Ongelmia somalipakolaisten kanssa: turvapaikkapetoksia, nuorisorikollisuutta, kunniamurhia, laittomia rahasiirtoja ja islam, osa 1

”Sen jälkeen kun DNA-testit otettiin käyttöön varmistamaan verisiteet, somalien kasvattilasten määrä nousi yhtäkkiä huippuun.”

Somalitaustaisista koostuvat rikosverkostot* ja nuorisojengit tekevät tuhoa useissa Euroopan maissa, erityisesti Kreikassa, Italiassa, Espanjassa, Hollannissa, Pohjoismaissa sekä Britanniassa. Heimot tukevat somalipakolaisia. Somalitaustaisten rikollisten verkostot keskittyvät ihmiskauppaan, identiteettivarkauksiin, huumeisiin, aseiden salakuljetukseen, asekauppaan, autorikoksiin ja “Hawala” rahansiirtoihin terroristeille ja rikollisille.

Raha siirretään Somaliaan Hollanista, Norjasta, Ruotsista, Kreikasta, Italiasta, Britanniasta ja Yhdysvalloista. Vuonna 2008 kuusi somalia pidätettiin Ruotsissa ja Norjassa epäiltynä terrorismin rahoittamisesta ja rahan lähettämisestä Al-Quada-terroristeille Somaliaan. Hawala-systeemi ja Somali Al-Barakaat -pankki ovat jo vuosien ajan olleet keskeisinä somalirikollisten tai -terroristien suorittamissa operaatioissa sekä Somaliassa että sen ulkopuolella.

Britannia koki nopean tulvan somalipakolaisia 90-luvun alusta lähtien. Siellä on tänään n. 250 000 somalia. Suurin osa tuli maahan turvapaikanhakijoina. Rikollista elämäntapaa ihannoiva “gangsta rap -kulttuuri” on erittäin suosittu somalipoikien keskuudessa. Somali- ja muut afrikkalaiset rikosjengit ovat terrorisoineet paikallisia yhteisöjä; esimerkiksi Liverpoolin Toxtethissa toimii aktiivinen noin 30:n somalinuoren ydinjoukko, joka tekee autoryöstöjä ja välittää huumeita. Tilanne on vieläkin pahempi Lontoossa, missä on suuri somaliyhteisö.

Vanhempi konstaapeli kertoi Guardian-lehdelle: “Tarvittiin useita väliintuloja keskeyttämään iso joukko afrikkalaisia nuoria miehiä muodostamasta katujengejä”. Hän kertoi että jengien käyttämä väkivalta oli raakaa, siinä ei käytetty pelkästään puukkoja vaan myös seremoniamiekkoja, aseita ja vasaroita.”

Faisal Wangita, Idi Aminin poika, liittyi pahamaineiseen lontoolaiseen jengiin nimeltä “Tottenhamin somalit”. Vuonna 2006 Wangita ja kolme muuta somalijäsentä; Ismael Mohamed, Liban Elmi ja Hussain Ali Hussain olivat sekaantuneet somaliopiskelija Mahir Osmanin murhaan. Murha oli tyypillinen afrikkalaisten jengien riita. Osmania puukotettiin 25 kertaa ja hänet pahoinpideltiin vasaralla. Somalinuoret ovat myös ollet pakistanilaisten ja jamaikalaisten väkivaltaisten hyökkäysten uhreja. Uusi rasismin muoto romuttaa stereotypian mustien ja valkoisten vastakkainasettelusta.

Yhdysvalloissa rikollisuus somaliyhteisössä on merkittävä ongelma, erityisesti Minneapoliksessa missä somalipakolaisten määrä on kasvanut merkittävästi. Somalijengien jäsenet maleksivat kaduilla ja tekevät rikoksia (autoryöstöjä, ampumisia, ryöstöjä, päällehyökkäyksiä, jne.). Täten Minneapoliksen keskelle perustetaan “mini-mogadishuja”. Somalijengien väkivallan on jo raportoitu olevan “hallitsematonta”, erityisesti Etelä-Minneapolilksen lähiössä. “Somaliteinipojat ovat hulluja ja suurin osa heistä kantaa asetta”, Abdulkadir Mohamed-Ato kertoi syyskuussa 2008. “Satunnainen ampuminen on ainut tapa selvittää riitoja. He ovat perustaneet omia jengiperheitä ja lupaavat että lisää väkivaltaa on tulossa.”

Somalipakolaiset Hollannissa: nuoria sarjarikollisia, toimeentulotukipetoksia, laittomia rahasiirtoja ja huonoja oikeustuomioita

Hollannin oikeusministeriön raportti, “Monitor Veelplegers” (“sarjarikollisten seuranta”) kertoi v. 2007 että somalinuoret olivat yliedustettuina maan rikostilastoissa.

Somalien rikosverkostot keskittyvät ihmiskauppaan, identtiteettivarkauksiin, turvapaikkapetoksiin ja laittomiin rahasiirtoihin. Vuonna 2004 hollantilaiset syyttäjät paljastivat, että vähintään 35 somalihallinnassa olevaa järjestöä olivat sekaantuneet laittoimiin rahasiirtoihin Somaliaan – Djiboutin tai Saudi Emiraattien kautta. Vain kolmessa vuodessa (2000-2003) näiden järjestöjen laittomat rahasiirrot olivat n. 60 miljoonaa euroa. Poliisi teki kotietsinnän yhdeksään rakennukseen, joista he löysivät tyhjiä passeja ja varastettuja puhelinkortteja.

Britannia on ollut useiden vuosien ajan somalien suosituin kohdemaa. Monet somalipakolaiset odottavat Hollannissa kunnes saavat turvapaikan, minkä jälkeen he hakevat Hollannin kansalaisuutta. Heti kun heillä on Hollannin passi he muuttavat Britanniaan, joskus jättäen suunnattomia maksamattomia laskuja ja lainoja taakseen. Toiset somalit jatkoivat toimeentulotuen nostamista Hollannista, vaikka heillä oli työpaikka Britanniassa. Vaikka tämä on selvä petos, päätti auttava ja sallivat Hollannin oikeus ettei hallituksella ollut oikeutta rajata pelkästään somaleja petostutkimuksissa. Oikeuden mukaan se oli “syrjintää”.

Somali-ihmiskauppias tuomittiin vuonna 2002. Hän johti suunnatonta operaatiota, joka salakuljetti somalipakolaisia Eurooppaan. Hollanninsomalit matkustivat Somaliaan ja antoivat passinsa samannäköisille somaleille, jotka pääsivät Hollantiin passien avulla. Alkuperäinen passinomistaja väitti hukanneensa passinsa. Somalilapsia salakuljetetaan myös jatkuvasti Hollantiin.

Ongelmana on että hollantilaiseen politiikkaan kuuluu ettei nk. “yksintulleita pakolaislapsia” (hollanniksi “ama” ) lähetetä takaisin maahan mistä tulivat. Tämä on johtanut odottamattomaan virtaan afrikkalaisia paperittomia “ama”-lapsia, tai turvapaikanhakijoita jotka valheellisesti väittävät olevansa alaikäisiä – ei ainoastaan Hollannissa, mutta myös Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa. Sitäpaitsi pakolaisia, jotka väittävät olevansa kotoisin Somaliasta, ei lähetetä takaisin yleensäkään.

Hollannin oikeusministeri Nebahat Albayrak (työväenpuolue) seuraa poliittista linjausta “ryhmän suojelus” kun on kyse somalipakolaisista. Albayrak on toisen polven turkkilainen maahanmuuttaja, joka usein on kyvytön tai haluton tarkistamaan pakolaistulvaa. Kun hänestä tuli oikeusministeri v. 2007, hän armahti 27,500 turvapaikanhakijaa joiden hakemukset oli evätty.

Tuloksena sallivasta politiikasta ja “armahduksista” laittomille turvapaikanhakijoille on Hollannista taas tullut magneetti Somaliasta, Pohjois-Afrikasta ja Irakista tuleville turvapaikanhakijoille ja laittomille pakolaisille. Jopa somalimerirosvo nimeltään Sayid, joka on oikeudessa Hollannissa, vaatii koulutusta vankeutensa aikana ja lähettää vetoomuksia hallitukselle ettei häntä lähetetä takaisin Somaliaan. “Elämä täällä on erittäin hyvää”, hän kertoi hollantilaiselle sanomalehdelle.

Heti kun pääsee Hollantiin on miltei mahdotonta karkoittaa terroristeja, sarjarikollisia ja rikollisia turvapaikanhakijoita takaisin Somaliaan tai Irakiin. Irakilainen turvapaikanhakija Moayad A. surmasi anoppinsa, koska tämä väitti että hän oli pettänyt. Irakilainen tuomittiin kahdeksaan vuoteen kunniamurhasta. Mutta hänet vapautettiin ennen aikojaan – mikä ei ole epätavallista Hollannissa. Hallitus aikoi karkoittaa hänet, mutta Moayat onnistui mitätöimään päätöksen omalla vetoomuksellaan, missä päätettiin ettei irakilaista turvapaikanhakijaa voi karkoittaa Irakiin, koska se ei ole hänelle “turvallinen maa”.

Vuonna 2003 somali S(h)alah Sheekh saapui Amsterdamin lentokentälle väärällä passilla ja vaati turvapaikkaa. Se evättiin, koska syyttäjän mukaan Sheekh oli valehdellut iästään. Hän väitti olevansa 17-vuotias, mutta tutkimus paljasti hänen olevan vähintään 20-vuotias. Useat nuoret afrikkalaiset miehet tulevat Eurooppaan väittäen olevansa 17-vuotiaita, jottei heitä karkoteta. Hollannin hallitus halusi karkottaa Sheekhin Pohjois-Somaliaan, mikä on turvallinen alue. Mutta Sheekh lähetti vetoomuksen sallivalle Euroopan Ihmisoikeuskomissiolle, joka päätti että Sheekhin karkotus Somaliaan rikkoisi EU:n ihmisoikeuksia.

EU päätti että jos hakija kuuluu (haavoittuvaiseen) ryhmään ei häntä saa karkottaa. Oikeus turvautui myös käsitteisiin “ryhmä” tai “vähemmistojen oikeudet”, nk. turvapaikanhakijoiden suojelukategoria. Oikeuden mielestä on väärin arvioida turvapaikkahakemuksia yksilöllisesti. Hakemusta ei saa evätä jos hakija kuuluu (haavoittuvaiseen) ryhmään.

EU:n päätös auttoi suuresti vaikutusvaltaisia maahanmuuton lobbaajia Hollannissa, Ruotsissa ja Britanniassa. Se tulee johtamaan uuteen tulvaan somalipakolaisia. Jokainen somali joka väittää kuuluvansa “haavoittuvaiseen ryhmään”, voi nyt menestyksekkäästi haastaa hallituksen kielteisiä päätöksiä.

“Turvapaikkashoppailua” ja muita turvapaikkapetoksia

Julkisessa keskustelussa somalipakolaiset on yhdistetty usein ”turvapaikkashoppailuun”. Vuodesta 2003 lähtien turvapaikanhakijoilta otetaan sormenjäljet Euroopassa, millä pyritään estämään turvapaikkakeinottelu.

NRC Handelsblad kirjoitti: “Turvapaikanhakijoiden kuuluu hakea turvapaikka siitä maasta jonne he ensimmäiseksi tulevat, mutta jotkut pakolaiset haluaisivat matkustaa toiseen Euroopan maahan jos he uskovat että heidät hyväksytään paremmin siellä, tai jos ensimmäinen maa on hylännyt hakemuksen.” Somalit ovat äskettäin alkaneet viilaamaan sormenpäitään jotta heitä ei rekisteröitäisi, lehti kertoi.

Nopea pakolaistulva on ylimääräinen ja erittäin epätervetullut taakka hollantilaisille veronmaksajille ja se vie entistä enemmän rahaa hallitukselta. Vuonna 2008 Hollannin hallitus ilmoitti että sen menot somaliturvapaikanhakijoille ovat kasvaneet vähintään 112 miljoonaa euroa – lisämeno johtuu lakikäsittelyistä ja asianajajista mikäli turvapaikanhakija saa kielteisen päätöksen – mikä tapahtuu säännöllisesti. Äskettäin hallitus oli pakotettu majoittamaan turvapaikanhakijoita telttoihin. Turvapaikanhausta on kehittynyt todellinen teollisuus – mikä johtaa siihen että afrikkalaiset ihmiskaupan rikosverkostot ja turvapaikanhakijoiden asianajajat käärivät suuret voiton.

Ayaan Hirsi Ali eli suhtkoht mukavasti Nairobissa, Keniassa, kun hän haki turvapaikkaa Hollannista vuonna 1992. Kun hän saapui Hollantiin – Saksan kautta – hän keksi uskottavan pakolaistarinan väittäen että hän oli paennut Somaliasta vainon pelossa. Se oli ainoa tapa vakuuttaa hollantilaiset maahanmuuttoviranomaiset siitä että hän oli todellinen pakolainen.

Myöhemmin myös hänen sisarensa Haweya haki turvapaikkaa Hollannista. (Havweya asui myös Nairobissa, ei Somaliassa). Hollantilainen pakolaistyöntekijä järjestöstä Refugee Aid (“Vluchtelingenwerk”) neuvoi Haweyaa menemään junalla Saksaan, työntekijä olisi häntä vastassa siellä ja ajaisi hänet autolla Hollantiin ohi tarkastuspisteiden. Täten Haweya voisi väittää matkustaneensa suoraan Hollantiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä että hän voi hakea turvapaikkaa Hollannista Saksan sijaan. “Molempien turvapaikkahakemukset perustuivat valheisiin ja Ayaan Hirsi Ali oli tietoinen siitä. Valitettavasti maahanmuuttoviranomaisille valehteleminen saadakseen myönteisen päätöksen ei ole harvinaista.

Kun Hirsi Ali pääsi vastaanottokeskukseen hän vältteli muita somaleja. “Somalit eivät sopeutuneet hollantilaiseen yhteiskuntaan”, Hirsi Ali kirjoitti myöhemmin omaelämänkerrassaan “Vääräuskoinen”. Monet pureskelivat khat-huumetta öisin ja puhuivat miten hirveä maa Hollanti on. “He eivät tehneet työtä. Heillä ei ollut muuta tekemistä kuin hengailla vastaanottokeskuksen liepeillä ja kerjätä ruokaa”. Somalinaiset yrittivät koko ajan kiskoa minulta rahaa. En antanut. Minua hävetti ja masensi miten monet somalit ottivat sosiaalitukia ja kääntyivät sitä yhteiskuntaa vastaan joka antoi ne heille.”

Kun turvapaikka on myönnetty, on pakolaisella oikeus tuoda puolisonsa ja lapsensa Hollantiin. Tämä on myös johtanut joissain tapauksissa massiivisiin petoksiin. Yleensä petosten tehtailijat teeskentelevät, että heillä on paljon lapsia. Sen jälkeen kun DNA-testit otettiin käyttöön varmistamaan verisiteet, somalien kasvattilasten määrä nousi yhtäkkiä huippuun, NRC Handelsbladet raportoi. Yksi somaliperhe väitti että heillä on 41 kasvattilasta. Pelkästään vuoden 2009 tammikuussa, somaliturvapaikanhakijat halusivat 400-500 kasvattilasta luokseen. Jo ylityöllistetyt hollantilaiset maahanmuuttoviranomaiset – IND – ovat yksinkertaisesti kyvyttömiä tarkistamaan ovatko kaikki väittämät todella totta, jopa turvapaikka-asianajajat myöntävät tämän. Useimmiten eivät ole.

Sen lisäksi Somaliassa harrastetaan moniavioisuutta. Miten estää moniavioinen isä hakemasta perheenyhdistämisen oikeutta heti kun hän on saanut turvapaikan? Tämä on tietenkin taas uusi epätervetullut taakka hollantilaiselle ja eurooppalaiselle veronmaksajalle. Hollanti ja sen runsaat sosiaaliedut on afrikkalaisten elintasopakolaisten paratiisi. Eberhard van der Laan, hallitusministeri kenen vastuulla on sopeuttaa kaikki nämä ei-länsimaalaiset maahanmuuttajat yhteiskuntaan, valitti äskettäin että systeemi on jo ylikuormitettu. Nämä ihmiset menevät takaisin kotimaahansa ja palaavat takaisin Hollantiin paikallisen morsiaimen kanssa, van der Laan sanoi. Morsiaimet eivät tiedä mitään hollantilaisesta kulttuurista eivätkä he puhu hollantia. “Jatkuva avioliitto-maahanmuutto on kestämätön taakka, me emme selviä siitä enää,” hän sanoi.

Vuonna 2008 Hollantiin saapui järkyttävän suuri määrä pakolaisia – 140 000 – ja 15 300 heistä – 11 prosenttia – olivat nk. “maahantuontimorsiaimia” Marokosta, Turkista, Irakista, Afganistanista, ja sokerina pohjalla, Somaliasta. Aiemmin maahantuontimorsiaimet tulivat Turkista ja Marokosta, mutta äskettäin määrä lähti nousuun ja morsiamet ovat somaleita, afgaaneja ja irakilaisia. Tämä on mahdollista vain sen tähden että yhä useammat harjoittavat massiivista Hollannin maahanmuuttosysteemin väärinkäyttöä. Jotkut onnistuvat tuomaan jopa yhdeksän morsianta. Aina kun uusi morsian saapuu heistä otetaan avioero, minkä jälkeen pakolaiset lähtevät takaisin kotimaahansa hakemaan uutta vaimoa jostakin köyhästä ja kehittymättömästä maanosasta.

*Artikkeli ei väitä, että kaikki somalit kuuluisivat rikollisjärjestöihin.

Emerson Vermaatin artikkelin suomennos julkaistiin alun perin Mv-lehdessä.