Yle Watch: Onko Ylen ohjelmatyöntekijät (Yot) punavihreä mielipidekartelli?

Suomalaisessa julkisessa keskustelussa ei tunnetusti märehditä kuin yhtä asiaa kerrallaan ja sitäkin pelkästään yksipuolisen propagandistisesti, vallitsevan punaliberaalin hegemonian mukaan. Varsinkin Ylessä tämä on näkynyt silloin kun punavihreät toimittajat pääsevät jankuttamaan mieliteemoistaan kuten homoudesta, rasismista (koskee rasistisesti vain valkoisia), feminismistä ja monikulttuurisuudesta.

Valtionyhtiö Ylessä nämä saatenkaariarvot on kirjattu monikulttuurismin nimissä jopa Yle-lakiin. Yle Watchilla ei ole tarkkaa tietoa milloin tällainen laki on tehty ja ketkä henkilöt siitä aikoinaan päättivät kansan tahdon ohi, mutta sekin varmaan selviää jossain piakkoin tulevassa kirjoituksessa. Joka tapauksessa näitä kulttuurimarxilaisia arvoja puolustaa Ylessä mustasukkaisesti Ylen ohjelmatyöntekijöiden järjestö YOT. Tämä tuli ilmi, kun Aamulehti uutisoi YOT:n antamasta julkilausumasta, jossa se tuomitsee Yleen ohjelmia toimittaneen Abdirahim Husu Husseiniin kohdistuneet rasistiset solvaukset ja uhkailut, joita hän kertoi saaneensa Facebookissa. Aamulehti ei tosin kerro syytä lukijoiden kiukkuun, joka johtui Husseinin kansanedustaja Immoselle vinoilevasta fb-päivityksestä ja vaatimuksesta tämän erottamiseksi eduskunnasta. Lopullisen syyn uhkailuille YOT vierittää Olli Immoselle, jonka ”monikulttuurisuutta vastustava julistus on rohkaissut uhkailijoita”.

Samassa Aamulehden jutussa kerrotaan, että Ylen hallintoneuvostoon puolueensa toimesta valittu Olli Immonen ihmetteli 24. heinäkuuta päivittämässään viestissä, että osaako kukaan mainita nimeltä yhtään kansallismielisesti tai konservatiivisesti ajattelevaa Ylen toimittajaa. Tässä kokonaisuudessaan Immosen fb-viesti:

Osaako kukaan mainita nimeltä edes yhtä kansallismielisesti tai konservatiivisesti ajattelevaa Ylen toimittajaa? Minä en ole sellaista vielä löytänyt vaikka olen asiaa tässä jo jonkin aikaa selvitellyt. Sen sijaan monikultturistisen ja arvoliberaalin ajatusmaailman jakaviin toimittajiin törmää jatkuvalla syötöllä. Miten kukaan ajatteleva ihminen voisi kuvitella Ylen olevan kykenevä tai edes halukas tuottamaan puolueellisesti riippumatonta ja tasapuolisesti koko kansaa palvelevaa tietoa, kun kaikki sen toimittajat näyttävät olevan poikkeuksetta kallellaan poliittisesti yhteen suuntaan.

Julkilausumassaan YOT vastaa Immoselle, että Ylen ohjelmatyöntekijöitä velvoittaa Yle-laki, jossa Ylen tehtävä on tukea mm. monikulttuurisuutta. Tämä herättää kysymyksen, että antaako YOT vastauksessaan ymmärtää, että Ylen palveluksessa ei nimenomaan nykyisen Yleisradiota koskevan lainsäädännön vuoksi voi esiintyä lainkaan kansallismielisiä ja konservatiivisia toimittajia. Mikäli näin on, niin lainsäädäntö syrjii törkeällä tavalla muita kuin punavihreitä ja arvoliberaaleja toimittajia.

Yle-veron maksajien kannalta olisi suotavaa, että perussuomalaiset ryhtyisivät valmistelemaan kirjallista kysymystä hallitukselle Ylen puolueellisesta ohjelmapolitiikasta sekä toimittajien värväyksestä vain tietyistä puolueista ja arvomaailman kannattajista.

Kirjoitus julkaistu alunperin Yle Watch -blogissa.

Lue myös:

Yle Watch: Tärähtäneistö lynkkasi viestintuoja Olli Immosen
Monikulttuurisuuden monet kasvot?

2 kommenttia

Vastaus otsikon kysymykseen, On Kyllä on!
Ylenannon studiossa istuu aina aiheesta riippumatta joku vasemmistoliittolainen, demari tai kaks, ja enemmän tai vähemmän äärivasemmistolainen toimittaja,
ja sitten yksi ainoa keskustan tai siitä oikeammalla oleva vieras, jolle jää ainoaksi tehtäväksi puolustautua, kun tää vasemmistolauma esittää toimittajaa myöden niitä valheellisia, värittyneitä, juoruavia näkemyksiään ja jysymyksiään.

Tähän on vain kaikki niin tottuneet Suomessa kun 60-luvulta lähtien ylenanto on ollut pelkkää vasemmisto-propagandaa.
60-70 luvuilla ylenanto yritti aivopestä suomalaisia lastenohjelmista lähtien neuvosto-henkisemmäksi, ja 80-90 -luvuilla ylenannon ohjelmissa ihmeteltiin kyseltiin ja puhuttiin, että ”Miksi suomalaiset vihaavat venäläisiä?”

Ja nyt viimeiset 10-15 vuotta on taivasteltu ja kyselty joka ikisestä A2:n teemailloista lähtien että ”Miksi suomalaiset ovat rasisteja?”

Se ikuinen syyllistäminen, kun suomalaiset ei koskaan rakasta tarpeeksi venäläisiä, tai chileläisiä, tai palestiinalaisia, ja nyt ne ei rakasta tarpeeks somalialaisia.
Sen sijaan silloin kultaisella 70-80-luivuilla ja ehkä vieläkin ylenanto on huolissaan siitä, että suomalaiset saattaa aivan liikaa rakastaa amerikkalaisia, joka sekin on yksi pahuuden merkki, niin kuin tämä rakkausvaje esim. nyt tätä upeaa somalian maata kohtaan.