Kyllä, juutalaiset hallitsevat mediaa

Teksti on suomennos valtavirtaisessa juutalaisessa the Times of Israel –lehdessä 2012 julkaistusta (ja sittemmin poistetusta) Manny Friedman –nimimerkillä kirjoitetusta artikkelista ”Jews DO control the media”.

Me juutalaiset olemme hassua porukkaa. Ylpeilemme mielellämme jokaisesta juutalaisesta näyttelijästä. Toisinaan jopa teeskentelemme jonkun näyttelijän olevan juutalainen, koska hän on niin hyvä, että mielestämme hän ansaitsisi olevan yksi meistä. Olemme ylpeitä juutalaisista kirjailijoista, poliitikoista ja elokuvaohjaajista. Aina kun mainitaan jokin tunnettu elokuva, kirja tai taideteos, muistutamme: ”Tiesitkö muuten, että hän on juutalainen?” Niin me vain toimimme.

Ryhmähenkemme on vahva, eikä kyse ole vain media- ja viihdemaailmasta. Meillä on lukuisia etujärjestöjä, jotka ajavat asiaamme. Yhdysvalloissa on AIPAC, jonka tarkoituksena alun perin oli yksinkertaisesti ajaa Israelin etua Yhdysvalloissa. Se on toiminut loistavasti ja siitä on tullut vaikutusvaltainen järjestö. Olemme ylpeitä siitä. Niin me vain toimimme.

Hassua on se, että heti kun joku möläyttää jotain juutalaisvastaista, kuten ”Juutalaiset hallitsevat mediaa” tai ”Juutalaiset hallitsevat Washingtonia”, olemme puolustuskannalla.

Käynnistämme valtavia kampanjoita, joiden tarkoituksena on loata näiden ihmisten nimet ja hankaloittaa heidän elämäänsä. Tahdomme, että heidät irtisanotaan työpaikoiltaan. Vaikutamme usein julkaisemalla artikkeleita lehdissä. Olemme jopa rakentaneet kokonaisia järjestöjä, joiden ainoana tehtävänä on vakuuttaa kansalaiset siitä, etteivät juutalaiset hallitse yhteiskuntaa. ”Emme hallitse mediaa eikä meillä ole yhtään enempää vaikutusvaltaa politiikassa kuin kellään muullakaan!” Vannomme olevamme aivan tavallisia kansalaisia.

Huomaako kukaan muu (joka ei ole uskonkiihkoilija) ristiriitaa?

Olkaamme juutalaiset rehellisiä itsellemme. Kyllä me hallitsemme mediaa. Meillä on niin paljon ystäviä kaikkien suurten elokuvayhtiöiden johtoportaassa, että se melkein hävettää. Käytännössä miltei kaikki elokuvat ja tv-sarjat, oli kyse sitten Ben Stillerin Tropic Thunderista tai Larry Davidin Jäitä hattuun –sarjasta, ovat täynnä juutalaisia. Juutalaisia näyttelijöitä, juutalaisia ohjaajia, juutalaisia käsikirjoittajia. Tiesittekö muuten, että juutalaiset johtavat kaikkia kahdeksaa amerikkalaista suurta elokuvayhtiötä? Eikä siinä vielä kaikki. Me myös kontrolloimme televisiomainontaa.

Eikä unohdeta AIPAC:ia, jokaisen antisemitistin suosikkipuheenaihetta. AIPAC:in toimintaperiaatteet ovat kuin kopioidut Siionin viisaiden pöytäkirjoista. En koskaan unohda sitä, kun osallistuin Israel-aktivismista kiinnostuneena lukiolaisena AIPAC:in kokoukseen. Oppilaiden edessä seisoi mies, joka sanoi suoraan, että AIPAC on kiinnostunut vain 50 parhaasta oppilaasta, sillä nämä tulevat olemaan ihmisiä, jotka voivat tulevaisuudessa vaikuttaa Yhdysvaltojen hallituksen toimintaan. Itse kuuluin todennäköisesti 50 huonoimman oppilaan joukkoon ja olin kiinnostunut vaatimattomasta ruohonjuuritason toiminnasta juutalaisvaltion puolesta. Esitelmää pitänyt mies kuitenkin puhui suoraan hallituksen soluttamisesta. Melko tiukkaa tekstiä!

Tässä vaiheessa joku tulee ja muistuttaa: jokainen kansanryhmä yrittää lobata, eivät juutalaiset ole poikkeus. Jokaisella kansalla on omat menestyneet näyttelijänsä ja ohjaajansa. Se ei tarkoita, että hallitsisimme Hollywoodia ja Madison Avenueta tai että Mel Gibson olisi oikeassa väittäessään meidän pyrkivän maailmanherruuteen. Salaliittoteorioita!

Hyvä on. Osa noista jutuista on kukkupuhetta. Katsotaanpa kuitenkin hiukan syvemmälle. Ehkä kaikki todella lobbaavat ja kaikilla ryhmillä on edustajansa media- ja viihdemaailmassa. Mutta ollaan rehellisiä. Mehän ylpeilemme koko ajan näillä asioilla. Emmekö voi tunnustaa kaikille olevamme todella menestyneitä?

Tässä on minun teoriani siitä, miksi juutalaiset eivät halua puhua mediahallinnastaan. Vaikka juutalaiset kovasti haluavatkin ylpeillä menestyksellään ja saavutuksillaan, he inhoavat sen tunnustamista, että menestys johtuu heidän juutalaisuudestaan. He saattavat myöntää sen johtuvan jotenkin juutalaisten kokemuksista. Moniko juutalainen suostuu kuitenkaan myöntämään, että heissä itsessään on synnynnäisesti jotakin, joka auttaa heitä saavuttamaan suuria asioita?

Juutalaisen lobbausryhmä Anti-Defamation Leaguen johtaja Abraham Foxman totesi mielenkiintoisessa haastattelussa, että hän ”toivoisi ihmisten sanovan monien median johtajien vain ’sattuvan olemaan juutalaisia.’” Siinä kiteytyi melko hyvin virallinen kantamme.

Tosiasia on, että antisemitistit ovat oikeassa. Meissä juutalaisissa on jotakin synnynnäistä, joka tekee meistä täysin erilaisia kuin mistään muusta ryhmästä maailmassa. Kyseessä on joukko ihmisiä, jotka tungettiin keskitysleireille, kestivät vainot ja kokonaisia perheitä tuhottiin. Sitten he saapuivat Amerikkaan, ainoaan paikkaan jossa heille suotiin niin paljon valtaa kuin he halusivat – ja pian he ottavat vallan. On turha väittää, että yksikään toinen ryhmä maailmassa olisi koskaan tehnyt vastaavaa. Vain juutalaiset osaavat sen ja olemme tehneet niin aiemminkin. Siksi juutalaiset orjuutettiin Egyptissä: olimme liian menestyksekkäitä. Katsokaa vaikka Toorasta, kaikki on kirjoitettu sinne. Saman teimme Saksassakin.

Juutalaisten menestys ei ole peräisin koulutuksesta tai muista ympäristötekijöistä. Se on jokaisen juutalaisen oma sisäinen kipinä. Anti-Defamation Leaguen ja AIPAC:in kaltaiset järjestöt eivät suostu tätä myöntämään, vaan niiden tehtävänä on vakuuttaa ihmiset siitä, että juutalaiset ovat aivan samanlaisia kuin kaikki muutkin. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Me OLEMME erilaisia. Me olemme ainutlaatuisia.

Monet raivostuvat, kun näistä asioista puhutaan ääneen. Kun toteamme, että juutalaiset ovat erilaisia, monet tulkitsevat sen tarkoittavan, että juutalaiset ovat muita parempia. Itse en edes oikein ymmärrä, mitä ’parempi’ tarkoittaa. Minulle on selvää, että ainutlaatuisella henkilöllä on velvollisuus edistää hyveitä.

Luullakseni tämä on todellinen syy, miksi juutalaiset pelkäävät myöntää, että he ovat sisäisesti vahvoja ja hyviä. Ei siksi, että he pelkäisivät erityisyyttään, vaan siksi, että he pelkäävät vallan tuomaa vastuuta. Vastuu tarkoittaa sitä, että likaisia televisiosarjoja ohjaavista juutalaisista tulee yhteiskunnan saastuttajia. Se tarkoittaa sitä, että asioita ei voi enää tehdä vain huvin vuoksi tai edes pelkän taiteen vuoksi. Emme enää voikaan pilata maailmaa ilman seurauksia.

Mielenkiintoista on, miten paljon juutalaiset ovat tehneet maailman hyväksi niin monin eri tavoin. He ovat edistäneet ihmisoikeuksia, he ovat pelastaneet henkiä Darfurissa, Haitissa ja kaikkialla muualla. Se ei kuitenkaan riitä. Maailman parantaminen fyysisesti on vain puolet taistelusta.

Meidän suurempi ja vaikeampi taistelumme on maailman henkisen hyvinvoinnin parantaminen. Juuri tätä pelkäävät ne, jotka yrittävät kaikin sielunsa voimin taistellen todistaa, että juutalaiset ovat täsmälleen samanlaisia kuin kaikki muut. Emme voi enää vain ilmaista itseämme. Meidän täytyy alkaa ajatella tarkemmin, miten käyttäydymme ja mitä luomme tähän maailmaan. Meidän täytyy alkaa toimia yhdessä ja pyrkiä parempaan.

Aika on tullut. Meidän ei tarvitse enää vaihtaa nimeämme. Meidän ei tarvitse sulautua massaan. Omistamme kokonaisen valtion. Voimme olla ylpeitä itsestämme ja samalla tietoisia suuresta vastuustamme – ja mahdollisuuksista.

Aiheesta lisää:

Juutalaiset BBC:n johtoportaassa
Suomen juutalaislehti: ”Juutalaiset hallitsevat Hollywoodia”
Veteraanitoimittaja puhuu juutalaisten vallasta, juutalaiset raivostuvat
Walt Disney ja juutalaiset
Hollywoodia riivaa pedofiiliongelma