Marihuana: tulevaisuuden superantibiootti

“Ilman välitöntä, koordinoitua toimintaa monien tahojen suunnalta, maailma on syöksymässä antibioottien jälkeiseen aikakauteen,”

Näin totesi Maailman terveysjärjestö WHO:n terveysturvallisuusyksikön apulaisjohtaja, tri Keiji Fukuda viime vuonna kun WHO julkaisi ensimmäisen maailmanlaajuisen raporttinsa antibioottiresistenssistä. “Yleiset infektiot ja pienet vammat, jotka ovat olleet hoidettavissa kymmenien vuosien ajan, voivat koitua kuolemaksi,” hän jatkaa ja selittää kuinka antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat nousseet yhdeksi maailman merkittävimmistä terveysuhista.

Ironia piilee siinä, että bakteerien kehittyminen “superpöpöiksi” johtuu suurelta osin antibiooteista, jotka kehitettiin niiden hoitoa varten. Tartuntatautien ehkäisy- ja valvontakeskusten CDC:n mukaan esimerkiksi Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA) aiheuttaa vuosittain yli 10 000 kuolemantapausta. Se on kehittynyt tavallista Staphylococcus aureus -bakteeria vahvemmaksi ja vaarallisemmaksi juuri antibioottien liikakäytön vuoksi.

MRSA voi aiheuttaa infektion avohaavoihin, mikä nostaa CDC:n tietojen perusteella potilaan kuolleisuusriskiä yli 60 %. Tartunnat aiheuttavat kaaosta sairaaloissa ja muissa laitoksissa, missä se voi levitä helposti läheisessä kontaktissa olevien ihmisten välityksellä.

Vaikka MRSA liitetään usein henkilöihin, joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt, tuoreita tapauksia on ilmennyt myös terveissä populaatioissa, mukaan lukien New York State high school -oppilaitoksessa, ja jopa ammattijalkapalloilijoiden Buccaneers-seuran jalkapallojoukkueen keskuudessa – hyökkäyksen linjamiehenä pelannut Carl Nicks vammautui infektiosta niin pahasti, että hän joutui leikkaukseen ja menetti paikkansa joukkueessa.

Tilanne on kärjistynyt niin vakavaksi, että vuoden 2014 loppupuolella presidentti Obama antoi toimeenpanoasetuksen, mikä koski antibioottiresistenttien leviämistä, mitä hän kutsui “vakavaksi uhaksi julkiselle terveydelle ja taloudelle.”

Obama jopa myönsi 1,2 miljardin dollarin vuosibudjetin erityisosastolle, jonka tehtävänä on kehittää toimintasuunnitelma antibioottiresistenttien bakteerien, kuten MRSA:n, nopean leviämisen pysäyttämiseksi.

 

Mullistava tutkimus

Vuonna 2008 brittiläisistä ja italialaisista tutkijoista koostunut ryhmä suoritti tutkimuksen, joka oli ensimmäinen laatuaan. He olivat aikaisemmin havainneet, että yksi maailman viljellyimmistä kasveista voisi pysäyttää MRSA:n, nimittäin marihuana.

Tarkemmin ilmaistuna, ryhmä testasi marihuanan viittä yleisintä kannabioidia kuutta eri MRSA-kantaa vastaan, joista kaikki kannat olivat “kliinisesti merkityksellisiä”, mukaan lukien epidemian aiheuttaneet EMRSA-kannat, mitkä ovat syyllisiä sairaaloissa puhkeaviin tartuntoihin. He havaitsivat että jokainen testattu kannabioidi osoitti “potentiaalisia vaikutuksia” useita erilaisia bakteerityyppejä vastaan.

Kannabioidit ovat yhdisteitä, joita esiintyy vain kannabiskasveissa. Niiden lääkinnälliset vaikutukset vaihtelevat laidasta laitaan: niillä on syöpää ehkäiseviä vaikutuksia, ne lievittävät tulehdusta ja ovat voimakkaita antioksidantteja. Nyt myös tiedämme että ne ovat yksiä kaikkein voimakkaimmista antibiootteista, mitä maa päällään kantaa.

“Kaikki viittaa siihen, että yhdisteet ovat kehittyneet kasveille tarkoituksena puolustautua mikrobeilta, ja tuhota erityisesti bakteerisoluja,” kertoo Simon Gibbons, yksi johtavista tutkijoista, ja Lontoon yliopiston Lääketieteen ja biologisen kemian laitoksen johtaja, MIT Technology Review -lehden haastattelussa.

Ihmeellistä kyllä, kannabioidit toimivat erityisen hyvin sellaisia MRSA-kantoja vastaan, jotka olivat kehittäneet erityisiä antibioottiresistenssiä edistäviä proteiineja. Tämä osoitti että kannabis säilytti tehonsa huolimatta bakteerien sopeutumisesta.

“Varsinainen mekanismi, jolla ne tuhoavat pöpöt, on vielä mysteeri…” Gibbons myöntää. “On vaikea lähteä arvailemaan kuinka ne tekevät sen, mutta niiden voimakas antibioottinen teho viittaa siihen, että sille on olemassa jokin erityinen mekanisminsa.”

Tutkijat suosittelevat uusia ja tehokkaita kannabispohjaisia antibioottivalmisteita, joita voitaisiin käyttää institutionaalisissa sovellutuksissa välittömästi.

“Kaikkein käytännöllisin sovellus kannabioideille olisi paikallisesti levitettävät aineet haavaumien ja haavojen hoitoon sairaalaympäristössä, mikä vähentäisi antibioottien tarvetta,” kertoo Giovanni Appendino, italialaisen Piemonte Orientale yliopiston professori, ja tutkimuksen toinen vastuuhenkilö.

Koska kahdella voimakkaimmalla antibakteerisella kannabioidilla ei ollut psykoaktiivisia vaikutuksia, ja niitä esiintyi korkeina määrinä tavallisissa ja nopeasti kasvavissa hamppukasveissa, tulevaisuuden antibioottien tuotanto olisi nopeaa ja yksinkertaista.

“Tämä tarkoittaa sitä, että voisimme käyttää väärinkäyttöön soveltumattomia kuituhamppukasveja, ja tuottaa voimakkaita antibiootteja nopeasti ja halvalla,” Appendino toteaa.

 

Ihmekasvin vaiettu historia

Kannabis ei ole viralliselle lääketieteelle uusi tulokas; kasvia on käytetty lääkkeenä eri kulttuureissa vuosituhansien ajan. Tsekkiläisen Palackyn yliopiston professoreiden J. Kabelikin ja F. Santavyn paperi vuodelta 1960, otsikolla Marijuana as a Medicament, on kenties kattavin ikinä kirjoitettu yhteenveto marihuanan käytöstä perinteisissä kulttuureissa. Yllättävää kyllä, kirjoittajat väittävät että useimmissa kulttuureissa ja suurimman osan ajasta kannabista käytettiin antibioottina ja kroonisten sairauksien hoidossa, ja käyttö huumeena rajoittui vain tietyille alueille ja tietyille ajanjaksoille historiassa.

“Kaikki tieto, minkä olemme saaneet eurooppalaisesta kansanlääkinnästä koskien kannabiksen käyttöä, osoittaa selvästi ettei siinä näytä olevan minkäänlaisia huumaavia ainesosia, tai jos on, niin mitättömän vähän,” kirjoittajat väittävät. “Sen sijaan painotus on ollut antiseptisessä vaikutuksessa, siten myös antibioottisessa ja jopa pienissä määrin myös analgeettisessa vaikutuksessa.”

Asiat ovat noudattaneet samaa kaavaa muinaisessa Egyptissä, “papyrukset viittaavat oleellisesti antiseptiseen käyttöön”, ja nykyisten afrikkalaisten heimojen keskuudessa, missä “kannabiksen analgeettiset, sedatiiviset ja antibioottiset ominaisuudet sisäisessä ja ulkoisessa käytössä tunnetaan hyvin.”

Paperin mukaan eteläamerikkalaisessa kansanlääkinnässä marihuanaa käytettiin kaikkeen, tippurista tuberkuloosiin. Eteläisessä Rhodesiassa “se on lääke pernaruttoon, verenmyrkytykseen, punatautiin, malariaan ja kiniinin tavoin – malarian aiheuttamaan hemoglobinuriaan.”

Niinkin myöhään kuin 19. vuosisadalle saakka, länsimaiset lääkärit käyttivät kannabista vakavien sairauksien hoidossa sekä kotimaassaan että ulkomailla. Lontoolaisen Provincial Medical Journal -lehden vuoden 1843 artikkelissa kerrotaan, kuinka irlantilainen lääkäri onnistui hoitamaan Intiassa sekä jäykkäkouristusta että koleraa käyttämällä raakaa hamppuhartsia. Molemmat taudit ovat bakteeriperäisiä, ja ne aiheuttivat aikanaan paljon kuolonuhreja.

Tehokkaana ja yleisesti käytettynä lääkkeenä kannabis lisättiin Yhdysvaltain viralliseen farmakopeaan vuonna 1851, missä se pysyi vuoteen 1942 saakka. Aivan sattumalta varhaisten kaupallisten antibioottien laajamittainen valmistus ja käyttö aloitettiin tuolloin. Yksi näistä oli penisilliini, mikä eristettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1929, mutta päätyi massatuotantoon vasta 1945 – samaan aikaan kun kannabis vedettiin pois lääkinnällisestä käytöstä.

Seuraavan puolen vuosisadan aikana antibiootteja hehkutettiin ihmelääkkeinä, kun taas marihuana yhdistettiin lähes pelkästään “pössyttelyyn” – sen lääkinnälliset vaikutukset peittyivät pelottelun ja propagandan alle.

Vasta viimeisten vuosikymmenten aikana antibioottien tehottomuus, ja kliinisen lääketieteen kyvyttömyys vastata yhä kasvavaan määrään vakavia sairauksia, on saanut ihmiset löytämään uudelleen tämän muinaisen kasvin parantavat voimat.

 

Shelleyn tarina

“Muutaman kuukauden aikana kannabisöljy on tehnyt sen, missä vuosien aikaiset antibioottikuurit epäonnistuivat, sain elämäni takaisin,” kirjoittaa Shelley White äskettäin julkaistun kirjansa johdannossa. Kirjan nimi on Cannabis for Lyme Disease and Related Conditions: Scientific Basis and Anecdotal Evidence for Medicinal Use.

“Uskon takuulla että sillä on antibakteerisia vaikutuksia,” Shelley kertoi Reset.me-sivuston haastattelussa. “En ehkä kuitenkaan kutsuisi sitä [kannabisöljyä] parantavaksi, sillä tauti on sen verran monimutkainen, ja jokainen tapaus on erilainen.” Sen sijaan Shelley kertoo että hän on “oireeton” kamppailtuaan yhdeksän vuotta taudin kanssa.

Lymen tauti on CDC:n mukaan nykyään kaikkein yleisin Yhdysvalloissa esiintyvä hyönteisten välittämä tauti, vuosittain raportoidaan 300 000 uutta tapausta. Taudin aiheuttaa Borrelia burgdorferi -niminen spirokeettabakteeri, ja se tarttuu punkin pureman välityksellä. Lymen tautia hoidetaan useiden viikkojen mittaisella antibioottikuurilla. [Lymen taudista käytetään myös nimitystä borrelioosi. Suom. Huom.]

International Lyme and Associated Diseases Society (ILADS) -järjestö väittää, että tauti aiheuttaa vähintään 40 prosentille potilaista pitkäaikaisia terveysongelmia, mikä tunnetaan “kroonisena Lymen tautina”. Mitään tutkimusta ei ole tehty, mikä osoittaisi että kroonista Lymen tautia voidaan hoitaa antibiooteilla, eikä ole olemassa tarkkoja testejä, minkä avulla voitaisiin määrittää, ovatko bakteerit hävinneet elimistöstä hoidon jälkeen, vai eivät. Näin kerrotaan ILADS-järjestön verkkosivuilla. Kroonisesta Lymen taudista kärsivien elämä on yhtä painajaista vailla loppua.

“Olin täysin voimaton, en voinut kävellä tai puhua, olin pyörätuolikunnossa ja lusikkaruokinnassa.” Shelley kertoo syyskuussa 2013 lisäämässään Youtube-videossa, mikä käsittelee hänen paranemistaan kannabisöljyn avulla. “Käytin antibiootteja yli vuoden ajan”, hän toteaa. “Ne eivät toimineet puolestani vaan minua vastaan.”

“Otin askeleen tuntemattomaan, aloitin kannabisöljyn käytön ja se toimi,” hän selittää.

Video levisi kulovalkean tavoin, sillä monille kroonisesta Lymen taudista kärsiville uutinen toimivasta hoitomuodosta tuli kuin taivaanlahjana. Tämänlainen reaktio inspiroi Shelleytä kirjoittamaan kirjansa.

Kyseessä on tarina henkilökohtaisesta parantumisesta, joka perustuu vahvasti tieteelliseen tutkimukseen; kirja alkaa katsauksella kannabiksen antibakteerisiin ominaisuuksiin. Tämän jälkeen käydään kappale kappaleelta läpi todisteita, jotka osoittavat kasvin kyvyn lievittää taudin kaikkia oireita – hermokivusta ja kohtauksista muistinmenetykseen ja masennukseen.

Lopulta Shelly jakaa reseptinsä kotitekoiselle kookos- ja oliiviöljypohjaiselle kannabisvalmisteelle. Valmistus onnistuu liedellä alle puolessa tunnissa keneltä tahansa normaalit ruoanlaittotaidot osaavalta. Kikka on siinä, ettei lämpöä nosteta yli kiehumispisteen, jotta mahdollisimman suuri osa lääkinnällisistä ainesosista saadaan talteen.

 

Lääke kansalle

Shelleyn käyttämällä menetelmällä voidaan valmistaa kenties voimakkain öljypohjainen kannabisuute. Oliiviöljy on “optimaalinen valinta itselääkintään käytettyihin kannabisöljyvalmisteisiin,” toteaa biologi, tri Arno Hazekamp vuoden 2013 tutkimuksessaan Cannabis Oil: chemical evaluation of an upcoming cannabis-based medicine.

Tutkimuksessa verrattiin oliiviöljyllä uutettua kannabista muihin uuttoliuottimiin ja menetelmiin, mukaan lukien suosittuun “Rick Simpsonin menetelmään”, jonka uuttoprosessissa käytetään naftaa tai petrolieetteriä yhdessä etanolin kanssa.

Vaikka naftamenetelmällä saatiin korkeimmat THC-pitoisuudet, oliiviöljypohjaisessa uutteessa kannabioidien kokonaispitoisuus oli kaikista korkein, mutta terpeenien pitoisuudet olivat korkeammat kuin muiden menetelmien avulla valmistetuissa uutteissa.

Terpeenit ovat eteerisiä yhdisteitä, jotka synnyttävät kannabikselle ominaisen pistävän tuoksun. Tavalliset voimakastuoksuiset yrtit, kuten oregano, ovat tunnettuja voimakkaista antibioottisista vaikutuksista, jotka johtuvat niiden sisältämistä terpeeneistä. Terpeenit ovat herkkiä ja helposti haihtuvia yhdisteitä, ne tuhoutuvat nopeasti liian kuumassa lämpötilassa.

“Voidaan päätellä ettei kannabioidien dekarboksylointi ole mahdollista ilman merkittävää terpeeniyhdisteiden menetystä.” tri Hazekamp toteaa. Dekarboksylaatioprosessi tapahtuu automaattisesti silloin kun kannabista poltetaan, jolloin myös THC:stä tulee psykoaktiivista, mikä tarkoittaa etteivät pilviveikot hyödy yrtin täydestä lääkinnällisestä potentiaalista.

Samoin kuin kalliit, prosessoituun marihuanaan luottavat tuotteet, erityisesti ne missä on vain tiettyjä kannabioideja, ovat lääkinnällisen potentiaalinsa puolesta rajallisia. Esimerkiksi beta-pineeni nimistä terpeeniä, millä on antifungaalinen ja MRSA-bakteerien kasvua hillitsevä vaikutus, ei esiintynyt yhtään “Rick Simpsonin tyylillä” valmistetussa kannabisöljyssä, minkä valmistuksessa pyritään uuttamaan niin paljon THC:tä kuin mahdollista. Pitoisuus oli kuitenkin korkea oliiviöljyuutoksessa.

“Kannabisöljyä valmistettaessa tulisi keskittyä siihen, että terpeenien kokonaisjakauman pysyy samanlaisena kuin se on tuoreessa kannabiksessa,” tri Hazekamp järkeilee. Käsittelemättömässä kasvissa on laaja kirjo kannabioideja ja terpeenejä, mitkä tekevät marihuanasta erittäin tehokkaan antibiootin ja monikäyttöisen rohdon erilaisiin vaivoihin.

Ja vaikka Valkoinen talo on poistanut useita marihuanan lääketieteellistä tutkimusta koskevia rajoitteita, jotka ovat olleet käytössä 1990-luvulta lähtien, on epätodennäköistä että keksittäisiin yhtään voimakkaampaa marihuanapohjaista tuotetta kuin kotitekoinen öljy, jota voidaan käyttää sekä paikallisesti että sisäisesti.

Vaikka “antibioottien jälkeinen” aika kukoistaakin horisontissa ja uudet hämäräperäiset taudit riehuvat maassa, tulevaisuuden superlääke löytyy sieltä mistä se on löytynyt menneisyydessäkin – luonnosta, valmiina kaikkien käytettäväksi.

 

Alkuperäinen artikkeli

Lue myös:
Luonto ei ole väärässä. Marihuanan 10 terveyshyötyä
Laillinen kannabis vähentäisi liikennekuolemia?
Syöpähoidot ja kannabisöljy