Yleisimmät puutostilat

Jos syöt monipuolisesti, saat todennäköisesti riittävästi vitamiineja ja mineraaleja. Jos et (kuten suurin osa amerikkalaisista), on todennäköistä että et saa riittävästi jotain tiettyä mikroravinnetta.

Vaikka ruokavalio olisi riittävän monipuolinen, ruoan alkuperä vaikuttaa mikroravinteiden pitoisuuksiin. Maaperän laadulla, varastoimisajalla ja käsittelymenetelmillä on huomattava vaikutus joihinkin mikroravinteisiin.

Ikä ja terveysongelmat (kuten ruoansulatusvaivat) voivat vaikuttaa ruoan mikroravinteiden imeytymiseen.

Valitettavasti monet puutostilat pysyvät piilossa, ja oireet alkavat vasta kun mikroravinnetta on elimistössä hälyttävän vähän.

Esittelen seuraavaksi 11 yleisintä puutostilaa,¹ ja kuinka ne voi korjata. Ravintorikkaan ruoan syöminen on usein toimivin vaihtoehto, mutta lisäravinteita kannattaa käyttää jos puutostilan oireet ovat voimakkaita.

1.D-vitamiini

D-vitamiinin puutostila on yleinen kaikenikäisillä, mutta erityisen yleinen se on aurinkovoiteiden käyttäjillä (aurinkovoide estää D-vitamiinin tuotantoa) ja henkilöillä jotka ulkoilevat vähän.

Tutkijoiden arvion mukaan 50 prosenttia väestöstä saa liian vähän D-vitamiinia. Osuus on korkeampi korkean riskin väestöryhmillä, kuten vanhuksilla ja tummaihoisilla.

Saatat saada liian vähän D-vitamiinia, jos olet yli 50-vuotias, tummaihoinen, ylipainoinen, kärsit luusärystä, olet alakuloinen, pääsi hikoilee tai sairastut helposti.

D-vitamiinitasot kannattaa testata kahdesti vuodessa. Aurinkoisten alueiden terveistä kansoista voidaan päätellä, että optimaaliset arvot on 50 ja 70 ng/ml välillä.

Mielestäni paras tapa saada riittävästi D-vitamiinia on altistua auringonvalolle päivittäin. D-vitamiinipitoiset ruoat ja D3-ravinnelisä voivat olla tarpeen, mikäli et saa riittävästi auringonvaloa kaikkina vuodenaikoina.

Näin saat D-vitamiinitasot kuntoon

D-vitamiinia erittyy eniten altistamalla suuret ihoalueet, kuten selän, rinnan, jalat tai kädet auringonvalolle riittävän pitkäksi aikaa. Yleisestä käsityksestä poiketen, D-vitamiinin tuotannon kannalta tehokkainta on ottaa aurinkoa keskipäivällä.

Tähän vuorokaudenaikaan tarvitaan lyhyin mahdollinen altistusaika, sillä UVB-säteet ovat silloin voimakkaimmillaan. Lisäksi auringon laskiessa suurempi osuus UVB-säteilystä suodattuu pois ja valosta suurempi osuus on vaarallista UVA-säteilyä.

Ole tarkka altistusajan suhteen. Ihon tulisi tummua vain yhden sävyasteen verran. Tämän jälkeen elimistön itsesäätelymekanismi rajoittaa tuotantoa eikä valmista enempää D-vitamiinia. Ylimääräinen altistus aiheuttaa vain haittaa ja vahingoittaa ihoa.

Prosessoituja ruokia on syytä välttää, sillä ne sisältävät usein torjunta-aine glyfosaattia (käytetään suurimmassa osassa kaupallisista ja geenimuunnelluista lajikkeista), ja glyfosaatin on osoitettu häiritsevän entsyymejä, jotka aktivoivat D-vitamiinin maksassa ja munuaisissa.

2.Omega-3-rasvat

Matala EPA- ja DHA-konsentraatio² on yhteydessä kohonneeseen kuolemanriskiin. Omega-3-rasvojen puutostila on osoittautunut amerikkalaisten kuudenneksi yleisimmäksi kuolinsyyksi.

Suurin osa amerikkalaisista syö liikaa tulehdusta aiheuttavia omega-6-rasvoja (esimerkiksi prosessoituja kasviöljyjä) ja liian vähän tulehdusta sammuttavia omega-3-rasvoja. Epätasapainotila altistaa lukuisille terveysongelmille, kuten sydän- ja verisuonisairauksille, syövälle, masennukselle, Alzheimerille, nivelreumalle ja diabetekselle, noin muutama mainitakseni.

Selkeimpiä merkkejä omega-3/omega-6-suhteen epätasapainosta on kuiva, hilseilevä ja suomuinen iho käden ojentajien alueella; hilseilevät ja kuivat hiukset; ohuet ja hauraat kynnet; väsymys; kuukautiskrampit ja heikko keskittymiskyky.

Ihanteellinen suhde omega-3- ja omega-6-rasvojen välillä on 1:1, mutta länsimaisessa ruokavaliossa suhde on usein 1:20 ja 1:50 väliltä. Omega-3:n saantia on lisättävä ja omega-6-rasvojen saantia vähennettävä, mikä tarkoittaa prosessoitujen ja uppopaistettujen ruokien välttämistä.

Sardiinit on yksi parhaista omega-3-rasvojen lähteistä.³ Yksi annos sisältää yli 50 prosenttia päivittäisestä saantisuosituksesta. Niissä on myös muita ravintoaineita joita saadaan liian vähän, kuten B12-vitamiinia, kalsiumia ja koliinia.

Jos päätät käyttää omega-3-ravinnelisiä, mielestäni krilliöljy on parempaa kuin kalaöljy. Krillien omega-3-rasvat ovat kiinnittyneet fosfolipideihin, jotka parantavat niiden imeytymistä. Näin ollen pienempi määrä riittää.

Krilliöljy myös sisältää yli 50 kertaa enemmän astaksantiinia kuin kalaöljy. Astaksantiini on voimakas antioksidantti, joka estää omega-3-rasvoja hapettumasta ennen niiden kulkeutumista soluihin.

3.K2-vitamiini

K2-vitamiini on lähes yhtä tärkeä terveydelle kuin D-vitamiini. Se on välttämätön luiden, valtimoiden ja verisuonien hyvinvoinnille, ja sillä on tehtäviä muissakin elimistön toiminnoissa. Se muun muassa auttaa soluja ja kudosta uusiutumaan, edistää raskaudenaikaista terveyttä ja ehkäisee syöpää.

Vuonna 2014 julkaistussa paperissa⁴ Vitamin K: An old vitamin in a new perspective” D-vitamiiniasiantuntija, lääkäri Michael Holick kumppaneineen käy läpi K-vitamiinin historiaa ja terveyshyötyjä. Esille nousee myös vitamiinin merkitys luiden ja verenkiertoelimistön terveyden kannalta.

K2-vitamiinia on nautittava yhdessä D-vitamiinin kanssa, sillä ilman sitä D-vitamiini ei toimi kunnolla. Myös K2:n toiminta häiriintyy jos D-vitamiinia ei ole riittävästi, joten vitamiinit kannattaa nauttia samanaikaisesti.

D- ja K2-vitamiini toimivat synergiassa magnesiumin ja kalsiumin kanssa, joten näitä neljää tulisi nauttia yhdessä.

K1-vitamiinia – K-vitamiinin muoto joka vastaa veren hyytymisestä – on vihreissä lehtikasveissa, kun taas K2-vitamiinia on vain fermentoiduissa ruoissa. Vain tietyt bakteerikannat tuottavat sitä käymisreaktion aikana.

Luonnostaan runsaasti K2-vitamiinia sisältäviä ruokia ovat natto (fermentoidut soijatuotteet) ja fermentoidut vihannekset kuten hapankaali. Eräs parhaista tavoista fermentoida vihannekset on käyttää tarkoitusta varten valmistettua käymispakkausta, jossa käytetään bakteerikantoja, jotka tuottavat K2-vitamiinia.

Raa’at maitotuotteet, kuten tietyt juustot, raakavoi ja kefiiri sisältävät runsaasti vitamiinia. Kuitenkin vain ruoholla ruokitut eläimet (ei viljalla ruokitut) tuottavat luonnostaan korkeita K2-pitoisuuksia.

Menakinoni-7 (MK-7) on suositeltava muoto ravinnelisissä, sillä oikeassa ruoassa vitamiini on tässä muodossa.

Toinen K2:n muoto, MK-4, on saatavana vain synteettisessä muodossa, mutta sen huono puoli on erittäin lyhyt puoliintumisaika elimistössä. Tämän vuoksi sitä tulee nauttia useita kertoja päivässä. Tutkimus⁵ osoitti, että erityisesti MK-7 auttaa sammuttamaan tulehdusta estämällä monosyyteiksi kutsuttuja valkosoluja tuottamasta pro-inflammatorisia markkereita.

4.Magnesium

Magnesium on neljänneksi yleisin mineraali kehossa, mutta siitä huolimatta 80 prosenttia amerikkalaisista kärsii puutostilasta. Keho toimii vajaateholla jos magnesiumia ei ole riittävästi. Solujen riittämätön magnesiumpitoisuus altistaa aineenvaihdunnan häiriöille, mikä ajan kuluessa kehittyy vakavammiksi terveysongelmiksi. Tutkijat ovat löytäneet yli 3750 kohtaa proteiineista, joihin magnesium sitoutuu.⁶ Tämä kuvaa kuinka tärkeä mineraali on elimistölle.

Magnesium osallistuu elimistön puhdistusreaktioihin, ja näin ollen se on tärkeä ympäristömyrkkyjen, raskasmetallien ja muiden myrkkyjen poistamisessa. Jopa glutationin tuotantoon tarvitaan magnesiumia. Glutationia pidetään elimistön voimakkaimpana antioksidanttina.

Magnesium myös ehkäisee migreeniä, sydän- ja verisuonisairauksia (kuten korkeaa verenpainetta, sydänkohtauksia ja aivohalvauksia), äkillistä sydämenpysähdystä ja vähentää muiden sairauksien aiheuttamaa kuolleisuutta.

Magnesiumtasot ovat yleensä matalat niillä, joiden insuliini on koholla^7,8,9. Tutkimuksen¹⁰ mukaan magnesiumin saanti voi alentaa diabeteksen riskiä jos kuulut korkean riskin ryhmään. On olemassa ainakin kaksi geeniä, joilla magnesium säätelee glukoosin ja insuliinin tasapainoa.¹¹ Magnesiumia tarvitaan myös tyrosiinikinaasin aktivointiin. Se on entsyymi, joka käynnistää tai sammuttaa monet solun toiminnot, ja sitä tarvitaan insuliinireseptoreiden toimintaan.

Näin saat magnesiumtasot kuntoon

Magnesiumin mittaamiseen ei ole olemassa tarkkaa ja helposti saatavaa kaupallista testiä. Lääkäri Carolyn Dean on listannut kirjaansa Magnesium Miracle 100 tekijää, joista voit päätellä kärsitkö puutostilasta. Voit myös lukea ohjeet hänen blogikirjoituksestaan¹², josta voit lukea tarkistuslistan jonka käydä läpi muutaman viikon välein. Tämä auttaa arvioimaan kuinka paljon magnesiumia tarvitset puutosoireiden selättämiseen.

Suurin osa ihmisistä pystyy pitämään magnesiumtasot terveissä rajoissa ilman ravinnelisiä syömällä monipuolisesti, jolloin ruokavalioon kuuluu runsaasti tummanvihreitä lehtikasviksia. Merilevä ja vihreät lehtikasvikset kuten pinaatti ja lehtimangoldi ovat loistavia magnesiumin lähteitä. Näitä ovat myös tietyt pavut, pähkinät sekä siemenet, kuten kurpitsan-, auringonkukan- ja seesaminsiemenet. Myös avokadot sisältävät magnesiumia. Vihannesten mehustaminen on loistava tapa varmistaa riittävä saanti.

Valitettavasti suurin osa nykyään kasvatetuista kasveista kärsii magnesiumin (ja muiden mineraalien) puutostilasta. Glyfosaatilla on roolina tässäkin, sillä on kelatoiva vaikutus, mikä estää kasvia hyödyntämästä mineraaleja. Tämän vuoksi magnesiumlisän käyttö voi olla perusteltua. Voit myös lisätä magnesiumin saantia ottamalla karvassuolakylpyjä tai jalkakylpyjä. Kasvassuola on magnesiumsulfaattia, joka imeytyy elimistöön ihon läpi. Magnesiumöljyä (magnesiumkloridi) voidaan käyttää paikallisesti tai imeyttämällä.

Jos päätät käyttää magnesiumlisää, parhaimpia ovat magnesiumglysinaatti ja magnesiumtreonaatti. Jälkimmäinen on magnesiumin kelaattimuoto, joka imeytyy hyvin ja jolla on hyvä biosaatavuus. Tätä muotoa pidetään parhaana niille jotka yrittävät korjata vajetta. Magnesiumtreonaatti on uudempaa tyyppiä joka vaikuttaa lupaavalta, sillä se läpäisee hyvin mitokondrion kalvon.

5.B12-vitamiini

B12-vitamiini (kobalamiini) tunnetaan myös energiavitamiinina. Kehosi tarvitsee sitä moniin elintärkeisiin toimintoihin, kuten energiantuotantoon, verenmuodostukseen, DNA-synteesiin ja myeliinin muodostukseen. Puutostila voi syntyä jos et saa sitä riittävästi ruokavaliostasi tai se ei imeydy hyvin syömästäsi ruoasta.

Noin joka neljäs täysikäinen amerikkalainen kärsii vajeesta, ja lähes puolella väestöstä arvot ovat viitearvojen alapuolella. B12-vajeen varoitusmerkkejä ovat ”aivosumu”, muistiongelmat, mielialanvaihtelut, alakuloisuus, väsymys, lihasheikkous ja kutina. Valitettavasti B12-vaje ei anna viitteitä itsestään moniin vuosiin, mutta kun huomaat oireet, puutostila on edennyt varsin pitkälle.

B12-vitamiinia on luontaisessa muodossa vain eläinperäisissä ruoissa, minkä vuoksi en suosittele ei-eläinperäistä vegaaniruokavaliota. B12-pitoisia ruokia ovat naudanliha ja naudanmaksa (kannattaa suosia ruoholla ruokittua viljalla ruokitun sijaan), lammas, napsija, peura, lohi, katkarapu, kampasimpukka, siipikarja ja kananmunat. Mitä tulee lisäravinteisiin, parhaita vaihtoehtoja ovat injektoitava B12 ja kielen alle annosteltavat tipat tai sumute. Suurin osa syötävistä valmisteista on tehottoma, sillä B12-vitamiini imeytyy heikosti.

6.E-vitamiini

E-vitamiini on erityisen tärkeä aivojen hyvinvoinnille, mutta se myös auttaa pitämään kolesterolin normaalilla tasolla ja suojaa vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta ja normaaleilta ikääntymisen vaikutuksilta. Tuoreet eläintutkimukset osoittavat, että E-vitamiinin puutostila voi aiheuttaa aivovaurioita, ja tutkimukset ovat myös osoittaneet että ravinnelisä voi viivästyttää kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemistä Alzheimerin tautia sairastavilla. Tutkija Maret Traberin mukaan:¹³

”Tämä tutkimus osoitti, että E-vitamiinia tarvitaan ehkäisemään kriittisen tärkeän molekyylin katoamista aivoista. Se myös selittää miksi E-vitamiini on tärkeä aivojen terveydelle. Ihmisaivot sisältävät runsaasti DHA:ta, mutta ne eivät valmista sitä itse. Ne saavat sitä maksasta.

Näitä siirtävät erityiset molekyylit ovat lysofosfolipidejä, ja niiden määrä laskee merkittävästi jos E-vitamiinin saanti ei ole riittävää. Tämä altistaa solukalvojen vaurioitumiselle ja hermosolujen kuolemille. On olemassa yhä selkeämmät todisteet siitä, että E-vitamiini suojaa aivoja, ja olemme alkamassa ymmärtää niiden taustalla vallitsevia mekanismeja.”

Tärkeitä huomioita E-vitamiinin saannin optimoinnissa

Termillä E-vitamiini tarkoitetaan kahdeksan rasvaliukoisen antioksidantin perhettä, joka on jaettu kahteen pääkategoriaan: tokoferolit (joita pidetään ”varsinaisina” E-vitamiineina) ja tokotrienolit – joista kummassakin on neljä alamuotoa. Ideaalitilanteessa E-vitamiinia tulisi saada useista eri lähteistä, sekä tokoferoleita ja tokorienoleita, jotta hyötyvaikutus olisi paras mahdollinen.

Kaupoissa myyty E-vitamiini on useimmiten synteettistä muotoa, eikä sitä tulisi käyttää. Näet tuotesisällön vilkaisemalla etikettiä.

• Luonnollisessa E-vitamiinissa on merkintä ”d-” (d-alfa-tokoferoli, d-beta-tokoferoli, jne.)
• Synteettisessä E-vitamiinissa on merkintä ”dl-”

Paras tapa varmistaa monipuolinen E-vitamiinin saanti on syödä fiksusti. Hyviä E-vitamiinin lähteitä ovat pähkinät, kuten hasselpähkinä, manteli, saksanpähkinä ja pekaanipähkinä; siemenet kuten auringonkukansiemen, oliiviöljy, palkokasvit, ja vihreät vihannekset kuten pinaatti ja parsakaali.

7.A-vitamiini

A-vitamiini on välttämätön rasvaliukoinen vitamiini, joka on tärkeä iholle, hampaille, luille, solukalvoille ja näölle. Kuten D-vitamiinikin, A-vitamiini on välttämätön immuunijärjestelmälle. Se on geenien ilmenemistä säätelevien hormonien esiaste. A- ja D-vitamiini toimivat yhteistyössä. Tutkimusten mukaan ilman D-vitamiinia A-vitamiinista ei ole hyötyä tai se voi aiheuttaa myrkytyksen. Mutta jos et saa riittävästi A-vitamiinia, myöskään D-vitamiini ei toimi kunnolla, joten kahden välinen tasapaino on tärkeä.

Valitettavasti emme tiedä vielä vitamiinien välistä optimaalista suhdetta, minkä vuoksi niitä kannattaa hankkia altistumalla auringonvalolle ja syömällä tavallista ruokaa lisäravinteiden sijaan. On myös tärkeää ymmärtää ero retinolin ja beetakaroteenin välillä.¹⁴

Molemmat ovat A-vitamiinin muotoja, mutta voi olla vaikeaa saada riittävästi A-vitamiinia pelkästä beetakaroteenista. Jos ruoansulatuselimistösi on hyvässä iskussa, ja syöt vihanneksesi hyvien rasvojen kera, A-vitamiinia saat parhaiten retinolin muodossa luomueläintuotteista, koska:

• Retinoli on valmista A-vitamiinia, jota on eläinkunnan tuotteissa kuten ruoholla ruokitun liha- ja siipikarjan lihassa, maksassa, kalassa ja raaoissa maitotuotteissa kuten voissa. Elimistö kykenee hyödyntämään A-vitamiinin tässä muodossa.
• Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste, jota on kasveissa kuten hedelmissä ja vihanneksissa. Jotta kehosi kykenisi hyödyntämään beetakaroteenia, se täytyy ensin muuttaa retinoliksi, ja jotta tämä onnistuisi, ruoansulatuskanavan tulee olla kunnossa ja sappirakon tulee tuottaa riittävästi sappea. Tarvitaan myös tiettyjä entsyymejä, jotka pilkkovat karoteenin retinolin konversiota varten.

Suurimman osan suolisto on heikossa kunnossa, minkä vuoksi beetakaroteeni on huono vaihtoehto ensisijaiseksi A-vitamiinin lähteeksi. Ja jos haluat optimoida A-vitamiinin imeytymisen vihanneksista, ne tulee syödä hyvien rasvojen kanssa, sillä rakko muodostaa sapea rasvan pilkkomista varten.

Elimistö säätelee tarkasti A-vitamiinin tuotantoa, lähtöaineita ovat vihannesten karotenoidit suolistossasi. Elimistösi valmistaa näistä karotenoideista juuri oikean määrän retinolia. Kun nautit retinolia sellaisenaan, ohitat järjestelmän ja säätelymekanismin. Ihannetapauksessa nautit kaiken A- ja D-vitamiinin luontaisessa muodossa, jotta elimistösi kykenee säätelemään molempien määrää. Tämä onnistuu parhaiten syömällä värikkäitä vihanneksia ja altistamalla iho auringolle päivittäin.

8.Jodi

Jodi on tärkeä ravintoaine, jota on kaikissa elimissä ja kudoksissa, ja monet kärsivät sen puutteesta. On arvioitu, että maailmanlaajuisesti jopa 40 prosenttia väestöstä on vaarassa kärsiä jodin puutostilasta. Se on paitsi välttämätön kilpirauhasen toiminnalle ja aineenvaihdunnalle, mutta yhä useammat tutkimukset osoittavat, että liian vähäinen jodin saanti liittyy lukuisiin sairauksiin, myös syöpään. Jodin puutostila tai vaje missä tahansa kudoksessa johtaa kudoksen toiminnan häiriöihin. Seuraavat oireet voivat viitata jodin puutostilaan:

• Sylkirauhaset: suu ei eritä riittävästi sylkeä, kuiva suu
• Iho: kuiva iho, ei hikoilua. Yleensä jodilisän nauttiminen 3-4 viikon ajan poistaa oireet, jolloin elimistö kykenee jälleen hikoilemaan normaalisti
• Aivot: heikentynyt valppaus ja laskenut älykkyysosamäärä
• Lihakset: nystyrät, arpikudos, lihaskipu, sidekudoksen muodostus ja fibromyalgia

Liiallisella jodin käytöllä on vakavia sivuvaikutuksia, minkä vuoksi en suosittele käyttämään jodilisiä suuria annoksia pitkäaikaisesti. Kilpirauhanen hyödyntää jodia vain ionimuodossa (jodidina). Hyviä luontaisen jodin lähteitä ovat merilevät ja spirulina.

Myös raakamaito ja kananmunat sisältävät jodia. Bromia tulee välttää niin paljon kuin mahdollista, sillä se altistaa jodin puutteelle.

9.Kalsium

Kalsium on yksi useista ravinteista, jotta luista tulisi vahvat ja terveet. On kuitenkin tärkeää olla käyttämättä liikaa kalsiumvalmisteita. Kalsiumin tulee olla tasapainossa D-vitamiinin, K2-vitamiinin ja magnesiumin kanssa, tai muuten siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Ravintoaineiden välinen epätasapaino on syynä siihen, miksi kalsiumlisät ovat yhteydessä kohonneeseen sydänkohtauksen ja aivohalvauksen riskiin.

Jos saat liikaa kalsiumia mutta et tarpeeksi magnesiumia, lihakset voivat krampata, mikä vaikuttaa myös sydämeen. Liiallinen kalsium ja liian vähäinen magnesium voivat johtaa sydänkohtaukseen tai äkkikuolemaan. Tarvitset myös riittävästi K2-vitamiinia jotta saat kalsiumista kaiken hyödyn irti. K2-vitamiinin tehtävä elimistössä on poistaa kalsium paikoista missä sitä ei tulisi olla (kuten verisuonissa tai pehmytkudoksissa) ja siirtää sitä alueille joissa sitä tarvitaan (kuten luihin ja hampaisiin).

Eräs parhaista tavoista pitää luut kunnossa on syödä tuoretta ja raakaa täysruokaa, joka sisältää runsaasti mineraaleja. Näin elimistöllä on käytössä tarvitsemansa raakamateriaalit toimintaansa varten. Elimistösi kykenee hyödyntämään todennäköisemmin kalsiumia joka on peräisin kasveista. Hyviä lähteitä ovat ruoholla ruokittujen nautojen raakamaito, vihreät lehtikasvikset, sitrushedelmien kuorikerros, johanneksenleipäpuu, ja vehnänoras, noin muutama mainitakseni.

Tarvitset lisäksi piin ja magnesiumin lähteet. Tutkijoiden mukaan elimistö ”muuttaa” ne entsymaattisesti sellaiseen muotoon, että luut voivat hyödyntää kalsiumia. Hyviän piin lähteitä ovat kurkku, paprikat, tomaatit ja monet yrtit kuten korte, nokkonen, kaura, sinimailanen ja raakakaakao ovat täynnä magnesiumia hyvin imeytyvässä muodossa.

10.Rauta

Rauta on välttämätön ihmisen elimistölle. Sillä on keskeinen rooli useiden sellaisten proteiinien ja entsyymien toiminnassa, jotka osallistuvat hapen siirtoon sekä solujen kasvun ja erikoistumisen säätelyyn muiden toimintojen lisäksi. Yksin raudan tärkeimmistä tehtävistä on tarjota hemoglobiinille (punasolujen sisältämä proteiini) mekanismi, jolla se sitoutuu happeen ja kantaa sen kudoksiin, sillä ilman riittävää happea solut alkavat pian kuolla.

Jos rautaa on liian vähän, saatat tuntea olosi väsyneeksi, vastustuskykysi on heikko, tai kärsit raudanpuuteanemiasta, mikä voi aiheuttaa vakavia ongelmia ilman hoitoa. Puutostila on yleinen lapsilla ja esivaihdevuotisilla naisilla.

Vaikka raudan puute koskettaa yli neljännestä maailman väestöstä, raudan liiallinen saanti on aivan yhtä vaarallista. Raudan liiallinen saanti on yhtä yleistä, ehkä jopa yleisempää kuin raudan puutostila, kiitos hemokromatoosina tunnetun perinnöllisen sairauden, mikä on yksi yleisimmistä perinnöllisistä sairauksista Yhdysvalloissa. Kun otin vielä vastaan potilaita, testasin heidän ferritiinitasonsa, ja panin merkille että lähes joka neljännellä tasot olivat koholla.

Jos saat rautaa liikaa hemoglobiinin tuotantoon nähden, loput ovat ylimääräistä. Ja koska elimistön kyky hankkiutua eroon raudasta on rajallinen, se voi kertyä elimistöön kohtalokkain seurauksin. Rauta on voimakas hapetusstressin aiheuttaja.

Liiallisen raudan käynnistämissä hapetusreaktioissa muodostuu vaarallisia vapaita radikaaleja, jotka aiheuttavat merkittävää vahinkoa soluille ja nostaa sydänsairauden riskiä vahingoittamalla verisuonien sisäpintoja. Se voi myös vahingoittaa perimäainesta ja edistää syöpää.

Ferritiinitesti – tärkeä terveystesti, sillä liika kuin liian vähäinenkin rauta on riski

Onneksi rauta-arvojen mittaaminen on helppoa, ja se voidaan toteuttaa yksinkertaisella verikokeella, ferritiinitestillä. Mielestäni se on yksi tärkeimmistä testeistä, ja jokaisen tulisi teettää testi säännöllisin väliajoin osana ennaltaehkäisevää ja proaktiivista terveydenhuoltoa. Kokeessa mitataan ferritiinin, raudan kantajaproteiinin määrä, johon rauta varastoituu. Jos ferritiinitasosi ovat matalat, myös rautatasosi ovat matalat.

Seerumin ferritiinin tulisi olla 20 ja 80 ng/ml väliltä. Alle 20 viittaa raudan puutostilaan, ja yli 80 viittaa että rautaa on liikaa. Ideaalitilanteessa arvot ovat 40 ja 60 ng/ml välillä.

Tämä koe pelasti isäni hengen kaksi vuosikymmentä sitten kun havaitsin että hänen ferritiinitasonsa olivat lähellä tuhatta. Korkeat arvot johtuivat siitä, että hän sairastaa beetatalassemiaa. Hänen rauta-arvonsa palautui normaaliksi verenlaskulla, mutta korkeat rauta-arvot vahingoittivat haimasaarekkeen soluja, ja nyt hänellä on ”pronssidiabetes”, johon hän tarvitsee insuliinia. Olen perunyt beetatalassemian häneltä, joten ongelma on tuttu.

Pidän rauta-arvoni viitearvoissa poistattamalla verta noin kaksikymmentä kertaa vuoden aikana, yhteensä noin tuopillisen verran vuoden aikana. Koska kohonneet rauta-arvot on merkittävä terveysriski, suosittelen tarkkailemaan arvoja ainakin kerran vuodessa, sillä on huomattavasti helpompaa ehkäistä liiallista raudan saantia kuin hoitaa sitä.

11.Koliini

Koliini¹⁵ on B-vitamiini, joka tunnetaan parhaiten sen roolista aivojen kehityksessä. Se on hermostovälittäjäaine asetyylikoliinin esiaste. Asetyylikoliinia tarvitaan lihasten hallinnassa ja muistitoiminnoissa. Koliini on tärkeä solukalvojen hyvinvoinnille, ja sillä on tulehdusta lievittävä vaikutus. Arviolta 90 prosenttia amerikkalaisista saa liian vähän koliinia.¹⁶ Puutostila voi oireilla muun muassa muistiongelmina, uupumuksena ja jatkuvana aivosumuna.

Elimistö kykenee valmistamaan vain pienen määrän koliinia, joten sitä on saatava ruoasta. Eläinperäiset raaka-aineet kuten ruoholla ruokitun kanan munat ja ruoholla ruokitun eläimen liha ovat parhaita koliinin lähteitä. Jos olet kasvissyöjä tai vegaani, kuulut riskiryhmään. Muita hyviä koliinin¹⁷ lähteitä ovat naudanmaksa, vehnänalkiot, ruusukaali, parsakaali, villilohi ja raakamaito.

Näin ehostat ruokavaliotasi ravintoaineita silmällä pitäen

Suosittelen hankkimaan kehon tarvitsemat ravintoaineet kunnon ruoasta. Tämä tarkoittaa prosessoitujen ruokien välttämistä niin pitkälle kuin mahdollista, ja suosittelen käyttämään hyviä rasvoja ja tuoretta, ruoholla ruokittujen eläinten lihaa ja siipikarjaa, raakamaitotuotteita, vapaan kanan luomumunia, pähkinöitä, siemeniä, ja jos olet terve, hedelmiä kohtuudella. Näin saat riittävästi tarvittavia ravinteita pienellä vaivalla. Ruokavalion tulee olla monipuolinen, mutta seuraavilla ruoilla pääset alkuun:

• Kotitekoinen luuliemi: luuliemi sisältää runsaasti kalsiumia, magnesiumia ja muita ravinteita.
• Idut: Idut sisältävät yli 100 kertaa enemmän entsyymejä kuin raa’at hedelmät ja vihannekset. Entsyymien ansiosta elimistö kykenee erottelemaan enemmän vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja ja välttämättömiä rasvoja syödystä ruoasta.
• Mehustus: mehustamalla on helppo lisätä ravinnerikkaiden vihannesten kulutusta, mutta se myös auttaa niiden sisältämiä ravintoaineita imeytymään. Mehustaminen ”esipilkkoo” vihannekset, mikä edistää ravinteiden imeytymistä.
• Fermentoidut ruoat: fermentoidut ruoat parantavat suoliston bakteerikantaa, mikä edistää mineraalien imeytymistä ja tukee ravinteiden kuten B-vitamiinien ja K2-vitamiinin muodostumista.

 

Lähde: Mercola.com

Lue myös:

Ruoan himon taustalla on usein jonkin ravinteen puutostila
Tämän vitamiinin puutos voi johtaa pysyvään aivovaurioon
Tämän vuoksi kärsimme magnesiumvajeesta – oireet ja ratkaisut
Ilman tätä vitamiinia saatat seota
Magnesiumin puutostila voi ilmetä kroonisten sairauksien tyypillisinä oireina