Israel tuki pankkiylivaltaa vastustavien intiaanien joukkomurhia Guatemalassa

Electronic Intifada (EI) –julkaisu kirjoittaa, että Guatemalan tuomioistuimissa käsitellään tällä hetkellä lähihistorian synkkiä sotarikoksia, joihin juutalaisvaltio Israel on sotkeutunut tiiviisti.

Moni voi ihmetellä, mitä asiaa juutalaisilla sotilailla on Guatemalaan, joka sijaitsee kokonaan toisella mantereella ja joka ei ole koskaan uhannut Israelia sotilaallisesti. Sionistit kylvivät Guatemalassa kuolemaa kansainvälisen pankkiylivallan nimissä.

EI:n mukaan Guatemala pidätti tasan vuosi sitten 18 upseeria, joita epäillään silmittömistä sota- ja ihmisoikeusrikoksista niin sanotun ”likaisen sodan” aikana. Guatemalan ”likainen sota” alkoi CIA:n tukemasta sotilasvallankaappauksesta 1950-luvulla ja jatkui aina 1990-luvulle asti.

Helmikuussa 2016 kaksi entistä guatemalalaissotilasta tuomittiin törkeästä seksiorjaverkoston ylläpitämisestä ”likaisen sodan” aikana. Vastaavia oikeudenkäyntejä on järjestetty useampia kuluneen vuosikymmenen aikana; tunnetuin syytetyn penkillä istunut on maan entinen johtaja, kenraali Efraín Ríos Montt, joka tuomittiin kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Ríos Montt ehti lyhyellä presidenttikaudellaan (1982–83) johtaa äärimmäisen väkivaltaista kampanjaa maan alkuperäisväestöä eli maya-intiaaneja vastaan.

Ríos Montt ja muut sotilasdiktaattorit kävivät Israelin ja CIA:n tuella sotaa niitä ihmisiä vastaan, jotka tahtoivat palauttaa viljelymaat ja muun kansallisomaisuuden Guatemalan kansan haltuun. Sionistien kanssa liittoutuneet diktaattorit tahtoivat sen sijaan myydä yksityistetyn kansallisomaisuuden ulkomaalaisille suuryhtiöille ja pankeille.

EI:n mukaan Israelin kanssa liittoutunut Guatemalan valtioeliitti otti mayat silmätikukseen 1954 sotilasvallankaappauksen myötä. Vuoteen 1996 asti jatkunut väkivalta johti yli 200 000 ihmisen teurastukseen. EI muistuttaa, että Guatemala sai terroriinsa valtavasti vetoapua ulkomailta – erityisesti Israelista ja Yhdysvalloista.

Ríos Montt on myöntänyt täysin avoimesti esimerkiksi ABC Newsille, että hänen sotilasvallankaappauksensa olisi saattanut epäonnistua, jos hän ei olisi saanut Israelilta sotilastukea. Jopa 300 juutalaista neuvonantajaa kävi kouluttamassa Guatemalassa diktaattorin kuolemanpartioita.

Andrew ja Leslie Cockburn siteerasivat kirjassaan Dangerous Liaison israelilaista everstiluutnanttia Amatzia Shualia, joka työskenteli Guatemalassa: ”Sillä ei ole väliä, mitä ei-juutalaiset tekevät aseilla. Tärkeää on vain se, että juutalaiset tahkovat rahaa!”

Shualin lausunto ei kerro kuitenkaan koko totuutta Israelin roolista Guatemalassa. Guatemala oli vain yksi luku kansainvälisen pankkikartellin sodasta omavaraisuuteen pyrkiviä valtioita vastaan. Kyse ei ollut vain lyhytjänteisestä rahantahkomisesta vaan maailmanpoliittisesta kamppailusta, jossa vastakkain olivat itsenäiset valtiot sekä yksityinen rahanvalta.

Israel oli Guatemalan hirmuhallitsijoiden tärkein aseistaja

EI kirjoittaa, että Israelin rooli Guatemalassa kasvoi räjähdysmäisesti 1980-luvulla, jolloin juutalaisvaltion valtiovarainministeri Yaakov Meridor päätti, että Israelin tulisi saavuttaa asekauppahegemonia kaikissa niissä maissa, joihin Amerikka ei ihmisoikeussyistä voinut toimittaa suoraan aseita.

Israelin tunkeutumista Guatemalaan helpotti se, että sionistit olivat saaneet verratonta sissisotakokemusta teurastaessaan ei-juutalaisia Länsirannalla, Gazassa ja Libanonissa.

Guatemalan hirmuvaltiaat arvostivat Israelin sotarikollisten tietotaitoa. Etelä- ja väliamerikkalaiset diktaattorit alkoivat puhua jopa avoimesti maya-intiaanien ”palestiinalaistamisesta” eli eristämisestä muun yhteiskunnan ulkopuolelle väkivalloin.

Israelilaiset olivat olleet Guatemalassa jo 1960-luvulta lähtien. Vaikka vallankaappauksia tehtiin säännöllisesti, sionisteja ei häädetty missään vaiheessa. Koska kaikki sotilasdiktaattorit olivat valmiita ajamaan ulkomaisen pääoman ylivaltaa, oli israelilaissotilaiden asema Guatemalassa aina turvattu.

Ríos Monttin astuessa valtaan Israelista oli tullut EI:n mukaan jo Guatemalan ”tärkein aseiden ja vakoiluteknologian kauppias sekä sotilaskouluttaja”. Israelin kouluttamat ammattitappajat syyllistyivät esimerkiksi Dos Erresin verilöylyyn 1982:

”Ríos Monttin israelilaiskoulutuksen saaneet sotilaat polttivat Dos Erresin kylän maan tasalle. Tätä ennen kaikki asukkaat kuitenkin ammuttiin.

Ammuskeluista selvinneet tapettiin hakkaamalla heidän pääkallonsa murskaksi vasaroilla. Uhrien ruumiit survottiin kaivoon.”

”Kun tuomioistuin määräsi, että uhrit oli kaivettava esiin 1999, YK:n totuuskomissio totesi rikostutkintaraportissaan:

’Kaikki ballistiset tutkimukset osoittavat, että [uhreista löydetyt] luodit on ammuttu Israelissa valmistetuista Galil-kivääreistä.'”

Eräs vuosi sitten pidätetyistä korkea-arvoisista upseereista on Benedicto Lucas García, joka kehitti armeijalle uusia lapsiin kohdistettuja kidutustekniikoita. Lastenkiduttaja García kertoi, että hän sai inspiraation ja mallin sadistisille rikoksilleen ”Israelin sotilailta”.

García opiskeli 1980-luvulla Israelin rahoittamassa ja suunnittelemassa ”elektroniikkakoulussa” Guatemalassa. Koulun todellinen tehtävä oli opettaa guatemalalaisille kuolemanpartioille modernia sotilasvakoilua.

Koulusta tuli Guatemalan salaisen G-2-poliisin korvaamaton avustaja. Israelin avulla G-2 kehitti terrorikoneistoaan, jonka arkisia työkaluja olivat salamurhat, kidutus ja toisinajattelijoiden ”katoamiset”.

Yhdysvaltoja kuohuttavan maahanmuuttokeskustelun kannalta on erityisen mielenkiintoista, että Guatemalan ja Pohjois-Amerikan välinen pakolaiskriisi puhkesi nimenomaan Israelin tukeman sotilashirmuvallan vuoksi. Guatemalan kohtaloa voi verrata useiden Lähi-idän maihin lukemalla Magneettimedian artikkelin ”Terrorismin ja pakolaistulvan todelliset syylliset”.

Israel ei ole ”nationalistinen” valtio vaan globalistien pääkaupunki

Sionisminvastaisen liikkeen kannalta Guatemalan tapaus on äärimmäisen tärkeä. Guatemalan kauhun vuosikymmenet osoittavat jälleen kerran, ettei Israel ole tyypillinen nationalistivaltio, joka ylläpitää asevoimia vain suojellakseen rajojaan.

Kuten juutalaisvaltion ensimmäinen pääministeri David Ben-Gurion on todennut, pitää Israel itseään nationalistivaltion sijaan globalistisen uuden maailmanjärjestyksen pääkaupunkina. Israel ei yritäkään pysyä rajojensa sisällä, vaan se levittää terrorismin ja korruption avulla globalismia ja finanssikapitalismia maailman jokaiseen kolkkaan.

Miksi globalistit ja finanssikapitalistit sitten raiskasivat Guatemalaa vuosikymmenten ajan? Ekonomisti John Perkins on vastannut kysymykseen kirjassaan Confessions of an Economic Hitman. Perkinsin mukaan pieni väliamerikkalaisvaltio sai pankit kimppuunsa siksi, että maassa vaadittiin luonnonvarojen kansallistamista.

1951 Guatemalan johtoon nousi kansan rakastama Jacobo Arbenz Guzmán. Arbenz ajoi maauudistusta, mikä raivostutti monikansallista megayhtiötä, United Fruit Companya, joka oli tottunut ryöväämään Guatemalan rikkaudet itselleen.

Kun Arbenz astui valtaan, alle kolmen prosentin eliitti omisti 70 prosenttia Guatemalan maista. Epäkohdan korjaamista vaatineelle Arbenzille kävi samalla tavalla kuin Iranin öljyvarojen kansallistamista vaatineelle pääministeri Mohammed Mossadeqille – CIA käynnisti salaisen sotilasvallankaappauksen monikansallisen suurpääoman edun nimissä.

Arbenzin maauudistus ei tietenkään uhannut millään tavoin Yhdysvaltojen tai Israelin kansallista turvallisuutta, mutta tästä huolimatta CIA ja juutalaissotilaat päättivät tehdä United Fruit Companyn sekä yhtiön taustalla vaikuttaneiden pankkien likaisen työn.

Yhdysvallat alkoi pommittaa Guatemalan pääkaupunkia 1954, ja Arbenz syöstiin vallasta. Tilalle istutettiin verenhimoinen diktaattori, jolle annettiin lupa teurastaa siviilejä mielin määrin, kunhan hän pysyisi uskollisena ulkomaalaisille pankkiireille.

CIA:n ja Israelin tukema uusi hallitus teki pian ennalta-arvattavia talousuudistuksia: maareformi purettiin, ja ulkomaille maksetuista koroista sekä osingoista tehtiin verovapaita. Kriitikot suljettiin salaisiin vankiloihin kidutettavaksi. Koronkiskojat olivat innoissaan.

Perkins toteaa kirjassaan, että kansainvälisen politiikan ohjat ovat Maailmanpankin (WB) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) käsissä. Pankkien viholliset saavat varautua kohtaamaan CIA:n ja Mossadin raivon. Kuten olemme uutisoineet, sekä WB:n että IMF:n perusti amerikanjuutalainen Harry Dexter White.

Sionistit tukeneet diktaattoreita ja huumekauppiaita ympäri maailmaa

EI muistuttaa artikkelissaan, ettei Guatemala ollut 1900-luvun jälkipuoliskolla suinkaan ainut Israelin uhri Väli- ja Etelä-Amerikan alueilla. Israelin terrorista mantereen eri maissa on kirjoitettu kokonainen kirja, It’s No Secret: Israel’s Military Involvement in Latin America.

Sionismin uhreiksi valikoituvat aina ne valtiot, jotka ajavat taloudellista omavaraisuutta ja itsemääräämisoikeutta.

Ilmiötä käsiteltiin Magneettimedian artikkelissa ”Sionismi ja kansainvälinen huumekauppa”, jossa valotimme Israelin tarjoamaa sotilaallista tukea esimerkiksi Nicaraguan ja Panaman sotilasdiktaattoreille sekä huumekeisareille:

”Sionistien yhteistyö Panaman diktaattori Noriegan kanssa jatkui kuitenkin myös Black Eaglen jälkeen. Panaman huumekeisari tunnettiin itsekeskeisenä sadistina, joka piti kuitenkin juutalaisista.

Noriega nosti salamurhatehtävissä kouliintuneen Mossad-juutalaisen Michael Hararin Panaman toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi. Kun Yhdysvallat julisti sodan Panamaa vastaan, pakeni Harari viime tingassa Israeliin ja vältti näin sotavangiksi otetun Noriegan kohtalon.”

”Kun juutalaisvakooja Harari saapui Panamaan, uudisti hän huumevaltion asevoimat kokonaan Israelin sotilasoppien mukaisesti ja israelilaista sotilasteknologiaa hyödyntäen.”

”Washington Jewish Weekin haastatteleman panamalaisen juutalaisjohtajan mukaan rahanpesuun erikoistuneet israelilaiset liikemiehet olivat ottaneet haltuunsa koko Panaman pääkaupungin keskuskadun Noriegan siunauksella.

Curtiss siteerasi myös Moises Mizrachi –nimistä juutalaista, joka johti sionistilobbausjärjestö Anti-Defamation Leaguen panamalaista osastoa:

’On täysin totta, että juutalainen yhteisö alkoi kukoistaa [Panamassa] diktatuurien aikana (eli vuodesta 1969 lähtien). Kristityt yritykset korvattiin pääosin juutalaisilla yrityksillä.'”

Myös Guatemalan huumeongelma räjähti käsiin sen jälkeen, kun maauudistusta ajanut Arbenz murskattiin väkivalloin ja Israelin tukema ”likainen sota” itsenäisyysmielisiä kansalaisia vastaan alkoi.

Guatemalalaisen Rafael Landivar –yliopiston professori Maximo Ba Tiul on todennut, että ”likaisen sodan” myötä Guatemalaan on syntynyt hallintokulttuuri, jonka turvin huumekartellit ovat voineet rekrytoida valtavasti uusia sotilaita ja laajentaa yhteiskunnallista vaikutusvaltaansa.

Pankkiireja Guatemalan huumeongelma ei tietenkään ole haitannut – päinvastoin! YK:n huume- ja rikosvirasto UNODC:n pääsihteeri Antonio Maria Costa nimittäin totesi 2009, että kansainvälinen pankkijärjestelmä pysyi finanssikriisin aikana 2007–2008 pystyssä ainoastaan huumerahojen ansiosta. Guatemalassa lyötiin siis monta kärpästä yhdellä iskulla.

Sionisteilta toivoisikin vastausta seuraavaan kysymykseen: Mikäli Israel todellakin perustettiin vain ”vainottujen” juutalaispoloisten suojelemiseksi, miksi juutalaiset sotilaat auttoivat murhaamaan maareformia ajavia intiaaneja maapallon toisella puolella?

 

Lue myös: Intiaanikylä Guatemalassa tahtoo juutalaisten poistuvan