YK tekee radikaalia maahanmuuttopolitiikkaa naistenpäivän varjolla

YK:n mukaan naistenpäivä on loistava tilaisuus vaatia vapaiden rajojen maahanmuuttopolitiikkaa.

YK:n alainen Suomen UN Women syyttää Yleisradion haastattelussa maahanmuuton vastustajia ”naisvihasta”. Vaikka maahanmuuton vastustajat eivät tiettävästi ole käyneet yhdenkään naisen kimppuun (toisin kuin maahanmuuton kannattajat!), päätti UN Women nostaa maahanmuuton naistenpäivän pääaiheeksi.

Alleviivatakseen äärivasemmistolaista maahanmuuttopolitiikkaansa UN Women on nostanut sosiaalisessa mediassa kampanjansa keulakuvaksi helsinkiläisen ”anarkofeministin”, joka herätti ihmetystä 2014 Helsingin Sanomille antamallaan haastattelulla: ”En minä vallankumouksen koittaessa todennäköisesti ole juuri ketään ampumassa. Historiassa ei tosin taida olla yhtään vallankumousta, jossa ketään ei ole kuollut.”

Anarkofeminismi on juutalaisen Emma Goldmanin kehittämä aate. Tekemällä yhteistyötä poliittisia murhia vähättelevän ja jopa oikeuttamaan pyrkivän aktivistin kanssa UN Women legitimoi toisinajattelijoihin kohdistuvaa väkivaltaa.

UN Women ei tietenkään pidä naisiin kohdistuvana uhkana sitä, että Eurooppaan tulvii nyt ennätysmäärä siirtolaisia, joiden raiskausriski on 17 kertaa korkeampi kuin valkoisten.

YK on ollut Euroopan vihollinen perustamisestaan lähtien

YK:n kanta ei tule yllätyksenä kenellekään maahanmuuttokeskustelua kriittisesti seuranneelle. 2012 YK:n siirtolaisasioiden erityisedustaja Peter Sutherland ilmoitti, että eurooppalaiset ovat ”rodullisesti liian yhdenmukaisia”, joten tarvitsemme lisää maahanmuuttoa.

YK-johtaja on siis avoimesti todennut, ettei maahanmuutossa ole kyse ihmisoikeuksista tai ”työvoimapulasta” vaan eurooppalaisen verenperimän muuttamisesta! Juuri YK valtavirtaisti tieteellisesti kestämättömän väitteen, ettei ”rotuja ole olemassa”.

YK:n alainen Unesco on tuottanut kuluneina vuosikymmeninä useita rasisminvastaisia tekstejä, jotka toimivat nyt myös suomalaiskoulujen monikulttuurisuuskasvatuksen perustana. Ensimmäinen kannanotoista oli 1950 julkaistu The Race Question, jonka laatimiseen osallistuivat englanninjuutalainen Israel Ehrenburg, ranskanjuutalainen Claude Lévi-Strauss, englanninjuutalainen Morris Ginsberg sekä viisi muuta liberaalia antropologia ja psykologia eri mantereilta.

Julistuksessa ei pyritty kumoamaan sitä tosiasiaa, että esimerkiksi eurooppalaisten ja afrikkalaisten välillä on merkittäviä synnynnäisiä eroja. Sen sijaan ”rasismi” tuomittiin siksi, että rotuajattelu vaan sattuu olemaan moraalisesti väärin.

Lue myös: Feminismi merkitsee kansan kuolemaa