Venäjällä vaikuttaa juutalainen eliitti, kuten lännessä; vastakkainasettelu?

Edustaako Vladimir Putin valtatiimeineen todellista oppositiota läntiselle pääoman imperiumille ja sen poliittiselle hegemonialle, vai vaikuttaako venäjällä samat elitistiset voimat kuin lännessä?

Astukaamme nykyisen Venäjän poliittiseen ilmapiiriin historian verhon kautta.

Venäjä on aina poikennut lännestä ennen muuta hyvin voimakkaan slavofiilisen aatevirtauksensa takia. 1800-luvulla omaa sivilisaatiota ja sen arvoja pidettiin paljon jalostuneempana kuin vastaavia lännessä. Slavofilialla ei enää tarkoiteta slaavilaisten kansojen kulttuurin ylivertaisuutta länsieurooppalaiseen kulttuuriin nähden, vaan yleensä slaavilaisen kulttuurin ihailemista.

Lisäksi on huomioitava, että panslavismi slavofilian muotona kannatti slaavilaisen kansojen sulautumista Venäjään tsaarin johdolla. Tsaarien politiikalla ja slavofilialla oli yhteinen nimittäjä, nimittäin ortodoksisuus.1

Tsaarin venäjä joutui kuitenkin kansainvälisten poliittisten mullistuksen myrskynsilmään 1900-luvun alkupuoliskolla. Ehkä juuri yllä mainittu slavofilisuus yhdistettynä ortodoksiseen aatemaailmaan teki Tsaarin Venäjästä niin sitkeän, että tietty kansainvälinen eliitti päätti iskeä tsaarin Venäjään vapauden ja tasa-arvon ylivertaisen ideologian illuusiolla.

Venäläisten kansannousu tsaaria vastaan ei ole totta, vaan kysymyksessä oli juutalaisen eliitin vallankaappaus.
Venäläisten kansannousu tsaaria vastaan ei ole totta, vaan kysymyksessä oli juutalaisen eliitin vallankaappaus.

 

Lontoon Times-lehden Venäjän kirjeenvaihtajana 17 vuotta toiminut Robert Wilton paljastaa kirjassaan Romanovien viimeiset päivät bolsevikkien ylimpien hallintoelinten jäsenluettelot, joissa hän kirjoittaa jäsenten nimet ja kansallisuuden. Luettelon hän oli kerännyt virallisista neuvostolähteistä. Listauksesta paljastuu hämmästyttävä tosiasia: korkeimmissa hallintoelimissä ei ollut juuri lainkaan venäläisiä! Ylivoimainen enemmistö muodostui juutalaisista, joista useat olivat muuttaneet nimensä venäläisiksi. Siten historiankirjoissa väitetty “venäläisten kansannousu tsaaria vastaan” ei pidä paikkaansa, vaan kyseessä oli radikaalit juutalaiset vasemmisto intellektuellit organisoimassa vallankaappaus Venäjällä.2 Globaalit juutalaiset pankkiirit, kuten esimerkiksi vapaamuurari Max Warburg, suurpankkiiri Jakob Schiff ja Rothschildit huolehtivat Venäjän vallankumouksen täydellisestä rahoittamisesta.3

Juutalaisten rahoittajien ja vallankumouksellisten synnyttämä Neuvostoliitto oli todellakin hirmuvaltio, joka kirjailija Aleksandr Solzenitsyn arvion mukaan on murhannut ainakin 30 miljoonaa ihmistä.4 Yleisesti ”juutalaiset” pysyivät selvästi yliedustettuina ylimmissä asemissa läpi Neuvostoliiton koko kauden, jopa puhdistusten jälkeenkin.5

 

Putin ei vastusta sionistien globaalia hegemoniaa

Minkälainen vaikutus juutalaisella oligarkialla on nykyisen venäjän hallintoon? Usein tietyissä piireissä kuvitellaan Putinin edustavan aitoa oppositiota läntiselle pankkiirien ja pääoma imperiumien vallalle sekä pyrkimyksille. Siten kuvitellaan Venäjän presidentin ja hänen hallintonsa vastustavan Uutta Maailmanjärjestystä (UMJ).

Valitettavasti Putinin hallinto ei edusta aitoa oppositiota (UMJ:lle), vaan Putin ja hänen valtatiiminsä kytkeytyvät tiiviisti läntiseen eliittistruktuuriin. Sama sionistinen vaikutus toteutuu siis lännessä kuin myös Venäjällä.

Putin puolusteli valtionyhtiöiden myymisen suunnitelmia, sillä että tuloilla paikattaisiin esimerkiksi öljyn hinnan laskusta aiheutunutta rahoitusvajetta.
Putin puolusteli valtionyhtiöiden myymisen suunnitelmia, sillä että tuloilla paikattaisiin esimerkiksi öljyn hinnan laskusta aiheutunutta rahoitusvajetta.

 

Keväällä 2016 Venäjällä suunniteltiin valtionyhtiöiden yksityistämistä. Esimerkiksi lentoyhtiö Aeroflotin ja öljy-yhtiö Rosneftin aiottiin yksityistää ainakin osittain. Vaikka yksityistämissuunnitelmat ovat hiukan laantuneen, voidaan ne yhä toteuttaa.6

Huomioitava on, että sionistisen eliitin toimesta 1990-luvulla Venäjän valtio yksityisti omaisuuttaan ja siten esimerkiksi juutalainen Mihail Hodorkovski sai ostettua tai paremminkin kaapattua Jukos-öljy-yhtiön itselleen.7 Näillä menetelmillä tuolloin Venäjän kansallisomaisuutta ryöstettiin sionistien ja muiden oligarkkien taskuun.

Näyttää siltä, että myös nykyisin Venäjällä vallitsee samanlaiset metodit: valtionomaisuutta yksityistetään ja ne siirtyvät kansainvälisten yksityiseen omistukseen. Siten Venäjä luovuttaa varallisuuttaan ja tavallinen Venäjän kansa köyhtyy.

Arvattavissa on se, mikä eliitti hyötyy Valtioneuvoston selvityksen ilmoittamasta tilanteesta, jossa Venäjän valtio myy valtionomaisuutta markkinoidenkannalta huonoon aikaan ja hintaan?6

Niinpä isoja valtion strategisia omistuksia on luisunut huomattavasti esimerkiksi Rotenbergien veljeksille Arkadille ja Borikselle, jotka ovat Putinin lähellä hyöriviä liikemiehiä. Valtion omistuksen luisuminen yksityisille jatkuu tulevaisuudessakin.6

Boris Rotenberg (vasemmalla mustassa takissa) ja Arkadi Rotenberg (oikealla harmaassa takissa).
Boris Rotenberg (vasemmalla mustassa takissa) ja Arkadi Rotenberg (oikealla harmaassa takissa).

 

Muistettakoon, että Arkadi Romanovitš ja Boris Romanovitš Rotenberg ovat etniseltä taustaltaan juutalaisia.8 Veljekset kuuluvat siis Vladimir Putinin ystäväpiiriin. Miehet edustivat samaa judoseuraa jo 1960-luvulla.8

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjan (2016) mukaan Venäjällä ylimmän vallan kerroksen muodostaisi käytännössä 4-5 päättävää ihmistä,9 joista yksi olisi itse Putin. Myös sionistisilla eturyhmillä on vahva asema.

Varmaa on, että sionistien taholta Venäjän ”hegemonian” tiivistymää ohjataan taloudellisesti, kuin myös poliittisesti suuntaan, joka miellyttää heidän läntisiä hengenheimolaisiaan. Tätä selventää se kuinka vuonna 2009 Putin penäsi ”supervarantovaluutan” luomista IMF:n hallintaan sekä perustamaan IMF:n erityisnosto-oikeuksien (SDR) korin.10

Lisäksi mainittakoon kuinka amerikkalaisen Slate-lehden artikkelin mukaan järjestäytyneiden juutalaisten poliittinen hegemonia olisi voimistunut Putinin Venäjällä.

 

Länttä ja Venäjää ohjailee sama eliitti

Mikäli läntistä maailmaa, ennen muuta Yhdysvaltoja ja Venäjää ohjailee yhtäläinen sionistisen eliitin vaikutus, niin miksi luodaan vastakkainasettelu lännen ja Venäjän välille?

Tätä vihanlietsontaa, kuten esim. talouspakotteita ei pidetä yllä vain siksi, että niillä pyrittäisiin vahingoittamaan lännen ja Venäjän keskiluokkaa ja yrityksiä. Selvää on, että oligarkkeihin ja poliittiseen eliittiin pakotteilla ei ole mitään vaikutusta.

Taustalla on siis osittain lännen ja Venäjän sionistisen eliitin hegemoniahakuisuus, mutta onko kansainvälisellä eliitillä myös muita tavoitteita hajota ja hallitse ohjelmansa taustalla?

Joskus nämä pyrkimykset voivat olla hyvin arkipäiväisiä, mutta silti elämisen kannalta välttämättömiä.

Mitä tapahtuu, jos tarvitsemme ruokaa tulevaisuudessa 70 prosenttia enemmän kuin nyt?
Mitä tapahtuu, jos tarvitsemme ruokaa tulevaisuudessa 70 prosenttia enemmän kuin nyt?

 

Maapallon väestön ennusteen arvioidaan ylittävän 9,3 miljardia ihmistä, vuoteen 2050 mennessä. Joe Stone esittää The Washington post-lehden artikkelissaan maailman populaation tarvitsevan vuoteen 2050 mennessä 30:tä 70 prosenttiin enemmän elintarvikkeita kuin nykyisellä ihmismäärällä. Maapallon väestö on lisääntynyt kokoajan ja niin se tekee myös tulevaisuudessa. Tässä tilanteessa tarvittaisiin uutta teknologiaa agraaritalouteen, että jokainen viljeltävä hehtaari saataisiin mahdollisimman tehokkaasti hyödynnettyä.11

Herää siis kysymys siitä, onko maailman pääoma imperiumien ja siihen liittyvän poliittisen eliitin tavoitteena synnyttää suursota, jonka osapuolet muodostuisivat tietyistä EU-maista ja niiden vastapuolena olevasta Venäjästä sekä sen tiettyjen Itä-Aasian maiden liittolaisista.

Suursodalla saataisiin kätevästi eliminoitua liikakansoitusta ja siten varmistettua elintarvikkeiden kattavuus myös tuleville vuosikymmenille. Lisäksi pakolaisvyörytyksen keskittäminen Eurooppaan sopisi hyvin tuhoisan sodan kuvioihin: Lännessä ja Venäjällä sota harventaisi tuntuvasti kantaväestöä, joka korvattaisiin kehitysmaalaisilla. Näin syntyisi eliitille robottimainen työvoimareservi vaikka sitten suurplantaaseille. Mikäli sota riehuisi myös poliittisessa Lähi-idässä, maapallon väestön määrä vähenisi väistämättä.

Totellakin on valitettavaa, että maailman taloudellisiin ja poliittisiin rakenteisiin on iskostunut sionistisen eliitin myrkyllinen vaikutus, jota vastaan tulisi laatia uusi kansainvälinen foorumi.

Luonnollisesti Suomen on pyrittävä hallintorakenteisiin, jotka ajaisivat puolueettomuuspolitiikkaa, kuhunkin ulkopoliittiseen ilmansuuntaan. Muistettavaa on sekin, että Venäjän kansa ei halua olla Suomen kansan vihollinen; venäläiset ovat suomalaisten veljeskansa.

Markku Juutinen

 

Lähteet

  1. Robert Bideleux, Ian Jeffries: A History of Eastern Europe: Crisis and Change.. Psychology Press, 1998.
  2. Wilton, Robert (2000). ROMANOVIEN VIIMEISET PÄIVÄT Kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin. Tabernaculum Dei ry.
  3. Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky. S 148.
  4. Solženitsyn, Aleksandr (1974). Vankileirien saaristo:(Arhipelag GULAG) 1918-1956 Tukholma: Wahlsröm & Widstrand.
  5. Solženitsyn, Aleksandr (2009). 200 vuotta yhdessä.
  6. Toivo Martikainen, Katri Pynnöniemi ja Sinikukka Saari (2016). Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla: Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja.
  7. Suuri maa, pitkä kvartaali (2003) Sitra. Tapani Mäkinen. Saatavilla (alkaen sivulta 25). http://www.sitra.fi/julkaisut/Raportti48.pdf; International. (20.12.2013); Mikhail Khodorkovsky, pardoned by Putin, arrives in Berlin: http://nsnbc.me/2013/12/20/mikhail-khodorkovsky-pardoned-by-putin-arrives-in-berlin/
  8. The Times of Israel (23.11.2015). Russia’s New Tsar: http://blogs.timesofisrael.com/russias-new-tsar/; The World’s Billionaires: http://www.forbes.com/profile/arkady-rotenberg/
  9. Gaaze, Konstantin (2014). ”Poker dlja odnogo”. Newtimes.ru (Novoje Vremja), 1.9.2014: http://www.newtimes.ru/articles/detail/86540
  10. Tyler Durden (3.4.2014). Zero Hedge. Guest Post: Russia Is Dominated By Global Banks, Too: http://www.zerohedge.com/news/2014-04-03/guest-post-russia-dominated-global-banks-too
  11. Stone, Joe (2.4.2015). The world needs 70 percent more food by 2050. Here’s how we can do it.

37 kommenttia

  1. Todella osuva kirjoitus, olen itsekin miettinyt samaa. Selvää on, että ensimmäinen ja toinen maailmansota organisoitiin pankkiireiden ja heidän kansallisvaltioiden johtoon solutettujen agenttiensa johdolla, eli kyseiset sodat perustuivat täydellisesti kansan kusetukseen, jonka avulla tapettiin kymmeniä miljoonia ihmisiä. Puppet masterit tähtäävät parhaillaan samaan – YK:n Agenda 21 – ja haluavat käynnistää sotajoukoillaan kolmannen maailmansodan harventamaan ihmiskuntaa. Kaikki, mitä tässä artikkelissa tuotiin esiin on mielestäni totta… maailmanlaajuinen nälänhätä ei ole ainoastaan ihmiskunnan menneisyyttä, vaan myös tulevaisuutta. Sen syy ei kuitenkaan tule olemaan liikakansoitus, vaan pyöreän pöydän äärellä organisoitu sota/sisällissodat ja nykyisen pankkijärjestelmän tietoinen alasajo.

    Putin pelaa ainakin vielä ”valeoppositiona” mukana, mutta kysymys kuuluu kuinka kauan? Itse uskon, että NWO-leiri tulee jossain vaiheessa repeämään, elämme eittämättä ihmiskunnan merkittävintä ajanjaksoa.

    Plusääni(32)Miinusääni(1)
  2. Venäjän-kauppa on ollut taloutemme vauhdittaja autonomian ajoista lähtien. Se ollaan menettämässä, kun olemme liittyneet kritiikittömästi/lammasmaisesti ennalta tehottomiksi tiedettyihin pakotteisiin.

    MUTTA,
    Pakotteilla ei ole uskottavuutta, koska Saksa ja Ranska jatkavat samaan aikaan energiayhteistyötä Venäjän kanssa. Daimler on perustamassa mersutehdasta Venäjälle!

    Silti, talouskriisin varsinainen mätäpaise on velkaperusteinen raha. Rahajärjestelmämme. Valtion oikeus luoda itse oma vaihdonvälineensä, ilman ulkopuolista välikättä vähentäisi riippuvuutta pakonomaisista vientiponnisteluista. Nyt tehdään kaikki mahdolliset sijaistoiminnot, ettei varsinaiseen ongelmaan tarvitsisi puuttua.
    https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2014/05/29/petokseen-perustuvan-raha-ja-pankkijarjestelmaamme-suojelemisesta/

    Useimmat pankeista otetut lainat voisi mitätöidä : Tiedän tapauksia, joissa esim. asuntolainan kohdalla puuttuu paperi jossa on molempien osapuolten allekirjoitus (pankin ja velallisen), eli käräjäoikeudessa kelpaava todistus velasta, eli näyttö siitä, että pankki olisi lainannut jotain omaansa.

    Tarkastakaapa omat asuntolainapaperinne, löytyykö sellaista velkakirjaa, jossa on molempien osapuolten alkuperäinen allekirjoitus, eli pankin edustajan ja sinun ? Yksityisten ihmisten välisissä kirjallisissa lainasopimuksissa sellainen pitää löytyä, jotta asia voisi edetä oikeudessa.

    Pankki ei sellaista allekirjoita, koska se ei halua joutua vastuuseen sitoumuksesta myöntää laina lainaamatta kuitenkaan mitään todellista ja omaansa:
    https://totuusbloki.wordpress.com/2013/07/07/velkatalouskapitalismin-suuri-valhe/comment-page-1/#comment-2517

    Jotain hämärää on Islannissakin, koska Islantia vastaan ei ole tullut kohuja, skandaaleja, ja Islannin hallinto ei ole ”axis of evil” ja jne. Islannin pankkitouhujen vastainen reaktio on ollut olematon juutalaismedioissa, joten onkohan siellä kaikki ihan aitoa ja ”irtiottoa” juutalaisesta rahajärjestelmästä, vaiko pelkkää teatteria ?

    http://blogit.mvlehti.net/sydamellinenseparatisti/2016/09/07/ajatuksia-tiesta/#comment-281

    Kaikki taloudellinen valittelu raha- ja pankkijärjestelmämme ulkopuolella on asian ohi puhumista. Olisi tartuttava todelliseen syyhyn.
    https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2013/08/04/yksityiset-liikepankit-luovat-myontamansa-lainat-tyhjasta-miksi-tasta-vaietaan/

    Plusääni(7)Miinusääni(0)
  3. Rivikansalaiset Venäjällä inhoavat juutalaisia yli kaiken. Itseasiassa olen itse kuullut venäläisiltä ystäviltäni 90-luvun alkupuolella siitä miten vallankumous oli juutalaisten masinoima ja miten juutalaiset yhä pitävät valtaa Venäjällä kahmien omaisuuksia itselleen ja estäen tavallisilta venäläisiltä kaiken liiketoiminnan. Jos joku ei-juutalainen perustaa vaikkapa kioskin Pietarin kaduille niin se poltetaan välittömästi. Yritysten perustaminen on Venäjällä lähes täysin juutalaisten yksinoikeus vielä nykyäänkin.

    Venäjällä kaikki toiminta, niin poliittinen kuin taloudellinenkin rakentuu verkostojen varaan. Pitää tuntea joku, pyrkiä naimaan oikeista suvuista,ottamaan lapsille kummit oikeista piireistä tms. Näin voi tavallinenkin ihminen päästä aika pitkälle mutta ei koskaan ilman juutalaista kummisetää.

    Plusääni(29)Miinusääni(1)
  4. http://katehon.com/directives/revolutionary-terror

    Juutalaisvetoinen valtiokapitalismi Venäjällä nyt ainakin varmasti vaikuttaa.
    Mutta muuten esim.Putinin hallintoon mahdollisesti vakuttava ja sitä tukeva ”eurasianisti” ideologi Alexander Dugin on tuominnut silloisen bolshevikkien vallan lännen eliitin modernismin juoneksi Venäjän Tsaarillisia kristillisiä traditioita vastaan.Samalla hän on tuominnut myös mm.Ranskan vallankumouksen samantapaisena anti-kristillisenä Euroopan perinteiden tuhoajana.

    Plusääni(2)Miinusääni(4)
    1. Tämä se jaksaa tuota Duginiaan mainostaa. Hyihyihyi. Voihan sitä tuollaisella jutulla myydäkin asiaansa, mutta kun se on huijausta ja siis kyse on Puten kätyristä. Muutenkin olisi vierasta tuollainen aasialainen Eurooppa-vihamielisyys, mitä Dugin edustaa (ja mistä tässä ei ollut puhetta)

      Plusääni(4)Miinusääni(1)
  5. http://mvlehti.net/2016/09/14/nain-sai-pappi-erot-suomessa-siis-suomessa/

    Janitskin avoimesti Molarin tukena. Viimeksi, kun silmäilin kehteä, sattui silmään Leinon mielipidekirjoitus, jossa väitettiin Hitlerin tuhoneen kansansa ja väittäneen, että se ei olisi ollutr hänen arvoisensa. Tässä hän olisi ollut Merkelin kanssa samoilla linjoilla. Tuo lehti suoltaa tällaisia törkeitä valheita Hitleristä ja kansallissosialisteista koko ajan. Perustuvat Albert Speerin valehteluun. Hän halusi säästää henkensä ja päästä joskus pois kopista ja sitten pysyä vapaana, joten teki kaiken, mitä häneltä vaadittiin.

    Plusääni(8)Miinusääni(0)
  6. Esim. Victor Thorn toteaa (mm. Clintn-trilogiassaan), että Bushien ja Clintonien Cabal ja myös Obama ovat globalisteja ja globalisteina nimenomaan haluavat maailman olevan moninapainen siten, että millään porukalla ei ole ylivaltaa toiseen nähden. Siihen nähden puheet BRICS-vastavoimasta ovat huuhaata, kuten myös Venäjän vaatimus moninapaisesta maailmasta on teatteria. Kaikki globaalin eliitin vaikuttajat haluavat nykyisin moninapaista maailmaa eli muutaman supermahdin konserttia. Etenkin USA on rakentanut Kiinaa uudeksi supermahdiksi ja suorastaannostanut sen mahtavaan asemaan tarjoamalla tietotaitoa ym. Itse asiassa näyttäisi siltä, että USA pian saatetaan räjäyttää pois tästä orkesterista. USA:n presidenttien toimet ovat olleet varsin suosiollisia myös Venäjää kohtaan. Rähinät Ukrainassa ovat kuin keskinäistä peliä. Venäjä myös esim. jätti varoittamatta USA:n ilmaiskusta Syyriassa Assadin hallintoa, kun USA iski ISIS-järjestön tueksi. Cliff Barnesin blogissa Totuudenetsijä spekuloi uutta tulitaukoa vain juonena, jonka tarkoitus on auttaa pulaan joutuneita ISIS-sissejä antamalla aseapua hengähdystauon aikana.

    Plusääni(5)Miinusääni(1)
  7. Jos Googlaa,niin Alexander Dugin on ainakin teksteissään kertonut vastustavansa NWO:ta.
    Mutta mikä vaikutus sillä sitten on Putinin hallintoon,niin en tiedä…

    Plusääni(0)Miinusääni(1)
  8. Kaikki valeoppositiot puhuvat näin, varsinkin sopivalle kohdeyleisölle. Dugin on myös ilmoittanut vihaavansa valkoisia ja haluavansa valkoisen rodun tuhoutuvan.

    Plusääni(2)Miinusääni(0)
  9. Joku jenkki siellä haluaa uskoa kaikkea kivaa. Tosiasiassa Putin astustaa kansallissosialismia, koska on juutalainen ja juutalaiskommunistisen maan johtaja

    Plusääni(0)Miinusääni(1)
  10. Putin tekee koko ajan selkeää irtiottoa NWO-mafiasta yhdessä BRICSin kanssa.
    Artikkelissa todetaan: ’Valitettavasti Putinin hallinto ei edusta aitoa oppositiota (UMJ:lle), vaan Putin ja hänen valtatiiminsä kytkeytyvät tiiviisti läntiseen eliittistruktuuriin. Sama sionistinen vaikutus toteutuu siis lännessä kuin myös Venäjällä.’

    Ei taida pitää täysin paikkaansa. Toki Venäjänkin kädet ovat sidotut sionistimafiaan mutta se tekee koko ajan irtiottoa. Asia ei ole helppo koska kommunistit aikoinaan saivat niin lujan otteen ja Jeltsin vielä avusti asiaa. Mutta Putin tekee koko ajan selkeää irtiottoa NWO-mafiasta yhdessä BRICSin kanssa.
    Ja maan politiikaa ohjaavat toisenlaiset arvot kuin meitä täällä lännessä. Amerikkalisten tutkijoiden mukaan Putin on ’suvereenin demokratian’ kannattaja ja se ohjaa häntä ja Venäjää:

    Walter G. Moss: Vladimir Putinille politiikka on sydämen eikä vain vallankäytön asia

    ”Universaalit demokratian normit eivät ole venäläisiä ja ovat itse asiassa tuottaneet vahinkoa Venäjän poliittiselle kehitykselle. Venäjän on siis palattava poliittiseen järjestelmään, joka on ainutlaatuinen ja oma, joka on suvereeni ja historiallisesti juurtunut.”
    Amerikkalaisen Venäjän historian professori Walter G. Moss’in kirjoitus Vladimir Putinista valaisee itänaapurimme päämiehen persoonaa ja politiikkaa, joka on hänelle Mossin mukaan sydämen eikä vain vallankäytön asia.
    Putin on korvannut itsevaltiuden käsitteen ”suvereenisella demokratialla”. Hill ja Gaddy mukaan, ”suvereeni demokratia. . . on vahvan ja voimakkaan valtion ruumiillistuma, aivan kuten itsevaltius oli tsaarin aikakauden.” Uusi termi on tarkoitettu tuomaan julki, että ”Venäjä on vastuullinen itselleen eikä vastuussa kenellekään muulle kuin kansansa enemmistön mielipiteelle.”
    HUOM!: siis kansan enemmistön mielipiteelle eli kyse ei ole paluusta Tsaarin aikaan.

    Plusääni(1)Miinusääni(1)
  11. ”Russian president Putin defends Christian culture, Western values, condemns political correctness”

    Plusääni(0)Miinusääni(0)
  12. Eikö yksi viesti riitä? Miksi kolmeen paikkaan, kun se on vielä tuota tanan kakkaa.

    Plusääni(2)Miinusääni(0)
  13. Atlantic:Venäjä uhka Liberalismin
    https://www.theatlantic.com/international/archive/2016/12/russia-liberal-democracy/510011/

    Russia and the Threat to Liberal Democracy
    How Vladimir Putin is making the world safe for autocracy

    Since the end of World War II, the most crucial underpinning of freedom in the world has been the vigor of the advanced liberal democracies and the alliances that bound them together. Through the Cold War, the key multilateral anchors were NATO, the expanding European Union, and the U.S.-Japan security alliance. With the end of the Cold War and the expansion of NATO and the EU to virtually all of Central and Eastern Europe, liberal democracy seemed ascendant and secure as never before in history.

    Under the shrewd and relentless assault of a resurgent Russian authoritarian state, all of this has come under strain with a speed and scope that few in the West have fully comprehended, and that puts the future of liberal democracy in the world squarely where Vladimir Putin wants it: in doubt and on the defensive.

    On the global chessboard, there has been no more deft and brilliant (and of late, lucky) player than Putin. From the early days of his presidency a decade and a half ago, he began to signal that he intended to make Russia great again, and that he saw this imperative as a zero-sum game: As the West gained friendships among post-communist states, Russia lost, and so everything possible had to be done to force Georgia, Ukraine, Moldova, and the Balkan states out of a Western liberal orientation and back into the greater Russian orbit.

    The first dramatic salvo came in the summer of 2008, when Russia intervened militarily to back separatist forces in the enclaves of Abkhazia and South Ossetia seeking to break away from Georgia. Russia’s military assault was brief but brutal, and involved bombing civilian populations both in the disputed areas and in the rest of Georgia, as well as attacking fleeing civilians. The overconfident pro-Western president of Georgia, Mikheil Saakashvili, was dealt a painful lesson courtesy of Putin, and the two breakaway “republics” remain under Russian occupation to this day. It was the first time since the end of the Soviet Union that Russia’s military violated the sovereignty of an independent state, but it would not be the last.

    Since huge swaths of society rose up in color revolutions in the former Yugoslavia in 2000, in Georgia in 2003, and in Ukraine in 2004-2005—all to protest electoral fraud and bring about a transition from authoritarianism to democracy—Putin has behaved as if obsessed with fear that the virus of mass democratic mobilization might spread to Russia itself. Neither was he prepared to condone the “loss” of key parts of the former Soviet Union, such as Georgia and Ukraine, to any potential alliance structure with the West. As the forces of Ukraine’s Orange Revolution squandered their miraculous victory in corruption and political squabbling, Putin won another victory in 2010, when the pro-Russian villain of the rigged election that prompted the 2004 uprising, Viktor Yanukovych, finally won the presidency.

    But Yanukovych’s authoritarianism and pro-Russia orientation—which led him to scuttle a much hoped-for association agreement between Ukraine and the EU—increasingly outraged the Ukrainian people, who ousted him in a second people-power revolution (the Euromaidan) in February 2014. Soon thereafter, Russian troops without insignias infiltrated Crimea and, with sympathetic local actors, seized control of its infrastructure. Militarily weak and bereft of Western military support—which in any case was difficult to deliver quickly and effectively due to the distance relative to Russia’s proximity—Ukraine watched helplessly as Putin consolidated his conquest with a pseudo-referendum that endorsed Crimea’s re-absorption into Russia.

    It was the first time since the Nazis marauded across Europe in World War II that the boundaries of a European country had been altered by military aggression. But Putin did not stop there. In a replay of its shadowy campaign of aggression against Georgia, Russia infiltrated its troops and equipment into the Donbas region of far eastern Ukraine, in support (and probably orchestration) of separatist forces there. It was one of those eastern Ukrainian armed groups that used a Soviet-era missile system to shoot down Malaysia Airlines Flight 17 on July 17, 2014. More blatant Russian military intervention followed, with Russia denying any involvement of its own soldiers, despite abundant evidence to the contrary. Today, Russia still occupies a portion of the Donbas region. A major swing state between West and East has been militarily violated and partially dismantled, and the story isn’t over yet.

    Like President Bush with respect to the Georgia crisis in 2008, President Obama did not respond militarily to this aggression. But he was not passive. Together with the European Union, the U.S. imposed several rounds of painful economic and financial sanctions on key Russian officials, banks, and businesses. As the sanctions have broadened, they have hurt important Russian elites and seriously impaired the functioning of the Russian financial, energy, and defense sectors—not exactly a great formula for making Russia great again.

    Putin has embraced an opportunistic but sophisticated campaign to sabotage democracy.
    Putin has been desperate to get out from under these sanctions so that his regime can thrive domestically and internationally. His goals appear to be twofold. First, he seeks to restore some form of Russian empire—with at least informal dominion over all the territories of the former Soviet Union—while forcing the West to accept this new balance of power and treat Russia as a superpower once again. Second, he seeks to invert Woodrow Wilson’s famous call to arms and instead “make the world safe for autocracy.” Democracy is his enemy. He is smart enough to know that he cannot undermine it everywhere, but he will subvert, corrupt, and confuse it wherever he can.

    And so Putin’s regime has been embarked for some years now on an opportunistic but sophisticated campaign to sabotage democracy and bend it toward his interests, not just in some marginal, fragile places but at the very core of the liberal democratic order, Europe and the United States. As The Telegraph reported in January, Western intelligence agencies have been monitoring a Russian campaign on a Cold War scale to support a wide range of European parties and actors—illiberal parties and politicians of both the far left and far right—that are sympathetic to Russia and Putin. This includes not just newer neo-fascist parties, but anti-immigrant far-right parties like the National Front of France—which obtained a 9 million euro loan from a Russian bank in 2014—and the Freedom Party of Austria, both of which have been gaining popularity for some time. While the Freedom Party lost the election for Austria’s ceremonial presidency last Sunday, its candidate, Norbert Hofer, won over 46 percent of the vote, and it remains the third-largest party in the parliament, poised to do better in the next elections.

    Hofer’s defeat may temporarily slow the right-wing populist momentum across Europe, but National Front leader Marine Le Pen, who endorsed Putin’s annexation of Crimea and has called for an end to Western sanctions on Russia, could well be elected the next President of France next spring. And even if she loses, Putin is likely to be sitting pretty with the next French president. Le Pen’s principal rival, former French Prime Minister Francois Fillon, who recently won the conservative presidential primaries in France, has for years been calling for an end to sanctions on Putin and a closer relationship between France and Russia.

    The romance between far-right, anti-immigrant European parties and Vladimir Putin’s Russia springs not just from practical ties of support but a shared conservative reaction against liberalism, globalization, and multiculturalism, and a celebration of Putin, in the words of the scholar Alina Polyakova, as “as a staunch defender of national sovereignty and conservative values who has challenged US influence and the idea of ‘Europe’ in a way that mirrors their own convictions.” This same spirit suffused the Brexit campaign in the U.K., whose longtime populist champion, Nigel Farage, has combined fierce demands for British independence from Europe with fawning admiration for Putin. Yet the Russian boost to Brexit did not come only from the right. Russian media lavishly praised the successful campaign for Labour Party leadership of the far-left candidate Jeremy Corbyn, a NATO and EU skeptic whose extremely tepid support for the Remain campaign contributed to the narrow victory of Brexit.

    Meanwhile, the damage to liberalism in Europe was also being driven by a more brutal form of Russian intervention—in Syria. Russia’s bombing campaign there has not only tilted the war in favor of the dictator, Bashar al-Assad, who along with his allies has killed more civilians than either ISIS fighters or rebels, but it also dramatically accelerated the flow of Syrian refugees (now nearing 5 million) into other countries, including European ones. While Europe’s refugee crisis has many sources and causes, roughly 30 percent of European asylum-seekers last year were Syrian refugees, and the human exodus from that civil war has incidentally further helped to feed right-wing (pro-Putin) populist parties and movements across Europe, while undermining liberal leaders like Angela Merkel of Germany.

    The destabilizing effects of the refugee crisis in Europe have been a kind of dividend of Putin’s campaign to defend his Middle East ally. But Putin has also attempted to destabilize democracies directly through methods more reminiscent of the Cold War. After Montenegro’s parliamentary elections on October 16 (which saw Putin pouring money into the pro-Russian opposition party and sympathetic media and NGOs, in an unsuccessful attempt to defeat the pro-NATO prime minister), evidence emerged of a plot involving three Russian citizens (alleged in the Montenegrin news media to be agents of the GRU, Russian military intelligence) and some 20 right-wing Serbian nationalists. Montenegrin authorities now allege they planned to stage a terrorist attack that would discredit the election outcome, assassinate the pro-Western prime minister, and topple his government.

    As these political dramas and tensions have unfolded in democratic Europe, Putin’s Russia has made brilliant use of old and new forms of propaganda to exploit political divisions. The leading element of this has been RT (Russia Today) which is not only one of the most widely watched (and heavily subsidized) global sources of state television propaganda—and which claims 70 million weekly viewers and 35 million daily— but a vast social-media machinery as well. Added to this is the hidden influence of a vast network of Russian trolls—agents paid to spread disinformation and Russian propaganda points by posing as authentic and spontaneous commentators.

    What began as a somewhat preposterous effusion of fake news reports spreading panic, for example, about an Ebola outbreak in the U.S., morphed into something more sinister, sophisticated, and profoundly consequential: a dedicated campaign to discredit Hillary Clinton and tilt the U.S. presidential election to Donald Trump. The army of Russian trolls started infiltrating U.S. media with conservative commentaries, playing up Clinton’s scandals and weaknesses, and widely diffusing other right-wing narratives against Clinton. The Russian government (America’s own intelligence agencies believe) hacked into the emails of the Democratic Party and of Clinton campaign chairman John Podesta and passed them on to Wikileaks to dispense in a devastating drip-drip-drip of divisive and unflattering revelations. In The Washington Post’s words, the campaign portrayed “Clinton as a criminal hiding potentially fatal health problems and preparing to hand control of the nation to a shadowy cabal of global financiers.” All of this gave Trump significantly more political traction while dispiriting and discouraging possible Clinton voters (many of whom simply stayed home in disgust). Given how close the U.S. election outcome was, it is easy to imagine that this intervention might have provided Trump with his margin of victory in the Electoral College.

    We stand now at the most dangerous moment for liberal democracy since the end of World War II. There are still many more democracies worldwide today than when the Cold War ended. But outside the West, many of them are fragile or rapidly declining. Turkey is in the grip of full authoritarianism, the Philippines is sliding in that direction, and Korea and Brazil have both seen their first women presidents disgraced in eruptions of public anger over corruption and misuse of power. Some 200,000 Muslim Indonesians have flooded the streets of Jakarta demanding that the Christian governor be arrested for insulting Islam. In much of Africa, the people still overwhelmingly want democracy, but leaders in numerous countries are dragging their systems in the opposite direction.

    Geopolitics does not have to be a zero-sum game. But great powers must recognize and defend vital interests.
    The greatest danger, however, is not what is happening in Asia, Africa, or Latin America. It is the alarming decay of liberal democracy in Europe and the United States, accelerated by escalating Russian efforts at subversion. Putin’s forces are on such a roll that they can no longer contain their glee. One pro-Putin Russian governor recently declared in a radio interview, “It turns out that United Russia [Putin’s political party] won the elections in America.”

    Donald Trump’s election victory was an extraordinary political achievement for someone who has never held or sought political office. It drew the support of many tens of millions of voters who rallied to his themes of controlling immigration, changing the way things are done in Washington, generating economic opportunity for those left behind by globalization, or somehow just “making American great again.” But it probably would not have happened without Russia’s hacking of America’s political process—and on behalf of a candidate who had said he wanted good relations with Vladimir Putin.

    Geopolitics does not have to be a zero-sum game. But great powers must recognize and defend vital interests. Having a Europe that is whole and free is a vital American interest. Enforcing the principle that established borders cannot be eviscerated by military aggression is a vital American interest—and nowhere more so than in Europe. Ensuring that an authoritarian Russian regime does not replicate its values and expand its power by subverting democracy in the heart of Europe is also a vital American interest.

    The most urgent foreign-policy question now is how America will respond to the mounting threat that Putin’s Russia poses to freedom and its most important anchor, the Western alliance. Nothing will more profoundly shape the kind of world we live in than how the Trump administration responds to that challenge.

    Plusääni(0)Miinusääni(0)
  14. Venäjän kansallismieliset: ”Olemme huolissaan tilanteesta Suomessa”
    https://www.nordfront.se/ryska-nationalister-vi-ar-bekymrade-situationen-finland.smr
    http://www.vastarinta.com/venalaisnationalistit-protestoivat-vastarintaliikkeen-kieltohanketta/

    Venäläisnationalistit protestoivat Vastarintaliikkeen kieltohanketta

    Andrej Saveljevin johtama puolue Великая Россия on yhdessä Venäjän Kansallisen Rintaman (useiden nationalististen järjestöjen yhteenliittymä) kanssa jättänyt kirjeen Suomen Venäjän-suurlähetystöön. Kirje on osoitettu Suomen pääministeri Juha Sipilälle. Kirjeessä venäläisnationalistit ilmaisevat huolensa Suomen poliittisesta kehityssuunnasta. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenet joutuvat sietämään järjestelmän painostusta ja uhkailua kieltää järjestö.

    Kirjeessä mainitaan muun muassa, ettei Vastarintaliike ole syyllistynyt rikoksiin, vaan se käyttää ainoastaan oikeuttaan levittää poliittisia mielipiteitä, jotka enemmistö Suomen kansasta hiljaa mielessään allekirjoittaa. Kirjeessä mainitaan myös, kuinka tärkeää on, että Vastarintaliike tuo julki ja kumoaa eliitin levittämiä myyttejä ja fobioita. Tämän venäläisnationalistit näkevät tärkeänä osana Suomen ja Venäjän suhteen parantamista.

    Kirje päättyy sanoihin: ”Toivomme, ettei Suomi ole matkalla autoritääriseen itsevaltiuteen, jossa kansa heitetään telkien taakse poliittisten mielipiteidensä vuoksi, vaan että se pysyisi avoimena sananvapaudelle, vapaana poliittisesta diktatuurista ja pakotetusta ideologisesta aivopesusta.”

    Kirje on Andrej Saveljevin itse 6.2.2017 allekirjoittama ja Venäjän Kansallisen Rintaman tukema. Sen voi lukea venäjäksi TÄÄLLÄ.
    http://www.vastarinta.com/wp-content/uploads/2017/02/Premyer_Ministru_Finlyandii.pdf

    Plusääni(0)Miinusääni(0)

Kirjoita kommentti

Pakolliset kentät on merkitty *

Kotimaa

Ulkomaat