Ruotsi on tehnyt itsemurhan – kirje Tukholmasta

Nuoren miehen matka Tukholmaan jätti hänet sanattomaksi ja järkyttyneeksi, kun hän näki miten hirvittävä Tukholma ja tukholmalaiset olivat. Suomennettu artikkeli julkaistiin alunperin MV-lehdessä.

Päätin matkustaa Ruotsiin ystävän kanssa nähdäkseni pitävätkö kaikki huhut ja vitsit Ruotsista paikkansa.

Niille jotka eivät tiedä; Ruotsi on lähes kaikkien nettivitsien kohteena. Ruotsalaisia miehiä pilkataan naisellisuuden takia, kuten myös maan “suvaitsevasta” asenteesta mamuja kohtaan. On vaikea uskoa viikottaisia uutisia raiskauksista ja kulttuurimarksistisesta järjettömyydestä Ruotsista.

Luulin, että suurin osa oli valetta, mutta olin tuskallisesti TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ.

Se mitä näin järkytti minut. Niin paljon, että tästä lähtien kutsun Ruotsia Ruo-maliaksi (Swe-malia).

Huomasin että Tukholman alueiden välinen ero oli suuri. Oli mukavat alueet Stora Essingellä, pieni idyllinen saari, joka sijaitsee 20 minuuttia kaupungin keskustasta – ja Husbyn ghetto, mikä muistutti Mogadishua.

Mukavalla alueella polkupyöriä ei lukita ja lapset kulkevat ystäviensä kanssa ilman valvontaa. Alue on rikkaiden alue ja siellä asuu valkoisia ihmisiä.

Tukholman keskusta on perjantaisin kuin eläintarha. Mustaihoisten nuorten jengit kulkevat metroasemalla kuin parittajat, ne puhuvat vierasta kieltä keskenään ja ne tuijottavat sinua keltaisilla ja verestävillä silmillään.

Ruotsalaiset naiset yrittävät olla niin pieniä kuin mahdollista samalla, kun he pitävät lujasti kiinni laukuistaan.

Kaikkialla haisee kusi.

Aseman ulkopuolella hengailee isoja ryhmiä arabialaisia miehiä kiiltävissä nahkatakeissaan, kalliit koristennarit jaloissaan täydellisesti muotoiltujen hiusten kera. Arabialaiset hengailevat kaduilla ja puhuvat arabiaa.

Erittäin pitkä ruotsalainen kundi tuli kerran myymään kokaiinia. Kun yritin saada selvää mitä hän puhui, tuli hänen eritrealainen diilerinsä esiin varjoista ja keskittyi minuun.

“Haluutsä kokaiinia”, hän kysyi.

Pudistin päätäni, jolloin hän kysyi: “Amfetamiinia?”

Hymyilin ja poistuin paikalta.

He muodostivat mielenkiintoisen parin, enkä tule unohtamaan heitä vähään aikaan. Ruotsalainen näytti hullulta ja eritrealainen näytti menninkäiseltä, lyhyt, keltaiset hampaat, pitkät kynnet ja verestävät silmät.

Homoja ja akkamaisia miehiä

Stereotypiat pitävät paikkaansa, Tukholman kaupungilla näkee paljon homoja. Ne kulkevat käsi kädessä ja näyttävät… homoilta.

Minulle sanottiin, ettei minun tule päätellä kaikkien ruotsalaisten olevan homoja vain heidän ulkonäkönsä perusteella, koska monet ruotsalaiset miehet käyttävät paljon aikaa näyttääkseen paremmilta.

Olen asunut pitkään Washington D.C:ssä, joten kun sanon, että Tukholmassa oli suunnaton määrä homoja, niin tiedän mistä puhun.

Pienellä saarella oli vanha historiallinen luterilainen kirkko. Kun menin sisään, huomasin, että pääalttarille oli maalattu sateenkaari. Kaksi lesboa kertoivat sen merkitsevän sitä, että kirkko ottaa kaikki vastaan.

Kysyin heiltä, olivatko he pappeja. He sanoivat, etteivät ole varmoja, miten vastata kysymykseen.

Käsitin, että he tarkoittivat jotakin sellaista, että “me kaikki olemme Jumalan pappeja” tai jotakin muuta New Age -hömppää. Heillä oli jonkinlaiset papinkaavut, joten en kysellyt lisää.

Yleisesti ottaen kaikki ne ruotsalaiset, joiden kanssa yritin puhua, olivat erittäin luotaantyöntäviä. Useat heistä olivat avoimesti snobeja ja epäkohteliaita, toiset pysyivät hiljaa ja olivat varautuneita.

Paitsi yksi kundi joka istui paikallisessa McDonald’sissa perheensä kanssa.

Hän oli hyvin pukeutunut ja yllättävän avoin. Vitsailin hänelle, että hänen käytöksensä poikkesi totaalisesti muista ruotsalaisista. Hän katsoi minua pilke silmäkulmassaan ja karjaisi, että “se johtuu siitä, et mä oon helvetin kännissä!”

Haistelin ja tajusin että hän todellakin oli humalassa… torstai-iltapäivänä… McDonaldsissa… perheensä kanssa. Me kuitenkin nauroimme makeasti asialle, samalla kun ihmettelin itsekseni, miksen huomannut sitä aikaisemmin…

Ehkä siksi, että ruotsalaiset tykkäävät olla todella humalassa, vaikka se ei muuta heidän käytöstään. Heistä tulee entistä hiljaisempia ja varautuneempia.

Kotimatka illan juhlimisen jälkeen oli eeppinen… Hiljainen hybridibussi mateli naurettavan hitaasti, lattialla lojuvat tyhjät viinapullot pyörivät edestakaisin aina, kun bussi pysähtyi, rikkoen täydellisen hiljaisuuden. Bussissa haisi viina ja kaikki olivat kaatokännissä ja rötköttivät hiljaa penkeillä.

Se häiritsi minua, vaikken itsekään ollut selvinpäin.

”Turvaton jätekaivo”

Mies McDonaldsissa jatkoi puhumista, hänen mielestään Tukholma on turvaton jätekaivo. Hän sanoi lähtevänsä säästettyään tarpeeksi rahaa.

Kysyin minne hän aikoo mennä, johon hän vastasi epävarmasti “ehkä Australiaan”.

Hän kehotti minua olemaan varovainen ja pysymään poissa Husbyn ghetosta, missä muslimit ja mustat asuvat.

Sanoin, että olin jo käynyt siellä uteliaisuuttani.

Hän pudisti järkyttyneenä päätään, kätteli minut, kokosi perheensä ja lähti matkoihinsa…

Tapasin paikallisen patriootin ja hän selitti, että ruotsalaiset ovat luonnostaan konservatiiveja ja he uskovat valtion mediaan.

Kysyin, onko vastustus massamaahanmuuttoa tai valtion politiikkaa vastaan kasvamassa, johon hän vastasi, että “ei Tukholmassa”.

Tukholmalaisten ylemmyyskompleksi yllätti minut täysin kerta toisensa jälkeen. Heidän maansa on “muuttumassa” heidän silmiensä edessä, mutta he eivät ole ainoastaan ylpeitä siitä, vaan he tuomitsevat muita maita, jotka kieltäytyvät seuraamasta heidän esimerkkiään.

Vertaan sitä “POZ-ilmiöön”. “Pozzing” tarkoittaa homojen fetissiä, missä he tarkoituksella yrittävät saada HIV-tartunnan.

Tämä perverssi itsensä vahingoittamisen vietti näkyi laajamittaisena Ruotsin yhteiskunnassa.

Näin paljon asioita Husbyn ghetossa. Metroasemalla on iso juliste missä lukee: “Välkommen till Husby”, ja juliste esittelee Husbyn valtuuston miehet ja naiset.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – tsekatkaa kaikki kissanaiset ja homot. Pyöreäposkiset “uusmiehet” istuvat naisellisesti jalat tiukasti kiinni – muutoin he luultavasti saisivat sakot.

Ja silti ihmiset ihmettelevät miksi Ruotsi näyttää miltä se näyttää.

Husby oli ghettona OK. Se oli hienosti kasattu, minulle kerrottiin, että Husby oli aikoinaan täynnä ruotsalaisten työläisten vuokra-asuntoja. Nyt siellä ei ole valkoisia ihmisiä, he ovat kaikki lähteneet. Laajamittainen Valkoinen Pako!

Mitä muuta paikasta voi sanoa? Se oli helvetin kallis, vieraanvaraisuus oli olematonta ja tunsit olevasi jossakin elävässä dystopiassa, et todellisessa maassa.

Mutta…. shoppailu on luultavasti hienoa. Eikö se olekin ainoa asia, jolla on merkitystä?

 

Julkaistu alunperin MV-lehdessä.