Haastattelussa kansallissosialistisen La Colonian Risto Teinonen

Magneettimedia otti yhteyttä lukuisia kansallissosialismia ja juutalaiskysymystä käsitteleviä kirjoja julkaisseeseen La Coloniaan. 

Haastattelimme suomalaissyntyistä Risto Teinosta, joka karkotettiin hiljattain Virosta siksi, ettei maan eliitti hyväksy julkista keskustelua poliittisista ja historiallisista tabuista. Viroa pidetään usein Suomea isänmaallisempana valtiona, mutta Teinosen haastattelu paljasti, että kulttuurimarxismi, sionismi ja pakotettu monikulttuurisuus ovat rumaa politiikan arkea myös Suomenlahden eteläpuolella.

La Colonian suomenkieliseen tuotantoon voi tutustua täällä. Kannustamme Magneettimedian lukijoita tukemaan yhdistyksen arvokasta työtä ja hankkimaan La Colonian suomalaisjulkaisut Wannseen konferenssi ja me, Juutalaisista ja heidän valheistaan sekä Adolf Hitler ja lapset.

Kielitaitoiset voivat tutustua myös La Colonian virolaisiin julkaisuihin täällä.

Magneettimedia: Ole hyvä ja kerro itsestäsi!

Risto Teinonen: Synnyin Suomessa vuonna 1960. Kävin siellä kouluni ja suoritin asepalveluksen. Suoritin myös päällystöopiston I jakson ja olin armeijan palveluksessa yhteensä nelisen vuotta. Samaan aikaan salakuljetin neuvostovastaista aineistoa ryssän miehittämään Viroon, kunnes jäin siellä kiinni ja sain viiden vuoden maahantulokiellon vuonna 1985.

Lähdin Lundin yliopistoon opiskelemaan viroa, jota olin jo harrastanut vuosia. Opinnot valmistuivat vuonna 1989 fil. kandin tutkinnolla. Kun palasin Ruotsista, suoritin viro–suomi-suunnalla virallisen kääntäjän tutkinnon ja pääsin Helsingin yliopistoon jatko-opiskelijaksi.

Samoihin aikoihin Neuvostoliitto kuitenkin hajosi, ja siirryin Tallinnaan kääntäjäksi. Olen asunut siitä lähtien – vuodesta 1991 – suurimman osan elämästäni Virossa. Olin lyhyen aikaa Suomessa Viro-yhdistysten liiton pääsihteeri, ja 2000–2001 opiskelin espanjaa Málagassa ja Salamancassa.

Vuonna 2000 sain Viron presidentiltä Maarjamaan Ristin V-luokan ansiomerkin ja vuonna 2002 kansalaisuuden erityisistä ansioista. 2005 valmistuin Tarton yliopistosta lakimieheksi. Jatkoin opiskeluharrastusta, ja valmistuin 2008 saman yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

MM: Miten tutustuit kansallissosialismiin ja juutalaiskysymykseen? Milloin tämä tapahtui ja kuinka yhteiskunnallinen ilmapiiri Suomessa erosi tuolloin nykyisestä?

RT: Sukutaustani vuoksi (kaikki poliittisesti valkoisia suojeluskuntalaisia, isoisän veli äidin puolelta oli AKS:n puheenjohtaja Vilho Helanen jne.) opin suhtautumaan myönteisesti suomalaiseen kommunisminvastaiseen isänmaallisuuteen. Olin itsekin lyhyen aikaa uuden IKL:n hallituksessa 1990-luvulla.

Mitä enemmän tutustuin historiaan, sitä voimakkaammin kuva todellisuudesta (eli Hollywoodin välittämän historiankuvan vastakohdasta) kävi selväksi. Pitkään kuitenkin meni, ennen kuin ymmärsin, miten oikeassa Henry Ford oli kirjansa alaotsikossa: ”Kansainvälinen juutalainen – maailman tärkein kysymys”.

Kun tämä valkeni, asuin jo Virossa. Suomesta jäi sellainen kuva, ettei neuvostohallinnon kumoamista muualla seuranneesta uudelleenarvioinnista ollut synnyinmaassani tietoakaan. Koko Kekkosen aika odottaa edelleen rehellistä arvioita, samoin myös sodan aikana tehdyt virheet. (Sotaa ei käyty tosissaan, pari kokonaista vuotta käytettiin suoraan sanottuna puhdetöihin.)

MM: Kuinka päädyit salakuljettamaan neuvostovastaista aineistoa? Kuinka vaarallista toiminta oli? Kuinka tiukka ilmapiiri Suomessa ja Virossa vallitsi tuolloin ”tavallisen kansan” keskuudessa suhteessa neuvostovastaiseen toimintaan?

RT: Viitaten edelliseen kohtaan ja sukuni taustaan: Sain koulupoikana vanhemmiltani Lauri Kettusen Eestin kielen oppikirjan saatesanoin ”opettele selväksi”. En tiedä, mikä oli todellinen syy tähän, mutta otin asian tosissani. Noihin aikoihin sain kotona käsiini myös ulkovirolaisten kirjoja, Andres Küngin teoksia, joissa ryssän miehittämän Baltian todellisuutta kuvattiin. Luin myös Arved Viirlaidin Ristittömät haudat, joka ehkä oli tärkein minun virolaisystävyyteeni vaikuttanut kirja.

Oli selvä, että virolaisia tuli auttaa, ja kirjallisuuden salakuljetus oli siihen aikaan realistisinta apua. Kirjoja kävin ostamassa Tukholmasta virolaisesta kaupasta. Kirjojen salakuljetuksesta olin kuullut, ja tiesin, että ankarin rangaistus on maahantulokielto – ei siis käytännössä mitään todellista riskiä.

Suomessa ei yleensä tiedetty tuohon aikaan Virosta käytännössä mitään. Ei ymmärretty sitä, että maa oli miehitetty. Turistit eivät edes huomanneet venäläisiä sotilaspartioita, jotka Tallinnan vanhankaupungin kaduilla partioivat. Ihminen näkee mitä haluaa, ilmeisesti.
Ne muutamat virolaiset, joihin ehdin tutustua, tilasivat kirjallisuutta ja levittivät sitä maassa. Kiitollisuudentunne oli ilmeinen ja vilpitön.

MM: Vaikutat hyvin kiintyneeltä Viroon ja virolaiseen kulttuuriin. Onko maassa jotain, joka tekee siitä poliittisesti ja kulttuurillisesti erityisen?

RT: Olen kasvanut ajattelemaan, että suomalaiset ja virolaiset ovat yksi kansa, jolla voidaan sanoa olevan kaksi kieltä. Tosin sekin on kiistanalaista – ehkä kielet ovat pikemmin yhden kielen murteita. Virolaiset ovat ”omia”, ja omia tulee puolustaa. Virolaisella kulttuurilla on tietysti erityispiirteensäkin, niin kuin on sekä Suomessa että Virossa myös maiden sisällä alueellisesti.

Tietyllä tapaa Viro edustaa Keski-Eurooppaa. Saksalaisuus on jättänyt jälkensä moneen asiaan, muun muassa virolaiseen keittiöön ja kieleenkin. Tärkeimmät nähtävyydet, joita turistit tulevat katsomaan, ovat saksalaisten jälkiä (Tallinnan vanhakaupunki, kartanot).

Suomessa saksalaisten sijasta valtaa pitivät ruotsalaiset. Molemmissa maissa olisi jo kauan aikaa sitten tullut asiat nähdä siten, että mennyt on mennyttä ja historiasta on jäänyt myös positiivisia asioita. Ruotsalaisiin kyräillen suhtautuminen –  ja Virossa saksalaisiin – on jätettävä. Meillä on tänään paljon vaarallisempia uhkia.

MM: Viron presidentin myöntämästä ansiomerkistä on kohuttu suomalaismediaa myöten. Tahdotko kertoa lisää tapauksen taustoista ja siitä, kuinka suurta poliittista painetta maan valtiojohtoon kohdistettiin, jotta saamasi kunnianosoitus saatiin peruttua?

RT: En usko, että Viron juutalaistaustaista presidenttiä tarvitsi lainkaan painostaa. Haluan korostaa sitä, että presidentti sovelsi minua varten laadittua lakia, joka kunniamerkin takaisin vaatimisen mahdollisti takautuvasti, mikä on lainkäytön perustavan periaatteen vastaista.

Lain valmistelu vei aikansa, ja jonkin aikaa suunnittelin presidentin haastamista oikeuteen, mutta presidentin häviö oikeudessa olisi ollut maalle huonoa mainosta. Niinpä tein yksinkertaisen liikkeen ja lahjoitin kunniamerkin äidilleni lain voimaantuloa edeltävänä päivänä.

MM: Kutsutko itseäsi historialliseksi revisionistiksi? Kuinka kiinnostuit revisionismista ja etenkin Saksan historiasta toisessa maailmansodassa? Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät aiheeseen liittyvät teokset?

RT: En ole tavallisesti käyttänyt itsestäni nimitystä revisionisti. Olen kansallissosialisti, ja se sisältää myös revisionismin. Kutsuttakoon sitten vaikka natsiksi, mutta neo- tai uusnatsi en ole. Olen ”vanhan koulun natsi”.

Kirjallisuus, jota olemme julkaisseet, on osin revisionistista. Jokainen, joka tutustuu historiaan vähänkään pintaa syvemmältä ja osaa suhtautua lähteisiin kriittisesti, ei voi olla huomaamatta, että sotaa Saksaa vastaan propagoivat ja suunnittelivat tahot, jotka olivat suurilta osin juutalaistaustaisia tai juutalaisten sidosryhmien vaikutuksen alaisia.*

On selvää, että jokaista juutalaista yksityishenkilöä ei saa syyllistää, mutta ei voi myöskään kiistää sitä, että kansainvälinen ”finanssijuutalaisuus”, kuten Saksan johtajat usein kutsuivat, oli asettanut päämääräkseen kansallissosialistisen Saksan tuhoamisen. Toinen maailmansota oli sota, johon Saksa pakotettiin. Se oli Saksalle puolustussota.

Suomen rooli sodassa oli samoin itsepuolustuksellinen, kuten tiedämme. Taistelimme saksalaisten kanssa samaa vihollista vastaan – ja oikealla puolella taistelimmekin –, mutta Suomessa ei ole ollut tapana nimittää tässäkään tapauksessa asioita oikeilla nimillä. Mekin sodimme tahoja vastaan, jotka niin idässä kuin lännessäkin olivat lievästi sanottuna juutalaisvaikutteisia.

Itse juutalaiskysymyksestä ja kaikkien aikojen suurimmasta valheesta ”holokaustista” on ilmestynyt lukuisia kirjoja. Kokonaiskuvaa siitä, miten toiseen maailmansotaan päädyttiin ja mitä sen aikana JA päätyttyä tapahtui, ei minun tietääkseni ole ainakaan suomeksi ilmestynyt. Tässäkin on kustantajille paljon työtä.

Yksi suomenkielinen kirja, jota voisi ”vielä nukkuville” lukijoille suositella, on Erkki Hautamäen kaksiosainen Suomi myrskyn silmässä. Se antaa melko hyviä viitteitä siitä, mitä mm. talvisodan aikana tapahtui, mikä oli englantilaisten ja ranskalaisten Suomeen lähetettäväksi tarkoitetun ”avun” tarkoitus ja miksi Suomi siitä kieltäytyi.

MM: Olet järjestänyt paljon politiikkaan, kulttuuriin ja historiaan liittyviä tapahtumia, joista myös Suomen tiedotusvälineet ovat toisinaan kirjoittaneet. Kerrotko niistä, kiitos!

RT: Tammikuussa 2006 järjestin kahden kumppanini kanssa Wannseen konferenssin vuosipäivän juhlistamiseksi tilaisuuden, johon oli varattu pieni kahvila ja jossa osallistujia oli parikymmentä.

Wannseen konferenssi on tärkeä, sillä siellä (1942) ”päätettiin juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta”, joka juutalaisten väitteen mukaan oli ”juutalaiskansan hävittäminen”. Kuten tiedämme jo konferenssin pöytäkirjastakin, konferenssissa keskusteltiin ratkaisuista, mutta ei päätetty mitään. Siellä ei edes mainittu juutalaisten hävittämistä.

Vietimme päivää kotikaupungissamme Tartossa, koska yksi Wannseen konferenssin osallistujista (Georg Leibbrandt) oli käynyt lyhyen aikaa koulua siellä. Agendamme oli, että:

1. Saksa ei halunnut sotaa
2. Saksa ei aloittanut sotaa
3. Wannseen konferenssissa ei päätetty juutalaisten hävittämistä
4. Kuutta miljoonaa juutalaista ei ole tapettu

Wannseen konferenssin vuosipäivän vietto käsittelee siis näistä kohdista kolmatta.
Tuon tilaisuuden jälkeen perustimme ry:n nimeltä ”Uus Euroopa”. Se järjesti kolmea tilaisuutta vuosittain – mainittua Wannseen konferenssin vuosipäivää, Adolf Hitlerin syntymän vuosipäivää ja kansallissosialistisen liikkeen marttyyrien päivää 9. marraskuuta.

Lisäksi yhdistys julkaisi kaksi sota-aikana Virossa ilmestynyttä propagandavihkosta uusina painoksina. Ensimmäinen oli Adolf Hitler ja lapset, johon lisättiin viron lisäksi kieliksi suomi, latvia, englanti ja saksa. Toisena ilmestyi Adolf Hitler – vabastaja (suom. vapauttaja).

MM: Vaikuttaa siltä, että Viron poliisi suhtautuu paljon Suomen poliisia ankarammin tällaiseen toimintaan. Onko Viron poliisin linja ollut yhtä jyrkkä koko itsenäisyyden ajan, vai onko linja tiukentunut vasta 2000-luvulla?

RT: Viron ja Suomen ero tässä suhteessa on siinä, että virolaiselle ”mielipidepoliisille” on annettu huomattavasti suuremmat valtuudet ja sitä ei käytännössä valvo kukaan. Virossa sikäläisen suojelupoliisin eli kaitsepolitsein hampaisiin joutuneella ei ole paljon oikeuksia.

Ihmisiä uhkaillaan jopa kuolemalla, työnantajia suositellaan antamaan kaitsepolitsein kannalta epämiellyttävälle henkilölle potkut – muussa tapauksessa yrityksen veroasioita tutkitaan ”vähän” tarkemmin jne. Virossa puhelinkuuntelu on laajamittaista, sähköposteja luetaan, luultavasti käytetään enemmän myös maksettuja provokaattoreita ja tiedottajia. Viron kaitsepolitsei osallistuu myös ahkerasti Virossa suosittuun sähköisen median kommentointiin.

Tulee aina pitää mielessä, että vaikka kaitsepolitsein tehtävä on suojata maata, on juuri sen omista riveistä löydetty henkilöitä, jotka on tuomittu maanpetoksista. Samalla kukaan – ei kaitsepolitsei virastona eikä myöskään kukaan näitä maanpettureita töihin ottaneista – ole joutunut tapauksista vastuuseen.

Valtiovalta sai meidän toiminnastamme tietoa juuri kaitsepolitseilta. Marraskuun alussa 2006 se piti hallitukselle briiffauksen, jonka tuloksena kaksi ministeriä viittasi toimintaamme Postimees-lehdessä. Tammikuun 17. päivä 2007 aloitettiin rikostutkinta, josta tosin saimme tietää vasta kesäkuussa, jolloin kaitsepolitsei suoritti suurin voimin kymmenen miehen pidätyksen, kotietsinnät ja kuulustelut. Myöhemmin kuulusteltiin vielä noin kuuttakymmentä ihmistä, jotka olivat osallistuneet tilaisuuksiin. Lisäksi kiusattiin lukuisia henkilöitä, joille olin tehnyt käännöstöitä, ilmeisenä tarkoituksena saada minulta työtilaukset loppumaan.

Ennen kesäkuun pidätyksiä aloitettiin myös riketutkinta kirjasesta Adolf Hitler – vabastaja, ilmeisesti paikallisten juutalaisten ilmoituksen perusteella. Riketutkinnassa tutkittiin, onko julkaisu vihaan yllyttävä. Tutkinta kesti puolitoista vuotta ja siinä käytettiin apuna Tarton yliopiston semiotiikan laitoksen ”asiantuntijoita”, jotka totesivat kalliissa lausunnossan (joka minun olisi pitänyt maksaa, jos minut olisi tuomittu), että julkaisu ei ole ”ideologiavapaa” ja on ”hitlerimäisenä” nykypäivän saksalaisiakin loukkaava. Tutkinta päättyi tutkijan (poliisi) toteamukseen, ettei rikosta ole tapahtunut.

Tässä tutkinnassa olin tutkinnan alainen henkilö yksityishenkilönä siitä huolimatta, että julkaisun oli kustantanut rekisteröity yhdistys.

MM: Millainen Viron poliittinen ilmapiiri yleisesti ottaen on?

Suomalaismedia kirjoittaa skandaaliuutisia yksittäisten virolaisten kansanedustajien ”rasistisista” lausunnoista, mutta yleisesti ottaen suomalaisilla on melko hämärä kokonaiskuva virolaisesta politiikasta.

Onko maassa vilpittömiä kansallissosialistisia tai kansallismielisiä järjestöjä, vai ovatko maahanmuuttoa vastustavat (sallitut) ryhmät perussuomalaisten kaltaisia sionisteja?

RT: Virolaisten valtava enemmistö ja koko maan ilmapiiri on voimakkaasti pakkosiirtolaisuutta vastaan. Tämä on suuri ongelma hallitukselle, joka pyrkii mielistelemään vapaamuurariveljiään Brysselissä.

Hallituksen keinot ovat vähissä, mutta niihin kuuluu päämediassa käytävä propagandataistelu, jolla pyritään luomaan kuvaa, että ”pakolaisten” saaminen Viroon on maalle elinehto. ”Pakolaiset” muka ratkaisisivat Viron taloudelliset ongelmat, jotka tulevat kasaantumaan, kun EU:n tuet vähitellen päättyvät. Kaikki, jotka ovat siirtolaiskriittisempiä, joutuvat tietenkin leimatuiksi rasisteiksi, eli Virossa pätee sama käytäntö kuin muuallakin.

Virolaisilla kansallismielisillä on puolellaan yksi valtti: Viron tasavallan perustuslaki. Sen johdannossa todetaan ytimekkäästi, että Viron valtion tarkoitus on taata virolaisten, viron kielen ja kulttuurin säilyminen kautta aikojen. Paljoa kansallissosialistisemmin ei valtion tarkoitusta voisikaan kuvata!

Virossa ei ole valtakunnalliseen politiikkaan osallistuvia kansallissosialistisia järjestöjä. La Colonia on avoimesti kansallissosialistinen, jopa niin, että se pitää itseään ”olemassa olevan tai perustettavan NSDAP/AO:n paikallisena yksikkönä”. Se on kuitenkin luonteeltaan pieni klubi, joka keskittyy omien jäsentensä informointiin ja laajemmin kustannustoimintaan. Pieni järjestö tarkoittaa tässä sitä, että olemme julkaisseet parissa vuodessa enemmän kirjoja kuin meillä on jäseniä, jota ei voine pitää huonona tuloksena.

On olemassa myös pari muuta järjestöä, joiden tavoite on ”mennä kaduille”, mutta näistä kuulemme luultavasti enemmän vasta keväämmällä. Uusimpana on ilmestynyt Soldiers of Odin Estonia, joka on parissa viikossa saavuttanut Facebookissa kolmisen sataa jäsentä. Miten joukon johdon onnistuu toiminta organisoida, on vielä täysin auki.

Viron parlamentissa on toiveita herättävä puolue, Viron konservatiivinen kansanpuolue. Ainakaan vielä ei voi sanoa, että se olisi pettänyt äänestäjiensä luottamuksen, kuten Soini teki.

MM: Viron suojelupoliisi vaikuttaa poliittisesti erittäin puolueelliselta. Kuinka näkyvästi virkavalta vainoaa Viron kansallismielisiä?

RT: Viron kaitsepolitsei vainoaa juuri kansallismielisiä. Virossa anarkistien tapainen saasta on täysin marginaalinen ilmiö. Myöskään vakavasti otettavia venäläisvähemmistön Venäjä-mielisiä järjestöjä ei ole.

Virolle tyypillistä on, että hallitus tilaa kaitsepolitseilta ja syyttäjänvirastolta rikostutkintoja, joiden eteneminen oikeudessa riippuu sitten siitä, onko asianomaisella tuomarilla kaitsepolitsein tietämiä luurankoja kaapissaan vai ei. Oikeusvaltioksi tämän päivän Viroa ei voi missään tapauksessa nimittää.

MM: Entä kuinka tiukkoja maan sananvapauslait ovat? Saako esimerkiksi juutalais- ja rotukysymyksistä kirjoittaa vapaasti, ellei syyllisty karkeisiin yleistyksiin tai loukkauksiin?

Vai onko tilanne samanlainen kuin Suomessa, että jopa totuudenpuhumisesta voidaan tuomita, vaikkei kiihottaisi kansanryhmää vastaan?

RT: Virossa on perustuslain mukaan sanan- ja painovapaus. Ennakkosensuuria ei (muka) ole. Sensuuri toimii käytännössä siten, että kirjapainoja suositellaan olemaan painamatta kirjoja tietyille tilaajille.

Mitä saa rankaisematta sanoa ja kirjoittaa, se on juuri nyt viimeisimmässä minuun kohdistuvassa tutkinnassa punnittavana. Virolle on ominaista se, että vihaan yllyttämistä ei korkeimman oikeuden kannan mukaan ole tapahtunut, jos kukaan ei ole provosoitunut ja ryhtynyt tekoihin, joiden tuloksena olisi konkreettisesti kärsinyt uhri.

Esimerkiksi ”Juutalaiset uuniin!” huutaminen julkisella paikalla ei ole rangaistavaa, jos kukaan ei ala työntää juutalaisia uuniin. Euroopan eri viranomaiset ja sionistimieliset järjestöt ovat kritisoineet Viroa tällaisesta lainkäytöstä ja -säädännöstä, ja luultavasti lakia pian muutetaankin.

MM: Valtamedian mukaan sinua on epäilty jopa puolisotilaallisen järjestön perustamisesta. Millaisia poliisin painostus on ollut?

RT: Rikosepäily, jonka mukaan minä muka olisin ollut perustamassa Viron valtion vastaista sotilaallista järjestöä, oli täysin tuulesta temmattu. Poliisi väitti, että ”järjestö” halusi muuttaa yhteiskuntajärjestyksen sellaiseksi, että vähemmistökansallisuudet (juutalaiset) olisivat olleet uhattuina jne.

Rikosnimike edellytti sitä, että tekijöitä olisi ollut vähintään kolme eli ryhmä. Silti olin ainoa epäilty.

MM: Suostuiko poliisi lainkaan perustelemaan ”epäilyksiään” puolisotilaallisesta järjestöstä? Virossa kodinturvajoukkotoiminta nauttii ilmeisesti suurempaa vapautta kuin Suomessa.

Onko ideologisesti (ts. kansallismielisesti) motivoitunut kodinturvajoukkotoiminta kuitenkin kiellettyä?

RT: Kaitsepolitseilla ei ollut puolisotilaallisesta järjestöstä mitään näyttöä. Se oli vain keksitty perustelu, jolla tutkinta ja sortotoimet voitiin aloittaa.

Virossa on suojeluskuntajärjestö, Suomessahan sitäkään ei uskallettu uudelleen perustaa. Viron suojeluskunnat, Kaitseliit, on suosittu järjestö, mutta täysin epäpoliittinen. Viime aikoina myös sen riveihin kuuluneita siirtolaiskriittisiä henkilöitä on palautettu kuriin ja tietääkseni erotettukin, kuten poliisistakin. On kiinnostavaa nähdä, mitä Kaitseliit, jonka jäsenet ovat valtaosin patriootteja, tulee tekemään siirtolaiskriisin räjähtäessä käsiin.

Tuleeko em. Soldiers of Odin Estonia järjestämään katupartiointia, on myös kiinnostava kysymys. Siirtolaisia aletaan tuoda maahan uutisten mukaan tämän kuun lopulla, jolloin partiointi muuttuu ajankohtaiseksi.

MM: Mitä poliisi tavoitteli perättömillä syytöksillä?

RT: Ilmeinen tarkoitus oli saada minut maasta pois. Se oli vaikeaa, sillä olin Viron kansalainen. Tietooni tuli, että Viron hallitus pohti toukokuussa 2007 myös kansalaisuuden pois ottamista, mutta kansainväliset konventiot kieltävät sen silloin, kun ihminen jäisi kansalaisuudettomaksi.

Niinpä minua kiusattiin kunnolla. En saanut käännöstöitä enää juuri mistään. Pariin vuoteen en saanut poistua Tartosta ilman tutkijan lupaa. Sitä en anoessani saanut koskaan, jos poistumisen syynä olisi ollut työ.

Sain kyllä käydä äitini luona Espanjassa, mutta luonnollisesti tämäkin oli vaikeaa, kun työtä ei ollut. Lopulta kyllästyin niin paljon, että pyysin lupaa saada muuttaa tavarani Espanjaan. Sain luvan, ja kun pakettiautolla ylitin Puolan–Saksan rajasillan, oli Kapon suosituksesta (niin sanoivat saksalaiset poliisit) yläpuolellamme helikopteri ja ympärillämme (muuttoa oli auttamassa kaksi kamraattia) kolme poliisiautoa. ”Bitte folgen!” luki poliisiauton perässä.

Seurasi 12 tuntia muuttotavaroiden, meidän ja meidän vaatteidemme tarkkaa tutkintaa, valokuvausta, sormenjälkien ottoa ja kuulustelua varsin vihamielisessä ilmapiirissä. Ilmeisesti 12 tuntia oli jokin laissa mainittu raja, sillä sen jälkeen meidät kiireesti vapautettiin. Pois otettiin kuitenkin joitain yksittäisiä julkaisuja ja rahaa yli tuhat euroa. Tarkoitus lienee ollut, ettei meillä olisi enää varaa ajaa Espanjaan ja takaisin. Tutkinnan aikana viranomaisten äärettömään vahingoittamistahtoon oli pakko tottua, niin siis Saksassakin. No, Espanjassa minulla oli rahaa, joten saatoimme jatkaa matkaa ja päästä takaisinkin.

Jo ensimmäisessä ”keskustelussa” (johon osallistui esimerkiksi Aleksei Dressen -niminen kaitsepolitsein ”äärimmäisyysainesten päätutkija”, joka sai sittemmin ryssän vakoojana 16 vuoden vankeusrangaistuksen maanpetoksesta) Tarton kaitsepolitseissa minua uhattiin kuolemalla.

Vuonna 2007 alkanut rikostutkinta kuitenkin loppui syytteen esittämisestä luopumiseen. Se oli minun voittoni, vaikka hinta olikin kallis. Voittoon vaikutti varmasti se, että esiinnyin julkisuudessa ja kirjoitin paljon siitä, mitä on tapahtumassa – siitä, että rikosepäily on niin päätön, ettei siihen voi uskoa viranomainenkaan. Tein sivuston Kaitsepolitsei.com, jossa kerroin viraston suorittamista laittomuuksista. Julkisuus esti tuomitsemasta pikaisesti ja löyhin perustein, ja lopulta vihollinen vetäytyi taistelukentältä.

MM: Estikö poliisin häirintä sinua toimimasta poliittisesti?

RT: Koko tutkinnan ajan ja sen jälkeenkin on kaikkia haastattelun alussa mainitsemiani vuosipäiviä juhlistettu. Vuonna 2011 perustettiin uusi järjestö La Colonia, joka on järjestänyt tilaisuudet ja vastannut kirjallisuuden julkaisemisesta.

2014 käynnistin arempien kirjojen kustannusliikkeeksi yhtiön nimeltä Haamer-kirjastus  (viiteten 1930-luvun Vasara Kustannukseen). Kirjoja on ilmestynyt koko joukko. Suurta osaa niistä myy kirjakauppaketju Apollo (tietääkseni sen omistaa Suomalainen kirjakauppa, voin tosin erehtyä), samoin niitä on myynnissä parissa antikvariaatissa sekä meidän julkisella sivustollamme Natsiweb.info, jossa osa materiaalista on myös suomeksi.

Kaikki sujui taas rauhallisesti, ja otin takaisin Suomen kansalaisuudenkin. Asuin Tartossa avopuolisoni kanssa ja osan ajasta Espanjassa, missä iäkäs äitini asuu. Kääntäjän työ mahdollisti liikkumisen; kääntäähän voi kaikkialla, missä on internetyhteys. Sitten 18. joulukuuta 2015 kaikki taas alkoi.

Viime elokuussa olin vienyt homoliittolakia pohtineen parlamentin kaikille jäsenille kirjasena julkaisemamme Himmlerin puheen homoseksuaalisuudesta, joka herätti suurta huomiota ja ärsytti tietysti homomielisiä. Nyt meiltä oli ilmestynyt Amerikassa julkaistun The Color of Crime -kirjan vironnos, ja suunnitelma oli viedä tämäkin kirja kansanedustajille, jotta he tietäisivät, millaiseksi rikostilanne todennäköisesti muuttuu, kun vierasta väkeä aletaan tuoda maahan.

Kirjojen viennin olin alun perin suunnitellut perjantaiksi 18. joulukuuta, mutta olin lykännyt suunnitelmaa eteenpäin, sillä parlamentin joululoma oli jo alkanut. Puheluja kuunteleva ja sähköposteja lukeva kaitsepolitsei-virasto ei tiennyt suunnitelman lykkääntymisestä ja luuli pidättävänsä minut hetkellä, jona lähden kirjalastin kanssa Tallinnaan.

Olin siis tuona aamuna 18. joulukuuta menossa maalle puita kaatamaan, kun minut pysäytettiin ja vietiin poliisiasemalle. Minulle ilmoitettiin, että kaksi päivää aiemmin (viimeisimmän maahantuloni jälkeen) minulle on määrätty 5 vuoden maahantulokielto Viroon. Samalla ilmoitettiin, että Virossa on käynnistetty riketutkinta vihan yllyttämisestä ja että luokseni tullaan tekemään kotietsintä.

Seuraavaksi minut kuitenkin työnnettiin poliisiautoon, ja valot vilkkuen minua alettiin kyydittää kohti Tallinnaa ja siellä suoraan laivalle. Sanoin asuvani Espanjassa, mutta silti minut lähetettiin Suomeen. Olisivat lähettäneet ilman avaimia ja pankkikortteja, mutta sen sain sentään vaadituksi, että ne haettiin kotoa ennen kuljetustani. Avopuoliso haettiin sillä välin töistä ja kotietsintä suoritettiin. Poliisi takavarikoi suuren määrän kirjoja sekä rahaa noin tuhannen euron edestä.

Näin siis maasta poistettiin henkilö, jolla ei ole rikosrekisteriäkään. Maahantulokieltopäätöksessä, jota oli taas suositellut kaitsepolitsei-virasto, oli perusteluna poliittinen toiminta (kokoukset, julkaisut) ja se, että nykytilanteessa, jossa Viroon on lähiaikoina asettumassa asumaan merkittävä määrä toisrotuisia, toisuskontoisia, ja toista kultuuria edustavia ihmisiä, on otollinen maaperä vieraiden vihaamiselle ja väkivallalle. Tästä syystä minut ”valtion turvallisuudelle ja yhteiskuntarauhalle vaarallisena” tuli poistaa maasta. Toisin sanoen pois tieltä, kun ”pakolaisia” ollaan tuomassa maahan.

Avopuolison kanssa vietimme sitten joulun kesäpaikkamme sijasta Latvian rajalla ja uudenvuoden Helsingissä. Miten elämä tästä eteenpäin järjestyy, onkin jo suurempi kysymys. Esitin edustajani kautta maahantulokieltoa vastaan valituksen Tallinnan hallinto-oikeuteen, sillä kieltopäätöksessä ei oltu kieltoa estävien seikkojen pohdinnassa lainkaan mainittu, että olen asunut jo kuusi vuotta yhdessä naisen kanssa, jonka asuntoon kotietsintä tehtiin.

Oikeus pyysi hiljattain sisäministeriötä vastaamaan puolestaan valitukseni perusteluihin, ja nyt odotan tuota vastausta. Rikemenettelyn suhteen odotan samoin vastausta kirjeeseeni, sillä en ole nähnyt edes tutkinnan aloittamista todistavaa asiakirjaa. Pidätyksen yhteydessä minulta otettiin pois kaksi matkapuhelinta ja kaksi tietokonetta, toisin sanoen työvälineeni kääntäjänä. Milloin saa tavarani takaisin ja minne ne toimitetaan (edellytän, että toiseen kotiini Espanjaan), siitä ei ole tietoa.

Mitä ilmeisimmin kyseessä on sama poliisistrategia kuin edellisillä kerroilla, nimittäin aikomus pelästyttää monia kiusaamalla yhtä. Se voi nyt olla vaikeampaa kuin ennen, sillä virolaisten kansallismielisyys on ”pakolaisten” tulon lähestyessä herännyt ja vastarinta on lujaa. Toivon hartaasti, että pelottelun tehoamisen aika – ja myös Viron sionistimielisen nukkehallituksen aika – alkaa olla lopullaan.

MM: Kerroit, että Viron suojelupoliisi oli uhannut sinua jopa kuolemalla. Millaisia kuulustelut olivat?

RT: Ensimmäinen varma (ehkä olin keskustellut agenttien kanssa jo aiemmin tietämättä, että he kuuluivat suojelupoliisiin) yhteys syntyi ennen kuin sain edes tietää tutkinnan käynnistymisestä. Se taisi olla jo vuoden 2006 puolella. Silloin puhelin soi ja minulle kerrottiin, että olisi tarpeen keskustella. Keskustelun aikana minua uhattiin kuolemalla, ja paikalla oli jo aiemmin mainitsemani Aleksei Dressen – nyttemmin Venäjälle vaihdettu maanpetturi.

Olin silloin aika kovana, koska luulin vielä tuohon aikaan, että keskustelu on tasaväkinen ja että viranomainen noudattaa lakeja. No, se osoittautui naiiviksi uskoksi. Kun rikostutkinta kesäkuussa 2007 tuli päivänvaloon, kymmenen miestä pidätettiin. Minun kuulusteluni ja kotietsintä kestivät muistaakseni 12 tuntia.

Koko tutkittavana ollut rikosepäily vaikutti alusta alkaen naurettavalta, mutta siihen liittyneet ”todistajien” käsittelyt sekä liikekumppanien ja läheisten kiusaaminen osoittivat, että päämäärä ei ollutkaan itse rikosepäilyn tutkiminen. Sen sijaan tavoite oli ihmisten painostaminen: minun painostaminen poistumaan maasta sekä monien muiden painostaminen jättämään poliittinen toiminta ja yhteydenpito minuun.

Ensimmäisen kuulustelun jälkeen minua ei enää jututettukaan. Sen sijaan minut pyrittiin häpäisemään aitoon neuvostotapaan lähettämällä psykiatriseen tutkimukseen – ihmisenhän täytyy olla hullu, jos hän ei ymmärrä lopettaa toimintaa, josta hallitus ei pidä. Voi tietysti olla, että metsään menneestä tutkinnasta haluttiin päästä leimaamalla minut syyntakeettomaksi. No, se ei onnistunut, ja jatko kului kirjeenvaihdon merkeissä, kunnes tutkinta lopetettiin syytettä nostamatta. Siihen tosin meni lähes kaksi vuotta.

Joulukuun 18. päivä 2015 aloitettiin uusi tutkimus, riketutkimus vihaan yllyttämisestä. Tutkija on tavallinen poliisi, joka ei ole edes kuulustellut minua – hän lähetti minut vain pois maasta. Kun kysyin, miten aiotte minua kuulustella, kun lähetätte minut ulkomaille, tutkija antoi luultavasti vahingossa oikean ja rehellisen vastauksen: ”En tiedä.”

MM: Mitä kansallissosialismi merkitsee sinulle tänä päivänä? Millaisen Euroopan tahtoisit nähdä?

RT: En voi nähdä Euroopalle muuta pelastusta kuin kansallissosialismin. Kansallissosialismilla on vastaukset kaikkiin Euroopan ongelmiin. Eurooppa olkoon eurooppalaisten kansojen koti, eurooppalaiset kulttuurit ja niiden kirjo ovat Euroopan suurin rikkaus. Suomen tulee jäädä kansallisvaltioiksi, samoin kaikkien muidenkin Euroopan maiden.

Joka haluaa kehittää jotain multi-kultia, kehittäkööt sitä siellä, missä kansallisvaltioita ei ole (minun puolestani vaikka USA:ssa). Valitettavasti meidät pakotetaan valitsemaan joko ”mukava” elämä, jonka tuloksena oma maamme luovutetaan muukalaisten lapsille, tai sitten ”epämukava” elämä – taistelu oman kansan ja maan puolesta, jotta esi-isiemme maa jäisi meidän omille lapsillemme.

MM: Kuinka voimakkaasti Viron juutalaisyhteisö lobbaa politiikassa? Mikä on juutalaisten ja yleisesti sionismin asema maassa?

RT: Viron presidentti on juutalaistaustainen. Juutalaisia on siellä täällä hyvissä asemissa, vaikka yhteisö onkin pieni.

Juutalaisyhteisön lobbausta on ollut aiemmin enemmän, mm. Siionin viisaiden pöytäkirjojen julkaisuun liittyen, mutta suurempana ongelmana Virossa on USA:n lähetystön toiminta, joka ajaa täysin samaa agendaa. Voisi sanoa myös, että merkittävämpi ilmiö kuin juutalaisten politikointi on monien puolueiden johtavien poliitikkojen sionistimielinen päätöksenteko. Ilmeisesti vaikutusvaltaiset virolaispoliitikot pyrkivät olemaan sionistisempia kuin juutalaiset sionistit itse.

MM: La Colonia on julkaissut suomeksi kirjat Juutalaisista ja heidän valheistaan, Adolf Hitler ja lapset sekä Wannseen konferenssi ja me. Magneettimedian suomalaiset lukijat voivat ostaa ne edulliseen hintaan verkkokaupastanne.

Lisäksi olette julkaisseet viroksi käännöksiä muun muassa Heinrich Himmleriltä, Julius Streicheriltä, Alfred Rosenbergiltä ja Povl Riis-Knudsenilta.

Millä perusteella valitsette käännettävät kirjanne? Mitkä nimikkeet ovat olleet suosituimpia? Entä mikä on oma henkilökohtianen suosikkinne?

RT: Aloitimme julkaisutoiminnan hyvin pienellä budjetilla ja siksi ensimmäiset kirjaset olivat sota-ajan kirjasten uusintapainoksia, kuten mainittu Adolf Hitler ja lapset. Olemme pyrkineet valitsemaan eri sektoreille kohdistettuja kirjoja.

Wannseen konferenssista on tärkeää saada lukea omalla kielellä; Riis-Knudsenin kirjanen on näkemys kansallissosialismista nykypäivän perspektiivistä; Luther kirjoittaa ajatonta tekstiä juutalaisista; samoin Rosenbergin kirja on erittäin tarpeellista luettavaa, jotta ymmärtäisimme juutalaisuuden tärkeitä opetuksia.

Kustannettavia Hitleriä ja kansallissosialistista Saksaa kuvaavia kirjoja olemme halunneet löytää tuon ajan julkaisujen joukosta. Tällöin lähde on alkuperäinen ja teksti on kaikenlaisista holokausti- ja muista sepityksistä vapaa. Luonnollisesti yksi päätavoitteista tulee olla Taisteluni-kirjan kommentoimattoman laitoksen julkaisu viroksi, mikä ei ole vielä tähän mennessä tapahtunut.

Osaa kirjoistamme ovat myyneet suuret kirjakaupat, osaa eivät. Siksi niiden suosiota on vaikea vertailla. Parhaiten on luultavasti myynyt juuri Lutherin kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan vironkielinen laitos (Juutidest ja nende valedest). Sitä meni vuodessa  noin 400, mikä on Viron pienillä markkinoilla hyvä tulos. Jo ennen sitä onnistuimme myymään Eckartin kirjan Bolshevismi Mooseksesta Leniniin vironnosta vuodessa ainoastaan omien kanaviemme kautta kolmisensataa.

Viimeisin menestyskirja on alkujaan vuonna 1920 ilmestynyt virolaisen pilapiirtäjän Gorin kirjanen, jonka nimi suomennettuna on ’Makkaranvalmistaja Haim – hirveä ja kamalan hauska tarina kovahermoisille lapsille’.

Siinä juutalainen makkarakauppias myy asiakkaille kissoista tehtyä makkaraa. Lopulta kaupungista kissat loppuvat ja rotat lisääntyvät niin paljon, että syövät nukkuvan Haimin pois. Opettava tarina… Se oli hauska nähdä Apollo-kirjakauppaketjun hyllyissä varustettuna tarralla ”Apollo suosittelee”. Kirjasta myytiin nopeasti yli kolmesataa kappaletta. Sille olisi markkinoita vieläkin, sillä se on käännettävä – yhdeltä puolelta kirja alkaa viroksi, toiselta englanniksi.

Minun ehdoton suosikkini tähänastisista on upea albumi Mina võitlen eli vuonna 1943 ilmestyneen teoksen Ich kämpfe vironnos. Se on tavallaan Kolmannen valtakunnan tiivistetty tietoteos.

MM: Mikä saa sinut jatkamaan kustannustoimintaa valtiovallan ankarasta vastustuksesta huolimatta?

RT: Mitä enemmän historiaan tutustuu, sitä suurempana tuntuu velvollisuus olla vaikenematta aatteesta (kansallissosialismista), jonka puolesta miljoonat taistelivat ja kaatuivat ja joka olisi taannut onnellisemman Euroopan.

Se on edelleen ainoa aate, joka voi pelastaa Euroopan, kuten aiemmin jo totesinkin.

MM: Toimititte homoliittolakia käsitelleelle parlamentille Heinrich Himmlerin aihetta käsitelleen teoksen, mikä vaikuttaa loistavalta tempaukselta! Tahdotko kuvailla tarkemmin tempauksen synnyttämää reaktiota? Kuinka paljon valtaa kulttuurimarxisteilla ja homojärjestöillä on maassa?

RT: Tästä tempauksesta parlamentin puhemies nurisi tiedotusvälineille, että se oli häpeämätön temppu ja sen järjestäjä kyllä selvitetään. Kuitenkin kyseessähän on aivan tavallinen poliittinen lobbaus.

En tiedä kuka parlamentissa asiasta tiedotusvälineille kertoi, mutta tapahtuma sai julkisuutta ainakin venäjän-, saksan-, ruotsin- ja englanninkielisessä mediassa.

Homojärjestöt ja -lobbaajat saavat tukea ulkomailta, mm. Kanadasta. Kun ulkomaisen lobbauksen tuloksena edellinen parlamentti hyväksyi homoliittolain osittain, juhlistivat viiden homomielisen maan lähetystöt asiaa sateenkaarilipuilla.

Virolaisille on vihjailtu jatkuvasti, että jos ”eurooppalaisia arvoja” (lue: homolait yms.) ei omaksuta, ei Natokaan tule tarvittaessa Viroa auttamaan. Viron omat homojärjestöt ovat marginaalisia, mutta ulkomaisia rahoittajia niiltä ei puutu.

MM: Viimeisin tutkinta siis liittyy The Color of Crime -kirjaan, joka perustuu Yhdysvaltojen poliisitoimen keräämiin tilastoihin, eikö vain? Kuinka uskot, että tilanne tulee kehittymään? Tuleeko porttikieltosi maahan jatkumaan? Tullaanko kirja määrittelemään laittomaksi?

RT: The Color of Crime saattoi nopeuttaa tutkinnan aloittamista, mutta varsinainen syy se ei ollut. Se tosiaan perustuu virallisiin tilastoihin ja oikeudessa sen puolustaminen olisi hyvin helppoa.

Tilanne Virossa tulee kiristymään, siihen minun maassa oloni tai poissaoloni ei vaikuta. Olen valittanut saamastani viiden vuoden maahantulokiellosta hallinto-oikeuteen ja odottelen ensisijassa päätöstä maahantulokiellon katkaisemisesta asian oikeuskäsittelyyn asti. Päätöksen pitäisi tulla näinä päivinä. Uskon, että tuo viisi vuotta tulee olemaan poikkeuksellisen lyhyt viisi vuotta. Toisaalta Viron sisäministeriöllä on tapana määrätä maahantulokieltoja uudestaan ja uudestaan ja siten olla välittämättä oikeuden päätöksistä.

Riketutkinta vihan yllyttämisestä sen sijaan kestänee taas kuukausikaupalla, sillä tutkintaviranomaisten työkyky ei ole kaikkein tehokkaimpia. Virossa ei ole tähän mennessä julistettu yhtäkään kirjaa kielletyksi. Ehkä nyt tulee ennakkotapauksia, mutta tuskin The Color of Crime tulee niihin kuulumaan. Pikemminkin kieltolistalle voisi päätyä Rosenbergin Unmoral im Talmud eli ’Talmudin moraalittomuus’, sillä juutalaisaihe kiinnostaa viranomaisia sattuneista syistä kovasti.

MM: Suojelupoliisin mukaan Viroon on tulossa piakkoin ankara siirtolaistulva. Millaisia arvioita siirtolaisten määrästä ja saapumisajasta on esitetty?

RT: Hallitus on jatkuvasti rauhoitellut kansalaisia väittämällä, ettei siirtolaisia tule ”kuin muutama sata”. Julkisuudessa liikkuu paljon huhuja 49 000 siirtolaisen määrästä, joka olisi huhun mukaan vahvistettu jo varhaisessa vaiheessa.

Viime keväänä tuli ilmi, että valtio on kilpailuttanut tuhansien siirtolaisten kouluttamisen, joten ”muutama sata” on ilmiselvä valhe. Vaikka siirtolaisia tulisikin alkuun nuo ”muutama sata”, seuraava askel on perheiden yhdistäminen, joka moninkertaistaa määrän, ja sitten tulevat Euroopan uudet siirtolaistenjakokiintiöt, jotka Viron lakeijamainen hallitus ottaa varmuudella kritiikittä vastaan.

Mainittujen lukujen osalta tulee aina muistaa, että Viron asukasluku on Suomen asukasluvusta noin viidennes – näin mainittu 49 000 vastaisi 250 000:aa Suomen olosuhteissa, mikä olisi Viron kansallisvaltiolle tuhoisa määrä.

MM: Olet kirjoittanut julkisesti Viron poliisin poliittisesta mielivallasta. Kuinka keskivertokansalaiset ovat reagoineet näihin kirjoituksiin? Kuinka virolaiset keskimäärin suhtautuvat pakotettuun monikulttuurisuuteen?

RT: Tavalliset kansalaiset suhtautuivat edelliseen oikeuskamppailuuni sympatialla. Samalla minulle toistettiin jatkuvasti, että ”me tukisimme sinua julkisuudessa, mutta ymmärräthän, että meillä on pankkilainoja ja jos menetämme työpaikkamme, niin…” Uskon, että asioiden tuominen julkisuuteen mm. kaitsepolitsein toimintaa käsittelevällä verkkosivustolla oli se, joka minut pelasti.

Virolaisten valtava enemmistö haluaa maansa pysyvän kansallisvaltiona, se on selvää. Hallituksen kannatus on pohjalukemissa, mutta se ei tunnu vallanpitäjiä paljoa haittaavan. He yrittävän parhaansa mukaan väittää, että jokainen, joka vastustaa siirtolaisten tuloa, haittaa Viron integroitumista Eurooppaan ja on Putinin kätyri. Tämä vuosi saattaa olla sekä siirtolaiskysymyksen että nykyisen hallituksen kannalta ratkaiseva.

MM: Kuinka tiiviisti seuraat Suomen politiikkaa nykyään? Mitä mieltä olet viime vuosina tapahtuneesta kehityksestä? Millaisia terveisiä sinulla on Magneettimedian lukijakunnalle?

RT: Seuraan toki Suomen tilannetta, mutta en kovin ahkerasti. Osin jo pelkästään sen vuoksi, että entisessä kotimaassa käydessä katukuvakin on muuttunut parissakymmenessä vuodessa niin radikaalisti, etten tunne maata enää samalla tavalla omakseni kuin ennen.

Arvostan erittäin paljon sitä, että nykyisessä vaikeassa tilanteessa on vielä niitä, joilla on uskoa ja jotka taistelevat. Kullakin on oma taistelukenttänsä, Vastarintaliikkeellä se on katu, kuten SA:lla aikoinaan.

Magneettimedian taistelukenttänä on puolestaan Internet, ja verkon kautta on mahdollista herättää suuret joukot. Jo pelkästään Magneettimediaa vastaan aloitetut oikeusjutut todistavat, että sivusto on tärkeä ja kirjoituksissaan oikealla tiellä, sillä muistettakoon Voltairen kuuluisa huomio: ”Selvittääksesi kuka hallitsee sinua, selvitä, ketä et saa arvostella!”

Toivotan menestystä sekä Magneettimedialle että sen lukijoille!

Teinosen poliisitutkinnan kehittymistä voi seurata viroksi täällä.

*Magneettimedia tai haastateltava eivät väitä, että esimerkiksi kaikki toisen maailmansodan osapuolet olisivat olleet juutalaisten hallinnassa. Toimitus ei myöskään väitä, että juutalaisista voisi tehdä kansanryhmänä Suomen lain vastaisia yleistyksiä. Juutalaisjärjestöjen Saksa-vastaisesta propagandasta voi lukea lisää kristalliyöartikkelistamme. Haastattelussa ”sionisti” ei ole sanan ”juutalainen” kiertoilmaus.

 

Arvi Pihkala