Hyvä paha joukkomurha

Viime keskiviikkona kaksi naamioitunutta asemiestä hyökkäsi kiistellyistä kirjoituksistaan tunnetun Magneettimedia-julkaisun toimitusta vastaan. Iskussa kuoli 12 ihmistä. Pakoautosta löydetyn passin perusteella joukkomurha on yhdistetty ääriryhmään, joka kutsuu itseään ”sionisteiksi”. Poliisi ei ole tahtonut arvailla julkisuudessa iskun motiiveja.

Ryhmä on tunnettu väkivaltaisista iskuistaan varsinkin Lähi-idässä, Ranskassa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta suojelupoliisin mukaan se on tullut myös Suomeen jäädäkseen. Ryhmän uskotaan saavan rahoitusta useilta vaikutusvaltaisilta valtiolta ja sen kerrotaan omistavan jopa kokonaisia kansainvälisiä pankkeja. Kohteikseen se valitsee usein toimittajia, historiantutkijoita, köyhiä arabimaanviljelijöitä sekä alakouluikäisiä arabilapsia. Muiden vastaavien järjestöjen tapaan se on omaksunut viime vuosina arsenaaliinsa myös kybersodankäynnin, jonka taktiikoihin kuuluvat palvelunestohyökkäykset poliittisesti vääräoppisia verkkosivuja vastaan, alatyyliset uhkaussähköpostit sekä viranomaisia kuormittavat loputtomat sähköiset tutkintapyynnöt.

Joukkomurha järkytti kansalaisia ympäri Eurooppaa ja se tuomittiin jyrkin sanoin suurten sanomalehtien pääkirjoituksissa. Tuomitsevat kannat kuitenkin alkoivat loiventua seuraavien päivien aikana, kun pienen suomalaisjulkaisun kannanotot alkoivat selvitä kansainväliselle lehdistölle. Sananvapaus on pyhä arvo – mutta saako sen varjolla arvostella sionisteja? Eurooppa ja Suomi jakautuivat sensuuri- ja sananvapausleireihin. Julkisesti kumpikin leiri tuomitsi Magneettimedian Israel-vastaiset kannanotot, mutta ne olivat eri mieltä siitä, oliko ylipäätään sallittua arvostella vainottua juutalaisvaltiota, jonka siirtokuntien poloiset asukkaat joutuvat päivittäin väistelemään palestiinalaisten murhaavia katseita.

Sensuurileirin mukaan isku oli oikeutettu, mikäli se tulee karsimaan Israelin ja sitä johtavan Likud-puolueen vastaista vihapuhetta sekä Palestiina-solidaarisuudeksi naamioitua antisemitismiä maailmalla.

Sananvapausleiri aloitti salamannopeasti solidaarisuusliikkeen, joka marssi eurooppalaisten pääkaupunkien keskustojen halki vain muutamia tunteja joukkomurhan jälkeen. Viesti oli väkivallan vastainen. Eduskuntavaalien lähestyessä lähes jokainen silmäätekevä suomalaispoliitikko kävi kuvauttamassa itseään muodikkaat ”Kiistän holokaustin”, #HolokaustiValhe- ja #KuolemaIsraelille–kyltit kädessään. Ainut puolue, jota ei päästetty paistattelemaan parrasvaloissa oli perussuomalaiset, sillä sen nuorisojohtaja Shimon Eliad oli syyttänyt blogissaan joukkomurhasta ”antisemitistejä”. Suurkulkue pysäytti liikenteen Helsingin keskustassa noin kahden tunnin ajaksi. Iltauutisissa pääkaupunki oli täynnä hartaita, edelleen järkyttyneitä kasvoja, kynttilöitä, saippuaa ja lampunvarjostimia.

Kulkuetta reunusti noin tuhannen Iranista Suomeen matkanneen Basij-miehen ketju. Tuimia ammattikatutaistelijoita eivät tohtineet haastaa edes hurmoshenkisimmät vastamielenosoittajat, jotka vaativat omissa kylteissään ydinsotaa Ruhanin hallitusta vastaan ja hirttotuomiota holokaustirevisionisteille. Kulkueväelle puhunut iranilainen Quds-komentaja lupasi, että Magneettimedian toimistoja tultaisiin suojelemaan tarpeen tullen jopa sotilaallista voimaa käyttäen. Samalla hän ilmoitti, että hallitus tulisi kustantamaan historiallisen 6 000 000 kappaleen Magneettimedia-painoksen. Toisessa puheessa muistutettiin, että sionistien sota sanan- ja lehdistönvapautta vastaan ei alkanut Magneettimedia-iskusta. Esimerkiksi Gazan konfliktissa 2014 Israel murhasi yhteensä 17 toimittajaa, mutta kansainvälinen lehdistö ei asiasta juuri uskaltanut kirjoittaa.

Kynttiläkulkueen jälkeisenä päivänä päivystävät dosentit saivat kyllästymiseen vastata samaan toistuvaan kysymykseen: Miten on mahdollista, että Suomen kaltainen oikeusvaltio langetti sananvapaustuomion Magneettimedialle 2013? Asiantuntijoiden mukaan kyse ei ollut sinänsä Suomen laista vaan siitä, kuinka valtakunnansyyttäjälaitos, tuomarit ja eliitti tulkitsivat lakia. Syyttäjä Israel Isidor Shillman puolusti kiivaasti laveaa laintulkintaa ja Magneettimedian saamaa tuomiota. Shillmanin mukaan olisi ”vaarallinen tie”, mikäli suomalaislehdistölle annettaisiin signaali, että valtaapitäviä voisi kritisoida noin vain.

Toisten mielestä vuoden 2013 tuomio legitimoi Magneettimediaa vastaan kohdistettuja hyökkäyksiä. Muistutettiin myös, että Israelin siirtomaassa Saksassa pelkästä holokaustin kiistämisestä voi saada yli 10 vuotta vankeutta. ”Je Suis Horst Mahler!” Magneettimediaa tulisi lukea oikeassa kontekstissa, oppineet valistivat; lehti on 30-luvun lapsi, joka ei koskaan suostunut hyväksymään bolsevismin voittoa toisessa maailmansodassa ja kulttuurimarxistien esiinmarssia 60-luvulla. 50-luvulla lehti oli sytyttää kolmannen maailmansodan, kun se julkaisi 20-sivuisen pilapiirrosliitteen Neuvostoliiton juutalaiskomissaareista. Kekkosenkin kiroama vaihtoehtomedia kiellettiin vuosikymmeniksi ”neuvostovastaisena” ja vasta rautaesiripun murtumisen jälkeen se päästettiin pitkin hampain jatkamaan toimintaansa.

Kansalaisjärjestöt vainusivat kiihottuneessa keskustelussa julkisuussauman. Vapaamieliset ry esitti, että epävirallinen sionistinpilkkapykälä olisi mitä pikimmiten poistettava suomalaisesta oikeuskulttuurista: ”Epävirallisen sionistinpilkkakiellon poisto rikoslaista toisi poliittisia, kulttuurillisia ja uskonnollisia vakaumuksia edustavat ihmiset ajatuksen- ja sananvapauden kannalta yhdenvertaiseen asemaan.” Pääkirjoituksissa sananvapauden rajoittajia lyötiin rajuin syytöksin:

”Magneettimedian kaltaisia räiskyviä poliittisia julkaisuja tarvitaan paljastamaan länsimaisen eliitin turhamaisuus ja korruptio. Miksi muuten miehet, joilla on puolellaan koko lännen valtamedia, elokuvatuottajat, pankit ja hallitukset jaksaisivat vuodesta toiseen parahtaa itsenäisen pienlehden piikittelystä? Millaisia heidän likaiset salaisuutensa oikein ovat? Miksi 1 500 euron mittatilaustyöpuku yllään Helsingin pörssitalossa istuvalla äärisionistilla ei ole aikaa muulle kuin lukea tuskanhiki otsallaan Magneettimedian uusia paljastuksia Dershowitzin ja Epsteinin pedofiiliringistä?”

Myöskään sensuurilinjaa edustaneet lehdet eivät säästelleet sanojaan. Etenkin Helsingin Sionisti (HS) ja oululainen Kahal kävivät kiivaaseen sotaan murhattujen toimittajien elämäntyötä vastaan. HS haastatteli rasisminvastaista työtä tekeviä kansainvälisiä ihmisoikeusryhmiä Irgunia ja Jewish Defense Leagueta. Irgunin Efraim Uzi (nimi muutettu) syytti perussuomalaisten tavoin teurastuksesta ”antisemitistejä”, sillä hänen mukaansa isku Magneettimediaa vastaan oli ruokkinut Israelin-vastaista liikettä kansainvälisesti. Uzi varoitti eurooppalaisia lukijoita Samson-optiosta, mikäli kehitykseen ei puututtaisi ”rautaisella otteella”.

Jewish Defense Leaguen edustaja totesi, että Simon Wiesenthal –keskuksen uuden tutkimuksen mukaan antisemitismi on nostanut uhkaavasti päätään maailmalla jo noin 5 000 vuoden ajan, eikä kurssi ole tällä hetkellä ainakaan parempi: ”Kaasukammiot ovat eurooppalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.” Vaikka poliisin keräämissä tilastoissa juutalaisvastaiset iskut eivät ole lainkaan kasvaneet Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana, varoittaa Simon Wiesenthal –keskus näkymättömän antisemitismin noususta. Ilmiön torjumiseksi keskus ehdottaa, että valtion budjettiin lisättäisiin kaikkien alle 18-vuotiaiden suomalaisten pakollinen vuosittainen opintorekti Auschwitziin, Buchenwaldiin, itkumuurille sekä vainotun Roman Polanskin huvilalle.

Oululaisen Kahalin haastattelema Turun Kaganovitš-instituutin rehtori Theresa Roth totesi tanssineensa iskujen jälkeen lähes yhtä huumaantuneessa ekstaasissa kuin WTC-tornien luhistuttua. Roth piti Magneettimediaa uhkana monikulttuurisuudelle, feminismille ja kaikelle sille, minkä puolesta puna-armeija oli vuodattanut verta 70 vuotta sitten. Rothin johtama Aseistetut Proletaariprikaatit –rauhanjärjestö julkaisi Kahalissa aukeaman kokoisen manifestin, jossa vaadittiin Magneettimedian ja kaikkien muiden internationalismin vastustajien ”kaasuttamista”. Ryhmä sai yllättävää tukea Suomen Kristityt –puolueelta, jonka kansanedustajat ovat ehdottaneet puoluerajat ylittävää ”rauhanhanketta” Israel-vastaisten kirjoittelun kieltämiseksi. Puhtaalta pöydältä hanketta ei tarvitse aloittaa, vaan pohjana voitaisiin puolueen mukaan käyttää Taisto Sinisalon 1970-luvulla laatimaa aloitetta. Lakiuudistus määrittelisi gojimin esittämän Israel-kritiikin joukkotuhonnan valmisteluksi, joka on ankarasti rangaistava rikos.

Kansallinen Ilja Ehrenburg –säätiö sai myös tilaa Kahalin sivuilla ytimekkäällä julkilausumallaan: ”Älä laske päiviä, älä peninkulmia. Muista vain yksi asia, tappamiesi antisionistien määrä. Tapa antisionisti, huutaa äiti. Tapa antisionisti, pyytää lapsi. Älä epäröi. Älä luovuta. Tapa!”

Kahalin kainalojutussa muisteltiin vuoden 2006 suurta kohua, kun Magneettimedia oli julkaissut paljastusjutun Yhdysvaltojen keskuspankista ja sen omistavista suvuista. Pääministeri Mattityahu Vainberg joutui tuolloin pyytämään julkisesti anteeksi artikkelia, joka ”kaikkien länsimaisen journalismin periaatteiden vastaisesti hyökkäsi yksityispankkien koronkiskontaoikeutta ja omistussuhteiden salassapitoperiaatetta vastaan”.

Vainberg syytti artikkelia myös antisemitistiseksi, vaikka tekstissä juutalaisia ihmisryhmänä ei parjattu sanallakaan. ”Sillä ei ole mitään väliä,” Vainberg oli tuhahtanut ja jatkanut lainaamalla Joseph Goebbelsin kuuluisaa vuoden 1929 esseetä: sillä ei ole väliä, kutsutaanko pankkikartellin omistajia lehdistössä roistoiksi, parasiiteiksi, huijareiksi tai koronkiskureiksi. Mutta juutalaisiksi heitä ei tultaisi Suomessa sanomaan! Ja kuitenkin korskea lehti oli päätynyt mässäilemään nimillä, kuten Bernanke ja Greenspan, jotka eivät jättäneet mitään mielikuvituksen varaan. Vainberg joutui vain muutamia tunteja myöhemmin eroamaan pääministerin tehtävistään Goebbels-sitaatin vuoksi. Hyväntahtoinen hölmö.

Ainakaan toistaiseksi poliisit eivät ole saaneet kiinni toimitukseen iskeneitä miehiä. Todennäköisesti he nauttivat jo siirtokuntaviiniä häkellyttävän nuorten Transnistriasta Tel Aviviin huomaamattaan päätyneiden neitojen seurassa.

Kun veri ja suolenpätkät oli pyyhitty toimitusrakennuksen seiniltä, maailma palasi pian arkisille raiteilleen. Jokin kuitenkin muuttui. Kristityt-puolueen ja Rothin yhteisaloite runnottiin härkäpäisesti läpi parlamentissa. Sananvapausrajoituksia perustettiin valvomaan uusi viranomainen, jonka julkistamisen yhteydessä Benjamin Netanjahu luovutti symbolisesti Stuxnet-muistitikun suomalaiselle virkaveljelleen.

Ehud Zukoff