Miksi Suomen päättäjät eivät tahdo tunnustaa Palestiinaa?

Miksi Suomen poliittinen eliitti syrjii Palestiinaa? Etenkin parlamentaarinen oikeisto, kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit kannustavat tukemaan rasistista sionistien miehityspolitiikkaa Palestiinassa. Esimerkiksi Niinistö ja Räsänen vastustavat lujasti Palestiinan tunnustamista.

Israelin valtioterrorismin hedelmät Lähi-idässä ja ennen muuta palestiinalaisia kohtaan ovat häikäilemättömän brutaaleja ja niiden luettelo suorastaan rasittavan pitkä. Sionistinen valtio uhkailee esimerkiksi rauhaa rakastavan Iranin oikeutta olla olemassa, hyökkäilee Syyriaan, terrorisoi Libanonia, pitää yllä kauhun tasapainoa palestiinalaisia kohtaan ja niin edelleen.

Kun katsotaan Palestiinan ja Israelin alueen karttaa vuodesta 1946 vuoteen 2005, niin selvästi havaitaan, kuinka sionistinen maanryöstöpolitiikka on tuottanut tulosta. Palestiinalaisten alueet ovat kutistuneet huomaamattomaksi ja repaleiseksi tilkkutäkiksi Israelilaisen miehittäjän puristuksessa.

Israelin miehittäjän lihatiskipolitiikka Palestiinassa ja muuallakin Lähi-idän alueella on pitkä ja verinen. Se on synnyttänyt alueelle hirvittävää inhimillistä kärsimystä, joka näyttää jatkuvan loputtomiin.

”Hedelmistään puu tunnetaan” sanotaan, ja juutalaisvaltion hedelmistä saadaan läpivalaisu tutustumalla esimerkiksi Ariel Sharonin aikaansaannoksiin. Palestiinalainen historioitsija Tohtori Nur Masalha on kirjoittanut useita teoksia Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista. Sharonia käsittelevässä artikkelissaan ”Profile” hän luettelee useita tilanteita, jotka hänen mukaansa osoittavat Sharonin verenhimoisen luonteen. Masalha toteaa, että Sharonin henkilökohtainen historia palestiinalaisten barbaarimaisessa kohtelussa ja hänen tavoitteensa karkoittaa palestiinalaiset ulottuu aina 1950-luvun alkuun.

Masalha mainitsee 1982 Sabran ja Shatilan verilöylyn, joka tapahtui Israelin Libanonin-sotaretken aikana. Falangistit tunkeutuivat palestiinalaisten pakolaisleiriin, jota IDF:n sotilaat piirittivät, ja surmasivat siellä yli 250 siviiliä ja sinne piiloutunutta aseistettua PLO:n taistelijaa. Verilöylyä edelsi Ariel Sharonin valheet pakolaisleirillä piileskelevistä 2000–3000 ”terroristista”, joista kunkin nimet Israelin armeijalla muka oli olemassa. Todisteita ”terroristeista” ei ole koskaan saatu [Kuulostaako tutulta? Irak ja joukkotuhoaseet? Toim. huom.]. Vuonna 1983 Kahasen komitea totesi, että Sharon oli monilta osin syyllinen tapahtumiin, minkä johdosta hän joutui luopumaan puolustusministerin virastaan (1).

Osasto-101 hyökkäsi aamunkoitteessa lokakuun puolivälissä 1953 Qibyan kylään Länsirannalla. Kahdeksan tunnin ajan sotilaat teurastivat kyläläisiä Sharonin johdolla. Sanottiin, että Sharon olisi antanut käskyn vain julkisten talojen tuhoamisesta, mutta sotilaat hävittivät 600 kilon räjähdemäärällään lähes 50 taloa, joista osassa asukkaat olivat vielä sisällä. Iskussa kuoli 69 palestiinalaista (1).

Israel on sotaisa naapureitaan kohtaan. Esimerkiksi Israel hyökkäsi Libanoniin vuonna 2006 (BBC 2006). Nykyisin Israel on hyökkäillyt Syyriaan. Tässä Israelin poliittisten johtajien taka-ajatuksena lienee sodan laajentaminen Iraniin. Lisäksi Israel ja esimerkiksi USA ovat tukeneet ISIS-militanttien terrorismia. Lisää ISIS-terroristeista täältä.

Israel suoritti invaasion Gazaan 27. joulukuuta vuonna 2008, kun palestiinalaistaistelijat olivat ampuneet itsepuolustukseksi raketteja Israelin kaupunkeihin. Sodassa kuoli ainakin 1300 palestiinalaista ja 13 israelilaista (The Guardian 2009 ja HS 2009). Raukkamaisesti ja täysin turhaan sionistiarmeija tappoi myös 400 palestiinalaista lasta.

Viime heinäkuussa 2014 Israel käynnisti jälleen valtioterrorismin aallon Gazassa. Tällä kertaa operaation tekosyynä oli uutisointi, jonka mukaan kaksi israelilaista ja yksi pohjoisamerikkalainen teini olisi löydetty kuolleena. Oletetuista murhista syytettiin ilman mitään todisteita palestiinalaisjärjestö Hamasia. Israelin suorittamassa teurastuksessa Gazassa käytettiin verukkeena myös tunnelien tuhoamista ja Hamasin raketti-iskuja Israelin puolelle. Tämän viimeisimmän terrorikampanjan seurauksena tuhottiin valtavasti palestiinalaista infrastruktuuria, mukaan lukien sairaala Gazassa. Sionistinen armeija murhasi 1650 palestiinalaista. Termiä ”murhasi” käytetään siksi, että suurin osa surmansa saaneista oli siviilejä. Jälki oli hirvittävää miehittäjäarmeijan jäljiltä: sisälmyksiä lenteli pitkin katuja. Uhrit jäivät myös usein kitumaan raajat ruhjottuna sekä irronneina. Lisäksi Gazassa surmattiin jälleen lapsia. Nyt murhattiin 300 pienokaista. Vain 66 israelilaista sotilasta kaatui palestiinalaisten vastarinnassa (ABC News 2014; Yle 2014).

Merkille pantavaa oli se, kuinka israelilaiset suorastaan mässäilivät palestiinalaisten kärsimyksillä (Press TV 2014). Herää kysymys, missä on moraali ja empatia?

 

Miksi Suomen poliittinen johto ei tahdo tunnustaa Palestiinaa?

Suomen poliittinen eliitti ei uskalla tunnustaa Palestiinaa, koska sionisteilla on murskaava valta-asema.  Tätä hegemoniaa ei maamme talous- ja pankkiirieliittejä mielistelevä poliittinen johtajisto uskalla vastustaa. He ilmeisesti pelkäävät käyvän samoin kuin Ruotsille, joka ihme kyllä teki rohkean ja itsenäisen päätöksen tunnustamalla Palestiinan.

Palestiinan tunnustamisesta seurasi, että Israel kutsui Tukholman suurlähettiläänsä Jerusalemiin ”neuvotteluihin” määrittelemättömäksi ajaksi. Suurlähettilään Isaac Bachmanin mielestä Ruotsi on päätöksellään antanut väärän signaalin, joka vähentää rauhan mahdollisuutta. Päätös viestittää heidän mukaansa ”terroristeille”, että terrorismi on tuottanut tulosta Palestiinan yhteiskunnassa, toteaa Bacman STV:n uutisissa (SVT 2014).

Totuuden nimessä Israelin ja Palestiinan alueella on vain yksi suuri ja samalla äärimmäisen rasistinen terroristinen organisaatio: Israelin valtio. Palestiina-kysymyksen äärimmäisen varovainen käsittely esimerkiksi Suomessa osoittaa, millainen valtava voima on sionistisella mafialla, jonka keskus on Israel. Kuten aikaisemmissakin kirjoituksissani olen todennut, lausun jälleen, että tämä mafia on kansainvälinen järjestelmä, joka on kehittynyt vuosisatojen saatossa. Tämä harvainvalta voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen:

1. Pankkiirien ja liikemiesten muodostama eliitti, jonka aloittivat Rothschildit 1700-luvulla. Muita mahtavia pankkiirisukuja ovat esimerkiksi Warburgit ja Rockefellerit. Tähän eliittiin kytkeytyy saumattomasti Yhdysvaltojen keskuspankki ja Wall Streetin pankkiirit.
2. Globaali poliittinen oligarkia, jolla on käytössään voimakkaimmat painostusjärjestöt ja hallitukset, kuten USA, NATO, Bilderberger -ryhmä sekä American Israel Public Affairs Committee (AIPAC).
3. Kolmanteen ryhmään sisältyy kaikki sosiaalisen elämän kirjo, kuten esimerkiksi viihdeteollisuus, joukkoviestintä, pedagoginen sektori ja koulutusmaailma kokonaisuudessaan.

Selvitystä sionistisen eliitin globaalista vallasta, lähteineen löytyy esimerkiksi seuraavista julkaisuistani: 1, 2 ja 3. Suomen poliittisen eliitin tulisi tietää kuinka professori Robert Waden mukaan sionistivaltio Israel on luonut byrokratian, jonka rajoitukset sekä lupakäytännöt estävät Länsirannan taloudellisen kehittymisen. Näillä menetelmillä palestiinalaisten varallisuus siirretään sionistien pankkiholveihin.

 

Yhteenveto

Palestiinalaiset ovat joutuneet taistelemaan oikeuksistaan ja olemassaolostaan rikollisen miehittäjän väkivaltaa vastaan. Mikäli palestiinalaiset eivät kamppailisi, olisi heidän asemansa kurjempi kuin teuraskaritsan, sillä ”oikeauskoiset” sionistit eivät anna armoa ”vääräuskoisille”.

Israelin valtion perustaminen Palestiinan alueelle johti YK:n yleiskokouksessa annetun esityksen mukaisesti alueen jakamiseen arabi- ja juutalaisvaltioihin. Tämä prosessi käynnisti valtavan joukkosurmien aallon, Esimerkiksi Deir Yassinin verilöylyssä sionistijärjestö Irgunin ja Lehinin terroristit iskivät palestiinalaiskylään 9. huhtikuuta 1948. Näin puhkesi avoin ”sota”, jonka seurauksena lähes miljoona palestiinalaista karkotettiin kotiseudultaan.

Israelin valtio syntyi sionistinen eliitin suorittamien petoksien, murhien, lahjonnan ja arabeihin suunnatun terrorismin avulla (Niemi 2001). Mainittu Irgun-terroristijärjestö oli eräs tehokkaimmista väkivallan käyttäjistä.

Sionistinen valtio perustettiin Palestiinaan siksi, että se on poliittisesti keskeisessä asemassa Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaan nähden. Siten Israel muodostaa myös sotilasstrategisen polttopisteen maailman valta-asemaa ajatellen (Rami 1988).

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on myös herättää keskustelua Israelista ja sen suhteesta maailman politiikkaan ja sen asemaan valtioterroristisena vaikuttajana Lähi-idässä. Kehotan julkisesti kaikkia päättäjiä tuomitsemaan Israelin brutaalin miehityspolitiikan sekä tukahduttamaan sionistivaltion muodostaman vakavan uhan maailmanrauhalle.

Suomen poliittinen eliitti oli selkärangaton eikä uskaltanut tunnustaa Palestiinaa. Poliitikkomme kumartavat rikollista Israelin valtiota, jolla ei ole olemassaolon oikeutta sellaisena valtiona kuin se nyt on. Tällä eleellä Suomen poliittinen johto langetti häpeätahran koko Suomen valtion ylle ja alistui kansanmurhaajien lakeijoiksi.

 

Markku Juutinen

 

Lähteet:

(1) Masalha, Nur: Artikkeli Profile. Luettavana.

HS 2009: Saatavilla.

BBC 2006: Saatavilla.

ABC NEWS (21.7.2014). Saatavilla 1, 2.

Yle uutiset (2014). Saatavilla.

Press TV (20.7.2014). Saatavilla.

STV nyheter (30.10.2014).  Saatavilla.

Niemi, Pertti (2001). Johdatus Emanuel Swedenborgin filosofiaan. Turku: TAB-kirjat

Rami, Ahmed (1988). Vad är israel? Stockholm: Kultur förlag.