiväasiat. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ydinenergialain sekä rikoslain 34 luvun 6 §:n muuttamisesta. https://www.eduskunta.fi/asiat-ja-aanestykset/valtiopaivaasiat/HE 72%2F2026 vp

Finlex.fi (HE 72/2026) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ydinenergialain sekä rikoslain 34 luvun 6 §:n muuttamisesta. https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/72

Mutanen, Anu, OTT (7.4.2026). LAUSUNTO EDUSKUNNAN PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ EDUSKUNNALLE YDINENERGIALAIKSI JA SIIHEN LIITTYVIKSI LAEIKSI (HE 24/2026 VP). FCD35A05-3632-48A0-A5BF-6E70B6BDBA0A.pdf

(VN), Valtioneuvosto (4/2026). Hallituksen esitys ydinenergia- ja rikoslain muuttamisesta eduskunnalle. https://valtioneuvosto.fi/-/236553176/hallituksen-esitys-ydinenergia-ja-rikoslain-muuttamisesta-eduskunnalle

Yle-uutiset (3/2026). Stubb: Ydinenergialain muutoksella Suomi linjaan Pohjoismaiden kanssa. https://yle.fi/a/74-20213910